Yhteenmuutto 5-vuotiaan kanssa

Kukkuluuruu, täällä jälleen! 🙂 Pidin vajaan kuukauden hengähdystauon blogistani, koska oman henkilökohtaisen elämäni eräs konfliktitilanne puski liian voimakkaasti läpi jokapäiväiseen elämääni. Olin ahdistunut, alavireinen ja pelokas. Pelkäsin seuraamuksia ja myönnettäköön, että pelkään niitä hieman edelleenkin. Mutta nämä pelokkaat ajatukset on vain pakko siirtää narikkaan roikkumaan, koska välttämättähän tästä ei ole edes tulossa mitään poliisicasea. Onnellisuuteen ei kannata kuitenkaan liikaa tuudittautua.. Nyt mennään kuitenkin eri aiheeseen, ettei ajatus lähde pyörimään liikaa ikävissä asioissa 🙂

Elämä on mennyt nyt mukavalla tavalla eteenpäin. Koen edelleenkin ettei minulla ole oikein aiheita vietäväksi terapiaani, ja terapian käyntivälit onkin nyt sovitusti venynyt kuukauden mittaiseksi. Viikon päästä olisi taas terapian aika, mutta ainakaan nyt en koe sitä tarpeelliseksi. Voi siis olla että peruutan kyseisen tapaamisen ensi viikolla. Korona-viruksesta johtuen terapeuttini on siirtynyt tekemään etävastaanottoa, joten tapaamisemme tapahtuisi kännykän välityksellä. Ei siis mikään paras vaihtoehto, ja lisäksi kun minulla ei ole mitään terapiassa keskusteltavaakaan. Elämä on tasaista, seesteistä ja hyvää tällä hetkellä 🙂 Sitä myös ilmeisesti alitajuntanikin yrittää viestittää, sillä kävin sattumalta kävelylenkillä sydämen muotoisen reitin 😀 Oli hieman huvittavaa kotona avata SportTracker, kun sovelluksessa odottamassa oli tämä näky 😀

 

Kaikista suurin muutos elämässäni on ollut lähiaikoina yhteenmuutto mieheni ja hänen poikansa kanssa. Muutto tapahtui käytännössä niinä päivinä, kun lapsi oli äitinsä luona. Näin me aikuiset saimme rauhassa kantaa tavarat miehen entisestä kodista sisään, järjestellä uutta kotia ja lopuksi käydä vielä siivoamassa miehen entinen koti. Tämän kaiken saimme tehtyä muutaman arkipäivän ja viikonlopun aikana (minulla kun arkisinkin on vapaapäiviä 60%:n työpanoksestani johtuen). Viikonlopun jälkeen koitti viimeinkin kauan odotettu päivä; mieheni lapsi oli siirtymässä muutamaksi päiväksi meille äidiltään. Mieheni otti tilanteen lungisti, minua jännitti pienen ihmisen tuleva reaktio kovasti. Mietin miten hän suhtautuisi uuteen kotiinsa ja omaan uuteen huoneeseensa. Olemme valmistelleet lasta muutokselle pikkuhiljaa kertomalla esimerkiksi että asunnon vierashuoneesta tulisi joku päivä hänen oma huoneensa 🙂

Viikko sitten maanantaina tarhapäivän jälkeen poitsu tuli luoksemme, isänsä haki hänet meille. Pelkoni ja jännitykseni suli pois samantien, sillä kaikki kauhuskenaarioni olivat olleet aivan turhia! Pieni ihmisolento oli uudesta kodistaan aivan haltioissaan! Hän katseli silmät suurina omaa uutta huonettaan, ihannoi kuinka hänen oma sänkynsä oli tuotu uuteen huoneeseen ja omat petivaatteetkin löytyivät valmiina vuoteessa odottamassa. Poitsu pyysi meitä tyytyväisenä tutustumaan huoneeseensa ja leikkimään ”mun kaikilla ikiomilla ihanilla leluilla”. Siinä meillä menikin ensimmäinen yhteinen maanantai-ilta mukavasti lapsen huoneessa leikkien <3 Pienen ihmisen suurin ihastuksen tunne oli se, kuinka hänen kaikki omat lelut ja tavarat oli saatu isin luota siirrettyä heidän uuteen kotiinsa. Ihana pieni ihmisen alku, minulle niin rakas ja tärkeä <3

On ollut hienoa huomata kuinka tämä ensimmäinen yhdessä asumisen viikko on sujunut todella hyvin. Lapsi pitää omaa huonettaan maailman tärkeimpänä paikkana ja vahtii tarkasti jos sinne jompikumpi isoista koiristani yrittää mennä. Taloon on tullut lapsen määräyksestä sääntö etteivät meidän huiskuhännät ole hänen huoneeseensa tervetulleita. (Täysin ymmärrettävää, hännällä huiskatessaan koirat sais sekotettua lapsen leikit oikein urakalla :D). Iltaisin lapsi alkaa hyvillä mielin nukkumaan omassa sängyssään ja hän kokee että uusi koti on täynnä jänniä asioita. Olen itse aikamoinen käsityö- ja lautapeli-ihminen, joten tekemistä ja puuhailua löytyy varmasti kodistamme yllin kyllin. Olemme viikon aikana kerenneet jäbän kanssa esimerkiksi maalaamaan luonnonkiviä, tekemään hamahelmistä autoja ja dinosauruksia sekä taiteilemaan sormiväreillä. Tämän päivän listalla olisi kuulemma muovailuvahalla avaruusolion rakentaminen 😀 Ihanaa, olen vihdoinkin saanut pienensuuren ystävän joka on aina valmis sukeltamaan askartelukaapilleni <3 Askartelujen tohinoissa saamme hyviä keskusteluja aikaan, hän kun on ihanan pikkuvanha mieleltään 😀 <3

Mieheni on perheessämme järki, minä olen tunne. Mies totesi eräänä iltana että kyllähän tämä alkuinnostus lapsella vielä laantuu. Että jonkin ajan päästä alkaa tulla niitäkin päiviä kun ”mulla ei oo mittää tekemistä” ja uusi perhe-elämä kiristää meidän kaikkien hermoja. Mutta nehän ovat sitä normaalia perhe-elämää! Perhe-elämää josta olen unelmoinut kaikki nämä vuodet! Bring it on elämä, mä oon niiiiin valmis! 😉

Ihanaa kevättä kaikille, korona-pahiksesta huolimatta! Meidän jengi on näinä aikoina nautittu siitä, että ollaan saatu leikkiä ja touhuilla sisällä koko uuden perheen voimin <3

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *