Ladataan...
Destination: Happiness

Kirjoitin kesäkuussa postauksen nimeltään "Blogien rahakeskustelu on kapeakatseista". Postauksessa kirjoitin siitä, miten surullisen kapeakatseista on, että mediassa ja blogeissa huudellaan nyt jatkuvasti, että k a i k i l l a on mahdollisuus sijoittaa "ainakin kymppi kuussa". Omasta kokemuksestani voin sanoa, että kaikilla ei todellakaan ole sitä mahdollisuutta. On paljon ihmisiä ja ihmisryhmiä, joille jokainen kymppi, euro ja sentti on elintärkeä ja joilla kaikesta suunnitelmallisuudesta huolimatta on tili tyhjänä jo kauan ennen seuraavaa palkka- tai tukipäivää.

Toinen asia, joka itseäni vähän hämmentää vallalla olevassa raha- ja sijoituskeskustelussa, on sen tietynlainen minäkeskeisyys ja oman navan ympärillä pyöriskely. Puhun nyt siis niistä, joilla sitä rahaa ihan oikeasti on ja jotka voivat sitä laittaa haluamiinsa ja valitsemiinsa kohteisiin. Miksi aina puhutaan vain ja ainoastaan siitä, miten ihminen voi parhaiten säästää ja sijoittaa itselleen, maksimoida omat voittonsa ja taata itselleen jo nelikymppisestä lähtien mukavat eläkepäivät?

Toivon, että rahakeskustelussa otettaisiin enemmän esiin sekin näkökulma, mitä kaikkea ihminen voisi rahalla tehdä yhteisön, yhteiskunnan ja erilaisten muitten toimijoitten, kuten järjestöjen hyväksi. Jos jokainen työssäkäyvä ihminen laittaisi omasta palkastaan edes vaikkapa 5-10 euroa joka kuussa valitsemaansa hyvään tarkoitukseen, syntyisi jo siitä jättimäinen potti, ja tuosta potista puolestaan syntyisi aika paljon hyvää meille kaikille. Ei vain sinulle tai minulle, vaan meille ja muille. Ja myös niillekin, joilla sitä rahaa ei itsellään ole. 

Muistan, miten teini-ikäisenä tulin usein bussilla Lohjalta Helsinkiin, ja törmäsin tuolloin aina kadulla eri järjestöjen feissareihin - eksoottinen uusi juttu pikkukaupungin tytölle. He tulivat kysymään, haluanko liittyä kuukausilahjoittajaksi milloin millekin järjestölle - Punaiselle Ristille, Amnestylle, Greenpeacelle, WWF:lle... Koska olin alaikäinen, en kuitenkaan vielä tuolloin saanut liittyä lahjoittajaksi. Mutta jo tuolloin vakaasti päätin, että sitten KUN olen yli 18-vuotias, liityn jonkin järjestön tukijaksi.

Täytettyäni 18 aloinkin tarkasti tutkia eri järjestöjä ja niiden avustuskohteita. Totesin, että itselleni kaikkein tärkeintä on suojella luontoa ja ilmastoa, koska ilman tervettä maapalloa meillä ei oikeastaan ole mitään muutakaan, mitä suojella (vaikka toki muutkin avustuskohteet ovat tärkeitä). Niinpä 19-vuotiaana, muutettuani Lohjalta Helsinkiin, etsin kadulla käsiini WWF:n feissarin ja ilmoitin into piukeana, että NYT haluan liittyä kuukausilahjoittajaksi.

Ja siitä hetkestä lähtien (eli nyt 9 vuoden ajan) olen lahjoittanut tililtäni rahaa WWF:lle joka kuukausi. Jopa silloin, kun olen ollut rutiköyhä opiskelija ja tuonut vessapaperia töistä kotiin. Ja kyllä, mielessäni kyllä todellakin kävi välillä noina hetkinä laittaa lahjoitukseni jäihin, mutta en onneksi kuitenkaan koskaan tehnyt sitä. Nyt, kun olen valmistunut ja vakituisesti töissäkäyvä, voisin oikeastaan nostaa lahjoitussummaani. WWF:lle lahjoitan siis kuukausittain tililtäni, ja lisäksi lahjoitan joka joulu sekä tavaraa että rahaa Pelastusarmeijan Joulupata-keräykseen.

Säästövinkeissä yleensä kehotetaan ihmisiä esimerkiksi jättämään aamulatte ostamatta, jotta voisi säästää senkin rahan omalle tililleen, rahastoihin tai mihin kukakin nyt säästääkin. Mitäpä, jos sen yhden kuukausittaisen laten/viinilasillisen/ halpispaidan jättäisi ostamatta, ja sen summan lahjoittaisikin hyväntekeväisyyteen? Ei siksi, että voisi kiillottaa omaa sädekehäänsä ja tuntea itsensä yleväksi ihmiseksi, vaan siksi, että se on oikeasti myös keino vaikuttaa itselle tärkeisiin asioihin. Usein esimerkiksi ekologisuudesta ja ilmaston tilasta puhuttaessa ihmiset toteavat, että "ei yksittäinen ihminen mitään voi tehdä tai mihinkään vaikuttaa". No, mitäpä jos antaisit tukesi isolle järjestölle, joka kyllä voi. Jolla on tilastoitua näyttöä toiminnastaan ja sen vaikutuksista. Esimerkiksi itse saan WWF:n kuukausilahjoittajana muutaman kerran vuodessa kotiin Pandan polku -nimisen lehden, jossa kerrotaan erilaisista ympäristöprojekteista ja siitä, mitä WWF on tehnyt ja saanut aikaan kuukausilahjoituksista saaduilla rahoilla. Lisäksi WWF:n verkkosivuilta löytyy jatkuvasti ajantasaista tietoa heidän toiminnastaan ja muun muassa siitä, miten he pyrkivät vaikuttamaan päättäjiin, toimivat kentällä ja tuottavat tietoa. Sivuilla on myös täysin läpinäkyvästi esitelty se, miten WWF:n kulut, tulot ja suojelukulut jakautuvat.

Kuulun Facebookissa ryhmään nimeltä Vauras nainen. En muista milloin ryhmään olen liittynyt ja miksi, koska en vielä tähän päivään mennessä ole koskaan ollut erityisen "vauras". (Mutta ehkä vaikkapa siksi, että olisin edes vähän matkalla kohti sellaista tilaa? :D) Joka tapauksessa, ryhmä on kiva kohtaamispaikka naisille, siellä voi keskustella kaikesta työhön ja varallisuuteen liittyvästä. Ilokseni eräänä päivänä siellä keskusteltiin siitä, mille järjestölle ryhmän jäsenet lahjoittavat rahaa. Suositumpia lahjoituskohteita ryhmäläisten keskuudessa olivat ainakin Unicef, WWF, Syöpäsäätiö, Punainen Risti, Plan Suomi, John Nurmisen säätiö, Hurstin laupeudentyö, Amnesty, Hope Ry, Naisten pankki ja SOS-lapsikylä. Myös muita pienempiä järjestöjä mainittiin paljon. Osa lahjoittaa kuukausittain, osa kausittain (esimerkiksi joulunaikaan). Osa oli lahjoittanut kuukausittain jo kymmenien vuosien ajan.  Ryhmään kuuluu yli 46 000 ihmistä, ja lahjoituskeskusteluun oli jätetty 143 kommenttia. Siihen on tietysti monia syitä, mutta pohtia sopii, onko hyväntekeväisyyteen lahjoittaminen, ainakin kuukausitasolla, verrattain harvinaista.

Tiedän kyllä, että on utopistinen ja naivi ajatus, että läheskään kaikki vakityössä olevat ihmiset lahjoittaisivat (varsinkaan säännöllisesti kuukausitasolla) hyväntekeväisyyteen. Kaikki eivät tietenkään pysty siihen oman taloudellisen tilanteensa vuoksi, ja osa on esimerkiksi sitä mieltä, että koska maksamme veroja, ei yhteiskunnassa siksi tulisi edes olla tarvetta enää sen lisäksi lahjoittaa rahaaa hyväntekeväisyyteen. 

Mielenkiinnosta kysynkin - lahjoitatko sinä hyväntekeväisyyteen vai et? Jos kyllä, niin mille järjestölle, ja miksi olet valinnut juuri sen?

-Netta

Postauksen kuvat: Pexels.com

Seuraa blogia:

Instagram

Facebook

Bloglovin

Ladataan...
Destination: Happiness

Kirjoittelin viime viikolla, miten minulle on tärkeää tehdä hyviä tekoja joulun alla. Esittelin yhden aineettoman tavan tehdä hyvää, eli Kirjeen tuntemattomalle. Kuitenkin jouluisin moni kärsii myös aineellisesta puutteesta. Ei ole varaa lahjoihin, ruokiin tai koristeluihin. Eikä ehkä ole muutenkaan arjessa varaa ostaa uusia vaatteita, petivaatteita tai muuta tarpeellista.

Mietin, miten voisin itse vaikuttaa asiaan. Meidän perheellä oli tapana viedä vaatteita ja leluja vähävaraisille tutuille, auttaa Hope ry:n kautta ja erityisesti mun mieleen on jotenkin jäänyt se, että joka ikinen vuosi me vietiin siistejä vaatteita, petivaatteita ja muita juttuja Pelastusarmeijan joulupadalle. Olen jatkanut tätä samaa perinnettä myös aikuisiällä omassa joulun vietossa ja siksi päätinkin kirjoittaa blogissani postauksen siitä, miten Pelastusarmeijan kautta voi auttaa joulunaikaan kotimaan vähävaraisia perheitä. Joku aika sitten näin elokuvateatterissa tuon alla olevan videon (ennen leffaa), ja se todellakin kosketti. Koskaan ei tiedä, ketä huono onni kohtaa.

Pelastusarmeijahan on kansainvälinen avustusjärjestö, joka toimii 128 maassa. Pelastusarmeijan hierarkia on järjestetty armeijamaisesti, millä pyritään takaamaan toiminnan tehokkuus ja dynaamisuus. Se on yksi maailman suurimmista hyväntekeväisyysjärjestöistä ja Yhdysvaltojen toiseksi suurin hyväntekeväisyysjärjestö. Hyväntekeväisyysjärjestöjä tarkkaileva Charity Watch antaa Pelastusarmeijalle arvosanaksi A- tai A, mikä on merkki taloudellisesta tehokkuudesta ja toiminnan läpinäkyvyydestä. Suomessa Pelastusarmeija aloitti virallisesti toimintansa vuonna 1889. Talvi- ja jatkosodan aikana Pelastusarmeija auttoi jakamalla junissa matkustaville evakoille ruokaa, vaatteita ja lääkkeitä. Nykyään Pelastusarmeijan sosiaalisen avustustyön kohteita Suomessa ovat muun muassa lapsiperheiden taloudellinen tuki ja neuvonta, ruokajakelu, päihdeongelmaisten kuntoutus, nuorityö, kodittomien asumispalvelut, lasten leiritoiminta, leipäjonot, vanhustyö ja vankilatyö. 

Pelastusarmejan joulupatakeräys jäjestettiin ensimmäistä kertaa San Franciscossa vuonna 1891 ja Suomessa vuonna 1906. Padoille voi lahjoittaa puhdasta ja ehjää käytettyä/käyttämätöntä tavaraa, kuten vaatteita, leluja ja petivaatteita. Myös käteinen raha on joustava tapa auttaa. Nykyään lahjoittaa voi myös internetin kautta. Tuki kohdistetaan muun muassa vähävaraisille lapsiperheille, pienituloisille eläkeläisille, työttömille ja työkyvyttömille, syrjäytymisvaarassa oleville lapsille ja nuorille ja ruoka-apua tarvitseville opiskelijoille. (Lähde)

Minulla on ollut uuteen kotiin muuttamisen jälkeen eräänlainen konmaritus-projekti käynnissä, ja sen tuloksena karsin paljon hyvää vaatetta ja muuta tavaraa pois. Yleensä olen myynyt tavarat Facebook-kirpputorilla tai antanut niitä kavereilleni, mutta nyt joulun aikaan päätin olla myymättä niitä ja veinkin kaksi muovikassillista tavaraa Pelastusarmeijan padalle. Toivon, että niistä on iloa jollekin, jolla on niille enemmän tarvetta kuin minulla itselläni. Haluan myös haastaa kaikki mun blogin lukijat ja muut bloggaajat tekemään saman: tutkikaa omia kaappejanne, josko siellä olisi ylimääräisiä vaatteita, kenkiä, leluja tai liinavaatteita, ja viekää ne Pelastusarmeijan joulupadalle. Samalla voi sujauttaa pataan myös muutaman kolikon. Se on pieni teko itselle, mutta voi tuoda joulun ja olla äärimmäisen tärkeää jollekin toiselle. Patojen sijainnit löydät täältä.

Koska kaikilla ei välttämättä ole mitään ylimääräistä tavaraa lahjoitettavaksi eikä myöskään kolikoita kulkiessaan Joulupadan ohi, on Pelastusarmeijakin nykyaikaistanut lahjoitussysteemiään ja nykyään lahjoittaa voi myös nettipataan. Pelastusarmeijan nettisivuilla on olemassa yleinen nettipata, johon voi lahjoittaa rahaa nettipankilla, Mobilepayllä, Pivolla ja tekstiviestillä juuri haluamansa summan.

Pelastusarmeijan sivuilla myös yritys, urheiluseura, kaveriporukka, yksityishenkilö tai vaikkapa blogi voi perustaa oman nettipadan, johon he voivat yhdessä kerätä rahaa. Päätinkin perustaa blogilleni oman nettipadan ja nyt toivonkin, että voisimme yhdessä kerätä kasaan edes pienen summan lahjoitettavaksi kotimaan vähävaraisille. Lahjoitus voi olla ihan minkä kokoinen tahansa, ja sillä on silti merkitystä. Toivonkin, että kaikki kaverini jättäisivät lähettämättä mulle joulukortin ja sen sijaan laittaisivat sen rahan tähän nettipataan, se olisi paras joulutervehdys mulle ja tulisin siitä tosi iloiseksi <3

Destination: Happiness -blogin joulupataan pääset painamalla tätä tekstiä.

Postauksen kuvat on saatu pyynnöstäni käyttöön Pelastusarmeijalta. Kaikki kuvat, joissa on pata & ihmisiä, on kuvannut Jani Laukkanen, paitsi tuon ihan ensimmäisen kuvan. Postaus ei ole kaupallinen yhteistyö Pelastusarmeijan kanssa.

-Netta

Ladataan...

Kuten kirjoitin jo aiemmin, voin omasta kokemuksestani sanoa, ettei joulu ole kaikille ihmisille sitä kaikkein helpointa tai kivointa aikaa vuodesta. Päinvastoin, se voi olla monelle vuoden kamalinta, surullisinta ja yksinäisintä aikaa. Se on sitä varmasti yksinäisille vanhuksille, läheisensä menettäneille, vähävaraisille, yksinhuoltajille ja monille muille.

Siksi koenkin, että joulu on ehdottomasti myös sitä aikaa, jolloin meidän kuuluu antaa omastamme niille, jotka sitä tarvitsevat. Olen itse saanut äidinmaidossa halun auttaa muita ihmisiä. Se on sellainen luonnollinen tapa toimia, ei mikään tarve kiillottaa omaa kruunuaan tai tehdä itsestä parempi ihminen. Lapsuudenperheessäni toisten auttaminen oli itsestäänselvää. Meidän perhe esimerkiksi toimi viikonloppuperheenä vähävaraisten perheiden lapsille, meillä oli noin puolen vuoden ajan kriisisijoituksessa vastasyntynyt vauva asumassa kotonamme ja itse olen ollut nuorempana esimerkiksi Yhteisvastuukerääjänä ja olen myös toiminut WWF:n kuukausilahjoittajana 18-vuotiaasta tähän päivään saakka. Jouluisin kävimme yleensä viemässä vaatteita ja leluja vähävaraisille perheille ja lahjoitimme tavaraa myös Joulupata-keräykseen.

Kaiken auttamisen ei tarvitse kuitenkaan olla rahallista auttamista. Kaikkia juttuja ei edes rahalla saa. Yksinäisyyden tunne taitaa olla sellainen, jota on jossain määrin vaikeaa rahalla poistaa, tai ainakin sitten tarvittasiin jotain tosi järjestäytynyttä toimintaa ohjaamaan erilaisia hankkeita asian tiimoilta. Kuitenkin hyvää joulumieltä ja kauniita ajatuksia yksinäisille voi levittää ihan vain lahjoittamalla pienen hetken omaa aikaansa ja kirjoittamalla kirjeen yksinäiselle.

Aika parantaa -niminen verkosto pyörittää vapaaehtoisvoimin Kirje Tuntemattomalle -toimintaa. Sen tarkoituksena on siis yksinkertaistettuna se, että ihmiset kirjoittaisivat "lempeitä ja voimauttavia kirjeitä" tuntemattomille, yksinäisille ihmisille. Törmäsin toimintaan joskus aikoinaan jossakin lehdessä, ja siitä lähtien olen ajatellut, että haluaisin tuollaisen kirjeen kirjoittaa. En kuitenkaan koskaan ole tarttunut tuumasta toimeen, kunnes päätin, että yksi tämän joulun hyvistä teoistani tulee olemaan kirjeen kirjoittaminen jollekin ihmiselle, jota se voisi ilahduttaa.

Ei ole olemassa mitään erityistä kaavaa siitä, millainen kirjeen tulee olla. Jokainen kirje on kirjoittajansa näköinen. Aika parantaa -sivustolla lukee näin:

Pysähdy toviksi. Mieti elämääsi, tätä hetkeä, hetkiä jolloin sinulla on ollut vaikeaa. Mikä silloin auttoi? Mitä haluaisit kertoa tai toivottaa ihmiselle, joka kenties tällä hetkellä kamppailee samankaltaisissa vaikeuksissa? Ota kynä käteen tai mene koneelle. Kirjoita, pysähdy, kuulostele. Ota kaikki se aika, minkä tarvitset. Ole lempeä. Ole aito, oma itsesi. Luota siihen, että kun kirjoitat siten, mikä itsestäsi hyvältä ja luontevalta tuntuu, se tavoittaa jotain yhteistä tuntemattomankin lukijan kanssa. Kirje voi olla käsin tai koneella kirjoitettu. Se voi myös olla kannustava kortti kirjekuoressa. Mukaan voi liittää myös vaikka valokuvan, piirroksen tai runon – minkä vain kokee vastaanottajaa ilahduttavan.

Kirjoittaja voi halutessaan liittää mukaan toiveen, minne toivoisi kirjeensä toimitettavan. Paikka voi olla esimerkiksi vanhainkoti, vastaanottokeskus, mielenterveystoimisto, asunnottomien yömaja tai nuorisotalo. (Itse päätin olla esittämättä mitään toivomusta paikasta). Tarkkaan ei koskaan edes tiedetä, kenet kirje tavoittaa. Kirjeet toimittaa eteenpäin Aika parantaa -verkoston vapaaehtoiset. Kirjeen kuoreen tulisi kirjoittaa esimerkiksi "Sinulle" tms, ja kirje tulisi sitten laittaa toisen kuoren sisään, johon tulee Aika parantaa -verkoston yhteystiedot. Verkoston kautta toimitettuihin kirjeisiin lisäätään yhdistyksen toimesta pieni lipuke, jossa on kerrottu lyhyesti Kirje tuntemattomalle -idean taustasta. Halutessaan lipukkeen voi myös itse tulostaa sivustolta ja viedä kirjeitä ihan minne vain (esim kirjastoon, kahvilaan), ja toki lipukkeenkin voi halutessaan jättää poiskin, kirjehän on ihan yhtä arvokas ilman sitäkin. Järjestön kautta on myös mahdollista pyytää kirjettä itselleen esimerkiksi kriisin kohdatessa.

Kirje Tuntemattomalle löytyy tietysti myös somesta. Halutessaan lähettäjä voi esimerkiksi ottaa kuvan kirjoittamastaan kirjeestä tai kuoresta ja postata sen someen  käyttäen tunnusta #kirjetuntemattomalle. Muita ihmisiä voi haastaa kirjetalkoisiin esimerkiksi julkaisemalla selfien kirjoittajasta kirjeineen tai jakamalla kuvan tuntematonta lukijaa odottavasta kirjeestä.

Ehdin jo hieman pelästyä, että kirjeitä ei enää nykyään toimiteta, koska yhteisön nettisivuilla kerrottiin, ettei Helsingin toimipiste tällä hetkellä ota vastaan kirjeitä, koska toiminnan jatkuminen siellä on epävarmaa. Otin kuitenkin itse yhteyttä verkostoon heidän Facebook-sivunsa kautta, ja sainkin ystävälliseltä vapaaehtoiselta tiedon, että Tampereen-toimipiste jatkaa kirjetoimintaa aivan normaaliin tapaan.

Mikäli sinä haluat lähettää kirjeen jouluksi, tulisi sen olla perillä viimeistään 15.12, eli lähetyspäivän tulisi olla torstai 14.12. Toki kirjeitä saa lähettää ihan koska tahansa, ei vain joulun aikaan. Kirjeet tulisi lähettää osoitteeseen Setlementti Tampere/Kirje Tuntemattomalle, Hatanpään valtatie 34 E (4. krs), 33100 Tampere. Kirjoitusohjeita löydät täältä.

Uskon, että näistä kirjeistä on ihan hirveästi iloa niiden vastaanottajille. Verkoston Facebook-sivulla törmäsin esimerkiksi seuraavaan, aivan ihanaan tekstiin:

Joku ihana tuntematon henkilö pelasti tänään totisesti päiväni 'kirjeellä tuntemattomalle'. Kävelin ulkona lumisateessa yksin, sydän täynnä kipua ja kaipuuta. Pyysin jonkinlaista merkkiä, ja jalat veivät minut Kallion kirjastoon. Siinä se oli, pieni kirjekuori korissa. Kirjeen päällä luki "sinulle". En ensin uskaltanut ottaa kirjettä, mutta palasin sitten takaisin ja sujautin sen taskuuni. Ehkäpä se oli tosiaan juuri minulle tarkoitettu. Istuin läheiseen puistoon kivelle, ja luin kirjeen. Se lämmitti sydäntäni niin paljon ja aidosti, että tunsin kyynelten valuvan poskilleni. Ne olivat juuri ne sanat, joita sillä hetkellä kaipasin - joku lämminhenkinen tuntematon henkilö kertoi minulle rakastavansa minua, vaikkei ole minua koskaan tavannutkaan. Hän kertoi minun olevan tärkeä. Kyynelehdin koko matkan takaisin kotiin, ja tuntui kuin maailman paino olisi keventynyt hetkeksi. Heti kotiin päästyäni kirjoitin oman kirjeeni, jonka aijon viedä samaan paikkaan lähiaikoina. Ehkäpä voin myös itse pelastaa jonkun toisen ihmisen päivän, olla jonkun toisen ihmisen suojelusenkeli tai "merkki" sen pienen hetken ajan. Kiitos tästä kampanjasta, se on aivan mahtava!

Tänään mä haluan haastaa kaikki tämän tekstin lukijat kirjoittamaan lempeän ja voimaannuttavan kortin tai kirjeen. Jos edes muutamakin teistä ottaa haasteen vastaan, saamme levitettyä ympärillemme aika paljon hyvää mieltä. Itse aion kirjoittaa lisää kirjeitä joulun jälkeen ja silloin ehkäpä Tampereelle lähettämisen sijaan viedä niitä itse esimerkiksi terveyskeskukseen. Joskus hyvä idea voisi olla myös kirjoitta voimaannuttava kirje ystävälle tai itselleen. Lempeää päivää sinne<3

-Netta

Seuraa blogia:

Facebook x Bloglovin x Instagram