Viety on maille vierahille

Ensiaskeleita, tunnelmia deittailun aloittamisesta. Rehellisesti sanottuna sukelsin sinkkuelämän pyörteisiin aika innoissani ja olen jo lyhyessä ajassa ehtinyt kokea yhtä sun toista. Deittailu on ottanut paikkansa arkirytmissäni ja käyn tällä hetkellä keskimäärin kerran viikossa treffeillä. Ladattuani tinderin yllätyin aluksi siitä, kuinka treffikutsuja tuntui satelevan enemmän kuin ehdin edes käsitellä. Nyt rytmi on onneksi hidastunut, sillä en itsekään ehdi arkikiireiden lomassa suomaan asialle kovinkaan montaa ajatusta. On kuitenkin ajoittain ihanaa tarttua spontaaneihin ehdotuksiin ja piristää päivää odottamattomilla suunnitelmilla, siinä missä on myös ihanaa odottaa viikon päähän sovittuja treffejä ja jännittää, mitä tuleman pitää.

kuvapankkina unsplash.com

Olen yllättynyt positiivisesti siitä, miten asiallisia ja avoimia suomalaiset nuoret miehet ovat. En ole onnistunut onkimaan sovelluksesta vielä yhtäkään catfishiä ja melkein kaikki kohtaamiset ovat olleet omalla tavallaan positiivisia kokemuksia. Toki jotkut ovat osoittautuneet hieman kiusallisiksi persooniksi (ehkä erilaisuutemme takia) ja jotkut ovat yllättäneet hyvinkin suorilla keskustelunavauksilla. Hämmentävin yksittäinen kokemus on ehdottomasti ollut sunnuntaibrunssi viehättävässä kalliolaisessa kuppillassa. Seuralaiseni vaikutti kaikinpuolin hyväkäytöksiseltä ja akateemisesti kouluttautuneelta herrasmieheltä, mutta käsitykseni hyvistä käytöstavoista romuttui melko nopeasti. Hän sanoi ääneen asioita, joita ei vain yksinkertaisesti voi sanoa toiselle ihmiselle loukkaamatta tätä. Esimerkiksi silloin, kun kerroin juovani paljon kahvia, hän tokaisi: ”Huomasinkin, että sulla on keltaiset hampaat.” Kaikista pahinta hänen sutkautuksissaan oli se, että hän vaikutti olevan ihan tosissaan, eikä kyseessä ollut huonolla maulla heitetty vitsi. Lopulta olin erittäin hämmentynyt ja huomasin keskustelun ajautuvan siihen, että käännyin puolustuskannalle kokiessani hänen puhetapansa niin hyökkäävänä. En voinut käsittää, miten hän ei osannut reflektoida omaa puhettaan millään tavalla. Onneksi osaan näin jälkeenpäin suhtautua kokemukseen huumorilla – miten tuollaisia ihmisiä voikaan olla olemassa. Kaiken kruunasi se, että hän kertoi nauttineensa treffeistä ja oli innokas tapaamaan uudestaan; voitte varmaan arvata, mitä mahdoin vastata.

Vastapainona tuolle sunnuntaibrunssille olen päässyt tinderin kautta useammillekin todella hyville treffeille, kenties jopa elämäni parhaille. Mukaan on mahtunut niin Lux Helsinkiä, improvisoitua viininmaistelua kuin luistelua Rautatientorilla – unohtamatta tietenkään yhtä ihanaa hidasta viikonloppua päättymättömillä treffeillä, jotka alkoivat klassisella masterchef-leikillä ja loppuivat vasta, kun maanantai alkoi väistämättä muistuttaa tulostaan. Ja niin –  olihan sitten myös se eräs seikkailu Ikeassa, jonka ohessa pääsin myös ensikertaa maistamaan noita kuuluisia (ja kelvollisiksi osoittautuneita) ruotsalaisia lihapullia. Kaiken tämän perusteella olen vakuuttunut siitä, että tinder on mahtava keino saada pientä jännitystä elämään ja ehdottomasti mahdollisuus monenmoisiin seikkailuihin – kunhan vaan osaa suhtautua siihen tarpeeksi huolettomasti.

Kommentit (2)
  1. Löysin sun blogin vahingossa Lilyn etusivulta ja luin kaikki postaukset heti! Oon hyvin samanlaisessa elämäntilanteessa, niin kolahti sun jutut 🙂 Deittailu on mulle uusi juttu. Latasin Tinderin muutama päivä sitten ja vitsi mikä maailma sieltä paljastui! Tämä oli hyvin sanottu:

    ”Kaiken tämän perusteella olen vakuuttunut siitä, että tinder on mahtava keino saada pientä jännitystä elämään ja ehdottomasti mahdollisuus monenmoisiin seikkailuihin – kunhan vaan osaa suhtautua siihen tarpeeksi huolettomasti.”

    Jään ehdottomasti seurailemaan sun blogia 🙂

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *