Sukulaiset ovat rikkaus tai riesa.

Perhe on joko suuri rikkaus tai lyijyäkin raskaampi riesa. Välit voivat tulehtua sukuun täysin mitättömistä asioista.

Mieheni enot on aiheuttanut itsepäisyydellään aivan järkyttävää päänvaivaa. Mieheni mummo on muuttanut pois asunnosta jonka hänen lapsensa eli mieheni äiti ja enot omistaa. Myymisestä on nyt syntymässä soppa. Asunto sijaitsee alueella, jossa asuntojen hinnat on varsin matalia. Asunto on 1970-luvulla rakennetussa kerrostalossa ja isommat remontit siihen on tehty viimeksi parikymmentä vuotta sitten. Asunnon hinta on sijaintinsa ja kuntonsa puolesta on noin 20 000v€ – 30 000v€. Miehen enot on nyt keksineet että asuntoa ei myydä jos pyyntihinta ei ole vähintään 100 000€.

No miten me sitten olemme päätyneet osaksi tätä surullisen sakeaa soppaa? Mieheni vanhemmat ei asu suomessa ja mieheni äiti siis anoppini on tehnyt asian hoitamiseen valtakirjan meille koska asian hoitaminen ulkomailta olisi erittäin hankalaa.

Enoihin ei tunnu tehoavan järkipuhe. Ei ole mitään järkeä laittaa asuntoa välittäjän kautta tai edes itse jos hintapyyntö on täysin todellisuudesta irtautunut.

Mistä tällainen päätön hintapyynti käsitys voi kummuta. Tällaiset hinta överit johtuu yleensä siitä että hinnoitellaan tunteita ja muistoja. Ja tässä tapauksessa lapsuuden kodista on tullut muistojen kultaamat tunteet saa asunnon näyttämään liki kartanolta. Ja kun tunteet puhuu niin järjellä ei tätä asiaa saa ratkaistua. Ei auta kuin odottaa että enot tulisi järkeen ja jos se ei auta pitää varmaan sitten harkita pitäisikö tähän soppaan sotkea asianajajaa, kiinteistönvälittäjää tai muita asioista tietäviä ja ymmärtäviä ihmisiä.

Voiko tällaisesta tilanteesta selvitä ilman että tilanne tulehtuu niin pahasti että välit katkeaa tai tästä asiasta ollaan erimieltä vielä kymmenen vuodenkin päästä ja asunnosta ei saada edes myynti ilmoitusta aikaiseksi tänä aikana. Tämä on sellainen ongelma jota en olisi nyt elämääni kaivannut.