”Mitä sinulle kuuluu, sillai oikiasti?”

”Mitä sinulle kuuluu, sillai oikiasti?” on lause, mitä viljelen ystävilleni Whatsapp-keskusteluissamme. Jos kysyisin kysymyksen ilman tuota pilkun jälkeistä ohjailevan painokasta lisäkysymystä, saisin luultavasti vastaukseksi ”ihan hyvää”. Olen kiinnostunut ystävieni voinnista ja elämästä aidosti, joten haluan ehdottomasti kuulla heidän ilot ja surut aidosti. Yleensä kysymyslauseeseeni liitetyt lisäsanat ”sillai oikiasti” tekevät tehtävänsä hyvin, ja ystäväni kertovat kuulumisiaan aidon rehellisesti. Toivon myös että voin itse tehdä niin ystävilleni, kertoa jos ärsyttää tai oikein kovasti naurattaa. Ajattelin nyt kertoa myös teille kuulumisiani. Rehellisesti mitään säästämättä, sillai oikiasti!

Aloitetaanpas aiheesta, joka on ollut elämässäni lähiaikoina eniten pinnalla. Parisuhde Villen kanssa. Seurustelu Villen kanssa on sujunut mukavasti. Olemme seurustelleet muutaman päivän päästä kuukauden ja yhden viikon verran. Ville tuntuu jo minulle kovin tärkeältä, rakkaalta ja tasavertaiselta. Olemme molemmat keskustelleet meille tärkeistä, vaikeistakin, asioista. Esimerkiksi Ville tietää lapsettomuudestani, masennuksestani sekä säännöllisistä terapiakäynneistäni. Ville ymmärtää, tukee ja huolehtii. Samoin minä pyrin tekemään myös hänelle. Villen kipukohdista eräs on oman lapsen kasvattaminen. Villellä on yksi  alle 5-vuotias lapsi. Ville on usein tuskaillut minulle kuinka kaiken lapseen liittyvän suhteen hän on niin haavoittuvainen, epävarma. Pienen lapsen kautta kun kaiken uuden kokee nyt ensimmäistä kertaa. Ensimmäinen korvatulehdus, ensimmäinen nukutuksessa tehtävä leikkaus, ensimmäinen lomareissu, ensimmäinen se ja ensimmäinen tämä.. Olen sanonut Villelle että hänen halutessaan voin olla tukena ja miettiä ratkaisuja hänen kanssaan yhdessä. Onneksi Ville on ottanut avun mielellään vastaan, hän toivoo että olisin joku päivä laajemminkin osa pikkumiehen elämää <3

”Joko olet tavannut Villen lapsen?”, sinun tekisi mieli kysyä. Kysy vain, kuulumisianihan tässä aidosti juuri sinulle kertoilen! Olen tavannut, muistaakseni jo kolme kertaa. Vietimme yhdessä aikaa kahdella ensimmäisellä kerralla Villen luona, kolmas kerta oli (toissapäivänä) hyvinkin spesiaali. Ville pyysi minua hänen ja lapsensa mukaan lasten sisäleikkipuistoon. Reissu Ouluun oli siis tiedossa, jonne lähdin mukaan oikeinkin mielelläni!

 

 

En ollut koskaan ennen käynyt lasten sisäleikkipuistossa (miksipä olisin käynyt ja kenen kanssa?). Minua jännitti hieman sinne autolla ajaessamme. Kerroinkin Villelle että tilanteet joissa en tunne olevani ”tilanteen herra”, ovat minulle hieman ahdistavia. Olimme menossa leikkipuistoon, jonka toimintatavasta minulla ei ollut minkäänlaista käsitystä. Tästä hieman nolonakin kertoessani Ville naurahti lempeästi ja totesi että ”toimintatavan huomaat perillä hyvinkin pian. Ihan turhaan jännität!”. Voi miten hyvä mieli tästä tulikaan. Toinen välitti ja kuunteli minua aidosti, eikä yrittänyt lytätä minua heikkouksieni vuoksi! 🙂 Seikkailut sisäleikkipuistossa sujuivat oikeinkin hyvin. Jopa minä uskalsin kiipeillä katon rajassa kulkevissa kiipeilylaitteissa. Aika lensi  nopeasti kolmestaan touhutessamme! <3 (tuntuu että sydän pakahtuu edelleen onnesta toissapäiväistä seikkailua muistellessani!)

Uudesta parisuhteestani johtuen olen toisaalta hieman laiminlyönyt ystäviäni. En ole oikein jaksanut nähdä ketään kasvotusten. Tämä ei tietysti johdu pelkästään suhteestani, vaan myös masennuksen ja saamattomuuden määrittelemästä kotihiireydestä. Näin ollen olen pyrkinyt olemaan yhteyksissä ystäviini Whatsappin kautta, korvaamaan edes hieman huonon ystävän- rooliani. Kaikesta huolimatta onnistuin pahoittamaan erään rakkaan ystäväni mielen. Olemme tunteneet hänen kanssaan jo 15 vuoden ajan, teineistä lähtien. Rakastan yli kaiken ystävyyttämme, sillä kerromme aina suoraan jos toisen tekemiset ärsyttävät. Niinpä tämä pippurinen Lilla My kertoi minulle hieman kärkkäinkin sanakääntein kuinka hän kokee jääneensä paitsioon kanssani. Hän vuodatti kuinka kokee että miehet ovat lähiaikoina menneet aina hänen edelleen; ensin Tinderissä ja nyt tässä parisuhteessa. Saamastani infosta tietysti hämmennyin aluksi, mutta hyvinkin pian ymmärsin hänen pointtinsa. Asia on siis korjattava hetimmiten, heti vain kun ystäväni on parantunut muutama päivä sitten puhjenneesta noroviruksestaan 🙂

Parisuhteen ja ystävien heitteille jättämisen lisäksi olen edelleenkin panostanut omaan henkiseen hyvinvointiini. Olen käynyt viikoittaisilla joogatunneilla (kuva alla), kuunnellut kehoani ja henkistä jaksamistani. Pääosin olen illat viettänyt rauhallisesti kotona, mutta energisinä päivinä olen lähtenyt joko pidemmille kävelylenkeille tai treenaamaan kuntosalille. Olen lueskellut materiaalia henkisestä hyvinvoinnista, katsellut siihen liittyviä dokumentteja ja yrittänyt tehdä elämästäni seesteisen rauhallista. Olen todennut olevani yllättävänkin tyytyväinen nykyiseen elämääni. Elämäni alkaa näyttää vähitellen minun näköiseltäni, ilman että antaisin ulkopuolisten tekijöiden siihen vaikuttaa liikaa. Rakastan kotiani, rakastan työtäni, rakastan läheisiäni. Olen saanut karsittua lähipiiristäni pois henkilöt, jotka aiheuttavat minulle pahaa mieltä ja epävarmuutta. Olen tässä elämän vaiheessa ympäröity juuri sellaisilla ihmisillä, keiden kanssa haluan aidosti olla tekemisissä. Ihmisillä, joiden kanssa voin olla täysin oma itseni <3

 

 

Olen myös muistanut pitää hauskaa. Masennuksen aikaanhan olisi järkevää olla juomatta alkoholia. Alkoholi voi lisätä melankoliaa ja ahdistusta, etenkin yhden – kahden päivän jälkeen sen nauttimisesta (tästä minulla on kokemusta vuoden takaisen akuutin hädän aikaan). Olenkin karsinut alkoholin kulutukseni aika minimiin. En koe että alkoholi olisi minulle siis mikään ongelma, käytän sitä noin kerran kuukaudessa. Joskus kerran kahdessa kuukaudessa. Nykyisin alkoholia nauttiessani minulla ei enää ole ilmennyt ahdistusta tai melankoliaa illanviettojen jälkeen, joten on mielestäni aivan okei siirtyä toisinaan viihteen puolelle! 🙂 Niinpä päätin viime lauantaina lähteä ulos tuulettumaan hyvän ystäväni kanssa. Olemme tunteneet kyseisen ystäväni kanssa syntymästäni saakka. Ystäväni huomasi jokin aika sitten että J. Karjalainen olisi tulossa esiintymään Ouluun. Tietysti lähdin ystäväni mukaan, hän kun oli innoissaan ostanut meille liputkin loppuunmyydylle keikalle. Keikka oli ihana, tunnelmallinen ja hämyisen koskettava. Samalla myös hieman haikea ja surumielinen.

 

Muistan kun lapsena eräs serkkupoikani rakasti J. Karjalaista yli kaiken. Hän osasi laulaa kaikki kyseisen artistin biisit ulkoa. Hänen laulamistaan sain kuunnella aina kun matkustimme hänen vanhempiensa autokyydillä mummolaan. Olimme lapsina tiiviisti tekemisissä toistemme kanssa. Teininä ja aikuisiällä tiemme erkanivat, elämät veivät veivät meitä eri suuntiin. Aikalailla 18 kuukautta sitten kuulin, että serkkuni oli päättänyt elämänsä. Tämä tuli minulle täytenä yllätyksenä, järkyttävänä sellaisena. Serkkuni oli hypännyt kerrostalon parvekkeelta alas ja kuollut.. Juuri samoihin aikoihin aloin itse kipuilemaan oman mielenterveyteni kanssa, joten serkkuni tapaus oli minulle liiankin akuutti ja vaikea.

Nyt siis keikalla ollessani muistelin mielessäni serkkupoikaa, yhteisiä lapsuuden automatkoja mummolaan, yhteisiä sulkapallomatseja mummolan pihalla, yhdessä videokameralla kuvattuja lapsuuden seikkailuja, kesälomareissuja, juhlia.. Ja kun keikalla J. Karjalainen alkoi laulamaan erästä tiettyä laulua, tuli serkkuni elämän loppuminen vahvana mieleen. Voi sinua rakas lapsuudenystäväni <3

 

 

Alamme lähestyä taas postauksen loppuvaihetta. Hetkeä jolloin suljen taas hetkeksi elämäni lorupussin. Sen nyörejä kiinni vetäessäni voin todeta tyytyväisenä, että nyt minulla menee taas paremmin. Uskon että tämän vuoden tammikuussa aloittamallani mielialalääkityksellä on vointini suhteen suuri vaikutus, mutta eikös se tarkoitus kyseisessä lääkityksessä olekin. Noh, olipa vaikutus lääkityksestä johtuvaa tai ei, niin elämä tuntuu tällä hetkellä oikeinkin kivalta! Olen Villen kanssa onnellinen, vahvistan itseäni henkisesti terapian ja omatoimisten harjoitteideni avulla, kerään voimia olla taas parempi ystävä, harrastan liikuntaa aina vain kun vointi sen sallii. Nautin, elän ja olen oma itseni. Sillai oikiasti! <3

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *