Ladataan...

Lähdetään siitä, että minä en ole aamuihminen.

On kuitenkin muutama asia, joista minä aamuissa pidän. Aamupala on niistä tärkein. Joskus kotona, toisinaan töissä, aina kun on aikaa niin kahviloissa tai hotellien ravintoloissa. Sen ei tarvitse olla mikään jättimäinen brunssi, usein ihan vaan vaikka sämpylä ja tee on riittävä. On ihana mutustaa murusia massun täytteeksi ja katsella uuteen päivään heräävää kaupunkia. Heräävän kaupungin katselu on juuri se toinen asia, josta aamuissa pidän. Kolmas on aamulenkki, tosin ei pimeään aikaan vuodesta. Paitsi jos se tarkoittaa kävelyä aamupalan ääreen, sitten sekin kelpaa.

Palataan uudelleen siihen, että kaikesta tästä huolimatta minä en ole aamuihminen. Minulle tuottaa usein vaikeuksia herätä tarpeeksi aikaisin, että ehtisin syödä aamiaisen. Toisekseen muistan hyvin harvoin ostaa aamupalatarpeita, sillä töiden jälkeen iltaisin kaupassa käydessä muistan kyllä iltaruoan, mutta sen pidemmälle ajatukseni harvoin kantaa. Toisinaan unohdan myös ostaa eväät seuraavaksi päiväksi töihin, ja vielä useammin lähden töihin ja unohdan ne eväät kotiin jääkaappiin.

Kaiken tämän keskellä on yksi paikka kaksi ihanaa naista, jotka minut toistuvasti näiltä kriiseiltä pelastavat. Vaikka minkälaisessa unenpöpperössä, kiireessä tai kriisissä olisin, osaan aina taivaltaa Otavalankatua siihen suuntaan missä kauempana siintää Tornihotelli, ja kääntyä muutama askel Tuomiokirkonkadun risteyksen jälkeen kadun oikealla puolella olevasta ovesta sisään. Sieltä löytyy mitä herttaisin lounaskahvila, Kahvila Jenna ja Minna, josta saa todennäköisesti maailmankaikkeuden sydämellisintä palvelua, sekä suolaista että makeaa pääosin itsetehtyä leivonnaista niin nälkään kuin juhlahetkiinkin, ja kaupungin hinta-laatusuhteeltaan kirkkaasti parhaan lounaan. 

Miljöö on hyvin simppeli, sellaisella ei tarvitse pisteitä kalastella, täällä tunnelma syntyy palvelusta ja tuotteista. Vaikka kuin väsyneenä paikalle menisi, tiskin takana (ja välillä edessäkin) hääräävät yrittäjät ovat sellaisia aurinkoja harmaimpanakin päivänä, että joka kerta täällä asioidessa tulee hyvä mieli. Enkä ole ainoa, joka hyvän mielen saa: Eräs pieni, mukanani hyvin usein kulkeva jackrussellinterrieri Metku Kaustinen on nimittäin rakastunut noihin leideihin niin paljon, että emme oikeastaan voi kulkea kyseistä kadunpätkää jos kahvila on kiinni. Metku kun tätänykyä järjestää aina yhden koiran kovaäänisen mielenosoituksen, jos ei saa mennä ovesta sisään kerjäämään henkilökunnalta rapsutuksia ja imuroimaan kielellään lattialta löytyviä pullanmurusia. Heille ovat siis koirakaveritkin tervetulleita asioimaan, mikä myös on ihana lisä helpottamaan arkeani. Jaksatteko lukea vielä yhden kehun? Kaiken muun hyvän lisäksi heillä on hienosti huomioitu myös meidät viljavammaiset asiakkaat. Gluteenitonta on tarjolla päivittäin, niin lounaassa kuin leivotuissakin. Omnomnomnomnom.
 

 

Jos jostain pitää antaa kritiikkiä, niin siitä, etteivät he ole kloonanneet itsejään niin, että voisivat pitää kahvilaansa auki kellon ympäri vuoden jokaisena päivänä. Kävisin mieluusti heillä iltapalallakin (tai oikeastaan voisin kokonaan luopua kotimme jääkaapista siinä vaiheessa). <3

Menkää! Aukioloajat ja muuta lisätietoa löytyy heidän facebook-sivuiltaan täältä.

Ps. Laitoin heidät poseeraamaan kuvaan, mutta en kertonut mihin kuva tulee. Sitten vaan kasuaalisti julkaisen sen internetissä, oon oikein malliasiakas kyllä nyt taas. Älkää antako mulle porttikieltoa, pliis! Kuolisin nälkään ilman teitä!

 

Ladataan...

Minä rakastan kaupunkeja. Rakastan korkeita taloja, umpikortteleiden ympärille kiertyviä katuja, ihmisvilinään sulautumista, neonvaloja ja katupuiden varjoja, aamupaloja kahviloissa, bussin ikkunan takana viliseviä kaupunkimaisemia. Rakastan että kotoa pääsee kävellen kaikkialle minne yleensä tarvitseekin päästä, rakastan tietoa siitä että rautatieasema on ihan nurkan takana ja kiskot vievät kauemmas, mutta tuovat aina myös takaisin kotiin. Rakastan tutkia uusia paikkoja, kirjoittaa ja kuvata, kokea löytämisen iloa ja nauttia kaikesta mitä pidän kauniina. Olen esteetikko, ehdottomasti.

Olen kotoisin hyvin pienestä pikkukaupungista, sitten vierähti kymmenen vuotta hieman suuremmassa. Pari talvea takaperin olin elämäntilanteessa, jossa oli pakko myöntää itselleen, että vaikka kaikki olikin periaatteessa ihan hyvin, mikään ei silti ollut enää oikein mitään. Päätin repäistä itseni irti vanhasta ja lähteä katsomaan, löytyykö esteetikon onni hattaraisia haavekuvia toteuttamalla. Pakkasin kauneimmat laukkuni ja muutaman muuttolaatikon, pyysin ystävältä kyytiä ysitietä etelään ja muutin vanhaan kivitaloon Tampereen Armonkalliolle. Kodissani oli neliöitä alle kaksikymmentä, mutta ensimmäistä kertaa vuosiin tuntui siltä, että ympärillä oli riittävästi tilaa hengittää. 

Tampere oli kaunis ja aurinkoinen ja elossa, ja mäkin löysin itsestäni hiljalleen uutta virtaa. Työkuviot järjestyivät hämmentävänkin nopeasti, uusi arki muodostui päivä kerrallaan harjoitellen. Vuoden täällä asuttuani päädyin treffeille pojan kanssa, joka kertoi Tampereen olevan hänen elämänsä rakkaus. Ymmärsimme heti toisiamme. Nykyisin oon ehkä hiljalleen kipuamassa liki samalle tasolle hänen arvoasteikollaan (Tampereella on toki etumatka, heillä on enemmän yhteisiä vuosia takana kuin minulla ja hänellä) ja postimme kannetaan samaan osoitteeseen. Elämä on keskittynyt vähän väljempiin neliöihin kuin Armonkalliolla, mutta edelleen postinumeroalueeseen 33100. Kotonamme asustaa lisäksemme myös pieni karvakorva, kirjoitushetkellä yhdeksänkuinen jackrussellinterrieri Metku. Nyt ihmettelen kaupunkia sekä yksin, kaksin että kolmisin noiden molempien kanssa. Ja me ei muuten lähdetä lähiöön.

Olen valtavan kiinnostunut kaupunkisuunnittelusta ja siitä, mitä seuraavan kulman takaa löytyy. Tampereelta tiedän jo aika monta kahvilaa, kivijalkakauppaa, keikkapaikkaa ja kulttuurikohdetta, mutta vielä on paljon näkemättäkin, ja koko ajan syntyy jotain uutta. Törmään harmittavan usein sekä nettikeskusteluissa että livenäkin suureen tietämättömyyteen siitä, mitä kaikkea kiinnostavaa tästä kaupungista löytyykään. Ihan todella paljon vaikka mitä! Tämä blogi syntyi halusta näyttää teille kaikkea sitä kivaa ja kaunista, mitä minä täältä arkeni piristykseksi löydän. Yllättävän moniin paikkoihin pääsee myös koiran kanssa, tägään postaukset koiraystävällisistä paikoista tägillä #tassutampere. Tervetuloa mukaan löytöretkille kaupunkiin!