Ladataan...


Oi onnea ja jälleennäkemisen riemua! Olen jo tammikuussa kirjoittanut, mikä merkitys Kahvila Jennalla ja Minnalla on elämässäni. Arvaatte varmaan, kuinka suuri suru oli, kun heidän kahvilatilansa kärsi maaliskuisessa Tuomiokirkonkadun ullakkopalossa massiiviset vesivahingot, ja ovet sulkeutuivat kuivausprosessin ajaksi. Tänään tiistaina oli kuitenkin aihetta juhlaan: Punaiset ruusut kukkivat ympäri kahvilaa, tiski notkui toinen toistaan herkullisempia leivoksia ja mikä tärkeintä, ovet olivat jälleen auki!

Muutaman kuukauden tauon jälkeen jälleennäkeminen toi monelle kyyneleitä silmäkulmiin tiskin molemmin puolin. Oli ihana seurata vierestä, kuinka kanta-asiakkaat toisensa perään saapuivat hymyssäsuin tervehtimään ja tilaamaan kuka lounasta, kuka pullakahvejaan. Olen sen sanonut aiemminkin, ja tulen sanomaan vielä monesti uudelleenkin: Tässä talossa on niin uskomattoman sydämellinen ja lämminhenkinen palvelu, että olo on aina kuin kotiinsa tulisi. Taas kerran sen huomasi, miten Kahvila Jenna ja Minna on monille meille lähikulmien asukkaille se tärkein paikka juoda aamukahvit, syödä lounaat, lukea päivän lehdet ja vaihtaa kuulumisia tuttujen kanssa. Paikalle sopii sipsutella korkkareissa tai löntystellä työhaalareissa, mukaan mahtuvat vauvat, vaarit, koirat, ihan kaikki. Jokainen asiakas palvellaan yhtä suurella sydämellä ja henkilökohtaisella otteella.  

Ja nämä lounaat, nämä jaksavat ilahduttaa ja ihmetyttää minua kerta toisensa jälkeen. Alle kahdeksan euron hintaan saat keiton, uuniruoan salaatilla tai ison ruokaisan salaatin, paikalla leivotut leivät, kahvin tai teen ja lisäksi vielä päivän jälkiruoankin. Päivän valintani oli taivaallisen kaunis lohisalaatti, jonka kanssa gluteeniton ruokailija sai perunarieskan sekä raparperipiirakkaa, joka oli niin hyvää, että innostuksissani vallan unohdin edes kuvaa annoksestani ottaa. Kyttälän nurkilla lounasaikaan nälissään olevalle vahva suositus! 

Tähän väliin varoitus: Seuraavien kuvien selaaminen saattaa aiheuttaa akuuttia syljen eritystä, herkkuhampaan kolotusta ja kuuluisaa kiusallisen pienen (tai vähän isommankin) nälän esiinnousua. Vitriinin valikoima vaihtelee päivittäin (ja myös saman päivän aikana), kaikki on tuoretta, liki kaikki itse paikan päällä tehtyä. Ruokakuvaaminen ei todellakaan ole ominta alaani, vaikka sitä usein teenkin, mutta tällaisista herkuista oli helppo räpsiä muokkaamatta valmiita otoksia. Aah ja om ja nom!

Nyt on kaikki hyvin, nyt minä olen niin onnellinen. Ihanat naiset herkkuinenne, ihanaa että olette jälleen täällä. Tämän linkin takaa löydät vielä edellisenkin postaukseni heistä - ja se on muuten tämän blogin ensimmäinen esitelty kohde!

Koska paikka on minulle henkilökohtaisesti niin tärkeä ja yksi niistä syistä, jotka innoittivat aloittamaan tämän blogin kirjoittamisen ja Tampereen parhaista paikoista kavereitani isommalle yleisölle kertomisen, halusin järjestää uudelleenavajaisten vuoksi jotain pientä kivaa myös teitä lukijoita varten. Siispä blogin facebook-sivuille (klikkaa tästä) on tulossa arvonta, jonka voittaja pääsee herkuttelemaan Kahvila Jennaan ja Minnaan seuralaisensa kanssa. Haluan tässä yhteydessä muistuttaa, että tämä yllä oleva postaus on silti täysin epäkaupallinen yhteistyö - Jokainen sana jonka tähän blogiin olen kirjoittanut, on täydestä sydämestäni tuotettu, eikä palstatilaa saati mielipidettäni ole edes yritetty ostaa. Umpirehellisyys maan perii, siihen minä luotan.

Ja siihen, että nälkä loppuu Otavalankadulle!