Ladataan...

Tunnustetaan tosiasiat: Olin onnistunut asumaan Tampereella kaksi ja puoli vuotta käymättä kertaakaan Fazerin brunssilla. Kyse ei ollut edes totaalisesta yrityksen puutteesta, pari kertaa olin kääntynyt kadulla jonojen oltua ulos saakka, ja kerran kohtasin ovella lapun yksityistilaisuudesta. Muutama viikko takaperin olin muutaman muuttujan ansiosta lauantaina aamulenkillä Metkun kanssa jo kahdeksan jälkeen ja törmäsin samoissa hommissa oman koiransa kanssa olleeseen naapurintyttöön, ja siitä se idea sitten lähti. Jos kerran ollaan lenkillä niin aikaisin, voidaan hyvin olla varaamassa pöytää itsellemme jo ennen kymmentä.

Olimme laskeskelleet oikein: Ollessamme paikalla heti kymmenen aikaan brunssin alkaessa oli tilaa vielä runsaasti. Valtasimme ikkunapöydän tyytyväisinä. Hämeenkadun Fazer Cafe on paraatipaikoilla, mitä tulee aamupalamaisemiin. Aivan Hämeensillan kupeessa Tempon talossa istuskellessaan näkee suurista ikkunoista niin Tammerkosken virtaa, katunäkymiä kuin Koskipuistoakin. Sisustus on simppeli ja ilmava, kuvaaminen oli valon määrän vuoksi helppoa (ja minä en todellakaan ole mikään ruokakuvaaja).  Ihastelin välittömästi sekä esillepanoa että astioita, esille katetut annokset olivat herkullisen näköisiä ja mehuille ja smoothieille varatut lasit kauniita. Pienenä pikanttina yksityiskohtana kahvikupin kylkeen oli lisätty Fazerin omat karkki, me saimme omat annoksemme Kiss-kisseillä. Miten söpöä!

Annokset lautaselle kasattuani en voinut olla miettimättä, että nyt on niin laajalla skaalalla tavaraa, että kaikki ei voi mitenkään olla hyvää. Olin totaalisen väärässä. Ihan joka ikinen lautaselleni keräämä asia oli ihan hemmetin hyvää, ja valikoimaa oli paljon. Hedelmistä alkaen kaikki oli tuoretta, salaatit  ja salaattisekoitukset raikkaita ja ruokaisia, eikä mikään maistunut vakuumipakatulta. Jopa skagenista ja smoothieista oletan niiden olleen paikan päällä valmistettuja, tai ainakin maku oli täysin sen mukainen. Tarjoiluastiat täyttyivät tasaiseen tahtiin, joten ainakaan ensimmäisten tuntien aikana ei tullut fiilistä, että mikään olisi ehtinyt pöydässä liikoja seisoskella.

Gluteenittomat leivät sain pyytämällä, ja kuten arvata saattaa, Fazerilla on sekin puoli hallussa. Lisäksi ystävällinen tarjoilija kävi vielä oma-alotteisesti varmistamassa noutopöydän tuotteiden gluteenittomuuden, ja jos en ihan väärin näin parin viikon viiveellä muista, niin caecarsalaattia lukuunottamatta liki kaikki taisi olla viljatonta. Myös heti alussa tarjolla ollut moussekakku oli tehty gluteenittomaan pohjaan, mutta myöhemmin lisätyissä kakuissa oli myös viljapitoisia vaihtoehtoja. Fazerilla kuitenkin ollaan allergia-asioiden kanssa ilmeisen skarppeja, joten ainakin kysymällä uskaltanee syödä heidän valikoimistaan keliaakikkokin.
 

Tähän asti Pella'sin viikonloppubrunssi on ollut ykkössuosikkini Tampereen vakiobrunsseista, mutta Fazerilla valikoima on rehellisesti laajempi ja jokainen tarjolla ollut ruokalaji oli viety niin täydellisyyteen asti, että valtikka vaihtui tältä erää sillan sille puolelle. Hinta ei ole kuin muutaman hassun euron kovempi ollen Fazerilla 23,90e, mutta tässä hintaluokassa en koe eroa ratkaisevana, vaan maksan sen ihan suosiolla. Pikaista näläntappamista varten en Fazerille kuitenkaan malttaisi lähteä, vaan täällä täytyy ehdottomasti ehtiä nautiskella pidemmällä kaavalla.

Fazer Cafe, Hämeenkatu 15 (Tempon talo)
Brunssi tarjolla la-su 10-14,
hinta 23,90e.
Nettisivut brunssilistoineen täällä

Ladataan...

Iloista vappua työväki, ylioppineet ja muut vapun viettäjät! Vuoden paras juhlapäivä alkaa tätä kirjoittaessani kääntyä ehtoon puolelle. En varsinaisesti ole juhlapyhäihminen, ne ovat mielestäni usein vähän tylsiä ja väkinäisiä, mutta vapusta olen aina pitänyt erityisen paljon. En niinkään yleisen remuamisen ja riekkumisen puolesta, lasinsiruja täynnä olevat kadut eivät koiranomistajan sydäntä liiemmin lämmitä, mutta "ylimääräisenä" vapaapäivänä näin kesän kynnyksellä koen karnevalistisen ilon, lisääntyvän valon ja hyvän seuran merkeissä sen sortin onnellisuutta, että siinä on kasassa mielestäni täydellinen kombo hyvien juhlien ainesosiksi. Vielä kun saa pöydän täyteen herkkuja ja mielellään myös auringonpaistetta taivaalle, niin ollaan niin sanotusti juhlimisen ytimessä.

Vaikka olinkin kutsunut meille vieraita, en ajatellut viettää vappuani itse keittiön puolella sotkua tehden, vaan varasin seurueellemme jo hyvissä ajoin pöydän Cafe Kokon vappubrunssilta. Aleksanterinkadulle pitseria Napolia vastapäätä viime syksynä auenneesta Cafe Kokosta on hiljalleen tullut yksi lempikahviloistani kotikortteleissa. Optimaalinen sijainti, ketjukahviloiden tylsästä pakastelinjasta poikkeava gluteeniton tarjonta (testatkaa esimerkiksi usein valikoimista löytyvä kana-avokado-toast, suosituksen arvoinen!) ja iloinen ja välitön palvelu sekä koiraystävällisyys - paljoa muuta ei oikeastaan vaatimuslistalle tarvitse laittakaan! Oon pohtinut myös sitä, miksi juuri Kokossa on kiva istuskella yksikseenkin esimerkiksi läppärin kanssa kirjoittaen, kun taas joihinkin kahviloihin ei koskaan osaisi yksin päätyä istuskelemaan. Olen päätynyt siihen, että miljöö ja henkilökunnan preesens ovat ne asiaan vahvimmin vaikuttavat tekijät. Cafe Kokon tummasävyinen sisustus sekä pöydiltä liki aina löytyvät leikkokukat tai viherkasvit luovat ympärilleen rauhoittavan tunnelman, jossa viihtyy eri tavalla kuin vaikka Hämeenkadun varren suurempien kahviloiden hälinässä ja vilskeessä. Vaikka Aleksanterinkadullakin riittää seurattavaa, on Kokossa sisällä kiireetön tunnelma. Henkilökunnalla on usein kädet täynnä töitä, mutta heillä tuntuu olevan silti aikaa palvella asiakkaansa ajatuksen kanssa ja hymy huulillaan. On aina erityisen kiva katsoa, kun näkee jonkun selvästi nauttivan työstä jota tekee!

Tällä kertaa en kuitenkaan siis saapunut Cafe Kokoon läppärini seurassa, vaan olin varannut pöydän viisihenkiselle vappuseurueellemme. Vappubrunssin menu oli aiheuttanut jo etukäteen luettuna kuolan erityksen voimakasta lisääntymistä, ja olimme vähintäänkin yhtä haltioissamme myös paikalle saavuttuamme, kun aloimme lappamaan herkkuja niin lautasille kuin laseihinkin. Tampereen keskustan hintataso vappubrunssien suhteen tuntui olevan tavisbrunsseja huomattavasti korkeammalla (useissa paikoissa pyörittiin mainosten mukaan 30-50e tienoilla), mutta Kokossa hinta oli maltillisesti alle kahdenkympin. Ja mitä kaikkea sillä saikaan! Kokonaisuus oli rakennettu äärimmäisen fiksusti - suhteellisen pieneen kattaustilaan oli saatu todella loistava valikoima kaikenlaista spesiaalia herkkua, joilla sai lähteä nälkäänsä tappamaan oman makunsa mukaan. Leipätiskiä ja croissantteja lukuunottamatta kaikki tiskissä oli gluteenitonta (gluteeniton leipä toki tarjoiltiin pyynnöstä), joten kasasin pöytään klassisen täyskäden liki kaikkea mitä tarjolla oli. Seurueemme yhteiseksi hehkutuksen kohteeksi kohosi ihanan raikas mocktail, jonka maku piti sisällään ainakin mansikkaa, vaniljaa, sitruunaa ja vesimelonia. Aivan loistava idea korvata perinteiset mehut juhlan kunniaksi holittomalla cocktaililla! Itse ihastuin valtavasti myös yrttiseen perunasalaattiin, savulohimousseen, suolaiseen juustopiirakkaan, lopuksi pöytään tarjoiltuun minttusuklaamoussekakkuun... Tai no käytännössä koko ruokalistaan alusta loppuun. Seurueeni muut jäsenet söivät myös niitä itseltäni kiellettyjä croissantteja kuka nutellalla, kuka nakeilla ja kuka jollain kolmannella sen verran autuaan näköisenä, että hetken verran epäilin jo, että me istuttaisiin siellä niiden ääressä sulkemisaikaan asti. Munkit on so last season, nutella-croissant on uusi vappuhitti!

Yleisarvosanaksi Cafe Kokon vappubrunssi sai seurueeltamme kirkkaan kiitettävän. Toivottavasti samankaltaiset spesiaalibrunssit saavat jatkoa! Niitä odotellessa Kokossa voi onneksi nauttia perinteisemmästä buffet-aamiaisesta joka lauantai. Hinta-laatusuhteeltaan Tampereen lauantaiaamiaisskenessä parhaimpiin kuuluva, vain 8,90e maksava aamiaisbuffet pitää sisällään kattavasti kaiken sen, mitä hyvään aamupalaan tarvitsee: leipävalikoiman leikkeleineen ja kasviksineen, kananmunaa, erilaisia hedelmiä, tuoremehuja, kahvia ja teetä, puuroa, mysliä, granolaa tai siemensekoitusta, jogurttia, marjoja tai marjahilloa, smooothieta, toisinaan myös keksejä... Pieniä eroja voi olla viikosta toiseen, mutta joka kerta olen saanut vatsani niin täyteen, että seuraavan kerran on ollut nälkä vasta illallisaikaan. 
 

Kylläpä meillä olikin tämän päivän sateisen harmaasta säästä huolimatta huippuhyvä vappu! Kiitos sekä tiskin takana hääränneelle Cafe Kokon huipputiimille, että pöytämme ympärillä istuneelle rakkaalle seurueelleni. Toivottavasti tästä tulee uusi perinne, oon ihan valmis varaamaan meille pöydän Kokon vappubrunssille myös vuoden päähän jo nyt. 

Cafe Koko, Aleksanterinkatu 28
Avoinna ti-pe 09-17:30, la 10-16
Cafe Kokon FB ja IG.

Ladataan...

Joko Kaffila on sulle tuttu? Ainakin useimmille tamperelaisille koiranomistajille tuntuu olevan! Pieni ja symppis, mutta silti ehdottoman trendikäs kahvila keskustorin laitamilta löytyy kaikista mihin mennä koiran kanssa -listauksista ensimmäisten joukossa mainittuna. Kerran aiemminkin olin Metkun kanssa siellä visiteerannut, mutta silloin oli kesä ja lämmin, joten istuimme söpöllä terassilla sisätilojen sijaan. Tällä viikolla tuli aiheelliseksi juhlistaa ystäväni uutta työpaikkaa (onnea I!), ja hän ehdotti kakkutreffeille lokaatioksi Kaffilaa. Päätin hoitaa sekä kakunsyönnin että iltapäivälenkin samalla reissulla, nappasin Metkun mukaani ja suuntasin kohti Aleksis Kiven kadun ja Hallituskadun kulmausta.


Kaffila on söpö, kodikas ja pieni. Sisustus on kiva miksaus retroa ja nykypäivää trendikkääseen tapaan. Ihana, jo julkisivun kaari-ikkunoista välittyvä vanhan talon fiilis on säilytetty myös huonejaossa, sillä tila on kolmeen eri huoneeseen rakennettu, mikä on omiaan pitämään kaikua poissa ja tarjoamaan vähän yksityisempää fiilistä, vaikka paikka täynnä olisikin. Ja useinhan se on. Harvassa kahvilassa on normaalia jonottaa pöytäpaikkaa, mutta täällä se tuntuu olevan varsinkin ruuhka-aikoihin enemmän sääntö kuin poikkeus, minkä huomasimme odotellessamme vuoroamme sekä kassalle että pöytään. Mutta hyvää jaksaa ja kannattaa odottaa, näinhän ne sanoo.

Valikoimissa on laajalti herkkuja vegaaneille, ja gluteenittomiakin vaihtoehtoja löytyy. Jonotellessa vilkuilin ympärilleni ja huomasin useammassa pöydässä olevan työn alla herkullisen näköisten salaattiannosten syöminen. Kaffila tarjoilee myös erilaisia aamupalavaihtoehtoja sellaista kaipaavalle, ja viikonloppuisin tarjolla on brunssihenkinen aamiaisbuffakin. Täytyy käydä testaamassa joskus!


Koiraystävällisyys tuli ihanasti ilmi kahdella tapaa: jo pelkästään henkilökunnan reaktioista huomasi, että koirat ovat todellakin tervetulleita heille, ja lisäksi Metkulle tuotiin oma vesikupillinen pöydän viereen heidän aloitteestaan. Ihan superkivaa, jes, kiitos! Kaffilan tunnelmassa oli muutenkin jotain taianomaista, sillä tämä oli ensimmäinen kerta, kun Metku omat mukana olleet herkut mutusteltuaan rupesi tyytyväisenä pötköttelemään paikallaan. Kaupunkilaiskoiran kahvilakasvatus alkaa selvästi tuottaa tulosta. Yksi seurueemme jäsenistä naureskelikin, että Metkuhan on suorastaan rauhallinen - russeliksi. Jep, hyvä tarkennus.
 

Villapaita niskaan ja takaisin ulos kylmään, yh. Mutta ihan ehdottomasti seuraavallakin kerralla kun keskustorin nurkilla tallustellessa varpaita ja tassuja paleltaa, on hyvä vaihtoehto poiketa Kaffilan lämpöön ja tunnelmaan! Kaffilan netti- eli facebooksivut löytyvät täältä.

Ladataan...

Peritamperelaiseen Linkosuon kahvilaketjuun kuuluva Cafe Siilinkari on omanlaisensa ikoni Tampereen kahvilakulttuurissa. Liki kuudenkymmenen olemassaolovuotensa aikana Siilinkari lie nähnyt monenlaista kulkijaa, enkä osaa edes kuvitella siellä vuosien saatossa kaadettujen ja juotujen kahvikupillisten määrää. Oma ensimmäinen muistoni Siilinkarista on kaakaokupillinen joskus puoli elämääni sitten, kun ensimmäisiä kertoja Tampereella kävin. Sijainti Hämeenkadulla rautatieaseman ja Koskipuiston puolessavälissä on omiaan tavoittamaan satunnaisemmankin ohikulkijan, ja Hämeenkadulle avautuvat ikkunat tarjoavat kivan paikan tarkkailla kaupunkielämää, varsinkin jos ikkunapaikalle pääsee.

Jos Siilinkaria pitäisi kuvailla yhdellä sanalla, se sana olisi helppo. Sinne on helppo löytää, helppo mennä suoraan kadulta sisään, tuotevalikoima, sisustus ja jopa kahvilassa soiva musiikki ovat helposti lähestyttäviä. Asiakaskuntaa todellakin on vauvasta vaariin, Siilinkari ei ole millään tavoin profiloitunut yhden porukan paikaksi. Tietyllä tapaa monet asiat on tehty aika varman päälle, mutta sekään ei ainakaan allekirjoittanutta haittaa. Trendipaikat olkoot erikseen, Cafe Siilinkari on instituutio.

Ovet aukeavat arkiaamuisin jo seitsemältä ja viikonloppuisinkin kahdeksalta, joten itselleni Siilinkari on pääosin yksi niistä aamiaispaikoista, joissa voi syödä buffetista vähän isompaankin nälkään. Viikolla aamiaisen hinta jää alle kymppiin, samoin viikonloppujen aikaisempi kattaus lähtee samaan hintaan. Jos haluaa vähän spesiaalimpaa brunssisafkaa, kannattaa saapua paikalle lauantaina tai sunnuntaina klo 11:30-15, jolloin on päälle kuudentoista euron hintaan tarjolla pari pykälää monipuolisempaa ja valmistetumpaa brunssimurkinaa.
 

 

Lauantaiaamupäivällä jääkaappi ja vatsa ammottivat tyhjyyttään ja kanssaeläjääni koetteli pienoinen perjantain jälkeinen olotila, joten suuntasimme testaamaan, paraneeko vointi jos visiteeraa Hämeenkadulla brunssihommissa. Lauantain kattaukseen sisältyi kahvi, tee, appelsiinimehu (lämmintä, yhyy, eikä omppumehua, tuplayhyy!), perinteiset leivät, leikkeleet ja muut päälliset (gluteeniton sämpylä pyynnöstä), lihapullia, falafeleja, bratwurstia, kananmunia, kolmea erilaista ruokaisaa salaattia, muutamaa eri piirakkaa ja paistosta, jonkinlainen lasiin valmiiksi tehty marjasmoothie (todella hyvää!), hedelmiä, jogurttia, mysliä ja jälkkäriosasto. Käytännössä siis heidän perinteinen aamiaisbuffettinsa, jota oli pimpattu pari leveliä paremmaksi salaatein, smoothiella ja jälkkäreillä. Toimivaa! Erityiskiitos ihanalle tarjoilijattarelle, joka sattui puheisiin kanssani lukiessani ruokalistan allergiamerkintöjä - hän nimittäin tarttui heti kysymykseeni gluteenittomuudesta ja taikoi minulle tiskin takaa sämpylän lisäksi myös palan superhyvää suklaa-salmiakkikakkua, sillä buffetissa tarjolla olleet jälkkäriherkut olivat vehnään leivottuja. Huomaavaista ja sympaattista, että sellaista tarjottiin ihan oma-alotteisesti, kun ei valmiiseen valikoimaan kuulunut. Itse en olisi tohtinut mennä kyselemään tiskiltä sämpylää enempää.
 

Jos olet aamutuimaan tai brunssiaikaan Hämeenkadun itäpään huudeilla ja helppoa ja vaivatonta aamiaisvaihtoehtoa vailla, on Siilinkari ehdottomasti testaamisen arvoinen. Ei jonoiksi asti kertyviä ruuhkia, ei häiritsevää meteliä, suoraa simppeliyttä niihin aamuihin kun ei jaksa ajatella sen enempää. Ei ehkä ykköspaikka romanttisille treffeille, eikä välttämättä oikea mesta tuntikausien istuskeluun, mutta nälän se vie ja hyvän mielen tuo. :)

Cafe Siilinkari

 

Ladataan...

"Mihin kahviloihin Tampereella pääsikään koiran kanssa?" 
"Oon Tampereella päivällä pari tuntia, mikä olis paras paikka käydä lounaalla?"
"Mitkä on Tampereen parhaat kirpparit, mihin suuntaan lähtisin?"
"Hei mikä se olikaan täällä se kauppa josta sai kotimaista designia, mistä sä ostit sen hameen?"
"Nyt kuule tärkeä kysymys, MISTÄ SAA TAMPEREEN PARHAAN AAMUPALAN?"
"Kiitos, aamupala oli ihan loistava, mitäs muuta Tampereella kannattais tehdä?"

Oon saavuttanut kaveripiirissäni jonkinlaisen kävelevän (ja whatsappaavan) Tampere-oppaan tittelin viime vuosien aikana, mikä oli vahvana syynä myös tämän blogin perustamiselle. Nämä kuusi kysymystä ovat sellaisia, joita multa kysellään jatkuvasti. Viimeisen viikon aikana on kysytty jälleen neljä kuudesta, ja vieläpä blogista tietämättömien kavereiden toimesta. Tänään pääsin kysymyksiin vastailemisen lisäksi ihan liveoppaaksi, kun ystäväni Kirsi Kirahvinkesyttäjä oli vierailemassa kaupungissa. Toiveena oli keliaakikollekin sopiva aamiainen, jolla tappaa kurniva nälkä vatsasta iltapäivään saakka, ja jonka ääressä viihtyisi muutaman tunnin kuulumisia vaihtamassa. Päätin ottaa varman päälle, joten suuntasimme Pella'siin.

 

Hämeenkadun ja Koskikadun risteyksessä sijaitseva Pella's Cafe on saavuttanut muutamassa vuodessa suoranaisen klassikkoaseman Tampereen kahvila- ja aamupalakentällä. Sijainti on mitä mainioin ihmisten luontaisten kulkureittien ja bussilinjojen risteyskohdassa, ikkunoiden takana vilisee vilkas kaupunkielämä ja toisessa suunnassa aukeaa Koskipuisto ja Tammerkoski. Tilat ovat skandinaavisesti sisustetut, yleisilmeeltään vaaleat ja avarat, mutta tunnelma silti lämmin. Palvelu on ollut jokaisella asiointikerrallani kohdallaan, ja gluteenittomien herkkujen määrä ja laatu kaupungin parhaimpia. 

Viikolla aamiaisbuffet on vähän suppeampi (ja myös puolta edullisempi) kuin viikonloppuina tarjoiltava brunssi, mutta kyllä arkiaamujenkin kattauksella nälkä lähtee. Valikoima on ainakin mun makuuni riittävä. On erilaisia leipiä, sämpylöitä ja karjalanpiirakoita, kasviksia salaatiksi asti, leikkeleitä, kananmunia, jogurttia ja rahkaa lisukkeineen sekä jopa gluteenitonta kaurapuuroa hilloineen, sekä tietenkin tuoremehuja, kahvia ja teetä. Kaikki tarjolla oleva on selkeästi tuoretta, mistä suuri plussa. Miinusta sen sijaan tulee siitä, että tällä kertaa ei ollut tarjolla talon omia gluteenittomia sämpylöitä, jotka ovat olleet parhaita koskaan maistamiani. Valmistuotteilta vaikuttaneet tänään tarjolla olleet olivat onneksi myös oikein hyviä, ja esimerkiksi keskimääräisten hotellien gluteenittoman tiskin muovipussitettuihin pahvinpalasiin verrattuna ihan oikean sämpylän makuisia, mutta silti jään toivomaan, että seuraavalla kerralla on taas talon omat tuotteet tiskissä.

Tiskistä puheen ollen sekin on kiva, että mikäli joku seurueesta ei tahdo vetää aamiaiseksi buffet-määrää, on sopivaa valikoimaa valmiina myös vitriinissä. Täytetyt sämpylät, smoothiet sun muut näyttivät nekin oikein houkuttelevilta, eikä pienemmän nälän kanssa paikalle saapuessa olisi yhtään harmittanut "tyytyä" niihin.  Pellasin repertuaari on kyllä kaikenkaikkiaan harvinaisen laaja, heillä hallitaan sekä suolainen että makea syötävä, salaatteja ja lounastakin saa ja kerran olen myös yhdeksän aikaan aamulla todistanut heidän a-oikeuksiaan, kun kassalle edessäni jonottanut nuorimies tilasi jotain ihan muuta kuin muiden asiakkaiden mielessä olleen aamukahvin. 

Loistava aamiainen, parempi päivä, totesi seurueemme ykskantaan! Pella's Cafe ei toistaiseksi ole vielä kertaakaan pettänyt ja hyvä niin. Aamiaista tarjolla siis joka päivä, viikonloppuisin laajempi brunssi. Lisätietoja Pellasin nettisivuilta osoitteesta www.pellas.fi, ja klikkaamalla tästä pääset sivustolle lukemaan Pellasin tarinan yrittäjän kertomana. Mahtava asenne huokuu kyllä kaikesta heidän tekemisestään, hienoa että se on kirjoitettu tarinaksi nettisivuille saakka!

Ladataan...

Jos olisin aamuihminen (mitä siis en ole, kuten jo kerroinkin), olisin ehkä ammatiltani torimyyjä. Heräisin jo viideltä ja kuuden jälkeen olisin jo kasaamassa päivän tarjontaa tiskiin aamun ensimmäisiä asiakkaita varten. Kesäisin haaveilen myös siitä, että joskus sitten seitsemänkymmenen vuoden päästä, jos silloisessa Suomessa pääsee eläkkeelle vielä satavuotiaanakaan, olen yksi niistä mummoista, jotka aloittavat joka aamunsa torikahveilla. (Tietenkin kaikki parhaat eläkeläiset tekevät niin vielä silloinkin!) Siinä tavassa on vaan jotain niin hienoa viitettä entisestä agraariyhteiskunnasta, että fanitan sitä täysin.

Reaalimaailmassa (eli rakkaassa kotimaassamme) torielämä on kuitenkin aurinkoisia päiviä lukuunottamatta aika ankeaa tuulen, sateen ja pakkasen keskellä selviytymistä. Ne harvat aurinkoiset kesäaamut ovat kaunis mielikuva, mutta todellisuudessa mukavan leppoista ja säiltä suojassa olevaa torielämää löytyy ympäri vuoden vaan kauppahalleista. Tampereen Kauppahalli on paikka, joka oli mulle mysteeri ihmeen pitkään tänne muutettuani. Tiesin että siellä jossain keskustorin läheisyydessä se ilmeisesti on, mutta jotenkin onnistuin olemaan bongaamatta sitä, koska silmä haki ehkä erillistä hallia, ei sisäänkäyntiä korttelin keskellä. Sellaisesta se kuitenkin löytyy, jos Hämeenkadun puolelta asiaa lähestyy.

 

Kauppahalli on upea ihan jo pelkästään rakennuksenakin. Vaikka Hämeenkadun puolelta sisään asututaankin korttelikäytävästä, sen takaa avautuu kuitenkin vanha ja perinteikäs, vuodesta 1901 saakka toiminnassa ollut kauppahallitila. Wikipedia kertoo Tampereen kauppahallin olevan pohjoismaiden suurin! Arkkitehti Hjalmar Åbergin suunnittelema rakennus on tunnelmaltaan ihan mieletön. Korkea katto, valoa tuovat ikkunat, mintunvihreät koristeelliset "kehykset" myymälöiden ja ravintoloiden ympärillä - tätä fiilistä ei tavoita nykyaikaisissa kauppakeskuksissa. 

Kauppahallin palveluihin kuuluu eri tuoteryhmien myyntitiskejä, on perinteisiä juusto- liha- ja kasviskojua, leipomoita/konditorioita, erikoistavaraa kuten luontaistuotteita, kukkia, kenkiä.... Valikoima on laajuudessaan yllättävä. Karkeasti arvioituna toinen puolikas tarjontaa on erilaisia lounasravintoloita ja kahviloita, joista useat ovat tarjonnallaan monen mielestä Tampereen huippuluokkaa. Ei käy kieltäminen.

 

Naminaminam! Erityismaininta näin viljavammaiseen näkökulmasta siitä, että valikoimista löytyy paljon myös gluteenittomia tuotteita, ja onpa muutama ihan aiheeseen erikoistunut tiskikin. Mm. laskiaispullia näkyi olevan valikoimissa!

Kauppahalli palvelee ma-pe 08-18 ja la 08-16. Eli toisin kuin normaaleilla toreilla, Kauppahalliin ehtii ostoksille, kahville tai lounaalle ja tunnelmasta nauttimaan vaikka ei niin aamuihminen olisikaan. Tampereen Kauppahallin nettisivut löytyvät täältä