Opiskelua ja elefantteja

Mikä siinä on, että minä aloitan yleensä aina kokeisiin valmistautumisen liian myöhässä? Lauantaina pitäisi kirjoittaa saksan kielikoe ja minä vasta aloitin lukemaan materiaalit läpi. Ja sanon vaan että passiivi ei oikein ole halussa. Ja niitä luettavia papereita on aika paljon. Miten tämä kaava on aika tuttu? Myöskään lauantaille osuva koe ei ole niin mieluinen… kuka nyt haluaa koulussa olla lauantaina??

DSC_0235.JPG

Opiskeluani ei varmaan auttanut käynti eläintarhassa. Olisinhan paljon mielummin ollut kotona lukemassa poikkeussääntöjä taivutuksiin kun katsellut niin söpöä elefanttivauvaa. Kyllä, siis vauvaa. Vaikka tuo eläin onkin aika moinen möhkäle vauvaksi. En siis voinut vastustaa kun ystäväni kysyi minut seuraksi katselemaan eläimiä, vaikka en eläintarhasta niin paljon perustakkaan.

Päivä osoittautui oivaksi eläintarhaan, ei ollut liian kuuma joten hyvin jaksoi viisi tuntia kävellä mutta ei satanutkaan. Sopiva keli siis. Näimme monen monitusta otusta, mutta eniten näin kaksjalkaisia, äänekkäitä pikkuriiviöitä joita kai myös lapsiksi kutsutaan. Eläintarha oli nimittäin täynnä alakouluikäisiä tenavia jotka huusivat, juoksivat ja aiheuttivat muutenkin äärettömän paljon kaaosta kanssaihmisille. Milloin oli hattu hukassa, toisella jäätelö tippu maahan ja lopuksi oli Max kadoksissa. Älkää käsittäkö väärin, pidän lapsista. Kuitenkin sata mekastavaa tenavaa saman aitauksen ympärillä toljottamassa sarvikuonoa ja ihmettelemässä miksi se ei tee mitään, on minullekin vähän liikaa. Kunnioitus toisaalta taas vähän kasvoi opettajia sekä lastentarhahenkilökuntaa kohtaan. En itse olisi hoitanut Annan kadonneen lippalakkikatastroofin yhtä mallikaasti.

DSC_0177.JPG

DSC_0226.JPG

En ole pitkään aikaan käynyt eläintarhassa ja tämän käynnin jälkee muistin taas miksi. Vaikka ne mangustit, apinat ja kirahvit ovatkin kauniita ja niitä on mukava nähdä, en osaa olla tuntematta pientä syyllisyyttä pienistä aitauksista ja surullisen näköisistä eläimistä. En ole eläinasiantuntija mutta mielestäni eläimet kuuluvat luontoon. Tässä tietysti poikkeuksena lemmikit, tarkoitan lähinnä leijonia, karhuja, lepakoita sun muita. Vaikka eläimet ovatkin syntyneet vankeudessa, on niiden luonnollinen ympäristö luonnossa ja tunnen syyllisyyttä siitä että maksan nähdäkseni eläimet häkissä joiden päivän jännittävimpänä hetkenä on saada valmiiksi tapettu lihakimpale aitaukeen. Ja sitten taas nukutaan. Näin ihminen on vaan taas saanut toisen huvituksen. Kai tämä myös jotenkin auttaa eläimiä, tähän aikaan illasta en vaan tiedä miten.

DSC_0205.JPG

Lopputulema kuitenkin oli mukava päivä ystävien kanssa. Nyt on varmaan aika mennä nukkumaan jos maltan saksan sanojen opettelemisen parista mennä. Vähän myös huokuttelee Dan Brownin uuden kirjan lukemisen jatkaminen, on muuten ihan äärettömän kuokuttava. Saas nähdä miten minun käy…. 😉

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *