Ladataan...
Destination: Happiness

Halusin kirjoittaa isänpäivästä, vaikka se ei olekaan kauhean "uniikki" aihe tänään. Mutta jokaisen ihmisen teksti omasta isästään, samoin kuin suhde omaan isään, on tietysti uniikki. Huomasin, että olen kirjoittanut isänpäivästä myös vuonna 2014 ja oikeastaan ajatukseni ovat aika samanlaisia kuin silloinkin. Näen edelleen tärkeinpänä asiana minun ja isäni suhteessa sen, että isä on aina olemassa minua varten, kannustaa ja tukee. On ylpeä minusta ja tietysti aina vähän huolissaankin, niin kuin asiaan kuuluu. Ja homma menee tietysti samoin toiseenkin suuntaan. Voi luoja, miten huolestuneeksi tulenkin, jos isä ei vastaa puhelimeensa tai vielä pahempaa, jos se on kiinni - silloin olen jo kehittelemässä vaikka mitä kauhukuvia päässäni..

Kun olin opiskelija, isä auttoi ja tuki minua monella tavalla. Hän tuli kiinnittämään lamput kattoon ja kittaamaan reiät seinissä. Hän tuli auttamaan muutossa ja kasaamaan huonekaluja. Hän auttoi taloudellisesti, kun tarvetta oli. Isä opetti minut käyttämään akkuporakonetta, korjaamaan rikki menneen pyöränkumin ja tekemään polkupyörälle keväthuollon. Olen niistä asioista ikuisesti kiitollinen. En siinä konkreettisessa mielessä, että osaan nyt tehdä nuo hommat, vaan siksi että isä näki sen vaivan ja hänellä oli aikaa minulle. Isä on yksi niistä harvoista ihmisistä, joille voisin soittaa vaikka keskellä yötä, jos jotain ikävää kävisi, ja tiedän että hän auttaisi.

Viime vuosina roolit ovat joskus olleet myös toisinpäin. Olen saanut tilaisuuksia auttaa itse isää. Kun isä joutui onnettomuuteen, haimme hänen kissansa meille hoitoon. Kun isä meni leikkaukseen, tuli hän meille muutamaksi yöksi sen jälkeen "tarkkailuun", koska ei saanut mennä yksin kotiin yöksi. Yhtenä jouluna isä tuli meille passattavaksi ja minä hoidin ruoat, juomat ja muut tarjoilut.

Nykyään minulla on tapana viedä isä syömään jonnekin kivaan ravintolaan isänpäivänä. Harvemmin olemmekaan ihan kaksistaan, mutta isänpäivä on sellainen tilaisuus, jolloin vietämme isä-tytär-aikaa. 

Parasta on, että isä on aina isä. Että elämässä on ihmisiä, joiden kanssa suhde pysyy melko samanlaisena, vaikka vuodet vierivät. Se on turvallista ja lohdullista. Monet asiat ovat muuttuneet, mutta suhteessa isään on paljon samaa kuin 20 vuotta sitten. Jollain tasolla olen isälle aina se pieni tyttö, josta hän huolehtii ja on huolissaan. Se tuntuu hyvältä.

Hyvää isänpäivää vielä ihan kaikille. Minusta on hyvä, että tästä päivästä voi käyttää myös sanaa "läheisenpäivä", tai ihan mitä sanaa kukin itse haluaa. Siitä ei kannata pahoittaa mieltään, vaan antaa jokaisen juhlia niin kuin se heille parhaiten sopii. Kaikilla ei ole omaa isää, mutta on ehkä vaari, bonusisä, setä, eno, veli, tai ehkäpä kaksi äitiä, vain äiti, mummo, mamma tai joku muu. Ihan sama kuka, kunhan on joku rakas ihminen, jolle voit aina olla oma itsesi. <3

-Netta

Ladataan...
Destination: Happiness

Joissain blogeissa on viimeaikoina pyörinyt tämä yksinkertainen "haaste", jossa vastataan näihin muutamaan alla olevaan kysymykseen. Ilmeisesti tämä on jostain toisesta, isommasta haasteesta irtautunut kysymys-trio. Itse bongasin kysymykset esimerkiksi Kolmistaan-blogista, jossa Karoliina kehotti kaikkia halukkaita tarttumaan haasteeseen. Tuumasin, että nämä kysymykset sopivat oman blogini teemaan sen verran hyvin, että niihin on pakko vastata! Ja haastehan tässä nimenomaan onkin ainakin se, että joutuu tällaisia juttuja mietiskelemään, kysymykset kun eivät ole sieltä helpoimmasta päästä. 

1. Mistä olet kiitollinen juuri nyt?

 Olen aina toisinaan kirjoittanut kiitollisuuspäiväkirjaa ja se on tehnyt kiitollisuudenaiheiden näkemisestä paljon helpompaa kuin aiemmin. Vaikka olisi kuinka huono päivä, voi kiitollisuudenaiheita aina nähdä jossain, jos ei muuta, niin ihan ruohonjuuritasolla (kuppi kahvia, puhtaat lakanat jne). Olen ennenkin kirjoitellut omia kiitollisuudenaiheitani tänne blogiin, ja ne ovat edelleenkin niitä aika samoja. Olen kiitollinen kaikista rakkaista ja ihanista ihmisistä ympärilläni, omasta kodista, opiskelupaikasta, kissastani, rakkaasta kotikaupungista ja -maasta, terveydestä, harrastuksista..

2. Minkä valinnan tai asian haluaisit muuttaa elämässäsi, jos pystyisit?

Tässä asiat ihmiset jakautuvat kai kahteen leiriin. Osa sanoo, ettei kadu/muuttaisi mitään, koska ilman kaikkea menneisyydessä tapahtunutta he eivät olisi se sama ihminen, joka tänä päivänä ovat. Mutta osa taas on sitä mieltä, että totta kai jokaisen menneisyydessä on jotain, mitä katuu ja haluaisi muuttaa.  Itse olen pääsääntöisesti sitä mieltä, että nykyinen minäni on kaiken elämäni aikana sattuneen tuotos ja lopputulos, ja siksi en haluaisi montaakaan asiaa muuttaa. Mutta en ole täysin ehdoton tässä. Nykyinen minäni ajattelee tietysti joistain asioista erilailla kuin se nuorempi Netta, varsinkin ihmissuhteita koskien. Yhden ihmissuhteen olisin kyllä saanut lopettaa aiemmin, jotta olisin tullut paljon vähemmän loukatuksi ja satutetuksi. Mutta toisaalta, ehkäpä siitäkin tapauksesta opin jotain, josta on hyötyä nykyhetkessä, kuka tietää. Jos saisin muuttaa jotain elämässäni nykyhetkessä, niin toivoisin, että olisin jo valmistunut! :) Voisin siis vähän pikakelata tätä opiskeluajan loppupuoliskoa. Mutta kyllä se tästä näinkin sujuu, hitaasti mutta varmasti, heh!

3. Mikä on sinun mielestäsi elämän tarkoitus?

Vastauksia on varmasti yhtä monta kuin vastaajaa, mutta kaikki ne liittyvät aikalailla samoihin asioihin loppupeleissä. Omaan mieleeni nousivat heti sanat onni, rakkaus, mielekkyys ja rauha. Uskon, että ihmisen on tarkoitus pyrkiä elämään elämää, jonka hän kokee olevan itsellensä mielekästä ja joka tekee hänet onnelliseksi. Rakastaa ja tulla rakastetuksi. Ja löytää rauha - niin muiden ihmisten kanssa, kuin myös ennenkaikkea sisäinen rauha itsensä kanssa. Kenties myös jättää jokin jälki tähän maailmaan tai ympäröimiinsä ihmisiin. Kokea, että hänen elämällään täällä oli jonkinlainen merkitys.

Mielenkiintoisia, ja ah-niin-vaikeita kysymyksiä! Laitan haasteen etenepäin kaikille kiinnostuneille. 

-Netta

ps. Postauksen kuvat ovat syyskuiselta Liettuan-matkalta.

Ladataan...

Kaikki viime aikoina uutisia seuranneet tietävät, että vähän synkeältä vaikuttaa. On pakolaiskriisiä, muukalaisvihaa, Isistä, Ukrainan kriisiä, leikkauksia ja lakkoilua. Ei varsinaisesti mielialaa kohottavaa. Selvästi myös toimittajat ovat huomanneet tämän, sillä yhtenä päivänä bongasin Nyt-liitteen julkaiseman "Nämä kaikki asiat ovat hyvin juuri nyt "-jutun, ja tänään Hesarin etusivulla ensimmäisenä komeilee "Masentavatko ulkomaanuutiset? Tässä 10 asiaa, joista ihmiskunta voi iloita vuonna 2015" -juttu.

Uutiset, verkkojulkaisut ja muutkin informaatiota ihmisille välittävät lähteet keskittyvät valittevasti useimmiten siihen, mikä menee huonosti. Missä on nälänhätää, kuka on kuollut, missä on surmattu ihmisiä, ja missä on rahat loppu. Nämä ovat tietysti tärkeitä asioita, jotka ehdottomasti ansaitsevat huomiota ja tarvitsevat tulla kuulluiksi. Mutta miksi niin harvoin kerrotaan siitä, mikä on hyvin? Mitä kaikkea uutta tiede on saavuttanut ja saanut selville, kuinka monta tervettä lasta tänäkin päivänä on syntynyt maailmaan, ja kuinka koulutus on yhä useampien ihmisten saavutettavissa. Myös tällaiset uutiset ovat tärkeitä ja varmasti ihmisiä kiinnostavia, mutta miksi niin harvoin kuulemme niistä?

Valitettavasti ihmismieli kallistuu helpommin negativiiseen kuin positiiviseen päin, ainakin aikuisiällä. Ei pelkästään uutistoimistoissa, vaan myös yksityiselämässämme. Näemme helpommin epäkohtia ja pielessä olevia asioita ja puutteita kuin sitä kaikkea hyvää ja kaunista, mitä on ympärillämme joka hetki. Luettuani paljon Mindfullness-kirjallisuutta ja ihmismieltä käsitteleviä tekstejä on minulle selvinnyt, että ihmisen ajatukset ikäänkuin "urautuvat" helposti. Negatiivisten ajatusten ajatteleminen muodostaa aivoihin eräänlaisia negatiivisia "polkuja", joita ihminen sitten vanhasta tottumuksesta tallaa kovin helposti. Positiivisten ajatusten polkuja täytyy usein tietoisesti alkaa kulkemaan. Kirjoitin jo aiemmin kiitollisuusharjoituksesta, jonka avulla voi katsoa elämäänsä eri vinkkelistä kuin yleensä ja nähdä ne kaikki kiitollisuutta herättävät asiat elämässään. Positiivisuuspsykologian uranuurtaja Robert Emmons korostaa erästä tärkeää pointtia: kiitollisuus on vastalääke negatiivisille tunteille. Se merkitsee, ettemme ota asioita itsestäänselvyytenä ja annettuina, vaan osaamme arvostaa sitä, mitä meillä jo on.

Tänä maanantaina, näiden negatiivisten uutisten tulvassa, ajattelin tehdä vaihteeksi onnellisuuskatsauksen. Mitä jos keskittyisin siihen, mitä kaikkea hyvää ja ihanaa elämässäni on juuri tällä hetkellä? Paljonhan aina on parannettavaa ja sitä huomaa omassa elämässäänkin vaikka mitä puutteita. Mutta kun kääntää näkökulmaa, huomaa elämässä olevan jo nyt vaikka mitä mahtavaa.

Itse olen juuri tässä hetkessä onnellinen ainakin näistä asioista:

- Elämässäni on hurjan paljon ihania ihmisiä, joiden kanssa saan jatkuvasti viettää lukemattomia, unohtumattomia hetkiä. Viikonloppuna oli leffailtaa kavereiden kanssa ja drinksuttelua porukalla, aiemmin syksyllä loistavat rapujuhlat sekä tietenkin myös nuo kahdet ihanat häät, joista kirjoitin jo aiemmin. Syksyllekin on tiedossa vaikka mitä kivoja pippaloita ja illanistujaisia. Joskus aiemmin elämässäni olen tuntenut olevani yksinäinen ja yksin, mutta enää sellaista tunnetta ei ole lainkaan!

- Minulla on ihana koti ja myös ihana kotikaupunki, joka on juuri sopivan suuri ja pieni. Täällä on aina jotain jokaiseen mielentilaan sopivaa, kivaa tekemistä.

- Minulla on sekä opiskelu- että työpaikka. Näitä pitää usein ihan itsestäänselvyyksinä, vaikka näinä päivinä nekin ovat suuria etuoikeuksia, joita monella ei ole, vaikka he kovasti niitä haluaisivat & tarvitsisivat.

- Olen tällä hetkellä erittäin inspiroituneessa tilassa niin blogin kuin sisustamisenkin suhteen. Tuntuu siltä, että sisäinen maailmani pulppuaa ja haluaa nyt tulla nähdyksi niin tekstien kuin sisustuksenkin muodossa. Olen tästä erittäin tyytyväinen, sillä vielä esimerkiksi talvella tunnuin olevan ihan horrostilassa molempien juttujen suhteen.

- Saan asua maassa, jossa kaikesta tämänhetkisestä keskustelusta huolimatta on asiat erittäin hyvin ja varmasti paljon paremmin kuin suurimmassa osassa maailman maista! Meillä on upea & uniikki, puhdas luonto huikeine maisemineen sekä neljä vuodenaikaa. Lisäksi meillä on hyvin toimiva, maailman huipputasoa oleva terveydenhuolto sekä maailman parhain peruskoulu. Täällä on muun maailman tasoon verrattuna hyvin turvallista, sekä erittäin rehellistä porukkaa. Olemme erittäin taitavia ja kykeneviä monessa asiassa, mutta silti kaikenlisäksi hyvin vaatimattomia :)

Listaa olisi helppo jatkaa. Kuten kiitollisuuspäiväkirjaa, tulisi tätä onnellisten asioidenkin listausta muistaa tehdä säännöllisesti, jotta myös niitä positiivisia polkuja alkaisi syntyä mieleemme. Mutta varmasti jo yksi kerta voi aiheuttaa pientä näkökulman muutosta. Niinpä haluankin tänään haastaa kaikki teidät tämän tekstin lukijat miettimään, mitkä kaikki asiat ovat teidän elämässänne hyvin & mistä olette onnellisia tai kiitollisia. Tulette huomaamaan, että niitä asioita on paljon! :)

Mukavaa alkanutta viikkoa, muruset!<3

-Netta

Ladataan...

Tänään oloni on painava ja tyhjä samaan aikaan. On nimittäin niin, että rakas ystäväni on poissa. Ystävä, jonka kanssa sain viettää upeat 16 vuotta yhdessä. Kasvaa lapsesta aikuiseksi, tytöstä naiseksi. Jonka seurassa sain itkeä ja nauraa. Joka jaksoi kuunnella, nukkua vieressäni ja pitää seuraa minulle kun olin kipeänä.

Kultu oli löytökissa. Se saapui eräänä syksynä maalla asuvien serkkujeni pihapiiriin. Laihana, hylätyn oloisena. He ruokkivat sitä ja kyselivät lähialueen asukkailta olisko kenelläkään tietoa kissan omistajasta, mutta kukaan ei tiennyt mitään. Päivä toisensa jälkeen se saapui heidän pihalleen, aina yhtä nälkäisen ja hylätyn oloisena. Epäiltiin, että se oli jonkun hylkäämä kesäkissa. Talvikin oli jo nurkan takana. Niinpä kerran, kun olimme serkuilla kylässä, päätti isäni ykskaks, ettei tuota kissaparkaa voisi jättää talveksi paleltumaan (serkkujeni perhe ei kissaa pystynyt itse ottamaan). Niinpä isäni nosti kissan autoon ja se matkasi mukanamme kotiimme. Ja sinne se sitten jäi taloksi. Nimensä se sai tuolla ensimmäisellä automatkalla, kun 10-vuotiaan kekseliäisyydellä nimesin sen Hevoshullu-lehdessä näkemäni hevosen nimen mukaan. Siitä tuli siis Kultu.

Ja miten paljon se tuottikaan iloa meille kaikille! Minulla oli aiemmin ollut vain kilpikonna, enkä ollut osannut uneksiakaan mistään "oikeasta" lemmikistä. Heti seuraavana päivänä tein hyppynarustani taluttimen sille, jotta pääsin pihapiiriin esittelemään kissaa naapurin lapsille (tiesinhän, että he olisivat hyvin kateellisia). Aluksi kissa oli vähän arka, mutta ennen pitkää se oppi luottamaan meihin yhä enemmän ja enemmän, ja lopulta siitä kuoriutuikin varsin seurankipeä otus. Se halusi makoilla sylissä vähän väliä, ja öisinkin se tykkäsi nukkua vieressä. Eniten meidät yllätti kuitenkin se, että se tykkäsi saunoa! Jo ennen muita se kiipesi ylälauteelle ja pysytteli siellä viimeiseen asti, niin kauan kuin löylyä ja lämpöä vaan riitti.

Nyt tuntuu, että yksi ajanjakso on ohi. On aika ennen Kultua, aika Kultun kanssa, ja nyt alkaa aika Kultun jälkeen. Kun lapsuuteen ja nuoruuteen kuuluneet asiat yksi toisensa jälkeen katoavat, alkaa elämäänsä katsoa uusin silmin. Mihin se kaikki aika oikein hävisi? Minne ne 16 vuotta livahtivat tuosta noin vain? Ja miten nopeasti seuraavat 16 sitten menevät?

Vanhoissa ystävissä on kuitenkin se hyvä puoli, että vaikka niitä ikävöi ja niiden perään itkee, niin ne saavat aina myös hymyn huulille. Jostain muistojen syövereistä ilmaantuu mieleen asioita, joille ei voi olla nauramatta. Monet kliseet ovat kliseitä varmaankin siksi, että ne ovat niin totta. Niinkuin se, että vaikka surettaa, että jokin aika loppuu ja kun menettää jotain itselle tärkeää, niin silti päällimmäiseksi jää onni ja kiitollisuus siitä, että se jokin oli, edes hetken. Siispä, kiitos kaikesta Kultu. Kiitos kun olit. <3

Ladataan...

Olin jo pidemmän aikaa katsellut blogini tylsää, Lilyn valmiista pohjista napattua banneria miettien, että sille pitäisi tehdä jotain. Mutta MITÄ? Ei harmaintakaan aavistusta miten banneri tehdään, saati sitten hieno sellainen. Muistan, kun aikoinaan 19-vuotiaana kirjoittelin ensimmäistä blogiani ja taisin tehdä blogilleni jonkinlaisen bannerin Paint-ohjelmalla, hahah :) Siihen aikaan blogit olivat tosi uusi juttu Suomessa ja kenelläkään ei tainnut olla mitään kovinkaan kummoista banneria blogissaan, mutta nykyään ajat ovat toiset ja blogeissa visuaalinen ilme on tärkeä, samoin myös itselleni. 

Päätinkin tarttua vihdoin tänään tuumasta toimeen kun sattui vapaa lauantai-ilta, ja googlettelin aikani kuluksi miten saisin jonkinmoisen bannerin kasaan. Onneksi ihan kivoja ohjeita löytyi, ja nyt tuolla ylhäällä nököttää blogini ensimmäinen, itsetekemäni banneri! Ei ehkä mikään maailman suurin mestariteos (ja tulee varmasti jossakin vaiheessa vaihtumaan), mutta tykkään silti enemmän kuin siitä Lilyn valmiista pohjasta. Ja itseasiassa tuon tekeminenkin oli aika hauskaa, vähän kuin askartelua! Aika terapeuttista oikeastaan. Tiesin heti alusta saakka, että haluan nuo purjevenekuvat mukaan. Sitten piti vain keksiä vielä pari muuta kuvaa, jotka sopisivat samaan värimaailmaan ja tietysti blogin teemaan ja aihealueeseen. Nuo kaikki kuvat ovat siis minun itse ottamiani. Tuo blogin nimi on suhteellisen pienellä verrattuna siihen, mitä bannereissa usein käytetään, mutta itse tykkään siitä noinkin. 

Laitan tähän vielä isoina versioina nuo kaikki käyttämäni kuvat ja kerron vähän niistä, ne kun eivät ole vain jotain random-kuvia vaan jokaisella on tarinansa ja juuri siksi ovat banneriini päässeetkin.

Tuo ensimmäinen purjevenekuva on otettu viime kesänä Kroatian Splitissä. Olimme kuuden tytön porukalla siellä reilun viikon, ja reissu oli aivan mahtava! Takana oli rankka opiskeluvuosi ja yksityiselämässäkin oli tapahtunut suurta myllerrystä. Olin henkisesti aivan poikki loman alkaessa, mutta reissussa sielu lepäsi ja sain valtavasti uutta energiaa (ystävätkin huomauttivat tästä palattuani Suomeen). Tapasin mahtavia ihmisiä ja sain viettää aikaa niiden ihanien viiden tytön kanssa, joiden kanssa reissuun lähdettiin. Kenties paras reissuni tähän asti! Tämä kuva on otettu meidän ollessa laivabileissä.

Tämä kuva on otettu viime keväänä Helsingin Kruununhaan edustalla olevalla pikkuisella "saarella" nimeltään Tervasaari. Käyn siellä lenkkeilemässä, pyöräilemässä ja kesäisin se toimii vähän kuin olohuoneenani, käyn siellä ottamassa aurinkoa ja lukemassa. Päivä jolloin kuva on otettu, oli viime kevään ensimmäisiä. Olin väsynyt rankasta opiskeluputkesta, mutta hyvällä mielellä alkaneesta keväästä ja ajatuksesta lähestyvästä kesästä. Tiedättehän, se tunne kun tajuaa että kohta tämäkin lukuvuosi on ohi ja siitäkin selvittiin? Katsoin tuota kaunista puuta ja mietin yhtä lempisitaattiani, Tommy Tabermannia: Murheeseen suhtautukaamme kuin raskaan lumen painama oksa: joko kestän tai katkean, mutta toukokuun tullen jossain kukkii oksa. Eikä tainnut montaakaan viikkoa mennä, kun tuo puu jo kukoisti vihreänä.

Tämä kuva on otettu Göteborgin saaristossa pian kolme vuotta sitten, toukokuun lopussa. Olin Göteborgissa noin kuukauden pituisella kurssilla opiskelujeni kautta. Suomessa oli vielä kylmää ja koleaa, mutta Etelä-Ruotsissa oli jo täysi kesä. Tuo reissu oli sikäli merkittävä, että en ensin uskonut sen lainkaan toteutuvan. Kärsin siihen aikaan pahasta lentopelosta eikä lentäminen ollut minulle mahdollista. Meinasin luopua koko kurssille menosta, kunnes päätin, etten voi luopua haaveistani ja jättää kivoja asioita tekemättä. Päätin lähteä kurssille laivalla ja junalla, ja niinpä pitkän reissaamisen jälkeen pääsin kuin pääsinkin perille Göteborgiin. Mutta päätin myös jotain tärkeämpää: minun olisi hankkiuduttava eroon lentopelosta ja päästävä taas lentämään ja matkustamaan. En voisi antaa omien pelkojeni rajoittaa minua ja elämääni, vaan päätin olla niitä vahvempi. Niinpä otin asian hoidettavakseni ja myöhemmin olenkin jälleen lentänyt, kuten esimerkiksi sinne aiemmin mainitsemaan Kroatian Splitiin :)

Ajattelin, että bannerissa voisi olla joku kuva minusta. Mutta ei mitään liian virallista, eikä toisaalta mitään mutruhuuliselfietäkään, hahah. Tämä kuva on viime kesältä Koffin puistosta. Ihana päivä, ihana seura. Rakastan eläimiä ja olen haaveillut omasta koirasta 5-vuotiaasta lähtien. Unelma ei ole vielä toteutunut, mutta tiedän että se päivä joilloin hankin oman koiran, on kokoajan lähempänä ja lähempänä. Sitä odotellessa on ihanaa viettää aikaa tällaisten lainakavereiden kanssa, nämä söpöläiset tulevat minulle taas huhtikuun puolivälissä yli viikoksi hoitoon. Eläimet ovat niin uskomattoman positiivisia ja aitoja (varsinkin koirat), että ne tuovat todella paljon iloa elämään. Itse en voisi kuvitellakaan elämää ilman lemmikkiä.

Siinä kuvat ja tarinat niiden takana. Tulipas kivoja muistoja mieleen ja hyvä mieli siitä, mitä kaikkea kivaa ja ihanaa elämässä onkaan tapahtunut ja tulee tapahtumaan! Viime aikoina on ollut hektistä, joten tällainen menneiden muistelu teki hyvää ja auttoi taas laittamaan asiat oikeisiin mittasuhteisiin. Pitää sujauttaa huomenna lenkkikengät jalkaan ja tallustella katsomaan, miltä tuo puu tällä hetkellä näyttää.

Ihanaa viikonlopun jatkoa!

-Nettanen

 

Ladataan...

Lisäsin allaolevan kuvan Pinterestissä yhteen "tauluuni", ja siitä lähtien nuo siinä olevat sanat ovat pyörineet mielessäni. Niissä on todellakin totuus, puhutaanpa sitten rakkaudesta tai ystävyydestä. Yleensä  kiinnostutaan ihmisistä, koska he vaikuttavat tietyllä tapaa "täydellisiltä" niin ulkoisesti kuin sisäisestikin. Syvempi tutustuminen paljastaa, että täydellisiä ihmisiä ei olekaan; meillä jokaisella on omat ristimme kannettavinamme. Mutta  hyvä niin! Yleensä juuri nuo pienet (ja isommatkin) epätäydellisyydet tekevät ihmisistä vielä rakastettavampia. Kukapa haluaisi viettää loppuikänsä sellaisten ihmisen kanssa, joissa ei olisi mitään vikaa, jotka olisivat aina oikeassa, näyttäisivät joka ikinen hetki moitteettomilta ja joista vain tuntuisi puuttuvan se jokin inhimillinen virheellisyys?

Olen miettinyt tätä asiaa myös toisinpäin. Että toivottavasti ystäväni ja rakkaani ajattelevat minusta noin (ja oikeastaan tiedänkin, että ainakin lähimmät ajattelevat). Että vaikka en ole lainkaan täydellinen, niin juuri siksi olen heidän silmissään täydellinen omana itsenäni. Se on nykyään minulle kaikista tärkeintä niin ystävyydessä kuin rakkaudessakin. Minun ei tarvitse esittää sen parempaa tai jalompaa kuin olen. Saan joskus kiukutella, tuittuilla, olla väsynyt tai nälkäinen, itkeä ja kertoa tunteistani. Ja silti kelpaan. En voisi esimerkiksi enää kuvitellakaan olevani edes tapailusuhteessa, jossa en voisi olla oma itseni ja sanoa mitä ajattelen. Kuitenkin joskus nuorempana sitä lienee sellaiseenkin sortunut. Myös ystävyydessä arvostan sitä, että saan olla sellainen kuin olen. Kertoa itsestäni ne kurjemmatkin puolet ja sanoa, miltä tuntuu. Ei liene mitään parempaa, kuin olla sellaisten ihmisten ympäröimä, jotka tietävät sinusta kaiken; niin hyvät kuin huonotkin puolet, jotka ovat nähneet heikot hetkesi ja joiden kanssa olet riidellyt ja sopinut. Toivon, että jokaisella ihmisellä olisi elämässään edes yksi tai kaksi tuollaista ihmistä <3

-Nettanen

Ladataan...

Olenkin jo tainnut mainita, että olen erilaisten lausahdusten, lainausten tai englanniksi quotejen ystävä. Minulle sanoilla on paljon merkitystä ja oikeat sanat oikealla hetkellä voivat niin antaa voimaa, lohduttaa kuin kannustaakin. Tämä ehkä liittyy itselläni suurempaankin rakkauteen kieltä kohtaan, pidänhän lukemisesta, kirjoittamisesta ja kielten opiskelemisesta. Kotoanikin löytyy tekstejä vähän sieltä sun täältä; on elämänohjeita vessan ovessa, Therese Sennerholtin printtitekstejä eteisessä ja keittiössä, Happy Joen tekstiä sisältävä lasinalunen ulko-oven sisäpuolelle liimattuna.. 

Pinterestissä minulla on tietysti myös oma kansionsa quoteille omistettuna. Se lienee kaikista aktiivisimmin täyttyvä kansioni, sillä aika usein törmään jo palvelun etusivulla lauseisiin, jotka tuntuvat omilta. Ajattelinkin jakaa muutaman viimeiaikaisen lempparini tänne.

 

 

 

 

Kaikki edellä olevat lauseet liittynevät jollaintapaa omaa elämäntilanteeseeni ja toisaalta lähes jokaisen oman ikäluokkani edustajan elämänvaiheeseen, kun päässä pyörii kysymyksiä siitä, millaista on hyvä ja tyydyttävä elämä, mihin suuntaan lähteä kulkemaan, mitä asioita ja ihmisiä menneisydestä kantaa mukanaan ja mitä taas ei. Joskus näihin tilanteisiin ehdottomasti tarvitsee avukseen jonkun itseään vanhemman ja fiksumman viisaita sanoja :)

Loppuun kuitenkin vielä jotain ihan muuta. Jotain minkä ajatteleminen saa hymyilemään ja lämmittää sydäntä, koska se saa minut miettimään, kuinka ihanilla ihmisillä minua onkaan siunattu.

Vaikka ystävät ja rakkaat eivät aina ole lähellä, ei ikävä ole paha juttu. Se kertoo vain, että oikeasti välittää. Terkkuja niille muutamille rakkaille ystäville, jotka olette siellä jossain kaukana!

-Nettanen 

Ladataan...

Yksi aikuisen ihmisen tärkeimmistä (ja haastavimmista) "elämäntehtävistä" on oppia sietämään epävarmuutta. Oppia hyväksymään se tosiasia, että asiat harvoin menevät niin kuin suunnittelee. Päinvastoin, asiat menevät usein pieleen, tapahtuu arvaamattomia käänteitä, joutuu kohtaamaan pettymyksiä ja aloittamaan asiat uudestaan lähtöviivalta. Tämän asian hyväksyminen ja sisäistäminen on ainakin itselleni ollut tietynlaista kamppailua ja kipuilua. Asiat, joiden olen jo lapsesta saakka kuvitellut ja haaveillut menevän tietyllä lailla, eivät olekaan toteutuneet, enkä ole saanut (läheskään) kaikkea sitä, mitä olisin toivonut ja omasta mielestäni myös ansainnut.

 

Kuitenkin, edellämainittuihin asioihin ei saa jäädä rypemään. Kaikista pettymyksistä ja vastoinkäymisistä huolimatta elämässä on mentävä aina eteenpäin. Muistan, kuinka eräs ihminen kerran totesi minulle että "sulle on kyllä sattunut ja tapahtunut vaikka mitä ikävää, mutta koska olet niin peruspositiivinen ihminen, olet aina mennyt eteenpäin. Sussahan on voimaa kuin pienessä kylässä!" Kyseinen lausahdus hymyilytti. Vaikka vaikeassa tilanteessa ei todellakaan tunnista itsessään asuvaa peruspositiivisuutta tai havaitse piileviä voimiaan, niin vähän myöhemmin voi katsoa taakseen ja todeta: "Minä selvisin siitäkin!" Yksi lempiajattelijoistani, Nelson Mandela totetaa viisasti: "The greatest glory in living lies not in never falling but in rising every time you fall."

Mistä saada optimismia ja voimaa elämään, eritoten vaikeina aikoina (ja myös hyvinä, ja ihan koska vain) ? Mielestäni yksi avainsana tähän on kiitollisuus. Siksi halusin jakaa yhden käytännön harjoituksen, jolla voi lisätä omaa elämäniloaan ja kiitollisuuttaan elämäänsä kohtaan. Tutkimusten mukaan kiitolliset ihmiset ovat onnellisempia ja tyytyväisempiä elämäänsä. Kiitollisuus myös vapauttaa kateudesta, koska se saa arvostamaan sitä, mitä itsellä jo on.  Niinpä eräs yleisimmistä mindfullness- ja onnellisuusharjoituksista on niinsanottu "kiitollisuuspäiväkirja". Mielestäni päiväkirja on kuitenkin liian hieno sana tälle, koska tarkoituksena on yksinkertaisesti listata joka ilta ennen nukkumaanmenoa 3 asiaa, joista on kiitollinen elämässään. Jos harjoitusta ei jaksa tehdä joka ilta, niin joka toinen ilta tai edes kerran viikossa on parempi kuin ei lainkaan. Positiivisuuspsykologian uranuurtaja Robert Emmons korostaa erästä tärkeää pointtia: kiitollisuus on vastalääke negatiivisille tunteille. Se merkitsee, ettemme ota asioita itsestäänselvyytenä ja annettuina, vaan osaamme arvostaa sitä, mitä meillä jo on. Harjoitusta tulisi tehdä säännöllisesti, esimerkiksi noin 10 viikkoa putkeen, jonka jälkeen voi selkeästi havaita muutoksen omassa ajattelussaan.

 

Omaan "kiitollisuuspäiväkirjaani" on kirjautunut esimerkiksi seuraavanlaista:

Olen kiitollinen...

ystävistäni, musiikista, kodistani, työpaikastani, työkavereistani, kotikaupungistani, opiskelupaikasta, pyörästä, elämänkokemuksista, kissastani, ruoasta, turvallisuudesta.....

 

 

Viikonloppuna olin hieman alamaissa.  Huomasin kuitenkin kiitollisuusharjoitusten todellisen voiman käytännössä, koska mennessäni tapaamaan ystäviäni ja heidän osoittaessaan välittämistään, tunsin yhtäkkiä itseni todella kiitolliseksi siitä, että nuo ihanat ihmiset ovat osa elämääni. Kiitollisuudentunne puski läpi surullisen olotilani ja oli lopulta suurempi ja myös tärkeämpi, kuin alakuloni. Aika huikeaa! :)