Seitsemän ja yksi yötä

Loma on lusittu, kaput. Olihan sitä hurjat seitsemän päivää. Kun Suomessa satoi, me suuntasimme jonnekin muualle: Pargaan, Kreikkaan. +35 asteen aurinko, Scandal-jäätelö ja meren tuoksu veikin mukanaan – viikko meni liian nopeasti. 

Koska otin varsinaisia valokuvia koko matkalta vain noin 30, nyt saatte nauttia yhdestä kännykällä napatusta Instagram-kuvasta:

kreikka.jpg

Minun on vaikea rentoutua ja olla tekemättä mitään, koska tuntuu, että silloin hukkaan aikaa. Tai tämä oli ainakin ennen – nyt viikko meni hämmästyttävän nopeasti tekemättä yhtään mitään. Makasin rannalla, söin hyvin, makasin hotellilla katsoen Big Bang Theoryä tekstitettynä kreikaksi, söin hyvin ja kävin Pargan keskustassa kävellen. Loppulomaa kohti ahdistus tekemättömyydestä kuitenkin alkoi painaa ja huomasin ajattelevani työjuttuja. Onneksi surkean internet-yhteyden vuoksi ei ollut mukava olla koneella, joten työsähköposti tuli tarkastettua vain kaksi kertaa loman aikana ja oma sähköposti vain kerran enemmän. 

Raskas paluu arkeen iski tiistaina, kun saavuimme Suomen kamaralle ja kotiin Tampereelle. Ahdistus tekemättömistä töistä iski vahvasti päälle ja hetken jo mietin, pitäisikö työt tehdä jo tiistaina, että saisin ehkä untakin. Keskiviikkona töissä tajusin mokanneeni, ja hävetti. Inhimillinen virhe, mutta käytännössä tässä työssä tuollaisia virheitä ei saisi sattua. Sitä suuremmalla syyllä hävettää, vaikkei kukaan minua nyt sormella osoittelekaan ja syyttele. 

Nyt, kolme päivää siitä kun lähdimme Pargasta, tuntuu kuin siitä olisi miljoona vuotta. Loma on muisto vain, ja arkihuolet jälleen valtaavat mielen. Lomasta sain kuitenkin jotain irti, ja löysin uudelleen kadotetun inspiraationi käsitöihin. Huomasin, että se tarvitsee vaan sen rentoutuneen mielentilan alkaa ajatella luovasti – en olekaan siis kadottanut sitä taitoa, niinkuin pettyneenä kuvittelin. Tasapaino elämästäni puuttuu, koska tällä hetkellä kaikki, mitä ajattelen, on työtä, koulua, eläinlääkäriongelmia sekä raha-asioita. Haluaisin ajatella välillä jotain iloistakin!

Tänään aion juoda Pukka-teetä (Refresh) iltapalaksi ja lukea pitkästä aikaa naistenlehteä. Ehkä jopa lakkaan kynteni. 

Suhteet Oma elämä Syvällistä

Tomaatteja, tomaatteja

Luin joskus kauan sitten lehdestä Pomodoro- eli tomaattitekniikasta. Innostun aina uusista tekniikoista työskentelyssä. Aina. Heikkous, mutta myös hyve.

pomodoro.jpg

(c) Stock.hu, bury-osiol

Nyt, kun minulla on koko kesä töissä niin, että olen yksin täällä, on hankala pitää hyvää työrytmiä yllä. Joko sitä paahtaa koko päivän ilman taukoja ja on illalla niin väsynyt, että kaatuu sängylle, tai sitten ”tekee” ja tekee koko päivän töitä, saamatta mitään oikeastaan valmiiksi. 

Idea syntyi kun väkersin raporttia pomolleni ja aina eksyin vain lueskelemaan erilaisia artikkeleita raportin aiheesta, en oikeastaan saanut aikaiseksi kirjoittaa sitä. Käytännössä taustatietoa aiheesta oli paljon, mutta en saanut sitä omin sanoin Wordiin kirjoitettua. Pohdin kahvia ryystäessäni, että on tämä nyt hankalaa, kun ei mitään saa taas aikaiseksi. Ja sitten tuli mieleen, että mikäs se olikaan, se keskittymistekniikka. 

Pomodoro-tekniikka sai nimensä pomodoro-tomaateista. Älkää kysykö, miksi. Ideana siinä on, että töitä tehdään 25 minuutin lyhyissä pätkissä. Sen jälkeen pidetään 5 minuutin tauko. Neljän pomodoron jälkeen pidetään pidempi tauko. Näin keskittyminen ei pääse herpaantumaan, koska työpätkät ovat melko lyhyitä, ja ihminen saa riittävästi taukoja ajatellen uupumuksen määrää.

Olen nyt testannut pomodoro-tekniikkaa tiistaista lähtien. Vaikken koko päivääni aikataulutakaan tomaateilla, se toimii. Latasin tietokoneelle asennettavan pomodoro-ajastimen, josta saan näppärästi näkyviin ajan, mikä on aikajaksosta jäljellä ja se aina pirisee minulle määräävästi, koska tulee lopettaa työnteko ja ottaa pieni tauko. Lisäksi näen päivän lopuksi rasteista listassani, montako tomaattia meni yhden asian suorittamiseen – ja näin ollen pystyn hallitsemaan omaa ajankäyttöäni.

Näppärä työkalu varsinkin tällaiselle, joka niin mielellään tekisi kymmentä asiaa yhtäaikaa – saamatta yhtäkään niistä valmiiksi. Tomaatit ovat armottomia, ja listasta on pakko saada valmiiksi jokin tehtävä ennen kuin seuraavaan saa siirtyä. 

Suhteet Oma elämä Mieli Työ