Ladataan...

Muistatteko Muumeista jakson, jossa Nipsu intoilee jalokiviluolassa aivan sokaistuvansa sen loisteesta? Stockmannin talosta Kyttälänkadun puolelta löytyvä Vohvelikahvila Kupari aiheuttaa minussa samansorttista oirehdintaa: Kuparissa kaikki on niin kaunista, että jokainen vierailu siellä kuluu huokaillen ihanaa miljöötä. Kahvilan tunnelmallisessa lämmössä jopa marraskuun kylmä viima unohtuu hetkeksi!


Syksyllä 2017 avautunut Vohvelikahvila Kupari on Tuomiokirkonkadulta löytyvän Kuparitalon Vohvelikahvilan räväkämpi pikkusisko. Siinä missä Tuomiokirkonkadulla tunnelma on maalaisromanttisen vaalea ja pehmeä, on Kyttälänkadun puolella fiilis todellakin kuin jalokiviluolassa. Sisustus ei ole lainkaan sitä kotimaisille kahviloille tyypillistä skandinaavista vaaleaa vaalean rinnalla, vaan värimaailma on vahva, jopa tummanpuhuva. Materiaalit ja tapa yhdistellä niitä ovat yleellisiä ja rohkeita. On satiiniverhoa ja kristalleja, kiiltoa ja kimalletta, pehmeyttä ja blingiä. Varsinkin kadunvarren ikkunaseinän tapetti on aivan mieletön. Kuparinväriset yksityiskohdat kulkevat punaisena lankana yhdistäen kokonaisuuden läpi pitkänmallisen, kapean ravintolatilan. Silmiinpistävän hienoa on myös se, miten ihan jokainen yksityiskohta on harkittu ja jokainen kohta tehty kauniiksi. Jopa aterimet ovat mustat, eivät iänikuiset metallinharmaat! Kahvilan tunnelmaan pääsee jo ulkona kadulla, jossa elävä tuli loimuaa lyhdyissä, orkideat kaunistavat portaikkoa ja teksti toivottaa tervetulleeksi peremmälle. Niin kaunista!

Esteetikkona sitä intoilee miljööstä melkein enemmän kuin ruoasta, mutta viimeistään pöytään kannettaessa myös vohvelit vakuuttavat. Listalta löytyy niin suolaista kuin makeaakin ja annokset ovat todella täyttäviä. Tilaamani pulled pork -vohveli oli jopa niin kukkurallaan täytteitä, että se näytti ensivilkaisulla salaatilta. Seuralaisen savulohivohvelissa täytettä oli hieman vähemmän, mutta maku keräsi kehuja. Tutkivan journalismin nimissä päädyimme tilaamaan vielä jälkiruoaksi puolitetun rocky road -vohvelin, jonka kombo jäätelöä, kermavaahtoa, vaahtokarkkeja, suolapähkinöitä sekä kinuski- ja suklaakastikkeita riitti tainnuttamaan jopa allekirjoittaneen liki pohjattoman makeanhimon. Vohvelikahvila Kuparin spesiaalijuttuna voi pitää keskieurooppalaista suhtautumista virvokkeisiin: Vaikka kyseessä on nimen mukaisesti kahvila, voi ruoan seuraksi tilata punaista, valkeaa ja kuplivaa viiniä hyvin edulliseen hintaan joko laseittain tai pulloittain, ja myös muutamia terästettyjä jälkiruokajuomia on tarjolla. Aivan loistava lisä vohveleiden pariksi! Ja jos joku seurueesta ei lautaselleen jostain syystä vohvelia halua, niin valikoimista löytyy myös erilaisia salaatteja ja toasteja. Gluteenittomat annokset valmistuvat ilman lisämaksua, ja myös vegaaneille löytyy syötävää ja juotavaa.

Koska halusin ottaa kuvia joissa miljöö pääsee oikeuksiinsa, päätimme istua paikallamme siihen asti, kunnes jokainen osa kahvilaa oli ollut tyhjillään hetken kuvia varten. Hämärtyvässä illassa istuskellessamme seurailin muita syömässä olleita seurueita ja ilokseni huomasin, että liki jokainen huikkasi vielä lähtiessään tarjoilijalle kiitoksen hyvinmaistuneista annoksista. Jos jotain saa itse toivoa lisää, niin haluaisin tarjoilijoille lisää hymyä huulille ja rohkeutta suositella annoksia, myydä sopivia juomia annosten kylkeen ja huolehtia asiakkaista samalla luksuksella jota koko miljöö huokuu. Ja ehkä myös rauhallista melodista jazzia soimaan taustalle, sopisi hyvin tunnelmaan! 
 


Vohvelikahvila Kupari palvelee osoitteessa Kyttälänkatu 14, aukioloajat löytyvät fb-sivuilta.
Paikalle pääsee kätevästi myös omalla autolla, sillä Stockmannin parkkihalliin ajo on ihan kahvilan vierestä!
 

 

 

 

Ladataan...

Oh noez! Taas on hätätila eikä ratkaisua mailla halmeilla! Tällä kertaa ongelmana on akuutti...
[  ] kahvihampaan kolotus
[  ] vegaanisen ja/tai gluteenittoman herkun metsästys
[  ] eläintenrapsutusvaje, erityisesti pupueläinten
[  ] printtausmahdollisuuden kaipuu
[  ] muovisen varaosan/hankalasti hankittavamman tavaran tarve (esimerkiksi matkalaukun rengas, pariton korvis, oman maun mukainen piparimuotti, patsas mummostasi...) 
[  ] kivan hengailutilan puute tai etsinnässä paikka yksityistilaisuuden järjestämiseen
[  ] pelityttäisi, mutta pelit puuttuvat
[  ] sadepäivän ankeus, jonka olisi pelastaminen kaakaolla ja sarjakuvalehdillä
[  ] tarve löytää kahvila, johon on tervetullut koirien lisäksi myös esimerkiksi papukaijan kanssa
[  ] hirmuinen tylsyys/alakulo/luovuuden puute/epäilys siitä, että kaikki maailman ihmiset ovat ankeita jurottajia?

Tuliko montakin rastia ruutuun? No niin pojat, näytetäänpä miltä tämä kaikki hätä tuntuu, kun se tiivistetään yhteen kuvaan:

No eihän se hyvältä tunnu! Hirveä HÄTÄ! Onneksi Tampereella on yksi paikka, joka todistetusti pelastaa kaikissa näissä (ja myös monissa muissa) tilanteissa. Itsenäisyydenkadun ja Aaltosenkadun risteyksestä, Lähteenlinnan arvotalon kainalosta löydät 3D Crush Cafen, jonka moni tuntee myös nimellä Pupukahvila. Mitä, pupuja kahvilassa? Mikä ihmeen 3D Crush? Ja miten niin kaikki ongelmat ratkeavat kun astut ovesta sisään? 

On yrityksiä, joissa otetaan kaikki varman päälle, vältetään riskejä ja keskitytään kaupallisuuteen. Sitten on sellaisia yrityksiä kuin 3D Crush Cafe, jotka tuovat ihanalla tavalla epäkaupalliselta tuntuvan tavan toteuttaa omia unelmiaan tiskin molemmin puolin. Pupukahvila on tila, jossa mikään ei tunnu mahdottomalta, vaan kaikki ihmiset, ihmisten seuralaiset ja esiintulevat ideat otetaan vastaan mahdollisuutena kohdata jotain uutta ja kiinnostavaa. 

Aloitetaan pupuista. 3D Crush Cafe tarjoaa siis asiakkailleen puputerapiaa. Käytännön tasolla tämä tarkoittaa sitä, että yhdessä kahvilan huoneista asustaa pupuperhe, joiden touhuja kahvilan asiakkaat ovat tervetulleita seuraamaan. Viiden pupun lauma vipeltää huoneessaan omaan tahtiinsa, ja vierailija voi joko istua lattialla odottamassa heidän huomionosoituksiaan (niitä halajavalle suosittelen pupujen salaattikipon mukaanostoa kahvilan puolelta, huomio on sillä taattu) tai vaihtoehtoisesti pöydän ääressä, jos ei halua joutua jakamaan herkkujaan heidän kanssaan. (Huom! Pupuille ei saa missään nimessä syöttää kakkuja tai mitään muuta kuin heidän omia, kahvilan puolella myytäviä herkkujaan. Olen silti varma, että porkkanakakkupalaseni häviäisi parempiin suihin, jos lautasen joskus erehtyisin pöydän sijaan lattialle laskemaan.) Puput ovat tottuneita vieraisiin, ja tekevät juuri sen mitä heiltä odotetaankin: rauhoittavat levottoman mielen pelkällä läsnäolollaan ja tarjoavat eläinrakkaalle kulkijalle mahdollisuuden paijata pehmoisia ja suloisia karvakorvia omistamatta lemmikkiä itse. Ihan huippua! Katsokaa nyt mitä söpöläisiä he ovatkaan (ja lukekaa Pupuhuoneen säännöt ennen huoneeseen astumista!).

Okei, siellä on siis pupuja. Mikäs tämä 3D Crush sitten oikein nimenä on, miksi se ei ole pelkkä pupukahvila? 

3D Crush Cafen nimi tulee siitä, että kahvila tarjoaa myös mahdollisuuden 3d-tulostamiseen. Niille joille konsepti ei ole vielä tuttu, selitettäköön 3d-tulostamisen olevan virtuaalisen mallin tuotteistamista fyysiseksi esineeksi. Käytännössä homma menee siis niin, että halutusta asiasta luodaan tietokoneella kolmiulotteinen mallinnus, joka tulostetaan muovimassasta kolmiulotteiseksi esineeksi. Esimerkiksi allekirjoittaneen hukattua toisen liki kymmenen vuotta vanhoista lempikorviksistaan marssin Pupukahvilaan, mallinsin vielä tallessa olleen korviksen (eli rehellisyyden nimissä totesin helpommaksi pyytää yrittäjä Sammelia mallintamaan kyseisen kappaleen puolestani, sillä skilssini mallinnusohjelmien suhteen eivät ole kovinkaan vahvat), jonka pohjalta minulle printattiin kolme kappaletta samanlaista avainkorua lisää. Värin saa valita itse, ja olen myös nähnyt tulostettuja objekteja maalattavan. 

Jos 3d-tulostus kiinnostaa, suosittelen tutustumaan aiheeseen enemmän tästä, tästä ja tästä linkistä, sekä vierailemalla paikan päällä kahvilassa tai heittämällä kysymystä heille vaikka sähköpostin tai sosiaalisen median kautta. Myös perinteistä printtiä pystyy heillä tulostamaan, asiasta lisätietoa tämän linkin takaa. 

Aivan. Eli siellä voi tulostaa muovisia 3d-mallinteita ja paperiprinttiäkin. Mitäs nämä muut jutut sitten olivat, mitä alussa lupailtiin?

3D Crush Cafe on kaiken muun lisäksi myös ihan tavallinen kahvila. Tai no, tavallinen ja tavallinen, mutta heillä voi poiketa ihan vaan kahvillakin ilman muuta oheisohjelmaa! Kahvilatila aukeaa heti ovesta sisään astuttaessa käsittäen muutaman pöytäryhmän, sohva-alueen, kahvilatiskin sekä tulostuspisteet. Oma lempipaikkani on sohvanurkkauksessa akvaarion ääressä kaloja tuijotellen ja aivan julmetun hyviä herkkuja syöden. Ja ne herkut, ne ihan todellakin ovat loistavia. Pupukahvilan keittiössä valmistuu kaikenlaista makeaa ja suolaista vihapiirakasta (lihapiirakka lihan sijaan vihannestäytteellä, tietenkin) kotitekoiseen vegaaniseen jätskiin (huom. myös Sorsapuistossa pikniköivät jätskinnälkäiset!). Suosittelen testaamaan ainakin daimin (voi aiheuttaa riippuvuutta), taivaallisen suussasulavan maapähkinävoikakun (vastaa riippuvuustasoltaan jo heroiinia), vadelma-salmiakkikaakaon (tappaa pahimmankin makeanhimon) ja jos tarkoitus on pysyä valveilla seuraava vuorokausi (tai allekirjoittaneen kofeiiniherkkyydellä vähintään viikko), on talon kuuluisa zombi-kahvi varma valinta. Suuri osa valikoimasta on vegaanista, paljon on tarjolla myös gluteenitonta, juomalistaa väittäisin kevyesti kaupungin laajimmaksi alkoholittomien juomien listaksi ja todennäköisesti myös valtakunnan luovimmaksi. Toki heillä saa niin kahvin kuin kaakaonkin myös tavallisena tylsänä versiona ilman lisämausteita - kyllä, listassa lukee yhtenä vaihtoehtona tylsä kaakao

Ja koska puput ovat omassa huoneessaan, ovat koiravieraat ja muutkin mukana reissaavat lemmikit tervetulleita kahville varsinaisen kahvilan puolelle. 3D Crush Cafe onkin ehdottomasti yksi lempipaikoistani vierailla Metkun kanssa ja usein näemme myös muiden koirallisten kavereiden kanssa juuri heillä. Myytävänä on myös koirien omia herkkuja ja vesikuppi tarjoillaan janoisten koiravieraiden käyttöön. Kahvila on ollut hyvä paikka opettaa myös pentukoiria kaupunkielämään sekä muiden ihmisten ja koirien tapaamiseen tämäntyyppisessä ympäristössä. Henkilökunnan eläinrakkaus on, kuten pupukahvilalta voikin olettaa, hyvin vahvaa laatua ja näkyy kaikessa asiakaspalvelussa. Lämmin suositukseni heille myös tältä osin!

 

Mikä se pelijuttu olikaan? Ja mihin ne portaat kahvilan nurkasta vievät?

Klassinen "eikä tässä vielä kaikki" on tullut tutuksi konseptiksi 3D Crushissa asioidessa, sillä joka kerta tuntuu, että yrittäjä Sammelilla on kaivettavana uusia ässiä hihastaan. Yläkerran kahvilatilan jatkona löytyvät alakerran peli- ja viihdehuoneet, jotka ovat niin ikään asiakkaiden käytössä. Valikoimista löytyy niin lautapelejä kuin pleikkarikin, vanhoja sarjakuvalehtiä, läjä elokuvia joista voit ehdottaa kahvilan järjestävän näytöksen... Siinä missä tusinaketjukahvilassa voi kokea konseptiksi "tule, juo kahvisi ja poistu", on 3D Crush Cafen tavoite saada ihmiset viihtymään, rentoutumaan ja viettämään aikaa kahvikupillisen sijaan vähintäänkin koko pannullisen ajan.

Alakerran tila on vuokrattavissa myös kokouskäyttöön tai erilaisiin yksityistilaisuuksiin, kuten koko kahvilakin. Miltä kuulostaisivat pupusynttärit tai lautapeli-iltamat? Haluatko esitellä omaa lempijuttuasi harrastusillassa tai kokoontua kaveriporukalla tekemään 3d-taidetta? Jokin muu enemmän tai vähemmän kreisi idea, jonka järjestämiseksi tarvitsisit tilan? Jos jossakin niin Pupukahvilassa suhtaudutaan positiivisesti villimpienkin ideoiden esittämiseen. Kaikki kiva lähtee siitä että joku keksii sen ensin, joten avaa siis suusi ja ehdota! :)  
 

Uujee! 3D Crush Cafe on mottonsa mukaisesti todellakin aika makee paikka. Etsi siis yksi Tampereen kauneimmista taloista, moikkaa ikkunassa odottavaa Totoroa, astu muutama porras ylöspäin kadulta ja käy sisään ovesta (ja tähän väliin huomio kahvilan ainoasta heikosta kohdasta: sisäänkäynti ei ole esteetön, eikä myöskään tila sisältä, mikä on suuri sääli, vaikkakin vanhoissa taloissa enemmän sääntö kuin poikkeus. Tosin talon tavat tuntien täällä kehitetään todennäköisesti ennemmin tai myöhemmin maailmankaikkeuden ensimmäinen teleporttauslaite, jolla myös esteettömyysongelma ratkaistaan).  

Yrittäjä Sammeli, poseeraisitko vielä muutamassa kuvassa, niin saadaan paikan henki tiivistettyä potrettimuotoon?

No, siinähän se tulikin! Huumorintajuttomat tosikot paetkoot juomaan kitkerää sumppia huoltoasemille tai ketjukahviloihin, niin 3D Crush Cafe keskittyy sillä välin tekemään elämästä rennompaa, luovempaa, hauskempaa - ja erityisesti makeempaa. Omnomnom!

3D Crush Cafe - Se Pupukahvila (nettisivutfb ja ig.)
Itsenäisyydenkatu 10, Tampere
Avoinna ti-pe 11-18, la 11-17 ja su 12-17.

Ladataan...

Lapsuuteni lempipaikka oli mummolani. Kotoisa, värikäs, kauniita ja kiinnostavia yksityiskohtia täynnä - ja tietenkin pullantuoksuinen. Mummon luokse pääseminen oli joka kerta yhtä jännittävää, ja muistan miten esimerkiksi ruokailuvälineiden valitseminen astiakaapin retroaarteiden joukosta on ollut aina iso valinta. Myös tuoksu- ja makumuistot ovat vahvat: mummolassa mikään ei ollut samaa tylsää mitä kotona, vaan mehukin maistui punapilkullisesta lasista sata kertaa paremmalta, pulla oli aina mummon leipomaa ja kelpasi allekirjoittaneelle niin aamupalaksi, välipalaksi kuin iltapalaksikin.

Sittemmin vilja-allergian myötä rakkauteni pullaa kohtaan on hiipunut, mutta mummolatunnelmaa rakastan edelleen. Oma mummoni muutti jo palveluasuntoon ja välimatkaakin on huomattavan paljon liikaa pikavierailuja varten, mutta onneksi Tampereelta löytyy paikka, joka muistuttaa minua kaikesta siitä, mitä lapsuuden mummolani oli. Olen joka kerta yhtä innoissani, kun pääsen käymään Yliopistonkadun varteen vuosi sitten avatussa Cafe Puustissa, olkoonkin että varsinaisesta pullavalikoimasta ei gluteenitonta versiota löydy. Se ei haittaa lainkaan, sillä Puusti tarjoaa minulle pullan sijaan niin paljon suurempaa: autenttisen paluun lapsuuden mummolatunnelmaan. Kaunis liiketila, oivaltava sisustus, ikkunalaudoilla kukkivat pelargoniat, suurista ikkunoista avautuva maisema Sorsapuistoon - miljöö ja tunnelma on samaan aikaan sekä rauhoittava että inspiroiva. 

Puustiin sisään astuessa vastaan tulvii huumaava, alusta asti itse valmistetun korvapuustin tuoksu. Cafe Puusti on siis todellakin nimensä veroinen! Pullavalikoima vaihtuu päivittäin ja tarjontaa on sekä makeaan että myös suolaiseen makuun. Gluteenittomana valikoimista löytyy usein karjalanpiirakoita ja taivaallisen hyvää, liki ruokaisen täyttävää mutakakkua, Kolmen kaverin jäätelöitä sekä muita herkkuja. Ja tänne jos jonnekin kannattaa ottaa koirakaverikin mukaan, sillä tiskin vierestä lattiatasosta löytyy purkillinen nameja myös karvakavereille. Russelinrääpäleeni Metku Kaustinen oli myyty heti ensimmäisestä vierailustaan Puustissa, eikä ole sen koommin kyennyt kävelemään ohi muistamatta herkkupurkin olemassaoloa, vaan joka kerta täytyy käydä tarkistamassa, josko ovi olisi kutsuvasti auki. Kahvilassa työskentelee toisinaan myös Puustin ikioma kahvilakoira, joten koiraystävällisyys on hallussa ihan perusteista saakka.

Cafe Puusti avaa ovensa arkiaamuisin pullien valmistuttua puoli yhdeksän maissa, ja pullaa on tarjolla kuuteen saakka. Lauantaisin ovet ovat avoinna klo 12-17. Useimpina päivinä tiskin takana itse häärivä puustileipuri Heli kehittelee jatkuvasti uusia juttuja asiakkaiden toiveiden ja pullanleipomisen lomassa tulevien ideoiden mukaan, ja niinpä tarjolla on esimerkiksi vähän erilaista aamupalapakettia pullanystävän makuun, puustikorppuja ylijäämäpuusteista, take-away-eväitä Sorsapuistossa pikniköiville, muutakin pientä kaunista ja/tai herkullista mukaan ostettavaa... Kaikenlaista kivaa ja kiinnostavaa ja ennenkaikkea tuoretta, niin ideatasolla kuin käytännössäkin. Ihailen Puustin omasta linjastaan tinkimätöntä konseptia, aitoutta ja kauneutta, mutta myös Helin rauhallista ja lempeää olemusta, jolla hän puustinsyöjät palvelee. Sama tunnelma huokuu myös Cafe Puustin instagram-sivuilta, joka kannattaa ehdottomasti laittaa seurantaan, jos haluat someasi selatessa hyvän mielen ja kuvia katsomalla välittyvän huumaavan tuoreen pullan tuoksun.

 

 

 

 

Jos sulla on ikävä mummolaan, akuutti pullahampaan kolotustila, etsinnässä kiva koiraystävällinen kahvila Tampereella tai muuten vaan aikaa Tammelan puolella pyöriessäsi, niin suuntaa ehdottomasti tsekkaamaan, miten suloinen kokonaisuus Cafe Puusti onkaan. Myös Metku suosittelee ja antaa täydet kymmenen hännänheilutusta plus yhden poskinuolaisun nappisuorituksesta koiraystävällisyyden suhteen!

Cafe Puusti,
Yliopistonkatu 50.
Nettisivut (yhtä kauniit kuin kahvilakin!) löytyvät täältä, IG täältä ja FB täältä.

___________
Seuraathan Ei mitään tekemistä - Arjen matkaopas Tampereelle -blogia myös naamakirjassa? :) 
Fb-sivuilta löydät uusimpien postausten lisäksi myös esimerkiksi täsmävinkkejä Tampereen kiinnostavimpiin tapahtumiin ja nostoja muista ajankohtaisista Tampere-jutuista. Lupa tykätä! ♥

Ladataan...

Iloista vappua työväki, ylioppineet ja muut vapun viettäjät! Vuoden paras juhlapäivä alkaa tätä kirjoittaessani kääntyä ehtoon puolelle. En varsinaisesti ole juhlapyhäihminen, ne ovat mielestäni usein vähän tylsiä ja väkinäisiä, mutta vapusta olen aina pitänyt erityisen paljon. En niinkään yleisen remuamisen ja riekkumisen puolesta, lasinsiruja täynnä olevat kadut eivät koiranomistajan sydäntä liiemmin lämmitä, mutta "ylimääräisenä" vapaapäivänä näin kesän kynnyksellä koen karnevalistisen ilon, lisääntyvän valon ja hyvän seuran merkeissä sen sortin onnellisuutta, että siinä on kasassa mielestäni täydellinen kombo hyvien juhlien ainesosiksi. Vielä kun saa pöydän täyteen herkkuja ja mielellään myös auringonpaistetta taivaalle, niin ollaan niin sanotusti juhlimisen ytimessä.

Vaikka olinkin kutsunut meille vieraita, en ajatellut viettää vappuani itse keittiön puolella sotkua tehden, vaan varasin seurueellemme jo hyvissä ajoin pöydän Cafe Kokon vappubrunssilta. Aleksanterinkadulle pitseria Napolia vastapäätä viime syksynä auenneesta Cafe Kokosta on hiljalleen tullut yksi lempikahviloistani kotikortteleissa. Optimaalinen sijainti, ketjukahviloiden tylsästä pakastelinjasta poikkeava gluteeniton tarjonta (testatkaa esimerkiksi usein valikoimista löytyvä kana-avokado-toast, suosituksen arvoinen!) ja iloinen ja välitön palvelu sekä koiraystävällisyys - paljoa muuta ei oikeastaan vaatimuslistalle tarvitse laittakaan! Oon pohtinut myös sitä, miksi juuri Kokossa on kiva istuskella yksikseenkin esimerkiksi läppärin kanssa kirjoittaen, kun taas joihinkin kahviloihin ei koskaan osaisi yksin päätyä istuskelemaan. Olen päätynyt siihen, että miljöö ja henkilökunnan preesens ovat ne asiaan vahvimmin vaikuttavat tekijät. Cafe Kokon tummasävyinen sisustus sekä pöydiltä liki aina löytyvät leikkokukat tai viherkasvit luovat ympärilleen rauhoittavan tunnelman, jossa viihtyy eri tavalla kuin vaikka Hämeenkadun varren suurempien kahviloiden hälinässä ja vilskeessä. Vaikka Aleksanterinkadullakin riittää seurattavaa, on Kokossa sisällä kiireetön tunnelma. Henkilökunnalla on usein kädet täynnä töitä, mutta heillä tuntuu olevan silti aikaa palvella asiakkaansa ajatuksen kanssa ja hymy huulillaan. On aina erityisen kiva katsoa, kun näkee jonkun selvästi nauttivan työstä jota tekee!

Tällä kertaa en kuitenkaan siis saapunut Cafe Kokoon läppärini seurassa, vaan olin varannut pöydän viisihenkiselle vappuseurueellemme. Vappubrunssin menu oli aiheuttanut jo etukäteen luettuna kuolan erityksen voimakasta lisääntymistä, ja olimme vähintäänkin yhtä haltioissamme myös paikalle saavuttuamme, kun aloimme lappamaan herkkuja niin lautasille kuin laseihinkin. Tampereen keskustan hintataso vappubrunssien suhteen tuntui olevan tavisbrunsseja huomattavasti korkeammalla (useissa paikoissa pyörittiin mainosten mukaan 30-50e tienoilla), mutta Kokossa hinta oli maltillisesti alle kahdenkympin. Ja mitä kaikkea sillä saikaan! Kokonaisuus oli rakennettu äärimmäisen fiksusti - suhteellisen pieneen kattaustilaan oli saatu todella loistava valikoima kaikenlaista spesiaalia herkkua, joilla sai lähteä nälkäänsä tappamaan oman makunsa mukaan. Leipätiskiä ja croissantteja lukuunottamatta kaikki tiskissä oli gluteenitonta (gluteeniton leipä toki tarjoiltiin pyynnöstä), joten kasasin pöytään klassisen täyskäden liki kaikkea mitä tarjolla oli. Seurueemme yhteiseksi hehkutuksen kohteeksi kohosi ihanan raikas mocktail, jonka maku piti sisällään ainakin mansikkaa, vaniljaa, sitruunaa ja vesimelonia. Aivan loistava idea korvata perinteiset mehut juhlan kunniaksi holittomalla cocktaililla! Itse ihastuin valtavasti myös yrttiseen perunasalaattiin, savulohimousseen, suolaiseen juustopiirakkaan, lopuksi pöytään tarjoiltuun minttusuklaamoussekakkuun... Tai no käytännössä koko ruokalistaan alusta loppuun. Seurueeni muut jäsenet söivät myös niitä itseltäni kiellettyjä croissantteja kuka nutellalla, kuka nakeilla ja kuka jollain kolmannella sen verran autuaan näköisenä, että hetken verran epäilin jo, että me istuttaisiin siellä niiden ääressä sulkemisaikaan asti. Munkit on so last season, nutella-croissant on uusi vappuhitti!

Yleisarvosanaksi Cafe Kokon vappubrunssi sai seurueeltamme kirkkaan kiitettävän. Toivottavasti samankaltaiset spesiaalibrunssit saavat jatkoa! Niitä odotellessa Kokossa voi onneksi nauttia perinteisemmästä buffet-aamiaisesta joka lauantai. Hinta-laatusuhteeltaan Tampereen lauantaiaamiaisskenessä parhaimpiin kuuluva, vain 8,90e maksava aamiaisbuffet pitää sisällään kattavasti kaiken sen, mitä hyvään aamupalaan tarvitsee: leipävalikoiman leikkeleineen ja kasviksineen, kananmunaa, erilaisia hedelmiä, tuoremehuja, kahvia ja teetä, puuroa, mysliä, granolaa tai siemensekoitusta, jogurttia, marjoja tai marjahilloa, smooothieta, toisinaan myös keksejä... Pieniä eroja voi olla viikosta toiseen, mutta joka kerta olen saanut vatsani niin täyteen, että seuraavan kerran on ollut nälkä vasta illallisaikaan. 
 

Kylläpä meillä olikin tämän päivän sateisen harmaasta säästä huolimatta huippuhyvä vappu! Kiitos sekä tiskin takana hääränneelle Cafe Kokon huipputiimille, että pöytämme ympärillä istuneelle rakkaalle seurueelleni. Toivottavasti tästä tulee uusi perinne, oon ihan valmis varaamaan meille pöydän Kokon vappubrunssille myös vuoden päähän jo nyt. 

Cafe Koko, Aleksanterinkatu 28
Avoinna ti-pe 09-17:30, la 10-16
Cafe Kokon FB ja IG.

Ladataan...

Hyvää naistenpäivää kaikki itsensä naiseksi identifioivat! Naistenpäivän kunniaksi kohtelias herrasmieskoiramme Metku Kaustinen puki tänään rusetin kaulaansa ja vei naapurissa asuvan tyttöystävänsä Maisan (IG @maisulidaily) extempore-kahvilatreffeille Stockalle hiljattain avautuneeseen Tampereen ensimmäiseen Espresso Houseen. Kuten jo aikaisemminkin kirjoitin, Stockalle ovat koirat tervetulleita alakerran ruokapuolta lukuunottamatta, eikä paraatipaikan Hämeenkadun kulmauksesta vallannut Espresso House tee linjaan poikkeusta. Hyvä näin, nyt on rautatieaseman nurkillakin toinen kahdeksaan asti iltaisin auki oleva koiraystävällinen paikka Stockan Robertsin lisäksi.

Espresso House on yksi viime vuosina nopeimmin levinneistä kahvilaketjuista, enkä yhtään ihmettele sen suosiota. Laaja valikoima, hyvin huomioidut erilaiset erikoisruokavaliot, suhteellisen edulliset hinnat ja kiva sisustus - kun kerran ketjuna toimitaan, niin juuri näin se kuuluu tehdä. Mun ehdoton suosikki heiltään on chai latte, jonka he tekevät ihan erityisen hyvin. En siis yhtään pistä pahakseni, että avasivat kahvilan myös kotikortteleihini.

Muutaman käyntikerran kokemuksella myös asiakaspalvelu on kunnossa. Ihanaa kun kiireenkin keskellä asiakkaat ehditään huomioida hymyllä, jutustelulla ja ystävällisillä toivotuksilla. Ja rapsutuksilla, muistuttaa Metku vierestäni, ja lähettää erityisterveiset hännänheilutuksineen naistenpäivän illassa tiskin toiselle puolelle rapsuttamaan saapuneelle baristalle! Näin tehdään tyytyväiseksi sekä koira että omistaja. :)

Maisa, Metku ja henkilökunta kiittävät, kumartavat ja antavat suosituksensa. Kierretäänpäs nyt ainakin pari korttelia -tyyppiset yhteiset iltalenkkireittimme taitavat poiketa pehmeiden sohvienne kautta jatkossa aika usein! 

 

 

Ladataan...

Joko Kaffila on sulle tuttu? Ainakin useimmille tamperelaisille koiranomistajille tuntuu olevan! Pieni ja symppis, mutta silti ehdottoman trendikäs kahvila keskustorin laitamilta löytyy kaikista mihin mennä koiran kanssa -listauksista ensimmäisten joukossa mainittuna. Kerran aiemminkin olin Metkun kanssa siellä visiteerannut, mutta silloin oli kesä ja lämmin, joten istuimme söpöllä terassilla sisätilojen sijaan. Tällä viikolla tuli aiheelliseksi juhlistaa ystäväni uutta työpaikkaa (onnea I!), ja hän ehdotti kakkutreffeille lokaatioksi Kaffilaa. Päätin hoitaa sekä kakunsyönnin että iltapäivälenkin samalla reissulla, nappasin Metkun mukaani ja suuntasin kohti Aleksis Kiven kadun ja Hallituskadun kulmausta.


Kaffila on söpö, kodikas ja pieni. Sisustus on kiva miksaus retroa ja nykypäivää trendikkääseen tapaan. Ihana, jo julkisivun kaari-ikkunoista välittyvä vanhan talon fiilis on säilytetty myös huonejaossa, sillä tila on kolmeen eri huoneeseen rakennettu, mikä on omiaan pitämään kaikua poissa ja tarjoamaan vähän yksityisempää fiilistä, vaikka paikka täynnä olisikin. Ja useinhan se on. Harvassa kahvilassa on normaalia jonottaa pöytäpaikkaa, mutta täällä se tuntuu olevan varsinkin ruuhka-aikoihin enemmän sääntö kuin poikkeus, minkä huomasimme odotellessamme vuoroamme sekä kassalle että pöytään. Mutta hyvää jaksaa ja kannattaa odottaa, näinhän ne sanoo.

Valikoimissa on laajalti herkkuja vegaaneille, ja gluteenittomiakin vaihtoehtoja löytyy. Jonotellessa vilkuilin ympärilleni ja huomasin useammassa pöydässä olevan työn alla herkullisen näköisten salaattiannosten syöminen. Kaffila tarjoilee myös erilaisia aamupalavaihtoehtoja sellaista kaipaavalle, ja viikonloppuisin tarjolla on brunssihenkinen aamiaisbuffakin. Täytyy käydä testaamassa joskus!


Koiraystävällisyys tuli ihanasti ilmi kahdella tapaa: jo pelkästään henkilökunnan reaktioista huomasi, että koirat ovat todellakin tervetulleita heille, ja lisäksi Metkulle tuotiin oma vesikupillinen pöydän viereen heidän aloitteestaan. Ihan superkivaa, jes, kiitos! Kaffilan tunnelmassa oli muutenkin jotain taianomaista, sillä tämä oli ensimmäinen kerta, kun Metku omat mukana olleet herkut mutusteltuaan rupesi tyytyväisenä pötköttelemään paikallaan. Kaupunkilaiskoiran kahvilakasvatus alkaa selvästi tuottaa tulosta. Yksi seurueemme jäsenistä naureskelikin, että Metkuhan on suorastaan rauhallinen - russeliksi. Jep, hyvä tarkennus.
 

Villapaita niskaan ja takaisin ulos kylmään, yh. Mutta ihan ehdottomasti seuraavallakin kerralla kun keskustorin nurkilla tallustellessa varpaita ja tassuja paleltaa, on hyvä vaihtoehto poiketa Kaffilan lämpöön ja tunnelmaan! Kaffilan netti- eli facebooksivut löytyvät täältä.

Ladataan...

Peritamperelaiseen Linkosuon kahvilaketjuun kuuluva Cafe Siilinkari on omanlaisensa ikoni Tampereen kahvilakulttuurissa. Liki kuudenkymmenen olemassaolovuotensa aikana Siilinkari lie nähnyt monenlaista kulkijaa, enkä osaa edes kuvitella siellä vuosien saatossa kaadettujen ja juotujen kahvikupillisten määrää. Oma ensimmäinen muistoni Siilinkarista on kaakaokupillinen joskus puoli elämääni sitten, kun ensimmäisiä kertoja Tampereella kävin. Sijainti Hämeenkadulla rautatieaseman ja Koskipuiston puolessavälissä on omiaan tavoittamaan satunnaisemmankin ohikulkijan, ja Hämeenkadulle avautuvat ikkunat tarjoavat kivan paikan tarkkailla kaupunkielämää, varsinkin jos ikkunapaikalle pääsee.

Jos Siilinkaria pitäisi kuvailla yhdellä sanalla, se sana olisi helppo. Sinne on helppo löytää, helppo mennä suoraan kadulta sisään, tuotevalikoima, sisustus ja jopa kahvilassa soiva musiikki ovat helposti lähestyttäviä. Asiakaskuntaa todellakin on vauvasta vaariin, Siilinkari ei ole millään tavoin profiloitunut yhden porukan paikaksi. Tietyllä tapaa monet asiat on tehty aika varman päälle, mutta sekään ei ainakaan allekirjoittanutta haittaa. Trendipaikat olkoot erikseen, Cafe Siilinkari on instituutio.

Ovet aukeavat arkiaamuisin jo seitsemältä ja viikonloppuisinkin kahdeksalta, joten itselleni Siilinkari on pääosin yksi niistä aamiaispaikoista, joissa voi syödä buffetista vähän isompaankin nälkään. Viikolla aamiaisen hinta jää alle kymppiin, samoin viikonloppujen aikaisempi kattaus lähtee samaan hintaan. Jos haluaa vähän spesiaalimpaa brunssisafkaa, kannattaa saapua paikalle lauantaina tai sunnuntaina klo 11:30-15, jolloin on päälle kuudentoista euron hintaan tarjolla pari pykälää monipuolisempaa ja valmistetumpaa brunssimurkinaa.
 

 

Lauantaiaamupäivällä jääkaappi ja vatsa ammottivat tyhjyyttään ja kanssaeläjääni koetteli pienoinen perjantain jälkeinen olotila, joten suuntasimme testaamaan, paraneeko vointi jos visiteeraa Hämeenkadulla brunssihommissa. Lauantain kattaukseen sisältyi kahvi, tee, appelsiinimehu (lämmintä, yhyy, eikä omppumehua, tuplayhyy!), perinteiset leivät, leikkeleet ja muut päälliset (gluteeniton sämpylä pyynnöstä), lihapullia, falafeleja, bratwurstia, kananmunia, kolmea erilaista ruokaisaa salaattia, muutamaa eri piirakkaa ja paistosta, jonkinlainen lasiin valmiiksi tehty marjasmoothie (todella hyvää!), hedelmiä, jogurttia, mysliä ja jälkkäriosasto. Käytännössä siis heidän perinteinen aamiaisbuffettinsa, jota oli pimpattu pari leveliä paremmaksi salaatein, smoothiella ja jälkkäreillä. Toimivaa! Erityiskiitos ihanalle tarjoilijattarelle, joka sattui puheisiin kanssani lukiessani ruokalistan allergiamerkintöjä - hän nimittäin tarttui heti kysymykseeni gluteenittomuudesta ja taikoi minulle tiskin takaa sämpylän lisäksi myös palan superhyvää suklaa-salmiakkikakkua, sillä buffetissa tarjolla olleet jälkkäriherkut olivat vehnään leivottuja. Huomaavaista ja sympaattista, että sellaista tarjottiin ihan oma-alotteisesti, kun ei valmiiseen valikoimaan kuulunut. Itse en olisi tohtinut mennä kyselemään tiskiltä sämpylää enempää.
 

Jos olet aamutuimaan tai brunssiaikaan Hämeenkadun itäpään huudeilla ja helppoa ja vaivatonta aamiaisvaihtoehtoa vailla, on Siilinkari ehdottomasti testaamisen arvoinen. Ei jonoiksi asti kertyviä ruuhkia, ei häiritsevää meteliä, suoraa simppeliyttä niihin aamuihin kun ei jaksa ajatella sen enempää. Ei ehkä ykköspaikka romanttisille treffeille, eikä välttämättä oikea mesta tuntikausien istuskeluun, mutta nälän se vie ja hyvän mielen tuo. :)

Cafe Siilinkari

 

Ladataan...

 

Tampereen alueen koiraryhmissä Naamakirjan syövereissä nousee tasaisin väliajoin pinnalle keskustelu aiheesta "mihin kahviloihin pääseekään koiran kanssa". Jo muutamaan kertaan olen bongannut niistä ketjuista Stockmannilla sijaitsevan Robert's Coffeen henkilökunnan toivottavan koirat lämpimästi tervetulleiksi kahvittelemaan heille, mikä on ilahduttanut kovin. Tiesittekö jo, että Stockmannille ovat koirat tervetulleita muutenkin, lukuunottamatta ruokakauppojen puolia? Myös Robert'sille pääsy koiran kanssa on siis looginen jatkumo, oikeinkin kiva lisä Stockan palveluihin.

Siispä yhtenä päivänä hypätessäni bussista pois Stockan kohdilla päätin pyörähtää tsekkaamassa mikä meno Robertsilla on. Olin liikenteessä Metkun sekä viisivuotiaan ihmisystävämme kanssa, joista jälkimmäisellä oli välipalanälkä, joten lähdimme nappaamaan jotain pientä suolaista.
 

En yleensä ole mitenkään ketjukahviloiden ylin ystävä, mutta Stockan Robert's on sellaiseksi oikeinkin miellyttävä paikka. Sisustuskin on ketjukahvilaksi kiva ja Stockamaisen tyylikäs, erityisesti ihastuin valaisimiin. Mutusteltiin sämpylä aika pikaisesti ihmisvoimin, Metku haaveili pääsevänsä osingoille ja maisteli murusia lattialta. Tuomiomme: Kyllä Robertsilla hetken istuu kesken kauppareissun, jos nälkä niillä nurkilla akuutisti nälkä iskee. Kaverin kanssa juoruilemiseen valikoisin ehkä eri paikan, mutta ketjukahvilaksi kokemus oli ehdottoman onnistunut. Ottakaas valikoimiin herkkuja koirillekin, niin ei tartteis karvakorvien ihmisten annoksia kerjätä! :) 

 

 

Ladataan...

"Mihin kahviloihin Tampereella pääsikään koiran kanssa?" 
"Oon Tampereella päivällä pari tuntia, mikä olis paras paikka käydä lounaalla?"
"Mitkä on Tampereen parhaat kirpparit, mihin suuntaan lähtisin?"
"Hei mikä se olikaan täällä se kauppa josta sai kotimaista designia, mistä sä ostit sen hameen?"
"Nyt kuule tärkeä kysymys, MISTÄ SAA TAMPEREEN PARHAAN AAMUPALAN?"
"Kiitos, aamupala oli ihan loistava, mitäs muuta Tampereella kannattais tehdä?"

Oon saavuttanut kaveripiirissäni jonkinlaisen kävelevän (ja whatsappaavan) Tampere-oppaan tittelin viime vuosien aikana, mikä oli vahvana syynä myös tämän blogin perustamiselle. Nämä kuusi kysymystä ovat sellaisia, joita multa kysellään jatkuvasti. Viimeisen viikon aikana on kysytty jälleen neljä kuudesta, ja vieläpä blogista tietämättömien kavereiden toimesta. Tänään pääsin kysymyksiin vastailemisen lisäksi ihan liveoppaaksi, kun ystäväni Kirsi Kirahvinkesyttäjä oli vierailemassa kaupungissa. Toiveena oli keliaakikollekin sopiva aamiainen, jolla tappaa kurniva nälkä vatsasta iltapäivään saakka, ja jonka ääressä viihtyisi muutaman tunnin kuulumisia vaihtamassa. Päätin ottaa varman päälle, joten suuntasimme Pella'siin.

 

Hämeenkadun ja Koskikadun risteyksessä sijaitseva Pella's Cafe on saavuttanut muutamassa vuodessa suoranaisen klassikkoaseman Tampereen kahvila- ja aamupalakentällä. Sijainti on mitä mainioin ihmisten luontaisten kulkureittien ja bussilinjojen risteyskohdassa, ikkunoiden takana vilisee vilkas kaupunkielämä ja toisessa suunnassa aukeaa Koskipuisto ja Tammerkoski. Tilat ovat skandinaavisesti sisustetut, yleisilmeeltään vaaleat ja avarat, mutta tunnelma silti lämmin. Palvelu on ollut jokaisella asiointikerrallani kohdallaan, ja gluteenittomien herkkujen määrä ja laatu kaupungin parhaimpia. 

Viikolla aamiaisbuffet on vähän suppeampi (ja myös puolta edullisempi) kuin viikonloppuina tarjoiltava brunssi, mutta kyllä arkiaamujenkin kattauksella nälkä lähtee. Valikoima on ainakin mun makuuni riittävä. On erilaisia leipiä, sämpylöitä ja karjalanpiirakoita, kasviksia salaatiksi asti, leikkeleitä, kananmunia, jogurttia ja rahkaa lisukkeineen sekä jopa gluteenitonta kaurapuuroa hilloineen, sekä tietenkin tuoremehuja, kahvia ja teetä. Kaikki tarjolla oleva on selkeästi tuoretta, mistä suuri plussa. Miinusta sen sijaan tulee siitä, että tällä kertaa ei ollut tarjolla talon omia gluteenittomia sämpylöitä, jotka ovat olleet parhaita koskaan maistamiani. Valmistuotteilta vaikuttaneet tänään tarjolla olleet olivat onneksi myös oikein hyviä, ja esimerkiksi keskimääräisten hotellien gluteenittoman tiskin muovipussitettuihin pahvinpalasiin verrattuna ihan oikean sämpylän makuisia, mutta silti jään toivomaan, että seuraavalla kerralla on taas talon omat tuotteet tiskissä.

Tiskistä puheen ollen sekin on kiva, että mikäli joku seurueesta ei tahdo vetää aamiaiseksi buffet-määrää, on sopivaa valikoimaa valmiina myös vitriinissä. Täytetyt sämpylät, smoothiet sun muut näyttivät nekin oikein houkuttelevilta, eikä pienemmän nälän kanssa paikalle saapuessa olisi yhtään harmittanut "tyytyä" niihin.  Pellasin repertuaari on kyllä kaikenkaikkiaan harvinaisen laaja, heillä hallitaan sekä suolainen että makea syötävä, salaatteja ja lounastakin saa ja kerran olen myös yhdeksän aikaan aamulla todistanut heidän a-oikeuksiaan, kun kassalle edessäni jonottanut nuorimies tilasi jotain ihan muuta kuin muiden asiakkaiden mielessä olleen aamukahvin. 

Loistava aamiainen, parempi päivä, totesi seurueemme ykskantaan! Pella's Cafe ei toistaiseksi ole vielä kertaakaan pettänyt ja hyvä niin. Aamiaista tarjolla siis joka päivä, viikonloppuisin laajempi brunssi. Lisätietoja Pellasin nettisivuilta osoitteesta www.pellas.fi, ja klikkaamalla tästä pääset sivustolle lukemaan Pellasin tarinan yrittäjän kertomana. Mahtava asenne huokuu kyllä kaikesta heidän tekemisestään, hienoa että se on kirjoitettu tarinaksi nettisivuille saakka!

Ladataan...

Jos olisin aamuihminen (mitä siis en ole, kuten jo kerroinkin), olisin ehkä ammatiltani torimyyjä. Heräisin jo viideltä ja kuuden jälkeen olisin jo kasaamassa päivän tarjontaa tiskiin aamun ensimmäisiä asiakkaita varten. Kesäisin haaveilen myös siitä, että joskus sitten seitsemänkymmenen vuoden päästä, jos silloisessa Suomessa pääsee eläkkeelle vielä satavuotiaanakaan, olen yksi niistä mummoista, jotka aloittavat joka aamunsa torikahveilla. (Tietenkin kaikki parhaat eläkeläiset tekevät niin vielä silloinkin!) Siinä tavassa on vaan jotain niin hienoa viitettä entisestä agraariyhteiskunnasta, että fanitan sitä täysin.

Reaalimaailmassa (eli rakkaassa kotimaassamme) torielämä on kuitenkin aurinkoisia päiviä lukuunottamatta aika ankeaa tuulen, sateen ja pakkasen keskellä selviytymistä. Ne harvat aurinkoiset kesäaamut ovat kaunis mielikuva, mutta todellisuudessa mukavan leppoista ja säiltä suojassa olevaa torielämää löytyy ympäri vuoden vaan kauppahalleista. Tampereen Kauppahalli on paikka, joka oli mulle mysteeri ihmeen pitkään tänne muutettuani. Tiesin että siellä jossain keskustorin läheisyydessä se ilmeisesti on, mutta jotenkin onnistuin olemaan bongaamatta sitä, koska silmä haki ehkä erillistä hallia, ei sisäänkäyntiä korttelin keskellä. Sellaisesta se kuitenkin löytyy, jos Hämeenkadun puolelta asiaa lähestyy.

 

Kauppahalli on upea ihan jo pelkästään rakennuksenakin. Vaikka Hämeenkadun puolelta sisään asututaankin korttelikäytävästä, sen takaa avautuu kuitenkin vanha ja perinteikäs, vuodesta 1901 saakka toiminnassa ollut kauppahallitila. Wikipedia kertoo Tampereen kauppahallin olevan pohjoismaiden suurin! Arkkitehti Hjalmar Åbergin suunnittelema rakennus on tunnelmaltaan ihan mieletön. Korkea katto, valoa tuovat ikkunat, mintunvihreät koristeelliset "kehykset" myymälöiden ja ravintoloiden ympärillä - tätä fiilistä ei tavoita nykyaikaisissa kauppakeskuksissa. 

Kauppahallin palveluihin kuuluu eri tuoteryhmien myyntitiskejä, on perinteisiä juusto- liha- ja kasviskojua, leipomoita/konditorioita, erikoistavaraa kuten luontaistuotteita, kukkia, kenkiä.... Valikoima on laajuudessaan yllättävä. Karkeasti arvioituna toinen puolikas tarjontaa on erilaisia lounasravintoloita ja kahviloita, joista useat ovat tarjonnallaan monen mielestä Tampereen huippuluokkaa. Ei käy kieltäminen.

 

Naminaminam! Erityismaininta näin viljavammaiseen näkökulmasta siitä, että valikoimista löytyy paljon myös gluteenittomia tuotteita, ja onpa muutama ihan aiheeseen erikoistunut tiskikin. Mm. laskiaispullia näkyi olevan valikoimissa!

Kauppahalli palvelee ma-pe 08-18 ja la 08-16. Eli toisin kuin normaaleilla toreilla, Kauppahalliin ehtii ostoksille, kahville tai lounaalle ja tunnelmasta nauttimaan vaikka ei niin aamuihminen olisikaan. Tampereen Kauppahallin nettisivut löytyvät täältä

Ladataan...

Lähdetään siitä, että minä en ole aamuihminen.

On kuitenkin muutama asia, joista minä aamuissa pidän. Aamupala on niistä tärkein. Joskus kotona, toisinaan töissä, aina kun on aikaa niin kahviloissa tai hotellien ravintoloissa. Sen ei tarvitse olla mikään jättimäinen brunssi, usein ihan vaan vaikka sämpylä ja tee on riittävä. On ihana mutustaa murusia massun täytteeksi ja katsella uuteen päivään heräävää kaupunkia. Heräävän kaupungin katselu on juuri se toinen asia, josta aamuissa pidän. Kolmas on aamulenkki, tosin ei pimeään aikaan vuodesta. Paitsi jos se tarkoittaa kävelyä aamupalan ääreen, sitten sekin kelpaa.

Palataan uudelleen siihen, että kaikesta tästä huolimatta minä en ole aamuihminen. Minulle tuottaa usein vaikeuksia herätä tarpeeksi aikaisin, että ehtisin syödä aamiaisen. Toisekseen muistan hyvin harvoin ostaa aamupalatarpeita, sillä töiden jälkeen iltaisin kaupassa käydessä muistan kyllä iltaruoan, mutta sen pidemmälle ajatukseni harvoin kantaa. Toisinaan unohdan myös ostaa eväät seuraavaksi päiväksi töihin, ja vielä useammin lähden töihin ja unohdan ne eväät kotiin jääkaappiin.

Kaiken tämän keskellä on yksi paikka kaksi ihanaa naista, jotka minut toistuvasti näiltä kriiseiltä pelastavat. Vaikka minkälaisessa unenpöpperössä, kiireessä tai kriisissä olisin, osaan aina taivaltaa Otavalankatua siihen suuntaan missä kauempana siintää Tornihotelli, ja kääntyä muutama askel Tuomiokirkonkadun risteyksen jälkeen kadun oikealla puolella olevasta ovesta sisään. Sieltä löytyy mitä herttaisin lounaskahvila, Kahvila Jenna ja Minna, josta saa todennäköisesti maailmankaikkeuden sydämellisintä palvelua, sekä suolaista että makeaa pääosin itsetehtyä leivonnaista niin nälkään kuin juhlahetkiinkin, ja kaupungin hinta-laatusuhteeltaan kirkkaasti parhaan lounaan. 

Miljöö on hyvin simppeli, sellaisella ei tarvitse pisteitä kalastella, täällä tunnelma syntyy palvelusta ja tuotteista. Vaikka kuin väsyneenä paikalle menisi, tiskin takana (ja välillä edessäkin) hääräävät yrittäjät ovat sellaisia aurinkoja harmaimpanakin päivänä, että joka kerta täällä asioidessa tulee hyvä mieli. Enkä ole ainoa, joka hyvän mielen saa: Eräs pieni, mukanani hyvin usein kulkeva jackrussellinterrieri Metku Kaustinen on nimittäin rakastunut noihin leideihin niin paljon, että emme oikeastaan voi kulkea kyseistä kadunpätkää jos kahvila on kiinni. Metku kun tätänykyä järjestää aina yhden koiran kovaäänisen mielenosoituksen, jos ei saa mennä ovesta sisään kerjäämään henkilökunnalta rapsutuksia ja imuroimaan kielellään lattialta löytyviä pullanmurusia. Heille ovat siis koirakaveritkin tervetulleita asioimaan, mikä myös on ihana lisä helpottamaan arkeani. Jaksatteko lukea vielä yhden kehun? Kaiken muun hyvän lisäksi heillä on hienosti huomioitu myös meidät viljavammaiset asiakkaat. Gluteenitonta on tarjolla päivittäin, niin lounaassa kuin leivotuissakin. Omnomnomnomnom.
 

 

Jos jostain pitää antaa kritiikkiä, niin siitä, etteivät he ole kloonanneet itsejään niin, että voisivat pitää kahvilaansa auki kellon ympäri vuoden jokaisena päivänä. Kävisin mieluusti heillä iltapalallakin (tai oikeastaan voisin kokonaan luopua kotimme jääkaapista siinä vaiheessa). <3

Menkää! Aukioloajat ja muuta lisätietoa löytyy heidän facebook-sivuiltaan täältä.

Ps. Laitoin heidät poseeraamaan kuvaan, mutta en kertonut mihin kuva tulee. Sitten vaan kasuaalisti julkaisen sen internetissä, oon oikein malliasiakas kyllä nyt taas. Älkää antako mulle porttikieltoa, pliis! Kuolisin nälkään ilman teitä!