Eilen tehtiin kaverin kanssa saippuaa ja päädyttiin puhumaan kirjoittamisesta.

Tuntuu, että kun monesti kirjoittelen mielessäni blogeja autossa ja bussissa, töissä tai valokuvatessa, en saa ikinä sitä tekstiä tänne asti. Mielessäni on niin hyviä lauseita, mutta kun avaan Lilyn uutta juttua varten, mikään ei tule ulos.

Tällä hetkellä kaapissani on kuivumassa kolme kiloa saippuaa eri tuoksuissa. Löytyy vanilija-kookos, jota toivottiin, villivadelma sekä sitruuna-kamomillatee. Yksi kilo meni hukkaan (suklaa-tuoksulla), kun massassa ollut oliiviöljy ilmeisesti ei suostunut reagoimaan lipeän kanssa tarpeeksi hyvin – vuosisadan erotarina – ja saippuasta tuli siis käyttökelvotonta. 

Aina joskus leikittelen ajatuksella, jos vain ottaisi saippuakeittiön kokopäivätyökseen. Ajatukset lepäävät kun saa pohtia millä lailla massan värjää ja mittailee öljyä grammalleen oikein. Aloittaminen on vaan aina vaikeaa, koska rutiiniin kuuluu ensimmäisenä keittiön suursiivous (n. 1h, onneksi on pieni keittiö) ja viimeisenä keittiön suursiivous. Aikaa kuluu ”ei-tekemiseen” niin paljon, että on työlästä ajatella edes aloittamista.

Mutta on se vaan niin kivaa.