10.05.2022

VÄISTYVÄ KAAMOS

Aurinko säteilee,

 sokaisten jokaisen silminnäkijän.

Lumi,

joka tuskin sulaa juhannukseen mennessä,

ei auta asiaa,

vaan kulkee valon kanssa käsi kädessä,

aivan kuin ne olisivat kaamoksen ajan latautuneet,

nyt räjähtäen syvälle sisimpäämme,

sielumme pimeimpiinkin kolkkiin.

Pohjoisen elämä heräilee,

voimakkaana,

valmiina tanssahtelemaan läpi jälleen ohikiitävän kesän.

Sokaiskoot valo minutkin,

lämmittäköön aurinko sydämeni rippeet,

jotta jaksan taas seuraavan pimeyden.

kulttuuri runot-novellit-ja-kirjoittaminen syvallista ajattelin-tanaan
Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *