Ladataan...
En suostu jäähylle

Nyt tuntuu, että suhteesta Älykkömieheen on ikuisuus. On tuntunut jo pitkän aikaa. Jokin aika sitten ystävä kysyi miehestä käyttäen hänen etunimeään. En aluksi edes tajunnut, ketä hän tarkoittaa. Sen verran kauan tuntuu henkisesti siitä suhteesta olevan. En siis kaipaa miestä enkä sitä suhdetta. Se puolestaan, mitä puolestaan kaipaan, on seksi. Ei mikä tahansa satunnainen seksi, vaan sellainen oikeasti hyvä parisuhdeseksi, jota meillä ehti hetken aikaa olla. Sen voisin ottaa takaisin, kiitos.

Tänään taas kun olin matkalla töihin, tajusin miten paljon vanheneminen mua pelottaa. Ei vanheneminen sinänsä eikä sairaudet eikä siihen liittyvät haasteet, vaan pelko siitä, että seksi on sitten mun kohdalta ohi. Ennenkuin se on ehtinyt kunnolla alkaakaan. Että aikaa on tosi vähän enää jäljellä. Tällä hetkellä tunnen katkeruutta pitkästä seksittömästä avioliitosta, johon tottakai minä olen vähintään 50 %:sesti syyllinen. Kaikki ne vuodet, jolloin olisin voinut elää normaalia parisuhde-elämää ja vaikkapa harrastaa seksiä puolison kanssa siten kuin oletan, että tavallisissa avioliitoissa tai parisuhteissa puolisot tekevät. Niitä ei saa takaisin ja nyt olen jo keski-ikäinen. Apua! Onko enää mahista saada elämäänsä seksiä muuten kuin satunnaisten kumppanien kautta tai että ryhdyn semikivaan tai puolivillaiseen parisuhteeseen saadakseni parisuhdeseksiä?

Eräs ystäväni kysyi yksi päivä, että miksi haluaisin parisuhteen. Vastasin spontaanisti, että haluan seksiä. Hän toisti kysymyksen monta kertaa ja joka kerta vastasin samoin. Vähän eri sanoin, mutta pääpointti parisuhteessa mulle olisi seksi. En kiistä, etteikö parisuhde voisi olla muutenkin mukavaa ja antoisaa, mutta muuta mulla on tällä hetkellä muutenkin. Joten kyllä, seksi olisi mun päämotiivi ryhtyä parisuhteeseen. En koe, että "olis kivaa, kun olis joku". En koe, että multa puuttuu mitään. Tai että mun elämä olisi jotenkin ihanampaa, jos olisi parisuhde. Elämä voisi olla ihanampaa, jos olisi parisuhde, tai sitten ei. Mun mielestä se ei takaa mitään. Elämä voi olla myös paljon kurjempaa, jos on parisuhde. Näin sanoo nainen, jolle parisuhde on ollu myös tosi kurjaa.

Mutta se seksi. Sitä kaipaan. Sellaista seksiä, jossa oikeasti tykkäisin siitä kumppanista, ja se musta. Että meillä olisi henkinen yhteys, joka sytyttää, niin älyllisesti, sosiaalisesti kuin seksuaalisestikin. Se on se juttu, mitä kaipaan. Ja tajuan samalla, mitä juuri kirjoitin edellisessä postauksessa. Jep, voin joskus haluta vain seksiä, fyysistä osuutta siitä, ilman mitään henkistä yhteyttä. Tai sitten on fiilis se, mikä nyt, että henkinen yhteys on The Juttu. Muuten ei oo mitään muutakaan.

Joten seksiä kiitos, henkisellä yhteydellä. Ei kai se voi nyt olla niin vaikeeta, eihän?!?

 

Ladataan...
En suostu jäähylle

No niin. Kuiva kausi jatkuu. Mun pää alkaa olla kohta seksinpuutteen sumentama, jos tilanne ei pian korjaannu. Tai ei mitään ala, on jo. Aika vaan on niin kortilla just tällä hetkellä, että en oikein ehdi tehdä seksin saamisen eteen mitään. Suhdemiehen kanssa ei oo nyt tullu oikein selväksi, että onko se vielä käytettävissä näihin pulmiin. Ei se varsinaisesti ole kieltäytynytkään, mutta onhan meillä aika merkittävä tauko tässä ollu. Se olis sopivan iisi, kun on tuttu ja tiedän, että seksi toimii.

Paremman puutteessa aloin muistelemaan Suhdemiehen ja mun seksikokemuksia. Ihan kaikkea en muista, mutta muutamat nousi ylitse muiden. Vaikka vuoden viimeinen yö hotellissa oli huikea ja kuuma ja ottaisin sen uusintana anytime, niin se yltää vasta kakkoseksi. Ehdottomasti kuumin seksikerta oli jo jokunen aika sitten, viime vuoden puolella muistaakseni. Suhdemies oli tullu mun luo illalla ja me oltiin harrastettu seksiä koko ilta ja osa yöstä. Juttutauoilla ja nauramisen lisäksi. Oli ollut superkivaa monella eri mittarilla mitattuna. Lopulta kuitenkin väsymys vei voiton ja alettiin nukkua. Seksiä oli ollu sen verran paljon, että just sillä hetkellä ei tehny yhtään mieli. Jossain vaiheessa yötä heräsin ja kävin vessassa. Tulin takaisin sänkyyn ja Suhdemies oli vähän herännyt mun kolisteluun. Kuiskasin hyvää yötä ja pussasin nopeesti. Suhdemies kuiskasi mulle hyvää yötä ja pussasi takaisin. Sillälailla platonisesti moiskautti huulille. Se tuntui aika kivalta ja pussasin uudestaan. Suhdemies vastasi pusuun uudestaan. Huulet vähän pehmeämpinä tällä kertaa. Pussasin vielä, koska ne pehmeät huulet tuntui vielä paremmilta. Huulet osui toisiinsa hitaasti ja pehmeesti.

En vetäytynytkään enää kauemmas, vaan kosketin Suhdemiehen huulia omillani ihan hiljaa ja hitaasti ja ikäänkuin varmistin, että hmm, onko tässä nyt jotain muuta kuin viatonta hyvänyönsuukottelua. Suhdemies suuteli mua hitaasti, verkkaisesti ja hellästi ja mä tunsin, miten vatsanpohjassa kouraisee halu, taas. Suutelin takaisin. Nyt jo vähän hengästyneenä. Kapusin Suhdemiehen päälle ja hetken vaan hengitettiin paikallaan. Hengitykset kiihtyi hiljalleen, mikä oli ihan mielettömän seksikästä. Makkarissa oli ihan pimeää, joten en nähnyt mitään, kuulin ja tunsin vaan toisen läsnäolon. Suhdemies otti mun pään takaa kiinni, hellästi mutta määrätietoisesti ja alkoi suudella. Ensin unisen hitaasti, mutta vähitellen intohimoisemmin. Vaativasti. Toi kaikki yllättäen siinä pimeässä oli todella kuumaa. Suhdemies käänsi mut sen alle ja tuli mun jalkojen väliin. Se oli onnistunut löytämään kumin jostain käsiinsä ja asetteli sitä paikoilleen pimeässä. Noi muutamat sekunnit tuntui ikuisuudelta, kun odotin hengästyneenä että milloin mä saan sen taas sisääni. Onneksi pian. Ja ziisus se tuntui hyvältä. Muuta en tosta kerrasta muista. Se pimeys ja unenpöpperöisyys oli tosi kiihottavaa enkä muista toista kertaa, että olisin halunnut Suhdemiestä niin paljon.

Hauskaa tossa on se, että toi sama episodi on meidän molempien mielestä kuumin yhteinen kokemus. Vaikka itse seksi oli "tavallista", ei mitään hurjia kokeiluja tms, niin tunnelma oli niin täydellinen ja se yllättävä yhteisymmärrys pimeessä iski voimakkaasti meihin molempiin. Nyt oon ihan kierroksilla, kun muistan ton. Hienoa, että tämä tuli kirjoitettua ylös, jotta voin myöhemmin palata tähän. Koska nyt kuivan kauden aikana ei oo mitään uutta muisteltavaa.. Byääähh. Yritän tietenkin vietellä Suhdemiehen vielä, en oo luovuttanut, mutta arki ja muu elämä tekee siitä nyt vaan ihan älyttömän vaikeaa. Ehkä mun pitäis kysyä, että muistaako se tota yöpussailu-kertaa. Jos se vaikka sais siinä saman aikaan kuin mussa.