Yhtenä iltana

Emmi Laakkonen

Tarkemmin sanottuna keskiviikko iltana, kun fiilis ei ollut kuin voittajalla:

Olen juuri saanut molemmat pojat nukkumaan ja teen itselleni iltapalaa sillä olen viimeksi ehtinyt syömään lounaan aikaan ja silmissä meinaa jo sumentua.. Sitten kuulen yläkerrasta Viktorin hysteeristä itkua. Ei mitään normaalia uni-itkua vaan todella riipivää rääkymistä. Kipitän ylös ja nostan hänet syliini ja samalla kuulen kuinka Nikolas on alkanut itkemään alakerrassa. Lähden alakertaan hysteerinen Viktor sylissäni. Yritän hyssytellä molempia samaan aikaan ja lopulta istun olohuoneen lattialla kaksi pientä itkevää (huutavaa) lasta sylissäni. Kumpikaan ei rauhoitu ja oma sykekin tuntuu vaan nousevan. Olen aivan loppu valvotuista öistä ja päivistä ja mies on poissa työn takia. 

Yritän selvitä jonkin aikaa yksin, mutta sitten päätän soittaa seinän takana asuvalle Viktorin kummisedälle. Onhan hän minua niin kehottanut tekemään jos tarve on. Avun pyytäminen tuntuu jostain syystä todella vaikealta, mutta päätän etten nyt ala leikkimään mitään arjen sankaria lasteni kustannuksella. Kummisetä on apuna jo alle minuutissa ja saan vietyä Viktorin yläkertaan rauhoittumaan. Alan lukemaan satua ystävällisestä elefantista - tätä satua me luemme joka ilta. Kuulen kuinka ääneni meinaa riikkoontua. Itkettää. Itkettää se, että olen niin paljon yksin lasten kanssa. Itkettää se, että lapsia itkettää. Itkettää se, ettei Viktor vastaa satuun kuten normaalisti, enkä tiedä mikä hänellä on. Itkettää, kun mietin että johtuuko tämä itku päiväkodin aloittamisesta. Itkettää kun väsyttää vaan niin helvetin paljon.

Sama hysteerinen itkukohtaus toistuu Viktorilla 20 minuutin päästä, kun olen jo passittanut apuni kotiin. Annan pojalle buranaa samalla kiroten sitä mansikkalitkua, jota joutuu antamaan 14 kiloa painavalle pojalle jo todella paljon. Hän pyristelee vastaan ja samaan aikaan Nikolas itkee lattialla meidän vieressä. Tunnen taas jo sen niin tutuksi tulleen riittämättömyyden tunteen. Taaskaan ne kädet eivät vaan riitä molemmille. 

Annan Viktorille pullon maitoa ja molemmat pojat rauhottuvat syliini. Mietin, että taas sitä selvittiin ja tottakai selvittiin, sillä onhan sylissäni ne kaksi tyyppiä, joiden ansiosta olen enemmän elossa kuin koskaan ennen. 

Koko yö oli aikamoista hulabaloota ja itku johtuikin kovasta alkavasta flunssasta. Nyt molemmat pojat ovat sairastaneet jo muutaman päivän. Toivottavasti flunssa menisi nopeasti ohi ja pääsisimme taas maanantaina harjoittelemaan uutta päiväkoti-arkea. Viktor ehti olla siellä vain kaksi päivää, kun joku pöpö oli jo tarttunut mukaan.

Kuva: Carla B

 

 

Kommentit

carlab
Carla B

<3 Oot super äiti<3

emmilaakkonen
Emmi Laakkonen

Sinä <3 <3 <3

Kommentoi