Ladataan...

Kun työskentelin aikoinaan opettajana, harmittelin hieman sitä, että kyseisessä työssä ei ollut mahdollisuutta käydä lounailla muualla kuin kouluruokalassa, yhdessä oppilaiden kanssa. Lopetettuani opettajan työt työskentelin puolestaan jonkin aikaa työpaikassa, joka sijaitsi hyvin syrjässä, käytännössä teollisuusalueella, eikä siellä ollut kuin yksi ainoa paikka jossa käydä lounaalla.

Joten nyt, kun olen töissä aivan Helsingin keskustassa, tuntuu lounailla käyminen todelliselta arjen luksukselta. Tiedän, että lounaat ovat sinäänsä iso menoerä ja että niiden pois jättäminen olisi helppo tapa säästää rahaa, mutta näen ne nimenomaan sellaisena arjen ja työpäivien luksuksena ja piristysruiskeena, etten missään nimessä haluaisi luopua niistä sataprosenttisesti. Tällä hetkellä pyrin sellaiseen noin 50/50 -tilanteeseen, jossa toisina päivinä minulla on eväät mukana ja toisina päivinä taas menen lounaalle kaupungille. Jos olen menossa kollegani kanssa lounaalle, alamme yleensä jo hyvissä ajoin aamupäivällä suunnitella sitä, minne oikein menisimmekään lounaalle. Lounaat ovat myös kiireisille työssäkäyville ihmisille kätevä tapa tavata ystäviä - käynkin useamman kerran kuussa syömässä lounasta kavereiden kanssa. Lounaalla ehtii kätevästi vaihtaa kuulumiset, vaikka ei olisikaan aikaa tavata illalla töiden jälkeen.

Välillä lounaspaikan keksiminen on kuitenkin yllättävän vaikeaa. Paikkojahan kyllä on, mutta sellaisen kivan, laadukkaan ja hyvän hinta-laatusuhteen omaavaan paikan keksiminen voi olla välillä hankalaa. Päätinkin listata ylös muutamia omia suosikkilounaspaikkojani, jos niistä olisi hyötä muille saman hankaluuden kohdanneille. Nämä kaikki sijaitsevat Helsiingin keskustassa, koska oma työpaikkani on siellä.

- Onâm. Suloinen vietnamilainen ravintola, jossa on aina ystävällinen palvelu. Vaikka ravintola sijaitseekin Forumin kauppakeskuksessa, on se sisustutettu viihtyisästi ja omaleimaiseen tyyliin. Ruoka on täällä aina hyvää, ja tämä onkin yksi vakiopaikoistani. Lounaalla on tarjolla päivittäin valikoidut annokset, joiden hinta on pääsääntöisesti noin 10 euroa /annos. Hintaan sisältyy myös kahvi tai tee. Syön itse täällä yleensä joko phô-keiton tai bowl-tyylisen annoksen, jossa on riisiä, kanaa ja erilaisia kasviksia. Onâmissa on myös aina kasvisvaihtoehto tarjolla.

- Biáng! Sijaitsee Stockmannilla, mutta vähän omassa sopessaan naisten muotiosaston kulmassa. Biáng tarjoilee uusia makuja Pohjois-Kiinasta, ja lounaalle on katettu buffet-pöytä. Mielestäni Biángin ruoka ei ole lainkaan sellaista "perinteistä" kiinalaista, enkä ensimmäisenä sitä sellaiseksi ehkä mieltäisikään, jos joku kysyisi. Noutopöytä on tosi monipuolinen, siihen kuuluu runsaasti salaatteja ja useita eri pääruokia - tosin pöydän sisältö on joka kerta ollut lähes sama, joten täällä ei ehkä kannata käydä montaa kertaa saman viikon aikana. Jälkiruokakahvi tai -tee kuuluu toki myös hintaan. Myös tässä paikassa on tosi kiva sisustus, eikä siis haittaa ollenkaan, että sijainti on Stockan sisällä. Ikkunoista on myös kiva näkymä vilkkaalle Mannerheimintielle. Lounasbuffetin hinta on muistaakseni reilu 10 euroa.

-Sandro. Kampin korttelin Sandro on Sandroista lähimpänä omaa työpaikkaani, ja siksi siellä on tullut käytyä lounaalla. Sandron lounaassa parasta on tosi monipuolinen salaattipöytä, tuore leipä ja erilaiset tahnat leivälle. Myös useampi erilainen lämmin ruoka kuuluu buffettiin. Sandron ruoissa on vaikutteita muun muassa pohjoisafrikkalaisesta, libanonilaisesta ja kreikkalaisesta keittiöstä. Täällä saa todellakin vatsansa aina täyteen! Plussaa on myös hyvät näkymät Helsingin kattojen ylle. Lounasbuffetin hinta on 12,90, mikä on Helsingin hintatasoon nähden varsin hyvä näin runsaasta buffetista.

- Rulla. Rulla on pieni ravintola, joka sijaitsee Yrjönkadulla ihanan Nudge-liikkeen kyljessä. Ruoan lisäksi paikan päällä voi siis ihastella Nudgen ekologista ja eettistä valikoimaa. Rulla tarjoilee nimensä mukaisesti vietnamilaisia rullia. Lounasaikaan tarjolla on rullien kera keittoa ja salaattia. Otan yleensä 3 tai 4 rullaa ja niiden kaveriksi salaatin tai keiton. 3 rullan kanssa hinta on 10,70 ja 4 rullan kanssa 13,10 euroa. Rullissa on paljon vegaani- ja kasvisvaihtoehtoja, samoin salaateissa ja keitoissa. Täällä on siis helppoa olla vähintäänkin lounaskasvissyöjä! Ja tässä lounaassa on se hyvä puoli, ettei tule yhtään ähky olo, vaan juuri sopivan kylläinen.

- Naughty Brgr. Joskus, kun haluamme kollegani kanssa vähän "juhlistaa" alkavaa viikonloppua perjantaina, käymme syömässä jotain perjantairuokaa. Sellaista voi olla esimerkiksi pizza tai burgerit. Yksi parhaista burger-paikoista Helsingin keskustassa on edelleen Naughty Brgr. Paikka itsessään ei ole mitenkään erityisen tunnelmallinen tai viihtyisä, mutta tykkään heidän hampurilaisistaan. Niissä on makua ja ne vain toimivat. Valikoimassa on lounasburgereita, jotka maksavat yhdessä ranskalaisten kanssa 10 euroa (ei sisällä juomaa). Valikoimasta löytyy tietysti myös kasvisvaihtoehtoja.

 - Döner City. Ensin oli Döner Harju (jossa en ole koskaan käynyt), ja sitten tuli Döner City Citycenteriin. Itse döner on yrttilammasta, siis sellaista kebabin tyylistä lihaa. Mutta Döner Cityn lounaalla voi yrttilampaan sijaan syödä myös chilikanaa, possua tai seitania. Kyseessä on pöytään tarjoiltava lautasannos, joka sisältää kausittain vaihtuvia lisukkeita, salaatteja ja tahnoja. Ja annokset ovat todella hyviä! Lounaaseen kuuluu myös alkukeitto sekä kahvi tai tee. Paikka on tosi suosittu, ja se on yleensä hyvin täynnä. Jos haluaa saada paikan, kannattaa pitää joko aikainen tai myöhäinen lounas. Lounaan hinta on 10,30 euroa.

- Haiku Sushi. Sympaattinen ja juuri sopivan kokoinen sushibuffet-paikka Lasipalatsissa. Tarjolla on todella runsas valikoima laadukasta ja tuoretta sushia sekä sen kaveriksi myös muutamaa eri salaattia ja melonia. Myös miso-keitto on täällä erittäin maistuvaa! Itse en syö kuin kasvissusheja, ja niitä on myös runsaasti tarjolla. Tykkään myös erittäin paljon paikan sisustuksesta, jossa kivalla tapaa japanilaisuus ja suomalaisuus kohtaavat. Buffetin hinta 12,50 euroa.

- Pompier Espa. Tämä on ehkä listaukseni "fiinein" paikka - löytyy pöytiinohjaus ja pääruoat myös tarjoillaan pöytiin. Tarjolla on päivittäin vaihtuvat lautasannokset ja niiden lisäksi lounaaseen kuuluu salaattipöytä ja itse leivottua leipää. Harmillisesti tähän lounaaseen taas ei kuulu kahvi tai tee, mikäli ei ota "Kaikki herkut"-vaihtoehtoa. Ruoka on maukasta ja laadukasta, ja paikka onkin erityisesti bisnesväen suosiossa.  Lautasannos sekä salaattipöytä maksavat hieman annoksesta riippuen 11-13 euroa. Suosittu paikka, joten istumapaikat ovat toisinaan vähän tiukassa varsinkin kiireisimpään aikaan.

- Social Burgerjoint. Toinen suosittelemisen arvoinen burgeripaikka keskustassa, tarkemmin sanottuna Citycenterissä. Helsingin Sanomien Nyt-liite etsi hetki sitten Helsingin parasta vegaaniburgeria, ja heidän mukaansa se löytyi juurikin tästä ravintolasta. Itse en ole sitä vielä kokeillut, mutta täytyy korjata asia! Olen maistanut täällä pari kertaa lounasburgeria, ja se on ollut erittäin mehevää ja hyvää. Lounasburger + ranskalaiset (ilman juomaa) maksaa 11 euroa. Annos on niin iso, ettei kaikkia ranskalaisia mitenkään jaksa syödä. Erikoisuutena on, että ranskalaisten päälle raastetaan parmesaania, nam! Tämä paikka on myös todella suosittu, joten välillä tekee tiukkaa löytää istumapaikkaa.

- Dylan Marmoripiha. Dylanilla on useitakin eri toimipisteitä, mutta omaa työpaikkaani lähimpänä on Marmoripiha. Tykkään paikan miljööstä tosi paljon, Alvar Aallon suunnittelemassa Rautatalossa sijaitseva ravintola on sisustettu rakennuksen henkeä kunnioittaen. Myös pienet suihkulähteet luovat hauskaa tunnelmaa. Lounaalla on tarjolla todella monipuolinen salaattibuffet, jonka seuraksi voi valita joko keiton tai kaikki buffet-pöydän lounasvaihtoehdot, joita on tarjolla yleensä 3 + lisuke. Tarjolla on aina vähintään yksi kasvisruoka, ja myös salaateissa on runsaasti lihattomia ja vegaanisia vaihtoehtoja. Lounaaseen kuuluu myös kahvi ja tee. Tältä lounaalta ei todellakaan koskaan tarvitse lähteä nälkäisenä! Lounasbuffetin hinta on 11,90.

--

Unohdinkohan vielä jonkin kivan paikan? Tässä nyt ne, jotka äkkiseltään tulivat mieleen. Nyt kaipaisin myös teidän apujanne, sillä haussa on uusia hyviä lounaspaikkoja. Heittäkää siis ehdotuksia kommenttiboksiin, ehkäpä saan niistä aikaan toisen samanlaisen postauksen tulevaisuudessa :)

-Netta

Postauksen kuvat: Pexels.com

Ladataan...
Destination: Happiness

Blogiani säännöllisemmin lukevat ehkä muistavat, että kirjoitin elokuussa postauksen, jossa kertoilin tavoitteistani tälle syksylle. Yksi tavoitteistani oli lisätä kasvisruoan osuutta ruokavaliostani, ja lupasin myös kertoilla myöhemmin blogissa, miten tuo tavoite lähtee toteutumaan.

Tavoitteelle oli oikeastaan kaksi erillistä syytä. Ensinnäkin, kasvisruokavalio on monilta osin terveellisempi kuin runsaasti punaista lihaa sisältävä ruokavalio. Tutkimusten mukaan punainen liha lisää syöpäriskiä; jo 65 grammaa punaista lihaa päivittäin lisää syöpään sairastumisen riskiä. Yhdysvaltain kansallisen syöpäinstituutin julkaiseman selvityksen mukaan eniten käsittelemätöntä punaista lihaa ja prosessoituja lihatuotteita syövien kuolleisuus on kolmanneksen suurempi kuin vähiten punaista lihaa syövien viidenneksen. Terveysriskejä voi alentaa huomattavasti vähentämällä lihansyöntiä tai korvaamalla punaisen lihan valkoisella lihalla, kuten kalalla tai kanalla. (Lähde)

Toinen syy muutokseen on luonnollisestikin ympäristösyyt. Koko muutos kävi yhtäkkiä entistä ajankohtaisemmaksi, kun IPCC:n ilmastoraportti julkistettiin. Helsingin Sanomat kirjoitti sunnuntaina 14.10.2018, että "Länsimaalaisten pitäisi vähentää lihansyöntiä 90 %, muuten ilmastonmuutoksen hillintä ei onnistu, varoittavat tutkijat". Jutussa kerrotaan, että ruoantuotannolla on paljon ympäristövaikutuksia; se aiheuttaa kasvihuonekaasupäästöjä, metsien hakkaamista, vesipulaa, eroosiota, merien saastumista ja lajien sukupuuttoja. Jo nyt puolet maapallon jäättömästä pinta-alasta on joko karjan laidunmaata tai peltona, jossa kasvatetaan ruokaa karjalle (!!!) . Myös ruokahävikki on iso ongelma. Tutkimuksen mukaan kolmannes maailmassa tuotetusta ruuasta menee hukkaan. Eläinpainotteinen ruokavalio on tutkijoiden mukaan tehoton tapa ruokkia ihmiskunta, sillä lihasta ja maitotuotteista saadaan vain 18 prosenttia kaloreista ja 37 prosenttia proteiinista.

Kysymys tietysti voisikin kuulua, miksi en ruvennut kertarykäyksellä vegaaniksi? Eikö se kaiken järjen mukaan olisi ainoa oikea teko? Vastaus on kuitenkin se, että tunnen itse itseni ja tiedän, että minulle eivät sovi mitkään ehdottomat, kertalaakista tehdyt isot muutokset. Tarvitsen aikaa sopeutua ja oppia uutta. Mutta ehdottomasti haluan kehittyä paremmaksi tässä asiassa, ja olen koko syksyn opetellut uusia tapoja, ja opettelen lisää jatkuvasti.

Tässä muutoksia, joilla itse olen tähän mennessä muuttanut ruokavaliotani:

- Maitotuotteiden vaihtaminen kaura- tai soijapohjaisiin. Nykyään on tarjolla yhä enenevissä määrin tuotteita, jotka korvaavat täysin maitopohjaiset tuotteet. En ole juonut maitoa lukion jälkeen lainkaan ruokajuomana, eikä meidän perheessä muutenkaan käytetä maitoa kuin kahvissa. Olen nyt vaihtanut lehmänmaidon kaura-/soijamaitoon, samoin kuin ruoanvalmistuksessa käytettävän kerman kaurakermaan. Jugurtin sijaan syön kaura- tai soijapohjaista jugurttia (esimerkiksi Valion Oddlygood, Yosa, Alppro Soya). Myös kahviloissa tilaan nykyään aina latteni kasvipohjaiseen maitoon - ja se maistuu ihan huippuhyvältä! Tämä muutos ei siis ole tuntunut siltä, että olisin mitenkään joutunut "luopumaan" mistään, päin vastoin. Ja nämä kaikki korvaavat tuotteet löytyvät sieltä samasta maitohyllystä, jossa aiemminkin asioin, eli mitään ylimääräistä vaivaa ei todellakaan ole itselleni aiheutunut.

- Punaisen lihan korvaaminen kanalla tai kasvisvaihtoehdolla. Olen syönyt huomattavasti vähemmän punaista lihaa - oikeastaan vain sellaisessa "herkuttelutarkoituksessa", eli esimerkiksi kaverin synttäreillä tai tupareissa. Ja niin sen pitäisi ollakin - punaisen lihan pitäisi olla korkeintaan sellainen erikoistapauksien erikoisruoka. Arkisin olen syönyt kanaa ja kasvisruokia (valitettavasti en osaa syödä kalaa). Mutta tässä tullaan mielenkiintoiseen pointtiin, jolle silmäni ovat vasta viime aikoina avautuneet - esimerkiksi juustosalaatti ei välttämättä ole hirveän paljon parempi juttu, kuin jauhelihakastike. Juustoonhan tarvitaan maitoa, ja maito tulee lehmästä. Lehmä on jättimäinen eläin, jonka ruokkiminen ja "oleminen" kuluttaa paljon ympäristöä. Hyvä kirjoitus tästä aiheesta oli Vekuri-blogin postaus "Aiheutin 'kasvissyöjänä' enemmän päästöjä kuin sekaani". Siinä kerrotaan perustellusti, että ympäristön kannalta kanan syöminen saattaa jopa olla pienempi paha kuin juuston syöminen - juuri siksi, että kana on niin paljon pienempi eläin kuin lehmä. MUTTA. Tässä tullaan taas tähän - mistä sitä pieni ihminen voi näitä asioita tietää?! Tässähän menee pää aivan pyörälle ja tulee totaalisen voimaton olo, että kun yrittää tehdä parhaansa ja kehittyä ihmisenä, ja mitä jos tekee kuitenkin koko ajan väärin.. Siksi otan tässä kohtaa käyttöön yhden tärkeimmistä elämänfilosofioistani: lempeyden. Olen nyt tämän asian suhteen prosessiin alkupäässä, ja teen parhaani ja yritän. Se saa riittää.  Juusto on joka tapauksessa pienempi paha kuin liha, sanoo esimerkiksi tämä artikkeli.

- Meillä on nyt kotona kasvisruokapäivä. Mietin, miten saisimme kasvisruoan säännölliseksi osaksi ruokavaliotamme täällä kotona. Päätin, että meillä vietetään "meatless mondayta", ja olen kirjoittanut jääkaapin oveen listan, jossa on tuleville maanantaipäiville valmiiksi päätetty kasvisruoka. Niinpä tiedän valmiiksi joka maanantai, mitä tulen kokkaamaan, ja käyn vain töiden jälkeen kaupan kautta ostamassa ainekset. Sillä tavoin pysyn päätöksessäni kasvisruoan suhteen enkä ala nälkäisenä sooloilemaan ja osta jotain epämääräistä. Yleensä tämä ruoka riittää sekä maanantaille että tiistaille, ja toki olemme kasvisruokaa saattaneet muinakin päivinä tehdä, mutta tällä tavoin ainakin yhtenä päivänä viikossa se on nyt kiveen hakattu. Tämä oli helppo tapa myös myydä idea miehelle - hän kun vielä toistaiseksi vähän pohtii, että "mikä homma". Hyvin ovat ruoat kuitenkin hänellekin uponneet, että ei ongelmaa sen suhteen. Aloitin kasvisruokien tekemisen niistä kaikista ihan tutuista ja helpoista kasvisruoista, joita meillä on muutenkin aiemmin jo syöty - pinaattilettuja, halloum-pitaleipiä, luomuavokadopastaa, falafel-pyöryköitä, fetapastaa, tomaattikeittoa, kasvissosekeittoa... Nyt tarkoitukseni on opetella lisää uusia reseptejä. Ja tosiaan kasvisruokien lisäksi olemme syöneet enemmän myös kanaruokia, ja siten vähemmän punaista lihaa.

- Lounailla olen kokeillut uusia kasvisruokia. Söin elämäni ensimmäisen kerran nyhtökauraa, ja sehän oli hyvää! Syön ihan varmasti uudelleenkin. Lounailla olen syönyt enää tosi harvoin punaista lihaa, ja tarkoitukseni on nyt asteittain vähentää myös kanan syöntiä lounailla, koska Helsingin keskustassa on tarjolla niin hyviä kasvislounaita.

Pidin yhtenä viikkona kirjaa arkipäivien syömisistäni. Söin arkiviikon aikana 5 lounasta, joista 3 lounasta sisälsi kanaa ja 2 oli kasvisruokaa. Söin 5 päivällistä kotona, joista 1 sisälsi kanaa, 3 oli kasviruokaa ja 1 sisälsi punaista lihaa. Viikonloppuna unohdin listata ruokani, mutta luulisin silloin syöneeni 1 annoksen punaista lihaa.

Yhden asian olen huomannut vähennettyäni punaisen lihan syöntiä - kehoni viestii B-vitamiinin puutoksesta muun muassa siten, että suussani on ollut aftoja ja suupielet ovat halkeilleet. Eli kun B-vitamiinia ei enää saakaan tarpeeksi lihasta, on se otettava purkista. Sama juttu koskee myös foolihappoa. Täytynee siis käydä apteekissa hakemassa nämä lisät :)

Muuten ruokavalion asteittainen muuttaminen ei ole tuntunut oikeastaan yhtään hankalalta. En silti halua vieläkään ryhtyä ihan 100 % totaalikieltäytyjäksi minkään suhteen. Koen nimittäin, että elämä voisi hankaloitua sen myötä esimerkiksi silloin, jos mennään kylään vanhoille sukulaisille tai joihinkin juhliin, eikä sitten voisikaan oman ruokavalion takia syödä enää mitään, tai olisi ylimääräiseksi vaivaksi toisille. Mutta omassa arjessani voin totta kai tehdä näitä muutoksia, ja onkin mielenkiintoista nähdä, mihin asti nämä muutokset vievät. En ole varsinaisesti koskaan ajatellut rupeavani kasvissyöjäksi, mutta kyllä tässä varmaan aika pian ollaan jo ainakin "lounaskasvissyöjiä", sitten ehkä jo "arkikasvissyöjiä". Ehkäpä jossain vaiheessa loppuu kiinnostus ja halu koko lihansyöntiä kohtaan kokonaan, kuka tietää. Koen tämän nimenomaan prosessina ja matkana, mutta en halua ottaa hirveän isoa stressiä asiasta.

Sain juuri viikonloppuna ystävältäni muutaman uuden kasvisruokareseptin, ja niitä kokeilen innolla lähiaikoina. Ehkäpä laitan tänne blogiinkin reseptejä tulemaan, mikäli osoittautuvat hyviksi.

Mukavaa iltaa! <3

-Netta

Kuvat: Pixabay.com

Ladataan...

Kirjoittelin blogissa jo viime vuonna siitä, kuinka meille on kuin hiipien muodostunut tavaksi rapujuhlien järjestäminen. Viime viikonloppuna vietettiinkin jo neljättä kertaa rapujuhlia sukumökillä Lahden suunnalla. 

Puhuimme ystävien kanssa tuolloin siitä, kuinka tällaiset perinteet ovat niin kivoja ja tärkeitä. Kolmenkympin paikkeilla monet meistä ovat joutuneet luopumaan monista entisistä perinteistä - ei ole enää lapsuuden jouluja tai perinteistä juhannusta sukumökillä. Mutta onneksi ihminen voi itse luoda omia perinteitään, ja meille yksi perinne on nyt jo neljänä vuonna ollut elo- tai syyskuussa vietetyt rapujuhlat. Jokainen osallistuja tietää niitä jo hyvissä ajoin odottaa, ja jokainen tietää myös jo aika hyvin, mitä niissä tapahtuu ja millä kaavalla juhlia vietetään. Perinteisellä tietenkin!

Ensin körötellään autolla Helsingistä (tai kuka mistäkin) Lahteen. Käydään Launeen Citymarketissa ostamassa ravut ja muut ruoat, ja juomat haetaan Alkosta. Välipalaa tankataan Citymarketin kyljessä olevassa ravintolassa. Sitten ajellaan loppumatka mökille, jossa kukin valtaa oman makuupaikkansa. Vaihdetaan kuulumisia, kuunnellan musiikkia ja availlaan ensimmäisiä juomia. Jossain vaiheessa aletaan koristelemaan paikkoja - levitetään valonauhat ja -pallot, tehdään takkaan tuli ja sytytellään kynttilöitä. Katetaan pöytään rapulautaset (joka vuosi erilaiset), viinilasit, snapsilasit, servetit ja kaikki muu tarpeellinen. Keitetään ravut ja perunat, laitetaan paahtoleivät uuniin ja valmistellaan salaatit ja muut lisukkeet.

Sitten käydään pöytään. Koitetaan syödä rapuja, mutta syöminen keskeytyy jatkuvasti laulun tieltä. Lauletaan kovaa ja korkealta juomalauluja, joista tulee palavasti mieleen yliopistoajat ja sitsit & vuosijuhlat. Keskustellaan, nauretaan, ja lauletaan taas vähän. Laulun jälkeen seuraa tietysti snapsi, joskus pohjanmaan kautta.

Rapujen jälkeen on jälkiruoan aika. Jälkiruokavastaava on leiponut jotain hyvää, aika usein mustikkapiirakkaa, kuten tänäkin vuonna. Kotimaisista, itse poimituista mustikoista tottakai. Jälkiruoan kanssa juodaan tietysti kahvit ja kahvin kanssa saatetaan maistella vähän likööriäkin.

Ruokailun jälkeen aletaan perisuomalaiseen tapaan lämmittää saunaa. Kuunnellaan musiikkia, ehkä pelataan lautapeliä. Joskus se jää, koska on niin paljon puhuttavaa. Kun elämä on heitellyt ihmisiä eri puolille Suomea, riittää harvoilla tapaamiskerroilla puhuttavaa kaikkien menetettyjen päivienkin edestä. 

Saunassa heitetään löylyä, jutellaan lisää ja välillä käydään vilvoittelemassa. Yleensä rohkeimmat ovat vielä syyskuussakin uskaltautuneet uimaan, mutta tänä vuonna se jäi. 

Saunomisen jälkeen iskee usein väsymys - kello on tässä vaiheessa yleensä jo reippaasti yli puolenyön ja juhlat kestäneet jo tuntikausia. Vähän saatetaan vielä syödä iltapalaa, joskus on jopa grillattu yön pimeydessä nuotiolla. Yksitellen juhlijat kuitenkin alkavat hiippailla kukin petipaikoilleen. Aamulla vuorossa on yhteinen aamupala, eilisen illan tapahtumien kertaamista ja mahdollisesti myös ulkoilua esimerkiksi sienestyksen merkeissä. Yleensä suunnitellaan myös seuraavia tulevia tapaamisia ja pippaloita.

Vähän haikein mielin paikat pikkuhiljaa siivotaan kuntoon, koristeet kerätään pois, rapuveitset laitetaan taas vuodeksi takaisin kaappiin ja punaiset valopallot laitetaan kasaan. Lopuksi kukin pakkautuu autoihinsa, mutta ennen sitä yhdessä tuumin todetaan, että ensi vuonna sitten taas! Onneksi syksyn tulossakin on jotain, mitä odottaa!

-Netta

Ladataan...

Joillekin vuoden vaihtuminen merkitsee uutta alkua, toisille taas syksy. Joillekin ehkä molemmat - itse taidan kuulua heihin. Syksyn ajatteleminen on tänä vuonna tuntunut kutkuttavalta mahdollisuudelta kokeilla jotain uutta ja hyvältä hetkeltä opetella myös uusia tapoja ja muuttaa vanhoja. Tälle syksylle olenkin jo kaavaillut useampaakin asiaa - saa nähdä, onko tämä liian iso pala kakkua yhdellä kerralla. Toivotaan, että ainakin osa näistä toteutuu ja jää tavaksi arkeen. Tällaisia suunnitelmia mulla on tämän syksyn varalle:

Meillä aletaan syödä enemmän kasvisruokaa. Ihan jo siksikin, että punaisen lihan liiallinen syöminen ei ole terveellistä ja se on yhdistetty tiettyjen syöpien syntymiseen, ja myös siksi, että lihansyönti on ilmaston kannalta huono juttu. Tästä syntyikin hyvää keskustelua Muovi-aiheisen postaukseni kommenttiosiossa, ja viimeistään keskustelun inspiroimana päätin, että nyt tänä syksynä lomien loputtua ruvetaan meidän taloudessa syömään entistä enemmän kasvisruokaa. Tästä "projektista" tulossa lisää juttua myös blogiin.

Meillä aletaan ylipäänsä syödä terveellisemmin ja enemmän itse tehtyä ruokaa. Olemme kyllä ihan oikeasti olleet aika luvattoman huonoja näissä ruoka-asioissa. Ihan liian paljon meillä on syöty eineksiä, puolivalmiita tai täysin valmiita aterioita. On tilattu ruokaa ja käyty paljon ulkona syömässä. Ja aika paljon on syöty nimenomaan pikaruokaa. Se näkyy itselläni ihan jo kasvaneena vaatekokona, ja ihan varmasti myös jaksamisessa. Ja eivät suola, rasva ja e-koodit kyllä terveydellekään hyvää tee! Siksi nyt syksyn suunnitelmana on tehdä enemmän ruokaa itse, käydä enemmän kaupassa, syödä paljon kasviksia ja hedelmiä ja vähemmän kaikkea epäterveellistä. Tämä on tietysti iso muutos ja tulee viemään aikaa, mutta etukäteissuunnittelulla ja päättäväisyydellä tämä varmasti onnistuu kiireessäkin.

Alan kuntoilemaan enemmän. Tämä liittyy samaan isoon kuvaan, kuin mitä jo edelläkin kuvailin ruoan suhteen. Sen lisäksi, että olemme olleet huonoja tekemään itse ruokaa, olemme kyllä olleet huonoja liikunnankin suhteen. Elämäntapani eivät siis ole olleet varsinaisesti terveelliset, vaikka en esimerkiksi juo paljon alkoholia tai tupakoi. Mutta nimenomaan ruoan ja liikunnan suhteen on paljon parantamisen varaa. Itse syytän tästä aika pitkälti stressiä, joka laamaannutti ja jonka ansiosta lopetin liikkumisen, jonka jälkeen liikkumattomuudesta tulikin sitten tapa tai "normaali" olotila. Ei hyvä! Syksyllä yritän taas saada itseni liikkeelle. Jatkan jo aloittamaani yin jooga-harrastusta, ja sen lisäksi olen päättänyt alkaa käymään säännöllisesti uimassa (koska kesällä totesin uinnin olevan laji, josta oikeasti pidän). Näiden lisäksi tärkeää roolia näyttelee tietysti myös arjen hyötyliikunta sekä koiralenkit. Tässäkin asiassa täytyy todeta, että tarvitaan päättäväisyyttä, jotta liikunnasta oikeasti tulee jälleen osa arkea.

Konmaritan ja siivoan. Elo ja olo täällä 36 m2 kokoisessa asunnossa on ajoittain vähän haastavaa. Säilytystilaa on yksinkertaisesti aika rajallinen määrä, mikä aiheuttaa tietysti aina omanlaisia haasteitaan. Päätin taas jälleen aloittaa eräänlaisen "konmaritus"-projektin, ja käydä läpi kaikki kaapit ja muut säilytyskalusteet sekä laittaa kiertoon kaiken turhan. Vaikka olen tätä jo aiemmin tehnyt, olen varma, että edelleen löytyy tavaroita, joita en käytä tai tarvitse, ja jotka vievät vain turhaa tilaa. Tarkoitukseni olisi löytää kaikille kotimme tavaroille oma paikka, jonne ne laitettaisiin käytön jälkeen, jotta ne eivät jäisi seilailemaan sinne tänne.

Tilaan siivoojan kotiin. Emme ole mitään erityisen innokkaita siivoajia. Mieheni on tässä vähän ahkerampi, mutta minä olen aina vihannut esimerkiksi kaikenlaisia viikkosiivouksia. Siksi pohdinkin, että nyt kun olen valmistunut ja mennyt töihin, voisin tilata kotiimme siivoojan esimerkiksi kerran tai kaksi kertaa kuussa tekemään vähän isomman siivouksen, jolloin meille jäisi omalle kontollemme enemmäkin sellainen arkisiivous ja järjestely. Meillä kävi siivooja aiemmassa kodissammekin muutamia kertoja, mutta 92 m2 kokoisen asunnon siivoaminen tietysti maksoi jonkin verran. Nyt kun meillä on melko vähän neliöitäkin, ei siivojan palkkaaminen edes maksaisi kovin paljoa.

Siinäpä sitä tavoitetta tulevalle syksylle! Suhtaudun suunnitelmiini realistisesti - tässä on montakin juttua, jotka vaativat pitkäjänteisyyttä, päättävyyttä ja uuden tavan opettelua. Täytyy siis lähteä liikkeelle pienen askelin ja edetä asiassa rauhallisesti, mutta silti päämäärätietoisesti.

Onko teillä suunnitelmia syksyn varalle?

-Netta

Seuraa blogia:

Instagram

Facebook

Bloglovin

Pages