Toinen toistansa parempi

Olen yhtäkkiä ajautunut tilanteeseen, jossa deittailen useampaa potentiaalista miestä samaan aikaan. Aiemmin on ollut paljon hauskoja treffejä ja paljon hauskaa tekemistä; nyt olen kuitenkin löytänyt itseni useammilta treffeiltä sellaisten miesten kanssa, joiden kohdalla kaikki palaset vaan loksahtelevat kohdilleen. On hämmentävää huomata, kuinka maanantai-illan liiankin tavanomaisilla kahvitreffeillä tulee hieman vahingossa vastaan tyyppi, johon ei tarvitse kunnolla edes tutustua, kun yhteys tuntuu heti hämmentävän luonnolliselta. Itse asiassa noiden treffien jälkeinen viestini eräälle ystävälleni kuvaa tilannetta aika hyvin: ”En kattonu koko muuhun kahvilaan sen neljän tunnin aikana, kun tuijotin vaan tota ihmistä silmiin ja sitten yhtäkkiä huomasin, että se täpötäys kahvila olikin täysin tyhjä.” Yleensä en edes tahdo mennä treffeillä pelkästään kahville, mutta nyt sekin oli ihana tapa tavata – miettikää sitä, että kahvideitit kestivät neljä tuntia. Sen jälkeen oli mukavaa hipsiä  hykerrellen puiston poikki kotiin iltapalalle, sillä olin tietysti taktisesti sopinut treffit tunnelmalliseen naapurikahvilaani.

kuvapankkina unsplash.com

Ennen näitä  deittejä olin tavannut jo pari kertaa yhtä toista miestä, jonka kanssa meillä synkkaa todella hyvin ja suhtaudumme elämään pelottavan samalla tavalla. Kyseessä on sellainen persoona, jonka kanssa meillä olisi varmaan aina hauskaa ja keksisimme paljon erilaisia aktiviteetteja. Näimme ensimmäisellä kerralla viini-illan merkeissä minun kotonani ja jo toisella kerralla hän kokkasi minulle kotonaan illallista. Kyseessä on siis ihminen, jonka kanssa tuntui jo ennen ensimmäistä tapaamista siltä, että voisimme ihan hyvin säästää rahaa ja järjestää viininmaistelun opiskelijabudjetilla toisen kotona. (Aion kirjoittaa treffien järjestämisestä kotona vielä lähiaikoina oman postauksensa.) Sekä hän että hieman tuoreempi kahvideittini ovat kumpikin täydellisiä herrasmiehiä; täydellistä poikaystävämateriaalia. Sehän tässä onkin kaikista pelottavinta – en lähtökohtaisesti tahtoisi sitoutua uuteen parisuhteeseen vielä pitkään aikaan, mutta nyt eteeni tipahtelee toinen toistaan potentiaalisempia poikaystäväehdokkaita, jotka osoittavat vielä selvää kiinnostusta minua kohtaan. Mihin ”ihan kivat” -treffit ovat äkisti kadonneet? Pitääkö kaikkien mahdollisten sielunkumppaneiden ilmoittaa itsestään samanaikaisesti? Pakkaa sekoittaakseni olen tietysti mennyt  (jo ennen tätä kaikkea) sopimaan tälle viikolle vielä yhdet ensitreffit, joita odotan tavanomaista enemmän.

Kohtalon ivaa – kenties – kaikki tällä hetkellä tapailemani miehet sattuvat olemaan suomenruotsalaisia. Meinasin purskahtaa nauruun, kun kahvideittinikin paljastui keskustelun lomassa koko lapsuutensa Ullanlinnassa viettäneeksi suomenruotsalaiseksi. Toinen Turun saaristosta kotoisin oleva herrasmies sen sijaan lupasi opettaa minut veneilemään, jos autan häntä vastavuoroisesti suomen kielen kanssa. Myöhemmin tällä viikolla nähdään, onko ensi kesä potentiaalinen veneilykesä. Ehkä hieman koomisen tilanteen seurauksena olen jo puhunut unissani ruotsia ja tällä viikolla Spotifyn Viikon suositukset -listallani oli useampia ruotsinkielisiä kappaleita. Odotan mielenkiinnolla uusia juonenkäänteitä, sillä en todellakaan osaa enää ennustaa niitä. Kokonaiskuvan huomioiden ongelmani on kuitenkin sangen positiivinen; kukapa ei innostuisi hyvistä treffeistä. On myös ihanaa havahtua siihen, kuinka vaivatonta deittailu oikean ihmisen kanssa voi olla. Katsellaan nyt, mitä kevätaurinko tuo tullessaan!

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *