Tiedän, miten hyvää päivittäinen meditaatiohetki tekee minulle. Yhteen aikaan minulla oli rutiini. Sitten tulin raskaaksi. Alkuraskauden väsymys oli totaalista ja sen jälkeen rutiiniin oli vaikea palata. Joogassa oli kiva rentoutua mutta meditoin ehkä kerran kuussa. Tarvetta rauhoittumiselle olisi kyllä ollut. Loppuraskaudessa rentoutusnauhat ajoivat asiaa. Vauva-arjen ensiviikkoinakin olisin todella tarvinnut meditaatiota itseni kokoamiseen mutten vain jaksanut. Suunnittelin jo heinäkuun lopulle osallistumista päiväretriittiin, mutta edelleenkään meditaatio ei ollut palannut arkeeni. Sopivaa hetkeä oli muka vaikea löytää.

Sitten löysin Hidas vanhemmuus -sivuston kautta Jokapäiväiset ilon hetket -kirjan (kirjoittajat Myla ja Jon Kabat-Zinn) tietoisesta läsnäolosta vanhemmuudessa. Koko vanhemmuushan on läsnäoloharjoitus. Useinkaan se ei onnistu, mutta arjessa voi pyrkiä olemaan avoin ja rehellinen joka hetkelle ja lapselleen, tietoisena omista tunteistaan ja ennakkoluuloistaan, ja lapsen tarpeista ja viesteistä. Tähän hetkeen ja lapsen tunnetilaan virittäytymiseen on erilaisia apukeinoja (palaan näihin). Jatkuvan arjessa tapahtuvan harjoituksen lisäksi olemassa muodollinen harjoitus – erilaiset meditaatiot – joka tukee läsnäoloa arjessa. Molemmat vaativat tietoista päätöstä ja sitoutumista joka päivä.

Niinpä päätin – nyt kun en enää ole jatkuvasti rättiväsynyt – että meditoin joka päivä (paitsi jos en ihan oikeasti jaksa). Samalla tajusin, että sopiva hetkikin löytyy yllättäen helposti. Papulle on nimittäin muodostunut osittainen rytmi. Päivät ovat edelleen unien kannalta tosi erilaisia, mutta aamulla herättyään Papu jaksaa olla hereillä 1-1,5h ja sen jälkeen menee aamutorkuille. Ne kestävät noin puoli tuntia.

Ja silloin on aika iskeä! Hyökkään vierashuoneeseen, istun meditaatiopenkilleni ja yritän rauhoittaa mieleni hengityksen ympärille. Sitähän se on. Mielen rauhoittamisen yrittämistä. Välillä onnistuu paremmin ja välillä huonommin, mutta tärkeintä on tarkoitus. Ja hetken päätteeksi on rauhallisempi olo. Olen vähän valmiimpi ottamaan vastaan päivän haasteet. Olen vähän taas muistuttanut itseäni siitä mitä pidän tärkeänä. Usein päätän meditaation metta-harjoitukseen. Se auttaa muistamaan olemaan itselleen ja muille lempeämpi.

kuva: Flickr/CC/Wiertz Sebastien