Elämäni Kunnossa

7.4.2014 saara s.

Taas haaveissa: Pyörä.. :D

First things first: luojan kiitos viime viikko on takana. Mä kiskoin itseni loputtomien työpäivien keskellä niin ylimalkaiseen stressitilaan, etten ole pariin viime yöhön saanut nukuttua kunnolla. Paras ja täydellisin, mutta samalla kuluttavin päivä oli lauantai, jolloin kuvasimme 19h musiikkivideota. Juoksin sen päivän aikana varmaan puolimaratonin verran portaita ja kuvauslokaation eri rakennusten käytäviä..

Jalassa oli onneksi testimielessä ZeroPointin kevyemmät kompressiosukat, eivätkä koivet väsyneet laisinkaan! Tankkaus olisi tosin voinut olla hieman laadukkaampi, tukevan aamiaisen jälkeen kun söin kaksi banaania, yhden CocoVin taatelipatukan ja kaksi banaania – ja yöllä mäkkäriaterian 😀

Hyvin lepuutettu ranteeni kipeytyi taas perjantaina, eli pari päivää sairasloman loppumisen jälkeen. En tosin tiedä mitä sille nyt on tapahtunut, koska lauantain aikana kipu katosi yhtä mystisesti kuin alkoikin. Lahjahevosen suu ja katsominen… En aio tehdä sitä, vaan nautin siitä että voinen tänään kokeilla varovasti ihan oikean treeniohjelmani läpi puskemista.

Viime viikolla olen kävellyt ja viipottanut paikasta toiseen ja varsinkin aurinkoisina päivinä lähialueilla asioiden autolla hoitaminen on tuntunut vähän tyhmältä.. Aloinkin miettiä, jos hommaisin kevääksi ja kesäksi polkupyörän! Esimerkiksi Vetosalille ei tästä polkaisisi kuin vajaan puoli tuntia, ja sehän olisi vallan mainio alkulämmittely ennen tätä uutta treeniohjelmaa.

Multa löytyy kellarista cool mattamusta Jopo, mutta kaipaisin pyörää jossa olisi:

Vaihteet (sry nata.. fixit ei houkuta :D)
Isommat renkaat
Mukava satula (jopossakin kyllä on)
Tilaa korille edessä ja ehkä takanakin??

Lanzarotella otimme Manseboyn kanssa fillarit alle ja hyvällä pyörällä 20km lenkki sujui hymyssä suin, ja nyt huomaankin miettiväni jopon selkään kiipeämistä vähän ahdistuneena.. Olen pyöräillyt sillä pariinkin otteeseen Helsinkiin (reilu 15km), mutta mäkisessä maastossa citypyörällä kulkeminen on puuduttavaa ja siitä on se liikkumisen riemu kaukana. Paria kilometria pidemmälle en siis Jopolla ole pariin vuoteen enää lähtenyt, ja ehkä sen olisi aika saada joku uusi, arvostavampi omistaja?

Olen ollut pyöräskenestä niin pitkään pihalla, etten nyt yhtään tiedä mistä aloittaisin etsintäni… Pitääkö vain mennä pyöräkauppaan ja lähteä koeajolle?? Mitä pyörät edes maksaa???

Saako alle 500€ mitään järkevää?

Hyvinvointi Hyvä olo Liikunta

3.4.2014 saara s.

Hypäten ja loikaten

Aaaa mun olo on niin hakattu. Ei valitettavasti treenin, vaan tän viikon toimesta. Iloiset uutiset ensin:

KÄSI ON KÄYTTÖKUNTOINEN!!

Fiilis on ollut viimeiset pari päivää katossa, ja on ollut ihanaa päästä takaisin töiden kimppuun. Siitä päästäänkin niihin ikävämpiin uutisiin:

Kahden viikon yksikätisyyden takia tekemättä jääneet ja kasaantuneet työt ovat vieneet nyt suman alettua purkautumaan noin 14h / päivä…. Odottelen ja kokeilen edelleen varovaisesti, milloin pääsen tekemään normaalia treeniohjelmaani, joka siintää horisontissa kuin ihana haavekuva.

Seuraava vapaapäivä siintää ensi viikon lauantaina, mutta sitä ennen pitänee bilettää villisti Aussien Blog Awardseissa, joissa tämäkin blogi näyttää olevan ehdolla.. En tiedä, miten se sinne päätyi, mutta menkööt 😀

Kiire on ollut jopa sen sorttista, että eilen multa loppui ruoka! Pakkasessa olisi ollut jäätynyttä lihaa, mutta jotenkin en usko että luomusonnin sisäfileen mikrosulatus olisi ollut millään mittarilla sallittavaa.. Onneksi pöydältä löytyi yksi yksinäinen avokado ja kaapin perukoilta riisikakkuja. Riisikakut eivät ole ikinä maistuneet noin hyviltä.

Viime viikkoina käsipuolena tehdyt treenit ovat olleet ihan mukavia, ja hauskin päivä taisi olla pelkkään jalkaprässiin, askelkyykkyihin ja coreen kyllästyneenä kehittämäni plyo-päivä. Tein lämmittelyjen ja liikkuvuustreenien jälkeen hieman jalkaprässiä, jonka jälkeen siirryin kehittelemään itselleni temppuratoja! Vetosalilta löytyy reilusti bokseja, pikku-aitoja ja muita toiminnallista harjoittelua tukevia välineitä.

Mulla on aina ollut pieni hyppimiskammo.. Mä en vaan jostain syystä luota siihen, että mulla olisi voimaa tai ketteryyttä hypätä edes pienenpienten ojien yli, penkin päälle, tai mihinkään muualle yli 30cm korkeudelle / päähän.. I’m not kidding. Pari kertaa olen treeneissäkin sotkeutunut jalkoihini ja hypännyt suoraan polvilleni uskalluksen kadottua….. Olen kuitenkin tehnyt erilaisia plyo-treenejä pitkin viime vuotta, ja nautin niissä kehittymisestä todella paljon.

Tällä kertaa innostuin hyppelystä niin paljon, että taidan tietää, mitä lisään treeniohjelmani sallimaan vapaan treenin päivään! Onko maastaveto ja hypyt hyvä combo?

Pakko niiden on olla.

Hyvinvointi Liikunta Mieli