Ladataan...

Sain jokin aika sitten kuulla, että olen hieman "hippi". Keskustelu oli kokonaisuudessaan erittäin hyvä, mielenkiintoinen ja ajatuksia herättävä, mutta siitä jäi mieleen erityisesti tämä: Olen kuulemma hippi tai hippimäinen, koska olen niin suuntautunut kohti ekoasioita ja muun muassa kirjoitan niistä julkisesti blogiini, samoin kuin käytän luonnonkosmetiikkaa ja osallistuin Muoviton maaliskuu -haasteeseen.

Mielenkiintoista on ensinnäkin huomata oma "kuplautumisensa". Minullehan minun oma elämäni ei tietenkään näyttäydy lainkaan hippimäisenä, eikä luonnokosmetiikan käytössä tai ekoasioiden ajattelussa tai huomioimisessa ole omasta näkökulmastani käsin mitään erikoista tai ihmeellistä, saati sitten hippimäistä. Minulle ne ovat minun omaa jokapäiväistä arkeani ja tosi tavallisia, arkisia asioita. Siis niin tavallisia ja normaaleja, etten näe niissä mitään "hippimäistä" (minulle kun jostain syystä tuosta sanasta tulee ihan ensimmäisenä mieleen rastat, reggae ja toisaalta 70-lukukin).

Kun ympärilläni vielä sattuu (varsinkin täällä blogimaailmassa) olemaan samalla tavalla ajattelevia ja käyttäytyviä ihmisiä, on näistä asioista tullut minulle täysin normaalia arkipäivää. Kirjoitan niistä blogissanikin nimenomaan siksi, että blogini kertoo minun elämästäni, ja kyseiset asiat ovat isossa roolissa arjessani. Mutta keskustelun myötä silmäni avautuivat ajattelemaan asiaa laajemmin. Todennäköisesti on nimittäin niin, että nämä minulle arkipäiväiset asiat ovat vielä kuitenkin (valitettavasti) aikamoisen marginaalisia. En tiedä, minkälainen prosenttiosuus suomalaisista pesee hiuksensa luonnonkosmetiikkashampoolla, saati sitten vaikkapa palashampoolla ja -hoitoaineella. Kuinka moni lajittelee muovinsa tai oli mukana Muovittomassa maaliskuussa? Ei varmastikaan 100 % suomalaisista, ei todennäköisesti edes 50 %. Mahdollisesti ei edes 20 %. Siinä kontekstissa nämä minun "puuhasteluni" voivat esiintyä joillekin ihmisille hippimäisinä, outoina tai epämääräisinä. Se on oikeasti hyvä ja tärkeää muistaa.

Itselleni ekologisuus on yksi tärkeä elämäni valintoja ohjaava arvo. Mutta on selvää, että kaikille ihmisille se ei ole. Henkilökohtainen syvä toiveeni kuitenkin on, että ekologiset arvot ja käytännön teot eivät olisi enää vain jotain hippimäistä viherpiipertelyä ja nyhräämistä, vaan kaikkia ihmisiä koskeva normi ja yleinen toiminta- ja ajatusmalli, joiden avulla olisimme yhdessä matkalla kohti kestävämpää tulevaisuutta. On selvä asia, että joidenkin ympäristöasioiden suhteen juna on jo mennyt kauan sitten, emmekä esimerkiksi voi enää estää ilmastonmuutosta, mutta todennäköisesti voimme vielä hidastaa sitä. Voimme vähentää valtamerten muovimäärää ja vesistöjen rehevöitymistä, mutta niin kauan, kuin ekologisuus kantaa epämääräisen "hippimäisyyden" stigmaa, meillä on paljon tehtävänä.

Usein kun blogimaailmassa puhutaan ekologisuudesta tai vaikkapa lentämisen haitoista ja päästöistä, haluaa kirjoittaja aina kovaan ääneen mainita, että "en tietenkään halua tuomita kenenkään muun tekemisiä, kukin tehköön niin kuin haluaa". No, en minäkään ketään tuomita halua. Eikä siitä olisi mitään hyötyä, se olisi pelkkää energianhukkaa. Jokaisen kanssaihmisen tekemisten tai tekemättä jättämisien tuomitseminen olisi aikamoinen suo, johon en edes jaksaisi ryhtyä. Haluan kuitenkin nyt sanoa tämän seuraavan, vaikka se saattaa jonkun suututtaakin.

2010-luvulla olisi mielestäni joka ikisen valveutuneen, aikaansa ja ympäröivää maailmaa seuraavan kansalaisen velvollisuus olla edes jossain määrin kiinnostunut ekologisuudesta ja ympäristöasioista. Jos on koskaan, ikinä katsonut uutisia tai lukenut sanomalehteä, tietää kyllä, että olisi ihan hirvittävän tärkeää ja kiireellistä pyrkiä ekologisuuteen omassa elämässä edes joltain osin. Jos on lukenut uutiset Mariaanien haudassa pyörivistä muovipusseista, Etelä-Euroopan hirmuhelteistä, napajäätiköiden sulamisesta, eläinten sukupuutoista ja luonnonvarojen tuhlaamisesta, olisi todellakin syytä miettiä, miten itse voi asioihin vaikuttaa. Ja sisäistää se, että ihan oikeasti, niillä pienilläkin asioissa on merkitystä. Täydellisyyttä ei todellakaan keneltäkään odoteta, mutta yletön ympäriinsä lentely, minimatkojen autolla taittaminen,  järjetön kerskakulutus, jätteiden lajittelemattomuus tai vaikkapa veden tuhlaaminen osoittavat henkilökohtaisesti, minun mielestäni, jonkinlaista piittaamattomuutta, itsekkyyttä ja välinpitämättömyyttä. Ehkä toki myös tietämättömyyttä, ja ymmärryksen ja tiedon puutetta.

Ekologiseen ja ympäristöystävälliseen elämäntyyliin pyrkiminen tarkoittaa totta kai jonkinlaista vanhoista opituista tavoista luopumista. Ja luopuminen - se on tietysti vaikeaa ja aluksi vähän ikävääkin. Totta kai jo saavutetuista eduista on vaikeaa luopua! Materia ja matkustelu vaikuttavat myös some-aikakaudella olevan kaikkien arkipäivää. Ja jos & kun niistä on itsekin päässyt nauttimaan, ei luopumisprosessi välttämättä ole helppo tai siihen ei tee mieli ryhtyä. On helpompaa takertua siihen, mitä itse haluaa omistaa tai tehdä, kuin miettiä mikä olisi ympäristön kannalta "oikein". Koen itsekin välillä ekoasioiden äärellä "luopumisen tuskaa". Ei ole pelkästään helppoa ja hauskaa vaihtaa vuosia käyttämänsä ihana, hyväntuoksuinen saippuapullo pieneen palasaippuaan (vaikka palasaippuassa ei mitään vikaa olisikaan). Olisi tietysti "kivaa" lentää etelään talven kylmyydessä useampikin kerta vuodessa. Ja joskus kun oikein laiskottaa, tekisi mieli vain heittää kaikki roskat samaan roskikseen jätteiden lajittelun sijaan.

Muutoksille pitää antaa aikaa, eikä vaatia itseltään liikaa kerralla. Niitä pitää opetella ja harjoitella hissukseen, ja sallia itselleen epäonnistumisiakin. Mutta mielestäni näiden pienten asioiden harjoitteluun ja toteuttamiseen pystyy ja kykenee kuka tahansa aikuinen ihminen. Jo se, että yrittää, on alku. Muutokset tarvitsevat aina aikaa. Kuitenkin se, ettei ole valmis tekemään oikeastaan mitään ekologisuuden takia ja ummistaa täysin silmänsä näiltä asioilta, tuntuu itselleni vieraalta ja nykyään aika käsittämättömältäkin. 

Eikä ekologisuus ole pelkästään luopumista ja ikäviä asioita. Päin vastoin! Siinä on myös paljon hyvää. Ulkomaanmatkailun vaihtaminen pääsääntöisesti kotimaanmatkailuun on osoittanut, että Suomessa on ihan huikeita paikkoja, ja on kiva tietää tukevansa paikallisia pienyrittäjiä. Olen tajunnut entistä selkeämmin, että Suomi on aivan upea maa. Olen myös huomannut, että monen jutun itse tekeminen tai valmistaminen on ekologista - ja samalla huomannut, että sitähän osaa tehdä vaikka ja mitä! Ja kun taittaa työmatkat pyörällä tai kävellen auton sijaan, kohoaa kunto samalla. Ja kyllä siitä ihan ehdottomasti tulee itselle hyvä mieli, kun tietää tekevänsä ympäristön kannalta parempia valintoja ja kuormittavansa ympäristöä edes vähän vähemmän kuin ennen. Ihan jo pelkästään sen takia olen valmis näkemään joissain asioissa hieman enemmän vaivaakin. Ja usein ympäristöystävälliset valinnat ovat myös omalle terveydelleni parempia valintoja. 

On ollut tosi kiva huomata, että blogini lukijoissa on paljon ekologisuus-teemasta kiinnostuneita, ja olette myös pyytäneet lisää ekopostauksia. Niitä ehdottomasti tuleekin, sillä blogini on kanava, jossa keskityn itselleni tärkeisiin asioihin. Ihanaa, että täältä löytyy samanhenkisiä ihmisiä, joiden kanssa voin jakaa tämän aiheen, keskustella siitä ja oppia teiltä lisää. Ehkä olemme vielä marginaalissa, mutta toivon sydämeni pohjasta, että joukkomme kasvaa (ja mahdollisimman paljon). <3

Ihanaa iltaa <3

-Netta

Lue myös:

Mitä kuuluu muovin vastaiselle taistelulle?

Taistelu mikromuovia vastaan

Ensimmäistä kertaa ekokampaajalla

Ladataan...

Muoviton maaliskuu päättyi jo noin viikko sitten, mutta postaukseni tulee kiireen vuoksi hieman jälkijunassa. Ajattelin tällä kertaa kirjoitella jonkinlaista yhteenvetoa siitä, mitä kokeilusta ylipäätään jäi käteen ja minkälaisia fiiliksiä se herätti.

Ihan ensimmäisenä havaintona voisin sanoa, että muovin välttely osoittautui käytännössä ihan mahdottomaksi. Ensimmäisellä viikollahan lähdin ihan hirveällä draivilla ja innolla mukaan, ja kuvittelin muovin välttelyn olevan vähän samanlainen juttu kuin vaikka vegehaasteeseen osallistuminen. No, ei se kyllä ollut. Lihaa voi vältellä, mutta modernissa yhteiskunnassa muovia ei. Ensimmäisellä ja toisella viikolla koitin olla ehdoton muovin suhteen, ja siitä aiheutui vain turhautuminen ja väsähdys. Silloin oli pakko todeta, ettei tässä ole järkeä. Otinkin sen jälkeen asenteen, että välttelen muovia silloin kun se on järkevissa mittasuhteissa mahdollista, ja silloin kun se ei ole, on vain hyväksyttävä asia ja ostettava se muovipakkaus. Onneksi sen voi sitten kotona laittaa muovinkeräykseen.

Ylipäätään huomasin sen, miten vaikeaa on tietää, mikä olisi paras toimintapa. Eihän muovi välttämättä ole se pahin tekijä kauppareissulla - ekologisesta näkökulmasta pahiksia ovat tietysti myös tuotteen valmistusprosessin eri vaiheet, kuljetusmatkat, muutkin pakkausmateriaalit ja niin edelleen. Kyllä siinä pieni kuluttaja on aikamoisessa ristitulessa, kun yrittää tehdä oikein, mutta ei todellakaan omaa tutkimustietoa, mikä olisi se kaikken ekologisin vaihtoehto. Tässä ei mielestäni ole muuta vaihtoehtoa, kuin antaa itselleen armoa. Kuten olen usein sanonut, jo se, että ajattelee näitä asioita, on puoli voittoa. Yksittäisen kuluttajan on ihan hirveän vaikeaa tietää, miten kannattaisi kussakin tilanteessa tehdä ja valita. Siksi jo se, että pyrkii edes joltain näkökulmalta huomioimaan ekologisia seikkoja valinnoissaan, on plussaa. Osa valinnoista on toki selkeämpiä, kuten yksityisautoilun välttely ja lihansyönnin vähentäminen, mutta juurikin esimerkiksi ruokakaupassa voi valintojen ristitulessa mennä sormi suuhun. Muistutan tässä kohtaa aina itselleni (ja teillekin), ettei kenenkään tarvitse olla täydellinen. Ja edelleen toivon apuja tässä asiassa myös yritysten ja yhteiskunnan suunnalta, vaikkakaan esimerkiksi yritysten suuntaan tekemäni yhteydenotot eivät poikineet mitään sen kummempia vastauksia.

Positiivinen havaintoni on se, että muovista on alettu keskustella paljon enemmän ja aiheesta ilmestyi varsinkin Muovittoman maaliskuun aikana paljon uutisia vähän joka mediassa. Nollahukka-Otsoa haastateltiin monessa paikassa, samoin kampanjan aloittajaa Heidi Hautalaa. Juuri eilen luin Yleltä ilahduttavan uutisen nimeltään "Hyviä uutisia tutkijoilta: Muovin vastainen taistelu tuottaa tulosta, muovipussien määrä kääntynyt vihdoin laskuun Pohjanmeressä". Jutussa todetaan, että tutkijoiden mukaan harkitsevalla muovinkäytöllä voi saada aikaan suuria muutoksia. Tutkijat pitävät laskun syynä esimerkiksi muovipussien maksullisuutta. Jutussa todetaan, että jos muovin käyttöön kiinnitetään huomiota enemmän, tulevat tulokset paranemaan entisestään. Ja tämä juttuhan on ihan huikea!! :) Tulee todellakin sellainen fiilis, että kyllä tällä munkin muovin välttelyllä on oikeasti ollut jotain merkitystä, ja meidän joka ikisen on. Mahtavaa saada konkreettista tietoa siitä, että asiat muuttuvat myös hyvään suuntaan.

Loppuun päätin listata asioita, jotka tästä kokeilusta jäivät ihan konkreettisesti käteen ja tavoiksi muovin välttelyksi/muuten vaan ekologisiksi valinnoiksi. Osa näistä meillä on kyllä ollut käytössä jo pitkään ennen tätä muovitonta maaliskuuta.

* Oma kangaskassi mukaan kauppaan, hedelmäosastolla laput kiinni itse kasviksiin/hedelmiin jos mahdollista (kestohedelmäpussin mukaan ottaminen on yhä harjoittelun alla). Jos kangaskassia ei ole mukana, ostan kassalla aina paperikassin, johon kerään sitten kotona kierrätettävät paperit.

* En osta muovisia vesipulloja, vaan kannan nykyään aina käsilaukussa mukana omaa lasista pulloa ja täytän sitä tarpeen mukaan hanavedellä.

* Lounaskahvilasta nappaan kahvin mukaan omaan take away -mukiin.

* Kierrätämme kotona kaikki muovipakkaukset muovinkeräykseen. (Ja toki kierrätämme kaikki muutkin roskat.)

* Pyykinpesussa olemme jo kauan sitten luopuneet huuhteluaineesta - täysin turha tuote isossa muovipaketissa. Monet tekstiilit eivät edes tykkää huuhteluaineesta. Lisäksi pesemme lakana- ja pyyhepyykin yleensä pesupähkinöillä, jotka ovat 100 % luonnontuote, joka tulee pahvipakkauksessa. Tahranpoistoon käytämme sappisaippuaa, joka on pakattu pahvirasiaan.

* Emme käytä kotona lainkaan talouspaperia - olen koko aikuiselämäni pärjännyt varsin hyvin ilman! Talouspaperi tulee aina muovipaketissa, ja myös paperin valmistaminen kuormittaa ympäristöä, ja lisäksi sen ostaminen kuormittaa myös kukkaroa aivan turhaan. En tiedä mihin talouspaperia tarvitaan, paitsi ehkä lapsiperheissä. Kaikki liat voi pyyhkiä rievulla ja joissain tilanteissa wc-paperi korvaa tarvittaessa talouspaperin. Lisäksi meillä käytetään ruokailussa servettejä, jos tarvetta on (aika harvoin arkena tosin).

* Siivousräteissä käytämme uudelleenkäytettäviä- ja pestäviä rättejä. Olisi aivan typerää käyttää niitä pari käyttökertaa kestäviä rättejä, jotka ovat pahimman luokan roskausta ja usein vielä muovikääreessä. Olemme ostaneet laadukkaita siivousliinoja, jotka kestävät käyttöä. Ne voi pestä pesukoneessa, joten käyttökertoja kertyy yhdelle rätille lukemattomia.

* Kosmetiikassa olen siirtynyt pitkälti luonnonkosmetiikkaan, joka ei tuota mikromuovia. Lisäksi ostan mielelläni kosmetiikkaa lasipakkauksissa (esim käsisaippua), mikäli sellaista tulee vastaan. Muovittoman kokeilun innoittamana ostin nyt myös monikäyttöisen palasaippuan, jota voi käyttää niin vartalolle, kasvoille kuin käsillekin.

* Muovittoman kokeilun innostamana ostin myös puisen tiskiharjan, johon myydään myös vaihtopäitä. Jälleen yksi tapa välttää muovia!

Muoviton maaliskuu oli monin tavoin ajatuksia herättävä kokeilu, joka ihan varmasti muutti myös omia kulutustottumuksiani joiltain osin. En kuitenkaan aio ottaa liikaa stressiä muovin suhteen tulevaisuudessa - huomioin ekologisuuden arjessani monin tavoin, ja muovi on yksi aspekti muiden joukossa, johon voi kiinnittää huomiota - en kuitenkaan aio jumiutua vain sen miettimiseen. Tärkeintä on kokonaisuus, eikä muovi ole aina se isoin pahis. Toivon edelleen myös sitä, että muoviin ja kaikkiin muihinkin ekologisiin asioihin kiinnitettäisiin entistä enemmän huomiota yhteiskunnan ja yritysten taholta, koska se tekisi niiden asioiden huomioimisesta helpompaa myös yksittäiselle kuluttajalle. Ja itse asiassa uskonkin, että hitaasti mutta varmasti asiat tulevat muuttumaan.

-Netta

Lue myös:

Muoviton maaliskuu -haaste

#Muovitonmaaliskuu -ensimmäisen viikon päiväkirja

#Muovitonmaaliskuu - toisen viikon päiväkirja

#Muovitonmaaliskuu - kolmannen viikon havaintoja

Taistelu mikromuovia vastaan

 

Ladataan...

Kolmas viikko muovitonta maaliskuuta on nyt paketissa. Tällä viikolla päätin olla tekemättä päiväkirjamaista postausta, koska olen ollut lähes koko viikon ostamatta melkein mitään - me kävimme nimittäin viime viikon sunnuntaina kauppalistan kanssa isossa ruokakaupassa ostamassa koko arkiviikon ostokset. Tämä ajatus syntyi viime viikolla, kun muovia vältellessäni tajusin samalla sen, kuinka typerällä tolalla meidän kaupassakäynti onkaan. Niinpä menimme tekemään isommat ostokset kerralla, ja samalla tuli välteltyä muoviakin aika tehokkaasti, muttei missään nimessä totaalisesti (se kun on aika mahdotonta). Jälleen tuli kuitenkin todistetuksi, että bloggaaminen saa jatkuvasti ihmisen kehittämään itseään ja tapojaan!

Tähän viikkoon on mahtunut paljon havaintoja niin omassa elämässä kuin mediassakin. Muovi on nyt todellakin tapetilla monessa paikkassa, ja hyvä niin. Alla koottuja havaintoja tältä viikolta:

- No ensinnäkin, kaupassa jatkuvasti ravaaminen on myös ekologiselta kannalta huono homma. Silloin mukana on pienemmällä todennäköisyydellä oma kassi ja oma hedelmäpussi, ja nälissään ostaa kaikkea epämääräistä ja tyhmää. Lisäksi pienten pakkausten ostaminen useammin luo enemmän roskaa kuin yhden ison ostaminen kerralla. Tarkoituksena onkin pyrkiä tekemään arkiviikon ostokset yhdellä kertaa.

- Mietin taas, kuinka typerää se on, että tällainenkin asia, kuin muovin välttely, on sysätty yksittäisen kuluttajan hartioille. Ja vaikutusmahdollisuudet tässä asiassa ovat oikeasti loppupeleissä aika rajalliset. Miksi yhteiskunta ja yritykset eivät voi ottaa asiaan enemmän osaa? Koska vaikka nyt kuluttajana valitsisinkin kaupassa tuotteen A tuotteen B sijaan siksi, että A:ssa ei ole muovikäärettä, tajuaako kukaan, että tein päätökseni juuri muovin takia? Ei varmaankaan. Kuluttajien täytynee siis myös nyt itse kommunikoida yrityksiin päin, että nimenomaan muovittomia tai vähämuovisia vaihtoehtoja kaivataan. Tätä olenkin nyt itse tehnyt lähettämällä muovittoman maaliskuun aikana viestiä Marlille ja HK:lle sekä Valiolle (joka tosin ei ole koskaan vastannut). Bongasin juuri netistä mielenkiintoisen jutun, jonka mukaan iso brittiläinen valmisruokavalmistaja Icelandic Foods on tuomassa markkinoille tuotteita, joissa muovi on vaihdettu paperipohjaisiin astioihin, jotka voidaan kierrättää. Nämä pakkaukset valmistaa Stora Enso, joka on suomalais-ruotsalainen yritys. Milloinkohan joku suomalainen valmistaja ottaa nämä myös käyttöön? Kosmetiikassa on markkinoille ilmestynyt Sulapac, joka suomalaisten Suvi Haimin ja Laura Kyllösen kehittelemä puun ja biohajoavan sidosaineen yhdistelmä. Pakkaus on siis täysin biohajoava eikä sisällä lainkaan muovia (mahtavaa!). Se ei kuitenkaan ole vielä kauhean kovassa käytössä, mutta toivottavasti tulevaisuudessa on! Ensi viikolla taidankin siis vielä lähestyä pakkausmuovin tiimoilta muutamaa yritystä.

- Ihana Lilies muistutti blogissaan siitä, että juuri nyt ollaan keräämässä adressia mikromuovin kieltämiseksi kosmetiikassa Suomessa. Olethan jo allekirjoittanut adressin? Itse allekirjoitin sen tällä viikolla. Ruotsissa tämä laki on jo voimassa, mutta Suomi on tähän mennessä odotellut EU:n linjaa asiassa. Mikromuovit ovat täysin turha ainesosa kosmetiikassa ja ne on helppoa korvata kasviperäisillä ainesosilla, joten olisi silkkaa tyhmyyttä olla asettamatta tätä lakia myös Suomeen.

- Muoviton maaliskuu -haaste on saanut viikkojen aikana yhä enemmän näkyvyyttä myös mediassa, ja tämän viikon tiistaina aihetta käsiteltiin Ylen A-studiossa. Inserteissä nähtiin Nollahukka-blogin Otson vinkkejä muovittomaan arkeen sekä karua faktaa muovin ympäristövaikutuksista, esimerkiksi sen polttamisen aiheuttamista päästöistä. Lisäksi ohjelmassa haastateltiin kampanjan aloittanutta Heidi Hautalaa sekä tutkija Julia Talvitietä. Haastattelussa kerrottiin muun muassa, että Suomen ympäristökeskus on aloittanut kattavan tutkimuksen koskien suomalaisen juomaveden mikromuovipitoisuuksia. Lisäksi Hautala otti esiin sen, että muovin käyttöä tulisi rajoittuu juurikin EU:n tasolla ja että EU voisi kieltää esimerkiksi muoviset pillit kokonaan.

- Luin myös artikkelin, jossa kerrottiin, että muovisten juomapullojen mukana elimistöihimme kertyy mikromuovia. Orb Median teettämän tutkimuksen mukaan mikromuoveja löytyi jokaisen 11 tutkitun brändin vesipulloista. Pullovesistä löytyi yli 0,1 millimetrin kokoisia mikromuoveja kaksi kertaa enemmän kuin hanavesistä. Avoin kysymys on edelleen se, mitä haittoja tällä voi mahdollisesti olla ihmisten terveydelle, koska asiasta ei ole olemassa vielä lähes mitään tutkimustuloksia. Joka tapauksessa aion itse pitäytyä vastedeskin omassa lasisessa juomapullossa ja hanavedessä.

-Kiinnostava uutinen oli sekin, että niin kutsuttu "biomuovi", josta valmistettuja pusseja myydään kauppojen kassoilla, ei ole ollenkaan hyvä vaihtoehto. Helsingin Sanomien mukaan biomuovi ei hajoa luonnossa, ja asiantuntijoiden mukaan biomuovi voisi jopa olla syytä kieltää. Jätteenkäsittelylaitoksilla biomuovipussit joudutaan keräämään mekaanisesti pois ja kuljettamaan poltettaviksi. Paras vaihtoehto ruokaostoksilla on kangaskassi, jos sen käyttää käytännössä puhki. Myös kierrätysmuovista valmistettu muovikassi, jota uudelleenkäyttää, on ihan hyvä vaihtoehto, ja sen jälkeen tulee ilmeisesti paperikassi.

Kaikki lienevät kuulleet vanhan sanonnan "tieto lisää tuskaa". Se pätee kyllä myös tähän muoviasiaan - mitä enemmän siitä puhutaan, sitä enemmän ikäviä asioita tulee omaankin tietoisuuteen ja sitä ahdistuneempi olo on. Olen silti erittäin iloinen, että muovin monista puolista on alettu nyt puhua ja asioita on alettu tutkia - ennen emme tienneet asioista, emmekä siksi myöskään pohtineet näitä asioita niin paljon. Muoviton maaliskuu -kampanja on omalta osaltaan vaikuttanut muoviasioiden näkyvyyteen mediassa Suomessa ja esimerkiksi Nollahukka-Otsoa on tässä kuussa haastateltu tosi moneen mediaan.

Vaikka jossain vaiheessa koin itse pienen väsähdyksen muovin välttelyyn (koska otin sen vähän liian konkreettisesti), olen silti tosi iloinen, että olen lähtenyt mukaan tähän haasteeseen. En ole itse törmännyt haasteeseen muissa kuin Otson blogissa, mutta olen saanut omasta osallistumisestani tosi paljon hyvää ja kiinnostunutta palautetta niin blogissa kuin lähipiirissäni. Olen toki saanut osakseni myös kuittailua ja silmien pyörittelyäkin, mutta myös ihan spontaaneja vinkkejä ja tsemppejä tutuilta ja tuntemattomilta niin blogissa kuin Instagraminkin kautta. Uskon, että ainakaan oma lähipiirini ei ole mitenkään voinut välttyä tältä muovihössötykseltä, ja ne silmienpyörittelijätkin on aivan varmasti ajatelleet muovia enemmän kuin kuukausi takaperin.

Haastetta on virallisesti vielä viikko jäljellä, mutta haasteesta varmasti tosi moni juttu jää omaan elämääni maaliskuun jälkeenkin. Muoviin ei varmasti enää koskaan synny sellaista täysin neutraalia suhdetta, ja toivonkin että vielä joskus tulevaisuudessa sen välttely tulee olemaan nykyistä helpompaa.

-Netta

Kuvat: Pixabay.com

Lue myös:

Muoviton maaliskuu - toisen viikon päiväkirja

Muoviton maaliskuu - ensimmäisen viikon päiväkirja

#Muovitonmaaliskuu-haaste

Taistelu mikromuovia vastaan

Ladataan...

Toinen viikko muovitonta maaliskuuta on nyt purkissa. Huh huh! Täytyy myöntää täysin avoimesti, että jotenkin on ollut vähän raskasta ja ahdistavaakin - haluaisin tehdä haasteen kunnolla ja hyvin, mutta ilman muovia on vain tässä maailmassa mahdotonta elää. Niinpä olen joutunut lipsumaan omasta ehdottomuudestani ja toisaalta kokenut huonoa omaatuntoa asiasta. Samalla olen ollut jo vähän "väsynyt" koko haasteeseen ja toivonut, että voisin vain mennä kauppaan ihan normaaliin tapaan. Mutta koska olen haasteeseen mukaan lähtenyt, aion kuitenkin pyrkiä hoitamaan sen loppuun asti parhaani mukaan. Ihan niin muoviton tämä toinen viikko ei kuitenkaan ollut kuin ensimmäinen viikkoni. Tässä taas koko viikko päiväkirjamuodossa, kännykkäkuvin varustettuna.

La 10.3:

Menemme katsomaan ystäviemme hääpaikkaa ja miettimään tulevia koristeluja. Ystävä on tuonut paikalle kahvia termarissa ja tarjoilee sitä kertakäyttöisistä muovimukeista. Mielessäni harmittelen, etteivät ne ole pahvia, mutta luonnollisestikaan en kieltäydy kahvista, varsinkin kun on oikeasti aika kylmä ja lämmin kahvi todellakin tekee terää. Ystävä totetaa myöhemmin, että "joit sitten muovimukista!" Vastaan, että pitäisi varmaan alkaa kantamaan omaa kuksaa mukana. :D Muutkin ovat siis tietoisia muovikampanjastani, olenhan sitä sekä Instassa että täällä blogissa mainostanut. Mietin luoko se vain lisäpaineita jotenkin "onnistua asiassa" ja toisaalta, pitävätköhän jotkut ihmiset minua ihan hömpsähtäneenä muovihörhönä. Juhlapaikalta menemme vielä ystäviemme kotiin, jossa he laittavat ruoan, ja näin ollen meillä ei synny mitään jätettä loppupäivänä.

Su 11.3:

Mies käy aamulla kaupassa ja tekee ostoksia aika normaaliin tapaan - myös muovia kantautuu kotiimme. Koitan kuitenkin miettiä, että haasteessa olen minä, eikä mieheni. Ja minunkin olisi syytä vähän relata. Iltapäivällä tajuan, että kissanhiekka on pakko nyt vaihtaa. Menen kauppaan ja joudun ostamaan isoimman muoviostokseni haasteen aikana - ison muovisen kissanhiekkapussin. Tiedän, että on olemassa kissanhiekkoja, jotka tulevat paperipusseissa, mutta valitettavasti tämä silica-kissanhiekka on mielestämme paras erityisesti hajujen suhteen, ja tätä ei saa kuin muovipussissa. Pussin voi kuitenkin käyttää esimerkiksi roskapussina tai kerätä siihen muovijätteitä ja laittaa sen sitten muovinkeräykseen.

Päätän ostaa samalla kaupasta jonkin evään töihin. Viime viikolla kävin jokaisena toimistopäivänä lounasravintolassa, mutta nyt päätän säästää hieman rahaa sen suhteen. En löydä yhtäkään valmisruokaa, joka ei olisi muovissa. Päätän osta kotimaisen vegaaniruoan, koska sen hiilijalanjälki ainakin on melko pieni.

Illalla luen edellisen viikon postaukseeni tulleita kommentteja, joissa lukijat ehdottavat, että leipoisin itse leipää, koska se olisi kätevä tapa vähentää muovin määrää, leipä kun tuppaa tulemaan muovipusseissa. En ole rehellisesti sanottuna leiponut leipää vuosikausiin. En varmasti montaa kertaa kotoa muuton jälkeen (eli kahdeksaan ja puoleen vuoteen)! Enkä varmaan oikeasti kertaakaan ainakaan viiteen vuoteen. Mutta se on kyllä tässä bloggaamisessa parasta, että se haastaa tekemään kaikenlaisia asioita. Päätän nimittäin googlata leipäreseptin ja marssin kauppaan ostamaan tarvikkeet. Ne eivät sisällä mitään muovia (tosin 100 % varma en ole siitä, mitä materiaalia tuorehiivapaketti on). Leivon focacciaa ja siitä tulee tosi hyvää, paljon parempaa kuin kaupan leivät. Päätän, että tästä täytyy tehdä tapa.

Laitan vielä illalla palautetta Valiolle ja Marlille siitä, onko heidän kaikkien purkkiensa pakko aina sisältää se muovinen korkkiosa.

Ma 12.3:

Syön töissä eväänä eilen ostamani valmisruoan. Kotona syön ruokaa jääkaapista sekä eilen leipomaani leipää. En siis osta mitään, eli ei muovia.

Ti 13.3:

Kotitoimistopäivä. Menen ystävän kanssa lounaalle. Ravintolassa emme käytä mitään, mikä aiheuttaisi muoviroskaa (toki keittiö sitä varmasti aiheuttaa). Lounaan jälkeen päätän mennä viereiseen Lidliin, koska haluan vähän säästää. Olisi tietysti ideaaleinta mennä jonnekin, missä saisin esimerkiksi lihaa lihatiskiltä paperikääreeseen, mutta taloudellinen tilanteeni vaatii nyt vähän kukkaronnyörien kiristelyä. Ostan hieman täydennystä jääkaappiin ja päätän nyt ostaa myös kanaa, joka tulee muovipaketissa. Aion tehdä kanakastikkeen, koska sen muut ainesosat eivät ole muovissa ja meillä on jo kotona riisiä sen kaveriksi. Lidlissa asioinnissa on se hyvä puoli, että kasvikset punnitaan siellä vasta kassalla, eikä viivakooditarralappuja käytetä ollenkaan.

Saan vastauksen Marlilta. Se vaikuttaa hieman copypastetulta. Viestissä luetellaan, millä tavoin Marli tällä hetkellä huomioi ympäristöä toiminnassaan (hyvä juttu), mutta ei vastata oikeastaan lainkaan itse kysymykseeni siitä, voisiko Marli luopua turhista muovikorkeista pakkauksissaan. Oletan, että ei voi.

Illalla tapaan ystävän sushilla. Hän vitsailee, mahtaako sushipuikkojen kääre olla muovia, sillä minähän kuulemma välttelen sitä.. No, toteamme, että se on paperia. Selvisin siis illallisesta ilman muovia.

Ke 14.3:

Etäpäivä. Teen töitä kotona ja syön lounaaksi tekemääni kanakastiketta ja riisiä. Illammalla menen käymään kaupassa. Siellä ahdistaa taas - tuntuu, etten voi ostaa yhtään mitään. Näen ympärilläni vain ja ainostaan muovia. Samalla pohdin myös sitä, kuinka typerät ja epäjärjestäytyneet kaupassakäyntitapamme ovat - emme oikein osaa tehdä sellaisia viikon ruokaostoksia kerralla, vaan ravaamme vähän väliä kaupassa tietämättä aina sitäkään, onko toinen meistä jo tehnyt sen. Ostamme vähän mitä sattuu ja nälissämme ostamme myös niitä typeriä valmisruokia ja einesmössöjä. Tämä muoviton kokeilu on toisaalta ehkä pakottanut luopumaan joistain sellaisista tuotteista, ja se on hyvä. Pyrin olemaan palaamatta niihin enää kokeilun jälkeenkään.

Pyörin kaupassa ja muoviakin tarttuu tällä kertaa taas vähän mukaan - esimerkiksi vessapaperia kun on mahdotonta saada ilman muovipakkausta. Nyt päätän ostaa vihdoin myös vähän juustoa - sitä on ollut ikävä. Kissakin joutuu "kärsimään" muovittomasta maaliskuusta ja saa tällä kertaa ruoakseen pahvipakkauksessa olevaa Latzia. Tämä ei ole ravintoarvoiltaan parasta ruokaa enkä siksi tarjoaisi sitä kissalle aina, mutta menee nyt näin vaihteluna. Harmi, että esimerkiksi eläinkauppojen kaikki kissan- ja koiranruuat ovat muovipakkauksissa.

En meinaa keksiä mitään ruokaa, joka ei tulisi muovissa, mutta päädyn lopulta nappaamaan pakastealtaasta fileekalapuikkoja ja niiden kanssa perunoita. Mulla ei tietenkään ole se ostamani kestohedelmäpussi mukana, joten laitan perunat sellaiseen pieneen biomuovipussiin, joista juuri luin Hesarista, että nekään eivät ole kai mikään hyvä vaihtoehto. Yritä tässä nyt sitten tehdä oikein.. Mehuissa olen huomannut, että kaikista halvimmista mehuista puuttuu se muovikorkki. Maidoissa taas Valiolla on muovikorkki lähes kaikissa pakkauksissa, mutta Arlalla taas sitä ei ole melkein missään.

Illalla mies tulee kotiin - kaupan kautta tietysti. Hän on ostanut tavaraa ihan normaaliin tapaan, eli muovikassista löytyy tavaraa muovipakkauksissa. Hetken aikaa kiukuttelen asiasta. Mies toteaa, ettei hän keksi mitään ostettavaa, joka ei ole muovipaketeissa. Totean, ettei ongelma ole miehen syy - enpäs meinaa keksiä itsekään.

Lähetän HK:lle palautteen, että käsittäkseni heidän kaikissa tuotteissaan on muovia, ja olisiko mahdollista, että he vähentäisivät sitä.

To 15.3:

Toimistopäivä. Mulla on eväänä eilen ostamani valmisruoka, mutta päätän kuitenkin lähteä työkavereiden kanssa lounaspaikkaan. Valmisruoka kyllä säilyy päiviä työpaikan jääkaapissa. Lounaalle mennessä unohdan ottaa oman KeepCupin mukaan, ja se harmittaa. Meillä on aina niin kiire syömisen kanssa, että en ehdi juomaan kahvia rauhassa paikan päällä. Meinaan ensin ottaa kahvin mukaan pahvimukissa ilman kantta, mutta totean sitten, että pakkasessa kahvini jäähtyisi aivan saman tien. Päätän antaa armoa itselleni ja otan muovikannen - maailma tuskin pelastuisi, vaikka en sitä ottaisi. Alkaa rasittamaan koko muovin ajatteleminen ja se, kuinka paljon "päänvaivaa" tästä koko haasteesta on - minulla kyllä riittäisi muitakin ongelmia mietittävänä. Tuntuu, että olisi paljon helpompaa vältellä esimerkiksi lihansyöntiä kuin muovia.

Kotona luen #Muovitonmaaliskuu-Facebookryhmää ja huomaan, että muillakin haasteeseen osallistujilla on samoja ongelmia ja ajatuksia kuin itsellänikin. Kaupassakäynti ahdistaa ja on hankalaa ja joka puolella näkee vain muovia. Toisaalta on vaikeaa tietää, onko muovi aina se huonoin vaihtoehto edes loppupeleissä - näissä ekologisissa kysymyksissä kun monet asiat painat vaakakupissa. On lohdullista lukea, että muutkin kokevat haasteen hankalaksi, ja siksi kai sitä haasteeksi kutsutaankin, että se on haastavaa.

Pelkään sitäkin, että leimaudun nyt joksikin totaalisen ekohipiksi muiden silmissä ja kohta ihmiset arvostelevat sitä, miksei ekologisuus näy aivan kaikessa muussakin elämässäni. Minähän kyllä syön lihaa, liikun joskus yksityisautolla, ostan asioita uutena kaupasta ja niin edelleen. Vaikka haluankin vaalia ekologisia arvoja arjessani, en kuitenkaan vaali niitä koko ajan aivan kaikessa, vaan olen näissä asioissa aika noviisi, ja olen tietyllä tapaa kuitenkin myös mukavuudenhaluinen. Usein on vain vallalla sellainen mustavalkoinen käsite, että jos ihminen tekee esimerkiksi ekologisten asioiden eteen jotain, pitäisikin olla valmiina laittamaan ihan kaikki kortit pöytään ja tekemään aivan kaikkensa asioiden eteen. En oikein tiedä mihin itse sijoitun tällä kartalla, varsinkin kun tämän haasteen myötä ekologinen elämä tuntuu myös niin kovin hankalalta. Päätän kuitenkin, että on pidettävä oma linja ja oltava jälleen kerran miettimättä liikaa sitä, mitä muut ajattelevat. Tämä kokeilu viedään loppuun ja tästä otetaan tietyt opit elämään jatkoa varten, mutta ensi kuussa kyllä todellakin aion käyttäytyä hieman "normaalimmin" muovin suhteen. Ohjenuoranani vähän kaikessa on armollisuus itseäni kohtaan, ja se pitää muistaa tässäkin asiassa.

Iltapäivällä HK lähettää minulle vastauksen - kiitos palautteesta, välitämme sen eteenpäin tuotesuunnitteluun. Jääpä nähtäväksi, väheneekö muovin määrä joskus heidän paukkauksissaan. Valio ei ole vieläkään vastannut sunnuntaiseen viestiini.

Pe 15.3:

Toimistopäivä. Mulla olisi edelleen valmisruoka työpaikan jääkaapissa odottamassa, mutta työkaverit saavat mut houkutelluksi tänäänkin lounaspaikkaan. Se siitä säästämisestä :D Nyt muistan ottaa KeepCupin mukaan, jee! Lounaalla puhumme vähän tästä haasteesta. Sanon ääneen, etten oikein enää jaksaisi ajatella koko muovia, tai että ainakin sen välttely on todella hankalaa. Toisaalta olen tajunnut myös miten älyttömän paljon sitä on aivan joka paikassa.

Kotimatkalla menen Granitiin, koska tarvitsen viime viikolla ostamalleni kasville ruukun. Löydän harmaan betoniruukun, jota myyjä alkaa pakkaamaan kassalla muovikassiin. Pyydän saada paperikassin, ja saankin. Myyjä tosin kertoo, että heidän muovikassinsa on valmistettu kierrätetystä muovista. En tiedä yhtään, kumpi on hiilijalanjäljeltään ja kaikelta muultakaan kannalta parempi vaihtoehto. Totean myyjälle, että täytyypä vaan harjoitella sitä oman kangaskassin mukana kantamista... Täytyy muuten todeta, että Granitissa on paljon hyviä tuotteita muovin välttelijöille! Esimerkiksi kaikenlaisia keittiövälineitä oli monista muista materiaaleista kuin muovista.

Perjantain kunniaksi tilaamme illalla pizzat kotiin. Luojan kiitos, ne tulevat pahvipakkauksissa.

Aikamoisen vuoristoratainen viikko takana. Yhteydenotot yrityksiin eivät tuntuneet saavan sen kummempia vastauksia, vaan ne olivat ennemminkin aika tyhjänpäiväisiä. Mutta maailma ei muutu, jos ei edes yritä. Ensi viikolla aion lähestyä vielä muutamaa yritystä. Muovin suhteen en saanut mitään kummempia uusia oivalluksia tällä viikolla, paitsi että ajatus sen välttelemisen vaikeudesta vain korostui. Ja se, että muoviton elämä tulee kalliimmaksi kuin muovillinen (valitettavasti).

Ensi viikolla yritän jatkaa tällä hieman rennommalla linjalla. Nyt on tullut varsin selväksi, että ruokaostoksilla muovia on hankalaa vältellä, mutta voisin kartoittaa hieman sitä, miten muovia voi välttää muissa asioissa ja miten välttelemme sitä jo nyt täällä kotona. Näissä mietteissä siis uuteen viikkoon. Kuvittelin, että muovittomia viikkoja olisi jäljellä enää yksi, mutta niitä onkin kaksi. Vielä on siis aikaa saada uusia oivalluksia ja ideoita.

Teidän viimeviikkoiset kommentit ja ideat olivat ihan huikeita. Laitelkaahan uusia tulemaan, jos teillä on mitään ideoita muovin välttelyyn tai toisaalta toiveita esimerkiksi siitä, mitä vielä tekisin haasteen aikana! Sain ehdotuksen, että menisin esimerkiksi lihatiskille ostamaan lihaa omaan astiaan, katsotaan josko saisin tämä vielä toteutettua :)

-Netta

Lue myös:

Muoviton maaliskuu - ensimmäisen viikon päiväkirja

Taistelu Mikromuovia vastaan

Miten kulutustottumukseni ovat muuttuneet?

Ladataan...

Voihan muovi. Mikromuovia käsittelevä postaukseni on ollut yksi tämän blogin luetuimmista postauksista, ja olen siitä hirveän ylpeä ja iloinen. Bloggaamalla voi ottaa kantaa tärkeisiin asioihin ja jakaa tietoa, mikä on mielestäni ihan hirveän tärkeä ja hieno juttu. Tuon postauksen tekemiseen meni enemmän aikaa kuin yhteenkään muuhun postaukseen tähän mennessä, koska halusin selvittää taustoja ja tietää, mistä kirjoitan. Samalla opin itse ihan hirveästi asioita ja tulin yhä tietoisemmaksi muoviin liittyvistä ongelmista (käy lukemassa mikromuovi-postaukseni, jos haluat tietää mitä tarkoitan).

Tuntuu siltä, että niin ovat tulleet viime aikoina muutkin. Juttelin juuri ystäväni kanssa, joka ilokseni kertoi, että pyrkii olemaan ostamatta enää lapselleen fleece- tai soft shell -vaatteita, tai ainakin pitämään määrän minimissä. Arvostan sitä tosi paljon, koska se voi oikeasti olla myös vähän haasteellista - lasta kun ei voi istuttaa kuralätäkköön puuvillahousuissa, vaikka se olisikin ekologinen vaihtoehto. Toivotaan kuitenkin, että niitä ekologisiakin ulkoiluvaatevaihtoehtoja saadaan markkinoille yhä enemmän.

Muovin haittoihin on herännyt myös europarlamentaarikko Heidi Hautala. Hän on viettänyt muovitonta kokeilua, joka on saanut niin paljon kiinnostusta somessa, että hän haastoi muutkin ihmiset viettämään Muovitonta maaliskuuta ja välttelemään kertakäyttömuovia. ”Jotkut kysyvät, voiko enää käyttää hammastahnaa, kun se on muoviputkilossa. Mutta haasteen idea on tuoda esiin sekin, miten vaikea on välttää muovia. Minun syntini on autoilu. Autonrenkaistakin irtoaa mikromuovia", kommentoi Hautala. (Lähde)

Haasteesta ovat jo ottaneet kopin moni taho, ja vaikka maaliskuuta onkin jo muutama päivä takana, hyvin ehtii vielä mukaan. Itsekin törmäsin haasteeseen vasta eilen Ylen Puoli seitsemän -ohjelman kautta. Myös he ovat mukana haasteessa koko kuukauden ajan ja jakavat vinkkejä niin ohjelmassaan kuin somessakin. Muovittomalla maaliskuulla on tietysti myös oma Facebook-tapahtuma sekä tunniste #muovitonmaaliskuu.

Sitten vielä tosiasioihin. Olisi toki täysin utopistista ja mahdotontakin elää kuukausi täysin ilman muovia, koska sitä on ihan kaikkialla. Tämä saattaa tuntua lannistavalta ja aiheuttaa sen, ettei koko haasteeseen tee mieli lähteä mukaan. Mutta tässäkin asiassa, niin kuin ihan jokaisessa, täytyy olla kohtuullinen. Ei tarvitse muuttaa koko elämää tai kaikki omia tapoja tai kulutustottumuksia, vaan koittaa parantaa maailmaa pienin askelin. Hautalan alkuperäisessä haasteessa oli kyse kertakäyttömuovista, ja halutessaan oman toimintansa voi keskittää nimenomaan siihen. Se voisi tarkoittaa esimerkiksi muovikassien ja pienten hedelmäpussien välttelyä, pahviin pakatun tuotteen ostamista muoviin pakatun sijaan ja hanaveden juomista pulloveden sijaan. Ei niin mahdotonta, vai mitä? Näilläkin asioilla voi kuitenkin oikeasti vaikuttaa siihen, minkälaisia tuotteita markkinoille jatkossa tulee tai miten valmistajat tulevat pakkaamaan tuotteensa.

Itse päätin, että kokeilen vähentää muovin määrää sieltä mistä vain voin. Oli se sitten kertakäyttömuovia tai pidempiaikaiseen käyttöön tulevaa. Katsotaan, kuinka onnistun ja mitä uusia tapoja jää pysyvästi elämään. Aion raportoida haasteen etenemisestä sekä täällä blogissa että Instagram-storyissani (@nettafrancesca). Hyviä vinkkejä muovin välttelyyn saa ainakin Varpain Jaloin -blogista, jonka kirjoittaja Iidis on hiljattain viettänyt Zero Waiste -haastetta.

Haluan haastaa kaikki blogini lukijat sekä bloggaajakollegat mukaan tähän haasteeseen! Muistakaa, että täydellisiä ei tarvitse olla, vaan pienetkin parannukset merkkaavat.

-Netta

Ps. Postauksen kuva: Ylen Puoli seitsemän

Lue myös:

Taistelu mikromuovia vastaan

Miten kulutustottumukseni ovat muuttuneet?

Miksi olen vaihtanut luonnonkosmetiikkaan?

 

Ladataan...

Yksi parhaita puolia Lilyssä bloggaamisessa on tämän blogiportaalin yhteisöllisyys. Uskon, että sen allekirjoittavat lähes kaikki täällä blogiaan pitävät. Meillä on huikea yhteishenki ja täällä on ihan hurjan paljon mielenkiintoisia, inpiroivia ja voimaannuttavia tyyppejä. Ja sen lisäksi meillä on vielä nokkela ja aikaansa seuraava toimituskin! Toimitus pistää välillä pystyyn ihan huikean hyviä kamppiksia, kuten syksyllä #Muhkuramanifestin, jonka tarkoituksena oli lopettaa taistelu selluliittia vastaan ja hyväksyä se osana jokaisen ihmisen kehoa.

Nyt toimitus on pistänyt pystyyn uuden kampanjan, joka kulkee tunnisteella #Uraoivallus. Kampanjassa haastetaan bloggaajia kertomaan työhön liittyvä ohje, joka on muuttanut heidän suhtautumistaan omaan uraansa. Ohje voi olla iso tai pieni, tai mitä tahansa siltä väliltä. Kampanja tuli itselleni loistavaan saumaan, sillä olen ollut työelämään ja uraan liittyvien mietteiden äärellä jo hyvän tovin. Kerrataanpas tähän mennessä tapahtunutta ihan pikaisesti.

Viime kesänä valmistuin vihdoin maisteriksi. Sen jälkeen irtisanouduin hyvästä työstä, koska se ei vain ollut minua varten. Sen jälkeen kaikki työn aiheuttama stressi alkoi helpottaa ja olo koheni varsinkin henkisellä tasolla 200 %. Luin Unelmahommissa-kirjan ja haaveilin olevani itsekin vielä joskus jonkinlaisissa unelmahommissa, vaikken ihan tiennytkään millaisissa. Pohdin sitä, mitkä asiat työssä ovat tärkeitä  (todellinen uraoivallus sekin!) ja listasin ylös 5 työtä, joita olen tehnyt. Aloitin osa-aikatyön kodin ulkopuolella, mutta aloin myös tehdä kääntäjän ja sisällöntuotannon töitä kotoa käsin. Nyt olen tässä, mutta en todellakaan tiedä, kauanko asiat pysyvät juuri näin. Koska en edelleenkään tiedä, mihin suuntaan tarkalleen ottaen olen menossa. Mutta onneksi nyt myös tajuan, että ei tarvitsekaan tietää! Elämä on muutenkin yksi suuri tuntemattomien ja arvaamattomien asioiden sarja, eikä työ ole niiden joukossa jokin poikkeus, jota voisimme itse täysin hallita. Harvalla on enää nykypäivänä mitään hyvinansaittua vakivirkaa, jossa pysytään 40 vuotta. Sen sijaan on sarja erilaisia työtehtäviä, jotka avaavat ovia taas seuraaviin paikkoihin, joista voidaankin päätyä taas tekemään jotain ihan toisenlaista, kuin itsekään odotti. Ja se on ihan ok, ja oikeastaan se on tosi kivaakin. Muutos on mahtavaa ja se tuo elämään uusia tuulia ja vaihtelua. Työelämä tarjoaa jatkuvasti mahdollisuuksia kehittää itseään ja oppia uutta.

Kunpa joku olisi kertonut tämän minulle noin 20 vuotta aikaisemmin. Olisin säästynyt monelta itkulta ja hampaidenkiristykseltä. Vaikka toisaalta, jotkut asiat elämässä on kai hiffattava ihan itse. Mutta muistan kyllä, kuinka kovaa ahdistusta tuotti yläasteella ja lukiossa vastailla sukulaisten ja muiden aikuisten kysymyksiin siitä, mikä minusta tulee isona. Olisin halunnut, että minulla olisi antaa kysymykseen jokin yksinkertainen, selkeä ja itsestäni varmalta tuntuva vastaus. Tiedättehän, tyyliin "Minusta tulee lääkäri", tai "Olen aina halunnut lastenhoitajaksi/lentäjäksi/juristiksi/kukkakauppiaaksi/laulajaksi". Mutta e-hei. En tiennyt mitä haluan, ja sekös tuntui hankalalta. Lapsena olin kyllä halunnut näyttelijäksi ja siitä ajatuksesta oli hieman vaikeaa pyristellä irti isompana, vaikka olikin sanomattakin selvää, ettei minusta enää näyttelijää tulisi. Toivonkin, että sen sijaan, että aikuiset yrittivät urkkia jotain tiettyä ammattinimikettä, joku olisi ottanut kanssani aikaa syvällisemmälle keskustelulle aiheen ympärillä. Todennut, että kannatta ennemminkin miettiä, mistä asioista tykkää, ja pyrkiä opiskelemaan jotain sellaista. Siitä ne ovet sitten aukeaisivat kyllä alan työpaikkoihin. Faktahan nimittäin on, etten itse vielä lukiolaisena tiennyt puoliakaan niistä ammateista, joita on olemassa (eikä kaikkia nykypäivän ammatteja ollut vielä silloin), enkä siksi olisi edes voinut vielä silloin haaveilla niistä. En ollut koskaan kuullutkaan, mitä tekee copywriter, devaaja, art director, pelituottaja, kuvausassistentti tai sosiaalisen median sisällöntuottaja. Ei silloin vielä ollut sellaisia ammatteja kuin vaikkapa bloggaaja tai tubettaja. En edes voinut mainita unelma-ammatikseni minua todellisuudessa kiinnostavia juttuja, koska en vain tiennyt sellaisten olemassaolosta. Ja toisaalta, en enää edes muista, kiinnostivat sellaiset asiat minua vielä tuolloin kuinka paljon. Enkä usko, että 15-vuotiaalla minulla ja 28-vuotiaalla minulla välttämättä edes olisi samat haaveet työelämän suhteen. Mutta asiat menivät kuitenkin lopulta onnekkaasti.

Olin aikoinaan jo lähettänyt hakupaperit restonomiopintoihin, kun eräs ihminen menneisyydestäni totesi, että voisinhan hakea myös yliopistoon opiskelemaan jotain, mistä pidän (hänelle kiitos siitä). Koska niin päädyin kuin päädyinkin Helsingin yliopistoon opiskelemaan kieliä. En ollut silloinkaan vielä yhtään varma, mikä minusta tulisi isona, ja se kauhistutti yhä siinäkin vaiheessa. Ja on se kauhistuttanut yhä myöhemminkin, vaikka aina on töitä riittänyt enkä ole opiskelemista todellakaan katunut. Toki nykyviisaudellani saattaisin opiskella hieman eri sivuaineita ja ottaa lisää tietyntyyppisiä kursseja, mutta jäkiviisastelu on jo ajat sitten todettu turhuudeksi. En ole ollut työtön kertaakaan sen jälkeen kun aloitin työt 15-vuotiaana, ja oman alan hommissakin olen enemmän tai vähemmän ollut jo pitkän aikaa.

Jos joku nyt kysyisi, mikä minusta tulee isona, on vastaus yhä, että en tiedä. Ja nyt todellakin tajuan, että se on ihan okei. Koska kuten kirjoitin jo aiemmin, on elämä muutenkin yhtä keinulaudalla tasapainoilemista. Voimme suunnitella kaikenlaista, mutta elämä suunnittelee kuitenkin paremmin. Tiedän kyllä, että tällainen "kevytkenkäinen" asenne ei sovi uraohjuksille, mutta minulle se sopii. Minulla on luotto siihen, että jotain työtä riittää aina, ja myös usko ja toivo siihen, että saan tehdä yhä vain jatkuvasti kiinnostavampia ja inspiroivempia hommia tulevaisuudessa. Yllätyksekseni moni homma on vähän kuin "tippunut syliini" tai tullut yllättäen vastaan, kunhan vain olen itse pitänyt verkot vesillä, ollut aktiivinen ja verkostoitunut muiden kanssa sekä halukas oppimaan uutta. Uskonkin, että kun luottaa omiin taitoihinsa, on hyvä siinä mitä tekee ja näyttää sen myös muille, voi päästä vaikka mihin. Paikkoihin, jotka yllättävät. Jos ei änge itseään liian suppeaan muottiin, voi olla oman alansa multiosaaja ja tehdä vaikka minkälaista hommaa.

Mun yksi uraidoli on Laura Friman. Hän on tehnyt vaikka mitä. Opiskellut englantilaista filologiaa, mutta tehnyt toimittajan hommia, blogia, kirjoittanut kirjoja, kuvannut elämäänsä Iholla-sarjaan, juontanut radiolähetystä Radio Helsingissä, juontanut Tähdet tähdet -ohjelmaa ja on nyt menossa käsikirjoittamaan EVS-showta. Eipä häneltäkään kenenkään kannata tai tarvitse mennä kysymään, että mikä hänestä tulee isona. Hommahan on selvä: hän on jo nyt tyyppi, joka tekee  työkseen kaikkea kivaa ja mielenkiintoista, mistä tykkää. Sen enempää ei todellakaan tarvitse tietää, eikä itseään tarvitse ahtaa johonkin ankeaan lokeroon tai vakivirkaan.

Minkälaisia uraoivalluksia teillä on? Toimituksen blogin kautta löydät muut samasta aiheesta kirjoitetut jutut :)

-Netta

Postauksen kuvat: Pexels.com

Ladataan...

Jos katson vaikkapa 10 vuotta taaksepäin, voi todeta kulutustottumuksieni muuttuneen siinä ajassa aika paljonkin. Toisaalta myös maailma ympärillämme ja kulutukseen liittyvät arvot ovat muuttuneet. Mielestäni vaikkapa viimeisen viidenkin vuoden aikana on tapahtunut iso muutos suhteessa siihen, miten ihmiset suhtautuvat tavaran ostamiseen, kuluttamiseen ja ekologisiin arvoihin. Se näkyy mielestäni aika hyvin täällä blogimaailmassakin - alussa blogimaailma oli tosi kulutuskeskeinen ja blogeissa esiteltiin jatkuvasti uusia ostoksia, ostoslistoja, ostotoiveita ja -aikeita. Nykyään bloggaajilta vaaditaan kuluttajina vastuullisuutta ja ekologisuutta, ja keskustelupalstoilla paheksutaan yleisesti bloggaajia, joilla on liian usein uusia vaatteita tai liian monta samanväristä takkia. Ja mielestäni suunta on kyllä ihan oikea!

Vielä kymmenen vuotta sitten olin itsekin kuluttaja, joka halusi mielellään paljon ja halvalla. Saatoin mennä H&M:lle tai Gina Tricotiin ja ostaa sieltä ison kasan halpoja riepuja miettimättä sen tarkemmin, olivatko vaatteet sellaisia, jotka tulevat kestämään kulutusta ja aikaa. Oli nimenomaan tärkeää omistaa monta laukkua, monet kengät ja monta erilaista hametta. Seurasin tuolloin paljon enemmän muotiblogeja ja trendejä ja juoksinkin kulloisenkin hetken muotivaatteiden perässä. Toisaalta olen kuitenkin aina ostanut vaatteita myös kirpputoreilta, mutta nuorena ostin sieltäkin paljon harkitsemattomammin kaikkea turhaa, "koska se on halpaa". Enkä todellakaan miettinyt yhtään sen tarkemmin sitä, minkälaista toimintaa tuin omalla ostamisellani, tai että ostamalla jotain muuta, olisinkin tukenut toisenlaista toimintaa. Toki olin tuolloin paljon nuorempi ja olin myös opiskelija, eli ihan taloudellisetkin seikat tulivat vastaan ostokäyttäytymisessä. Vaikka ekologiset arvot olivat jo tuolloin minulle tärkeitä, en kuitenkaan ajatellut ostovalinnoissani oikeastaan yhtään ympäristöä tai ekologista näkökulmaa.

Mutta onneksi ihminen kasvaa ja viisastuu. Ja virheistä oppii! Pikkuhiljaa minulle alkoi nimittäin valkenemaan, että halvalla ostettua riepua ei itse arvosta eikä välttämättä kohtele erityisen hyvin, toisin kuin kalliimpaa tuotetta, jota on oikeasti pitkään harkinnut ja johon on satsannut enemmän rahaa. Siihen ei todellakaan halua mitään naarmuja ja siitä myös tulee itselle tärkeämpi. Aloin tajuta, että on sekä ekologisesti että taloudellisesti paljon järkevämpää säästää hetki rahaa, punnita ja harkita ostopäätöstä kaikessa rauhassa ja sitten ostaa joku hieman kalliimpi, laadukkaista materiaaleista mahdollisimman eettisissä oloissa valmistettu tuote, jota tulee todennäköisesti käyttämään vuosikausia.

Ja ennen kaikkea tajusin jossain vaiheessa sen, että joka ikinen ostoksemme on myös arvovalinta. Ja tätä vastuuta emme pääse pakoon, halusimme tai emme. Emme koskaan osta vain tuotetta, vaan ostamme samalla paljon enemmän. Ostaessamme jotain, päätämme, minkälaista yritystoimintaa tuemme. Ostammeko pieneltä suomalaiselta luomutilalliselta, joka työllistää kolme saman kylän asukasta, vai ostammeko massatuotantoa kiinalaistehtaalta, joka ei maksa kunnon korvausta työntekijöilleen ja dumppaa jätteensä viereiseen jokeen. Se, jonka pussiin rahamme laitamme, saa tuolloin rahaa, jolla jatkaa toimintaansa. Voimme omilla ostopäätöksillämme valita, tuemmeko luomua, reilua kauppaa, joutsenmerkkiä, avainlipputuotteita, eläinkokeettomuutta, turkistuotantoa, mikromuovien käyttöä, lapsityövoimaa ja niin edelleen. Kun pysähtyy miettimään, on kuluttajalla paljon enemmän vastuuta kuin on ehkä ajatellutkaan. Enkä ole itsekään todellakaan yhtään pyhimys, mutta pyrin kuitenkin olemaan tiedostava ja harkitseva kuluttaja. Kuten olen jo aikaisemminkin kirjoittanut, en myöskään usko ehdottomuuteen tai täydellisyyteen. Uskon, että se, että pyrkii tekemään parhaansa ja tekee pääsääntöisesti hyviä valintoja, riittää jo pitkälle. Täydellinen ei tarvitse olla.

Niinpä sen sijaan, että nykyään haluaisin paljon ja halvalla, painavat ostotilanteessa vaakakupissa ihan muut asiat. Mistä materiaalista tuote on valmistettu? Missä se on valmistettu? Onko se mahdollisesti luonnonmukainen tuote? Onko tuote sellainen, että ihan oikeasti tarvitsen ja tulenhan varmasti käyttämään sitä? Tuleeko tuote kestämään käytössä vähintään 5-10 vuotta, mieluiten hamaan tappiin? En tee nykyään lähes koskaan huonoja heräteostoksia, koska harkitsen ja punnitsen ostosta tarkkaan. Tämä ei tarkoita siis sitä, etten koskaan tekisi heräteostosta, vaan sitä, että myös heräteostosten kohdalla kysyn itseltäni nämä kysymykset ja silloin heräteostoksenikin ovat niitä, jotka päätyvät varmasti pitkäaikaiseen käyttöön.

Tässä vielä ihan konkreettisia muutoksia kulutustottumuksissani:

Kosmetiikka: Olen siirtynyt yhä enemmän luonnonkosmetiikkaan. Lisäksi arvostan kotimaisuutta ja Joutsen-lippua.

Siivoustuotteet: Olen siirtynyt mahdollisimman paljon ekologisiin tuotteisiin.  Myös Joutsenlippu-tuotteita käytössä.

Vaatteet: Ostomäärä on vähentynyt todella paljon, samoin omistamieni vaatteiden määrä. Ennen jokaista ostosta harkitsen, onko vaate tarpeellinen, onhan sillä varmasti käyttöä vuosiksi eteenpäin ja että se on laadukas. Tarkistan materiaalilapusta, että tuote ei ole valmistettu materiaaleista, jotka nukkaantuvat/rikkoontuvat tms helposti. Ostan mielummin yhden kalliin ja laadukkaan tuotteen kuin 5 halpaa ja huonoa. Ostan mielelläni käytettyjä vaatteita kirpputoreilta tai nettikirpputoreilta. Esimerkiksi vuosijuhlamekon löysin Facebookin kautta 15 eurolla.

Sisustustavarat/huonekalut: Ostan sisustustavarat yleensä joko käytettyinä tai sitten sellaisia ajattomia tuotteita, joilla tiedän olevan jälleenmyyntimahdollisuus ja -arvoa myös tulevaisuudessa (esim Artek, Kartell). Olen ostanut paljon tarpeellista sisustustavaraa, kuten keittiöntuolimme tori.fi:n ja facebookin kautta. En tee myöskään kodin tuotteiden osalta paljonkaan heräteostoksia, vaan pyrin ostamaan lähinnä tarpeeseen.

Onko teillä vinkkejä, miten tulla kuluttajana vielä tiedostavammaksi? Ja ovatko omat kulutustottumuksenne muuttuneet vuosien saatossa?

-Netta

Lue lisää aiheesta:

Kulutusfilosofiani, osa 1: Miksi olen vaihtanut luonnonkosmetiikkaan?

Miksi en (enää) osta Kiinakaupoista?

Vietätkö tänään Black Fridayta vai Älä osta mitään -päivää?

Ladataan...

Olen kirjoitellut blogissani jonkin verran kuluttamisesta, ensin Black Fridaysta/Älä osta mitään -päivästä ja sen jälkeen Kiinakaupoista. Koska kuluttamiseen liittyvät jutut pyörivät tätänykyä päässä ja aihetta käsittelevät postaukset ovat olleet tosi luettuja ja kommenttikentässä on syntynyt erittäin hyvää keskustelua, päätin kirjoitella blogissa vähän enemmänkin ajatuksiani kuluttamisesta. Ihan ensimmäiseksi päätin valottaa ajatuksiani kosmetiikan suhteen.

En oikeastaan itse ole ihan kauhean kova käyttämään kosmetiikkaa enkä omista miljoonaa eri putelia. Se johtuu siitä, että minulla on aina ollut melko hyvä iho, helpot hiukset ja meikissäkin luotan usein aika hillittyyn ja helppoon lookiin. Se lienee ihan hyvä asia, sillä kosmetiikkaan liittyy monia ongelmallisia asioita, kuten kemikaalit, ympäristökuormitus ja eläinkokeet. Lisäksi kosmetiikka on siinä mielessä vielä uusi asia, ettei sen kaikkia vaikutuksia ihmisen terveydelle vielä tunneta, koska pitkän aikavälin tutkimustuloksia ei ole olemassa. Turun yliopiston fysiologian professori Jorma Toppari kommentoi Ylen artikkelissa olevansa huolissaan raskaana olevien naisten kemikaalialtistuksesta, joka voi vaikuttaa sikiön kehitykseen. Hän toivoo, että Suomessa otettaisiin käyttöön sama suositus kuin Tanskassa, jossa raskaana olevia naisia kehotetaan välttämään käytännössä kaikkea kosmetiikkaa, koska se voi vaikuttaa hormonijärjestelmiin. Tuotteiden turvallisuudesta tiedetään tällä hetkellä todella vähän ja valmistajien tietoihin vaikuttaa heidän halunsa tehdä rahaa. Toppari nostaa esimerkkinä ftalaatit, jotka olivat ennen sallittuja kosmetiikassa, mutta uudempien tutkimustulosten jälkeen kiellettiin kokonaan.

Lisääntyvä ongelma kosmetiikan suhteen on myös se, että kosmettiikkajäämät siirtyvät vesistössä pieneliöihin, kuten planktoniin, ja saattavat sitä kautta siirtyä lautasillemme vaikuttaen esimerkiksi hormonitoimintaamme. (Lähde ESS13.5.2016.) Haitallisia mikromuoveja on muun muassa useissa kuorinta-aineissa, hammastahnoissa ja hiusgeeleissä. Sen lisäksi, että mikromuovien kemikaaleja voi siirtyä ihmisten lautasille, ovat ne luonnollisestikin erityisen haitallisia meren eläimille, kuten kaloille ja linnuille. (Lähde.)

Itse kuljen arkisin usein myös ilman meikkiä, mikä on hyväksi sekä ympäristölle, iholleni että ehkäpä myös muullekin terveydelleni, kun keho saa olla ilman ylimääräistä kemikaalikuormaa. Käytän kuitenkin totta kai myös kosmetiikkaa, mutta sen ostamisen suhteen olen tehnyt paljon muutoksia viime vuosina. Jossain vaiheessa huomasin törmääväni mediassa yhä useammin kemikaalikriittisiin artikkeileihin ja keskusteluihin, ja pikkuhiljaa aloin myös itse miettimään asiaa. Onko turvallista tunkea kainaloihinsa alumiinia sisältävää deodoranttia (joiden käyttöön on yhdistetty monia terveyshaittoja) ja kuoria ihoaan muovinpaloja sisältävällä voiteella? Olenkin sittemmin asteittain siirtynyt yhä enemmän luonnonkosmetiikan käyttöön. Syitä tähän ovat ainakin ekologisuus, ajatus siitä etten halua turhia kemikaaleja kehooni ja lisäksi se, että luonnonkosmetiikan hinnat ovat nykyään inhimillisemmät ja helpommin saavutettavissa kuin joskus aiemmin. Luonnonkosmetiikka hoitaa ihoa luonnollisesti, luonnollisilla raaka-aineilla esimerkiksi muovien, parabeenien ja synteettisten öljyjen sijaan.

Ekologisesta näkökulmasta katsottuna luonnonkosmetiikka on takuulla synteettistä kosmetiikkaa parempaa: sen raaka-aineiden tuotannossa, hankinnassa ja itse tuotteiden valmistamisessa minimoidaan ympäristöön kohdistuvat haitat. Raaka-aineet ovat suurelta osin kasviperäisiä ja näistäkin suurin osa on luomutuotettua. Tuotteiden valmistamisessa tavoitteena on kuluvan veden ja energian sekä tuotantolaitoksessa syntyvän jätteen määrien jatkuva pienentäminen. Luonnonkosmetiikkatuotteen käyttö sekä tuotteen ja pakkauksen käytön jälkeinen hävittäminen aiheuttaa luonnolle mahdollisimman vähän kuormitusta. (Lähde: Hidasta Elämää) Tärkeää on kuitenkin huomioida, että luonnonkosmetiikka-termiä ei ole suojattu lailla. Siksi kannattaa käyttää tuotteita, joilla on luonnonkosmetiikan sertifikaatti (mm ecocert, Soil Association, CosmeBio), koska silloin tietää tuotteen täyttävän luonnonkosmetiikalle asetetut kriteerit.

Itse en alunperin kiinnostunut luonnonkosmetiikasta siksi, että luulin sen olevan paljon kalliimpaa kuin tavallinen markettikosmetiikka. Niin se varmaan vielä joitakin vuosia sitten olikin, vai olenko vain kuvitellut? Kuitenkin tällä hetkellä käytän luonnonkosmetiikkaa jo shampoossa, hoitoaineessa, suihkusaippuassa, kasvokuorinnassa, käsisaippuassa, kosteusvoiteessa, huulirasvassa ja deodorantissa, ainakin. Olen tykästynyt virolaiseen Organic Shop -merkkiin, jonka luonnonkosmetiikka on todella edullista. Hinnat ovat mielestäni täysin samaa luokkaa kuin normaalissa päivittäiskosmetiikassa, eli tässä tapauksessa luonnonkosmetiikan käyttö ei ainakaan verota kukkaroa yhtään sen enempää kuin tavallisenkaan. Lisäksi on kivaa, että tuotteet valmistetaan tuossa naapurimaassamme, jolloin niitä ei ole tarvinnut kuljettaa tänne maapallon toiselta puolelta. Tuotteet ovat myös olleet käytössä hyviä ja niitä saa esimerkiksi Sokokselta ja Stockmannilta, eli ne ovat helposti saatavilla kauppareissulla, eikä tarvitse erikseen lähteä erikoisliikkeeseen. Lisäksi minulla on ollut käytössä kasvojen puhdistukseen Konjac Sponge, joka on 100 % luonnontuote, ja deodoranttina kokeilussa on nyt Schmid's Bergamot + Lime, joka vaikuttaa olevan minun tarpeisiini hyvä, sillä en ole kova hikoilemaan. Toistaiseksi olen silti vielä urheillessa käyttänyt "tavallista" dödöä, koska luonnonkosmetiikkadödöön siirtyminen voi viedä keholta hetken aikaa tottua.

Meikeissä en ole itse vielä tähän mennessä kokeillut luonnonkosmetiikkaa, mutta olen jo pitkään niiden (ja osan muustakin kosmetiikasta) suhteen luottanut aika pitkälti suomalaiseen Lumeneen, koska on ekologisempaa käyttää lähellä tuotettua kuin maailman toiselta laidalta tänne lennätettyä tavaraa. Syitä Lumenen käyttöön ovatkin erityisesti kotimaisuus, luotettavuus ja yrityksen arvot. Lumenen tuotteet suunnitellaan Suomessa ja 80 % tuotteista myös valmistetaan täällä. Lisäksi Lumene hyödyntää toiminnassaan muun muassa elintarvike- ja puuteollisuuden sivutuotteita, jotta luonnon raaka-aineiden kallisarvoisia ainesosia ei jäisi käyttämättä. Lumene on sitoutunut Vastuu Huomisesta -ohjelmaan, joka kiinnittää huomiota yrityksen toiminnan vastuullisuuteen ja tuoteturvallisuuteen. Tuotteita ei testata eläinkokein, vaan niiden sijaan käytetään vaihtoehtoisia menetelmiä tuotteiden turvallisuuden takaamiseksi. Lumene WaterSmart-ohjelman myötä vedenkäyttöä tuotannossa ja tuotekehityksessä on vähennetty yli kolmanneksella muutaman viimeisen vuoden aikana. (Lähde: Lumene) Ylipäätään pyrin käyttämään mahdollisuuksien mukaan Suomessa valmistettuja tuotteita ja myös tuotteita, joilla on joutsen- ja avainlippu. Luin jokin aika sitten Joutsenlipulle työskentelevän kemistin haastattelun, jossa hän totesi, ettei tuotteen tarvitse olla luonnonkosmetiikkaa, jos se vain on ystävällinen niin käyttäjälleen kuin luonnolle.

On tärkeää kuitenkin muistaa, ettei kenenkään tarvitse olla täydellinen. Jo se on tosi paljon, että ylipäätään ajattelee näitä asioita ja tekee parhaansa. Valintoihin vaikuttavat aina monet asiat, kuten mikä sopii kenenkin iholle ja rahapussille. Omana tavoitteenani on pikku hiljaa vaihtaa yhä vain useampi tuote luonnonmukaiseen ja kokeilla uusia luonnonkosmetiikkamerkkejä ja -tuotteita. Pikkuhiljaa voisin kokeilla luonnonkosmetiikkaa myös meikeissä. En kuitenkaan aio syyllistää itseäni siitä, jos toisinaan joku ostamani tuote ei luonnonkosmetiikkaa tai kotimaista tuotantoa olisikaan. En nimittäin usko, että ehdottomuus tai liian ankarien raamien itselleen laittaminen tuovat onnea. Mutta ainakin tässä ollaan jo hyvällä polulla kohti oikeaa suuntaa.

Onko siellä muita luonnonkosmetiikan tai kotimaisen kosmetiikan käyttäjiä? Ottaisin erittäin mielelläni vastaan vinkkejä hyvistä merkeistä ja tuotteista!

-Netta

Kuvat: Pixabay

Ladataan...
Destination: Happiness

Kirjoittelin viime viikolla, miten minulle on tärkeää tehdä hyviä tekoja joulun alla. Esittelin yhden aineettoman tavan tehdä hyvää, eli Kirjeen tuntemattomalle. Kuitenkin jouluisin moni kärsii myös aineellisesta puutteesta. Ei ole varaa lahjoihin, ruokiin tai koristeluihin. Eikä ehkä ole muutenkaan arjessa varaa ostaa uusia vaatteita, petivaatteita tai muuta tarpeellista.

Mietin, miten voisin itse vaikuttaa asiaan. Meidän perheellä oli tapana viedä vaatteita ja leluja vähävaraisille tutuille, auttaa Hope ry:n kautta ja erityisesti mun mieleen on jotenkin jäänyt se, että joka ikinen vuosi me vietiin siistejä vaatteita, petivaatteita ja muita juttuja Pelastusarmeijan joulupadalle. Olen jatkanut tätä samaa perinnettä myös aikuisiällä omassa joulun vietossa ja siksi päätinkin kirjoittaa blogissani postauksen siitä, miten Pelastusarmeijan kautta voi auttaa joulunaikaan kotimaan vähävaraisia perheitä. Joku aika sitten näin elokuvateatterissa tuon alla olevan videon (ennen leffaa), ja se todellakin kosketti. Koskaan ei tiedä, ketä huono onni kohtaa.

Pelastusarmeijahan on kansainvälinen avustusjärjestö, joka toimii 128 maassa. Pelastusarmeijan hierarkia on järjestetty armeijamaisesti, millä pyritään takaamaan toiminnan tehokkuus ja dynaamisuus. Se on yksi maailman suurimmista hyväntekeväisyysjärjestöistä ja Yhdysvaltojen toiseksi suurin hyväntekeväisyysjärjestö. Hyväntekeväisyysjärjestöjä tarkkaileva Charity Watch antaa Pelastusarmeijalle arvosanaksi A- tai A, mikä on merkki taloudellisesta tehokkuudesta ja toiminnan läpinäkyvyydestä. Suomessa Pelastusarmeija aloitti virallisesti toimintansa vuonna 1889. Talvi- ja jatkosodan aikana Pelastusarmeija auttoi jakamalla junissa matkustaville evakoille ruokaa, vaatteita ja lääkkeitä. Nykyään Pelastusarmeijan sosiaalisen avustustyön kohteita Suomessa ovat muun muassa lapsiperheiden taloudellinen tuki ja neuvonta, ruokajakelu, päihdeongelmaisten kuntoutus, nuorityö, kodittomien asumispalvelut, lasten leiritoiminta, leipäjonot, vanhustyö ja vankilatyö. 

Pelastusarmejan joulupatakeräys jäjestettiin ensimmäistä kertaa San Franciscossa vuonna 1891 ja Suomessa vuonna 1906. Padoille voi lahjoittaa puhdasta ja ehjää käytettyä/käyttämätöntä tavaraa, kuten vaatteita, leluja ja petivaatteita. Myös käteinen raha on joustava tapa auttaa. Nykyään lahjoittaa voi myös internetin kautta. Tuki kohdistetaan muun muassa vähävaraisille lapsiperheille, pienituloisille eläkeläisille, työttömille ja työkyvyttömille, syrjäytymisvaarassa oleville lapsille ja nuorille ja ruoka-apua tarvitseville opiskelijoille. (Lähde)

Minulla on ollut uuteen kotiin muuttamisen jälkeen eräänlainen konmaritus-projekti käynnissä, ja sen tuloksena karsin paljon hyvää vaatetta ja muuta tavaraa pois. Yleensä olen myynyt tavarat Facebook-kirpputorilla tai antanut niitä kavereilleni, mutta nyt joulun aikaan päätin olla myymättä niitä ja veinkin kaksi muovikassillista tavaraa Pelastusarmeijan padalle. Toivon, että niistä on iloa jollekin, jolla on niille enemmän tarvetta kuin minulla itselläni. Haluan myös haastaa kaikki mun blogin lukijat ja muut bloggaajat tekemään saman: tutkikaa omia kaappejanne, josko siellä olisi ylimääräisiä vaatteita, kenkiä, leluja tai liinavaatteita, ja viekää ne Pelastusarmeijan joulupadalle. Samalla voi sujauttaa pataan myös muutaman kolikon. Se on pieni teko itselle, mutta voi tuoda joulun ja olla äärimmäisen tärkeää jollekin toiselle. Patojen sijainnit löydät täältä.

Koska kaikilla ei välttämättä ole mitään ylimääräistä tavaraa lahjoitettavaksi eikä myöskään kolikoita kulkiessaan Joulupadan ohi, on Pelastusarmeijakin nykyaikaistanut lahjoitussysteemiään ja nykyään lahjoittaa voi myös nettipataan. Pelastusarmeijan nettisivuilla on olemassa yleinen nettipata, johon voi lahjoittaa rahaa nettipankilla, Mobilepayllä, Pivolla ja tekstiviestillä juuri haluamansa summan.

Pelastusarmeijan sivuilla myös yritys, urheiluseura, kaveriporukka, yksityishenkilö tai vaikkapa blogi voi perustaa oman nettipadan, johon he voivat yhdessä kerätä rahaa. Päätinkin perustaa blogilleni oman nettipadan ja nyt toivonkin, että voisimme yhdessä kerätä kasaan edes pienen summan lahjoitettavaksi kotimaan vähävaraisille. Lahjoitus voi olla ihan minkä kokoinen tahansa, ja sillä on silti merkitystä. Toivonkin, että kaikki kaverini jättäisivät lähettämättä mulle joulukortin ja sen sijaan laittaisivat sen rahan tähän nettipataan, se olisi paras joulutervehdys mulle ja tulisin siitä tosi iloiseksi <3

Destination: Happiness -blogin joulupataan pääset painamalla tätä tekstiä.

Postauksen kuvat on saatu pyynnöstäni käyttöön Pelastusarmeijalta. Kaikki kuvat, joissa on pata & ihmisiä, on kuvannut Jani Laukkanen, paitsi tuon ihan ensimmäisen kuvan. Postaus ei ole kaupallinen yhteistyö Pelastusarmeijan kanssa.

-Netta

Pages