ONKO PETTÄMINEN VÄÄRIN?

Jos mennään muutama vuosi taaksepäin niin minun ajatusmaailmani pettämisestä on ollut todella mustavalkoinen. Pettäminen on väärin. Piste. Ja pettäjä on huono ihminen piste. Nyt vuosien varrella tuo mielipide on kuitenkin loiventunut huomattavasti. Haluan edelleen korostaa että en hyväksy pettämistä tekona, mutta pystyn ymmärtämään syitä miksi siihen ajaudutaan.

IMG_20180516_142423_877.jpg

Meillä on Suomessa hyviä parisuhteita ja sitten meillä on niitä joissa ei menekään niin vahvasti. On myös pariskuntia joita pitää yhdessä vain lapset ja niiden ympärille rakennettu elämä. Sekä sellaisia pariskuntia joiden suhteesta puuttuu läheisyys jopa usean vuoden ajalta. Mikä siis ajaa ihmisen pettämään?

  1. Yksi isoista syistä on varmasti läheisyyden puute. Ihmisen perustarve on kuitenkin saada läheisyyttä. Jos se on puuttunut vuosien ajan en yhtään ihmettele jos sellaisesta ihmisestä viehättyy jolta saa huomiota sekä läheisyyttä.
  2. Toinen usein törmäämäni syy on saamattomuus. On helpompi olla tutussa helvetissä kuin hypätä tuntemattomaan. Ei siis oikein tiedetä pitäisikö jäädä vaiko lähteä. Päädytään sitten seisomaan puoliksi oven väliin. 
  3. Ihmisillä on tapana juosta suhteeseen. Ollaan niin hullaantuneita toisista että huomataankin jossain vaiheessa että toinen ei olekaan sitä mitä luuli hänen olevansa. Ei olla maltettu aidosti tutustua toiseen ja kupla puhkeaa. On vaikea lähteä, mutta on toisaalta vaikea alkaa työstää niin sanottua ongelmaakaan
  4. Suhteen ulkopuolinen ihastuminen. Mikäli oma suhde on vahva on tästä mahdollista keskustella kumppaninsa kanssa mutta heikot suhteet yleensä ajautuvat hakoteille. Tai ehkä suhde olisi päättynyt muutenkin ja ihastuminen on tiedostamaton tapa irtaantua. 

IMG_20180515_135719_878.jpg

Syitä on siis miljoonia ja tarinoita on hyvin erilaisia. Ulkopuolinen ei voi koskaan tietää mitä suhteen sisällä todella tapahtuu ja minkä takia tiettyihin tilanteisiin ajaudutaan. Puhumattomuus on kuitenkin kaiken pahan alku. Olen itse vahvasti sitä mieltä että keskustelu vaikeistakin asioista on se mikä sitoo pariskunnan entistä tiukemmin yhteen. Jos keskustelua ei ole, ajaudutaan pikku hiljaa yhä kauemmaksi toisistaan. Ja mitä kauemmaksi ajaudutaan, sitä hankalampi on löytää enää takaisin toisen luo. 

Ulkopuolelta on helppo tuomita ja sättiä toisten tekoja tietämättä kuitenkaan kuinka paljon pahaa oloa suhteessa saattaa sisällä olla. Ja maailmaahan on myös helpompi elää putkinäköisenä kuin uskaltautua katsomaan koko kuvaa laajemmin. Se oma totuus ei välttämättä olekkaan ainoa oikea.

IMG_20180515_121042.jpg

Pettämisestä puhutaan monesti miehiin viitaten, mutta ihan yhtälailla naisetkin pettävät. Itse toivon löytäväni sellaisen kumppanin jonka kanssa voin luottaa siihen että hän ei petä. Jatkuvat epäilyt ja mustasukkaisuus on lähinnä ajanhukkaa koska kukaan ei voi loppujen lopuksi estää toista pettämästä. Ei toista voi omistaa. Ja jos haluaa suhteessa omistaa toisen ihmisen niin silloin on parempi kulkea eri suuntiin. Ei silloin ymmärrä vielä rakkaudesta yhtään mitään.

Vaikka tuomitsenkin pettämisen tekona, en ajattele enää automaattisesti niin että pettäjä on paska ihminen tai petetty uhri. Ihmissuhteet kun harvoin ovat niin mustavalkoisia. Minun mielestä pettämisestä ja pitkissä parisuhteissa tapahtuneista ihastumisista tulisi puhua avoimemmin, eikä vain siihen samaan negatiiviseen sävyyn joka leimaa vain pettäjän. Olisi tärkeää keskustella avoimemmin syistä ja miksi kyseiseen tilanteeseen päädyttin. Se antaisi mahdollisuuden oppia. Syyttely ei koskaan anna sitä!

Emmi 

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *