Ladataan...
En suostu jäähylle

Yritin jotain parempaa otsikko, mutta ei irtoo. Toi on se oikea.

Kaikenlaista on tässä viime päivinä pyörinyt päässä enkä varmaan saa ajatuksia kovin selkeästi ulos. Päällimmäisenä on armoton vitutus ja toisaalta totaalinen paskafiilis. Nämä vaihtelevat vuorottain. Tällä hetkellä olo on voimaton ja uupunut. Odotan vaan, kumpi tunne seuraavaksi lyö päälle.

Tunnelmat tietenkin liittyvät äskettäiseen eroon Älykkömiehestä. Vituttaa sekin, että tämä asia vituttaa. Eikö tämä nyt voisi olla jo loppunkäsitelty? Mun mielestä mulla oli hienoja oivalluksia ja mielelläni jo siirtyisin elämän seuraavaan innostavaan asiaan, mikä se sitten lienee olisikaan. Mutta ei. En ole siirtynyt minnekään. Tai olen, taaksepäin. Ajalle, jolla vain vituttaa vituttamasta päästyäänkin. Välillä surettaa niin, että itken silmät tomaateiksi. Sitten vituttaa se.

Älykkömies kertoi mulle, miten se on nyt löytänyt ihanan naisen, jonka kanssa kaikki on niin luontevaa ja helppoa. Mikään ei ole koskaan tuntunut tältä. Ja sitten kasa yksityiskohtaista hehkutusta ulkonäöstä, luonteesta yms. Mä olin juuri kertonut sille, miten olen surullinen ja ikävöin häntä. Vastineeksi sain märän rätin naamalle. Tätä rättiä yritän nyt kaapia mun naamasta pois, mutta prkl ku ei lähde. Kivistää se, että Älykkömies on mennyt aivan muutamien päivien sisällä eteenpäin, innostunut uudesta ihmisestä, ja sitten vielä yksityiskohtaisesti hehkuttaa sitä mulle. Tai tietenkin mietin myös, että ehkä siirtymä on tapahtunut jo aiemmin. Mutta tapahtunut kuitenkin.

Kun en tässä vitutuksessa keksi muuta, niin muutan Älykkömiehen nimen Idioottimieheksi. Ei hän idiootti ole, minähän se idiootti olen, kun luulin olleeni jotenkin erityinen ja että hän nyt sitten kovasti kärsii ja riutuu kun suhteemme kariutui. Niinkuin minä teen. How stupid can you be? Turns out: very.