Ladataan...

Kiitos kaikille postaustani "Blogien rahakeskustelu on kapeakatseista" kommentoineille - kommenttiboksissa on syntynyt ihan huippumielenkiintoista keskustelua! Tosi kiva kuulla, että myös muut ovat kokeneet asian näin, enkä ole yksin ajatusteni kanssa. Postaus on tällä hetkellä Lilyn "Viikon puheenaihe", joten mikäli sulla on vielä ajatuksia aiheeseen liittyen, käy ihmeessä jakamassa ne kommenttiboksissa.

Kommenttiboksissa nousi mielenkiintoista keskustelua myös siitä, kuinka usein naistenlehdissä ja blogeissakin saattaa törmätä säästövinkkeihin, jotka ovat myös aika korkealta "norsunluutornista" huudeltuja. Siis tasoa "osta vähemmän take away -latteja" tai "käy harvemmin kampaajalla". Kun rahat ovat oikeasti vähissä, eivät tuollaiset asiat kuulu arkeen silloin muutenkaan, ja vinkeistä ei ole oikeastaan mitään hyötyä, kun niihin ei ole rahaa aikapäiviin kuluttanut. Tästä kommenttiboksin keskustelusta inspiroituneena mä päätin tehdä kaveripiirissäni pienen gallupin siitä, missä ja miten mun kaverit on ihan oikeasti säästäneet ollessaan vähävaraisia opiskelijoita. Ja säästäminenhän ei tässä tapauksessa nyt oikeastaan tarkoita sellaista säästämistä, että jonnekin säästötilille tai osakkeisiin laitettaisiin rahaa syrjään, koska siihen harva opiskelija lainkaan pystyy, vaan kyse on siitä, miten sitä penniä on venytetty, jotta rahat on jotenkin saatu ylipäätään riittämään elämiseen.

Tässäpä mainioita ja mielenkiintoisia vastauksia kysymykseen, miten pienituloiset opiskelijat saavat kitkuteltua seuraavaan tukikuukauteen saakka. Kiitos kavereille vastauksista (lisäsin joukkoon myös omani).

"Viikkobudjetti ja ruoan suunnittelu ovat tärkeimpiä asioita. Niissä teen suurimmat säästöt. Rahat riittävät helpommin, kun seuraan rahanmenoa tarkemmin jatkuvasti viikkotasolla, kuin että seuraisin esimerkiksi vain kuukausitasolla. Käytän tässä apuna exceliä, jotta rahat ihan varmasti riittävät. Lisäksi suosin kirpputoreja, Facebook-ryhmien ilmaistavaroita ja Lidliä. Käyn myös vanhempieni luona syömässä ja pesemässä pyykkiä ja saan sieltä mukaani ruokaa kotiin." -Nainen, 26 v.

"Ostin opiskeluaikoina vaatteet kirpputorilta/alennusmyynneistä tai sain kavereilta. Ostin kaupasta aina halvimman vaihtoehdon esimerkiksi elintarvikkeissa". -Nainen, 28 v.

"Tein kesäisin töitä ja laitoin kaiken mahdollisen säästöön, jotta talvella oli muutakin rahaa kuin tuet. Tein isoja määriä ruokaa ja pakastin sen pieninä annoksina, joita oli sitten kiva syödä, kun tukipäivään oli vielä aikaa. Välivuodelta jääneet säästöt auttoivat myös opiskeluaikana, mutta silloin ne myös kuluivatkin." -Nainen, 26 v.

"Opiskelijana en käynyt 7 vuoteen koskaan kampaajalla. En syönyt koskaan ulkona, ainoastaan Unicafessa. Kävin siellä myös lauantaisin säästääkseni. Hyödynsin aina kaikki opiskelija-alennukset. Harrastin vain Unisportilla käymistä ja muita ilmaisia harrastuksia. Jos menin baariin, en koskaan ostanut siellä mitään, vaan join aina pohjat kotona. Asuin kimppakämpässä ja myöhemmin sain onnekseni kaupungin vuokra-asunnon. En koskaan sisustanut ja otin muun muassa itselleni puuttuvan yöpöydän roskakatoksesta. Ostin vain halpaketjujen vaatteita, silloin kun ylipäätään jotain ostin. Välillä teimme ystävien kanssa yhdessä ison satsin ruokaa, koska se tuli halvaksi." -Nainen, 29 v.

"Olin suunnitelmallinen ruokaostoksissa ja minimoin ruokahävikin. Kävin myös tyhjentämässä vanhempien jääkaapin."- Nainen, 27 v.

"Säästin rahaa ruoassa ja ravintoloissa. En ostanut koskaan kalaa tai kalliita tuotteita, en syönyt paljon ulkona, söin aina lounaan Unicafessa ja baarissa en ostanut juurikaan juomia. Kavereiden kanssa kahviteltiin usein myös kotona kahviloiden sijaan. Elämäntyyli ylipäänsä oli sellainen, että kulutin mahdollisimman vähän palveluihin tai nautintoihin ja ostin kaiken aina mahdollisimman halvalla. En kuluttanut myöskään koskaan mihinkään kauneuspalveluihin." -Nainen, 28 v.

"En ostellut koskaan vaatteita enkä käynyt ulkomailla tai matkustellut. Kaikki rahat menivät ruokaan ja bensaan." -Nainen, 28 v.

"Kaikessa oli paljon niukempaa kuin työssäkäyvänä. Kaikesta ostamisesta tuli aina ahdistus ja huono omatunto. Kaikki mitä ostin, oli aina halvinta sorttia. Elintarvikkeet kauppojen omaa merkkiä (tyyliin X-tra, Rainbow, Pirkka), paljon makaronia ja jauhelihaa. Tuijotin ja vertailin kilohintoja kuin maaninen ja koitin aina löytää alennettuja, vanhenevia ruokia. Kosmetiikka oli markettikosmetiikkaa, vaatteet (silloin harvoin kun ostin) olivat halpakaupoista, kirpputoreilta tai kavereilta. Tavaroita tuli paljon myös lainattua sen sijaan, että olisi ostanut omaksi. Asunto oli tietysti minipieni, eikä todellakaan ollut autoa. Säästin myös olemalla ostamatta matkakorttia ja matkustin monen monta vuotta pummilla, pyörällä tai jalan. En käynyt oikeastaan lähes koskaan matkoilla, ja esimerkiksi risteilyllä yövyimme kaikista halvimmissa hyteissä autokannen alla. En harrastanut mitään, hetken aikaa oli Unisportin kortti mutten raaskinut maksaa enää sitäkään. Unicafessa tuli syötyä usein ja baarin sijaan oltiin yleensä opiskelijabileissä. Jos mentiin baariin, juotiin aina pohjat kotona eikä koskaan ostettu mitään baarissa, vaan saattoi olla oma piilopullo käsilaukussa mukana ihan vain säästösyistä. En todellakaan käynyt koskaan, ikinä kampaajalla, kosmetologilla, hierojalla tai missään vastaavalla. Kuljin rikkinäisissä silmälaseissa ikuisuuden, koska ei ollut varaa ostaa uusia. Kotini sisustus oli pelkästään Ikeaa, kirpputoria tai ilmaiseksi saatua, enkä koskaan uusinut mitään kodin tarvikkeita, vaan olemassa olevien tuli riittää ja kestää, vaikka jotain vikaa olisikin ollut. Suunnittelin vakavissani kirkollisveron maksun lopettamista ihan vaan säästösyistä. Työpaikalla palautin taukotilan tyhjiä pulloja ja pidin rahat itselläni. Töistä olen joskus "lainannut" esimerkiksi kyniä ja kirjekuoria, jotta voisin säästää." -Nainen, 28 v.

"Viime aikoina olen pysynyt tiukasti asuinpaikkakunnallani säästösyistä. Olen leiponut leivät ja näkkärit sekä muutkin ruoat alusta asti itse. Seuraan tarjouksia tiiviisti. Koen, että ruoat ja leivät itse tekemällä säästää todella paljon rahaa." -Nainen, 25 v.

"Syön opiskelijaruokaloissa ja kaupoissa ostan aina heidän oman halpamerkkinsä tuotteita. Ostan käytettyjä vaatteita kirpputoreita ja nettikirppareilta. Jos haluan viettää iltaa kavereiden kanssa, vietämme sitä kotona emmekä syö tai juo ulkona. Elokuvat katson kotona, mieluiten Yle Areenasta verorahoilla. Opiskelijana ei voi säästää rahaa sivuun, koska eläminen on niin kallista, etenkin vuokrat, enkä kuitenkaan halua syödä pelkkää makaronia tai höttöä. Kaupassa kaikki on kyllä yhtä hintavertailua, että mitä tuotteita viitsii ostaa. Ei voi vain ottaa ensimmäistä käteen osuvaa. Olen pyrkinyt ilmaisiin harrastuksiin. Netistä löytyy jumppa- ja joogavideoita. Ja juoksu on ilmaista, kunhan on kengät! Piirtäminen ja maalaaminen ovat myös ilmaisia, kunhan ensin satsaa kerran välineisiin. Kirjastoa käytän tietysti myös! Puhelimen olen hankkinut osamaksulla ilman korkoa. Katson aina, onko jotain tapahtumia, jonne pääsisi opiskelijakortilla ilmaiseksi. Esimerkiksi Ateneumissa on välillä sellainen. Olen myös mennyt vapaaehtoistyöntekijäksi tapahtumiin, joihin ei ole ollut varaa ostaa lippua, esimerkiksi festareille. Suosittelen myös opintolainan nostoa, se voi helpottaa elämää ja korko on pieni." -Nainen, 27 v.

--

Mistä sä olet säästänyt ja tinkinyt pienituloisena? Nyt saa laittaa jakoon kaikista näppärimmät ja epämääräisimmätkin vinkkinsä, ja nimenomaan sellaiset oikeasti hyödylliset.

-Netta

Kuvat: Pexels.com

Lue myös:

Blogien rahakeskustelu on kapeakatseista

Rahatilanne pakotti muuttamaan pienempään asuntoon

Onko tiiviisti asuminen "masokismia"?

Ladataan...

Viime vuosina blogeissa on kirjoitettu enemmän kuin koskaan rahasta. Ihanan avoimesti, oivaltavasti, kannustavasti ja idearikkaasti. Naiset (ja tietysti miehetkin, mutta nähdäkseni erityisesti naiset) on voimautettu ottamaan vastuu omasta taloudestaan, sijoittamaan rahastoihin/osakkeisiin/sijoitusasuntoihin ja kerryttämään eläkettä. Ja se on upeaa ja mahtavaa! Uskon, että moni ihminen, joka ei koskaan aikaisemmin ole ajatellut näitä asioita lainkaan, on saanut todella kullanarvoisia vinkkejä ja voinut kiinnostua sijoittamisesta ihan vain blogien ansiosta.

Itseäni kuitenkin hieman häiritsee se, että blogien rahakeskustelu on tavallaan niin kapeakatseista. Rahasta puhutaan blogeissa oikeastaan vain yhdestä näkökulmasta - heidän näkökulmastaan, joilla sitä on. Heidän, jotka voivat sijoittaa, hankkia rahastoja ja laittaa sijoitusasuntojaan vuokralle kerryttäen pesämunaa niin itselleen kuin lapsilleenkin.

Sen todellisuuden taakse jää kuitenkin niin paljon muutakin. Mä en itse ole koskaan kirjoittanut blogissani rahasta, koska ei ole ollut mitään, mistä kirjoittaa. Voin rehellisesti sanoa, että rahakirjoittelu ei ole ollut itselleni lainkaan ajankohtaista, koska mulla ei ole tähän päivään mennessä ollut mitään, mitä sijoittaa yhtään minnekään. Olin ylipisto-opiskelija 7 vuoden ajan ja sen jälkeen lähes vuoden freelancerina (= surkea taloudellinen tilanne). Mulla ei ole missään vaiheessa ollut mahdollisuutta sijoittaa yhtään lanttia, ei sentin senttiä mihinkään. Sen sijaan mä olen ollut useasti tilanteessa, kun palkkapäivään on vielä aivan liian pitkä aika ja tili ammottaa tyhjyyttään. Oon syönyt nuudeleita ketsupilla ja vienyt kotiin vessapaperia työpaikalta. Palauttanut epätoivoissani pulloja kauppaan ja koittanut saada jotenkin nostettua käteisenä mulle kertyneet S-bonukset, jotta voisin ostaa leipää.

Usein sijoituskeskustelussa todetaan, että "kaikki" voivat sijoittaa. Kaikki voivat aloittaa pienestä, esimerkiksi laittaa 15 euroa kuukaudessa rahastoon. Mutta siitä mä olen eri mieltä. Kaikki eivät todellakaan voi sijoittaa edes sitä toisille minimaaliselta tuntuvaa 15 euroa. Köyhälle opiskelijalle, minimipalkkaiselle, pätkätyöläiselle, freelancerille, äitiyslomalaiselle tai omaishoitajalle se ei todellakaan ole taloudellisen tilanteen puitteissa mahdollista. Puhumattakaan sitten vaikka työttömille tai eläkeläisille. Sillä 15 eurolla voi olla kitkuteltava menemään pari viikkoa, ja on suunniteltava äärimmäisen tarkasti päiväkohtainen budjetti, jotta jokainen sentti tulisi käytettyä viisaasti ja jotta rahat oikeasti riittäisivät, koska ilman ruokaakaan ei oikein tule toimeen.

Mä ymmärrän, miksi blogeissa ja julkisuudessa ylipäänsä puhutaan mielummin sijoittamisesta ja omaisuuden kerryttämisestä. Siitä, kuinka pesämuna on tilillä ja lapsille omat osakesalkut. Positiivisista puolista positiivisella näkökulmalla. Köyhyysrajan alapuolella eläminen on usein häpeällistä, rankkaa, vaikeaa ja aiheuttaa niin psyykkisiä, sosiaalisia kuin jopa fyysisiäkin oireita. Voin omasta kokemuksesta todeta, että taloudellinen niukkuus voi tuottaa järkyttävää stressiä, ahdistusta, alakuloisuutta ja vaikka mitä.

Mä jotenkin toivoisin, että rahaskeskustelussa otettaisiin huomioon se näkökulma, että ei, tänäkään päivänä edes Suomen kaltaisessa valtiossa kaikilla ei ole mahdollisuutta sijoittaa. Kyllä sijoittaminen ja raha ovat edelleen etuoikeutettujen ihmisten asioita, vaikka toki ovatkin monen saatavilla ja on hienoa, että jo pienillä summilla pääsee hyvään alkuun.

Mun taloudellinen tilanne on parantunut nyt, kun olen kokopäivätöissä enkä enää opiskele. Se on ihanan vapauttavaa ja tuntuu, että iso kivi on vierähtänyt sydämeltä, kun ei tarvitse enää stressata niin paljon rahasta. Mutta tässäkin tilanteessa mä aion aina muistaa sen, että kaikki eivät todellakaan ole samassa tilanteessa, ja on myös mahdollista, että se omakin tilanne voi muuttua koska tahansa, koska sellaista elämä tuppaa olemaan. Siksi halusin tuoda rahakeskusteluun osaltani myös tämän näkökulman, ja olisi tosi kiva, jos voisitte jakaa kommenttiboksissa omia ajatuksianne aiheeseen liittyen. <3

-Netta

Kuvat: Pixabay

Seuraa blogiani:

Instagram

Facebook

Bloglovin

Lue myös:

Downshiftasin työn lisäksi myös asumisen

En tee 5-vuotissuunnitelmia

5 työtä, joita olen tehnyt

Ladataan...

Hei ihanat, terveisiä Tukholmasta! <3

Istun jaetun hostellihuoneen kerrossängyn yläpedissä ja kirjoitan tätä, vaikka väsyttääkin aivan kuolettavan paljon. Ja samaan aikaan, vaikka väsyttääkin, haluan kirjoittaa ja jakaa hieman ajatuksiani tästä työmatkasta. Tai työmatkan herättämiä ajatuksia? Kuinka vain.

Saavuin siis Ruotsiin viime sunnuntaina ja olen viettänyt tähän asti aikaa Keski-Ruotsissa, mutta nyt tulin viikonlopuksi Tukholmaan. En kuitenkaan ole ihan varma, oliko siinä mitään järkeä, sillä olen tästä tosi intensiivisestä reissusta niin totaalisen poikki, etten jaksanut tänään illalla tehdä mitään muuta, kuin käydä syömässä ja tulla takaisin hostellille, koska olen vain niin v ä s y n y t. (Enkä todellakaan jaksanut puhua kenellekään muille huoneessa majoittuville). Todellisia vanhuuden merkkejä, koska vielä vaikkapa kymmenen vuotta sitten en olisi ikinä valinnut viettää iltaani hostellihuoneessa, vaan olisin lähtenyt into piukeana riekkumaan jonnekin baarikierrokselle ja sosialisoinut iloisesti. Nyt puolestaan ajattelen, että miten ihanaa, kun on jo sen verran ikää, että ei tarvitse. Ei ole enää takaraivossa jyskyttävää Fear of Missing Outia, jonka takia olisi pakko lähteä vaikka verenmaku suussa paahtamaan. Voi vain rötvätä täällä omassa pedissään juuri niin epäsosiaalisena tai epäseikkailijamaisena kuin haluaa. Päivä se on uusi huomennakin ja toivottavasti sitten jaksan tehdä jotain kivoja turistijuttujakin hieman.

Työreissu on ollut tosi antoisa ja monenlaisia tunteita ja ajatuksia herättävä. Mä olen monta kertaa havahtunut ajattelemaan, miten iloinen olenkaan, että satuin saamaan tämän työn. Ja sitä, miten hirvittävän pitkä matka onkaan kuljettu, että tähän pisteeseen ollaan tultu. Kun puhuin uudesta työstä erään tuttuni kanssa jokin aika sitten, totesi hän, että ehkäpä olen affirmoinut tämän työn itselleni. Siis toivonut, odottanut, ajatellut ja halunnut sitä niin paljon, että se siksi tipahti syliini. Mun oli kuitenkin pakko todeta, että nyt mä olen eri mieltä. Ei tämä työtilaisuus toivomalla syliini tippunut, vaan se on vaatinut todella kovaa työtä.

Menin lukioon, vaikka omassa suvussani ei ole montaakaan ylioppilasta eivätkä esimerkiksi kumpikaan vanhemmistani ole käyneet lukiota. Hain yliopistoon, vaikka olinkin jostain syystä  aivan varma, etten koskaan pääsisi sinne, tai en ainakaan koskaan, ikinä saisi jotain niin pelottavaa ja ylivaativaa, kuin gradua valmiiksi (vaan sainpas sitten kuitenkin). Opiskelin yliopistossa ja tein samalla töitä ihan hullun lailla elättääkseni itseni. Tein lähes ilmaiseksi oman alan työharjoittelun, jotta saisin hyvän merkinnän cv:seeni - ja elin samalla täysin kädestä suuhun. Viimeisenä opiskeluvuonna olin kokoaikaisesti oman alan töissä samalla, kun yritin vääntään gradua kasaan, ja oma jaksamiseni oli aivan totaalisen äärirajoilla. Opiskeluaikana kohtasin useita opettajia, ohjaajia ja professoreja, jotka käyttäytyivät asiattomasti, ilkeästi, simputtaen ja vähätellen (eivät tosin vain minua, vaan myös lukuisia muita opiskelijoita. Heistä tehdyt valitukset eivät koskaan tuottaneet mitään tulosta). Sain kuulla useasti, että minun pitäisi olla paljon parempi, taitavampi ja osata jo siinä vaiheessa paljon enemmän. Siis jo aivan opintojen alussakin, kun olin vielä aivan noviisi! Sain jopa kerran kuulla eräältä ohjaajaltani, että minun pitäisi olla parempi, koska muuten on hänen kannaltaan noloa, jos minun osaamattomuuteni yhdistetään häneen tai hänen laitokseensa. Jatkoin silti läpi harmaan kiven menemistä, keräsin työkokemusta ja halusin/päätin saada kivan oman alan työpaikan. Kokeilin työpaikkoja, jotka eivät tuntuneet ollenkaan hyviltä tai omilta, vaan joissa tunsin stressiä, ahdistusta, tylsistymistä, joukkoon kuulumattomuutta ja pahaa mieltä. 

Siksi tuntuu ihan mahtavalta olla juuri nyt juuri nyt tässä. Mennä töihin joka päivä hyvillä mielin, ilman sitä aikaisemmin vaivannutta "onko pakko mennä tänäänkin töihin" -oloa. On mahtavaa, kun omaa työtä arvostetaan ja tietää itsekin olevansa siinä hyvä (vaikka ne opettajat koittivatkin muuta väittää). On mahtavaa olla osa yritystä, joka satsaa työntekijöihin, on kasvava ja jolla menee hyvin. Jossa on hyvä yhteishenki ja jossa voi aina kysyä apua. On kivaa, että lähin kollega on ihminen, jonka kanssa haluaa viettää aikaa myös töiden ulkopuolella. Ja tietysti on ihan huippua, että kaikki se opiskelu, raataminen, paskan niskaansa ottaminen ja taloudellinen niukkuus ovat kannattaneet, koska nyt olen oman alan työssä, koska vastaa koulutustani. En halua ajatella, että olisin affirmoinut nykytilanteen itselleni. Ei, en ole. Se johtuu täysin omista ansioistani, ja vaikka meillä Suomessa kuuluu aina vähätellä itseään eikä itsestään saisi olla ylpeä, niin tänään, tässä hetkessä, mä olen iloinen ja ylpeä siitä, että olen kulkenut tämän polun tähän asti, vaikka aina se ei ole ollut helppoa ja joskus on tehnyt mieli luovuttaa. :)

Huh, tällaisssa ajatuksissa täällä tänään. Nyt nukkumaan, niin jaksan ehkä huomenna tehdä muutakin kuin makoilla sängyllä tietokoneeni kanssa. Aivan ihanaa viikonloppua, toivottavasti Suomessakin on yhtä lämmin kuin täällä (+28c).

-Netta

Ps. Kuva: Pixabay

Ladataan...
Destination: Happiness

Blogeissa kiersi joskus aikoinaan tällainen postaussarja/haaste, jossa esiteltiin erilaisia töitä, joita bloggaaja on elämänsä varrella tehnyt. En tuolloin itse kirjoittanut aiheesta, mutta nyt kun blogissani on ollut paljon puhetta työstä, mietin että voisi olla hyvä raottaa vähän sitä, minkälaisia hommia sitä on tullut tehtyä. Itse olen siis aloittanut työnteon 15-vuotiaana ja sen jälkeen olen ehtinyt tehdä vaikka ja mitä. Tässä haasteessa lieneekin ideana se, että kaivellaan vähän menneitä eikä kerrota siitä ihan uusimmasta työstä. Kerrotaan, mitä kaikkea on tullut kokeiltua ennen nykytilannetta. Musta kyllä tuntuu, että 5 työtä on tosi vähän, siitä jää oikeastaan monta tärkeää pois. Tässä tuleekin nyt 5 aika randomisti valittua työtä, joita olen tehnyt:

1) Kokkikerhon ohjaaja

Yksi ihan ensimmäisiä töitäni oli toimia kokkikerhon ohjaajana kerran viikossa 1-3 -luokkalaisille lapsille. Toimin kerhonohjaajana ystäväni kanssa ja teimme hommaa yhteensä kolme vuotta. Olin homman aloittaessani ysiluokkalainen ja tein sitä siis myös lukion ekalla ja tokalla. Selvisimme hommasta mielestäni yllättävän hyvin, koska mitään sen suurempia katastrofeja ei sattunut, muistaakseni ainoastaan yksi leikkuulauta osittain suli, kun sen päälle oli laskettu tulikuuma kattila, heh... Olin siitä vielä niin nolona, etten kehdannut myöntää sitä kenellekään, vaan otin sulaneen leikkuulaudan mukaani ja heitin sen vasta kotona roskiin. Jälkeenpäin ajatellen, miksi?! Selväähän se on, että tekevälle sattuu, ja tuossa tilanteessa tekijöitä olivat 9-luokkalaiset tytöt ja ainakin kymmenen alle 10-vuotiasta lasta, joten hieno suoritus on jo vain sekin, että kaikki pysyivät hengissä ja ruokakin oli ihan ok.

2) Golfkentän kioskin myyjä

Tämä oli kesätyö ollessani muistaakseni 19-vuotias. Tehtävä sinänsä oli helppo: menin aamulla golfkentän kahvilaan, jossa lastasin golfauton täyteen myytäviä pullia, sämpylöitä, limuja ja muuta. Sitten ajelin golfautolla läpi golfkentän sen keskellä sijaitsevalle "majalle" eli kioskille, jossa järjestelin paikat ja avasin kioskin. Grillailin makkaroita valmiiksi golffareita varten. Harmi vain, että oli todella sateinen kesä ja golffareiden määrä oli monena päivän tosi vähäinen. Olin kuolla tylsyyteen ja ehdin muun muassa lukea kaikki Twilight-kirjat työaikana. Ja vaikka golffareita kentällä olisi ollutkin, niin hekin liikkuivat aina max neljän ihmisen joukoissa, eli "kiireaikana" minulla saattoi olla neljä asiakasta kerrallaan. Sitten vähän taukoa, ja sitten taas ehkä neljä asiakasta, tai ehkä ei yhtään. Ja se golfautolla ajelu ei muuten ollut mitenkään helppoa: onnistuin monta kertaa peruuttamaan ties mihin aitaan ja aiheutin autolle varmaan aika monta naarmua ja kolhua.

3) Ravintolatyöntekijä ravintola Kappelissa

Tämä oli myöskin kesätyö, pari vuotta golfkentän jälkeen. Tein tuona kesänä todella paljon töitä. Työskentelin Espan lavan viereisellä kiskalla, kahvilan puolella, terassilla ja Club Kappeli -klubeilla. Mulla on jäänyt tuosta vajaasta puolesta vuodesta mieleen lähinnä se hirveä kiire ja hektisyys ja se kuinka paljon tein töitä, mutta toisaalta myös ihanat työkaverit ja hurtti huumori, joka auttoi jaksamaan. Kesän päätteeksi Kappeli meni remonttiin ja siisteintä oli, kun saimme esimerkiksi heitellä Arabian astioita rikki jätelavalle. Siinä sai purkaa koko kesän antipatiat :D Vaikka ei sillä, mielestäni kyseisille astioille olisi tietysti voinut löytää järkevämpiäkin käyttökohteita... Saimme myös viedä kotiin jotain irtaimistoa ravintolasta, ja mulla onkin tänäkin päivänä kotona yksi kultakehyksinen iso peili ja yhdet kultaiset taulunkehykset, jotka ovat Kappelista peräisin.

4) Yliopiston koevalvoja

Tein tätä vain muutaman hassun päivän opiskeluaikana. Olin siis valvomassa pääsykokeita, mikä oli erittäin helppoa. Käytännössä työhön ei kuulunut mitään muuta, kuin tarkkailla, että kokeiden tekijät ovat hiljaa ja keskittyvät omiin kokeisiinsa. Helppo tapa tienata lisärahaa siis.

5) Sijaisopettaja

Opiskeluaikana aloin tehdä "vakityöni" ohella myös opettajan sijaisuuksia. Tästä riittää sekä hyvää että huonoa kerrottavaa, ihan täysin riippuen päivästä, koulusta, luokasta ja niin edelleen. Aika pian huomasin, missä kouluissa on hyvä meininki ja minkä luokkien kanssa on kivaa työskennellä. Aloinkin sitten hieman valikoida, minne menin sijaiseksi ja minne en. Kouluissa ja luokissa on tosi paljon eroa. Osa oppilaista haluaa tietysti "kiusata" sijaista ja osa taas tykkäsi tosi paljon, kun oli sijainen ja vähän vaihtelua. Myös koulujen ja opehuoneiden ilmapiireissä oli paljon vaihtelua.

Lisäksi mä olen työskennellyt ainakin rippileirin isosena, konditoria-kahvilan työntekijänä, elokuva-avustajana, hintaseurannan datan kerääjänä, pikaruokalatyöntekijänä, joulumarkkinoiden myyjänä, lastenhoitajana, kivijalkakaupan myyjänä, nettikaupan työntekijänä, luokanopettajana ja kääntäjänä. Mitäköhän unohdin mainita?

Musta on iso rikkaus, että oon päässyt tekemään monenlaisia töitä. Ne on kaikki omalta osaltaan opettaneet jotain ja niistä opeista on ollut hyötyä taas seuraavassa työssä. Minkälaisia töitä te ootte tehneet?

-Netta

(Kuvat: Pixabay)

Lue myös:

Mitkä asiat ovat työssä tärkeitä?

Kirjavinkki: Unelmahommissa

Jätin työni - onko se rohkeutta?

Ladataan...

Kirjoitin jo kesäkuussa viettäneeni valmistujaisjuhlia. Nyt seuraa paljastus - en ollut ihan virallisesti valmis vielä silloin. Juhlapäivää valittaessa luulin kyllä, että olisin, mutta yliopisto on niin hirveän jähmeä laitos, etten tajunnut tällaisten asioiden tapahtuvan hiiiitaaaasti. Koska vaikka olinkin palauttanut graduni jo aikoja sitten, täytyi tietysti odottaa, että se arvosteltaisiin ja arvosana ilmestyisi rekisteriin. Sen jälkeen piti vielä pyytää tiettyjen opintojen sitomista kokonaisuuksiksi, ja kun tämä oli tehty, piti täyttää e-lomake valmistumista varten. Näissä kaikissa asioissa tietysti kesti oma aikansa, mutta sittenkin, kun kaikki nämä kommervenkit olivat jo takana, odoteltiin asiaa joka tuntuu ihan kivikautiselta - todistuksia allerkirjoittavat henkilöt olivat viettämässä pitkää kesälomaansa ja sain odotella, että he suvaitsevat tulla allekirjoittamaan todistukseni. No, VIHDOIN tällä viikolla sain todistuksen käteeni, jee! Nyt voin sitten huudella pitkin kyliä olevani maisterin papereilla varustettu tyttö.

Eipä tuo toisaalta mitään haittaa, että juhlia vietettiin jo kesäkuussa - asuimme silloin tarpeeksi isossa asunnossa, jotta pystyin pitämään juhlat kotona, ja olinhan jo silloin tehnyt kaikki pakolliset opinnot ja gradukin oli jo ollut palautettuna hyvän tovin. Ja onneksi juhlin, sillä todistuksen hakeminen yliopiston toimistolta oli varsin korutonta. Nykyään kun (ilmeisesti säästösyistä) ei mitään publiikkeja enää ole, vaan todistus haettiin toimistosta vuoronumerolla, jossa virkailija sen ojensi ja kohteliaasti tiskin takaa onnitteli. Siinä sitä sitten vähän hämmentyneenä todistus kädessä sai todeta, että tässä se nyt sitten oli.

Valmistumiseen liittyy monenlaisia tunteita. Tavallaan en ole edes täysin vielä ymmärtänyt, että se kaikki on nyt ohi. Ei enää tenttejä, esseitä, kotitehtäviä, harjoitteluja, kandeja, tutkielmia, gradua.. Kaikki se tuntui välillä valtavan työläältä, kun kävi koko opiskeluajan myös töissä tienatakseen rahaa vuokraan ja muuhun elämiseen. Tavallaan tuntuu aivan ihanalta ja helpottavalta, mutta kyllä ilmassa on kaihoakin. Taakse jäävät nyt lopullisesti opiskelijabileet (keskellä viikkoakin), lounaat opiskelijakavereiden kanssa, juorutuokiot kaikista höperöistä professoreista ja luennoitsijoista, aamuluentojen skippaaminen ja opiskelijahaalareiden käyttäminen vappuna. Opiskelija-ajasta voisi kai sanoa, että se oli yhtä aikaa kamalaa ja ihanaa. Ja voi luoja, miten hauskaa se myös välillä olikaan!

Kauhulla olen lukenut uudistuksista, joita opiskelijoiden toimeentuloon ja tukiin on viime aikoina tehty. Juuri yhtenä päivänä totesin, että olen erittäin onnekas, että ehdin suorittaa opinnot loppuun ilman, että kyseiset uudistukset olisivat vaikuttaneet elämääni. Koska olin itse opiskelija monen monta vuotta, tulen aina olemaan opiskelijoiden puolella enkä voi mitenkään ymmärtää sitä, että tulevaisuuden veronmaksajilta viedään etuja pois. Näen asian niin, että tukien leikkaaminen pakottaa vain käymään entistä enemmän töissä ja lykkää siten valmistumista. Kävin itsekin koko opiskelija-ajan töissä usen kerran viikossa enkä olisi mitenkään pärjännyt pelkkien tukien varassa, mutta jos tuet olisivat olleet pienemmät, olisin käynyt töissä vielä enemmän, enkä varmaan olisi valmistunut vieläkään. Pistää vihaksi tuollainen lyhytnäköisyys, mutta minkäs teet. Itselläni on suunnitelmissa mahdollisesti opiskella joskus tulevaisuudessa jotain lisää, mutta sekin on tehny hankalaksi siten, että joutuisin hakemaan opintoihin jostain pikkukiintiöstä, koska olen jo kertaalleen opiskellut.

Mahdolliset seuraavat opinnot eivät kuitenkaan ole ajankohtainen asia juuri nyt, vaan aion kyllä ainakin hetken aikaa nauttia siitä, että opiskeleminen on nyt takanapäin ja vapaa-ajalla saa hyvällä omatunnolla lukea muutakin kuin tenttikirjoja, tehdä tietokoneella muutakin kuin gradua ja viikonloppuisin saa vain hölläillä. Mutta, never say never.

Kuvat on otettu juhlapäivänäni kesäkuussa. Sain ihania kukkia, lahjoja ja oli vain niin kivaa. Mulla oli Tiger of Swedenin mekko ja vähän pörröinen tukka (näköjään). Nyt kun paperit on oikeasti kourassa, aion juhlia vielä vähän menemällä sukulaisten kanssa syömään, nuo juhlat kun olivat vain kavereille. Kyllähän sitä nyt vähän lisää juhlia pitää, kun jotain aihetta on.

-Netta

Ladataan...

Alkaa olla aika hyvästellä viimeinen kevätkuukausi ja toivottaa tervetulleeksi kesäkuu. Tuntuu, että toukokuu kiisi ohi kuin pikajuna enkä meinannut pysyä ollenkaan perässä. Kaikenlaista kivaa puuhaa riitti, samoin kuin vielä kevään viimeisiin tentteihin pänttäämistä ja graduun liittyviä juttuja sekä työntekoakin. Ehkäpä voisikin olla hyvä listata, mitä kaikkea sitä tulikaan toukokuussa tehtyä:

- 1.5 meille kotiutui vihdoin oma koiravauva, Frida. Haimme pikkuneidin Tampereelta vappupäivänä, oikeastaan samantien sen jälkeen kun olimme kotiutuneet Tukholmasta ja heittäneet matkalaukut kotiin. Koko toukokuu onkin mennyt pentuun tutustuessa ja koittaessa opettaa sitä perheen tavoille. Neitokainen omaa kyllä luonnetta ja tällä hetkellä on tosiaan pientä uhmaikää havaittavissa, joten vaatii myös pitkää pinnaa omistajilta. Mutta onhan tuo vain niin suloinen otus, että lyhyiksi jääneistä yönista huolimatta ei yhtää kaduta koiran hankinta.<3

- Äitienpäivää puolestaan vietimme mökillä aurinkoisessa kevätsäässä. Se olikin ensimmäinen kerta tänä keväänä, kun kävimme mökillä, ja aloimme myös silloin suunnitella remonttiprojektin käyntiin polkaisemista. Ilma oli ihanan keväinen ja tällä kertaa myös grillailimme ensimmäistä kertaa tälle kesälle. Kun mökkikausi tuli korkattua, niin olemmekin jo sittemmin ehtineet mökkeillä pari kertaa sen jälkeenkin, ja eiköhän tahti pysy tiiviinä koko kesän, niin paljon kaikkea hommaa mökillä riittää. Ja tietysti mökkeily on kivaa nyt siksikin, että tuo karvakaveri pääsee sinne purkamaan energioitaan ja silminnähden nauttii mökillä olosta.

- Järjestimme kotonamme yllätysvalmistujaiset ystävällemme. Yllätys onnistui täydellisesti ja juhlat olivat tosi mukavat, lämpimät ja rennot. Paikalle saapui juhlakalun läheisimpiä ystäviä sekä muutamia sukulaisia. Järjestimme juhlat nyyttärihengessä, jottei meille tulisi ihan hirvesti vaivaa, vaan kaikki vieraat voisivat omalta osaltaan osallistua juhlien järjestelyyn. Hankin itse vielä muutamia kivoja koristeita Tigerista juhlatunnelmaa luomaan, ja kaikki tuntuivat olevan juhliin erittäin tyytyväisiä. Päivänsankari varsinkin oli ikionnellinen ja jaksoi koko illan ihmetellä, miten hänet onnistuttiinkin yllättämään niin täydellisesti.

- Kävin myös polttareissa Tampereella ja pääsin samalla ensimmäistä kertaa kokeilemaan Bollywood-tanssia. Aika hauskaa puuhaa! Polttarit olivat koko viikonlopun kestävät, mutten pystynyt itse osallistumaan kuin lauantaina, samoin kuin pari muutakin pääkaupunkiseutulaista. Junailimme siis aamulla Tampereelle ja sitten illalla takaisin kotiin. Kivasti sinäkin aikana ehti onneksi häärätä mukana ja tutustua muihin vieraisiin.

- Osallistuin tietysti myös ystäväni sekä Fridan kanssa Helsinki Puppy Paradeen (kuten jo aiemmin täällä kirjoittelinkin), mikä oli kyllä kertakaikkisen hauska kokemus! Meitä myös haastateltiin ennen itse tapahtumaa Hesariin, jutun löydät täältä.

- Aloitimme mökkiprojektin purkamalla saunan pukuhuoneesta kaapin ja hyllyn sekä maalamalla tilan katon, ikkunan- ja ovenpielet sekä penkit valkoisella maalilla. Teimme erinäisiä hankintoja projektia varten (muun muassa Ikeasta, Rakennusapteekista sekä netistä) ja suunnittelimme kovasti, miten homma toteutetaan ja miten sitä jatketaan. Pukuhuone onkin tällä hetkellä enää viimeistelyä vaille valmis ja muutoksesta on tulossa tarkempaa postausta lähiaikoina, kunnollisine ennen- ja jälkeenkuvineen, tietysti. Saunatuvan puolella emme ole vielä ehtineet aloittaa itse remonttiprojektia, mutta olen kyllä ehtinyt jo maalata 4 tuolia, yhden naulakon sekä yhden lipaston (sen tosin vain osittain) valkoiseksi. Eli tavallaan sielläkin on hommat jo käynnistetty! Ainakin pukuhuoneen muutos miellyttää niin paljon silmää, etten malttaisi päästä näkemään muutosta myös saunatuvan osalta.

(Pieni sneak peek-kuva saunan pukuhuoneesta ennen muutosta.)

- Sain kesäksi yliopiston tukeman harjoittelupaikan ruotsalaisesta yrityksestä ja työ nykyisessä työpaikassani jää siten taakse kesäkuun alussa. Kohti uusia tuulia siis! Kiva päästä tekemään oman alan hommia kesän ajan, ja sen jälkeen olisikin tarkoitus syksyn aikana ripeään tahtiin saattaa gradu loppuun ja valmistua filosofian maisteriksi. 

Tapahtumarikas kuukausi siis takana! Kesäkuussa teen harjoittelua maanantaista perjantaihin kahdeksan tuntia päivässä, mutta viikonloput olen vapaalla. Katsotaan siis, mitä kaikkea silloin ehtii. Ainakin tiedossa olisi mökkiremontin jatkoa sekä juhannuksen viettoa. Palataan pian remonttitunnelmissa!<3

Ladataan...

Jos haluatte tietää, mitä ruudun tällä puolella on tänä keväänä tehty, niin siihen voisi melkein kyllä vastata yhdellä sanalla: opiskeltu! On tehty rästikursseja ja -tenttejä ja ennen kaikkea kirjoitettu gradua. Eilen lähetin seminaarityöni, eli reilut 20 sivua tekstiä arvioitavaksi ohjaajalleni, opponentilleni sekä seminaariryhmälle. Nyt vähän jännittää, millaista palautetta sieltä tuleekaan! Samalla olen myös ylpeä itsestäni, että sain kuin sainkin työn hyvälle mallille ja valmistuminen ihan oikeasti häämöttää edessä, luultavasti se ajoittuu alkusyksyyn.

Tällaiset isot projektit, jotka vaativat paljon aikaa ja panostusta ja jotka lopuksi arvioidaan, tuottavat mulle yleensä aika paljon stressiä. En ole koskaan ollut kovin hyvä aloittamaan ajoissa, ja tälläkin kertaa suurin osa tuosta 20 sivusta syntyi viimeisen kolmen viikon sisään, samoin kuin myös aineiston analysointi. Tavallaan taidan vain olla sellainen ihminen, joka toimii tehokkaammin paineen alla ja saa asioita paremmin aikaan sitten, kun on vähän tuli hännän alla. Aloitin kyllä analysoimaan aineistoani jo joulukuussa, mutta sitten se homma vaan jotenkin jäi kaikkien muiden projektien alkoihin, ja jatkoin sitä vasta sitten kun oli aivan pakko. Sujuihan tuo tälläkin systeemillä, mutta varmasti olisi ollut vähän stressivapaampaa, jos olisin jakanut työn tasaisemmin usean kuukauden (enkä viikkojen) ajalle.

Opinnäytetyön/kandin/gradun aiheen valinnan kanssa kannatta ehdottomasti käyttää hetki aikaa. Itse valitsin kandini aiheeksi sellaisen, jota ei ollut pahemmin aikaisemmin tutkittu, ja välillä tuntui, ettei itsellänikään ollut mitään hajua siitä, mitä oikeasti olen tekemässä. Niinpä päätin heti kättelyssä, että valitsen graduni aiheen siten, että siitä on kohtalaisen "helppo" tehdä tutkimusta. En ole tähtäämässä tutkijan uralle, joten miksi turhaan valita liian kunnianhimoinen aihe, jonka kanssa joutuu vain vaikeuksiin ja pahimmassa tapauksessa koko kirjoittamisesta ei tule mitään ja valmistuminen viivästyy. Niinpä valitsin aiheen, jonka tutkimiseksi ei joutuisi suorittamaan mitään kyselytutkimuksia tai haastatteluja, vaan analysoitava aineisto olisi valmiiksi olemassa. Lisäksi samantyyppisestä aiheesta oli jo tehty joitakin muitakin graduja, joista sain hyviä ideoita ja lähteitä oman työni tekemiseen. En luonnollisestikaan toki kopioinut muitten töitä, mutta sain niistä hyvää inspiraatiota.

Aiheen valintaan varmasti on eri kriteerit eri aloilla ja joillain aloilla aihe on tärkeä sekä arvosanan ja että työllistymisen kannalta. Itse kysyinkin nämä asiat vielä graduohjaajaltani läpi, eli vaikuttaako gradun aihe jollain tapaa saamaani arvosanaan tai mahdollisuuksiini työmarkkinoilla, ja ohjaajani totesi, että se ei näihin asioihin vaikuta. Olenkin ollut tyytyväinen siihen, että aiheeni ei ole liian kunnianhimoinen, vaan siitä on ollut suhteellisen helppoa ja siten myös mukavaa ja mielenkiintoistakin kirjoittaa.

Luulen, että on myös tärkeää jatkaa gradun kirjoitusta nyt heti seminaarityön esittelemisen jälkeen. Jos työn jättää liian pitkäksi aikaa hautumaan, unohtaa itsekin mitä oli tekemässä ja myös kiinnostus koko asiaa kohtaan laskee. Koitankin nyt kovasti motivoida itseäni kirjoittamaan työn kesän aikana valmiiksi. Teen viimeiset tutkintooni kuuluvat tentit kesäkuussa, ja mikäli vain saan gradun kirjoittettua kesän aikana loppuun, voin valmistua alkusyksystä. Mikäs sen kivempaa, onhan tässä tullut jo viimeiset kuusi vuotta opiskeltua ja se kyllä riittää. Nyt kiinnostaa erittäin paljon työelämä ja toki sitä myötä myös muun muassa vapaat viikonloput, normaalit lomat ja tietysti myös säännöllinen palkka.

Nyt kuitenkin pahin on ohi, kun tuo seminaarityö valmistui ja ei ole enää isoa, kuumottavaa deadlinea hengittämässä niskaan. Tästä lähtien gradua saa sitten kirjoitella omaan tahtiin. Ja onneksi nyt on myös kaikkia kivoja juttuja tiedossa: sain juuri kutsun oman alan työhaastatteluun, lähdemme ensi viikolla Tukholmaan Adelen keikalle ja lisäksi varasimme juuri itsellemme koiranpennun! Kaikkea mielenkiintoista siis luvassa. Ja toivottavasti ehdin nyt kirjoitella tänne blogiinkin vähän useammin taas. :)

Ihanaa viikonloppua kaikille!<3

-Netta

Ladataan...

Kirjoitin viime vuoden lopulla, että toiveeni tälle vuodelle bloggaamisen suhteen olisi kirjoitella useammin. No, kuinkas kävikään? Ainakaan vielä tahti ei ole tiivistynyt viime vuodesta, mutta sehän on se laatu eikä määrä, eikö vain?

Jos tammikuu meni vähän tahmeasti, niin helmikuu hurasti tosiaan ohi ihan älyttömän hektisissä merkeissä. En ole oikeastaan pahemmin ehtinyt napsia kuvia tai miettiä varsinaisia postausaiheita, kun ihan vaan arki on vienyt niin paljon energiaa. Nyt ajattelinkin tehdä täälaisen pienen tilannekatsauksen siihen, mitä tänne tällä hetkellä kuuluu.

- Opiskelut ovat tosiaan pitäneet minut kiireisenä. On ollut paljon tenttejä ja kirjallisia tehtäviä, ja samoin minun pitäisi nyt alkaa kovasti jo pakertaa gradun parissa! Huhtikuun lopussa pitäisi seminaarissa esitellä ensimmäiset 20 sivua, eikä vielä kauheasti mitään ole valmiina. Mutta viime hetken paniikissahan ne parhaat tuotokset syntyvät, eikö niin?

- Samoin olen kovasti pohtinut tulevaa syksyä: opiskelenko vielä vai menenkö töihin. Töitä olen katsellut, mutta tilannehan on aika huono tällä hetkellä vähän kaikilla aloilla. Jotain töitä aion kuitenkin hakea (ja saa nähdä miten käy), vaikka minulla on vielä myös yksi sivuaine jonka haluan tehdä, mutta pohdinnan alla on, teenkö sen tutkinto-opiskelijana yliopistossa vai avoimen yliopiston kautta. Tämä riippuu monesta käytännön asiasta, ja omakin pääni on vähän pyörällä näiden byrokraattisten kommerverkkien kanssa.

- Minuun iski viime viikolla joku tauti ja olin monen vuoden tauon jälkeen kuumeessa! Eikä pelkkä kuumekaan riittänyt, vaan tähän tautiin kuului myös oksentelua ja päänsärkyä. Tietenkin tauti iski juuri silloin, kun äitini oli käymässä toiselta puolen Suomea, enkä valitettavasti sitten voinut kauheasti häntä viihdyttää. Onneksi tauti meni sitten muutamassa päivässä ohi, ja nyt vointini on taas ihan hyvä.

- Pienen kummipoikani ristiäisiä juhlittiin viime viikonloppuna. Olin sylikummina ensimmäistä kertaa elämässäni, ja olen vieläkin tästä kunniatehtävästä aivan innoissani. Olen nyt nähnyt tuota pikkuista lähes viikoittain, ja ihanaa on seurata lähietäisyydeltä, kuinka tuo pieni ihme kasvaa ja kehittyy. Kunhan hän tuosta saa ikää lisää, niin aion kyllä viedä häntä vaikka minne kivoihin paikkoihin ja keksiä meille kaikkea kivaa tekemistä. En siis suinkaan tyydy olemaan kummi, joka lähettää kerran vuodessa synttärilahjan, vaan haluan olla mukana kummilapseni elämässä niin paljon kuin mahdollista :)

- Pääsiäinen lähestyy, ja me olemme menossa minilomalle Turkuun. Olemme yhden yön hotellissa ja sitten olisi tarkoitus kierrellä ja ihmetellä Turkua. Turusta siirrymme vielä yhden ystävän luokse Poriin, jossa olemme myös yhden yön.

- Pääsiäisestä päästäänkin jo sujuvasti vappuun, joilloin koittaa kauan odotettu hetki: Adelen konsertti Tukholmassa! Lennot varasimmekin jo, mutta pian pitäisi varata myös hotelli. Tarkoituksena olisi viettää jokunen yö Tukholmassa, onhan se niin ihana kaupunki, jossa riittää aina kaikkea uutta ihmeteltävää. Ja takaisin tulemme mahdollisesti laivalla, jotta saamme vielä vähän jatkaa lomailua sielläkin.

- Kävimme muutama viikko sitten syömässä paljon hehkutetussa uudessa ravintolassa, Baskeri & Bassossa. Ja täytyy antaa kyllä ravintolalle täysi kymppi! Ensiluokkaista palvelua, hyvää viiniä ja maistuvaa ruokaa sekä ihana tunnelma. Ravintolan toinen omistaja hääräsi itse kokoajan salin puolella ja osasi todellakin tehdä olomme kotoisaksi. Lämmin suositus siis kyseiselle paikalle, menemme varmasti uudestaankin.

 

Sellaista tänne siis kuuluu. Kiireistä, vähän stressiäkin on ilmassa, mutta toisaalta myös paljon kivoja juttuja on tapahtunut ja lisää tiedossa. Arkista eloa mukavilla lisämausteilla. Kovasti jo odottelen, että aurinko alkaisi paistaa enemmän ja ilmat lämpenemään, jotta voisin kaivella kaapin pohjilta esiin kevätvaatteita ja aurinkolaseja. Mutta pian senkin aika koittaa, ja sitä ennen pitäisi hoitaa monta velvollisuutta pois alta.

Rentoa viikonloppua kaikille! <3

-Netta

Ps. Postauksen kaikki kuvat ovat Instagramistani, löydät minut sieltä & Snapchatista nimellä nettafrancesca.

 

Ladataan...

Nämä syksyn viikot viikonloppuineen tuntuvat kuluvan niin hujauksessa, ettei meinaa jäädä aikaa kirjoitella blogia, vaikka halu olisikin kova. Useampiakin postausaiheita on pääni sisällä kypsymässä, mutta en ole toistaiseksi ehtinyt vielä hioa niitä ihan loppuun asti. Viikot menevät pitkälti töiden ja opiskelujen parissa, ja viikonloppuisin olen myös toisinaan töissä tai sitten muuten kalenteri on aikalailla buukattu täyteen. Tälle vuodelle olisi vielä tiedossa ainakin omat tuparit ja muutamat ystävien tuparit, työpaikan pikkujoulut, kaveriporukan pikkujoulut, ihan se oikeakin joulu, uusivuosi, omat synttärit.. Yhtä juhlaa siis! Tosin, olisi siinä sivussa paljon myös velvollisuuksiakin hoidettavaksi, mutta nekin sujuvat paremmin kun on jotain kivaa tekemistä vapaa-ajalla.

Koska en ole vielä ehtinyt kypsytellä loppuun niitä muutamia vähän pohdiskelevampia postauksiani, päätin tänään tehdä ihan tällaisen perinteisen "mitä kuuluu juuri nyt" -postauksen ja valottaa vähän, mitä kaikkea on viime aikoina tullutkaan puuhailtua.

Ensinnäkin, viime viikonloppuna oli se Robinin keikka, josta jo aiemmin kirjoittelinkin! Tämä oli siis Robinin kaikkien aikojen ensimmäinen K18-keikka, ja hyvin herra kyllä keikastaan suoriutui. Ihanan energinen meininki ja kaikki suosituimmat hititkin tuli kuultua. Ennen itse keikkaa etkoilimme kavereiden kanssa täällä meidän luonamme syöden vähän juustoja ja juoden viiniä, joten tunnelma oli katossa kun keikalle pääsimme. Keikka oli Circuksessa ja sen jälkeen päätimme mennä vielä Ravintola Manalaan syömään pizzaa. On tosi kiva, että Suomessakin on paikkoja, joissa on pöytiintarjoilu vielä kahdelta yölläkin :)

Lisäksi viikonloppuna oli muutakin juhlimisen aihetta; kaksi kaveriani järjesti Halloween-synttäribileet. Juhlat olivat niin mukavat, että unohdin tyystin ottaa kuvia! Olin itse pukeutunut noidaksi (pieni sneek peek nähtävillä taas sivupalkissa Instagram-kuvissani). Minulla oli musta peruukki, paljon koruja ja tummat, "noitamaiset" vaatteet. Kaverini olivat koristelleet paikan tosi upeasti Halloween-teemaan sopivasti ja myös ruuissa näkyi sama teema. Oli myös kiva, että oikeastaan kaikki vieraat olivat huomioineet teeman pukeutumisessaan. Nämä olivat omalta osaltani ensimmäiset Halloween-bileet joissa olin, mutta toivottavasti eivät viimeiset! Nyt oikeastaan muistin taas pitkästä aikaa sen, kuinka paljon tykkäänkään naamiaisista.

Viikonlopun juhliminen taisi ottaa koville, koska koko tämän viikon olenkin sitten kärsinyt armottomasta niskajumista ja sen seurauksena unettomuudesta, päänsärystä ja käsikivusta. Minulla on aina aika ajoin niskaongelmia, ja nyt ne sitten pitkästä aikaa taas pulpahtivat pintaan. Olen koittanut jumpata ja venytellä niskaa, hieroa sitä ja käyttää lihaksia rentouttavaa geeliä. Nyt onneksi suunta onkin jo selvästi parempaan päin, mutta ihanaa olisi vielä päästä ihan oikean hierojan käsittelyyn tai kiropraktikolle. Kovasti tässä pohdinkin, josko raaskisin sijoittaa moiseen. Täällä pääkaupunkiseudulla tällaiset palvelut vaan eivät ole ihan halvimmasta päästä. Nyt täytyy ruveta varmaan myös vakavasti miettimään, jos aloittaisi esimerkiksi joogan tai pilateksen harrastamisen, koska ne pitävät niskakivut aika hyvin poissa.

Niskakipujen osasyynä on varmastikin ollut opiskelu huonoissa työasennoissa. Opiskelujen kanssa onkin ollut kiirettä: palautin ja esittelin juuri graduni tutkimussuunnitelman ja lisäksi koitan kovasti päntätä vielä yhteen sivuainekokeeseenkin. Uusia kurssejakin alkoi juuri, joten hommia riittää. Toisaalta, yliopistolla joululoma alkaa jo 14.12, joten kohtahan sitä ollaan opiskelujen osalta jo lomalla! Vähän aikaa pitää vielä jaksaa tsempata, ja sitten saa lähes kuukaudeksi unohtaa opiskelujutut.

Nyt mielessä siintää monia kivoja juttuja: omat tuparimme, lähestyvä joulu ja erityisesti joulusisustus (ja joulukuusi!) sekä synttäri-/uudenvuodenjuhlat täällä kotona. Lisäksi olen järjestämässä eräitä yllätysjuhlia ystävälleni ja siinä riittää myös paljon suunniteltavaa.

Nämä postauksen kuvat on muuten otettu jokunen viikko sitten. Kuten kaikkien muiden, on minunkin pakko vielä hehkuttaa miten ihanan aurinkoinen syksy onkaan ollut!

-Netta

Pages