Ladataan...
CougarWoman

Maanantain postauksessa huhuilin miesnäkökulman perään aiheessa ihmissuhdepelit ja vaikeasti tavoiteltava nainen:

“Eivätkö miehet haluakaan rehellistä ja avointa naista, jonka käyttäytymistä ei tarvitse koko ajan spekuloida? Haluavatko miehet sen sijaan naisen, josta ei ole oikein koskaan varma, että mitä se nyt oikeasti haluaa?”

Nitromies kommentoi seuraavasti:

“Kieltämättä vaikeasti tavoiteltavat naiset kiinnostavat usein enemmän kuin ns helpot tapaukset, joiden eteen ei tarvitse nähdä niin paljon vaivaa.”

Häntä komppasi Vierailija:

“Miesnäkökulma: kuten ylläoleva kommenttikin toteaa, helpot kaadot kyllästyttää kun niitä aikansa harrastaa.”

Olin ensin ihan että oolsprait, jes, miesnäkökulmaa, woo-hoo ja serpenttiiniä!

Ja sitten rupesi silleen salakavalasti, päivän kääntyessä illaksi, vähän vituttelemaan. Enkä ensin oikein edes tajunnut, että miksi. Pistin naiseuden piikkiin ja jatkoin viheltelyä ja varpaidenkynsien viilausta.

Sitten nukkumaanmennessä se iski.

Mä en hei ole helppo. En siis siinä mielessä, että hei mies, sulla on pulssi ja aseet tanassa, mennääks meille panee?

Okei, olen rehellinen ja avoin; ja juurikin tilanteestani johtuen teen potentiaaliselle treffikumppanille heti selväksi, missä mennään: haen mieluiten sinkkua miestä pidempiaikaseen seksisuhteeseen, olen itse lapsettomassa ja avoimessa avioliitossa.

Okei, saatan antaa ottaa heti ensitapaamisella. Olisi aika typerää pihdata, kun kerran koko kupletin juonena on aloittaa seksisuhde.

Mutta jumaleissön, minkä virtuaalisen vaivan nämä kandidaatit saavat nähdä, ennen kuin edes pääsevät sille maagiselle ensitapaamiselle. Itseasiassa käyn jo ihan älyttömän karsimusnäytelmän, ennen kuin poikapolot saavat edes KIK-Messengerin nikkini (ja tämä palvelu sentään on anonyymi).

Mikäli nämä onnekkaat kandidaatit selviytyvät alkukarsinnasta, heidän täytyy alkaa kuluttamaan puhelimensa akkua minulle viestittelyyn siinä määrin, että työpäivän lopussa akku on tyhjä. Mitkä tahansa sieluttomat “mitä kuuluu oon salil” –tyyppiset latteudet eivät kelpaa, tämmöiset miehet karsitaan kakkoskierrokselta usein jo ensimmäisen päivän jälkeen fraasilla musta tuntuu että meidän arvomaailmat eivät kohtaa. Valitettavasti saman kohtalon kokevat miehet, jotka eivät osaa rakentaa edes yksinkertaisia lauseita äidinkielellään. 

Pidempään porskuttavat miehet, joilla oikeasti on jotain sanottavaa; joiden kanssa voi keskustella aiheesta kuin aiheesta. Miehet, jotka saavat minut nauramaan säkenöivällä huumorillaan ja tilannekomiikallaan; nämä sukkelakieliset miehet ovat niitä, jotka saavat minut syttymään.

Siltikin saattaa kestää reilusti yli viikon tai pari, ennen kuin olen valmis edes harkitsemaan tapaamista livenä. Koko tämän ajan poikaparkojen pitää osoittaa jatkuvaa kiinnostusta ja keskittyä hurmaamaan sanan säilällä; sekä samaan aikaan pystyä näppituntumalla analysoimaan, milloin on hyvä hetki alkaa puhua vähän tuhmia, ja kuinka paljon tuhmia saa toisaalta puhua, ennen kuin homma menee mauttomuuden rajan yli. Ja tämä raja on usein veteen piirretty viiva kuukautiskierrosta, hankalista asiakkaista, sade- vs. aurinkopäivistä ja siitä, millä jalalla olen sängystä sinä aamuna noussut, riippuen.

Joskus on yli viikon viestittelyn jälkeen miesraukka lentänyt ö-mappiin, kun on erehtynyt lähettämään juhlavan kikkelikuvan ensin lupaa kysymättä. Kerran luvan saatuaan on toinen reppana vielä rankattu pois riveistä, sillä peniksen ulkoiset ominaisuudet eivät miellyttäneet

Ja mansplainaajat saavat kategorisesti koetella siipiään jossain ihan muualla kuin minun pesäni lähellä. Vaikka olisivat kuinka kuumia tai seksikkäitä tai muutenkin kaikin puolin pantavia. 

P.S. Hahaha, toisaalta taas olen ilmeisesti hyvinkin helppo – muistin tätä kirjoittaessani tämän postaukseni! :D Mutta without spark there is no ignition, kuten jokainen, joka on joskus tapellut autonsa sytytystulppien kanssa, tietää.