Ladataan...
Destination: Happiness

Suomen luonto valitsee joka vuosi Vuoden turhakkeen, joka on turha, ympäristölle haitallinen asia tai esine. Esimerkiksi vuoden 2016 turhake oli muovipussi ja vuoden 2017 turhake fleece. Vuoden 2018 turhake paljatettiin 13.12, ja tämän "kunnian" sai pikamuoti.

Suomen lunnon sivuilla valintaa perustellaan seuraavasti:

" Vaatekaupoissa kiertelystä on tullut monelle harrastus, ja harkitsemattomia heräteostoksia tehdään yhä enemmän. Tähän kuluttajia yllyttää niin sanottu pikamuoti. Se tarkoittaa nopeasti ja halvalla tehtyjä edullisia vaatteita, joita ostetaan ilman harkintaa ja käytetään lyhyen ajan. Suomen Luonnon toimitus valitsi pikamuodin vuoden turhakkeeksi liki 500 ehdokkaan joukosta. -- Terminä pikamuoti eli fast fashion on peräisin jo 1990-luvun lopulta, jolloin vaatevalmistus alkoi siirtyä Aasian maihin. Niissä hinnan lisäksi kilpailuvalttina on nopea valmistus. Uusia mallistoja saadaan kauppoihin parin kuukauden välein, eikä tuotteita tehdä varastoon. Vaateteollisuus kuluttaa paljon luonnonvaroja ja kuormittaa ympäristöä. Pikamuotivaatetta saatetaan käyttää vain muutamia kertoja ennen sen päätymistä jätteeksi. Maapallolla joutuu joka sekunti kuorma-autollinen vähän käytettyä vaatetekstiiliä polttoon tai kaatopaikalle. -- Vaate­teollisuuden hiilijalanjäljen on laskettu olevan hieman suurempi kuin globaalin lento- ja laivaliikenteen yhteensä. Liikenne ja logistiikka liittyvät myös pikamuotiin.-- Keskivertovaate majailee vaatekaapissa noin kolme vuotta, josta se on aktiivisessa käytössä vain kaksi kuukautta."

Mielestäni tämän vuoden valinta on varsin osuva, koska on erittäin tarpeellista tuoda esiin sitä, miten ongelmallinen nykyinen pikamuotikulttuuri kokonaisuudessaan on. Tuotteiden valmistus on usein ekologisesti kestämätöntä, samoin kuin myös työntekijöiden oloista käydään vuodesta toiseen keskustelua. Mielestäni on tärkeää nostaa esiin sekin, että länsimainen ihminen harvoin ostaa todelliseen tarpeeseen, vaan ostamisen syy lienee usein enemmänkin emotionaalinen - ostetaan vaatteen mukana jokin mielikuva itsestä, halutaan piristää itseä, piilottaa ostamisella epämukavia tunteita ja niin edelleen. Moni puhuu jopa niin kutsutusta "ostokrapulasta" - pahasta olosta joka iskee sitten, kun tajuaa törsänneensä ihan liikaa rahaa turhuuksiin, joita ei olisi tarvinnut. Olisikin tärkeää antaa ihmisille työkaluja siihen, miten tätä turhaa shoppailua voisi välttää. Mitä sen sijaan voisi tehdä?  Voisiko lähteä lenkille tai kuntosalille, soittaa ystävälle, mennä kotiin ja tehdä rentoutusharjoituksia tai ihan vain kestää ikävää tunnetta hetken ja huomata, että tunne menee pian ohi?

Olen iloinen, että pikamuodin ongelmista on alettu puhua enemmän ja aiheesta on julkaistu paljon hyviä artikkeleja. Hesari julkaisi 27.12.2017 jutun, jossa kirjoitetiin verkkokauppojen palautussysteemin olevan niin helppo, että ihmiset tilaavat nykyään vaatteita käyttääkseen niitä yhdessä some-kuvassa ja palauttaakseen ne sitten. Lisäksi tilataan monta kokoa samasta vaattesta ja lähetetään väärät koot takaisin. Jutussa siteerataan Tampeeen yliopiston tutkimushanketta, jonka mukaan mukaan 40 prosenttia vaatteita verkosta ostaneista suomalaisista oli palauttanut niitä 12 viime kuukauden aikana. Lähes kolmannes heistä oli palauttanut enemmän kuin 40 prosenttia tilaamistaan tuotteista. Tutkimus­hanketta johtavan professorin mukaan palautus­määrät ovat niin valtavia, että tilanne ei ole kestävä. Esimerkiksi Zalandolta ostetuista vaatteista palautetaan eri arvioiden mukaan 50–70 prosenttia. Tutkimuksen mukaan jopa 64 prosenttia suomalaisista ei ole ajatellut runsaiden palautusten ympäristövaikutuksia. Jutussa todetaan myös, että palautetuista vaatteista iso osa saattaa joutua poltettaviksi.

Yle puolestaan julkaisi elokuussa artikkelin "Harva tietää halpavaatteen todellisen hinnan", jota on sittemmin jaettu todella paljon somessa ja siteerattu monessa paikassa. Artikkelissa todettiin, että pikamuoti saastuttaa enemmän kuin lento- ja laivaliikenne. Siinä kerrottiin myös, että esimerkiksi H&M:ää, Jack & Jonesia, Vero Modaa ja Burberryä syytetään myymättä jääneiden vaatteiden polttamisesta. Tutkijat ovat huolissaan siitä, että nykyistä menoa muotiteollisuuden tuhoisat ympäristövaikutukset moninkertaistuvat tulevina vuosikymmeninä. Ylen artikkelin tiedot tulivat varmasti monelle  kuluttajalle yllätyksenä ja järkytyksenäkin. Uskon, että juurikin myös tiedon puute on yksi syy ihmisten käytökseen, ja siksi tällaisen tiedon jakaminen on erittäin tärkeää, koska juurikin tämä artikkeli tuntuu saaneen monet ajattelemaan asiaa syvemmin ja herätelleen heitä tämän ongelman luonteeseen.

Mitä kuluttaja sitten voi tehdä vältelläkseen pikamuotia ja ollakseen järkevämpi ostoksissaan?

Suomen luonto listaa sivuillaan seuraavat asiat:

- Siivoa vaatekaappisi ja hyödynnä sen sisältöä paremmin. (Kokeile esimerkiksi yhdistellä eri vaatekappaleita kuin normaalisti, päivitä asu koruilla/meikillä/kampauksella/muilla asusteilla).

- Huolla vaatteitasi.

- Vaihda vaatteita kavereiden kanssa. (Miksi tätä tulee tehtyä niin vähän?)

- Shoppaile kirpputorilla.

- Hyödynnä vaatelainaamoja.

- Vie hyväkuntoiset vaatteet vaatekeräykseen. (Mutta harkitse tarkkaan mihin. Keräyksiä on eri toimijoilla ja niiden kohteet vaihtelevat. Keräys tosin on aina sekajäteastiaa parempi!)

- Harkitse tarkkaan jokaista vaateostostasi. (Itse pohdin aina, käyttäisinkö tuotetta 5-10 vuotta).

Omat lisäykseni ovat:

- Vältä turhaa kaupoilla ja nettikaupoissa pyörimistä, koska siellä saat ihan turhia heräteostosideoita ja "tarpeita", joita sinulla ei todellisuudessa ole.

- Pidä listaa todellisista tarpeistasi ja etsi niitä vastaavat laadukkaat tuotteet rauhassa. Näin vältyt hutiostoksilta.

- Älä käytä shoppailemista "terapiana", vaan shoppaushimojen iskiessä ohita kaupat ja tutustu rauhassa siihen tunteeseen, joka sisältäsi puskee. Kohtaa se rohkeasti ja toteat, ettei shoppailu sitä paremmaksi muuta, korkeintaan tukahduttaisi sen hetkeksi.

- Jos meinaat sortua heräteostokseen, päätä nukkua rauhassa yön yli. Jätä tuote vaikka varaukseen. Puntaroi aamulla uusin silmin, onko ostos tarpeellinen tai järkevä.

- Jos ja kun ostat, suosi mahdollisuuksien mukaan kotimaisia valmistajia, luonnonmateriaaleja, luomupuuvillaa, kierrätysmateriaaleja jne. Tämä ei toki kaikissa tapauksessa ole mahdollista.

- Laita talveksi kesävaatteet syrjään ja kesäksi taas puolestaan talvivaatteet. Kun otat vaatteet esiin kauden vaihtuessa, tuntuu aina kuin saisit ison kasan "uusia vaatteita", kun nuo toisen kauden vaatteet ovat olleet poissa silmistäsi puoli vuotta. Usein olen jo ehtinyt itse unohtaa, mitä siellä säilössä olikaan.

Aihe on puhuttanut täällä meillä Lilyssä pitkin vuotta, ja useampikin bloggaaja on myös ryhtynyt jonkiasteiseen vaateostoslakkoon. Ainakin Ihme Ituhippi -Anna, Randolfin hipat -Mertta ja Aamupuurolla-Iisa ovat ilmoittaneet olevansa vuoden pituisessa ostolakossa. Tässäpä inspiraatiota meille kaikille - pohdin juuri itsekin, pitäisikö laittaa ensi vuoden alusta jonkinlainen ostolakko pystyyn.

Huh, tällaisia "pieniä" ajatuksia täällä tänään! Mitä ajatuksia pikamuoti teissä herättää? Menikö vuoden turhake -pysti oikeaan paikkaan?

-Netta

Lue myös:

Koetko ilmastoahdistusta?

Samaa asua SAA käyttää useissa juhlissa

Miksi en (enää) osta Kiinakaupoista?

Ladataan...

No niin. Voisimmeko nyt kaikki yhteisesti sopia, että puretaan yksi typerä, vanha, pinttynyt, tunkkainen ja aikansa elänyt harhaluulo, jota sinnikkäästi vielä toistellaan? Itse asiassa se tuntuu näin 2010-luvulla käsittämättömältä ja absurdilta. Se aiheuttaa varsinkin meille naisille ihan turhia paineita silloin, kun jokin juhla tai muu tilaisuus häämöttää nurkan takana. Siis tuo jo otsikossakin ilmennyt kuvitelma siitä, että samaa asua ei muka saisi käyttää juhlissa kuin yhden kerran. Tai ei ainakaan usein, tai ei ainakaan kaksissa juhlissa peräkkäin. Höpö höpö. KYLLÄ SAA. Ja oikeastaan, nykyaikana myös pitää. Toivon, että kukaan ei enää osta yhtäkään mekkoa tai muuta asua vain yhden tilaisuuden tai illan takia.

Tämä ajatus on muhinut mielessäni jo aiemmin, esimerkiksi rapujuhliemme aikaan, kun päädyin uuden mekon ostamisen sijaan tuomaan asuun vaihtelua koruilla. Mutta ei se mikään niinkään tuore ajatus ole - juttu on vellonut päässäni jo paaaaljon pidempään. Ajatus palasi kuitenkin mieleeni taas tällä viikolla, kun lisäsin Instagram-tililleni tuon alla olevan kuvan. Sain kuvaan ihania kommentteja, joissa muun muassa kehuttiin mekkoa ja sen väriä. Se tuntui kivalta, koska kuvan mekko on oikeastaan ollut jo pitkään sellainen luottomekkoni. Olen ostanut sen vuonna 2013 ja se on ollut päälläni lukemattomissa tilanteissa - muun muassa omissa kandi-/25-vuotisjuhlissani, eräissä häissä, lukemattomilla illallisilla ja erilaisissa illanvietoissa. Enkä vieläkään ole kyllästynyt siihen! Lisäksi tämä mekko päällä mulla on aina hyvä fiilis ja tiedän, että se näyttää kivalta.

Tästä mekosta "pitkäikäisen" omassa käytössäni ovat tehneet muutamat tietyt asiat - ja se on alunperinkin ostettu vähän harkiten, ei hutiloiden. Sen malli on sellainen, että se sopii hyvin juuri minun vartalolleni. Väri on yksinkertainen eikä mekossa ole mitään kuviota, johon voisi kyllästyä. Leikkaus on myös aika klassinen eikä mikään pienen hetken ohikiitävä trendijuttu. Mekkoon on myös helppoa yhdistellä erilaisia koruja ja muita asusteita, joilla saa halutessaan vaihtelua.

Sekin täytyy mainita, että tämä mekko ei silti todellakaan ollut kallis. Se maksoi alennusmyynnissä alle 20 euroa. Mutta kun käytin sen valintaan hieman harkintaa, on se kestänyt hyvin aikaa ja palvellut uskollisesti monenlaisessa menossa. Tietysti olen myös pitänyt siitä hyvää huolta ja esimerkiksi välttänyt turhaa konepesua (ja sen sijaan tuulettanut) ja tarvittaessa pessyt ja silittänyt mekon siinä olevien hoito-ohjeiden mukaan.

Selailin äskettäin Instagram-tiliäni, ja löysin sieltä vuosien varrelta useitakin eri kuvia, joissa minulla on tämä sama mekko päällä. Iloisissa ja onnellisissa hetkissä yhdessä ystävien kanssa. Miksi se olisi "noloa"? Miksi se oli "väärin" tai miksi niin ei saisi olla? Miksi noissa hetkissä olisikin sen sijaan "pitänyt" olla jokaisessa päällä uusi, erilainen asukokonaisuus?

Toivon (ja osittain myös uskonkin), että ihmisten kulutustottumukset ovat muutoksessa - myös pukeutumisen saralla. Että minkäänlainen vaatimus tai ennakko-oletus ei olisi se, että jokaisessa juhlassa ja tilaisuudessa pitäisi aina olla uutta päällä. Sen sijaan toivon, että annettaisiin entistä enemmän arvoa sille, että ihminen tuntee tyylinsä ja on onnistunut löytämään luottovaatteita, jotka näyttävät hyvältä vuodesta toiseen ja joissa on hyvä olla.  Että hän tuntee itsensä ja tietää, mikä hänelle sopii ja mikä häntä miellyttää pidempään, kuin yhden illan ajan.

Kyseistä aihetta olisi mielenkiintoista käsitellä myös sukupuolikysymyksenä - miksi miehille kyllä suvaitaan tilaisuuteen kuin tilaisuuteen tumma puku tai kauluspaita, mutta naisille tulee jostain tämä paine siihen, että tyylin pitäisi "uudistua" juhlasta toiseen? Epäreilua ja vanhanaikaista, sanon minä. Se aihe jääköön kuitenkin nyt kuitenkin nyt mietintämysyyn, koska muuten postauksesta tulee kilometrejä pitkä.

Joka tapauksessa, tämän asian muuttumiseen on toki vielä matkaa. On oikeastaan uskomatonta ja huvittavan absurdia, että esimerkiksi joka vuosi linnan juhlien aikaan joulukuussa iltapäivälehdet repivät klikkiotsikoita siitä, jos jollakulla poikkeuksellisesti sattuu olemaan sama asu päällä toistamiseen. Toivon syvästi, että tämä asetelma vielä vuosien saatossa kääntyy toisin päin - uskomattomampaahan on todellisuudessa se, jos esimerkiksi kansanedustaja ei voi käyttää samaa mekkoa useampana vuonna, kenties asua vähän muokaten ja asusteita vaihtaen.

Olisi tosi kiva kuulla teidän mielipiteitä ja kokemuksia aiheesta! Koetteko paineita uuden asun hankintaan, kun joku juhla lähenee? Vai käytättekö surutta samaa mekkoa vuodesta toiseen? Ja toisaalta - mahdollistaako nykyvaatteiden laatu edes sitä, vai olemmeko pakotettujakin hankkimaan uuden pikkujoulumekon joka vuosi?

-Netta

Lue myös:

Miten kulutustottumukseni ovat muuttuneet?

Miksi en (enää) osta Kiinakaupoista?

 

Ladataan...

Mä olen nainen, joka arkena usein aamuisin valitsee meikkaamisen sijaan nukkua vielä 15 minuuttia (kuten olen kertonut, olen todella aamu-uninen). Etäpäivinä on tietysti luonnollistakin olla meikkamatta (kun palloilee päivän yksin kotona), mutta toimistollakin kyllä kuljen usein meikittä, tukka poninhännällä ja päällä jotain mukavaa, kuten neuletakki tai huppari. Ja lisäksi olen kulkenut viime kuukaudet yhdessä ja samassa talvitakissa. Mutta nämä seikat eivät todellakaan tarkoita, ettenkö tykkäisi myös laittautua ja pynttäytyä - päin vastoin, rakastan sitä!

Kun arkena kulkee välillä vähän resupekkana, on kahta ihanampaa laittautua viikonloppumenoja varten oikein antaumuksella. Kaataa lasi viiniä, laittaa lempimusiikit soimaan ja kaivaa meikkipussi esille ilman että on mikään kiire. En ole kovin kummoinenkaan meikkaustaidoiltani, mutta joskus etsin apuja Youtubesta. Esimerkiksi viikonlopun meikkiini katsoin Tubesta Miia Ezenin ihanan yksinkertaisen meikkitutorialin, jonka avulla sain silmämeikkiini hieman vaihtelua.

Meikkaamisen lisäksi valitsen tietysti harkiten asun, korut ja muut asusteet sekä laitan hiukset. Siinäkään en ole mitenkään erityisen taitava, mutta vuosien mittaan itselleni on muodostunut tiettyjä vakiokamapauksia, jotka on helppoa toteuttaa ja jotka toimivat aina. Niihin olen löytänyt apuja Pinterestistä, jonne olenkin luonut itselleni "Hair"-kansion, johon olen kasannut helppoja kampausvinkkejä, joista inspiroitua kun tarve tulee.

Omaan juhlalookkiini kuuluu yleensä aikalailla tietyt samat asiat - punainen huulipuna, mustat rajaukset silmissä ja usein kihara tukka. Vaatteissa ehkä mekko tai hame, koska ne tuovat myös sellaista juhlavampaa oloa. Laittautuminen on kyllä muutenkin sellainen rituaali, jonka kautta pääsee virittäytymään siihen juhlatunnelmaan ja se tuo myös vähän "arvokkaamman" olon tilaisuutta varten, esimerkiksi jos ollaan menossa vaikka häihin.

Me olimme tänä viikonloppuna juhlimassa ystäväni kolmekymppisiä vähän jälkikäteen. Asuvalinta tuotti päänvaivaa siksi, että olimme menossa ensin keilailemaan, mutta sen jälkeen kuitenkin syömään hienommin ravintola Brondaan. Päätin siis poikkeuksellisesti pukea illaksi housut, ihan vain keilailun takia. Ostin elämäni ensimmäiset culottes-housut viime kesänä, ja nyt ne ovat talven ajan maanneet kaapissa, koska ne ovat vajaamittaiset. Päätin kuitenkin pukea niiden alle paksut mustat sukkahousut, niin ne sopivat hyvin tähän kevättalveenkin. Paidaksi valitsin tuollaisen hieman juhlavamman topin, jonka olen hankkinut juurikin tällaisia tilanteita varten; kun tarvitaan jotain vähän hienompaa, muttei liian. Satunpa vielä omistamaan korvakorutkin, joissa oli sama värimaailma paidan kanssa. Hiukset laitoin poikkeuksellisesti kiinni, ehkäpä sitten keilailun takia tai vain koska ne sopivat asuun, en oikeastaan osaa sanoa miksi. Aikaa kihartamiselle ei tällä kertaa ollut, niin päätin että nuttura toimii nyt parhaiten. Tuon nutturan ohje on Pinterestistä ja se on maailman helpoin tehdä!

Meillä oli tosi mukava ilta ja puhuimmekin ystäviemme kanssa, että pitäisi taas alkaa käydä enemmän koluamassa uusia ravintolatuttavuuksia, kun nuo ravintolaillat ovat niin älyttömän mukavia. Saa laittautua nätisti, nauttia ystävien seurasta sekä hyvästä ruoasta, juomasta ja tunnelmasta. Täytyykin nyt siis alkaa suunnitella seuraavaa uutta ravintolatuttavuutta (ja seuraavaa asukokonaisuutta tietysti myös).

En ole tässä blogissa kauheasti höpötellyt tyylistä tai asuista tähän mennessä, vaikka nekin asiat ovat sydäntäni lähellä, ja osittain niiden parissa työskentelenkin. Ehkäpä se 19-vuotiaana pitämäni "muotiblogini" on traumatisoinut mut, kuka tietää. Päätin nyt taas kuitenkin olla tunkematta blogiani mihinkään muottiin, ja siksi päätinkin, että tässä blogissa voidaan varsin hyvin joskus nähdä myös asupostauksia. Ne eivät varmasti koskaan tule olemaan se tämän blogin kantava voima tai ydinsisältöä, mutta mahtuvat tähän sekametelisopan joukkoon varsin hyvin :)

Mitä tykkäsitte asusta?

-Netta

Ps. Sain muualla palautetta, että asu on kiva, mutta roskikset ei. Mutta musta olisi ihan tyhmää photoshopata ne pois - meidän kaikkien pihoilla kun nyt vaan on roskiksia.

Ladataan...

Viime viikkojen aikana on tullut olo, että en yksinkertaisesti enää jaksaisi pukeutua talvivaatteisiin (!!!) Viimeisen puolen vuoden aikana olen kohta kuluttanut puhki kaikki neuleeni, villasukkani, lämpimät sukkahousuni sekä tietysti talvitakkini, piponi ja hanskani. Kun muutimme kesällä pienempään asuntoon kävin kovalla kädellä läpi vaatteitani ja laitoin niitä kiertoon. Silloin luovuin myös monesta vanhasta talvitakista ja päätinkin ostaa itselleni uuden. Löysin syksyn Hulluilta päiviltä 30 eurolla näppärän ja perushyvän talvitakin, jonka päätin ostaa. Samalla hankin myös turbaanimallisen pipon. Tuossa kun selailin blogia läpi, totesin, että tässä onkin kohta puoli vuotta kuljettu yhdessä ja samassa univormussa...

3.12.2017:

10.12.2017:

29.12.2017:

30.12.2017:

4.1.2018:

27.2.2018:

No okei, myönnetään. Näistä kuvista osa on otettu samalla kertaa ja julkaistu vain eri aikoina. Mutta silti - tuolta mä olen ihan oikeasti näyttänyt ulkoillessani varmaan marraskuusta tähän päivään. Mulla ei todellakaan ole miljoonaa eri takkia, pipoa tai huivia. Mulla on lisäksi yksi lyhyempi untuvatakki, mutta olen todennut, että en jotenkin enää oikein osaa käyttää lyhyttä talvitakkia, koska tuntuu että palelen siinä alaosasta. Lisäksi mulla musta villakangastakki, joka on ollut mulla kahdeksannelta luokalta lähtien. Ja nyt mä en vitsaile, vaan se on totta :D Se on ollut mulla siis noin 14 vuotta käytössä. Klassiset ja laadukkaat vaatteet todellakin kestävät aikaa ja kulutusta. Nyt on kuitenkin ollut sellainen fiilis, että olen "vähän" kyllästynyt siihen, koska se on ollut mulla ikuisuuden ja sen mallikaan ei ole aivan tätä päivää enää.

Kaikesta tästä voimme vetää sellaisen johtopäätöksen, että ensi syksynä mä voisin ehkä uhrautua ja ostaa itselleni toisen talvitakin, jota käytän. Suomessa kun talvitakkikelejä riittää ja usein ulkovaatteet on se ainoa osa pukeutumisesta, jonka toiset ihmiset näkee. Suunnittelenkin hankkivani tämän rennon takin rinnalle jonkin siistimmän ja hienomman "kaupunkitakin". Ehkä juurikin villakangastakin tai jonkin muun vastaavan. Moni on sanonut, että nyt voisi vielä saada alennusmyynneistä edullisesti jonkin kivan takin, mutta enhän mä nyt enää jaksa mitään talvitakkeja tämän enempää miettiä. Nyt on ajatukset jo mekoissa, hameissa, paljaissa nilkoissa ja uima-asuissa. Nyt mennään vielä tässä samassa univormussa, joka on jo ehkä liimautunut muhun kiinni, ja mietitään talvitakkeja lisää sitten taas ensi marraskuussa.

-Netta