Liian kiltti ihmiseksi

Eilinen terapiahetki sujui taas paljon uusia asioita oivaltaessa. Olen tiedostanut terapiani avulla jo aiemmin, että olen liian kiltti. Olen väritön, pyrin tekemään itseni hajuttomaksi ja mauttomaksi. Pyrin siihen, ettei minusta saa juuri minkäänlaista kosketuspintaa, että positiivisen ja iloisen, nauravaisen kuoreni alle ei pääsisi kukaan. Koska jos joku pääsee kuoren alle, niin silloinhan riskinä on heikkouksieni ja kipukohtieni löytäminen, ja niiden hyväksikäyttäminen. Joten itse asiaa tiedostamatta olen vetänyt itseni seinäruusuksi, värittömäksi persoonaksi.

Terapeuttini luki eilen Tommy Hellstenin eräästä kirjaasta otteen, joka upposi syvälle sieluuni. Tekstissä kerrottiin kuinka kiltti ihminen on lopulta manipuloija. Hän ei anna toiselle ihmiselle mahdollisuutta päästä lähelle, tutustua ja saada aitoa mielipidettä kiltistä ihmisestä. Kiltti ihminen antaa vain haluamiaan palasia itsestään, mutta tietyt osuudet pitää syvällä itsellään. Kiltille ihmiselle ei voi suuttua, tai loukkaantua. Se on juuri kiltin ihminen pyrkimys; olla mukava, iloinen, joustava ja mukautuva. Tällöin hän ei anna toiselle ihmiselle mahdollisuutta suuttumukseen, vihaan, konfliktitilanteisiin.

Tekstinpätkän luettuaan terapeuttini kysyi minulta miltä luettu teksti tuntuu. Vastasin että teksti toi heti mieleeni ”narsistiexäni” (voi että, tuolle nimitykselle pitäisi keksiä jokin toinen sana. Narsismi-sana särähtää niin pahasti korvaani, exäni kun ei lopulta sitä ollutkaan..). Kuinka taitavasti hän antaa itsestään ihmisille ystävällisen ja hyväkäytöksisen, aikuisen miehen kuvan. Sitten kuitenkin taustalla on vielä paljon muutakin. Ja kuinka hän tällä tavalla saa blokattua omaa aitoa itseään pois, annettua vain palaset itsestään joita haluaa ihmisille antaa. Näin hän saa epäreilulla tavalla pidettyä muut itsestään etäällä, ulottumattomissa. Muistan kun eräs rakas ystäväni totesikin kerran, vielä kyseisessä suhteessa ollessani, ettei hän saa minkäänlaista tarttumapintaa poikaystävästäni. Ettei miehestä oikein tiedä onko hän lintu vai kala.

.. Ja nyt tällä kilttiydelläni toimin täysin samalla tavalla.. Sellaisen oivalluksen Tommy Hellstenin tekstistä sain. Blokkaan kaiken tarttumapinnan pois itsestäni, joita voisin ihmisille persoonastani antaa. Jätän pois kipukohdat, säröt, rosopinnat. En näytä tunteista pettymystä, ärtymystä, suuttumusta, innostuneisuutta, epävarmuutta, vihaa tai raivoa. Mitä ihmisille annan on ystävällisyys, iloisuus, nauravaisuus, positiivisuus, miellyttäminen, joustaminen, myötäily. TÄYTTÄ PASKAA SIIS!! (tätä kirjoittaessani huomaan vihan ja raivokkaan ärtymyksen nousevan pintaan käytöstäni kohtaan!!)

 

 

 

Käytännössä hyvä esimerkki on se, kun olen menossa ystävieni kanssa elokuviin tai johonkin ravintolaan. Tietysti jokaiselta kysytään mielipidettä minkä leffan haluaa katsoa tai mihin ravintolaan haluaisi mennä syömään. Tällöin päässäni alkaa tietynlainen nopea prosessi. Mietin mitä muut haluaisivat ehkä minun vastaavan, mikä vaihtoehto olisi sellainen ettei kukaan loukkaannu (loukkaannu, mielipiteestä? Mitä hittoa nyt taas nainen!!). Suustani pääsee ensin mielipiteeni: ”Haluaisin kattoa tuon Baby Jane- leffan. Se on kuulemma hyvä.” Mielessäni ajattelen että sanoin oman mielipiteeni liian kärkkäästi, ja joku voi tästä nyt varmaan loukkaantua. Siksi päätän vähän vielä pehmittää sanomistani seuraavalla lauseella: ”Mutta mulle käy kyllä ihan mikä vaan. Saatte päättää!”. Ja tähän vielä iloisen helisevä nauru päälle.. HEMMETTI NAINEN, RYHDISTÄYDY!!!!

Mä ite en tykkää ihmisistä jotka vaan mielistelee. Inhoon sitä ettei jollakin ole mielipiteitä, vaan hän kulkee virran mukana asiasta toiseen. Toivon että jokainen saisi kerrottua mitä haluaa, tai mikä tuntuu huonolta ajatukselta. Tällöin ihmisestä saa enemmän otetta, tiedät millainen henkilö hän on. Mutta samaan aikaan toimin kuitenkin itse aivan samalla tavalla, värittömänä, ärsytystäkin aiheuttavana haamuna.. Keskustelimme terapiassani eilen tästä oireestani. Keskustelimme tunnelukoista, joita minulla on päällä useita erilaisia. Näihin aiomme paneutua tulevilla terapiakäynneilläni enemmänkin. Kotiläksyksi sain nyt tunnelukon testin tekemisen lisäksi sen, etten enää käytä jatkolausetta ”mutta mulle käy kaikki!”. Koska ei oikeesti käy, ei tietenkään! Välillä joihinkin asioihin ei tarvitse olla mielipidettä, mutta kyllä yleensä ihminen jonkunlaisen oman vastauksensa osaa antaa! Ja sitä tämän naisen tehtävänä on nyt harjoitella!

Aloitin harjoittelun heti tänään, kun sain poikaystävältäni viestin. Hän kysyi että mitä ruokaa tekisimme tänään yhdessä. Olin kirjoittamassa tuttuun tapaani: ”Mulle käy kaikki. Päätä sinä :)”, kunnes pyyhin turhauttavan värittömän ja mitäänsanomattoman tekstipätkäni pois. Lopulta lähetin reippaan itsevarmasti seuraavanlaisen viestin: ”Mulla tekis mieli tortilloja :)”. Ja niinpä me olemme päättäneet tehdä tänään tortilloja! Ei se niin vaikeaa ollutkaan, oman mielipiteen sanominen! 😉

Kommentit (7)
  1. Vierailija1
    27.3.2019, 10:39

    Liika kiltteys kuulostaa todella tutulta. 😁

  2. Pitääpä kaivaa tuo Tommyn kirja esiin ja lukaista… kiltille ihmiselle kuulosti täälläkin erittäin pelottavan tutulta 😀

    1. Itse myös ajattelin etsiä Tommyn kirjan käsiini. Muistan että kirja oli sinikantinen, nimi ei jäänyt mieleen. Mutta eiköhän se näilläkin spekseillä löydy! 🙂 Tsemppiä kiltteyden kanssa taisteluun! 😉

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *