Ladataan...

Joko Kaffila on sulle tuttu? Ainakin useimmille tamperelaisille koiranomistajille tuntuu olevan! Pieni ja symppis, mutta silti ehdottoman trendikäs kahvila keskustorin laitamilta löytyy kaikista mihin mennä koiran kanssa -listauksista ensimmäisten joukossa mainittuna. Kerran aiemminkin olin Metkun kanssa siellä visiteerannut, mutta silloin oli kesä ja lämmin, joten istuimme söpöllä terassilla sisätilojen sijaan. Tällä viikolla tuli aiheelliseksi juhlistaa ystäväni uutta työpaikkaa (onnea I!), ja hän ehdotti kakkutreffeille lokaatioksi Kaffilaa. Päätin hoitaa sekä kakunsyönnin että iltapäivälenkin samalla reissulla, nappasin Metkun mukaani ja suuntasin kohti Aleksis Kiven kadun ja Hallituskadun kulmausta.


Kaffila on söpö, kodikas ja pieni. Sisustus on kiva miksaus retroa ja nykypäivää trendikkääseen tapaan. Ihana, jo julkisivun kaari-ikkunoista välittyvä vanhan talon fiilis on säilytetty myös huonejaossa, sillä tila on kolmeen eri huoneeseen rakennettu, mikä on omiaan pitämään kaikua poissa ja tarjoamaan vähän yksityisempää fiilistä, vaikka paikka täynnä olisikin. Ja useinhan se on. Harvassa kahvilassa on normaalia jonottaa pöytäpaikkaa, mutta täällä se tuntuu olevan varsinkin ruuhka-aikoihin enemmän sääntö kuin poikkeus, minkä huomasimme odotellessamme vuoroamme sekä kassalle että pöytään. Mutta hyvää jaksaa ja kannattaa odottaa, näinhän ne sanoo.

Valikoimissa on laajalti herkkuja vegaaneille, ja gluteenittomiakin vaihtoehtoja löytyy. Jonotellessa vilkuilin ympärilleni ja huomasin useammassa pöydässä olevan työn alla herkullisen näköisten salaattiannosten syöminen. Kaffila tarjoilee myös erilaisia aamupalavaihtoehtoja sellaista kaipaavalle, ja viikonloppuisin tarjolla on brunssihenkinen aamiaisbuffakin. Täytyy käydä testaamassa joskus!


Koiraystävällisyys tuli ihanasti ilmi kahdella tapaa: jo pelkästään henkilökunnan reaktioista huomasi, että koirat ovat todellakin tervetulleita heille, ja lisäksi Metkulle tuotiin oma vesikupillinen pöydän viereen heidän aloitteestaan. Ihan superkivaa, jes, kiitos! Kaffilan tunnelmassa oli muutenkin jotain taianomaista, sillä tämä oli ensimmäinen kerta, kun Metku omat mukana olleet herkut mutusteltuaan rupesi tyytyväisenä pötköttelemään paikallaan. Kaupunkilaiskoiran kahvilakasvatus alkaa selvästi tuottaa tulosta. Yksi seurueemme jäsenistä naureskelikin, että Metkuhan on suorastaan rauhallinen - russeliksi. Jep, hyvä tarkennus.
 

Villapaita niskaan ja takaisin ulos kylmään, yh. Mutta ihan ehdottomasti seuraavallakin kerralla kun keskustorin nurkilla tallustellessa varpaita ja tassuja paleltaa, on hyvä vaihtoehto poiketa Kaffilan lämpöön ja tunnelmaan! Kaffilan netti- eli facebooksivut löytyvät täältä.

Ladataan...

Peritamperelaiseen Linkosuon kahvilaketjuun kuuluva Cafe Siilinkari on omanlaisensa ikoni Tampereen kahvilakulttuurissa. Liki kuudenkymmenen olemassaolovuotensa aikana Siilinkari lie nähnyt monenlaista kulkijaa, enkä osaa edes kuvitella siellä vuosien saatossa kaadettujen ja juotujen kahvikupillisten määrää. Oma ensimmäinen muistoni Siilinkarista on kaakaokupillinen joskus puoli elämääni sitten, kun ensimmäisiä kertoja Tampereella kävin. Sijainti Hämeenkadulla rautatieaseman ja Koskipuiston puolessavälissä on omiaan tavoittamaan satunnaisemmankin ohikulkijan, ja Hämeenkadulle avautuvat ikkunat tarjoavat kivan paikan tarkkailla kaupunkielämää, varsinkin jos ikkunapaikalle pääsee.

Jos Siilinkaria pitäisi kuvailla yhdellä sanalla, se sana olisi helppo. Sinne on helppo löytää, helppo mennä suoraan kadulta sisään, tuotevalikoima, sisustus ja jopa kahvilassa soiva musiikki ovat helposti lähestyttäviä. Asiakaskuntaa todellakin on vauvasta vaariin, Siilinkari ei ole millään tavoin profiloitunut yhden porukan paikaksi. Tietyllä tapaa monet asiat on tehty aika varman päälle, mutta sekään ei ainakaan allekirjoittanutta haittaa. Trendipaikat olkoot erikseen, Cafe Siilinkari on instituutio.

Ovet aukeavat arkiaamuisin jo seitsemältä ja viikonloppuisinkin kahdeksalta, joten itselleni Siilinkari on pääosin yksi niistä aamiaispaikoista, joissa voi syödä buffetista vähän isompaankin nälkään. Viikolla aamiaisen hinta jää alle kymppiin, samoin viikonloppujen aikaisempi kattaus lähtee samaan hintaan. Jos haluaa vähän spesiaalimpaa brunssisafkaa, kannattaa saapua paikalle lauantaina tai sunnuntaina klo 11:30-15, jolloin on päälle kuudentoista euron hintaan tarjolla pari pykälää monipuolisempaa ja valmistetumpaa brunssimurkinaa.
 

 

Lauantaiaamupäivällä jääkaappi ja vatsa ammottivat tyhjyyttään ja kanssaeläjääni koetteli pienoinen perjantain jälkeinen olotila, joten suuntasimme testaamaan, paraneeko vointi jos visiteeraa Hämeenkadulla brunssihommissa. Lauantain kattaukseen sisältyi kahvi, tee, appelsiinimehu (lämmintä, yhyy, eikä omppumehua, tuplayhyy!), perinteiset leivät, leikkeleet ja muut päälliset (gluteeniton sämpylä pyynnöstä), lihapullia, falafeleja, bratwurstia, kananmunia, kolmea erilaista ruokaisaa salaattia, muutamaa eri piirakkaa ja paistosta, jonkinlainen lasiin valmiiksi tehty marjasmoothie (todella hyvää!), hedelmiä, jogurttia, mysliä ja jälkkäriosasto. Käytännössä siis heidän perinteinen aamiaisbuffettinsa, jota oli pimpattu pari leveliä paremmaksi salaatein, smoothiella ja jälkkäreillä. Toimivaa! Erityiskiitos ihanalle tarjoilijattarelle, joka sattui puheisiin kanssani lukiessani ruokalistan allergiamerkintöjä - hän nimittäin tarttui heti kysymykseeni gluteenittomuudesta ja taikoi minulle tiskin takaa sämpylän lisäksi myös palan superhyvää suklaa-salmiakkikakkua, sillä buffetissa tarjolla olleet jälkkäriherkut olivat vehnään leivottuja. Huomaavaista ja sympaattista, että sellaista tarjottiin ihan oma-alotteisesti, kun ei valmiiseen valikoimaan kuulunut. Itse en olisi tohtinut mennä kyselemään tiskiltä sämpylää enempää.
 

Jos olet aamutuimaan tai brunssiaikaan Hämeenkadun itäpään huudeilla ja helppoa ja vaivatonta aamiaisvaihtoehtoa vailla, on Siilinkari ehdottomasti testaamisen arvoinen. Ei jonoiksi asti kertyviä ruuhkia, ei häiritsevää meteliä, suoraa simppeliyttä niihin aamuihin kun ei jaksa ajatella sen enempää. Ei ehkä ykköspaikka romanttisille treffeille, eikä välttämättä oikea mesta tuntikausien istuskeluun, mutta nälän se vie ja hyvän mielen tuo. :)

Cafe Siilinkari

 

Ladataan...

 

Jos joskus käy niin, että Tampere ei olekaan vastaus kaikkiin tarpeisiisi, vaan kaipaat lomareissultasi tukahduttavaa kuumuutta, riksa- tai taksimatkoja ja halpoja hintoja, suuntaa toki kaukoidän kohteisiin. Spoiler alert: En kävele sinua vastaan niissä, enkä niistä tule koskaan kokemuksiani kertomaankaan, ne eivät ole minun luontaista maaperääni millään tavoin. Jos taas rakastat vanhoja värikkäitä rakennuksia, fillarointia ja kävelyä, monipuolista kaupunkikulttuuria ja urbaania elämänmenoa, on Kööpenhamina sun paikkasi rentouttavaan ja viihdyttävään lomailuun. Suomalaisen silmiin suurin kulttuurishokki on se, että vaatekaupat sulkevat jo alkuillasta ja useimmat pitävät sunnuntaisin ovensa kokonaan kiinni, kun taas baarit ovat auki huoletta vaikka aamuun saakka. Silti ihmiset ovat ihan jäätävän tyylikkäitä sekä muutenkin oikein hyvinvoivan ja onnellisen oloisia. Kööpenhaminassa todella on sitä kuuluisaa hyggeä.

On kaupunkeja joissa on kiva käydä, ja on kaupunkeja, joihin haluaisi jäädä. Kööpenhamina kuuluu jälkimmäisiin. Jos en asuisi Tampereella, asuisin siellä. Tai jos osaisin puhua tanskaa, niin ainakin sitten. Kuuma peruna suussa ruotsia murtaminen ei kuitenkaan helpolla tähän perisuomalaiseen suuhun taivu, joten toistaiseksi muutto pysyy edelleen vaihtoehtoisena tulevaisuudenkuviona lottovoiton varalle, ja muuttolaatikoiden pakkaamisen sijaan tyydyn silloin tällöin sullomaan tärkeimmät välttämättömyydet käsimatkatavarakokoiseen reppuun ja vierailemaan kaupungissa ylläpitämässä lämpimiä tunteitani sitä kohtaan.

Onhan tämä rajua, vasta pari viikkoa Tampere-bloggausta takana, ja nyt jo oon ihan julkisesti käynyt vieraissa ja tunnustan oikein rakkauttanikin toiseen! Vaikka aion vastedeskin blogata pääosin Tampereen meiningeistä, en voi vastustaa kiusausta esitellä muutamia viimeisimmän reissun lempparijuttuja Köpiksen puolelta. Arkipakoisia löytöretkiä Kööpenhaminaan viikonloppureissun verran, olkaa hyvät!
 

Ja sit lähtis:

1) Comfort Hotel Vesterbro
Haussa laadukas, trendikäs, viihtyisä ja hyvällä sijainnilla varustettu hotelli Kööpenhaminasta? Otappa suunnaksi Vesterbro, en usko että kadut. Vajaat puoli kilometriä päärautatieasemalta, sisustus ihan just eikä melkein, palvelu ja kaikki muukin toimii ja aamupala oli 9,8/10. Gluteenittomia croissantteja eivät olleet vieläkään keksineet (ilmeisen mahdoton yhtälö, olen ymmärtänyt), joten jätettäköön parin kymmenyksen parannusvara. Huone oli katunäkymin ja kylpyammeella, tietenkin, ja aikaisen sisääntsekkauksen yhteydessä respasta pahoiteltiin kakkoskerrosta, ilmeisesti viitaten mahdollisiin kadulta kantautuviin häiriöääniin, mutta en muista sellaisia kuulleeni kolmeen yöhön yhtään. Vielä menomatkallakin mietin, että olisko pitänyt valita useamman tähden ja kalliimman hinnan paikka, mutta Comfort hakkasi kyllä kolmella tähdellään monet kalliimmat kilpailijansa aivan heittämällä. Seuraavalle reissulle ei oo vaikea valita hotellia, tästä tuli nyt virallinen Köpis-koti.

 

2) Christianshavnin kanaali
Nyhavn on vähän nähty, se keikistelee kiiltokuvana kaikissa postikorteissa ja matkailumainoksissa. Muutama kivenheitto etelämpää löytyy jotain mun makuun parempaa versiota: Christianshavnin rosoinen 1600-luvun arkkitehtuuria ja uudempaa tuotantoa sekoitteleva kaupunginosa kanaaleineen. Ympäröivistä kortteleista löytyy kahvilaa, ravintolaa, baareja - ja aavistuksen vähemmän turistipöhinää kuin varsinaisen ydinkeskustan puolella. 

3) Tivoli
Kaikkihan sen tietää, ja minäkin tiesin, vaan en silti ollut koskaan ennen siellä käynyt. Suureksi osaksi syy on tainnut olla siinä, että reissuni ovat sijoittuneet varsinaisen Tivolikauden ulkopuolelle. Tällä kertaa kuitenkin pääsin korjaamaan vahingon, kun Vinter i Tivoli -otsikon alla kulkevat talviset teemaviikot sattuivat sopivasti pitämään Tivolin portit avoinna talven turisteille ja paikallisillekin eläjille. Itsehän olen sen sortin arkajalka, ettei mua saa juuri possujunaa hurjempiin huvipuistolaitteisiin, mutta tällä kertaa sekään ei haitannut: Vinter i Tivolin parasta antia oli upeat teeman mukaiset koristeet ja valaistukset, jotka kattoivat koko auki olleen tivolialueen. Näin kouluttautuneen visualistin vinkkelistäkin katsottuna lopputulos oli aivan upea, enkä uskalla edes kuvitella niitä työtunteja, joita sen eteen on iso joukko ihmisiä uurastanut. Pari tuntia vierähti nopeasti pimenevässä lauantai-illassa alueen ympäri kävellessä ja yksityiskohtia ja tunnelmaa ihastellessa. 

 

4) Katutaide ja sisäpihat
Budjettitekemistä vailla vai hakemassa inspiraatiota? Jalat tai fillari alle, kartta tai kännykän mapsi käteen ja matkaan. Sadesäällä vuorokausilippu julkisiin ja junamatkalle ympäri lähiöitä.

Köpiksessä riittää tutkittavaa! Historialliset nähtävyydet eivät niinkään allekirjoittanutta kiinnosta, tutkin mieluummin mitä nykyhetki tarjoaa. Jokainen aukioleva porttikongi on mahdollisuus löytää entistäkin hurmaavampia sisäpihoja, ja jokainen umpinainen talonpääty on potentiaalinen paikka muraalille tai muulle katutaiteelle. Katseltavaa löytyy niin lattarikortteleista kuin keskustaa kauempaakin, tsekkaa vaikka Norrebro, Fredriksberg ja varsinkin katutaiteen osalta toki klassikkokohde Christiania ensialkuun. 

 

 

5) Cafe Munk
Muutama kadunkulma Nørreportin asemalta, reilu kortteli kauppahalleilta (Torvehallerne KBH) löytyy intialaisvaikutteinen kahvila-ravintola-baari Cafe Munk. Reissuseurani oli täällä nauttinut taannoin aivan överihyvän brunssin, joten olihan se ohikävellessä pyörähdettävä toteamassa paikan nykykunto. Lyhyt analyysi paikasta: kelpasi edelleen. Tilaamani chai latte oli niin hyvää että itketti. Olisin halunnut kysyä reseptiä, mutta tuskinpa olisivat sitä myyneet edes sielua vastaan. Oltiin nimittäin sen tason täydellisyyden alkulähteillä, että kaikki muualla maistamani purkki- ja siirappiversiot ovat pelkkiä huonoja halpakopioita siihen verrattuna.

 

Oliko näissä sulle tuttuja juttuja? Kommentteja, kokemuksia ja vinkkejä otetaan vastaan innolla. Seuraava reissu Köpiksen maisemiin on ollut suunnitteilla jo ennen edellisenkään toteutumista! 

 

Ladataan...

Jos olet Tampereella vailla tekemistä tulevana viikonloppuna, suosittelen esimerkiksi seuraavia kohteita:

...jos budjetti antaa periksi, voi viettää koko viikonlopun ihan muina hipstereinä Klubilla.
Perjantaina
klo 20:00 Heikki Kuula, Ode
klo 23:30 LOW #8
Lauantaina
klo 11-14 Klubin brunssi
klo 20:00 Lasten Hautausmaa, Kaupungin Valot
 

...tai jos haluaa selvitä halvemmalla, tai muuten vaan kaipaa undergroundimpaa meininkiä, niin voi mönkiä Hämeenpuiston uudehkoon vaihtoehtokeikkapaikkaan Maanalaiseen.
Torstaina ja sunnuntaina
klo 18:00 Vegaaninen Kansanköökki 
Lauantaina 
klo 21:00 Jarspis / Duo Röyhkeys & the Dillingers

 

Itsehän en osannut päättää, kumman näistä vaihtoehdoista valitsisin, joten hätäratkaisuna lähden merta edemmäksi vieraisiin. Otan suunnaksi kaupungin jossa asuisin, jos en asuisi Tampereella: Täältä tullaan Kööpenhamina! Matkaraporttia ja uusia Tampereen kohteita luvassa jälleen ensi viikolla, nyt luvassa neljä päivää talvilomaa. Aaaaaaand off we go!

 

Ladataan...

 

Tampereen alueen koiraryhmissä Naamakirjan syövereissä nousee tasaisin väliajoin pinnalle keskustelu aiheesta "mihin kahviloihin pääseekään koiran kanssa". Jo muutamaan kertaan olen bongannut niistä ketjuista Stockmannilla sijaitsevan Robert's Coffeen henkilökunnan toivottavan koirat lämpimästi tervetulleiksi kahvittelemaan heille, mikä on ilahduttanut kovin. Tiesittekö jo, että Stockmannille ovat koirat tervetulleita muutenkin, lukuunottamatta ruokakauppojen puolia? Myös Robert'sille pääsy koiran kanssa on siis looginen jatkumo, oikeinkin kiva lisä Stockan palveluihin.

Siispä yhtenä päivänä hypätessäni bussista pois Stockan kohdilla päätin pyörähtää tsekkaamassa mikä meno Robertsilla on. Olin liikenteessä Metkun sekä viisivuotiaan ihmisystävämme kanssa, joista jälkimmäisellä oli välipalanälkä, joten lähdimme nappaamaan jotain pientä suolaista.
 

En yleensä ole mitenkään ketjukahviloiden ylin ystävä, mutta Stockan Robert's on sellaiseksi oikeinkin miellyttävä paikka. Sisustuskin on ketjukahvilaksi kiva ja Stockamaisen tyylikäs, erityisesti ihastuin valaisimiin. Mutusteltiin sämpylä aika pikaisesti ihmisvoimin, Metku haaveili pääsevänsä osingoille ja maisteli murusia lattialta. Tuomiomme: Kyllä Robertsilla hetken istuu kesken kauppareissun, jos nälkä niillä nurkilla akuutisti nälkä iskee. Kaverin kanssa juoruilemiseen valikoisin ehkä eri paikan, mutta ketjukahvilaksi kokemus oli ehdottoman onnistunut. Ottakaas valikoimiin herkkuja koirillekin, niin ei tartteis karvakorvien ihmisten annoksia kerjätä! :) 

 

 

Ladataan...

"Mihin kahviloihin Tampereella pääsikään koiran kanssa?" 
"Oon Tampereella päivällä pari tuntia, mikä olis paras paikka käydä lounaalla?"
"Mitkä on Tampereen parhaat kirpparit, mihin suuntaan lähtisin?"
"Hei mikä se olikaan täällä se kauppa josta sai kotimaista designia, mistä sä ostit sen hameen?"
"Nyt kuule tärkeä kysymys, MISTÄ SAA TAMPEREEN PARHAAN AAMUPALAN?"
"Kiitos, aamupala oli ihan loistava, mitäs muuta Tampereella kannattais tehdä?"

Oon saavuttanut kaveripiirissäni jonkinlaisen kävelevän (ja whatsappaavan) Tampere-oppaan tittelin viime vuosien aikana, mikä oli vahvana syynä myös tämän blogin perustamiselle. Nämä kuusi kysymystä ovat sellaisia, joita multa kysellään jatkuvasti. Viimeisen viikon aikana on kysytty jälleen neljä kuudesta, ja vieläpä blogista tietämättömien kavereiden toimesta. Tänään pääsin kysymyksiin vastailemisen lisäksi ihan liveoppaaksi, kun ystäväni Kirsi Kirahvinkesyttäjä oli vierailemassa kaupungissa. Toiveena oli keliaakikollekin sopiva aamiainen, jolla tappaa kurniva nälkä vatsasta iltapäivään saakka, ja jonka ääressä viihtyisi muutaman tunnin kuulumisia vaihtamassa. Päätin ottaa varman päälle, joten suuntasimme Pella'siin.

 

Hämeenkadun ja Koskikadun risteyksessä sijaitseva Pella's Cafe on saavuttanut muutamassa vuodessa suoranaisen klassikkoaseman Tampereen kahvila- ja aamupalakentällä. Sijainti on mitä mainioin ihmisten luontaisten kulkureittien ja bussilinjojen risteyskohdassa, ikkunoiden takana vilisee vilkas kaupunkielämä ja toisessa suunnassa aukeaa Koskipuisto ja Tammerkoski. Tilat ovat skandinaavisesti sisustetut, yleisilmeeltään vaaleat ja avarat, mutta tunnelma silti lämmin. Palvelu on ollut jokaisella asiointikerrallani kohdallaan, ja gluteenittomien herkkujen määrä ja laatu kaupungin parhaimpia. 

Viikolla aamiaisbuffet on vähän suppeampi (ja myös puolta edullisempi) kuin viikonloppuina tarjoiltava brunssi, mutta kyllä arkiaamujenkin kattauksella nälkä lähtee. Valikoima on ainakin mun makuuni riittävä. On erilaisia leipiä, sämpylöitä ja karjalanpiirakoita, kasviksia salaatiksi asti, leikkeleitä, kananmunia, jogurttia ja rahkaa lisukkeineen sekä jopa gluteenitonta kaurapuuroa hilloineen, sekä tietenkin tuoremehuja, kahvia ja teetä. Kaikki tarjolla oleva on selkeästi tuoretta, mistä suuri plussa. Miinusta sen sijaan tulee siitä, että tällä kertaa ei ollut tarjolla talon omia gluteenittomia sämpylöitä, jotka ovat olleet parhaita koskaan maistamiani. Valmistuotteilta vaikuttaneet tänään tarjolla olleet olivat onneksi myös oikein hyviä, ja esimerkiksi keskimääräisten hotellien gluteenittoman tiskin muovipussitettuihin pahvinpalasiin verrattuna ihan oikean sämpylän makuisia, mutta silti jään toivomaan, että seuraavalla kerralla on taas talon omat tuotteet tiskissä.

Tiskistä puheen ollen sekin on kiva, että mikäli joku seurueesta ei tahdo vetää aamiaiseksi buffet-määrää, on sopivaa valikoimaa valmiina myös vitriinissä. Täytetyt sämpylät, smoothiet sun muut näyttivät nekin oikein houkuttelevilta, eikä pienemmän nälän kanssa paikalle saapuessa olisi yhtään harmittanut "tyytyä" niihin.  Pellasin repertuaari on kyllä kaikenkaikkiaan harvinaisen laaja, heillä hallitaan sekä suolainen että makea syötävä, salaatteja ja lounastakin saa ja kerran olen myös yhdeksän aikaan aamulla todistanut heidän a-oikeuksiaan, kun kassalle edessäni jonottanut nuorimies tilasi jotain ihan muuta kuin muiden asiakkaiden mielessä olleen aamukahvin. 

Loistava aamiainen, parempi päivä, totesi seurueemme ykskantaan! Pella's Cafe ei toistaiseksi ole vielä kertaakaan pettänyt ja hyvä niin. Aamiaista tarjolla siis joka päivä, viikonloppuisin laajempi brunssi. Lisätietoja Pellasin nettisivuilta osoitteesta www.pellas.fi, ja klikkaamalla tästä pääset sivustolle lukemaan Pellasin tarinan yrittäjän kertomana. Mahtava asenne huokuu kyllä kaikesta heidän tekemisestään, hienoa että se on kirjoitettu tarinaksi nettisivuille saakka!

Ladataan...

Jos olisin aamuihminen (mitä siis en ole, kuten jo kerroinkin), olisin ehkä ammatiltani torimyyjä. Heräisin jo viideltä ja kuuden jälkeen olisin jo kasaamassa päivän tarjontaa tiskiin aamun ensimmäisiä asiakkaita varten. Kesäisin haaveilen myös siitä, että joskus sitten seitsemänkymmenen vuoden päästä, jos silloisessa Suomessa pääsee eläkkeelle vielä satavuotiaanakaan, olen yksi niistä mummoista, jotka aloittavat joka aamunsa torikahveilla. (Tietenkin kaikki parhaat eläkeläiset tekevät niin vielä silloinkin!) Siinä tavassa on vaan jotain niin hienoa viitettä entisestä agraariyhteiskunnasta, että fanitan sitä täysin.

Reaalimaailmassa (eli rakkaassa kotimaassamme) torielämä on kuitenkin aurinkoisia päiviä lukuunottamatta aika ankeaa tuulen, sateen ja pakkasen keskellä selviytymistä. Ne harvat aurinkoiset kesäaamut ovat kaunis mielikuva, mutta todellisuudessa mukavan leppoista ja säiltä suojassa olevaa torielämää löytyy ympäri vuoden vaan kauppahalleista. Tampereen Kauppahalli on paikka, joka oli mulle mysteeri ihmeen pitkään tänne muutettuani. Tiesin että siellä jossain keskustorin läheisyydessä se ilmeisesti on, mutta jotenkin onnistuin olemaan bongaamatta sitä, koska silmä haki ehkä erillistä hallia, ei sisäänkäyntiä korttelin keskellä. Sellaisesta se kuitenkin löytyy, jos Hämeenkadun puolelta asiaa lähestyy.

 

Kauppahalli on upea ihan jo pelkästään rakennuksenakin. Vaikka Hämeenkadun puolelta sisään asututaankin korttelikäytävästä, sen takaa avautuu kuitenkin vanha ja perinteikäs, vuodesta 1901 saakka toiminnassa ollut kauppahallitila. Wikipedia kertoo Tampereen kauppahallin olevan pohjoismaiden suurin! Arkkitehti Hjalmar Åbergin suunnittelema rakennus on tunnelmaltaan ihan mieletön. Korkea katto, valoa tuovat ikkunat, mintunvihreät koristeelliset "kehykset" myymälöiden ja ravintoloiden ympärillä - tätä fiilistä ei tavoita nykyaikaisissa kauppakeskuksissa. 

Kauppahallin palveluihin kuuluu eri tuoteryhmien myyntitiskejä, on perinteisiä juusto- liha- ja kasviskojua, leipomoita/konditorioita, erikoistavaraa kuten luontaistuotteita, kukkia, kenkiä.... Valikoima on laajuudessaan yllättävä. Karkeasti arvioituna toinen puolikas tarjontaa on erilaisia lounasravintoloita ja kahviloita, joista useat ovat tarjonnallaan monen mielestä Tampereen huippuluokkaa. Ei käy kieltäminen.

 

Naminaminam! Erityismaininta näin viljavammaiseen näkökulmasta siitä, että valikoimista löytyy paljon myös gluteenittomia tuotteita, ja onpa muutama ihan aiheeseen erikoistunut tiskikin. Mm. laskiaispullia näkyi olevan valikoimissa!

Kauppahalli palvelee ma-pe 08-18 ja la 08-16. Eli toisin kuin normaaleilla toreilla, Kauppahalliin ehtii ostoksille, kahville tai lounaalle ja tunnelmasta nauttimaan vaikka ei niin aamuihminen olisikaan. Tampereen Kauppahallin nettisivut löytyvät täältä

Ladataan...

 

Tänään vien teidät retkelle paikkaan, joka kertoo mulle joka kerta kohdatessamme tuhat tarinaa. Koskikeskuksen takana, Ratinan suvannon rannassa, Takon tehtaiden kainalossa on Kehräsaaren tehdasmiljöö. Punatiiliset vanhat rakennukset, rautaportit ja paloportaat kätkevät sisäänsä todellisen helmen, Suomen mittakaavassa liki epätodellisen tuntuisen sisäpihan, jonka reunoja kiertävät erilaiset käsityöläisten, ravintoloiden ja muiden palveluiden liiketilat. Kehräsaari on ehdottomasti lempipaikkojani maailmassa, niiltä osin mitä nyt vielä olen maailmaa ehtinyt tutkia. Miljöö sykähdyttää ihan erityisellä tavalla: Kehräsaaressa tuntee suorastaan ihollaan saakka kaupungin historian havinan, mutta myös olevansa osa sen jatkumoa, pala tämänhetkistä historiaa. Rakennuksien yritykset, toimijat ja asiakkaat tuovat alueelle tämän ajan elämää, mikä on musta se kaikista hienoin tapa hyödyntää tällaisia tehdasalueita.

Yksi ovi sisäpihalla on erityisessä suosiossani, ja siitä tulee kuljettua usein. Osuuskuntamuotoinen käsi- ja taideteollisuusalojen suunnittelijoita, tekijöitä ja heidän tuotteitaan saman katon alle yhdistävä Ateljeekatu tarjoaa monenlaista kivaa. Pienestä myymälätilasta huolimatta valikoimaa on valtavasti, tämä on ehdottomasti niitä paikkoja, joissa voisi katsella loputtomiin ja löytää silti aina jotain uutta. Ja mikä parasta, kaikki tuotteet ovat ymmärrykseni mukaan lähituotantoa Pirkanmaalta! On koruja, laukkuja, asusteita, vaatteita, taidetta, kortteja... Kaikkea kaunista ja söpöä niin lahjaksi kuin itsellekin.

Usean eri merkin pientuotteiden lisäksi tiloissa toimii myös tilaus- ja korjausompelimo. Lahkeet lyhennettävinä, verhot pärmättävinä, nappi irti vai pitäisikö vaihtaa vetoketju? Jos (ja kun) et osaa (tai viitsi.... t.pukuompelija) tehdä sitä itse, kipität vaan paikalle tuotteesi kanssa ja jätät homman ammattilaisten hoitoon. Ekologista, kätevää ja mukavaa. Me likey.

Ateljeekatu (ja Kehräsaari) on ehdottomasti niitä paikkoja, joita on aika vaikea selittää kunnolla muuten kuin kuvin. Etkö usko? Katso.

Valikoima vaihtuu ymmärrettävän tiiviisti, joten juuri näitä kuvissa näkyviä ihanuuksia ei välttämättä kovin pitkään liikkeestä löydy. Mene siis pian jos näistä jotain tahdot! 
Ateljeekadun aukioloajat, yhteystiedot ja muun infon löydät osoitteesta ateljeekatu.fi.