Ladataan...
Destination: Happiness

Blogiani säännöllisemmin lukevat ehkä muistavat, että kirjoitin elokuussa postauksen, jossa kertoilin tavoitteistani tälle syksylle. Yksi tavoitteistani oli lisätä kasvisruoan osuutta ruokavaliostani, ja lupasin myös kertoilla myöhemmin blogissa, miten tuo tavoite lähtee toteutumaan.

Tavoitteelle oli oikeastaan kaksi erillistä syytä. Ensinnäkin, kasvisruokavalio on monilta osin terveellisempi kuin runsaasti punaista lihaa sisältävä ruokavalio. Tutkimusten mukaan punainen liha lisää syöpäriskiä; jo 65 grammaa punaista lihaa päivittäin lisää syöpään sairastumisen riskiä. Yhdysvaltain kansallisen syöpäinstituutin julkaiseman selvityksen mukaan eniten käsittelemätöntä punaista lihaa ja prosessoituja lihatuotteita syövien kuolleisuus on kolmanneksen suurempi kuin vähiten punaista lihaa syövien viidenneksen. Terveysriskejä voi alentaa huomattavasti vähentämällä lihansyöntiä tai korvaamalla punaisen lihan valkoisella lihalla, kuten kalalla tai kanalla. (Lähde)

Toinen syy muutokseen on luonnollisestikin ympäristösyyt. Koko muutos kävi yhtäkkiä entistä ajankohtaisemmaksi, kun IPCC:n ilmastoraportti julkistettiin. Helsingin Sanomat kirjoitti sunnuntaina 14.10.2018, että "Länsimaalaisten pitäisi vähentää lihansyöntiä 90 %, muuten ilmastonmuutoksen hillintä ei onnistu, varoittavat tutkijat". Jutussa kerrotaan, että ruoantuotannolla on paljon ympäristövaikutuksia; se aiheuttaa kasvihuonekaasupäästöjä, metsien hakkaamista, vesipulaa, eroosiota, merien saastumista ja lajien sukupuuttoja. Jo nyt puolet maapallon jäättömästä pinta-alasta on joko karjan laidunmaata tai peltona, jossa kasvatetaan ruokaa karjalle (!!!) . Myös ruokahävikki on iso ongelma. Tutkimuksen mukaan kolmannes maailmassa tuotetusta ruuasta menee hukkaan. Eläinpainotteinen ruokavalio on tutkijoiden mukaan tehoton tapa ruokkia ihmiskunta, sillä lihasta ja maitotuotteista saadaan vain 18 prosenttia kaloreista ja 37 prosenttia proteiinista.

Kysymys tietysti voisikin kuulua, miksi en ruvennut kertarykäyksellä vegaaniksi? Eikö se kaiken järjen mukaan olisi ainoa oikea teko? Vastaus on kuitenkin se, että tunnen itse itseni ja tiedän, että minulle eivät sovi mitkään ehdottomat, kertalaakista tehdyt isot muutokset. Tarvitsen aikaa sopeutua ja oppia uutta. Mutta ehdottomasti haluan kehittyä paremmaksi tässä asiassa, ja olen koko syksyn opetellut uusia tapoja, ja opettelen lisää jatkuvasti.

Tässä muutoksia, joilla itse olen tähän mennessä muuttanut ruokavaliotani:

- Maitotuotteiden vaihtaminen kaura- tai soijapohjaisiin. Nykyään on tarjolla yhä enenevissä määrin tuotteita, jotka korvaavat täysin maitopohjaiset tuotteet. En ole juonut maitoa lukion jälkeen lainkaan ruokajuomana, eikä meidän perheessä muutenkaan käytetä maitoa kuin kahvissa. Olen nyt vaihtanut lehmänmaidon kaura-/soijamaitoon, samoin kuin ruoanvalmistuksessa käytettävän kerman kaurakermaan. Jugurtin sijaan syön kaura- tai soijapohjaista jugurttia (esimerkiksi Valion Oddlygood, Yosa, Alppro Soya). Myös kahviloissa tilaan nykyään aina latteni kasvipohjaiseen maitoon - ja se maistuu ihan huippuhyvältä! Tämä muutos ei siis ole tuntunut siltä, että olisin mitenkään joutunut "luopumaan" mistään, päin vastoin. Ja nämä kaikki korvaavat tuotteet löytyvät sieltä samasta maitohyllystä, jossa aiemminkin asioin, eli mitään ylimääräistä vaivaa ei todellakaan ole itselleni aiheutunut.

- Punaisen lihan korvaaminen kanalla tai kasvisvaihtoehdolla. Olen syönyt huomattavasti vähemmän punaista lihaa - oikeastaan vain sellaisessa "herkuttelutarkoituksessa", eli esimerkiksi kaverin synttäreillä tai tupareissa. Ja niin sen pitäisi ollakin - punaisen lihan pitäisi olla korkeintaan sellainen erikoistapauksien erikoisruoka. Arkisin olen syönyt kanaa ja kasvisruokia (valitettavasti en osaa syödä kalaa). Mutta tässä tullaan mielenkiintoiseen pointtiin, jolle silmäni ovat vasta viime aikoina avautuneet - esimerkiksi juustosalaatti ei välttämättä ole hirveän paljon parempi juttu, kuin jauhelihakastike. Juustoonhan tarvitaan maitoa, ja maito tulee lehmästä. Lehmä on jättimäinen eläin, jonka ruokkiminen ja "oleminen" kuluttaa paljon ympäristöä. Hyvä kirjoitus tästä aiheesta oli Vekuri-blogin postaus "Aiheutin 'kasvissyöjänä' enemmän päästöjä kuin sekaani". Siinä kerrotaan perustellusti, että ympäristön kannalta kanan syöminen saattaa jopa olla pienempi paha kuin juuston syöminen - juuri siksi, että kana on niin paljon pienempi eläin kuin lehmä. MUTTA. Tässä tullaan taas tähän - mistä sitä pieni ihminen voi näitä asioita tietää?! Tässähän menee pää aivan pyörälle ja tulee totaalisen voimaton olo, että kun yrittää tehdä parhaansa ja kehittyä ihmisenä, ja mitä jos tekee kuitenkin koko ajan väärin.. Siksi otan tässä kohtaa käyttöön yhden tärkeimmistä elämänfilosofioistani: lempeyden. Olen nyt tämän asian suhteen prosessiin alkupäässä, ja teen parhaani ja yritän. Se saa riittää.  Juusto on joka tapauksessa pienempi paha kuin liha, sanoo esimerkiksi tämä artikkeli.

- Meillä on nyt kotona kasvisruokapäivä. Mietin, miten saisimme kasvisruoan säännölliseksi osaksi ruokavaliotamme täällä kotona. Päätin, että meillä vietetään "meatless mondayta", ja olen kirjoittanut jääkaapin oveen listan, jossa on tuleville maanantaipäiville valmiiksi päätetty kasvisruoka. Niinpä tiedän valmiiksi joka maanantai, mitä tulen kokkaamaan, ja käyn vain töiden jälkeen kaupan kautta ostamassa ainekset. Sillä tavoin pysyn päätöksessäni kasvisruoan suhteen enkä ala nälkäisenä sooloilemaan ja osta jotain epämääräistä. Yleensä tämä ruoka riittää sekä maanantaille että tiistaille, ja toki olemme kasvisruokaa saattaneet muinakin päivinä tehdä, mutta tällä tavoin ainakin yhtenä päivänä viikossa se on nyt kiveen hakattu. Tämä oli helppo tapa myös myydä idea miehelle - hän kun vielä toistaiseksi vähän pohtii, että "mikä homma". Hyvin ovat ruoat kuitenkin hänellekin uponneet, että ei ongelmaa sen suhteen. Aloitin kasvisruokien tekemisen niistä kaikista ihan tutuista ja helpoista kasvisruoista, joita meillä on muutenkin aiemmin jo syöty - pinaattilettuja, halloum-pitaleipiä, luomuavokadopastaa, falafel-pyöryköitä, fetapastaa, tomaattikeittoa, kasvissosekeittoa... Nyt tarkoitukseni on opetella lisää uusia reseptejä. Ja tosiaan kasvisruokien lisäksi olemme syöneet enemmän myös kanaruokia, ja siten vähemmän punaista lihaa.

- Lounailla olen kokeillut uusia kasvisruokia. Söin elämäni ensimmäisen kerran nyhtökauraa, ja sehän oli hyvää! Syön ihan varmasti uudelleenkin. Lounailla olen syönyt enää tosi harvoin punaista lihaa, ja tarkoitukseni on nyt asteittain vähentää myös kanan syöntiä lounailla, koska Helsingin keskustassa on tarjolla niin hyviä kasvislounaita.

Pidin yhtenä viikkona kirjaa arkipäivien syömisistäni. Söin arkiviikon aikana 5 lounasta, joista 3 lounasta sisälsi kanaa ja 2 oli kasvisruokaa. Söin 5 päivällistä kotona, joista 1 sisälsi kanaa, 3 oli kasviruokaa ja 1 sisälsi punaista lihaa. Viikonloppuna unohdin listata ruokani, mutta luulisin silloin syöneeni 1 annoksen punaista lihaa.

Yhden asian olen huomannut vähennettyäni punaisen lihan syöntiä - kehoni viestii B-vitamiinin puutoksesta muun muassa siten, että suussani on ollut aftoja ja suupielet ovat halkeilleet. Eli kun B-vitamiinia ei enää saakaan tarpeeksi lihasta, on se otettava purkista. Sama juttu koskee myös foolihappoa. Täytynee siis käydä apteekissa hakemassa nämä lisät :)

Muuten ruokavalion asteittainen muuttaminen ei ole tuntunut oikeastaan yhtään hankalalta. En silti halua vieläkään ryhtyä ihan 100 % totaalikieltäytyjäksi minkään suhteen. Koen nimittäin, että elämä voisi hankaloitua sen myötä esimerkiksi silloin, jos mennään kylään vanhoille sukulaisille tai joihinkin juhliin, eikä sitten voisikaan oman ruokavalion takia syödä enää mitään, tai olisi ylimääräiseksi vaivaksi toisille. Mutta omassa arjessani voin totta kai tehdä näitä muutoksia, ja onkin mielenkiintoista nähdä, mihin asti nämä muutokset vievät. En ole varsinaisesti koskaan ajatellut rupeavani kasvissyöjäksi, mutta kyllä tässä varmaan aika pian ollaan jo ainakin "lounaskasvissyöjiä", sitten ehkä jo "arkikasvissyöjiä". Ehkäpä jossain vaiheessa loppuu kiinnostus ja halu koko lihansyöntiä kohtaan kokonaan, kuka tietää. Koen tämän nimenomaan prosessina ja matkana, mutta en halua ottaa hirveän isoa stressiä asiasta.

Sain juuri viikonloppuna ystävältäni muutaman uuden kasvisruokareseptin, ja niitä kokeilen innolla lähiaikoina. Ehkäpä laitan tänne blogiinkin reseptejä tulemaan, mikäli osoittautuvat hyviksi.

Mukavaa iltaa! <3

-Netta

Kuvat: Pixabay.com

Ladataan...

Kirjoittelin blogissa jo viime vuonna siitä, kuinka meille on kuin hiipien muodostunut tavaksi rapujuhlien järjestäminen. Viime viikonloppuna vietettiinkin jo neljättä kertaa rapujuhlia sukumökillä Lahden suunnalla. 

Puhuimme ystävien kanssa tuolloin siitä, kuinka tällaiset perinteet ovat niin kivoja ja tärkeitä. Kolmenkympin paikkeilla monet meistä ovat joutuneet luopumaan monista entisistä perinteistä - ei ole enää lapsuuden jouluja tai perinteistä juhannusta sukumökillä. Mutta onneksi ihminen voi itse luoda omia perinteitään, ja meille yksi perinne on nyt jo neljänä vuonna ollut elo- tai syyskuussa vietetyt rapujuhlat. Jokainen osallistuja tietää niitä jo hyvissä ajoin odottaa, ja jokainen tietää myös jo aika hyvin, mitä niissä tapahtuu ja millä kaavalla juhlia vietetään. Perinteisellä tietenkin!

Ensin körötellään autolla Helsingistä (tai kuka mistäkin) Lahteen. Käydään Launeen Citymarketissa ostamassa ravut ja muut ruoat, ja juomat haetaan Alkosta. Välipalaa tankataan Citymarketin kyljessä olevassa ravintolassa. Sitten ajellaan loppumatka mökille, jossa kukin valtaa oman makuupaikkansa. Vaihdetaan kuulumisia, kuunnellan musiikkia ja availlaan ensimmäisiä juomia. Jossain vaiheessa aletaan koristelemaan paikkoja - levitetään valonauhat ja -pallot, tehdään takkaan tuli ja sytytellään kynttilöitä. Katetaan pöytään rapulautaset (joka vuosi erilaiset), viinilasit, snapsilasit, servetit ja kaikki muu tarpeellinen. Keitetään ravut ja perunat, laitetaan paahtoleivät uuniin ja valmistellaan salaatit ja muut lisukkeet.

Sitten käydään pöytään. Koitetaan syödä rapuja, mutta syöminen keskeytyy jatkuvasti laulun tieltä. Lauletaan kovaa ja korkealta juomalauluja, joista tulee palavasti mieleen yliopistoajat ja sitsit & vuosijuhlat. Keskustellaan, nauretaan, ja lauletaan taas vähän. Laulun jälkeen seuraa tietysti snapsi, joskus pohjanmaan kautta.

Rapujen jälkeen on jälkiruoan aika. Jälkiruokavastaava on leiponut jotain hyvää, aika usein mustikkapiirakkaa, kuten tänäkin vuonna. Kotimaisista, itse poimituista mustikoista tottakai. Jälkiruoan kanssa juodaan tietysti kahvit ja kahvin kanssa saatetaan maistella vähän likööriäkin.

Ruokailun jälkeen aletaan perisuomalaiseen tapaan lämmittää saunaa. Kuunnellaan musiikkia, ehkä pelataan lautapeliä. Joskus se jää, koska on niin paljon puhuttavaa. Kun elämä on heitellyt ihmisiä eri puolille Suomea, riittää harvoilla tapaamiskerroilla puhuttavaa kaikkien menetettyjen päivienkin edestä. 

Saunassa heitetään löylyä, jutellaan lisää ja välillä käydään vilvoittelemassa. Yleensä rohkeimmat ovat vielä syyskuussakin uskaltautuneet uimaan, mutta tänä vuonna se jäi. 

Saunomisen jälkeen iskee usein väsymys - kello on tässä vaiheessa yleensä jo reippaasti yli puolenyön ja juhlat kestäneet jo tuntikausia. Vähän saatetaan vielä syödä iltapalaa, joskus on jopa grillattu yön pimeydessä nuotiolla. Yksitellen juhlijat kuitenkin alkavat hiippailla kukin petipaikoilleen. Aamulla vuorossa on yhteinen aamupala, eilisen illan tapahtumien kertaamista ja mahdollisesti myös ulkoilua esimerkiksi sienestyksen merkeissä. Yleensä suunnitellaan myös seuraavia tulevia tapaamisia ja pippaloita.

Vähän haikein mielin paikat pikkuhiljaa siivotaan kuntoon, koristeet kerätään pois, rapuveitset laitetaan taas vuodeksi takaisin kaappiin ja punaiset valopallot laitetaan kasaan. Lopuksi kukin pakkautuu autoihinsa, mutta ennen sitä yhdessä tuumin todetaan, että ensi vuonna sitten taas! Onneksi syksyn tulossakin on jotain, mitä odottaa!

-Netta

Ladataan...

Joillekin vuoden vaihtuminen merkitsee uutta alkua, toisille taas syksy. Joillekin ehkä molemmat - itse taidan kuulua heihin. Syksyn ajatteleminen on tänä vuonna tuntunut kutkuttavalta mahdollisuudelta kokeilla jotain uutta ja hyvältä hetkeltä opetella myös uusia tapoja ja muuttaa vanhoja. Tälle syksylle olenkin jo kaavaillut useampaakin asiaa - saa nähdä, onko tämä liian iso pala kakkua yhdellä kerralla. Toivotaan, että ainakin osa näistä toteutuu ja jää tavaksi arkeen. Tällaisia suunnitelmia mulla on tämän syksyn varalle:

Meillä aletaan syödä enemmän kasvisruokaa. Ihan jo siksikin, että punaisen lihan liiallinen syöminen ei ole terveellistä ja se on yhdistetty tiettyjen syöpien syntymiseen, ja myös siksi, että lihansyönti on ilmaston kannalta huono juttu. Tästä syntyikin hyvää keskustelua Muovi-aiheisen postaukseni kommenttiosiossa, ja viimeistään keskustelun inspiroimana päätin, että nyt tänä syksynä lomien loputtua ruvetaan meidän taloudessa syömään entistä enemmän kasvisruokaa. Tästä "projektista" tulossa lisää juttua myös blogiin.

Meillä aletaan ylipäänsä syödä terveellisemmin ja enemmän itse tehtyä ruokaa. Olemme kyllä ihan oikeasti olleet aika luvattoman huonoja näissä ruoka-asioissa. Ihan liian paljon meillä on syöty eineksiä, puolivalmiita tai täysin valmiita aterioita. On tilattu ruokaa ja käyty paljon ulkona syömässä. Ja aika paljon on syöty nimenomaan pikaruokaa. Se näkyy itselläni ihan jo kasvaneena vaatekokona, ja ihan varmasti myös jaksamisessa. Ja eivät suola, rasva ja e-koodit kyllä terveydellekään hyvää tee! Siksi nyt syksyn suunnitelmana on tehdä enemmän ruokaa itse, käydä enemmän kaupassa, syödä paljon kasviksia ja hedelmiä ja vähemmän kaikkea epäterveellistä. Tämä on tietysti iso muutos ja tulee viemään aikaa, mutta etukäteissuunnittelulla ja päättäväisyydellä tämä varmasti onnistuu kiireessäkin.

Alan kuntoilemaan enemmän. Tämä liittyy samaan isoon kuvaan, kuin mitä jo edelläkin kuvailin ruoan suhteen. Sen lisäksi, että olemme olleet huonoja tekemään itse ruokaa, olemme kyllä olleet huonoja liikunnankin suhteen. Elämäntapani eivät siis ole olleet varsinaisesti terveelliset, vaikka en esimerkiksi juo paljon alkoholia tai tupakoi. Mutta nimenomaan ruoan ja liikunnan suhteen on paljon parantamisen varaa. Itse syytän tästä aika pitkälti stressiä, joka laamaannutti ja jonka ansiosta lopetin liikkumisen, jonka jälkeen liikkumattomuudesta tulikin sitten tapa tai "normaali" olotila. Ei hyvä! Syksyllä yritän taas saada itseni liikkeelle. Jatkan jo aloittamaani yin jooga-harrastusta, ja sen lisäksi olen päättänyt alkaa käymään säännöllisesti uimassa (koska kesällä totesin uinnin olevan laji, josta oikeasti pidän). Näiden lisäksi tärkeää roolia näyttelee tietysti myös arjen hyötyliikunta sekä koiralenkit. Tässäkin asiassa täytyy todeta, että tarvitaan päättäväisyyttä, jotta liikunnasta oikeasti tulee jälleen osa arkea.

Konmaritan ja siivoan. Elo ja olo täällä 36 m2 kokoisessa asunnossa on ajoittain vähän haastavaa. Säilytystilaa on yksinkertaisesti aika rajallinen määrä, mikä aiheuttaa tietysti aina omanlaisia haasteitaan. Päätin taas jälleen aloittaa eräänlaisen "konmaritus"-projektin, ja käydä läpi kaikki kaapit ja muut säilytyskalusteet sekä laittaa kiertoon kaiken turhan. Vaikka olen tätä jo aiemmin tehnyt, olen varma, että edelleen löytyy tavaroita, joita en käytä tai tarvitse, ja jotka vievät vain turhaa tilaa. Tarkoitukseni olisi löytää kaikille kotimme tavaroille oma paikka, jonne ne laitettaisiin käytön jälkeen, jotta ne eivät jäisi seilailemaan sinne tänne.

Tilaan siivoojan kotiin. Emme ole mitään erityisen innokkaita siivoajia. Mieheni on tässä vähän ahkerampi, mutta minä olen aina vihannut esimerkiksi kaikenlaisia viikkosiivouksia. Siksi pohdinkin, että nyt kun olen valmistunut ja mennyt töihin, voisin tilata kotiimme siivoojan esimerkiksi kerran tai kaksi kertaa kuussa tekemään vähän isomman siivouksen, jolloin meille jäisi omalle kontollemme enemmäkin sellainen arkisiivous ja järjestely. Meillä kävi siivooja aiemmassa kodissammekin muutamia kertoja, mutta 92 m2 kokoisen asunnon siivoaminen tietysti maksoi jonkin verran. Nyt kun meillä on melko vähän neliöitäkin, ei siivojan palkkaaminen edes maksaisi kovin paljoa.

Siinäpä sitä tavoitetta tulevalle syksylle! Suhtaudun suunnitelmiini realistisesti - tässä on montakin juttua, jotka vaativat pitkäjänteisyyttä, päättävyyttä ja uuden tavan opettelua. Täytyy siis lähteä liikkeelle pienen askelin ja edetä asiassa rauhallisesti, mutta silti päämäärätietoisesti.

Onko teillä suunnitelmia syksyn varalle?

-Netta

Seuraa blogia:

Instagram

Facebook

Bloglovin

Ladataan...

Monissa blogeissa on pyörinyt tämä kiva kesähaaste, ja vaikka kukaan ei olekaan haastanut mua henkilökohtaisesti, halusin silti tehdä tämän ja kertoilla omista suosikeistani, kun muitten vastauksia on ollut niin kivaa ja mielenkiintoista lueskella. Tässä tulevat siis minun kesäsuosikkini.

(1) Lippis vai lierihattu?

Valitsen lierihatun, koska en omista yhtäkään lippistä. Käytän joskus mökillä puutarhatöissä jotain miehen ikivanhaa lippistä, jossa lukee edessä isolla REBEL (hahah). En tosin omista ihan varsinaisesti lierihattuakaan, mutta mulla on yksi kesähattu, kuusi vuotta sitten Göteborgin Beyond Retrosta ostettu olkihattu, joka on kyllä vähän sellainen lierihattumallinen. Mun valinta kesäpäähineeksi on itse asiassa aika usein huivi jotenkin kivasti päähän sidottuna. Jonkin uuden kesähatun ostoa voisin kyllä oikeastaan harkita, mä olen nimittäin aika herkkä auringolle ja mun on suojattava pääni auringonpaisteella, tai alan helposti voimaan pahoin tai saan päänsäryn/auringonpistoksen.

(2) Pehmis vai jäätelöpallo?

Nyt seuraa paljastus: en syö lähes ollenkaan jätskiä! Enkä ole muutenkaan makean ystävä. Joskus kirjoittelinkin blogissa myös siitä, että en syö suklaata, mutta tosiaan sama asia koskee myös esimerkiksi jäätelöä. Toki, jos sitä vaikkapa kyläpaikassa tarjotaan, niin voin syödä pienen annoksen. Keväällä olin Alpron jäätelötapahtumassa ja tykkäsin kyllä maistella pienen määrän heidän jäätelöitään siellä (hyviä olivat!), ja vähän aikaa sitten haimme kollegani kanssa lounastauolla jätskipallot Alpron jäätelörekasta Kolmen sepän patsaalta. Jos ostaisin jäätelön (katsotaan, tapahtuuko sitä tänä kesänä, viime kesänä muistaakseni ei), ostaisin varmaan kyllä jäätelöpallon enkä pehmistä. Maku saattaisi olla mansikka, jonkinmoinen pähkinä tai vaikka lakritsi. Mutta ei suklaa. :D

3) Herneet vai mansikat?

Sanon, että molemmat! Mansikat nyt tietysti ovat ihan ehdoton kesäherkku, mutta mulle ovat kyllä herneetkin! Kasvimaallamme kasvaakin nyt molempia, toivotaan että saadaan paljon satoa. Viime vuonna mansikoita ei tullut (taimet olivat liian vanhoja, nyt on uusia ostettu), mutta herneitä sen sijaan tuli tosi paljonkin ja sain syödä niitä oikein urakalla.

4) Palju vai järvivesi?

Mun on pakko vastata toistaiseksi järvivesi, koska en ole vielä kertaakaan elämäni aikana ollut paljussa! Lapsena mä olin tosi kova uimaan ja me asuttiinkin järven rannalla. Silloin tuli käytyä toukokuusta syyskuuhun varmasti joka ikinen päivä uimassa. Nykyään olen paljon enemmän vilukissa ja on tullut uitua ihan vain pari kertaa kesässä järvessä, yleensä ollessamme käymässä miehen sukumökillä. Meillä on puolestaan suunnitelmissa mahdollisesti hankkia palju oman mökkimme pihaan, koska se on kuivanmaan mökki, ja palju olisi tosi kiva lisä saunan oheen. Ehkäpä siis vielä joskus vastaukseni tähän kysymykseen onkin palju!

(5) Grilliherkut vai kesäkeitto?

Grilliherkut! Mulla ei ole mitään hajua, koska olisin viimeksi syönyt kesäkeittoa. Varmasti yli 10 vuotta sitten, joskus kun olen vieraillut mummolassa. Grillattua sen sijaan tulee oikeastaan ihan aina, kun olemme mökillä, siis joka ikinen kerta. En tiedä, miten se grilliruoka toimiikin niin hyvin. Alkaa vain vähän tuntua siltä, että kaivattaisiin joitain uusia grilliruokavinkkejä - halloumi, maissi ja makkara ovat olleet niin suurkulutuksella, että jotain uutta voisi keksiä niiden rinnalle.

(7) Varjo vai auringonpaiste?

Vaikka olenkin vähän herkkä auringolle, on vastaus silti ehdottomasti auringonpaiste. Se on kuitenkin meillä Suomessa niin harvinaista herkkua ainakin koko vuoden mittakaavassa, että siitä on otettava kaikki irti. Kuulun juurikin niihin ihmisiin, jotka potevat huonoa omaatuntoa, jos ovat sisällä auringonpaisteen aikaan ja joiden on pakko sännätä jonnekin ulos heti hyvän sään koittaessa, koska eihän silloin vain voi olla sisällä.

(8) Kesäsade vai kesätuuli?

Juuri nyt tekisi mieli vastata, että ei kumpikaan, vaan kesällä saa vain olla hellettä :D Mutta molemmat ovat kyllä tarpeellisia - puutarhan omistajana tiedän, miten tärkeää sade on, koska nyt sitä ei hetkeen ole ollut, ja pihamme on aivan rutikuiva ja nurmikko palanut pilalle. Tuuli tekee myös terää, jos on todella tukalan kuuma. Eli ehkäpä molemmat, sellaisessa sopivassa määrin.

(9) Lavatanssit vai festarit?

Taas on pakko vastata, että molemmat! Lavatansseissa on ihanaa maalaisromantiikkaa ja niissä on tullut käytyä usein juhannuksena, mutta kyllä festaritkin on aivan ihana juttu ja kuuluvat myös jokaiseen kesään. Tänä viikonloppuna olin ensimmäistä kertaa Sideways-festareilla, joka oli tosi kiva ja mukavan urbaani ja rento festivaali. Vielä ei ole muille festareille lippuja varattuna, mutta aivan varmasti jonnekin tulee mentyä kuuntelemaan hyvää musiikkia ja fiilistelemään festivaalitunnelmaa.

(10) Roadtrip vai riippumatto?

Apua! Miksi mä haluaisin vastata kaikkeen, että molemmat? Sanon nyt, että riippumatto. Nimittäin, mun jokainen lapsuuden kesä sisälsi roadtripin Lohjalta Raaheen isovanhempien luo. Matka kesti sellaiset reilut 8 tuntia, ja siihen aikaan ei ollut autoissa samanlaisia ilmastointeja kuin nykyään. Ja tuo aika autossa on melko pitkä aika ainoalle lapselle yksin takapenkillä, koska siihen aikaan ei myöskään ollut kännyköitä, ipadeja tai muitakaan älylaitteita. Sain aikani kulumaan nukkumalla ja lukemalla, mutta muistan olleeni välillä myös pahoinvoiva kuumassa autossa. Olemme kyllä miehen kanssa tehneet roadtripin Ahvenanmaalle ja Ruotsiin, eikä siinä ollut mitään vikaa (päinvastoin!), mutta joku pieni alitajuinen vastustus mulla roadtripiä vastaan ehkä sitten kuitenkin on. Autoa mielummin matkustan junalla. Mitä taas tulee riippumattoon - saimme juuri miehen vanhempien vanhan riippumaton, joka on tarkoitus virittää mökkipihalle. Siinä aion loikoilla ja lukea kirjaa tänä kesänä.<3

(11) Hiirenkorvat vai syreenintuoksu?

Syreenit! He, jotka seuraavat mua Instagramissa, eivät ole voineet välttyä mun syreenihehkutuksilta. Mä vain yksinkertaisesti rakastan niiden tuoksua, ja ovat ne vielä niin kauniitakin. Mä en muuten ennen tätä kesää ollut tiennyt, että syreenin kukkia voi syödä. Nyt kuitenkin törmäsin somessa useampaankin leivontaohjeeseen, jossa oli käytetty syreeniä.

(12) Mato-onki vai golfmaila?

Nyt sanon, että ei oikein kumpikaan. Isäni on innokas kalastaja, ja hän yritti kovasti saada minuakin innostumaan lajista nuorempana - laihoin tuloksin. Olen kyllä kalastanut hänen kanssaan paljonkin nuorempana, mutta ei ollut minun juttuni - enkä pystyisi koskaan tappamaan saaliitani. Ja täytyy nyt tunnustaa sekin, että en oikeastaan tykkää edes syödä kalaa. Golfia taas en ole oikeastaan koskaan kunnolla kokeillut, mutta koska se on puolisoni harrastus, olen luvannut mahdollisesti joskus vielä hankkia green cardin. Juuri nyt on kuitenkin niin paljon muita harrastuksia, jotka kiinnostavat enemmän, että se saa odottaa. Näiden varusteiden sijaan valitsisin esimerkiksi istutuslapion tai haravan.

Mitkä ovat teidän kesäsuosikkejanne? Mulla kesään kuuluu ehdottomasti myös pyöräily, lukeminen, jäälatte, hameet, ilman sukkia kulkeminen, pidempään valvominen, vähempi television katseleminen, Hietsun kirppis, Uimastadion ja uudet perunat.

Ihanaa uutta alkavaa viikkoa! <3

-Netta

Ladataan...

Lempikahvilat-postaussarja saa jatkoa! Aiemmin olen kirjoitellut kahdesta muusta lempikahvilastani, eli Brooklyn Cafésta ja kahvila Kuumasta. Nuo molemmat kahvilat sijaitsevat asuinalueellani Helsingin Punavuoressa, ja niimpäs sijaitsee tämänkertainenkin kahvila, nimittäin kahvila Blossom.

Kahvila Blossom sijaitsee Agricolan kirkon tiloissa, mutta se on siellä täysin omana, itsenäisenä yrityksenään, ilman mitään kytköksiä kirkon kanssa. Sisäänkäyntikin kahvilaan on eri puolelta kuin kirkkoon.

Kahvila Blossom kuvailee itseään omilla kotisivuillaan seuraavasti: "Blossom on toteutunut unelma, yhden naisen leipomo ja kahvila Punavuoressa. Rakastamme ihmisiä, yhteisöä, suuria unelmia ja hyvää kahvia." Nainen unelman takana on sympaattinen Päivi.

Blossomissa tarjoillaan erilaisia aamupalasettejä, gluteiinittomia herkkuja ja vegaanisia ihanuuksia. Kaikki itse tehtyjä, tietysti1 Lisäksi Blossomissa saa niin suolaisia kuin makeitakin vohveleita. Juomapuolella tarjolla on muun muassa pienpaahtimoiden kahvia, laadukasta teetä ja erikoisia limuja, joihin en ole muualla törmännyt.

Blossomin sisustus on mukavan rento - on paljon sohvia, sohvatyynyjä, kuormalavapöytiä, pinnatuoleja, korituoleja, paljon kasveja ja taidetta. Eli ihanan viihtyisää! Stereoista soi ihanan tunnelmallinen musikki, kuten Norah Jonesia ja muuta jazzhenkistä, sopivan rauhallista musiikkia.

Blossom onkin juuri sopivan rauhallinen - ei tupaten täynnä, muttei myöskään liian autio, koska meille suomalaisillehan olisi järkytys olla ainoana asiakkaana jossain. Blossomin rauhallinen miljöö sopii erinomaisesti esimerkiksi läppärin kanssa työskentelyyn tai rauhalliseen tapaamiseen tärkeissä asioissa. Wifikin löytyy, jotta tärkeiden asioiden hoitaminen onnistuu. Löytyy täältä kyllä leikkipaikka lapsillekin - mutta isoon tilaa mahtuvat hyvin niin läppärityypit kuin lapsosetkin.

Blossomin vohvelit olivat herkullisia ja mielestäni myös edullisempia, kuin muissa vierailemissani vohvelipaikoissa. Tästä siis ehdottomasti plussaa - hinta-laatusuhde oli kohdillaan. Mies söi makean vohvelin, josta löytyi ainakin hilloa, banaania ja suklaakastiketta. Minä puolestani söin suolaisen vohvelin, mutta olen valitettavasti jo unohtanut mitä kaikkea siinä oli - hyvältä se maistui joka tapauksessa.

Juomana kokeilimme manteli-aprikoosilimua, joka oli aika hauskan makuista ja minun makuuni sopivan makeaa. Tällaiseen juomaan en olekaan muualla törmännyt :)

Mikä olisikaan parempi tapa viettää viikonloppua, kun mennä johonkin ihanaan kahvilaan rauhalliselle aamiaiselle tai brunssille! Haluan ehdottomasti vierailla Blossomissa lähiaikoina uudestaan, koska keväällä ja kesällä kahvilan erikoisuus on ihanan rauhallinen ja suojaisa sisäpiha. Aurinko paistaa sinne suoraan iltapäivisin. Sinne on pakko mennä joku päivä töiden jälkeen lukemaan kirjaa tai jonain viikonloppuna myöhäiselle aamupalalle.

Kahvila Blossom, Tehtaankatu 23 / Sepänkatu 4, Helsinki

Hyvää: Hyvä palvelu, kivat tarjoilut, kaunis sisustus, hyvä hinta-laatusuhde, istumapaikan saa aina.

Parantaa voisi: Kahvila on suljettu sunnuntaista tiistaihin, eli toivoisimme lisää aukiolopäiviä, jolloin päästä Blossomiin tunnelmoimaan.

Onko Blossom teille jo tuttu paikka? :)

-Netta

Lempikahvilat-postaussarja on ylistys ihanille pikkukahviloille, jotka saavat hymyn huulilleni ja joissa itse vierailen säännöllisesti. Tarkoituksenani on jakaa kahvilavinkkejä muille kahvilaintoilijoille, jotka haluavat ketjupaikkojen sijaan nauttia kahvinsa uniikissa miljöössä ja tukea kotimaisia yksityisyrityksiä.

Ladataan...

Tämä viikko on kiitänyt ohi kuin idän pikajuna. Vaikka kaikki viikot tuntuvat menevän ohi nopeasti, on tämä viikko kyllä ollut ihan erityisen vikkelä. Ehkäpä se johtuu siitä, että tähän viikkoon mahtui todella paljon monenlaista ohjelmaa.

Tällä viikolla mulla oli viimeinen työpäivä ennen uuteen työpaikkaan siirtymistä, joka muuten tapahtuukin heti huomenna. Täällä ollaan vähän jännän äärellä, vaikkakin ehdottomasti hyvillä fiiliksillä siirtymässä uuteen työhön. Lisäksi viikkoon mahtui treffit kahden kaverin kanssa, sukulaisten vierailu, kevään ihastelua ja Inspiration Blog Awards -tapahtuma.

Lisäksi torstaina mulla oli vapaapäivä, johon sisältyi kaksikin kivaa juttua: Alpron järjestämä kasvipohjaisten jäätelöiden lanseeraustilaisuus sekä Kevätmessut. Alpron tilaisuus järjestettiin Koffin puistossa sijaitsevassa Southpark-ravintolassa, jonka tyylikäs miljöö oli koristeltu kauniisti ja ihanan keväisesti. Sääkin oli kaunis ja lämmin, joten oli täydellinen päivä niin jäätelöiden maisteluun kuin Kevätmessuilla pyörimiseenkin.

Alpro lanseerasi kolme jäätelömakua - vaniljan, hasselpähkinä-suklaan sekä kookoksen. En ole itse tainnut aiemmin syödä vegaanista jäätelöä, joten vertailupohjaa mulla ei ole, mutta ainakin nämä jäätelöt olivat todella hyviä eivätkä häviä millään tapaa kermapohjaisille jäätelöille. Omaksi suosikikseni nousi mauista vanilja, joka oli oikeasti sellaisen aidon vaniljan makuinen, erittäin maukas.

Keksin montakin syytä, miksi tykätä näistä jäätelöistä. Enkä todellakaan siksi, että olisi jotenkin "pakko", vaan ihan aidosti. Kasvipohjaiset tuotteet ovat nimittäin aina ekologisempia kuin sellaiset, joiden valmistuksessa tarvitaan maitoa (eli lehmiä). Ja lisäksi nämä jäätelöt oli pakattu pahvipurkkeihin, eli tällainen muovikriitikko tykkää kovasti! Monet jäätelöpurkithan nimittäin ovat muovisia, kuten Valion Aino-jäätelöissä ja Carte D'or -jäätelöissä. Ehdottomasti siis kiitos Alprolle, että olette valinneet pakata jäätelön purkkiin, jonka voi kierrättää pahvinkeräykseen.

Kolmas syy, miksi Alpron jätskit tulevat itselleni juuri sopivaan saumaan on se, että minulla todettiin talvella laktoosi-intoleranssi, eivätkä tavallisesta kermasta valmistetut jäätelöt siis sovi vatsalleni. Nämäpä puolestaan sopivat, joten ympäristön lisäksi myös oma vatsani kiittää näistä jäätelöistä.

Tilaisuuden huippukohtia oli tietenkin se, että pääsi tapaamaan muita bloggaajia ja sometyyppejä. Olin erityisen onnellinen, kun sain tutustua Tyhjä Ajatus -Sarandaan, jonka kanssa on tullut paljon vaihdettua kommentteja ja viestejä täällä somessa, mutta emme olleet aiemmin vielä tavanneet livenä. Sarandra on kyllä juuri niin ihana tyyppi, kuin minkälaisen kuvan hänen bloginsa välittää!

Ihanan jäätelöaamun jälkeen jatkoin tosiaan matkaani Kevätmessuille, jossa sain paljon hyviä vinkkejä mökkikautta varten. Kirjoittelen messuista vielä myöhemmin lisää.

Tänään sen sijaan on vietetty tosi rauhallista kotipäivää, ainoastaan lounaalla kävimme tuossa lähistöllä. Olemme vain katselleet televisiota, loikoilleet ja pesseet pyykkiä. Viikonloput ovat nykyään yhä useammin varattu kotoilua varten, ja se on kyllä ihanaa. Kun arkena juoksee välillä pää kolmantena jalkana, on viikonloppuisin välillä kivaa ottaa tosi iisisti. Itsekin haluan nyt ihan tarkoituksellakin ladata akkuja ensi viikkoa varten, koska uusi työ tulee varmasti aluksi viemään vähän tavallista enemmän energiaa.

Ihanaa sunnuntain jatkoa ja uutta alkavaa viikkoa kaikille! <3

-Netta

Ps. Postauksen kuvat minusta otti Saranda Dedolli.

Seuraathan jo somessa?

Instagram

Facebook

Bloglovin

Ladataan...

Kerroin lauantaina #Muovitonmaaliskuu-postauksessa, että blogikommenttien innoittamana päädyin leipomaan leipää. Edellisestä leipomiskerrasta oli kulunut rehellisesti sanottuna aivan liian kauan (vuosia), joten olipahan jo aikakin. Ja arvatkaa mitä - leivoin samaa leipää uudestaan tällä viikolla! Löysin netistä helpon ja herkullisen focaccia-reseptin, joka on alunperin Sikke Sumarin kehittelemä. Resepti oli ihanan helppo ja kätevästi muunneltavissa, ja mikä parasta, taikinaa ei edes tarvitse vaivata, vaan tässä hommassa pysyvät kädetkin puhtaina, heh. Oma ohjeeni on aavistuksen mukailtu Siken reseptistä, mutta perustuu pääsosin siihen.

Sikke Sumarin focaccia (mukaelma):

3 dl huoneenlämpöistä vettä

25 g tuorehiivaa

2 tl sokeria

400 g durumvehnäjauhoja (tavallisetkin käyvät)

Reilu rkl hyvää oliiviöljyä

Suolaa ja pippuria myllystä

3 rosmariinin oksaa tai punasipulia, kirsikkatomaatteja tai fetaa, oman maun mukaan

Sekoita veteen hiiva ja sokeri ja lisää jauhot ja oliiviöljy. Sekoita hyvin, mutta älä vaivaa. Anna taikinan nousta ainakin tunti ja lisää lopuksi 1 tl suolaa. Levitä taikina voideltuun vuokaan (liian pieni satsi uunipellille) ja kohota vielä noin vartti. Painele sormilla/haarukalla reikiä taikinaan ja voitele leipä sitten oliiviöljyllä. Rouhi päälle suolaa ja pippuria. Painele valitsemasi "lisuke" leivän päälle: rosmariinin oksat tai punasipuli ja/tai feta ja kirsikkitomaatit. Paista uunissa 220°C noin 15 minuuttia tai kunnes pinta on kauniin kullanruskea.

Ensimmäisellä kerralla laitoin päälle punasipulia ja nyt toisella kerralla fetaa. Seuraavalla kerralla ajattelin lisätä fetan kaveriksi kirsikkatomaatteja. Kaverini kertoi voitelevansa focaccian aina valkosipulin makuisella oliiviöljyllä, joilloin leivästä tulee erityisen maukas. Tuon vinkin aion myös ottaa kokeiluun seuraavalla kerralla.

Leivän itse leipominen on kätevä tapa vähentää muovijätteen määrää. Ja miten mahtavalta tuntuikaan syödä jotain, jonka on tehnyt alusta loppuun ihan itse, ja jonka sisällön tietää aivan tarkalleen. Makukin oli erinomainen ja kyllä itse leivotun leivän koostumus on vain jotain aivan toista, kuin kaupasta ostetun leivän. Suosittelen siis ehdottomasti leivän leipomista teille kaikille muillekin kiireisille - sen ehtii hyvin esimerkiksi sunnuntaina ja leivästä riittää hyvin koko alkuviikoksi.

-Netta

Ladataan...

Olen kirjoitellut ravintoloista viimeksi tammikuussa Parhaimmat fine dining -kokemukseni -postauksessa. Silloin kirjoittelin kokemuksistani Baskeri & Bassossa, Boulevard Socialissa, Kuurnassa, Farangissa ja Murussa. Nyt olisi vuorossa muutama ravintola, joissa olen tuon kirjoituksen kirjoittamisen jälkeen käynyt. Nämä eivät kaikki liene varsinaisesti fine dining -ravintoloita, mutta kuitenkin sellaisia tavallista lounaspaikkaa hienompia.

- Bar Cón

Tahmeaan tammikuuhun tarvittiin jotain kivaa vaihtelua, ja niinpä päätimmekin mennä ystäväpariskuntamme kanssa elokuviin ja syömään. Raintolaksi valikoitui Kampin yläkerran Korttelissa sijaitseva Bar Cón, joka tarjoilee hyviä drinkkejä sekä espanjalaistyylisiä tapaksia miellyttävässä miljöössä. Helsingissä on itse asiassa todella vähän tapaspaikkoja, joten tälle ravintolalle oli todellakin tilausta.

Tilasimme pöydän täyteen tapaksia - muun muassa härkätartaria, lihapullia, perunoita aiolilla, oliiveja, chorizoa ja katkarapuja. Ruoat olivat mielestäni oikein maistuvia ja myös hintataso oli kohdillaan - tapasten hinnat vaihtelivat noin 4 ja 10 euron välillä. Ja juomaksi tilasimme totta kai sangriaa, joka oli oikein hyvää!

Bar Cónista jäi kuitenkin miinuspuolena käteen asiakaspalvelun kehnous. Siinä missä Baskeri & Basso oli asiakaspalvelun aatelia ja ikuisesti mieleen jäänyt huippukokemus, oli Bar Cón jotain ihan muuta. Se, että pöytää sai odotella, oli kyllä ihan ok, mutta viereisessä pöydässä henkilökunnan ja asiakkaan välillä tapahtunut välikohtaus oli puolestaan todella kiusallista katsottavaa. Jostain syystä henkilökunnan edustaja ei pystynyt pysymään asiakaspalveluroolissaan, vaan alkoi huutaa ja kiroilla asiakkaalle sekä käyttäytyä suorastaan arvaamattomasti. Tämä ei mielestäni sovi asiakaspalvelijalle missään tilanteessa (itsekin olen kyseistä ammattia harjoittanut vuosikausia). Seurueemme olikin tilanteesta todella hämmentynyt ja kieltämättä kokemus vaikuttaa edelleen hieman ajatuksiini ravintolasta.

- Yes Yes Yes

Joulukuussa Iso-Roballe ilmaanutunut Yes Yes Yes lienee tällä hetkellä Helsingin paras kasvisravintola, ja näin on julistanut myös Nyt-liite. Huippukokki Richard McCormick tuntuu muuttavan kullaksi kaiken mihin koskee, ja tällä kertaa se on Helsingin kasvisruokaskene. Kävin paikassa kahden ystäväni kanssa, joista toinen on ollut kasvissyöjä jo vuosikausia, ja hänkin kehui paikkaa vuolaasti.

Nykyään todella moni ravintola luottaa jaettujen annosten konseptiin, niin myös Yes Yes Yes. Mekin tilasimme siis seurueellemme sekä yhteiset alkupalat että pääruoat. Tarjoilija osasi hyvin suositella sellaisen määrän, joka oli täyttävä, mutta josta ei tullut liian ähky olo. Tilasimme alkuun tandoorileipää kahdella eri täytteellä, halloum-ranskalaisia sekä kesäkurpitsa-feta -nugetteja. Pääruoaksi valitsimme uunibataatin, fenkolirisoton ja palmunydinsalaatin.

Alkuruoat olivat kaikki todella hyviä, suosittelen! Pääruoista risotto oli seurueen muiden jäsenten mielestä hieman liian suolaista, itselleni se oli vielä sopivan rajoissa. Palmunydinsalaatti oli minun ja seurueen toisen jäsenen mielestä ehkä vähän "turha" tilaus, vaikkakin oli toisaalta hauskaa kokeilla, millaista on syödä puuta (:D). Toisaalta seurueen kolmas jäsen oli sitä mieltä, että raikas salaatti teki hyvää suolaisen risoton jälkeen. Sen sijaan bataatti oli erittäin hyvää meidän kaikkien mielestä.

Yes Yes Yesissä myös miljöö on oikein miellyttävä, moderni ja tyylikäs. Ravintolalla on lisäksi omia viinejä, joita ei saa mistään muualta. Parantamisen varaa olisi heilläkin ehkä hieman asiakaspalvelussa, vaikka mitään varsinaista moitittavaa siinä ei olekaan.

- Bronda

Viime viikonloppuna olimme puolestaan juhlimassa ystävämme kolmekymppisiä Brondassa. Se kuuluu BW-restaurantsiin, eli sen takapiruina häärivät Tomi Björck ja Matti Widgren. Bronda ei ole Helsingin ravintolaskenessä enää mikään ihan uusi tuttavuus, vaan se on toiminut samalla paikalla Espan kulmalla vuodesta 2014. Olen itse käynyt siellä muutamaan otteeseen drinkillä, mutten koskaan aikaisemmin syömässä.

Myös Bronda luottaa jaettuihin annoksiin. Saatavilla on toki myös muista BW-ravintoloista tutut maistelumenut, mutta koska meidän seurueessamme oli paljon "ruokavammaisia", emme voineet ottaa maistelumenua. Se on nimittäin siitä tylsä tai ainakin joustamaton konsepti, että sama menu on pakko tilata seurueen kaikille jäsenille eikä menusta voi vaihtaa osasia pois noin vain - allergiatilanteessa jonkin annoksen saa vaihtaa johonkin keittiön tarjoamaan varavaihtoehtoon, mutta aina ole takuita siitä, onko se vaihtoehto sen sopivampi, ainakaan tällaisille "nirsoilijoille" kuten minä.

Päädyimmekin siis tilaamaan pöytään jaettavia annoksia, vaikka toki siinäkin tuli hieman pientä säätöä siitä, kuka syö mitäkin. Lopulta omaan menuuni kuului jaettuna härkätartatia, burrata-juustoa, Brondan burgeri ranskalaisilla sekä jälkiruoaksi karamellisoitua omenaa. Ruoat olivat kyllä aivan todella hyviä, BW-restaurants ei koskaan petä makujen kanssa.

Bronda on tilana tosi kaunis ja tunnelmallinen, katosta roikkuvat merihenkiset lamput ovat todella kauniit. Meidän pöytämme oli hieman syrjemmässä, ja esteettisenä ihmisenä olisin hieman kaivannut ravintolan keskiosaan kauniiden lamppujen alle, jossa myös pöydissä oli kynttilät, toisin kuin meidän pöydässämme. Mutta eivätpä nämä muotoseikat ruoan laatuun vaikuttaneet, ja palvelukin pelasi nopeasti. Asiakaspalvelu oli ihan ystävällistä, mutta pieni kiireen tuntu loisti siitä läpi. Iso suositus lähtee silti Brondalle!

--

Seuraavaksi meidän olisi tarkoitus alkaa koluta EatFinland-kirjan ravintoloita läpi. Ostin kirjan miehelle joululahjaksi, mutta emme ole vielä ehtineet käydä siitä yhdessäkään ravintolassa. Kirjaan on valikoitu 12 ravintolaa, joissa saa kirjaa näyttämällä kaksi pääruokaa yhden hinnalla (voimassa vuoden). Juuri nyt kiinnostelee kirjan ravintoloista ainakin Penny ja Pastor. Saa nähdä mistä lähdetään aloittamaan ja milloin :)

-Netta

Ladataan...

Vielä muutama vuosi sitten yksi parhaita asioita viikonlopuissa oli mielestäni brunssit. Erään ystäväni kanssa meillä oli tapana käydä brunssilla aika useinkin, erityisesti kokeilemassa uusia paikkoja. Viime vuosina olen muitten kiireiden jaloissa kuitenkin jotenkin päässyt "unohtamaan" koko brunssi-käsitteen. En edes muista milloin olin käynyt viimeksi brunssilla ennen viime viikonloppua! Silloin sain nimittäin perjantaina jostain päähäni, että koska meillä oli tiedossa täysin vapaa viikonloppu, voisi sitä olla kiva viettää pitkästä aikaa brunssin merkeissä. Meillä oli ollut varmaan jo kahden vuoden ajan puheena, että Sandro Eiran brunssia olisi kiva testata, ja nyt päätin että aika on vihdoin koittanut. Niinpä varasin perjantai-iltana meille pöydän brunssille netin kautta ja lauantaina marssimme herkkuja notkuvien pöytien ääreen.

Sandro aloitti alunperin Kalliosta ja laajeni sitten Eiraan, Kampin Kortteliin ja Espoon Tapiolaan. Sandron ruoka on pohjoisafrikkalaista, mutta siinä on myös libanonilaisia, turkkilaisia ja kreikkalaisia vaikutteita. Olen itse käynyt kerran illallisella Sandro Kalliossa ja kerran Sandro Eirassa sekä muutaman kerran lounaalla Kampin Korttelin Sandrossa, ja olen aina tykännyt tosi paljon. Brunssistakin olin kuullut paljon hyvää ja siksi halusin nyt vihdoin päästä testaamaan sitäkin.

Sandron brunssi oli mielestäni tosi runsas. Oli monipuolinen salaattipöytä ja useita erilaisia tahnoja leiville, erilaisia lämpimiä ruokia, hedelmiä ja peräti viittä erilaista kakkua jälkiruoaksi! Lisäksi oli vielä ainakin baklavaa, croissantteja, marenkeja ja juustoja. Alkujuomaksi tarjoiltiin alkoholittomat mimosat ja tarjolla oli myös kahvia ja teetä. Itse olisin ehkä toivonut, että tuoremehua olisi myös ollut vapaasti saatavissa, sillä mimosan lisäksi tarjolla ei ollut muuta kylmää juotavaa kuin vettä.

Sandro Eira on mielestäni tilana tosi kiva. Se on jotenkin viihtyisämpi ja sielukkaampi kuin kauppakeskusympäristössä toimiva Kampin Korttelin Sandro, vaikka sieltä onkin toki hienot näkymät, jos sattuu ikkunapöydän saamaan. Sandro Eira sijaitsee vanhassa rakennuksessa ja kuten blogissa on monesti jo käynytkin ilmi, asuu minussa rakkaus vanhoja rakennuksia kohtaan. Eiran Sandrossa oli ihanat lattiat, rosoiset seinät ja vanhan talon tunnelmaa. Lisäksi heti kulman takaa aukeaa Eiranranta ja Kaivopuisto, joten brunssin jälkeen voi jatkaa matkaa kävelylle merenrantaan. Mikäli siis sattuu enää jaksamaan kävellä - itse olin ainakin aivan totaalisen täynnä brunssin jälkeen enkä jaksanut muuta kuin taapertaa kotiin ja maata sohvalla sulattelemassa ruokia. Mutta joskus lauantaipäivää saa viettää näinkin!

Mielestäni Sandron brunssissa parasta oli ehdottomasti salaattipöytä ja erilaiset ihanat tahnat leiville sekä kakkubuffet. Tosi kivaa vaihtelua perinteisten brunssien karjalanpiirakoille, lihapullille ja prinssinakeille. Mitään perinteisiä brunssijuttuja ei tältä brunssilta löytynytkään, vaan selkeästi eksoottisempia makuja. Itse koen sen ehdottomasti plussana ja kivana vaihteluna, mutta tiedostan senkin, että kaikkien makuun tällainen brunssi ei välttämättä ole.

Brunssin hinta voi myös tuntua suolaiselta - se on 29,90 e. Tosi paljon enemmän, kuin mitä brunsseista joutui maksamaan "vanhoina hyvinä aikoina", eli silloin kun esimerkiksi Pacificon brunssi maksoi 10 euroa. Mutta ajat muuttuvat, enkä edes tiedä mikä on keskimääräinen brunssin hinta nykyään (eikä Pacificoakaan ole olemassa enää vuosiin). Kympillä ei varmasti saa enää yhtään mitään, ja Sandron brunssi oli myös todella runsas ja monipuolinen, eikä tarjolla ollut todellakaan mitään pakastimen kautta tulleita känttyjä. Hinta on siis mielestäni ihan oikeutettu, vaikka en itsekään olisi valmis sitä maksamaan joka lauantai. Mutta aina silloin tällöin, pienenä viikonloppu-luksuksena kylläkin.

Brunssi on kiva tapa viettää aikaa yhdessä läheisten kanssa. Kerran juhlin synttäreitäni niin, että menimme isolla kaveriporukalla brunssille. Brunssi on myös kiva paikka treffeille - joko uuden tuttavuuden tai oman puolison kanssa. Itse päätin, että brunsseilla on ehdottomasti alettava taas käymään useammin - ja keksinkin jo pari kivaa paikkaa. Miksi sitä aina unohtaa tehdä sellaisia juttuja, joista niin kovasti tykkää?

Mitkä ovat teidän lempibrunssipaikkoja? Suosituksia otetaan mielellään vastaan!

-Netta

Lisää brunssipostauksia:

Parasta sunnuntaissa: Brunssit (& Block by Dylanin brunssi)

Pella's Cafén brunssi Tampereella

Tornibrunssi hotelli Tornissa

Vappubrunssi kotona

Pages