Ladataan...

Tunnustetaan tosiasiat: Olin onnistunut asumaan Tampereella kaksi ja puoli vuotta käymättä kertaakaan Fazerin brunssilla. Kyse ei ollut edes totaalisesta yrityksen puutteesta, pari kertaa olin kääntynyt kadulla jonojen oltua ulos saakka, ja kerran kohtasin ovella lapun yksityistilaisuudesta. Muutama viikko takaperin olin muutaman muuttujan ansiosta lauantaina aamulenkillä Metkun kanssa jo kahdeksan jälkeen ja törmäsin samoissa hommissa oman koiransa kanssa olleeseen naapurintyttöön, ja siitä se idea sitten lähti. Jos kerran ollaan lenkillä niin aikaisin, voidaan hyvin olla varaamassa pöytää itsellemme jo ennen kymmentä.

Olimme laskeskelleet oikein: Ollessamme paikalla heti kymmenen aikaan brunssin alkaessa oli tilaa vielä runsaasti. Valtasimme ikkunapöydän tyytyväisinä. Hämeenkadun Fazer Cafe on paraatipaikoilla, mitä tulee aamupalamaisemiin. Aivan Hämeensillan kupeessa Tempon talossa istuskellessaan näkee suurista ikkunoista niin Tammerkosken virtaa, katunäkymiä kuin Koskipuistoakin. Sisustus on simppeli ja ilmava, kuvaaminen oli valon määrän vuoksi helppoa (ja minä en todellakaan ole mikään ruokakuvaaja).  Ihastelin välittömästi sekä esillepanoa että astioita, esille katetut annokset olivat herkullisen näköisiä ja mehuille ja smoothieille varatut lasit kauniita. Pienenä pikanttina yksityiskohtana kahvikupin kylkeen oli lisätty Fazerin omat karkki, me saimme omat annoksemme Kiss-kisseillä. Miten söpöä!

Annokset lautaselle kasattuani en voinut olla miettimättä, että nyt on niin laajalla skaalalla tavaraa, että kaikki ei voi mitenkään olla hyvää. Olin totaalisen väärässä. Ihan joka ikinen lautaselleni keräämä asia oli ihan hemmetin hyvää, ja valikoimaa oli paljon. Hedelmistä alkaen kaikki oli tuoretta, salaatit  ja salaattisekoitukset raikkaita ja ruokaisia, eikä mikään maistunut vakuumipakatulta. Jopa skagenista ja smoothieista oletan niiden olleen paikan päällä valmistettuja, tai ainakin maku oli täysin sen mukainen. Tarjoiluastiat täyttyivät tasaiseen tahtiin, joten ainakaan ensimmäisten tuntien aikana ei tullut fiilistä, että mikään olisi ehtinyt pöydässä liikoja seisoskella.

Gluteenittomat leivät sain pyytämällä, ja kuten arvata saattaa, Fazerilla on sekin puoli hallussa. Lisäksi ystävällinen tarjoilija kävi vielä oma-alotteisesti varmistamassa noutopöydän tuotteiden gluteenittomuuden, ja jos en ihan väärin näin parin viikon viiveellä muista, niin caecarsalaattia lukuunottamatta liki kaikki taisi olla viljatonta. Myös heti alussa tarjolla ollut moussekakku oli tehty gluteenittomaan pohjaan, mutta myöhemmin lisätyissä kakuissa oli myös viljapitoisia vaihtoehtoja. Fazerilla kuitenkin ollaan allergia-asioiden kanssa ilmeisen skarppeja, joten ainakin kysymällä uskaltanee syödä heidän valikoimistaan keliaakikkokin.
 

Tähän asti Pella'sin viikonloppubrunssi on ollut ykkössuosikkini Tampereen vakiobrunsseista, mutta Fazerilla valikoima on rehellisesti laajempi ja jokainen tarjolla ollut ruokalaji oli viety niin täydellisyyteen asti, että valtikka vaihtui tältä erää sillan sille puolelle. Hinta ei ole kuin muutaman hassun euron kovempi ollen Fazerilla 23,90e, mutta tässä hintaluokassa en koe eroa ratkaisevana, vaan maksan sen ihan suosiolla. Pikaista näläntappamista varten en Fazerille kuitenkaan malttaisi lähteä, vaan täällä täytyy ehdottomasti ehtiä nautiskella pidemmällä kaavalla.

Fazer Cafe, Hämeenkatu 15 (Tempon talo)
Brunssi tarjolla la-su 10-14,
hinta 23,90e.
Nettisivut brunssilistoineen täällä

Ladataan...

Hyvää naistenpäivää kaikki itsensä naiseksi identifioivat! Naistenpäivän kunniaksi kohtelias herrasmieskoiramme Metku Kaustinen puki tänään rusetin kaulaansa ja vei naapurissa asuvan tyttöystävänsä Maisan (IG @maisulidaily) extempore-kahvilatreffeille Stockalle hiljattain avautuneeseen Tampereen ensimmäiseen Espresso Houseen. Kuten jo aikaisemminkin kirjoitin, Stockalle ovat koirat tervetulleita alakerran ruokapuolta lukuunottamatta, eikä paraatipaikan Hämeenkadun kulmauksesta vallannut Espresso House tee linjaan poikkeusta. Hyvä näin, nyt on rautatieaseman nurkillakin toinen kahdeksaan asti iltaisin auki oleva koiraystävällinen paikka Stockan Robertsin lisäksi.

Espresso House on yksi viime vuosina nopeimmin levinneistä kahvilaketjuista, enkä yhtään ihmettele sen suosiota. Laaja valikoima, hyvin huomioidut erilaiset erikoisruokavaliot, suhteellisen edulliset hinnat ja kiva sisustus - kun kerran ketjuna toimitaan, niin juuri näin se kuuluu tehdä. Mun ehdoton suosikki heiltään on chai latte, jonka he tekevät ihan erityisen hyvin. En siis yhtään pistä pahakseni, että avasivat kahvilan myös kotikortteleihini.

Muutaman käyntikerran kokemuksella myös asiakaspalvelu on kunnossa. Ihanaa kun kiireenkin keskellä asiakkaat ehditään huomioida hymyllä, jutustelulla ja ystävällisillä toivotuksilla. Ja rapsutuksilla, muistuttaa Metku vierestäni, ja lähettää erityisterveiset hännänheilutuksineen naistenpäivän illassa tiskin toiselle puolelle rapsuttamaan saapuneelle baristalle! Näin tehdään tyytyväiseksi sekä koira että omistaja. :)

Maisa, Metku ja henkilökunta kiittävät, kumartavat ja antavat suosituksensa. Kierretäänpäs nyt ainakin pari korttelia -tyyppiset yhteiset iltalenkkireittimme taitavat poiketa pehmeiden sohvienne kautta jatkossa aika usein! 

 

 

Ladataan...

Peritamperelaiseen Linkosuon kahvilaketjuun kuuluva Cafe Siilinkari on omanlaisensa ikoni Tampereen kahvilakulttuurissa. Liki kuudenkymmenen olemassaolovuotensa aikana Siilinkari lie nähnyt monenlaista kulkijaa, enkä osaa edes kuvitella siellä vuosien saatossa kaadettujen ja juotujen kahvikupillisten määrää. Oma ensimmäinen muistoni Siilinkarista on kaakaokupillinen joskus puoli elämääni sitten, kun ensimmäisiä kertoja Tampereella kävin. Sijainti Hämeenkadulla rautatieaseman ja Koskipuiston puolessavälissä on omiaan tavoittamaan satunnaisemmankin ohikulkijan, ja Hämeenkadulle avautuvat ikkunat tarjoavat kivan paikan tarkkailla kaupunkielämää, varsinkin jos ikkunapaikalle pääsee.

Jos Siilinkaria pitäisi kuvailla yhdellä sanalla, se sana olisi helppo. Sinne on helppo löytää, helppo mennä suoraan kadulta sisään, tuotevalikoima, sisustus ja jopa kahvilassa soiva musiikki ovat helposti lähestyttäviä. Asiakaskuntaa todellakin on vauvasta vaariin, Siilinkari ei ole millään tavoin profiloitunut yhden porukan paikaksi. Tietyllä tapaa monet asiat on tehty aika varman päälle, mutta sekään ei ainakaan allekirjoittanutta haittaa. Trendipaikat olkoot erikseen, Cafe Siilinkari on instituutio.

Ovet aukeavat arkiaamuisin jo seitsemältä ja viikonloppuisinkin kahdeksalta, joten itselleni Siilinkari on pääosin yksi niistä aamiaispaikoista, joissa voi syödä buffetista vähän isompaankin nälkään. Viikolla aamiaisen hinta jää alle kymppiin, samoin viikonloppujen aikaisempi kattaus lähtee samaan hintaan. Jos haluaa vähän spesiaalimpaa brunssisafkaa, kannattaa saapua paikalle lauantaina tai sunnuntaina klo 11:30-15, jolloin on päälle kuudentoista euron hintaan tarjolla pari pykälää monipuolisempaa ja valmistetumpaa brunssimurkinaa.
 

 

Lauantaiaamupäivällä jääkaappi ja vatsa ammottivat tyhjyyttään ja kanssaeläjääni koetteli pienoinen perjantain jälkeinen olotila, joten suuntasimme testaamaan, paraneeko vointi jos visiteeraa Hämeenkadulla brunssihommissa. Lauantain kattaukseen sisältyi kahvi, tee, appelsiinimehu (lämmintä, yhyy, eikä omppumehua, tuplayhyy!), perinteiset leivät, leikkeleet ja muut päälliset (gluteeniton sämpylä pyynnöstä), lihapullia, falafeleja, bratwurstia, kananmunia, kolmea erilaista ruokaisaa salaattia, muutamaa eri piirakkaa ja paistosta, jonkinlainen lasiin valmiiksi tehty marjasmoothie (todella hyvää!), hedelmiä, jogurttia, mysliä ja jälkkäriosasto. Käytännössä siis heidän perinteinen aamiaisbuffettinsa, jota oli pimpattu pari leveliä paremmaksi salaatein, smoothiella ja jälkkäreillä. Toimivaa! Erityiskiitos ihanalle tarjoilijattarelle, joka sattui puheisiin kanssani lukiessani ruokalistan allergiamerkintöjä - hän nimittäin tarttui heti kysymykseeni gluteenittomuudesta ja taikoi minulle tiskin takaa sämpylän lisäksi myös palan superhyvää suklaa-salmiakkikakkua, sillä buffetissa tarjolla olleet jälkkäriherkut olivat vehnään leivottuja. Huomaavaista ja sympaattista, että sellaista tarjottiin ihan oma-alotteisesti, kun ei valmiiseen valikoimaan kuulunut. Itse en olisi tohtinut mennä kyselemään tiskiltä sämpylää enempää.
 

Jos olet aamutuimaan tai brunssiaikaan Hämeenkadun itäpään huudeilla ja helppoa ja vaivatonta aamiaisvaihtoehtoa vailla, on Siilinkari ehdottomasti testaamisen arvoinen. Ei jonoiksi asti kertyviä ruuhkia, ei häiritsevää meteliä, suoraa simppeliyttä niihin aamuihin kun ei jaksa ajatella sen enempää. Ei ehkä ykköspaikka romanttisille treffeille, eikä välttämättä oikea mesta tuntikausien istuskeluun, mutta nälän se vie ja hyvän mielen tuo. :)

Cafe Siilinkari

 

Ladataan...

 

Tampereen alueen koiraryhmissä Naamakirjan syövereissä nousee tasaisin väliajoin pinnalle keskustelu aiheesta "mihin kahviloihin pääseekään koiran kanssa". Jo muutamaan kertaan olen bongannut niistä ketjuista Stockmannilla sijaitsevan Robert's Coffeen henkilökunnan toivottavan koirat lämpimästi tervetulleiksi kahvittelemaan heille, mikä on ilahduttanut kovin. Tiesittekö jo, että Stockmannille ovat koirat tervetulleita muutenkin, lukuunottamatta ruokakauppojen puolia? Myös Robert'sille pääsy koiran kanssa on siis looginen jatkumo, oikeinkin kiva lisä Stockan palveluihin.

Siispä yhtenä päivänä hypätessäni bussista pois Stockan kohdilla päätin pyörähtää tsekkaamassa mikä meno Robertsilla on. Olin liikenteessä Metkun sekä viisivuotiaan ihmisystävämme kanssa, joista jälkimmäisellä oli välipalanälkä, joten lähdimme nappaamaan jotain pientä suolaista.
 

En yleensä ole mitenkään ketjukahviloiden ylin ystävä, mutta Stockan Robert's on sellaiseksi oikeinkin miellyttävä paikka. Sisustuskin on ketjukahvilaksi kiva ja Stockamaisen tyylikäs, erityisesti ihastuin valaisimiin. Mutusteltiin sämpylä aika pikaisesti ihmisvoimin, Metku haaveili pääsevänsä osingoille ja maisteli murusia lattialta. Tuomiomme: Kyllä Robertsilla hetken istuu kesken kauppareissun, jos nälkä niillä nurkilla akuutisti nälkä iskee. Kaverin kanssa juoruilemiseen valikoisin ehkä eri paikan, mutta ketjukahvilaksi kokemus oli ehdottoman onnistunut. Ottakaas valikoimiin herkkuja koirillekin, niin ei tartteis karvakorvien ihmisten annoksia kerjätä! :) 

 

 

Ladataan...

"Mihin kahviloihin Tampereella pääsikään koiran kanssa?" 
"Oon Tampereella päivällä pari tuntia, mikä olis paras paikka käydä lounaalla?"
"Mitkä on Tampereen parhaat kirpparit, mihin suuntaan lähtisin?"
"Hei mikä se olikaan täällä se kauppa josta sai kotimaista designia, mistä sä ostit sen hameen?"
"Nyt kuule tärkeä kysymys, MISTÄ SAA TAMPEREEN PARHAAN AAMUPALAN?"
"Kiitos, aamupala oli ihan loistava, mitäs muuta Tampereella kannattais tehdä?"

Oon saavuttanut kaveripiirissäni jonkinlaisen kävelevän (ja whatsappaavan) Tampere-oppaan tittelin viime vuosien aikana, mikä oli vahvana syynä myös tämän blogin perustamiselle. Nämä kuusi kysymystä ovat sellaisia, joita multa kysellään jatkuvasti. Viimeisen viikon aikana on kysytty jälleen neljä kuudesta, ja vieläpä blogista tietämättömien kavereiden toimesta. Tänään pääsin kysymyksiin vastailemisen lisäksi ihan liveoppaaksi, kun ystäväni Kirsi Kirahvinkesyttäjä oli vierailemassa kaupungissa. Toiveena oli keliaakikollekin sopiva aamiainen, jolla tappaa kurniva nälkä vatsasta iltapäivään saakka, ja jonka ääressä viihtyisi muutaman tunnin kuulumisia vaihtamassa. Päätin ottaa varman päälle, joten suuntasimme Pella'siin.

 

Hämeenkadun ja Koskikadun risteyksessä sijaitseva Pella's Cafe on saavuttanut muutamassa vuodessa suoranaisen klassikkoaseman Tampereen kahvila- ja aamupalakentällä. Sijainti on mitä mainioin ihmisten luontaisten kulkureittien ja bussilinjojen risteyskohdassa, ikkunoiden takana vilisee vilkas kaupunkielämä ja toisessa suunnassa aukeaa Koskipuisto ja Tammerkoski. Tilat ovat skandinaavisesti sisustetut, yleisilmeeltään vaaleat ja avarat, mutta tunnelma silti lämmin. Palvelu on ollut jokaisella asiointikerrallani kohdallaan, ja gluteenittomien herkkujen määrä ja laatu kaupungin parhaimpia. 

Viikolla aamiaisbuffet on vähän suppeampi (ja myös puolta edullisempi) kuin viikonloppuina tarjoiltava brunssi, mutta kyllä arkiaamujenkin kattauksella nälkä lähtee. Valikoima on ainakin mun makuuni riittävä. On erilaisia leipiä, sämpylöitä ja karjalanpiirakoita, kasviksia salaatiksi asti, leikkeleitä, kananmunia, jogurttia ja rahkaa lisukkeineen sekä jopa gluteenitonta kaurapuuroa hilloineen, sekä tietenkin tuoremehuja, kahvia ja teetä. Kaikki tarjolla oleva on selkeästi tuoretta, mistä suuri plussa. Miinusta sen sijaan tulee siitä, että tällä kertaa ei ollut tarjolla talon omia gluteenittomia sämpylöitä, jotka ovat olleet parhaita koskaan maistamiani. Valmistuotteilta vaikuttaneet tänään tarjolla olleet olivat onneksi myös oikein hyviä, ja esimerkiksi keskimääräisten hotellien gluteenittoman tiskin muovipussitettuihin pahvinpalasiin verrattuna ihan oikean sämpylän makuisia, mutta silti jään toivomaan, että seuraavalla kerralla on taas talon omat tuotteet tiskissä.

Tiskistä puheen ollen sekin on kiva, että mikäli joku seurueesta ei tahdo vetää aamiaiseksi buffet-määrää, on sopivaa valikoimaa valmiina myös vitriinissä. Täytetyt sämpylät, smoothiet sun muut näyttivät nekin oikein houkuttelevilta, eikä pienemmän nälän kanssa paikalle saapuessa olisi yhtään harmittanut "tyytyä" niihin.  Pellasin repertuaari on kyllä kaikenkaikkiaan harvinaisen laaja, heillä hallitaan sekä suolainen että makea syötävä, salaatteja ja lounastakin saa ja kerran olen myös yhdeksän aikaan aamulla todistanut heidän a-oikeuksiaan, kun kassalle edessäni jonottanut nuorimies tilasi jotain ihan muuta kuin muiden asiakkaiden mielessä olleen aamukahvin. 

Loistava aamiainen, parempi päivä, totesi seurueemme ykskantaan! Pella's Cafe ei toistaiseksi ole vielä kertaakaan pettänyt ja hyvä niin. Aamiaista tarjolla siis joka päivä, viikonloppuisin laajempi brunssi. Lisätietoja Pellasin nettisivuilta osoitteesta www.pellas.fi, ja klikkaamalla tästä pääset sivustolle lukemaan Pellasin tarinan yrittäjän kertomana. Mahtava asenne huokuu kyllä kaikesta heidän tekemisestään, hienoa että se on kirjoitettu tarinaksi nettisivuille saakka!