Ladataan...

Kirjoittelin blogissa jo viime vuonna siitä, kuinka meille on kuin hiipien muodostunut tavaksi rapujuhlien järjestäminen. Viime viikonloppuna vietettiinkin jo neljättä kertaa rapujuhlia sukumökillä Lahden suunnalla. 

Puhuimme ystävien kanssa tuolloin siitä, kuinka tällaiset perinteet ovat niin kivoja ja tärkeitä. Kolmenkympin paikkeilla monet meistä ovat joutuneet luopumaan monista entisistä perinteistä - ei ole enää lapsuuden jouluja tai perinteistä juhannusta sukumökillä. Mutta onneksi ihminen voi itse luoda omia perinteitään, ja meille yksi perinne on nyt jo neljänä vuonna ollut elo- tai syyskuussa vietetyt rapujuhlat. Jokainen osallistuja tietää niitä jo hyvissä ajoin odottaa, ja jokainen tietää myös jo aika hyvin, mitä niissä tapahtuu ja millä kaavalla juhlia vietetään. Perinteisellä tietenkin!

Ensin körötellään autolla Helsingistä (tai kuka mistäkin) Lahteen. Käydään Launeen Citymarketissa ostamassa ravut ja muut ruoat, ja juomat haetaan Alkosta. Välipalaa tankataan Citymarketin kyljessä olevassa ravintolassa. Sitten ajellaan loppumatka mökille, jossa kukin valtaa oman makuupaikkansa. Vaihdetaan kuulumisia, kuunnellan musiikkia ja availlaan ensimmäisiä juomia. Jossain vaiheessa aletaan koristelemaan paikkoja - levitetään valonauhat ja -pallot, tehdään takkaan tuli ja sytytellään kynttilöitä. Katetaan pöytään rapulautaset (joka vuosi erilaiset), viinilasit, snapsilasit, servetit ja kaikki muu tarpeellinen. Keitetään ravut ja perunat, laitetaan paahtoleivät uuniin ja valmistellaan salaatit ja muut lisukkeet.

Sitten käydään pöytään. Koitetaan syödä rapuja, mutta syöminen keskeytyy jatkuvasti laulun tieltä. Lauletaan kovaa ja korkealta juomalauluja, joista tulee palavasti mieleen yliopistoajat ja sitsit & vuosijuhlat. Keskustellaan, nauretaan, ja lauletaan taas vähän. Laulun jälkeen seuraa tietysti snapsi, joskus pohjanmaan kautta.

Rapujen jälkeen on jälkiruoan aika. Jälkiruokavastaava on leiponut jotain hyvää, aika usein mustikkapiirakkaa, kuten tänäkin vuonna. Kotimaisista, itse poimituista mustikoista tottakai. Jälkiruoan kanssa juodaan tietysti kahvit ja kahvin kanssa saatetaan maistella vähän likööriäkin.

Ruokailun jälkeen aletaan perisuomalaiseen tapaan lämmittää saunaa. Kuunnellaan musiikkia, ehkä pelataan lautapeliä. Joskus se jää, koska on niin paljon puhuttavaa. Kun elämä on heitellyt ihmisiä eri puolille Suomea, riittää harvoilla tapaamiskerroilla puhuttavaa kaikkien menetettyjen päivienkin edestä. 

Saunassa heitetään löylyä, jutellaan lisää ja välillä käydään vilvoittelemassa. Yleensä rohkeimmat ovat vielä syyskuussakin uskaltautuneet uimaan, mutta tänä vuonna se jäi. 

Saunomisen jälkeen iskee usein väsymys - kello on tässä vaiheessa yleensä jo reippaasti yli puolenyön ja juhlat kestäneet jo tuntikausia. Vähän saatetaan vielä syödä iltapalaa, joskus on jopa grillattu yön pimeydessä nuotiolla. Yksitellen juhlijat kuitenkin alkavat hiippailla kukin petipaikoilleen. Aamulla vuorossa on yhteinen aamupala, eilisen illan tapahtumien kertaamista ja mahdollisesti myös ulkoilua esimerkiksi sienestyksen merkeissä. Yleensä suunnitellaan myös seuraavia tulevia tapaamisia ja pippaloita.

Vähän haikein mielin paikat pikkuhiljaa siivotaan kuntoon, koristeet kerätään pois, rapuveitset laitetaan taas vuodeksi takaisin kaappiin ja punaiset valopallot laitetaan kasaan. Lopuksi kukin pakkautuu autoihinsa, mutta ennen sitä yhdessä tuumin todetaan, että ensi vuonna sitten taas! Onneksi syksyn tulossakin on jotain, mitä odottaa!

-Netta

Ladataan...

Monissa blogeissa on pyörinyt tämä kiva kesähaaste, ja vaikka kukaan ei olekaan haastanut mua henkilökohtaisesti, halusin silti tehdä tämän ja kertoilla omista suosikeistani, kun muitten vastauksia on ollut niin kivaa ja mielenkiintoista lueskella. Tässä tulevat siis minun kesäsuosikkini.

(1) Lippis vai lierihattu?

Valitsen lierihatun, koska en omista yhtäkään lippistä. Käytän joskus mökillä puutarhatöissä jotain miehen ikivanhaa lippistä, jossa lukee edessä isolla REBEL (hahah). En tosin omista ihan varsinaisesti lierihattuakaan, mutta mulla on yksi kesähattu, kuusi vuotta sitten Göteborgin Beyond Retrosta ostettu olkihattu, joka on kyllä vähän sellainen lierihattumallinen. Mun valinta kesäpäähineeksi on itse asiassa aika usein huivi jotenkin kivasti päähän sidottuna. Jonkin uuden kesähatun ostoa voisin kyllä oikeastaan harkita, mä olen nimittäin aika herkkä auringolle ja mun on suojattava pääni auringonpaisteella, tai alan helposti voimaan pahoin tai saan päänsäryn/auringonpistoksen.

(2) Pehmis vai jäätelöpallo?

Nyt seuraa paljastus: en syö lähes ollenkaan jätskiä! Enkä ole muutenkaan makean ystävä. Joskus kirjoittelinkin blogissa myös siitä, että en syö suklaata, mutta tosiaan sama asia koskee myös esimerkiksi jäätelöä. Toki, jos sitä vaikkapa kyläpaikassa tarjotaan, niin voin syödä pienen annoksen. Keväällä olin Alpron jäätelötapahtumassa ja tykkäsin kyllä maistella pienen määrän heidän jäätelöitään siellä (hyviä olivat!), ja vähän aikaa sitten haimme kollegani kanssa lounastauolla jätskipallot Alpron jäätelörekasta Kolmen sepän patsaalta. Jos ostaisin jäätelön (katsotaan, tapahtuuko sitä tänä kesänä, viime kesänä muistaakseni ei), ostaisin varmaan kyllä jäätelöpallon enkä pehmistä. Maku saattaisi olla mansikka, jonkinmoinen pähkinä tai vaikka lakritsi. Mutta ei suklaa. :D

3) Herneet vai mansikat?

Sanon, että molemmat! Mansikat nyt tietysti ovat ihan ehdoton kesäherkku, mutta mulle ovat kyllä herneetkin! Kasvimaallamme kasvaakin nyt molempia, toivotaan että saadaan paljon satoa. Viime vuonna mansikoita ei tullut (taimet olivat liian vanhoja, nyt on uusia ostettu), mutta herneitä sen sijaan tuli tosi paljonkin ja sain syödä niitä oikein urakalla.

4) Palju vai järvivesi?

Mun on pakko vastata toistaiseksi järvivesi, koska en ole vielä kertaakaan elämäni aikana ollut paljussa! Lapsena mä olin tosi kova uimaan ja me asuttiinkin järven rannalla. Silloin tuli käytyä toukokuusta syyskuuhun varmasti joka ikinen päivä uimassa. Nykyään olen paljon enemmän vilukissa ja on tullut uitua ihan vain pari kertaa kesässä järvessä, yleensä ollessamme käymässä miehen sukumökillä. Meillä on puolestaan suunnitelmissa mahdollisesti hankkia palju oman mökkimme pihaan, koska se on kuivanmaan mökki, ja palju olisi tosi kiva lisä saunan oheen. Ehkäpä siis vielä joskus vastaukseni tähän kysymykseen onkin palju!

(5) Grilliherkut vai kesäkeitto?

Grilliherkut! Mulla ei ole mitään hajua, koska olisin viimeksi syönyt kesäkeittoa. Varmasti yli 10 vuotta sitten, joskus kun olen vieraillut mummolassa. Grillattua sen sijaan tulee oikeastaan ihan aina, kun olemme mökillä, siis joka ikinen kerta. En tiedä, miten se grilliruoka toimiikin niin hyvin. Alkaa vain vähän tuntua siltä, että kaivattaisiin joitain uusia grilliruokavinkkejä - halloumi, maissi ja makkara ovat olleet niin suurkulutuksella, että jotain uutta voisi keksiä niiden rinnalle.

(7) Varjo vai auringonpaiste?

Vaikka olenkin vähän herkkä auringolle, on vastaus silti ehdottomasti auringonpaiste. Se on kuitenkin meillä Suomessa niin harvinaista herkkua ainakin koko vuoden mittakaavassa, että siitä on otettava kaikki irti. Kuulun juurikin niihin ihmisiin, jotka potevat huonoa omaatuntoa, jos ovat sisällä auringonpaisteen aikaan ja joiden on pakko sännätä jonnekin ulos heti hyvän sään koittaessa, koska eihän silloin vain voi olla sisällä.

(8) Kesäsade vai kesätuuli?

Juuri nyt tekisi mieli vastata, että ei kumpikaan, vaan kesällä saa vain olla hellettä :D Mutta molemmat ovat kyllä tarpeellisia - puutarhan omistajana tiedän, miten tärkeää sade on, koska nyt sitä ei hetkeen ole ollut, ja pihamme on aivan rutikuiva ja nurmikko palanut pilalle. Tuuli tekee myös terää, jos on todella tukalan kuuma. Eli ehkäpä molemmat, sellaisessa sopivassa määrin.

(9) Lavatanssit vai festarit?

Taas on pakko vastata, että molemmat! Lavatansseissa on ihanaa maalaisromantiikkaa ja niissä on tullut käytyä usein juhannuksena, mutta kyllä festaritkin on aivan ihana juttu ja kuuluvat myös jokaiseen kesään. Tänä viikonloppuna olin ensimmäistä kertaa Sideways-festareilla, joka oli tosi kiva ja mukavan urbaani ja rento festivaali. Vielä ei ole muille festareille lippuja varattuna, mutta aivan varmasti jonnekin tulee mentyä kuuntelemaan hyvää musiikkia ja fiilistelemään festivaalitunnelmaa.

(10) Roadtrip vai riippumatto?

Apua! Miksi mä haluaisin vastata kaikkeen, että molemmat? Sanon nyt, että riippumatto. Nimittäin, mun jokainen lapsuuden kesä sisälsi roadtripin Lohjalta Raaheen isovanhempien luo. Matka kesti sellaiset reilut 8 tuntia, ja siihen aikaan ei ollut autoissa samanlaisia ilmastointeja kuin nykyään. Ja tuo aika autossa on melko pitkä aika ainoalle lapselle yksin takapenkillä, koska siihen aikaan ei myöskään ollut kännyköitä, ipadeja tai muitakaan älylaitteita. Sain aikani kulumaan nukkumalla ja lukemalla, mutta muistan olleeni välillä myös pahoinvoiva kuumassa autossa. Olemme kyllä miehen kanssa tehneet roadtripin Ahvenanmaalle ja Ruotsiin, eikä siinä ollut mitään vikaa (päinvastoin!), mutta joku pieni alitajuinen vastustus mulla roadtripiä vastaan ehkä sitten kuitenkin on. Autoa mielummin matkustan junalla. Mitä taas tulee riippumattoon - saimme juuri miehen vanhempien vanhan riippumaton, joka on tarkoitus virittää mökkipihalle. Siinä aion loikoilla ja lukea kirjaa tänä kesänä.<3

(11) Hiirenkorvat vai syreenintuoksu?

Syreenit! He, jotka seuraavat mua Instagramissa, eivät ole voineet välttyä mun syreenihehkutuksilta. Mä vain yksinkertaisesti rakastan niiden tuoksua, ja ovat ne vielä niin kauniitakin. Mä en muuten ennen tätä kesää ollut tiennyt, että syreenin kukkia voi syödä. Nyt kuitenkin törmäsin somessa useampaankin leivontaohjeeseen, jossa oli käytetty syreeniä.

(12) Mato-onki vai golfmaila?

Nyt sanon, että ei oikein kumpikaan. Isäni on innokas kalastaja, ja hän yritti kovasti saada minuakin innostumaan lajista nuorempana - laihoin tuloksin. Olen kyllä kalastanut hänen kanssaan paljonkin nuorempana, mutta ei ollut minun juttuni - enkä pystyisi koskaan tappamaan saaliitani. Ja täytyy nyt tunnustaa sekin, että en oikeastaan tykkää edes syödä kalaa. Golfia taas en ole oikeastaan koskaan kunnolla kokeillut, mutta koska se on puolisoni harrastus, olen luvannut mahdollisesti joskus vielä hankkia green cardin. Juuri nyt on kuitenkin niin paljon muita harrastuksia, jotka kiinnostavat enemmän, että se saa odottaa. Näiden varusteiden sijaan valitsisin esimerkiksi istutuslapion tai haravan.

Mitkä ovat teidän kesäsuosikkejanne? Mulla kesään kuuluu ehdottomasti myös pyöräily, lukeminen, jäälatte, hameet, ilman sukkia kulkeminen, pidempään valvominen, vähempi television katseleminen, Hietsun kirppis, Uimastadion ja uudet perunat.

Ihanaa uutta alkavaa viikkoa! <3

-Netta

Ladataan...

Lempikahvilat-postaussarja saa jatkoa! Aiemmin olen kirjoitellut kahdesta muusta lempikahvilastani, eli Brooklyn Cafésta ja kahvila Kuumasta. Nuo molemmat kahvilat sijaitsevat asuinalueellani Helsingin Punavuoressa, ja niimpäs sijaitsee tämänkertainenkin kahvila, nimittäin kahvila Blossom.

Kahvila Blossom sijaitsee Agricolan kirkon tiloissa, mutta se on siellä täysin omana, itsenäisenä yrityksenään, ilman mitään kytköksiä kirkon kanssa. Sisäänkäyntikin kahvilaan on eri puolelta kuin kirkkoon.

Kahvila Blossom kuvailee itseään omilla kotisivuillaan seuraavasti: "Blossom on toteutunut unelma, yhden naisen leipomo ja kahvila Punavuoressa. Rakastamme ihmisiä, yhteisöä, suuria unelmia ja hyvää kahvia." Nainen unelman takana on sympaattinen Päivi.

Blossomissa tarjoillaan erilaisia aamupalasettejä, gluteiinittomia herkkuja ja vegaanisia ihanuuksia. Kaikki itse tehtyjä, tietysti1 Lisäksi Blossomissa saa niin suolaisia kuin makeitakin vohveleita. Juomapuolella tarjolla on muun muassa pienpaahtimoiden kahvia, laadukasta teetä ja erikoisia limuja, joihin en ole muualla törmännyt.

Blossomin sisustus on mukavan rento - on paljon sohvia, sohvatyynyjä, kuormalavapöytiä, pinnatuoleja, korituoleja, paljon kasveja ja taidetta. Eli ihanan viihtyisää! Stereoista soi ihanan tunnelmallinen musikki, kuten Norah Jonesia ja muuta jazzhenkistä, sopivan rauhallista musiikkia.

Blossom onkin juuri sopivan rauhallinen - ei tupaten täynnä, muttei myöskään liian autio, koska meille suomalaisillehan olisi järkytys olla ainoana asiakkaana jossain. Blossomin rauhallinen miljöö sopii erinomaisesti esimerkiksi läppärin kanssa työskentelyyn tai rauhalliseen tapaamiseen tärkeissä asioissa. Wifikin löytyy, jotta tärkeiden asioiden hoitaminen onnistuu. Löytyy täältä kyllä leikkipaikka lapsillekin - mutta isoon tilaa mahtuvat hyvin niin läppärityypit kuin lapsosetkin.

Blossomin vohvelit olivat herkullisia ja mielestäni myös edullisempia, kuin muissa vierailemissani vohvelipaikoissa. Tästä siis ehdottomasti plussaa - hinta-laatusuhde oli kohdillaan. Mies söi makean vohvelin, josta löytyi ainakin hilloa, banaania ja suklaakastiketta. Minä puolestani söin suolaisen vohvelin, mutta olen valitettavasti jo unohtanut mitä kaikkea siinä oli - hyvältä se maistui joka tapauksessa.

Juomana kokeilimme manteli-aprikoosilimua, joka oli aika hauskan makuista ja minun makuuni sopivan makeaa. Tällaiseen juomaan en olekaan muualla törmännyt :)

Mikä olisikaan parempi tapa viettää viikonloppua, kun mennä johonkin ihanaan kahvilaan rauhalliselle aamiaiselle tai brunssille! Haluan ehdottomasti vierailla Blossomissa lähiaikoina uudestaan, koska keväällä ja kesällä kahvilan erikoisuus on ihanan rauhallinen ja suojaisa sisäpiha. Aurinko paistaa sinne suoraan iltapäivisin. Sinne on pakko mennä joku päivä töiden jälkeen lukemaan kirjaa tai jonain viikonloppuna myöhäiselle aamupalalle.

Kahvila Blossom, Tehtaankatu 23 / Sepänkatu 4, Helsinki

Hyvää: Hyvä palvelu, kivat tarjoilut, kaunis sisustus, hyvä hinta-laatusuhde, istumapaikan saa aina.

Parantaa voisi: Kahvila on suljettu sunnuntaista tiistaihin, eli toivoisimme lisää aukiolopäiviä, jolloin päästä Blossomiin tunnelmoimaan.

Onko Blossom teille jo tuttu paikka? :)

-Netta

Lempikahvilat-postaussarja on ylistys ihanille pikkukahviloille, jotka saavat hymyn huulilleni ja joissa itse vierailen säännöllisesti. Tarkoituksenani on jakaa kahvilavinkkejä muille kahvilaintoilijoille, jotka haluavat ketjupaikkojen sijaan nauttia kahvinsa uniikissa miljöössä ja tukea kotimaisia yksityisyrityksiä.

Ladataan...

Olen kirjoitellut ravintoloista viimeksi tammikuussa Parhaimmat fine dining -kokemukseni -postauksessa. Silloin kirjoittelin kokemuksistani Baskeri & Bassossa, Boulevard Socialissa, Kuurnassa, Farangissa ja Murussa. Nyt olisi vuorossa muutama ravintola, joissa olen tuon kirjoituksen kirjoittamisen jälkeen käynyt. Nämä eivät kaikki liene varsinaisesti fine dining -ravintoloita, mutta kuitenkin sellaisia tavallista lounaspaikkaa hienompia.

- Bar Cón

Tahmeaan tammikuuhun tarvittiin jotain kivaa vaihtelua, ja niinpä päätimmekin mennä ystäväpariskuntamme kanssa elokuviin ja syömään. Raintolaksi valikoitui Kampin yläkerran Korttelissa sijaitseva Bar Cón, joka tarjoilee hyviä drinkkejä sekä espanjalaistyylisiä tapaksia miellyttävässä miljöössä. Helsingissä on itse asiassa todella vähän tapaspaikkoja, joten tälle ravintolalle oli todellakin tilausta.

Tilasimme pöydän täyteen tapaksia - muun muassa härkätartaria, lihapullia, perunoita aiolilla, oliiveja, chorizoa ja katkarapuja. Ruoat olivat mielestäni oikein maistuvia ja myös hintataso oli kohdillaan - tapasten hinnat vaihtelivat noin 4 ja 10 euron välillä. Ja juomaksi tilasimme totta kai sangriaa, joka oli oikein hyvää!

Bar Cónista jäi kuitenkin miinuspuolena käteen asiakaspalvelun kehnous. Siinä missä Baskeri & Basso oli asiakaspalvelun aatelia ja ikuisesti mieleen jäänyt huippukokemus, oli Bar Cón jotain ihan muuta. Se, että pöytää sai odotella, oli kyllä ihan ok, mutta viereisessä pöydässä henkilökunnan ja asiakkaan välillä tapahtunut välikohtaus oli puolestaan todella kiusallista katsottavaa. Jostain syystä henkilökunnan edustaja ei pystynyt pysymään asiakaspalveluroolissaan, vaan alkoi huutaa ja kiroilla asiakkaalle sekä käyttäytyä suorastaan arvaamattomasti. Tämä ei mielestäni sovi asiakaspalvelijalle missään tilanteessa (itsekin olen kyseistä ammattia harjoittanut vuosikausia). Seurueemme olikin tilanteesta todella hämmentynyt ja kieltämättä kokemus vaikuttaa edelleen hieman ajatuksiini ravintolasta.

- Yes Yes Yes

Joulukuussa Iso-Roballe ilmaanutunut Yes Yes Yes lienee tällä hetkellä Helsingin paras kasvisravintola, ja näin on julistanut myös Nyt-liite. Huippukokki Richard McCormick tuntuu muuttavan kullaksi kaiken mihin koskee, ja tällä kertaa se on Helsingin kasvisruokaskene. Kävin paikassa kahden ystäväni kanssa, joista toinen on ollut kasvissyöjä jo vuosikausia, ja hänkin kehui paikkaa vuolaasti.

Nykyään todella moni ravintola luottaa jaettujen annosten konseptiin, niin myös Yes Yes Yes. Mekin tilasimme siis seurueellemme sekä yhteiset alkupalat että pääruoat. Tarjoilija osasi hyvin suositella sellaisen määrän, joka oli täyttävä, mutta josta ei tullut liian ähky olo. Tilasimme alkuun tandoorileipää kahdella eri täytteellä, halloum-ranskalaisia sekä kesäkurpitsa-feta -nugetteja. Pääruoaksi valitsimme uunibataatin, fenkolirisoton ja palmunydinsalaatin.

Alkuruoat olivat kaikki todella hyviä, suosittelen! Pääruoista risotto oli seurueen muiden jäsenten mielestä hieman liian suolaista, itselleni se oli vielä sopivan rajoissa. Palmunydinsalaatti oli minun ja seurueen toisen jäsenen mielestä ehkä vähän "turha" tilaus, vaikkakin oli toisaalta hauskaa kokeilla, millaista on syödä puuta (:D). Toisaalta seurueen kolmas jäsen oli sitä mieltä, että raikas salaatti teki hyvää suolaisen risoton jälkeen. Sen sijaan bataatti oli erittäin hyvää meidän kaikkien mielestä.

Yes Yes Yesissä myös miljöö on oikein miellyttävä, moderni ja tyylikäs. Ravintolalla on lisäksi omia viinejä, joita ei saa mistään muualta. Parantamisen varaa olisi heilläkin ehkä hieman asiakaspalvelussa, vaikka mitään varsinaista moitittavaa siinä ei olekaan.

- Bronda

Viime viikonloppuna olimme puolestaan juhlimassa ystävämme kolmekymppisiä Brondassa. Se kuuluu BW-restaurantsiin, eli sen takapiruina häärivät Tomi Björck ja Matti Widgren. Bronda ei ole Helsingin ravintolaskenessä enää mikään ihan uusi tuttavuus, vaan se on toiminut samalla paikalla Espan kulmalla vuodesta 2014. Olen itse käynyt siellä muutamaan otteeseen drinkillä, mutten koskaan aikaisemmin syömässä.

Myös Bronda luottaa jaettuihin annoksiin. Saatavilla on toki myös muista BW-ravintoloista tutut maistelumenut, mutta koska meidän seurueessamme oli paljon "ruokavammaisia", emme voineet ottaa maistelumenua. Se on nimittäin siitä tylsä tai ainakin joustamaton konsepti, että sama menu on pakko tilata seurueen kaikille jäsenille eikä menusta voi vaihtaa osasia pois noin vain - allergiatilanteessa jonkin annoksen saa vaihtaa johonkin keittiön tarjoamaan varavaihtoehtoon, mutta aina ole takuita siitä, onko se vaihtoehto sen sopivampi, ainakaan tällaisille "nirsoilijoille" kuten minä.

Päädyimmekin siis tilaamaan pöytään jaettavia annoksia, vaikka toki siinäkin tuli hieman pientä säätöä siitä, kuka syö mitäkin. Lopulta omaan menuuni kuului jaettuna härkätartatia, burrata-juustoa, Brondan burgeri ranskalaisilla sekä jälkiruoaksi karamellisoitua omenaa. Ruoat olivat kyllä aivan todella hyviä, BW-restaurants ei koskaan petä makujen kanssa.

Bronda on tilana tosi kaunis ja tunnelmallinen, katosta roikkuvat merihenkiset lamput ovat todella kauniit. Meidän pöytämme oli hieman syrjemmässä, ja esteettisenä ihmisenä olisin hieman kaivannut ravintolan keskiosaan kauniiden lamppujen alle, jossa myös pöydissä oli kynttilät, toisin kuin meidän pöydässämme. Mutta eivätpä nämä muotoseikat ruoan laatuun vaikuttaneet, ja palvelukin pelasi nopeasti. Asiakaspalvelu oli ihan ystävällistä, mutta pieni kiireen tuntu loisti siitä läpi. Iso suositus lähtee silti Brondalle!

--

Seuraavaksi meidän olisi tarkoitus alkaa koluta EatFinland-kirjan ravintoloita läpi. Ostin kirjan miehelle joululahjaksi, mutta emme ole vielä ehtineet käydä siitä yhdessäkään ravintolassa. Kirjaan on valikoitu 12 ravintolaa, joissa saa kirjaa näyttämällä kaksi pääruokaa yhden hinnalla (voimassa vuoden). Juuri nyt kiinnostelee kirjan ravintoloista ainakin Penny ja Pastor. Saa nähdä mistä lähdetään aloittamaan ja milloin :)

-Netta

Ladataan...

Vielä muutama vuosi sitten yksi parhaita asioita viikonlopuissa oli mielestäni brunssit. Erään ystäväni kanssa meillä oli tapana käydä brunssilla aika useinkin, erityisesti kokeilemassa uusia paikkoja. Viime vuosina olen muitten kiireiden jaloissa kuitenkin jotenkin päässyt "unohtamaan" koko brunssi-käsitteen. En edes muista milloin olin käynyt viimeksi brunssilla ennen viime viikonloppua! Silloin sain nimittäin perjantaina jostain päähäni, että koska meillä oli tiedossa täysin vapaa viikonloppu, voisi sitä olla kiva viettää pitkästä aikaa brunssin merkeissä. Meillä oli ollut varmaan jo kahden vuoden ajan puheena, että Sandro Eiran brunssia olisi kiva testata, ja nyt päätin että aika on vihdoin koittanut. Niinpä varasin perjantai-iltana meille pöydän brunssille netin kautta ja lauantaina marssimme herkkuja notkuvien pöytien ääreen.

Sandro aloitti alunperin Kalliosta ja laajeni sitten Eiraan, Kampin Kortteliin ja Espoon Tapiolaan. Sandron ruoka on pohjoisafrikkalaista, mutta siinä on myös libanonilaisia, turkkilaisia ja kreikkalaisia vaikutteita. Olen itse käynyt kerran illallisella Sandro Kalliossa ja kerran Sandro Eirassa sekä muutaman kerran lounaalla Kampin Korttelin Sandrossa, ja olen aina tykännyt tosi paljon. Brunssistakin olin kuullut paljon hyvää ja siksi halusin nyt vihdoin päästä testaamaan sitäkin.

Sandron brunssi oli mielestäni tosi runsas. Oli monipuolinen salaattipöytä ja useita erilaisia tahnoja leiville, erilaisia lämpimiä ruokia, hedelmiä ja peräti viittä erilaista kakkua jälkiruoaksi! Lisäksi oli vielä ainakin baklavaa, croissantteja, marenkeja ja juustoja. Alkujuomaksi tarjoiltiin alkoholittomat mimosat ja tarjolla oli myös kahvia ja teetä. Itse olisin ehkä toivonut, että tuoremehua olisi myös ollut vapaasti saatavissa, sillä mimosan lisäksi tarjolla ei ollut muuta kylmää juotavaa kuin vettä.

Sandro Eira on mielestäni tilana tosi kiva. Se on jotenkin viihtyisämpi ja sielukkaampi kuin kauppakeskusympäristössä toimiva Kampin Korttelin Sandro, vaikka sieltä onkin toki hienot näkymät, jos sattuu ikkunapöydän saamaan. Sandro Eira sijaitsee vanhassa rakennuksessa ja kuten blogissa on monesti jo käynytkin ilmi, asuu minussa rakkaus vanhoja rakennuksia kohtaan. Eiran Sandrossa oli ihanat lattiat, rosoiset seinät ja vanhan talon tunnelmaa. Lisäksi heti kulman takaa aukeaa Eiranranta ja Kaivopuisto, joten brunssin jälkeen voi jatkaa matkaa kävelylle merenrantaan. Mikäli siis sattuu enää jaksamaan kävellä - itse olin ainakin aivan totaalisen täynnä brunssin jälkeen enkä jaksanut muuta kuin taapertaa kotiin ja maata sohvalla sulattelemassa ruokia. Mutta joskus lauantaipäivää saa viettää näinkin!

Mielestäni Sandron brunssissa parasta oli ehdottomasti salaattipöytä ja erilaiset ihanat tahnat leiville sekä kakkubuffet. Tosi kivaa vaihtelua perinteisten brunssien karjalanpiirakoille, lihapullille ja prinssinakeille. Mitään perinteisiä brunssijuttuja ei tältä brunssilta löytynytkään, vaan selkeästi eksoottisempia makuja. Itse koen sen ehdottomasti plussana ja kivana vaihteluna, mutta tiedostan senkin, että kaikkien makuun tällainen brunssi ei välttämättä ole.

Brunssin hinta voi myös tuntua suolaiselta - se on 29,90 e. Tosi paljon enemmän, kuin mitä brunsseista joutui maksamaan "vanhoina hyvinä aikoina", eli silloin kun esimerkiksi Pacificon brunssi maksoi 10 euroa. Mutta ajat muuttuvat, enkä edes tiedä mikä on keskimääräinen brunssin hinta nykyään (eikä Pacificoakaan ole olemassa enää vuosiin). Kympillä ei varmasti saa enää yhtään mitään, ja Sandron brunssi oli myös todella runsas ja monipuolinen, eikä tarjolla ollut todellakaan mitään pakastimen kautta tulleita känttyjä. Hinta on siis mielestäni ihan oikeutettu, vaikka en itsekään olisi valmis sitä maksamaan joka lauantai. Mutta aina silloin tällöin, pienenä viikonloppu-luksuksena kylläkin.

Brunssi on kiva tapa viettää aikaa yhdessä läheisten kanssa. Kerran juhlin synttäreitäni niin, että menimme isolla kaveriporukalla brunssille. Brunssi on myös kiva paikka treffeille - joko uuden tuttavuuden tai oman puolison kanssa. Itse päätin, että brunsseilla on ehdottomasti alettava taas käymään useammin - ja keksinkin jo pari kivaa paikkaa. Miksi sitä aina unohtaa tehdä sellaisia juttuja, joista niin kovasti tykkää?

Mitkä ovat teidän lempibrunssipaikkoja? Suosituksia otetaan mielellään vastaan!

-Netta

Lisää brunssipostauksia:

Parasta sunnuntaissa: Brunssit (& Block by Dylanin brunssi)

Pella's Cafén brunssi Tampereella

Tornibrunssi hotelli Tornissa

Vappubrunssi kotona

Ladataan...

Mä olen blogissa jo aikaisemmin kirjoitellutkin, että meidän eräänlainen harrastus on "kulinarismi", eli meillä on tapana aina silloin tällöin käydä kokeilemassa hyviä fine dining -ravintoloita. Yleensä käymme syömässä yhden meidän ystäväpariskunnnan kanssa ja se onkin meille sellainen yhteinen juttu. Välillä olemme käyneet syömässä isommallakin porukalla ja toisinaan myös miehen kanssa kahdestaan. Ajattelinkin nyt listata ylös parhaita fine dining -kokemuksiani tähän mennessä, ja jatkaa listaa sitten myöhemmin, kun kokemuksia on kertynyt lisää. Lista ei ole varsinaisesti parhausjärjestyksessä, koska paikat ovat keskenään niin erilaisia, että on vaikeaa sanoa miten ne ihan tarkalleenottaen vertailussa sijoittuisivat.

- Baskeri & Basso

Kukaan, joka vähänkään on kiinnostunut helsinkiläisestä ravintolaskenestä, ei voi olla välttynyt kuulemasta Baskeri & Bassosta eli Basbasista. Heti kun ravintola avattiin parisen vuotta sitten, sai se ylistäviä arvioita vähän joka paikassa. Ainakin Isyyspakkauksen Tommi on kirjoitellut kyseisestä ravintolasta useaan otteeseen täällä Lilyn puolella, ja monessa aikakauslehdessäkin sitä on suositeltu. Myös me tykästyimme paikkaan heti ensikäynnillä ja mies totesikin heti vierailumme jälkeen, että paikka nousi hänen suosikikseen. Paikassa oli hyvä, sopivan hämyisä tunnelma sekä erityisen hyvä palvelu. Paikan toinen omistaja, Nicolas Thieulon, palveli meitä koko illan ajan aivan uskomattoman ystävälliseen ja rentoon tyyliin. Ehdottomasti parasta asiakaspalvelua, mitä olemme missään saaneet, sillä olemme muistelleet käyntiämme vielä pitkään sen jälkeenkin. Ruoka valmistettiin lähes vieressämme avokeittiössä. Monien muiden ravintoloden tapaan Basbasin annokset vaihtelevat kausittain, ja Nicolas toikin eteemme ison liitutaulun, josta valitsimme annokset. Annokset ovat keskikokoisia, ja me söimmekin neljä annosta per henkilö. Vaikka käynnistämme on jo aikaa, muistan vieläkin, että syömäni juusto, pasta ja risotto olivat todella herkullisia (neljäs annos on jo unohtunut, mutta hyvää sekin oli aivan varmasti). Kertakaikkisen loistava paikka, ehdottomasti omassa top3-ravintolakokemuksessani tällä hetkellä. Tänne pitäisikin mennä taas pitkästä aikaa uudestaan käymään! Kävimme kesällä Baskeri & Basson kanssa vierekkäin toimivassa BasBas Wine & Staff -viinibaarissa ja söimme samalla tapaksia. Kaikille Baskeri & Basso -ravintolaan mielivimme suosittelen pöytävarauksen tekemistä ja muistutan huomioimaan, että ravintolalla on vähän hassut aukioloajat; tiistaista perjantaihin kello 16-02.

- Boulevard Social

Olin jo jonkin aikaa halunnut päästä kokeilemaan Boulevard Socialia, kun mies sitten vei minut sinne vuosipäivänä. Ja miten hyvä valinta se olikaan! Björckin ja Wikbergin omistamassa ravintolassa on muiden heidän omistamiensa ravintoloiden tapaan saatavissa  sekä maistelumenuita että erillisiä annoksia a la carte -listalta. Me päädyimme ottamaan Menu Boulevardin, johon kuului kuusi eri annosta. Erityisesti mieleen jäivät erinomainen härkätartar sekä maistuva lammaskebabvarras. Maistelumenu on konseptina loistava, koska siinä saa maistella paljon erilaisia ruokia ja pöytään tulee jatkuvasti uusia makuja. Ateria tulee syötyä oikeasti pitkän kaavan kautta ja rauhassa, mekin vietimme ravintolassa useita tunteja. Ruoka oli erinomaista ja tunnelma hyvä, mutta ympäristön viihtyisyydessä ja palvelussa Boulevard Social ei kuitenkaan pääse aivan samalle tasolle kuin Baskeri & Basso. Suosittelun arvoinen paikka silti ehdottomasti, varsinkin jo tykkää Välimeren alueen makumaailmasta.

- Kuurna

Kuurna sijaitsee tunnelmallisessa Kruununhaassa, 1800-luvulla rakennetussa talossa. Tässä ravintolassa on kyllä jälleen sitä peräänkuuluttamaani viihtyisyyttä ja myös täällä oli ihana kynttilävalaistus ja sopivan hämärä tunnelma. Seurueemme kolme muuta jäsentä söivät täällä kehutut pippuripihvit, ja myös he kehuivat sitä aivan erinomaiseksi. Kyseinen annos onkin paikan bravuuri, eikä suotta. Itse söin puolestaan täytettyä kurpitsaa ja se oli myös niin maukasta, että olen pitkin syksyä haikaillut kyseisen annoksen perään. Myös alkuruoaksi syömäni tartarpihvi oli erinomaista.

- Farang

Helsingin Taidehallin tiloissa toimiva Farang oli mielestäni viihtyisämpi ja muutenkin ulkonäöltään kiinnostavampi paikka kuin BW-restaurantsin omistama Boulevard Social. Tila onkin tosin ihan erilainen, koska Taidehalli oli tilana iso, korkea ja sisutukseen oli ehkä panostettu enemmän. Olimme täällä kuuden hengen porukalla ja tilasimme pöytään jaettavia annoksia. Muistan tilanneeni alkudrinkiksi yhden parhaista juomistani drinkeistä, ja ruoatkin olivat aivan erinomaisia. Maut tulevat aasiasta, mutta ainakaan meidän tilaamamme ruoat eivät olleet mitenkään liian tulisia tai mausteisia, vaan aivan älyttömän maukkaita. Ruokaa tuli pöytään myös niin paljon, että nälkä todellakin lähti ja kunnolla. Tykkäsin tosi paljon sekä ruoasta, juomasta että tilasta. Asiakaspalvelusta sen sijaan mieleeni ei ole jäänyt mitään erityisempää, joten se ei ainakaan ole ollut loistavaa, mutta ei toisaalta huonoakaan.

 

-Muru

Henri Alénin luotsaama Muru-ravintola loisti erityisesti kattavalla viinivalikoimallaan sekä myös ystävällisellä ja asiantuntevalla palvelullaan. Murun suosituin "tuote" on neljän ruokalajin menu hintaan 52 €, ja se myös meidän seurue valitsi. Täältäkin mieleeni on jäänyt erityisesti erinomainen tartar-pihvi, koska sitä emme koskaan valmista kotona, mutta jota on mukavaa silloin tällöin tilata ravintolassa, jossa tietää sen osattavan valmistaa hyvin.

Tänä vuonna olisi kiva koluta taas uusia hyviä ravintoloita. Olisiko teillä lukijoilla antaa ravintolasuosituksia? Ravintolan ei tarvitse sijaita Helsingissä eikä sen välttämättä ole pakko olla varsinaista fine diningiakaan, kunhan ruoka ja tunnelma ovat kohdillaan.

-Netta

Ladataan...
Destination: Happiness

Kirjoittelinkin lyhyesti lauantaina, että olin järjestämässä silloin pikkujouluja ystävilleni täällä meidän kotona. Meitä oli 13 ihmistä ahtautuneena tänne 36 neliömetrin asuntoon, ja hyvin mahduttiin ja viihdyttiin. Sopu sijaa antaa, kuten sanotaan. Olin aiemmin saanut kavereiltani palautetta, että järjestin kuulemma ennen paljon enemmän tyttöjeniltoja ja että sellainen pitäisi pistää taas pystyyn. Nyt sain kuin sainkin vihdoin toteutettua sen homman. Oli kyllä mukavaa, kun kaikki kaverit olivat yhtä aikaa saman katon alla ja samalla tuli myös käynnistettyä oma "joulukausi", niin jouluisten herkkujen, joululaulujen kuin lahjojenkin suhteen!

Ajattelin vinkata vähän, minkälaisia herkkuja pikkujouluissa (esimerkiksi) voi tarjoilla, tämä kun lienee varsin ajankohtainen pohdinta monella juuri nyt. Mä olen tunnettu siitä, etten ole mikään varsinainen kodinhengetär, joka viihtyisi kyökissä tuntikausia, joten nämä herkut ovat tosi helppoja tehdä ja luonnistuvat ihan jokaiselta.

Ensinnäkin päätin tarjoilla jälleen kerran juustoja, koska ne ovat niin itseni kuin vieraittenikin ikisuosikki. Koska on joulunaika, päätin tietysti tarjoilla pipareita ja niiden kanssa yhteen sopii sinihomejuusto. Lisäksi ostin ihan tavallista goudaa ja vaihtelun vuoksi vuohenjuustoa. Juustojen kanssa tarjolla oli myös viikunahilloa, joka sopikin erinomaisesti myös tuon vuohenjuuston kanssa. Juustotarjotinta on helppo laajentaa lisäämällä siihen vielä enemmän erilaisia juustoja, kenties joitain suolaisia keksejä ja niille myös joitain levitteitä, viinirypäleitä ja hedelmiä.

Päätin kuitenkin myös kerrankin leipoa jotain helppoa, ja päädyin Eeva Kolun Kaikki mitä rakastin -blogista peräisin olevaan kasvisquiche-reseptiin. Näiden pienten kasvispiiraiden valmistaminen on helppoa ja nopeaa, ja mietinkin näitä tehdessäni, että miksen tee näitä useamminkin. Eeva on alunperin suunnitellut reseptin vappupiknikille, mutta loistavasti quichet toimivat näin marraskuun pimeydessäkin. Tämä on siitä hyvä resepti, ettei tässä käytetä lainkaan jauhoja, joten se sopii myös keliaakikoille ja muille gluteiinin välttelijöille. Mikäli tästä haluaa tehdä lihaisan version, voisi joukkoon lisätä esimerkiksi parmankinkkua.

Eeva Kolun minikokoiset kasvisquichet (n. 12 kpl)

6 munaa

200 g Crème Bonjour Aurinkokuivattu tomaatti -tuorejuustoa

1 dl parsakaalia pieneksi kuutioituna (jätin itse pois..)

1 dl paprikaa pieneksi kuutioituna (.. ja laitoin tätä tuplamäärän)

1 dl kesäkurpitsaa pieneksi kuutioituna

2 rkl tuoretta timjamia silputtuna

1/4 tl suolaa

chilijauhetta maun/tulisuuden mukaan

mustapippuria myllystä

2 dl parmesania raastettuna

Sekoita keskenään tuorejuusto ja kananmunat. Lisää joukkoon vihannekset, suola ja mustapippuri sekä puolet juustoraasteesta. Käytä kevyesti rasvattua muffinsipeltiä tai jaa taikina 10 tukevaan muffinsivuokaan (silikoniseen tai ”amerikkalaiseen”, jos käytät paperisia). Ripottele loppu juustoraaste taikinan päälle. Paista 200-asteisessa uunissa n. 20 minuuttia, kunnes pinta on kauniisti ruskistunut. Sopii tarjoiltavaksi kylmänä ja lämpimänä.

Toinen superhelppo, mutta maistuva suolainen tarjoiltava on ruisnapit erilaisilla täytteillä. Ostin itse sourcream & onion -maustettuja ruisnappeja, joihin laitoin kahta eri täytettä. Kasvisversioon tuli vain valmista aurinkokuivattu tomaatti -tuorejuustoa ja päälle hieman tuoretta ruohosipulia. Lihaversion täyte oli mielestäni enemmän jouluinen, koska omassa lapsuudenkodissani syötiin jouluna poroa, jota myös tässä täytteessä on. Täyte oli mielestäni tosi hyvää ja nämä syötiinkin illan kuluessa kokonaan loppuun.

Ruisnapit savuporotäytteellä (n. 20 kpl):

100 g kylmäsavuporoleikkelettä pieneksi leikattuna

1 prk creme fraichea

1 suolakurkku (esim Myrttisen)

mustapippuria

tuoretta ruohosipulia

ruisnappeja

 

Laita creme fraiche pieneen kulhoon. Sekoita joukkoon kylmäsavuporopalat ja pieneksi silputtu suolakurkku ja rouhi joukkoon mustapippuria myllystä. Sekoita hyvin. Nosta ruisnappien päälle pieni nokare täytettä. Koristele jokainen nappi tuoreella ruohosipulilla. (Viimeisen vaiheen unohdin itse ruisnappien kanssa kokonaan).

 

Mä olen kertonut jo aiemmin, että mun yksi vakiojuhlaherkku on Frödingen pakastemutakakku, koska se on vaan niiiin hyvää. Helppo tapa tuunata kakkua on laittaa sen päälle joitakin marjoja. Itse halusin punaisia marjoja, koska ne sopivat hyvin jouluteemaan. Tajusin, että meillä on pakastimessa meidän oman mökin pihalta poimittuja vadelmia ja punaherukoita, ja niinpä kakun päällä olikin nyt varsinaisia luomu- ja lähiherkkuja.

Kakun kanssa joimme kahvikoneella tehtyjä cappuccinoja ja latteja, mutta alkuillasta tarjoilin vieraille myös Gluhweinia eli hehkuviiniä, joka oli myös oikein hyvää. Juoma muistuttaa siis glögiä, mutta se on punaviinipohjainen.

Gluhwein (mukaelma):

1 pullo punaviiniä, 2 dl vettä, 1 sitruuna, 2 rl hunajaa, 2 rl fariinisokeria

Leikkaa sitruuna kahtia. Paloittele toinen puolikas pieniin paloihin. Lisää punaviini, vesi ja sitruunanpalat kattilaat. Purista toisesta sitruunanpuolikkaasta mehu kattilaan. Lisää joukkoon hunaja ja fariinisokeri. Lämmitä juomaa liedellä samalla välillä sekoittaen. Älä anna juoman kiehua.

--

Meillä oli juhlissa "ohjelmanumerona" se, että jokainen osallistuja toi mukanaan noin viiden euron lahjan, ja jossain vaiheessa iltaa lahjat sitten vaihdettiin. Kaikki olivat tuoneet tosi kivoja lahjoja ja tämä ohjelmanumero olikin todella pidetty. Lisäksi pelasimme juomapeliä ja Aliasta sekä perinteistä seuraleikkiä, jossa osallistujien otsaan liimataan maalarinteippi, johon kirjoitetaan jonkun julkkiksen nimi ja pelaajien tulee kysymyksien avulla arvata, kuka julkkis on kyseessä.

Joulutunnelmaa loivat joululaulut, mutta listalla oli myös muita biisejä, jottei kukaan päässyt saamaan joululauluähkyä.

Ilta oli tosi mukava ja onnistunut. Täytyykin siis ottaa asiaksi koittaa järjestää näitä tyttöjeniltoja vähän useamminkin, ne tuovat niin kivaa piristystä arjen keskelle. Onko teillä pikkujouluja tiedossa?

-Netta

Lue myös aiheeseen liittyen:

Pikkujoulut ystäväporukan kesken

Ja taas juhlittiin

Tupatarkastus

Valmistujaiset rennosti mutta juhlavasti

 

Ladataan...

Viikonloppuna vietettiin ystäviemme järjestämiä Halloween-bileitä. Olipa kyllä mukavat juhlat! T'äytyy myös sanoa, että oli kivaa olla kerrankin itse vieraana eikä juhlien järjestäjänä. Silloin kun vielä asuimme isommassa asunnossa, oli meillä usein tapana järjestää juhlia ja illanistujaisia. Se on tietysti kivaa, mutta on siinä oikeasti paljon hommaakin. Pitää siivota ennen ja jälkeen juhlien, huolehtia tarjoiluista ja vieraiden viihtyvyydestä. Ihan hirveän usein emme ole itse olleet vieraina juhlissa, ja nyt olikin tosi kivaa päästä tällä kertaa itse "valmiiseen pöytään".

Ja näihin juhliin olikin kyllä panostettu! Oli ihania koristeita ympäri asuntoa, erilaisia valoja ja kynttilöitä. Tarjoilut olivat tietysti Halloween-teemaan sopivat: oli itse tehtyjä kammottavia keksejä ja kauhuteemaisia karkkeja. Suolaisella puolella oli salaattia ja ihania itse tehtyjä suolaisia piirakoita.

Lisäksi taitava ystävämme teki näihin juhliin myös Halloween-kakun, joka oli tosi hyvää. Samainen ystäväni teki myös minulle kakut valmistujaisiini.

Päätin jo aiemmin, että näihin juhliin en halua pukeutua mihinkään "pelottavaan" asuun, vaan haluan tällä kertaa jotain kivaa ja söpöä. Naamiaiskaupassa eteeni osui lähes heti tämä Lumikki-asu, ja valinta oli sillä selvä, en jaksanut jäädä jahkailemaan sen kauempaa. Satuin nimittäin omistamaan jo valmiiksi mustan, Lumikille sopivan peruukinkin. Tuo sama peruukki on muuten ollut minulla jo yläasteelta lähtien, heh.

Laitoin mekon alle vielä tyllialushameen, jotta helmasta tuli tuollainen tosi muhkea. Lumikki-meikkiin kuuluivat tietysti mustat kulmakarvat, poskipuna ja punaiset huulet. Mekon mukana tuli tuo söpö panta ja lisäksi asuun kuului myös choker-kaulakoru, joka oli kuitenkin liian löysä ja päätinkin olla kokonaan ilman mitään kaulakorua.

Juhlissa nähtiin myös muun muassa Frozenin Elsa, Dracula, Punahilkka & Iso paha susi, mummo, Superman, noita ja Lennu-Kalle Taipale (= pianoa soittava bostoninterrieri). Asuihin oli siis todellakin panostettu.

Olipa kivat juhlat, ehkäpä ensi vuonna uudestaan? Nyt kun Halloween on ohi, voidaankin pikkuhiljaa alkaa kääntää katseet kohti joulun odotusta. Olen itse järjestämässä tyttöjenillan pikkujoulumerkessä parin viikon päästä, täytyykin alkaa pikku hiljaa suunnitella myös sitä :)

-Netta

Ladataan...

Kirjoittelinkin jo aiemmin valmistelevani juhlia. Ja viikonloppuna sitten juhlittiin, nimittäin minun maisteriksi valmistumistani! Juhlat olivat aivan ihanat, hymyilyttää vieläkin kun niitä ajattelen. Jääkaapissa on vieläkin runsaasti kakkua ja joka paikka on täynnä kukkia, joten juhlahumu ei ole ihan vielä laskeutunut.

Päätin, että sukulaisten kanssa käymme syömässä hyvin ja juhlat puolestaan pidän kavereille. Koska asumme vielä tämän kuun tässä melko isossa asunnossa, päätin säästää rahaa ja olla vuokraamatta mitään tilaa ja sen sijaan pitää juhlat täällä kotona. Juhlatunnelmaa oli kuitenkin kotiin luotava koristeiden ja kukkien muodossa, ja vähän vaihtelin huonekalujenkin paikkaa, jotta sain tilan tuntua ja lisää istumapaikkoja vieraille.

Vein olohuoneen ison ruokapöydän keittiöön, koska siellä meillä sijaitsi "buffetti" ja siihen ruoat ja juomat mahtuivat hyvin esille. Keittiön pienemmän, levitettävän pöydän toin sen sijaan olohuoneeseen, ja huoneeseen saatiinkin vähän väljyyttä, kun pöytä ei ollut nyt niin iso ja kulmikas kuin olohuoneen pöytä. Lisäksi laitoin pöydän ympärille nyt tuollaisia hieman ilmavampia tuoleja (joissa ei ole täysin umpinainen selkänoja), kaikki vähän eri paria, mutta ihan hauskoja noinkin. Meillä ei ollut yhtäkään valkoista pöytäliinaa ja päädyinkin ostamaan tuollaisen valkoisen muoviliinan, koska sen likaantuminen esimerkiksi punaviinistä ei haittaa mitään, kun sen voi helposti vain pyyhkäistä puhtaaksi.

Kesä on hyvää aikaa juhlien pitämiseen siksi, että saatavilla on niin paljon luonnonkukkia. En siis ostanut ollenkaan kukkia koristelua varten, vaan keräsin itse valkoisen syreenin oksia ja levittelin niitä eri maljakoihin ympäri asuntoa. Niistä lähti myös ihana tuoksu! Valkoisia pieniä pompomeja ostin Ikeasta, kolmen kappaleen paketti taisi maksaa kaksi euroa. Vähän niissä oli kyllä askartelemista, onneksi aloitin homman jo edellisenä iltana.

Siirsin yhden lipaston pois olohuoneesta, jotta sain ikkunan eteen pienen pöydän ja kolme tuolia. Tässä pystyi hyvin syödä ja juoda ja ikkunasta tuli kivasti myös viileää ilmaa; lauantai sattui nimittäin olemaan aika lämmin päivä ja täällä sisällä oli jossain vaiheessa aikamoisen kuuma.

Olin niin juhlatunnelmissa, että unohdin aika totaalisesti kuvien ottamisen sitten, kun juhlat toden teolla alkoivat. Olisi ollut kiva saada jokin kuva tarjoilupöydästä, koska olimme tilanneet tällä kertaa ruokia muualta ja juomat sekä näyttivät että maistuivat todella hyvältä. Menussa oli karjalanpiirakoita ja munavoita, fetasalaattia (ja oliiveja erikseen), kana-pastasalaattia, maustelihapullia, savustettua lohta ja juustoja, hilloketta & keksejä. Juomina oli tällä kertaa punaviiniä, valkoviiniä ja boolia. Lisäksi meillä oli ginibaari, josta teimme vieraille gini-drinkkejä heidän toiveidensa mukaan.

 

Jälkiruokana meillä oli perinteisesti kakkukahvit. Hyvä ystäväni taikoi minulle toiveideni mukaiset kakut, eli valkosuklaa-mansikka -juustokakut. Kakut oli koristeltu upeasti marengeilla, macaronseilla ja mansikoilla. Aivan ihanan näköiset ja makuiset kakut, juuri täydelliset näihin juhliin! Onneksi tajusin ottaa edes näistä kuvan.

Sain myös aivan ihania lahjoja - hirveästi kukkia, ihania kortteja, lahjakortteja, astioita... Mutta vaikka koristelut, ruoat, kukat ja muut ovat tietysti kivoja, niin juhlan tekee kuitenkin ehdottomasti rakkaiden ihmisten seura. Oli niin mukavaa nähdä kaikkia tärkeitä tyyppejä kerrankin saman katon alla. Yksi illan kohokohta oli myös trubaduurin esitys, joka kasasi koko porukan yhteen ja sai meidät hoilottamaan mukana. Esiintyjä oli erittäin rento, hauska ja mielettömän taitava.

Mitä parhaimmat ja onnistuneimmat valmistujaisjuhlat siis, en olisi voinut parempaa toivoa <3 Tässä riittää vielä vanhanakin muisteltavaa. Iso kiitos kaikille, jotka olivat päivässä osallisina! Trubaduuri esitti juhlissa Samae Koskista, paikko lainata vielä tähän loppuun yhtä hänen laulamaansa biisiä:

Mä herään aikaisin ja nappaan fillarin

Tänään on hyvä päivä

Mä poljen kaupunkiin, haluun nähdä ihmisii

Tänään on hyvä päivä

Lintu langalla, olut lounaalla

Tänään on hyvä päivä

Viimeinen tupakka, uusi aika alkava

Tänään on hyvä päivä

Tänään on hyvä päivä

Pages