Ladataan...
Destination: Happiness

Kirjoitin kesäkuussa postauksen nimeltään "Blogien rahakeskustelu on kapeakatseista". Postauksessa kirjoitin siitä, miten surullisen kapeakatseista on, että mediassa ja blogeissa huudellaan nyt jatkuvasti, että k a i k i l l a on mahdollisuus sijoittaa "ainakin kymppi kuussa". Omasta kokemuksestani voin sanoa, että kaikilla ei todellakaan ole sitä mahdollisuutta. On paljon ihmisiä ja ihmisryhmiä, joille jokainen kymppi, euro ja sentti on elintärkeä ja joilla kaikesta suunnitelmallisuudesta huolimatta on tili tyhjänä jo kauan ennen seuraavaa palkka- tai tukipäivää.

Toinen asia, joka itseäni vähän hämmentää vallalla olevassa raha- ja sijoituskeskustelussa, on sen tietynlainen minäkeskeisyys ja oman navan ympärillä pyöriskely. Puhun nyt siis niistä, joilla sitä rahaa ihan oikeasti on ja jotka voivat sitä laittaa haluamiinsa ja valitsemiinsa kohteisiin. Miksi aina puhutaan vain ja ainoastaan siitä, miten ihminen voi parhaiten säästää ja sijoittaa itselleen, maksimoida omat voittonsa ja taata itselleen jo nelikymppisestä lähtien mukavat eläkepäivät?

Toivon, että rahakeskustelussa otettaisiin enemmän esiin sekin näkökulma, mitä kaikkea ihminen voisi rahalla tehdä yhteisön, yhteiskunnan ja erilaisten muitten toimijoitten, kuten järjestöjen hyväksi. Jos jokainen työssäkäyvä ihminen laittaisi omasta palkastaan edes vaikkapa 5-10 euroa joka kuussa valitsemaansa hyvään tarkoitukseen, syntyisi jo siitä jättimäinen potti, ja tuosta potista puolestaan syntyisi aika paljon hyvää meille kaikille. Ei vain sinulle tai minulle, vaan meille ja muille. Ja myös niillekin, joilla sitä rahaa ei itsellään ole. 

Muistan, miten teini-ikäisenä tulin usein bussilla Lohjalta Helsinkiin, ja törmäsin tuolloin aina kadulla eri järjestöjen feissareihin - eksoottinen uusi juttu pikkukaupungin tytölle. He tulivat kysymään, haluanko liittyä kuukausilahjoittajaksi milloin millekin järjestölle - Punaiselle Ristille, Amnestylle, Greenpeacelle, WWF:lle... Koska olin alaikäinen, en kuitenkaan vielä tuolloin saanut liittyä lahjoittajaksi. Mutta jo tuolloin vakaasti päätin, että sitten KUN olen yli 18-vuotias, liityn jonkin järjestön tukijaksi.

Täytettyäni 18 aloinkin tarkasti tutkia eri järjestöjä ja niiden avustuskohteita. Totesin, että itselleni kaikkein tärkeintä on suojella luontoa ja ilmastoa, koska ilman tervettä maapalloa meillä ei oikeastaan ole mitään muutakaan, mitä suojella (vaikka toki muutkin avustuskohteet ovat tärkeitä). Niinpä 19-vuotiaana, muutettuani Lohjalta Helsinkiin, etsin kadulla käsiini WWF:n feissarin ja ilmoitin into piukeana, että NYT haluan liittyä kuukausilahjoittajaksi.

Ja siitä hetkestä lähtien (eli nyt 9 vuoden ajan) olen lahjoittanut tililtäni rahaa WWF:lle joka kuukausi. Jopa silloin, kun olen ollut rutiköyhä opiskelija ja tuonut vessapaperia töistä kotiin. Ja kyllä, mielessäni kyllä todellakin kävi välillä noina hetkinä laittaa lahjoitukseni jäihin, mutta en onneksi kuitenkaan koskaan tehnyt sitä. Nyt, kun olen valmistunut ja vakituisesti töissäkäyvä, voisin oikeastaan nostaa lahjoitussummaani. WWF:lle lahjoitan siis kuukausittain tililtäni, ja lisäksi lahjoitan joka joulu sekä tavaraa että rahaa Pelastusarmeijan Joulupata-keräykseen.

Säästövinkeissä yleensä kehotetaan ihmisiä esimerkiksi jättämään aamulatte ostamatta, jotta voisi säästää senkin rahan omalle tililleen, rahastoihin tai mihin kukakin nyt säästääkin. Mitäpä, jos sen yhden kuukausittaisen laten/viinilasillisen/ halpispaidan jättäisi ostamatta, ja sen summan lahjoittaisikin hyväntekeväisyyteen? Ei siksi, että voisi kiillottaa omaa sädekehäänsä ja tuntea itsensä yleväksi ihmiseksi, vaan siksi, että se on oikeasti myös keino vaikuttaa itselle tärkeisiin asioihin. Usein esimerkiksi ekologisuudesta ja ilmaston tilasta puhuttaessa ihmiset toteavat, että "ei yksittäinen ihminen mitään voi tehdä tai mihinkään vaikuttaa". No, mitäpä jos antaisit tukesi isolle järjestölle, joka kyllä voi. Jolla on tilastoitua näyttöä toiminnastaan ja sen vaikutuksista. Esimerkiksi itse saan WWF:n kuukausilahjoittajana muutaman kerran vuodessa kotiin Pandan polku -nimisen lehden, jossa kerrotaan erilaisista ympäristöprojekteista ja siitä, mitä WWF on tehnyt ja saanut aikaan kuukausilahjoituksista saaduilla rahoilla. Lisäksi WWF:n verkkosivuilta löytyy jatkuvasti ajantasaista tietoa heidän toiminnastaan ja muun muassa siitä, miten he pyrkivät vaikuttamaan päättäjiin, toimivat kentällä ja tuottavat tietoa. Sivuilla on myös täysin läpinäkyvästi esitelty se, miten WWF:n kulut, tulot ja suojelukulut jakautuvat.

Kuulun Facebookissa ryhmään nimeltä Vauras nainen. En muista milloin ryhmään olen liittynyt ja miksi, koska en vielä tähän päivään mennessä ole koskaan ollut erityisen "vauras". (Mutta ehkä vaikkapa siksi, että olisin edes vähän matkalla kohti sellaista tilaa? :D) Joka tapauksessa, ryhmä on kiva kohtaamispaikka naisille, siellä voi keskustella kaikesta työhön ja varallisuuteen liittyvästä. Ilokseni eräänä päivänä siellä keskusteltiin siitä, mille järjestölle ryhmän jäsenet lahjoittavat rahaa. Suositumpia lahjoituskohteita ryhmäläisten keskuudessa olivat ainakin Unicef, WWF, Syöpäsäätiö, Punainen Risti, Plan Suomi, John Nurmisen säätiö, Hurstin laupeudentyö, Amnesty, Hope Ry, Naisten pankki ja SOS-lapsikylä. Myös muita pienempiä järjestöjä mainittiin paljon. Osa lahjoittaa kuukausittain, osa kausittain (esimerkiksi joulunaikaan). Osa oli lahjoittanut kuukausittain jo kymmenien vuosien ajan.  Ryhmään kuuluu yli 46 000 ihmistä, ja lahjoituskeskusteluun oli jätetty 143 kommenttia. Siihen on tietysti monia syitä, mutta pohtia sopii, onko hyväntekeväisyyteen lahjoittaminen, ainakin kuukausitasolla, verrattain harvinaista.

Tiedän kyllä, että on utopistinen ja naivi ajatus, että läheskään kaikki vakityössä olevat ihmiset lahjoittaisivat (varsinkaan säännöllisesti kuukausitasolla) hyväntekeväisyyteen. Kaikki eivät tietenkään pysty siihen oman taloudellisen tilanteensa vuoksi, ja osa on esimerkiksi sitä mieltä, että koska maksamme veroja, ei yhteiskunnassa siksi tulisi edes olla tarvetta enää sen lisäksi lahjoittaa rahaaa hyväntekeväisyyteen. 

Mielenkiinnosta kysynkin - lahjoitatko sinä hyväntekeväisyyteen vai et? Jos kyllä, niin mille järjestölle, ja miksi olet valinnut juuri sen?

-Netta

Postauksen kuvat: Pexels.com

Seuraa blogia:

Instagram

Facebook

Bloglovin

Ladataan...

Sain jokin aika sitten kuulla, että olen hieman "hippi". Keskustelu oli kokonaisuudessaan erittäin hyvä, mielenkiintoinen ja ajatuksia herättävä, mutta siitä jäi mieleen erityisesti tämä: Olen kuulemma hippi tai hippimäinen, koska olen niin suuntautunut kohti ekoasioita ja muun muassa kirjoitan niistä julkisesti blogiini, samoin kuin käytän luonnonkosmetiikkaa ja osallistuin Muoviton maaliskuu -haasteeseen.

Mielenkiintoista on ensinnäkin huomata oma "kuplautumisensa". Minullehan minun oma elämäni ei tietenkään näyttäydy lainkaan hippimäisenä, eikä luonnokosmetiikan käytössä tai ekoasioiden ajattelussa tai huomioimisessa ole omasta näkökulmastani käsin mitään erikoista tai ihmeellistä, saati sitten hippimäistä. Minulle ne ovat minun omaa jokapäiväistä arkeani ja tosi tavallisia, arkisia asioita. Siis niin tavallisia ja normaaleja, etten näe niissä mitään "hippimäistä" (minulle kun jostain syystä tuosta sanasta tulee ihan ensimmäisenä mieleen rastat, reggae ja toisaalta 70-lukukin).

Kun ympärilläni vielä sattuu (varsinkin täällä blogimaailmassa) olemaan samalla tavalla ajattelevia ja käyttäytyviä ihmisiä, on näistä asioista tullut minulle täysin normaalia arkipäivää. Kirjoitan niistä blogissanikin nimenomaan siksi, että blogini kertoo minun elämästäni, ja kyseiset asiat ovat isossa roolissa arjessani. Mutta keskustelun myötä silmäni avautuivat ajattelemaan asiaa laajemmin. Todennäköisesti on nimittäin niin, että nämä minulle arkipäiväiset asiat ovat vielä kuitenkin (valitettavasti) aikamoisen marginaalisia. En tiedä, minkälainen prosenttiosuus suomalaisista pesee hiuksensa luonnonkosmetiikkashampoolla, saati sitten vaikkapa palashampoolla ja -hoitoaineella. Kuinka moni lajittelee muovinsa tai oli mukana Muovittomassa maaliskuussa? Ei varmastikaan 100 % suomalaisista, ei todennäköisesti edes 50 %. Mahdollisesti ei edes 20 %. Siinä kontekstissa nämä minun "puuhasteluni" voivat esiintyä joillekin ihmisille hippimäisinä, outoina tai epämääräisinä. Se on oikeasti hyvä ja tärkeää muistaa.

Itselleni ekologisuus on yksi tärkeä elämäni valintoja ohjaava arvo. Mutta on selvää, että kaikille ihmisille se ei ole. Henkilökohtainen syvä toiveeni kuitenkin on, että ekologiset arvot ja käytännön teot eivät olisi enää vain jotain hippimäistä viherpiipertelyä ja nyhräämistä, vaan kaikkia ihmisiä koskeva normi ja yleinen toiminta- ja ajatusmalli, joiden avulla olisimme yhdessä matkalla kohti kestävämpää tulevaisuutta. On selvä asia, että joidenkin ympäristöasioiden suhteen juna on jo mennyt kauan sitten, emmekä esimerkiksi voi enää estää ilmastonmuutosta, mutta todennäköisesti voimme vielä hidastaa sitä. Voimme vähentää valtamerten muovimäärää ja vesistöjen rehevöitymistä, mutta niin kauan, kuin ekologisuus kantaa epämääräisen "hippimäisyyden" stigmaa, meillä on paljon tehtävänä.

Usein kun blogimaailmassa puhutaan ekologisuudesta tai vaikkapa lentämisen haitoista ja päästöistä, haluaa kirjoittaja aina kovaan ääneen mainita, että "en tietenkään halua tuomita kenenkään muun tekemisiä, kukin tehköön niin kuin haluaa". No, en minäkään ketään tuomita halua. Eikä siitä olisi mitään hyötyä, se olisi pelkkää energianhukkaa. Jokaisen kanssaihmisen tekemisten tai tekemättä jättämisien tuomitseminen olisi aikamoinen suo, johon en edes jaksaisi ryhtyä. Haluan kuitenkin nyt sanoa tämän seuraavan, vaikka se saattaa jonkun suututtaakin.

2010-luvulla olisi mielestäni joka ikisen valveutuneen, aikaansa ja ympäröivää maailmaa seuraavan kansalaisen velvollisuus olla edes jossain määrin kiinnostunut ekologisuudesta ja ympäristöasioista. Jos on koskaan, ikinä katsonut uutisia tai lukenut sanomalehteä, tietää kyllä, että olisi ihan hirvittävän tärkeää ja kiireellistä pyrkiä ekologisuuteen omassa elämässä edes joltain osin. Jos on lukenut uutiset Mariaanien haudassa pyörivistä muovipusseista, Etelä-Euroopan hirmuhelteistä, napajäätiköiden sulamisesta, eläinten sukupuutoista ja luonnonvarojen tuhlaamisesta, olisi todellakin syytä miettiä, miten itse voi asioihin vaikuttaa. Ja sisäistää se, että ihan oikeasti, niillä pienilläkin asioissa on merkitystä. Täydellisyyttä ei todellakaan keneltäkään odoteta, mutta yletön ympäriinsä lentely, minimatkojen autolla taittaminen,  järjetön kerskakulutus, jätteiden lajittelemattomuus tai vaikkapa veden tuhlaaminen osoittavat henkilökohtaisesti, minun mielestäni, jonkinlaista piittaamattomuutta, itsekkyyttä ja välinpitämättömyyttä. Ehkä toki myös tietämättömyyttä, ja ymmärryksen ja tiedon puutetta.

Ekologiseen ja ympäristöystävälliseen elämäntyyliin pyrkiminen tarkoittaa totta kai jonkinlaista vanhoista opituista tavoista luopumista. Ja luopuminen - se on tietysti vaikeaa ja aluksi vähän ikävääkin. Totta kai jo saavutetuista eduista on vaikeaa luopua! Materia ja matkustelu vaikuttavat myös some-aikakaudella olevan kaikkien arkipäivää. Ja jos & kun niistä on itsekin päässyt nauttimaan, ei luopumisprosessi välttämättä ole helppo tai siihen ei tee mieli ryhtyä. On helpompaa takertua siihen, mitä itse haluaa omistaa tai tehdä, kuin miettiä mikä olisi ympäristön kannalta "oikein". Koen itsekin välillä ekoasioiden äärellä "luopumisen tuskaa". Ei ole pelkästään helppoa ja hauskaa vaihtaa vuosia käyttämänsä ihana, hyväntuoksuinen saippuapullo pieneen palasaippuaan (vaikka palasaippuassa ei mitään vikaa olisikaan). Olisi tietysti "kivaa" lentää etelään talven kylmyydessä useampikin kerta vuodessa. Ja joskus kun oikein laiskottaa, tekisi mieli vain heittää kaikki roskat samaan roskikseen jätteiden lajittelun sijaan.

Muutoksille pitää antaa aikaa, eikä vaatia itseltään liikaa kerralla. Niitä pitää opetella ja harjoitella hissukseen, ja sallia itselleen epäonnistumisiakin. Mutta mielestäni näiden pienten asioiden harjoitteluun ja toteuttamiseen pystyy ja kykenee kuka tahansa aikuinen ihminen. Jo se, että yrittää, on alku. Muutokset tarvitsevat aina aikaa. Kuitenkin se, ettei ole valmis tekemään oikeastaan mitään ekologisuuden takia ja ummistaa täysin silmänsä näiltä asioilta, tuntuu itselleni vieraalta ja nykyään aika käsittämättömältäkin. 

Eikä ekologisuus ole pelkästään luopumista ja ikäviä asioita. Päin vastoin! Siinä on myös paljon hyvää. Ulkomaanmatkailun vaihtaminen pääsääntöisesti kotimaanmatkailuun on osoittanut, että Suomessa on ihan huikeita paikkoja, ja on kiva tietää tukevansa paikallisia pienyrittäjiä. Olen tajunnut entistä selkeämmin, että Suomi on aivan upea maa. Olen myös huomannut, että monen jutun itse tekeminen tai valmistaminen on ekologista - ja samalla huomannut, että sitähän osaa tehdä vaikka ja mitä! Ja kun taittaa työmatkat pyörällä tai kävellen auton sijaan, kohoaa kunto samalla. Ja kyllä siitä ihan ehdottomasti tulee itselle hyvä mieli, kun tietää tekevänsä ympäristön kannalta parempia valintoja ja kuormittavansa ympäristöä edes vähän vähemmän kuin ennen. Ihan jo pelkästään sen takia olen valmis näkemään joissain asioissa hieman enemmän vaivaakin. Ja usein ympäristöystävälliset valinnat ovat myös omalle terveydelleni parempia valintoja. 

On ollut tosi kiva huomata, että blogini lukijoissa on paljon ekologisuus-teemasta kiinnostuneita, ja olette myös pyytäneet lisää ekopostauksia. Niitä ehdottomasti tuleekin, sillä blogini on kanava, jossa keskityn itselleni tärkeisiin asioihin. Ihanaa, että täältä löytyy samanhenkisiä ihmisiä, joiden kanssa voin jakaa tämän aiheen, keskustella siitä ja oppia teiltä lisää. Ehkä olemme vielä marginaalissa, mutta toivon sydämeni pohjasta, että joukkomme kasvaa (ja mahdollisimman paljon). <3

Ihanaa iltaa <3

-Netta

Lue myös:

Mitä kuuluu muovin vastaiselle taistelulle?

Taistelu mikromuovia vastaan

Ensimmäistä kertaa ekokampaajalla

Ladataan...

Muoviton maaliskuu päättyi jo noin viikko sitten, mutta postaukseni tulee kiireen vuoksi hieman jälkijunassa. Ajattelin tällä kertaa kirjoitella jonkinlaista yhteenvetoa siitä, mitä kokeilusta ylipäätään jäi käteen ja minkälaisia fiiliksiä se herätti.

Ihan ensimmäisenä havaintona voisin sanoa, että muovin välttely osoittautui käytännössä ihan mahdottomaksi. Ensimmäisellä viikollahan lähdin ihan hirveällä draivilla ja innolla mukaan, ja kuvittelin muovin välttelyn olevan vähän samanlainen juttu kuin vaikka vegehaasteeseen osallistuminen. No, ei se kyllä ollut. Lihaa voi vältellä, mutta modernissa yhteiskunnassa muovia ei. Ensimmäisellä ja toisella viikolla koitin olla ehdoton muovin suhteen, ja siitä aiheutui vain turhautuminen ja väsähdys. Silloin oli pakko todeta, ettei tässä ole järkeä. Otinkin sen jälkeen asenteen, että välttelen muovia silloin kun se on järkevissa mittasuhteissa mahdollista, ja silloin kun se ei ole, on vain hyväksyttävä asia ja ostettava se muovipakkaus. Onneksi sen voi sitten kotona laittaa muovinkeräykseen.

Ylipäätään huomasin sen, miten vaikeaa on tietää, mikä olisi paras toimintapa. Eihän muovi välttämättä ole se pahin tekijä kauppareissulla - ekologisesta näkökulmasta pahiksia ovat tietysti myös tuotteen valmistusprosessin eri vaiheet, kuljetusmatkat, muutkin pakkausmateriaalit ja niin edelleen. Kyllä siinä pieni kuluttaja on aikamoisessa ristitulessa, kun yrittää tehdä oikein, mutta ei todellakaan omaa tutkimustietoa, mikä olisi se kaikken ekologisin vaihtoehto. Tässä ei mielestäni ole muuta vaihtoehtoa, kuin antaa itselleen armoa. Kuten olen usein sanonut, jo se, että ajattelee näitä asioita, on puoli voittoa. Yksittäisen kuluttajan on ihan hirveän vaikeaa tietää, miten kannattaisi kussakin tilanteessa tehdä ja valita. Siksi jo se, että pyrkii edes joltain näkökulmalta huomioimaan ekologisia seikkoja valinnoissaan, on plussaa. Osa valinnoista on toki selkeämpiä, kuten yksityisautoilun välttely ja lihansyönnin vähentäminen, mutta juurikin esimerkiksi ruokakaupassa voi valintojen ristitulessa mennä sormi suuhun. Muistutan tässä kohtaa aina itselleni (ja teillekin), ettei kenenkään tarvitse olla täydellinen. Ja edelleen toivon apuja tässä asiassa myös yritysten ja yhteiskunnan suunnalta, vaikkakaan esimerkiksi yritysten suuntaan tekemäni yhteydenotot eivät poikineet mitään sen kummempia vastauksia.

Positiivinen havaintoni on se, että muovista on alettu keskustella paljon enemmän ja aiheesta ilmestyi varsinkin Muovittoman maaliskuun aikana paljon uutisia vähän joka mediassa. Nollahukka-Otsoa haastateltiin monessa paikassa, samoin kampanjan aloittajaa Heidi Hautalaa. Juuri eilen luin Yleltä ilahduttavan uutisen nimeltään "Hyviä uutisia tutkijoilta: Muovin vastainen taistelu tuottaa tulosta, muovipussien määrä kääntynyt vihdoin laskuun Pohjanmeressä". Jutussa todetaan, että tutkijoiden mukaan harkitsevalla muovinkäytöllä voi saada aikaan suuria muutoksia. Tutkijat pitävät laskun syynä esimerkiksi muovipussien maksullisuutta. Jutussa todetaan, että jos muovin käyttöön kiinnitetään huomiota enemmän, tulevat tulokset paranemaan entisestään. Ja tämä juttuhan on ihan huikea!! :) Tulee todellakin sellainen fiilis, että kyllä tällä munkin muovin välttelyllä on oikeasti ollut jotain merkitystä, ja meidän joka ikisen on. Mahtavaa saada konkreettista tietoa siitä, että asiat muuttuvat myös hyvään suuntaan.

Loppuun päätin listata asioita, jotka tästä kokeilusta jäivät ihan konkreettisesti käteen ja tavoiksi muovin välttelyksi/muuten vaan ekologisiksi valinnoiksi. Osa näistä meillä on kyllä ollut käytössä jo pitkään ennen tätä muovitonta maaliskuuta.

* Oma kangaskassi mukaan kauppaan, hedelmäosastolla laput kiinni itse kasviksiin/hedelmiin jos mahdollista (kestohedelmäpussin mukaan ottaminen on yhä harjoittelun alla). Jos kangaskassia ei ole mukana, ostan kassalla aina paperikassin, johon kerään sitten kotona kierrätettävät paperit.

* En osta muovisia vesipulloja, vaan kannan nykyään aina käsilaukussa mukana omaa lasista pulloa ja täytän sitä tarpeen mukaan hanavedellä.

* Lounaskahvilasta nappaan kahvin mukaan omaan take away -mukiin.

* Kierrätämme kotona kaikki muovipakkaukset muovinkeräykseen. (Ja toki kierrätämme kaikki muutkin roskat.)

* Pyykinpesussa olemme jo kauan sitten luopuneet huuhteluaineesta - täysin turha tuote isossa muovipaketissa. Monet tekstiilit eivät edes tykkää huuhteluaineesta. Lisäksi pesemme lakana- ja pyyhepyykin yleensä pesupähkinöillä, jotka ovat 100 % luonnontuote, joka tulee pahvipakkauksessa. Tahranpoistoon käytämme sappisaippuaa, joka on pakattu pahvirasiaan.

* Emme käytä kotona lainkaan talouspaperia - olen koko aikuiselämäni pärjännyt varsin hyvin ilman! Talouspaperi tulee aina muovipaketissa, ja myös paperin valmistaminen kuormittaa ympäristöä, ja lisäksi sen ostaminen kuormittaa myös kukkaroa aivan turhaan. En tiedä mihin talouspaperia tarvitaan, paitsi ehkä lapsiperheissä. Kaikki liat voi pyyhkiä rievulla ja joissain tilanteissa wc-paperi korvaa tarvittaessa talouspaperin. Lisäksi meillä käytetään ruokailussa servettejä, jos tarvetta on (aika harvoin arkena tosin).

* Siivousräteissä käytämme uudelleenkäytettäviä- ja pestäviä rättejä. Olisi aivan typerää käyttää niitä pari käyttökertaa kestäviä rättejä, jotka ovat pahimman luokan roskausta ja usein vielä muovikääreessä. Olemme ostaneet laadukkaita siivousliinoja, jotka kestävät käyttöä. Ne voi pestä pesukoneessa, joten käyttökertoja kertyy yhdelle rätille lukemattomia.

* Kosmetiikassa olen siirtynyt pitkälti luonnonkosmetiikkaan, joka ei tuota mikromuovia. Lisäksi ostan mielelläni kosmetiikkaa lasipakkauksissa (esim käsisaippua), mikäli sellaista tulee vastaan. Muovittoman kokeilun innoittamana ostin nyt myös monikäyttöisen palasaippuan, jota voi käyttää niin vartalolle, kasvoille kuin käsillekin.

* Muovittoman kokeilun innostamana ostin myös puisen tiskiharjan, johon myydään myös vaihtopäitä. Jälleen yksi tapa välttää muovia!

Muoviton maaliskuu oli monin tavoin ajatuksia herättävä kokeilu, joka ihan varmasti muutti myös omia kulutustottumuksiani joiltain osin. En kuitenkaan aio ottaa liikaa stressiä muovin suhteen tulevaisuudessa - huomioin ekologisuuden arjessani monin tavoin, ja muovi on yksi aspekti muiden joukossa, johon voi kiinnittää huomiota - en kuitenkaan aio jumiutua vain sen miettimiseen. Tärkeintä on kokonaisuus, eikä muovi ole aina se isoin pahis. Toivon edelleen myös sitä, että muoviin ja kaikkiin muihinkin ekologisiin asioihin kiinnitettäisiin entistä enemmän huomiota yhteiskunnan ja yritysten taholta, koska se tekisi niiden asioiden huomioimisesta helpompaa myös yksittäiselle kuluttajalle. Ja itse asiassa uskonkin, että hitaasti mutta varmasti asiat tulevat muuttumaan.

-Netta

Lue myös:

Muoviton maaliskuu -haaste

#Muovitonmaaliskuu -ensimmäisen viikon päiväkirja

#Muovitonmaaliskuu - toisen viikon päiväkirja

#Muovitonmaaliskuu - kolmannen viikon havaintoja

Taistelu mikromuovia vastaan

 

Ladataan...

Kolmas viikko muovitonta maaliskuuta on nyt paketissa. Tällä viikolla päätin olla tekemättä päiväkirjamaista postausta, koska olen ollut lähes koko viikon ostamatta melkein mitään - me kävimme nimittäin viime viikon sunnuntaina kauppalistan kanssa isossa ruokakaupassa ostamassa koko arkiviikon ostokset. Tämä ajatus syntyi viime viikolla, kun muovia vältellessäni tajusin samalla sen, kuinka typerällä tolalla meidän kaupassakäynti onkaan. Niinpä menimme tekemään isommat ostokset kerralla, ja samalla tuli välteltyä muoviakin aika tehokkaasti, muttei missään nimessä totaalisesti (se kun on aika mahdotonta). Jälleen tuli kuitenkin todistetuksi, että bloggaaminen saa jatkuvasti ihmisen kehittämään itseään ja tapojaan!

Tähän viikkoon on mahtunut paljon havaintoja niin omassa elämässä kuin mediassakin. Muovi on nyt todellakin tapetilla monessa paikkassa, ja hyvä niin. Alla koottuja havaintoja tältä viikolta:

- No ensinnäkin, kaupassa jatkuvasti ravaaminen on myös ekologiselta kannalta huono homma. Silloin mukana on pienemmällä todennäköisyydellä oma kassi ja oma hedelmäpussi, ja nälissään ostaa kaikkea epämääräistä ja tyhmää. Lisäksi pienten pakkausten ostaminen useammin luo enemmän roskaa kuin yhden ison ostaminen kerralla. Tarkoituksena onkin pyrkiä tekemään arkiviikon ostokset yhdellä kertaa.

- Mietin taas, kuinka typerää se on, että tällainenkin asia, kuin muovin välttely, on sysätty yksittäisen kuluttajan hartioille. Ja vaikutusmahdollisuudet tässä asiassa ovat oikeasti loppupeleissä aika rajalliset. Miksi yhteiskunta ja yritykset eivät voi ottaa asiaan enemmän osaa? Koska vaikka nyt kuluttajana valitsisinkin kaupassa tuotteen A tuotteen B sijaan siksi, että A:ssa ei ole muovikäärettä, tajuaako kukaan, että tein päätökseni juuri muovin takia? Ei varmaankaan. Kuluttajien täytynee siis myös nyt itse kommunikoida yrityksiin päin, että nimenomaan muovittomia tai vähämuovisia vaihtoehtoja kaivataan. Tätä olenkin nyt itse tehnyt lähettämällä muovittoman maaliskuun aikana viestiä Marlille ja HK:lle sekä Valiolle (joka tosin ei ole koskaan vastannut). Bongasin juuri netistä mielenkiintoisen jutun, jonka mukaan iso brittiläinen valmisruokavalmistaja Icelandic Foods on tuomassa markkinoille tuotteita, joissa muovi on vaihdettu paperipohjaisiin astioihin, jotka voidaan kierrättää. Nämä pakkaukset valmistaa Stora Enso, joka on suomalais-ruotsalainen yritys. Milloinkohan joku suomalainen valmistaja ottaa nämä myös käyttöön? Kosmetiikassa on markkinoille ilmestynyt Sulapac, joka suomalaisten Suvi Haimin ja Laura Kyllösen kehittelemä puun ja biohajoavan sidosaineen yhdistelmä. Pakkaus on siis täysin biohajoava eikä sisällä lainkaan muovia (mahtavaa!). Se ei kuitenkaan ole vielä kauhean kovassa käytössä, mutta toivottavasti tulevaisuudessa on! Ensi viikolla taidankin siis vielä lähestyä pakkausmuovin tiimoilta muutamaa yritystä.

- Ihana Lilies muistutti blogissaan siitä, että juuri nyt ollaan keräämässä adressia mikromuovin kieltämiseksi kosmetiikassa Suomessa. Olethan jo allekirjoittanut adressin? Itse allekirjoitin sen tällä viikolla. Ruotsissa tämä laki on jo voimassa, mutta Suomi on tähän mennessä odotellut EU:n linjaa asiassa. Mikromuovit ovat täysin turha ainesosa kosmetiikassa ja ne on helppoa korvata kasviperäisillä ainesosilla, joten olisi silkkaa tyhmyyttä olla asettamatta tätä lakia myös Suomeen.

- Muoviton maaliskuu -haaste on saanut viikkojen aikana yhä enemmän näkyvyyttä myös mediassa, ja tämän viikon tiistaina aihetta käsiteltiin Ylen A-studiossa. Inserteissä nähtiin Nollahukka-blogin Otson vinkkejä muovittomaan arkeen sekä karua faktaa muovin ympäristövaikutuksista, esimerkiksi sen polttamisen aiheuttamista päästöistä. Lisäksi ohjelmassa haastateltiin kampanjan aloittanutta Heidi Hautalaa sekä tutkija Julia Talvitietä. Haastattelussa kerrottiin muun muassa, että Suomen ympäristökeskus on aloittanut kattavan tutkimuksen koskien suomalaisen juomaveden mikromuovipitoisuuksia. Lisäksi Hautala otti esiin sen, että muovin käyttöä tulisi rajoittuu juurikin EU:n tasolla ja että EU voisi kieltää esimerkiksi muoviset pillit kokonaan.

- Luin myös artikkelin, jossa kerrottiin, että muovisten juomapullojen mukana elimistöihimme kertyy mikromuovia. Orb Median teettämän tutkimuksen mukaan mikromuoveja löytyi jokaisen 11 tutkitun brändin vesipulloista. Pullovesistä löytyi yli 0,1 millimetrin kokoisia mikromuoveja kaksi kertaa enemmän kuin hanavesistä. Avoin kysymys on edelleen se, mitä haittoja tällä voi mahdollisesti olla ihmisten terveydelle, koska asiasta ei ole olemassa vielä lähes mitään tutkimustuloksia. Joka tapauksessa aion itse pitäytyä vastedeskin omassa lasisessa juomapullossa ja hanavedessä.

-Kiinnostava uutinen oli sekin, että niin kutsuttu "biomuovi", josta valmistettuja pusseja myydään kauppojen kassoilla, ei ole ollenkaan hyvä vaihtoehto. Helsingin Sanomien mukaan biomuovi ei hajoa luonnossa, ja asiantuntijoiden mukaan biomuovi voisi jopa olla syytä kieltää. Jätteenkäsittelylaitoksilla biomuovipussit joudutaan keräämään mekaanisesti pois ja kuljettamaan poltettaviksi. Paras vaihtoehto ruokaostoksilla on kangaskassi, jos sen käyttää käytännössä puhki. Myös kierrätysmuovista valmistettu muovikassi, jota uudelleenkäyttää, on ihan hyvä vaihtoehto, ja sen jälkeen tulee ilmeisesti paperikassi.

Kaikki lienevät kuulleet vanhan sanonnan "tieto lisää tuskaa". Se pätee kyllä myös tähän muoviasiaan - mitä enemmän siitä puhutaan, sitä enemmän ikäviä asioita tulee omaankin tietoisuuteen ja sitä ahdistuneempi olo on. Olen silti erittäin iloinen, että muovin monista puolista on alettu nyt puhua ja asioita on alettu tutkia - ennen emme tienneet asioista, emmekä siksi myöskään pohtineet näitä asioita niin paljon. Muoviton maaliskuu -kampanja on omalta osaltaan vaikuttanut muoviasioiden näkyvyyteen mediassa Suomessa ja esimerkiksi Nollahukka-Otsoa on tässä kuussa haastateltu tosi moneen mediaan.

Vaikka jossain vaiheessa koin itse pienen väsähdyksen muovin välttelyyn (koska otin sen vähän liian konkreettisesti), olen silti tosi iloinen, että olen lähtenyt mukaan tähän haasteeseen. En ole itse törmännyt haasteeseen muissa kuin Otson blogissa, mutta olen saanut omasta osallistumisestani tosi paljon hyvää ja kiinnostunutta palautetta niin blogissa kuin lähipiirissäni. Olen toki saanut osakseni myös kuittailua ja silmien pyörittelyäkin, mutta myös ihan spontaaneja vinkkejä ja tsemppejä tutuilta ja tuntemattomilta niin blogissa kuin Instagraminkin kautta. Uskon, että ainakaan oma lähipiirini ei ole mitenkään voinut välttyä tältä muovihössötykseltä, ja ne silmienpyörittelijätkin on aivan varmasti ajatelleet muovia enemmän kuin kuukausi takaperin.

Haastetta on virallisesti vielä viikko jäljellä, mutta haasteesta varmasti tosi moni juttu jää omaan elämääni maaliskuun jälkeenkin. Muoviin ei varmasti enää koskaan synny sellaista täysin neutraalia suhdetta, ja toivonkin että vielä joskus tulevaisuudessa sen välttely tulee olemaan nykyistä helpompaa.

-Netta

Kuvat: Pixabay.com

Lue myös:

Muoviton maaliskuu - toisen viikon päiväkirja

Muoviton maaliskuu - ensimmäisen viikon päiväkirja

#Muovitonmaaliskuu-haaste

Taistelu mikromuovia vastaan

Pages