Ladataan...

Tunnustetaan tosiasiat: Olin onnistunut asumaan Tampereella kaksi ja puoli vuotta käymättä kertaakaan Fazerin brunssilla. Kyse ei ollut edes totaalisesta yrityksen puutteesta, pari kertaa olin kääntynyt kadulla jonojen oltua ulos saakka, ja kerran kohtasin ovella lapun yksityistilaisuudesta. Muutama viikko takaperin olin muutaman muuttujan ansiosta lauantaina aamulenkillä Metkun kanssa jo kahdeksan jälkeen ja törmäsin samoissa hommissa oman koiransa kanssa olleeseen naapurintyttöön, ja siitä se idea sitten lähti. Jos kerran ollaan lenkillä niin aikaisin, voidaan hyvin olla varaamassa pöytää itsellemme jo ennen kymmentä.

Olimme laskeskelleet oikein: Ollessamme paikalla heti kymmenen aikaan brunssin alkaessa oli tilaa vielä runsaasti. Valtasimme ikkunapöydän tyytyväisinä. Hämeenkadun Fazer Cafe on paraatipaikoilla, mitä tulee aamupalamaisemiin. Aivan Hämeensillan kupeessa Tempon talossa istuskellessaan näkee suurista ikkunoista niin Tammerkosken virtaa, katunäkymiä kuin Koskipuistoakin. Sisustus on simppeli ja ilmava, kuvaaminen oli valon määrän vuoksi helppoa (ja minä en todellakaan ole mikään ruokakuvaaja).  Ihastelin välittömästi sekä esillepanoa että astioita, esille katetut annokset olivat herkullisen näköisiä ja mehuille ja smoothieille varatut lasit kauniita. Pienenä pikanttina yksityiskohtana kahvikupin kylkeen oli lisätty Fazerin omat karkki, me saimme omat annoksemme Kiss-kisseillä. Miten söpöä!

Annokset lautaselle kasattuani en voinut olla miettimättä, että nyt on niin laajalla skaalalla tavaraa, että kaikki ei voi mitenkään olla hyvää. Olin totaalisen väärässä. Ihan joka ikinen lautaselleni keräämä asia oli ihan hemmetin hyvää, ja valikoimaa oli paljon. Hedelmistä alkaen kaikki oli tuoretta, salaatit  ja salaattisekoitukset raikkaita ja ruokaisia, eikä mikään maistunut vakuumipakatulta. Jopa skagenista ja smoothieista oletan niiden olleen paikan päällä valmistettuja, tai ainakin maku oli täysin sen mukainen. Tarjoiluastiat täyttyivät tasaiseen tahtiin, joten ainakaan ensimmäisten tuntien aikana ei tullut fiilistä, että mikään olisi ehtinyt pöydässä liikoja seisoskella.

Gluteenittomat leivät sain pyytämällä, ja kuten arvata saattaa, Fazerilla on sekin puoli hallussa. Lisäksi ystävällinen tarjoilija kävi vielä oma-alotteisesti varmistamassa noutopöydän tuotteiden gluteenittomuuden, ja jos en ihan väärin näin parin viikon viiveellä muista, niin caecarsalaattia lukuunottamatta liki kaikki taisi olla viljatonta. Myös heti alussa tarjolla ollut moussekakku oli tehty gluteenittomaan pohjaan, mutta myöhemmin lisätyissä kakuissa oli myös viljapitoisia vaihtoehtoja. Fazerilla kuitenkin ollaan allergia-asioiden kanssa ilmeisen skarppeja, joten ainakin kysymällä uskaltanee syödä heidän valikoimistaan keliaakikkokin.
 

Tähän asti Pella'sin viikonloppubrunssi on ollut ykkössuosikkini Tampereen vakiobrunsseista, mutta Fazerilla valikoima on rehellisesti laajempi ja jokainen tarjolla ollut ruokalaji oli viety niin täydellisyyteen asti, että valtikka vaihtui tältä erää sillan sille puolelle. Hinta ei ole kuin muutaman hassun euron kovempi ollen Fazerilla 23,90e, mutta tässä hintaluokassa en koe eroa ratkaisevana, vaan maksan sen ihan suosiolla. Pikaista näläntappamista varten en Fazerille kuitenkaan malttaisi lähteä, vaan täällä täytyy ehdottomasti ehtiä nautiskella pidemmällä kaavalla.

Fazer Cafe, Hämeenkatu 15 (Tempon talo)
Brunssi tarjolla la-su 10-14,
hinta 23,90e.
Nettisivut brunssilistoineen täällä

Ladataan...

Iloista vappua työväki, ylioppineet ja muut vapun viettäjät! Vuoden paras juhlapäivä alkaa tätä kirjoittaessani kääntyä ehtoon puolelle. En varsinaisesti ole juhlapyhäihminen, ne ovat mielestäni usein vähän tylsiä ja väkinäisiä, mutta vapusta olen aina pitänyt erityisen paljon. En niinkään yleisen remuamisen ja riekkumisen puolesta, lasinsiruja täynnä olevat kadut eivät koiranomistajan sydäntä liiemmin lämmitä, mutta "ylimääräisenä" vapaapäivänä näin kesän kynnyksellä koen karnevalistisen ilon, lisääntyvän valon ja hyvän seuran merkeissä sen sortin onnellisuutta, että siinä on kasassa mielestäni täydellinen kombo hyvien juhlien ainesosiksi. Vielä kun saa pöydän täyteen herkkuja ja mielellään myös auringonpaistetta taivaalle, niin ollaan niin sanotusti juhlimisen ytimessä.

Vaikka olinkin kutsunut meille vieraita, en ajatellut viettää vappuani itse keittiön puolella sotkua tehden, vaan varasin seurueellemme jo hyvissä ajoin pöydän Cafe Kokon vappubrunssilta. Aleksanterinkadulle pitseria Napolia vastapäätä viime syksynä auenneesta Cafe Kokosta on hiljalleen tullut yksi lempikahviloistani kotikortteleissa. Optimaalinen sijainti, ketjukahviloiden tylsästä pakastelinjasta poikkeava gluteeniton tarjonta (testatkaa esimerkiksi usein valikoimista löytyvä kana-avokado-toast, suosituksen arvoinen!) ja iloinen ja välitön palvelu sekä koiraystävällisyys - paljoa muuta ei oikeastaan vaatimuslistalle tarvitse laittakaan! Oon pohtinut myös sitä, miksi juuri Kokossa on kiva istuskella yksikseenkin esimerkiksi läppärin kanssa kirjoittaen, kun taas joihinkin kahviloihin ei koskaan osaisi yksin päätyä istuskelemaan. Olen päätynyt siihen, että miljöö ja henkilökunnan preesens ovat ne asiaan vahvimmin vaikuttavat tekijät. Cafe Kokon tummasävyinen sisustus sekä pöydiltä liki aina löytyvät leikkokukat tai viherkasvit luovat ympärilleen rauhoittavan tunnelman, jossa viihtyy eri tavalla kuin vaikka Hämeenkadun varren suurempien kahviloiden hälinässä ja vilskeessä. Vaikka Aleksanterinkadullakin riittää seurattavaa, on Kokossa sisällä kiireetön tunnelma. Henkilökunnalla on usein kädet täynnä töitä, mutta heillä tuntuu olevan silti aikaa palvella asiakkaansa ajatuksen kanssa ja hymy huulillaan. On aina erityisen kiva katsoa, kun näkee jonkun selvästi nauttivan työstä jota tekee!

Tällä kertaa en kuitenkaan siis saapunut Cafe Kokoon läppärini seurassa, vaan olin varannut pöydän viisihenkiselle vappuseurueellemme. Vappubrunssin menu oli aiheuttanut jo etukäteen luettuna kuolan erityksen voimakasta lisääntymistä, ja olimme vähintäänkin yhtä haltioissamme myös paikalle saavuttuamme, kun aloimme lappamaan herkkuja niin lautasille kuin laseihinkin. Tampereen keskustan hintataso vappubrunssien suhteen tuntui olevan tavisbrunsseja huomattavasti korkeammalla (useissa paikoissa pyörittiin mainosten mukaan 30-50e tienoilla), mutta Kokossa hinta oli maltillisesti alle kahdenkympin. Ja mitä kaikkea sillä saikaan! Kokonaisuus oli rakennettu äärimmäisen fiksusti - suhteellisen pieneen kattaustilaan oli saatu todella loistava valikoima kaikenlaista spesiaalia herkkua, joilla sai lähteä nälkäänsä tappamaan oman makunsa mukaan. Leipätiskiä ja croissantteja lukuunottamatta kaikki tiskissä oli gluteenitonta (gluteeniton leipä toki tarjoiltiin pyynnöstä), joten kasasin pöytään klassisen täyskäden liki kaikkea mitä tarjolla oli. Seurueemme yhteiseksi hehkutuksen kohteeksi kohosi ihanan raikas mocktail, jonka maku piti sisällään ainakin mansikkaa, vaniljaa, sitruunaa ja vesimelonia. Aivan loistava idea korvata perinteiset mehut juhlan kunniaksi holittomalla cocktaililla! Itse ihastuin valtavasti myös yrttiseen perunasalaattiin, savulohimousseen, suolaiseen juustopiirakkaan, lopuksi pöytään tarjoiltuun minttusuklaamoussekakkuun... Tai no käytännössä koko ruokalistaan alusta loppuun. Seurueeni muut jäsenet söivät myös niitä itseltäni kiellettyjä croissantteja kuka nutellalla, kuka nakeilla ja kuka jollain kolmannella sen verran autuaan näköisenä, että hetken verran epäilin jo, että me istuttaisiin siellä niiden ääressä sulkemisaikaan asti. Munkit on so last season, nutella-croissant on uusi vappuhitti!

Yleisarvosanaksi Cafe Kokon vappubrunssi sai seurueeltamme kirkkaan kiitettävän. Toivottavasti samankaltaiset spesiaalibrunssit saavat jatkoa! Niitä odotellessa Kokossa voi onneksi nauttia perinteisemmästä buffet-aamiaisesta joka lauantai. Hinta-laatusuhteeltaan Tampereen lauantaiaamiaisskenessä parhaimpiin kuuluva, vain 8,90e maksava aamiaisbuffet pitää sisällään kattavasti kaiken sen, mitä hyvään aamupalaan tarvitsee: leipävalikoiman leikkeleineen ja kasviksineen, kananmunaa, erilaisia hedelmiä, tuoremehuja, kahvia ja teetä, puuroa, mysliä, granolaa tai siemensekoitusta, jogurttia, marjoja tai marjahilloa, smooothieta, toisinaan myös keksejä... Pieniä eroja voi olla viikosta toiseen, mutta joka kerta olen saanut vatsani niin täyteen, että seuraavan kerran on ollut nälkä vasta illallisaikaan. 
 

Kylläpä meillä olikin tämän päivän sateisen harmaasta säästä huolimatta huippuhyvä vappu! Kiitos sekä tiskin takana hääränneelle Cafe Kokon huipputiimille, että pöytämme ympärillä istuneelle rakkaalle seurueelleni. Toivottavasti tästä tulee uusi perinne, oon ihan valmis varaamaan meille pöydän Kokon vappubrunssille myös vuoden päähän jo nyt. 

Cafe Koko, Aleksanterinkatu 28
Avoinna ti-pe 09-17:30, la 10-16
Cafe Kokon FB ja IG.

Ladataan...

Peritamperelaiseen Linkosuon kahvilaketjuun kuuluva Cafe Siilinkari on omanlaisensa ikoni Tampereen kahvilakulttuurissa. Liki kuudenkymmenen olemassaolovuotensa aikana Siilinkari lie nähnyt monenlaista kulkijaa, enkä osaa edes kuvitella siellä vuosien saatossa kaadettujen ja juotujen kahvikupillisten määrää. Oma ensimmäinen muistoni Siilinkarista on kaakaokupillinen joskus puoli elämääni sitten, kun ensimmäisiä kertoja Tampereella kävin. Sijainti Hämeenkadulla rautatieaseman ja Koskipuiston puolessavälissä on omiaan tavoittamaan satunnaisemmankin ohikulkijan, ja Hämeenkadulle avautuvat ikkunat tarjoavat kivan paikan tarkkailla kaupunkielämää, varsinkin jos ikkunapaikalle pääsee.

Jos Siilinkaria pitäisi kuvailla yhdellä sanalla, se sana olisi helppo. Sinne on helppo löytää, helppo mennä suoraan kadulta sisään, tuotevalikoima, sisustus ja jopa kahvilassa soiva musiikki ovat helposti lähestyttäviä. Asiakaskuntaa todellakin on vauvasta vaariin, Siilinkari ei ole millään tavoin profiloitunut yhden porukan paikaksi. Tietyllä tapaa monet asiat on tehty aika varman päälle, mutta sekään ei ainakaan allekirjoittanutta haittaa. Trendipaikat olkoot erikseen, Cafe Siilinkari on instituutio.

Ovet aukeavat arkiaamuisin jo seitsemältä ja viikonloppuisinkin kahdeksalta, joten itselleni Siilinkari on pääosin yksi niistä aamiaispaikoista, joissa voi syödä buffetista vähän isompaankin nälkään. Viikolla aamiaisen hinta jää alle kymppiin, samoin viikonloppujen aikaisempi kattaus lähtee samaan hintaan. Jos haluaa vähän spesiaalimpaa brunssisafkaa, kannattaa saapua paikalle lauantaina tai sunnuntaina klo 11:30-15, jolloin on päälle kuudentoista euron hintaan tarjolla pari pykälää monipuolisempaa ja valmistetumpaa brunssimurkinaa.
 

 

Lauantaiaamupäivällä jääkaappi ja vatsa ammottivat tyhjyyttään ja kanssaeläjääni koetteli pienoinen perjantain jälkeinen olotila, joten suuntasimme testaamaan, paraneeko vointi jos visiteeraa Hämeenkadulla brunssihommissa. Lauantain kattaukseen sisältyi kahvi, tee, appelsiinimehu (lämmintä, yhyy, eikä omppumehua, tuplayhyy!), perinteiset leivät, leikkeleet ja muut päälliset (gluteeniton sämpylä pyynnöstä), lihapullia, falafeleja, bratwurstia, kananmunia, kolmea erilaista ruokaisaa salaattia, muutamaa eri piirakkaa ja paistosta, jonkinlainen lasiin valmiiksi tehty marjasmoothie (todella hyvää!), hedelmiä, jogurttia, mysliä ja jälkkäriosasto. Käytännössä siis heidän perinteinen aamiaisbuffettinsa, jota oli pimpattu pari leveliä paremmaksi salaatein, smoothiella ja jälkkäreillä. Toimivaa! Erityiskiitos ihanalle tarjoilijattarelle, joka sattui puheisiin kanssani lukiessani ruokalistan allergiamerkintöjä - hän nimittäin tarttui heti kysymykseeni gluteenittomuudesta ja taikoi minulle tiskin takaa sämpylän lisäksi myös palan superhyvää suklaa-salmiakkikakkua, sillä buffetissa tarjolla olleet jälkkäriherkut olivat vehnään leivottuja. Huomaavaista ja sympaattista, että sellaista tarjottiin ihan oma-alotteisesti, kun ei valmiiseen valikoimaan kuulunut. Itse en olisi tohtinut mennä kyselemään tiskiltä sämpylää enempää.
 

Jos olet aamutuimaan tai brunssiaikaan Hämeenkadun itäpään huudeilla ja helppoa ja vaivatonta aamiaisvaihtoehtoa vailla, on Siilinkari ehdottomasti testaamisen arvoinen. Ei jonoiksi asti kertyviä ruuhkia, ei häiritsevää meteliä, suoraa simppeliyttä niihin aamuihin kun ei jaksa ajatella sen enempää. Ei ehkä ykköspaikka romanttisille treffeille, eikä välttämättä oikea mesta tuntikausien istuskeluun, mutta nälän se vie ja hyvän mielen tuo. :)

Cafe Siilinkari