Kahen kilon tyyny

 

Eilen kävin päiväkeikan Torniossa yrittäjyys-asioita oppimassa. Itselleni opiskelut olivat aivan yhdentekeviä, halusin vain Haaparannan Ikeaan. Ikeahan on tietenkin jokaiselle hipsterille kirosana, ja toki itsekin mieluummin ostaisin hienoja, uniikkeja ja arvonsa säilyttäviä esineitä, mutta voin kertoa että rakastan Ikeaa. R-A-K-A-S-T-A-N. En haluaisi koko kotiani Ikean tavaroilla sisustaa, mutta yleensä sieltä löytyy hauskoja/toimivia yksityiskohtia kotiin. 

 

SAM_1171.JPG

Se on kala. Se on tyyny. Se on kahen kilon siika. Vaikka se ei paina kahta kiloa enkä tiedä mikä kala tuo on.

 

sam_1173.jpg

 Sinne se pääsi tyynyhelvettiin muiden joukkoon. 

 

sam_1169.jpg

Poikaystävältä pääsi hieman hermostunut ja kummaksunut nauru kun tämän mötkön repaisin sinisestä Ikea-kassista.

 

sam_1172.jpg

 

Kyllä hymäilin tyytyväisenä itseeni kun Ikean kassalle tuon iskin. Ja vieläkin se minua huvittaa. Ei pelkästään se, että se on oikean kalan näköinen, ja sen lisäksi, se on vielä mahdottoman iso! 

Hörhöhröhöhröhörörr!!!

 

 

Tietääkö joku mikä kala tuo on?

Kommentit (15)
  1. Kalatyyny, mikä eeppinen sisustuselementti, eli varma hitti! 

    1. Kyllä! Kohta jokaisesta kodista löytyy oma makrilli lötköttämässä sohvalla.

       

  2. Hui apua – tuo tulee kyllä ens yönä mun painajaisiin! 😀
    (kalafobia)

    1. Mitä? 😀 anteeksi siis millainen kalafobia? Voitko syödä kalaruokia? Entä uida?

      1. Tsihihi, nää on näitä ”en ole hullu, mutta”…. olen. Eli ei, en voi syödä kalaruokia (kieltäydyin niistä jo 5-vuotiaana, sieltä tämä koko homma kai jotenkin lähti) eikä niitä saa tuoda meidän kotiin – ei edes kissalle 🙂

        Uida voin sellaisessa kirkkaassa vedessä, jossa näen minua lähestyvät pedot (mieluiten snorkkelilla niin, että voin painaa pään veden alle ja näen). Jos ne on sellaisia Nemoa etsimässä -akvaariokaloja, niin sitten ei haittaa. Mutta Suomen sameissa vesissä oon kyllä aina paniikin partaalla, mieluummin lillun uimapatjalla ja silloinkin vähän hirvittää 😀

        1. No huhhuh! Eli taitaa oikeasti olla jo fobia eikä vain pieni pelko kaloja kohtaan. Enpä ole ennen kuullutkaan moisesta.

          Häiritseekö se elämää? Anteeksi kun utelen mutta on niin mielenkiintoinen juttu 🙂 Vaikka voin kuvitella että se on sulle enemmän epämiellyttävää kuin mielenkiintoista.

          1. Hih no ehkä se oikeasti on enemmän tällainen itseaiheutettu hysteria kuin oikea diagnosoitu fobia 😀 Mun elämää se ei varsinaisesti häiritse (kunhan ihmiset hemmetti tajuavat pitää kaikenlaiset kalansa musta kaukana), mutta Joelin kalansyönnin se on kokonaan tyrehdyttänyt. Koska kalansyönnin jälkeen suukkoja ei ole tulossa ennen kuin on hampaat pesty, nukuttu yksi yö ja sen jälkeen pesty hampaat uudelleen. Se on joo tarkkaa – mutta sitten on kalaisuus riittävän poistunut niin, että voi harkita taas suukkojakin 😀 😀 😀

            1. Ööö… Mitäs se sun tuleva henk.koht.psykologi (oliko se psykologi…) tästä pakko-oireesta sanoo 😀

              1. Kuulemma onneksi ei tykkää kovin paljon kalasta 🙂

                1. No en minä sitä kysyny, vaan tuota oireyhtymää 😀 

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *