Ähky omaa elämää kohtaan

Istun kotona tietokoneen äärellä. Sininen putkivalo loistaa näytöltä, haastaa minut kirjoittamaan blogiini seuraavan päivityksen. Tunnen kuinka ajatus on ahdistanut viimeisen kuukauden ajan. Ajatus blogiin kirjautumisesta, ajatus sille ajatusteni kertomisesta. Tuntuu että blogini on tällä hetkellä elämässä roikkuva riippakivi, henkilö jonka kanssa ei haluaisi olla missään tekemisissä.. Uskon että blogini lämäyttää mua avokämmenellä liian kovaa kasvoihin, täräyttää nykyisen olotilani liian raadollisena esiin. Olotilastani tulee totta, minun on pakko pohtia nykyistä olotilaani liiankin realistisesti..

Tuntuu että henkisesti en saa happea. Samalla olotila on myös fyysinen, käytänhän kasvomaskia ajoittain pakon sanelemana kotonakin. Henkinen hapenpuute on mielenkiintoinen kombo yhdessä fyysisen hapenpuutteen kanssa.

En koe että pystyn tällä hetkellä sukeltamaan sisimpääni kunnolla. Koen että syvällä sielussani on liian vereslihalla olevia haavoja, joita sohimalla ne eivät paranisi vielä pitkään aikaan. Antaa niiden nyt vain parantua rauhassa, tutkaillaan niitä yhdessä sitten ajan saatossa. Mutta nyt kykenen valaisemaan olotilaani vain hyvin pinnallisesti.

Olin joulu-tammikuun Kelan osasairauspäivärahalla (lisäpäivät). Ne kuitenkin loppuivat tammikuun lopussa, ja töihin paluun ahdistus oli valtava. Kävin töissä yhden päivän ja jäin sairaslomalle. Sairasloma venyikin kuukauden mittaiseksi, kun työterveyslääkärini sitä aina tilannearvioissa jatkoi viikko kerrallaan. Olen nyt palannut takaisin töihin; tehnyt kokonaiset työviikon 100%:n työpanoksella. Olotila on positiivisen ristiriitainen. Alkuviikosta tuntui että aivot toimivat aivan liian hitaasti työtehtäviini liittyen. Kirjoitettuja asiakirjoja luin 3-4 kertaa putkeen, jotta sisäistin mitä teksteissä kerrottiin. Onneksi kuitenkin loppuviikkoa kohden totuin olotilaan, aivot alkoivat käynnistymään vähitellen jälleen työmoodiin. Tällä hetkellä takana on ensimmäinen työviikko, ja olen siirtynyt viikonlopun viettoon.

Koronatilanne on meidän pienellä paikkakunnalla rauhallinen ja päätimme ystävieni kanssa pitkästä aikaa viettää iltaa yhdessä. Meitä on mukana useampi masentunut tai työuupunut, joten on mielenkiintoista päästä kuulemaan miten muilla mentaalimuijilla menee 🙂 Meitä tulee tänään luokseni yhteensä kuusi. Puolet eivät tunne toisiaan, joten on mielenkiintoista nähdä miten ryhmäytyminen tulee tänä iltana tapahtumaan 🙂 Huomenna (lauantaina) tapahtuu jälleen mukavia juttuja. Olemme järjestäneet yhdessä siskoni kanssa yllätyksen meidän yhteiselle ystävällemme. Vietämme isolla porukalla huomenna tulevan mamman baby showereita. On ihanaa kokoontua vauvamaailman parissa, etenkin kun edellinen ilta on mennyt juomien ja mentaalipuolen asioiden parissa 😀 Jotain piristävämpää siis tiedossa lauantaina! 🙂 Päätimme systerini kanssa ettemme päästä tulevaa mammaa yöksi omaan kotiinsa, vaan jäämme kolmestaan luokseni yötä. Saamme herätä sunnuntaina yhdessä ja nauttia maittavasta aamiaisesta. Siitä onkin hyvä startata sitten lopulta kohti seuraavaa työviikkoa.

Päätän tämän postauksen nyt tarkoituksellisesti iloisen rallatteleviin aiheisiin. Syöksytään joskus syvemmin henkiseen pahoinvointiini. Nautitaan nyt ensin ystävistä ja viikonlopun mukanaan tuomista vauvakeskusteluista! <3

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *