Ladataan...
CougarWoman

Olen aina tuntenut oloni nuoremmaksi kuin mitä ikäni edellyttäisi. (Oikeasti ensin kirjoitin nuorekkaaksi, mutta onneksi älysin, että tämä on termi, jota vanhat ihmiset viljelevät senssipalstoilla.)

Olen myös miettinyt, miksi tulen yleensä paremmin toimeen itseäni nuorempien ihmisten kanssa; miksi minun rakastajillani on nykyään 25 ikävuoden kohdalla viimeinen käyttöpäivä, ja miksi omanikäisteni jutut (muutamaa poikkeusta lukuunottamatta) tuntuvat niin…jotenkin konservatiivisilta ja tylsiltä.

Sitten tajusin, että ehkä ikä ei olekaan se tekijä, vaan lapsettomuus. Useimmilla ikäisilläni on jo perheenlisäystä, ja jutut tahtovat pyöriä jälkikasvujen ongelmissa ja edesottamuksissa, kun taas nuoremmilla on enemmän myös minua kiinnostavia keskustelunaiheita, sekä enemmän tilaisuuksia ex tempore -illanistujaisiin. Bonuksena, ettei tarvitse koko ajan kylmä söyrinki persiin ympärillä vahtia, milloin se mukaanotetun perheenlisäyksen huolettomasti käsittelemä maitolasi kaatuu. (“Juo nyt varovasti siitä, älä kulta laita sitä liian lähelle reunaa...Noniii, nyt sinä kaadoit sen.

Tai ehkä mulla on vaan tylsiä kavereita, hehe.

Aktivoin tällä viikolla profiilini Pettäjäpalstalla, mutta en ole toistaiseksi reagoinut yhteenkään yhteydenottoon. Kaikki ovat (reippaastikin) yli kolmekymppisiä, useimmat ovat naimisissa ja lapsiakin on siunaantunut. Lueskelin viestejä ja itseasiassa minua rupesi vähän ällöttämään.

“36-vuotias onnellisesti naimissa oleva kahden lapsen isä etsii jännittävää seuraa estottomasta daamista.”

Onko tämä nyt sitten semmoinen oksymorooni? Vaan muuten vaan ihan tavan morooni? Ja daamista herraparatkoon.

“Etkö sinäkään saa kotona sitä, mitä haluat? Vaniljaan kyllästynyt urheilullinen mies (39) etsii kokeilunhaluista naista.”

Odotettavissa monta awkward –tilannetta kumipallo suussa ja Pulp Fictionin soundtrack korvamatona.

“38-vuotias kestävä ja sporttinen, naimisissa oleva yrittäjä, hakee ihanaa naista jakamaan salaisia hetkiä. Iällä ja koolla ei väliä.”

…kunhan on pulssi ja pillu.

Missä vaiheessa kaikista yli 30+ miehistä tuli kieliään lipovia pervoja, vanhoja setämiehiä?

No toisaalta sitten…vanhuuden merkkejä on havaittavissa täälläkin. Talutin eilen koiraa pienen järven rannassa, ja huomioni kiinnittyi nuorisojoukkoon (tämäkin on käsittääkseni vanhojen ihmisten termi), joka huudatti jotain käsittämätöntä, rytmihäiriöitä aikaansaavaa teknomusiikkia aivan liian kovalla ja keräili kamppeitaan poistuakseen paikalta. Ranta oli heidän kohdaltaan siivottomassa kunnossa; sipsipusseja ja tölkkejä ja ties mitä maatumatonta ongelmajätettä oli viljelty ympäriinsä kuin kevätkylvöjen aikaan. Ennen kuin ehdin edes miettiä, menin jo lähemmäksi etusormi soo-soo-ojossa.

“Siivotkaas kuulkaa jälkenne ennen kuin lähdette!“

Ihme kyllä nuoriso teki työtä käskettyä (sillä tavalla silmiään pyöritellen, kuten esimerkiksi omille vanhemmille tehdään, kun nämä käskevät laittamaan pleikkarin pois tai siivoamaan huoneen).

Mun mielestä on myös nykyään enemmän kuin jees viettää juhannusta omalla takapihalla mutsin kanssa. Sillä välin kun äiti panee saunan lämpiämään, minä sytyttelen grillin. Sitten vaan istumme iltaa ja kuuntelemme iskelmäradiota terassilla viltteihin kietoutuneina, ja menemme varmaan jo hyvissä ajoin ennen puoltayötä nukkumaan, että aamulla jaksaa sitten taas pirteänä herätä uuteen päivään.  

Toinen vaihtoehto olisi ollut perinteiset juhannusbileet, mutta armahdin itseni ja totesin, etten kertakaikkiaan jaksa vaivautua. Takapihalta on lyhyempi matka omaan sänkyyn.

Ehkä mä tästä vielä piristyn jouluun mennessä. 

 

Ladataan...
CougarWoman

Pläjäytetäänpä vastapainoksi kaikille niille seksiherkutteluille, jotka kuitenkin kuvastavat prosentuaalisesti ehkä noin yhtä prosenttia koko elämästäni, ihan perkeleen tylsä arkipostaus.

Tämän postauksen inspiraationa toimi joskus jossain kommenttikentässä pyörinyt spekulaatio siitä, ettei kenenkään elämä voi olla sellaista kuin mistä kirjoitan, ja siihen tullut aika mainio vastapallo (ei minulta), jossa todettiin kuivasti jotain tyyliin "kyllä se Puumakin varmaan käy ruokakaupassa ja paskalla ja pesee pyykkiä ihan niin kuin kuka tahansa muu, mutta mitä järkeä siitä olisi kirjoittaa"

Noh - kokeillaanpa!

Valitsen randomisti maanantain – ihan minkä tahansa maanantain.

6.00. Herätyskello soi. Raahustan aamupuurolle (mikrossa, lähes aina Nalle-ruispuuroa; usein marjoilla mutta äärimmäisessä vitutuksessa myös hillolla), sekoitan sekaan lusikallisen chia-siemeniä.

Syön monivitamiinipillerin ja kaksi maitohappobakteerikapselia, huuhdon nämä alas desilitralla tuoremehua.

Puuron jälkeen (nautitaan aamu-uutisia katsellen) otan kupin ämpärin kahvia rasvattomalla maidolla mukaan ulos, poltan tupakan, kerään kanojen munimat munat.

6.40. Paskalle. Kyllä, joka aamu aamukahviämpärin jälkeen. Like a clockwork. TMI?

6.45. Suihkuun.

7.10. Silmänympärysvoide ja kosteusvoide lärviin, ulos kuivattelemaan rasvoja. Tupakka.

7.15. Ehostus samalla äänikirjaa kuunnellen.

7.50. Tupakka.

7.55. Hiukset (kuivaaminen ja muotoilu) ja pukeutuminen (tähän asti olen haahuillut yöpaidassa).

8.25. Töihin.

8.30 – 17.00. Töissä. Hektistä tai vähemmän hektistä. Jos jälkimmäinen, niin bloggaan.

Viestittelen rakastajan kanssa jos siihen on aikaa. Yleensä on.

Lounaaksi keittoa, välipalaksi kaksi hedelmää; yksi aamu- ja yksi iltapäivästä. Toinen hedelmä on yleensä päärynä.

17.10. Ruokakaupassa. Vituttaa, koska paljon ihmisiä, ja useimmat niistä neuvottelevat vielä siitä mitä söisivät juuri siinä kohtaa hyllyä, josta minun pitäisi napata listaamani ruoka-aines. Ja että otetaanko luomupaprika vai tavallinen ja vertaillaan hintoja. Luomu on kalliimpi, voin kertoa.

18.00. Kotona ruokaa laittamassa (koira tässä vaiheessa jo ruokittu ja ostetut ruuat ja juomat aseteltu jääkaappeihin ja kuivamuonavarastoon). Ykkösmies tulee kotiin. Antaa rutiinipusun.

18.30. Lasi tai pari viiniä, Ykkösmiehen kanssa seurustelua siitä, miten päivä meni ja mitä tehdään viikonloppuna.

19.30. (tai siinä hujakoilla) Illallinen.

20.00. Sohvalla Ykkösmiehen kanssa, joko Netflix tai ihan tavan TV, jos sieltä tulee jotain muuta kuin urpoja tositv-ohjelmia. Jos on syksy, kudon sukkaa samalla.

21.30-22.00. Nukkumaan.

Tämä on rutiini enemmän tai vähemmän jokainen päivä. Kerran viikossa käyn joogassa, ja usein teen sen verran ruokaa, että sitä jää seuraavaksikin päiväksi; mutta muuten joka_ikinen_päivä on suoraan “Päiväni Murmelina” –leffasta.

Jos oikein repäisen niin pesaisen viikolla vielä lisäksi koneellisen pyykkiä (muuten viikonloppuna), tai istun iltapäivästä kampaajalla (kerran viidessä viikossa) tai laitattamassa kynsiäni (kerran kolmessa viikossa).  

Ja ei – en koskaan imuroi, moppaa, pyyhi pölyjä, vie roskia, täytä tai tyhjennä astianpesukonetta. En pese vessoja, vaihda verhoja, kuuraa ikkunoita tai vaihda huonekalujen järjestystä. 

Mutta kerran kuukaudessa herään puoli tuntia aikaisemmin, sheivailen tarpeettomat karvat, ehostan vähän huolellisemmin, pukeudun parhaimpaan alusasusettiini ja hurautan työpäivän ajaksi ihanan rakastajan hemmoteltavaksi.