Once upon a time @Tampere

Minä rakastan kaupunkeja. Rakastan korkeita taloja, umpikortteleiden ympärille kiertyviä katuja, ihmisvilinään sulautumista, neonvaloja ja katupuiden varjoja, aamupaloja kahviloissa, bussin ikkunan takana viliseviä kaupunkimaisemia. Rakastan että kotoa pääsee kävellen kaikkialle minne yleensä tarvitseekin päästä, rakastan tietoa siitä että rautatieasema on ihan nurkan takana ja kiskot vievät kauemmas, mutta tuovat aina myös takaisin kotiin. Rakastan tutkia uusia paikkoja, kirjoittaa ja kuvata, kokea löytämisen iloa ja nauttia kaikesta mitä pidän kauniina. Olen esteetikko, ehdottomasti.

Olen kotoisin hyvin pienestä pikkukaupungista, sitten vierähti kymmenen vuotta hieman suuremmassa. Pari talvea takaperin olin elämäntilanteessa, jossa oli pakko myöntää itselleen, että vaikka kaikki olikin periaatteessa ihan hyvin, mikään ei silti ollut enää oikein mitään. Päätin repäistä itseni irti vanhasta ja lähteä katsomaan, löytyykö esteetikon onni hattaraisia haavekuvia toteuttamalla. Pakkasin kauneimmat laukkuni ja muutaman muuttolaatikon, pyysin ystävältä kyytiä ysitietä etelään ja muutin vanhaan kivitaloon Tampereen Armonkalliolle. Kodissani oli neliöitä alle kaksikymmentä, mutta ensimmäistä kertaa vuosiin tuntui siltä, että ympärillä oli riittävästi tilaa hengittää. 

Tampere oli kaunis ja aurinkoinen ja elossa, ja mäkin löysin itsestäni hiljalleen uutta virtaa. Työkuviot järjestyivät hämmentävänkin nopeasti, uusi arki muodostui päivä kerrallaan harjoitellen. Vuoden täällä asuttuani päädyin treffeille pojan kanssa, joka kertoi Tampereen olevan hänen elämänsä rakkaus. Ymmärsimme heti toisiamme. Nykyisin oon ehkä hiljalleen kipuamassa liki samalle tasolle hänen arvoasteikollaan (Tampereella on toki etumatka, heillä on enemmän yhteisiä vuosia takana kuin minulla ja hänellä) ja postimme kannetaan samaan osoitteeseen. Elämä on keskittynyt vähän väljempiin neliöihin kuin Armonkalliolla, mutta edelleen postinumeroalueeseen 33100. Kotonamme asustaa lisäksemme myös pieni karvakorva, kirjoitushetkellä yhdeksänkuinen jackrussellinterrieri Metku. Nyt ihmettelen kaupunkia sekä yksin, kaksin että kolmisin noiden molempien kanssa. Ja me ei muuten lähdetä lähiöön.

Olen valtavan kiinnostunut kaupunkisuunnittelusta ja siitä, mitä seuraavan kulman takaa löytyy. Tampereelta tiedän jo aika monta kahvilaa, kivijalkakauppaa, keikkapaikkaa ja kulttuurikohdetta, mutta vielä on paljon näkemättäkin, ja koko ajan syntyy jotain uutta. Törmään harmittavan usein sekä nettikeskusteluissa että livenäkin suureen tietämättömyyteen siitä, mitä kaikkea kiinnostavaa tästä kaupungista löytyykään. Ihan todella paljon vaikka mitä! Tämä blogi syntyi halusta näyttää teille kaikkea sitä kivaa ja kaunista, mitä minä täältä arkeni piristykseksi löydän. Yllättävän moniin paikkoihin pääsee myös koiran kanssa, tägään postaukset koiraystävällisistä paikoista tägillä #tassutampere. Tervetuloa mukaan löytöretkille kaupunkiin!

 

Kommentoi

You must have Javascript enabled to use this form.