ENKELI 3

Kuukauden kuluttua olin kiireisempi kuin koskaan. Istuin loputtomissa palavereissa tuotekehityksen Raisan, kunnossapidon Sepon, tuotantopäällikkö Harrin, Marin ja tietysti Leon kanssa. Raisa oli tarttunut innokkaasti vanhoihin resepteihin ja onki kaikkialta uusia. Seppo oli kuin ihmeen kaupalla onnistunut kaivamaan esiin vanhat marmeladin valmistukseen käytetyt laitteet. Seppo tosin oli kommentoinut kuivasti, ettei kyseessä ollut niinkään ihme vaan hyvä esimerkki isäni taipumuksesta hamstraamiseen.

Leo oli tutustunut talon väkeen ja riensi ympäri taloa kuin tuulispää, loihti markkina-analyysejä, jotka olivat yllättävän perusteellisia ja puhui jatkuvasti puhelimessa. Silti hän näytti löytävän raivostuttavan paljon aikaa lörpötelläkseen Marin, talousosaston naisten ja etenkin sen nuorimman jäsenen, siron, pienen ja vaalean Idan kanssa.

Nytkin Leon työpöydän ääressä kävi vilske, kun mies selitti jotain toinen käsi laajassa kaaressa viuhtoen. Minua väsytti ja masensi. Kun muut etenivät suunnitelmissaan ja tekivät töitä aivan uudella innolla, minä tunnuin olevan ainoa, joka olin jämähtänyt paikoilleni. Ilman kunnon alkupääomaa en saisi lisää lainaa pankista, enkä ollut saanut vanhoja tai uusia sijoittajia oikein innostumaan. Olin juuri lopettanut viimeisimmän tuloksettoman puhelun ja nostin käsilaukkuni syliin etsiäkseni itselleni palan lohtusuklaata.

En voinut syyttää ketään epäuskosta. Minäkin olisin suhtautunut epäluuloisesti, jos mahtavasti epäonnistunut suklaan vienti yritettäisiin kääntää äkkiä aivan uuden tuotteen valmistamiseksi ja markkinoinniksi. Oli sentään luojan lykky, että suurin osa uutta tuotantolinjaa ajatellen palkatuista työntekijöistä oli määräaikaisia, joiden sopimukset olivat päättyneet tai päättymässä, eikä minun tarvitsisi aivan heti lähteä yt-prosessiin. Olin juuri saanut suklaalevyn esiin, kun Leo marssi sisään koputtamatta, kuten hänellä aina oli tapana.

-Meillä on tuote! Raisa on ihan vitun nerokas tapaus! Se on tehny yötä päivää duunia – tiesitkö sä, että marmeladi on sen lempikarkki? – ja mikään, mikään marmeladi maailmassa ei maistu tältä. Se on tuunaillu marmeladireseptejä huvikseen jo aiemmin ja nyt me käytettiin sen kokeiluja ja tän talon vanhoja reseptejä hyväksi. Tää on koostumukseltaan pehmeämpää, me tehtiin se karpalosta ja…

Vilkaisin Leoa ja karvani nousivat pystyyn kuin vihaisella koiralla. Viimeiset viikot olivat olleet yhtä pyöritystä ja olisin muutenkin ollut kuolemaisillani väsymykseen, mutta se ei ajanut minua seinähulluksi. Ei. Se oli tuo mies.

Leo ei ollut haastattelun jälkeen tehnyt tai sanonut yhtään mitään, mitä olisin voinut moittia, ja se teki kaiken vain pahemmaksi. Mies oli kaiken aikaa miltei muodollisen kohtelias minua kohtaan, aina asiallinen ja vaikka hän ilmoitti mielipiteensä samaan jämäkkään sävyyn, jolla hän oli puhunut haastattelussakin, hän ei enää koskaan katsonut minua, ellei puhunut suoraan minulle.

Miehen käytös loukkasi minua, vaikka tiesin olevani täysin epälooginen. Tuntui vain nöyryyttävältä, että toinen oli täysin oman itsensä herra, kun minä tarkkailin himoiten nuorempaa alaistani kuin mikäkin puuma. Tiesin esimerkiksi tarkalleen, kuinka monta kertaa olimme koskettaneet toisiamme kuluneiden viikkojen aikana. Kertoja oli yhdeksän. Kolme kertaa polvemme olivat koskettaneet toisiaan neuvottelupöydän ääressä. Neljä kertaa käsivartemme olivat hiponeet toisiaan samaten neuvottelupöydän ääressä. Ja kaksi kertaa Leo oli tarttunut nauraen käteeni, kun olin yrittänyt hillitä hänen ja Raisan innostusta yhä edelleen neuvottelupöydän ääressä. Jokainen kosketus oli minusta kuin sähköisku, mutta Leo ei näyttänyt reagoivan niihin yhtään mitenkään.

Nostin käteni pystyyn, kun Leo jatkoi intoiluaan samalla, kun tarkastelin häntä päästä jalkoihin niin huomaamattomasti kuin osasin. Kermanvärinen paita, tummansininen pikkutakki, farkut. Olikohan mies ollut tapaamassa pr-yrityksemme edustajia, kuten hän oli luvannut aiemmin samalla viikolla tehdä?

-Ihan sama miten hyvää se on, sanoin toivoakseni viileän ammattimaisesti.

Yritin jatkaa, mutta toivottomuus alkoi äkkiä kuristaa kurkkuani ja nousin nopeasti tuolistani. Minun pitäisi pitää tauko. Päästä pois tästä kaikesta.

-Mitä sä tarkoitat?, Leo kysyi hämmästyneenä ja kulmat kurtussa.

-Sitä, että tästä ei tuu mitään, sanoin lyhyesti ja kävelin hänen ohitseen ovelle ja siitä toimiston puolelle.

Marssin hallinnon työpisteiden ohi kuin minulla olisi ollut piru kintereilläni – niin kuin itse asiassa olikin. Oma henkilökohtainen helvettini seurasi minua perässä, sillä Leo ei luovuttanut. Hän ei sanonut mitään muiden kuullen, mutta kuulin hänen askeleensa takanani. Kiristin tahtia, mikä ei ollut helppoa koroissa ja punaisessa jakkupuvussa, jonka hame oli niin kapea, että siinä oli miltei mahdotonta kävellä normaalisti.

Suuntasin portaisiin ja siitä kohti vessan turvasatamaa.

-Birgitta odota. Mulla on näyte…

-Vittuun kaikki näytteet!, ärähdin olkani ylitse ja tartuin nopeasti vessan oveen.

Olin juuri livahtamaisillani sisään, mutta ennen kuin ehdin oven toiselle puolelle, Leon suuri käsi laskeutui olkapäälleni. Yritin tempaista itseni irti vihaisena kuin ampiainen.

-Mä haluun olla rauhassa! Anna mun jumalauta olla rauhassa ees viis minuuttia!

-Birgitta, Leo sanoi hiljaa mutta päättäväisesti.

-Sä oot poissa tolaltas. Kato mua.

Mies pyöräytti minut ympäri ja olkapäälläni levännyt käsi kiertyi niskani ympärille samalla, kun hän työnsi minut edellään vessaan ja lukitsi sitten oven. Kosketus oli imenyt kaiken voiman raivonpuuskastani. Vaikka taistelin vastaan, en voinut mitään sille, että silmäni nousivat Leon silmiin ja vartaloni kävi veltoksi, kun raskas, kuuma tykytys levisi kaikkialle ihoni alle. Leo katseli minua tarkkaavaisesti, miltei viileästi, ja mieleni teki itkeä. Mies ei selvästikään tuntenut mitään erityistä minua kohtaan, ja minä ajauduin täysin radaltani pelkän lohduttavaksi tarkoitetun eleen takia.

-Hengitä ihan rauhassa, Leo mutisi minulle ja ähkäisin voimattomasti:

-Ei tää oo paniikkikohtaus. Tää on vaan…arkirealismiin perustuvaa epätoivoa.

-Mitä sä tarkoitat?, Leo kysyi.

-Mä oon tehny kaiken mitä tehtävissä on. Mä en saa lisää rahaa. Tai saan, mutta se ei riitä. Mulla on itellä paljon rahaa osakerahastoissa, joihin mun pappa ja isä – ja myöhemmin mä ite – on säästäny, mutta mä en haluais ottaa sitä kaikkea ulos siltä varalta, että mä oon kohta työtön. Sitä vastaan mä saisin ainaki lainaa, mutta…

-Kuinka paljon sä tarttet?, Leo keskeytti minut.

Mainitsin summan, johon olin päätynyt, kun olin laskenut markkinointiin, raaka-aineisiin, tuotantoon, kuljetuksiin ja muuhun vastaavaan tarvittavat eurot.

-Okei. Tehdäänpä näin, mies sitten sanoi ja alkoi hieroa niskaani taitavin, lujin sormin.

Silmäluomeni tuntuivat omituisen raskailta ja tuijotin huumaantuneena Leoa silmiin.

-Mullaki on rahaa – kiitos mun isän ja isoisän ja huom, mun älykkäiden sijoitusten ansiosta. Mä voin lainata osan.

Palasin ainakin osittain maan pinnalle ja tokaisin ajattelematta mitään:

-Et tietenkään voi. Sä oot pelkkä työntekijä!

-Vau, kiitos, Leo vastasi viileästi ja irrotti otteensa.

Sitten hän lisäsi :

-Tiedäksä, sulla voi olla rankkaa ja rahat vähissä, mutta ei se maksa mitään olla joskus ystävällinen sun alaisille.

Tajusin kyllä, että vastaukseni oli tullut ulos väärällä tavalla, mutta syyttävät sanat saivat suuttumuksen leimahtamaan minussa uudelleen. Varsinkin kun raivostuttava kehoni miltei itki menetettyään Leon kosketuksen.

-Mä oon ihan tarpeeks ystävällinen! Mulla on miljoona asiaa hoidettavana, enkä mä ehdi lässyttämään kahvilla kaiken kansan keskellä, niin kuin eräät tekee ainaki viis kertaa päivässä!

Leon silmät siristyivät pahaenteisesti ja hän kysyi vaarallisen teräksisellä äänellä:

-Onko mun työsuorituksessa jotain valittamista?

Puristin suuni kiinni ja ristin kädet rinnalleni. Sitten myönsin vastahakoisesti:

-Ei.

-Niin mä vähän aattelinki. Ja mä en puhunu mitään kahvittelusta. Sä oot jatkuvasti alentuva, ivallinen, keskeytät ihmisiä tai et vaan kuuntele.

Olin täysin tietoinen siitä, että kuukausi kuukaudelta minusta oli tullut piikikkäämpi ja kärsimättömämpi, mutta tuntui silti pahalta, kun joku sanoi sen ääneen. Varsinkin, kun sanoja oli Leo. Mitähän muut työntekijät minusta ajattelivat, jos Leo inhosi minua jo muutaman viikon jälkeen?, ajattelin surkeana. Itku alkoi kuristaa kurkussani, ja koska en halunnut romahtaa Leon edessä, toimin ainoalla vaihtoehtoisella tavalla. Minä puolustauduin. Aggressiivisesti.

-Mä en jaksa mitään tuntikausien jaarittelua ja paskanjauhantaa, kun mulla on palavereja joka päivä jo enemmän kuin tarpeeksi! Mä haluan pysyä aikatauluissa ja faktoissa. Tää ei oo mikään ompelukerho. Tää on yritys!

Leon suupielet kiristyivät ja hänen kauniisti kaartuvat kulmansa vetäytyivät vihaisesti yhteen.

-Ja työntekijät tekee yrityksen! Sun työntekijöiden moraali laskee kuin lehmän häntä, ja jos mä nään sen kuukauden sisällä niin tilanne on jo aika paha.

-Tän yrityksen tilanne on paha! Mä en tarvi siitä muistutusta joltain harrastelijamarkkinoijalta, jolla on nippa nappa tradenomin tutkinto hallussa, ja joka ei ees tunne mua kunnolla!, huusin jo välittämättä vähääkään kuka minut kuulisi vessan ohi kulkiessaan.

-Voi kyllä mä tunnen sut ja sun kaltaset naiset!, Leo ärähti siniset silmät kovina kuin safiirit ja jatkoi:

-Sä oot nelikymppinen, sä oot yksin, kaikki sun elämä on pelkkää työtä, työtä ja työtä ja siitä sä jaksat olla helvetin itserakas ja koppava. Aivan kuin surkea, yksinäinen elämä olis niin ihanaa ja tavoittelemisen arvosta! Mulla ei ehkä oo sun hienoja tutkintoja ja titteliä, mutta multa ei menny kuukautta kauempaa saada selville, että Raisa on tehny lähtöä tästä talosta jo kuukausia. Se on vaan ollu niin kauan täällä, että se on ollu vaikea päätös, mutta se on aikeissa perustaa oman makeiskaupan tai mennä kilpailijalle. Tiesitkö sä sen suunnitelmista?, Leo lateli minulle minulle niin nopeasti ja terävästi, että minusta tuntui kuin olisin ollut konekiväärikomppanian tulitettavana.

Nöyryytyksen puna alkoi kohota poskilleni. Leon analyysi minusta teki kipeämpää kuin halusin myöntääkään ja se, että kaksikymmentä vuotta talossa ollut Raisa oli uskoutunut Leolle ennen puhumista minulle, suorastaan kauhistutti minua. Ilman Raisaa tuotekehitys olisi pulassa. Suuttumukseni kuoli ja ääretön väsymys tuntui painavan minua maata kohti.

-En, vastasin lyhyesti ja katsoin maahan.

-Anteeksi, lisäsin sitten tukahtuneesti ja jatkoin:

-Mun ei olis pitäny puhua sulle tolla tavalla. Mä oon väsyny. Väsyny ja epätoivoinen. Se ei oo mikään syy, mutta ainaki se on totta.

Vessaan laskeutui hiljaisuus ja sitten Leo tarttui minua leuasta ja kohotti kasvojani. Suuttumus oli kadonnut miehen kasvoilta ja hänen peukalonsa liukui poskellani.

-Raisa ei oo nyt lähdössä mihinkään. Se innostui tästä projektista. Ja munki pitää pyytää anteeksi. Sä voisit olla helpommin lähestyttävä, mutta ehkä mä olin turhan tyly…sä oot joskus sietämättömällä tuulella, mutta sun työntekijät myös ihailee sua. Ja muistaa, että sä et aina oo ollu niin stressaantunu. Ja mulle ei tietenkään kuulu, miten sä sun elämää elät. Pääasia, että sä oot tyytyväinen.

Leon sormet livahtivat takaisin niskalleni hänen puhuessaan ja alkoivat taas hieroa jännittyneitä lihaksiani. Tuijotin miestä saamatta sanaa suustani ja tunsin, kuinka aiempi tykytys palasi ruumiiseeni ja alkoi kasvaa niin pelottavan polttavaksi, etten kunnoll pystynyt keskittymään hänen sanoihinsa.

-Mä uskon tähän tuotteeseen, Birgitta. Ja kun mä maistatan tätä sun sijoittajaehdokkaille, nekin alkaa uskoa. Raisa on oikeesti ylittäny ittensä, ja mä en hämmästyis vaikka mun isäki – ja Nadja – suostuis sijoittamaan. Mutta meidän kahden alkupääomalla me saadaan lisää lainaa.

-Meillä on jo niin paljon lainaa…, vastasin heikosti, mutta kun en keksinyt sopivaa jatkoa keskeneräiselle lauseelleni, Leo vastasi yksinkertaisesti:

-Yrittämistä ei oo ilman riskiä. Jos me mennään nurin, hittojako sillä on väliä onko sitä lainaa miljoona vai miljoona viissataatuhatta.

Leon silmissä oli itsepäinen ilme ja tiesin, että hän oli voittamassa. Minusta olisi ollut taistelemaan milloin tahansa muulloin, mutta ei nyt, kun hänen kätensä helli niskaani ja ajoi koko vartaloani yhtä aikaa täysin voimattomaksi ja käsittämättömän kireäksi.

-Maista nyt tätä kaunokaista, Leo kehotti maanittelevalla, silkkisellä äänellä ja kaivoi jotain takintaskustaan.

Hän avasi pienen paperinytyn ja nosti eteeni tummanpunaisen, epätasaisen kuution, joka oli päällystetty tomusokerilla. Se oli kaunis, se näytti käsintehdyltä ja kun Leo nosti sen suuni tasalle, avasin huuleni kuin noiduttuna. Miehen sormet painuivat kevyesti suulleni ja minä värähdin, kun makeinen livahti suuhuni.

Suuni täytti syntinen makeus, mutta myös täyteläinen marjaisuus ja helposti tunnistettava karpalon kirpeys. Karamellin rakenne oli tavallista pehmeämpi ja se miltei suli suuhuni. Silmäni sulkeutuivat hetkeksi, kun nautin parhaasta marmeladista, jota koskaan olin maistanut.

Kun avasin silmäni ja kohtasin Leon odottavan katseen, nyökkäsin sanattomana. Rahapula, lainat ja sijoittajat olivat kadonneet mielestäni kuin tuhka tuuleen ja kaikki, mitä sillä hetkellä tajusin, oli se, että seisoin miltei kiinni Leossa ja että olin kärsinyt jo liian kauan. Minun oli saatava koskettaa häntä.

Näin kuin hidastettuna, kun Leo avasi suunsa sanoakseen jotain, mutta minä ehdin ensin. Käteni nousivat hänen takkinsa liepeisiin ja painoin suuni miehen huulia vasten. Juuri kuten olin halunnut tehdä alusta alkaen. Uskomaton mielihyvä ampaisi kehoni lävitse pelkästä kevyestä kosketuksesta ja kaikki erogeeniset pisteeni hullaantuivat jyskyttämään odotuksesta, kun hieroin huuliani Leon huulia vasten.

Hän maistuu vielä paljon paremmalta kuin kuvittelin, päässäni välähti ja lipaisin miehen alahuulta. En heti huomannut, että Leo oli jäykistynyt, eikä vastannut suudelmaani. Havahduin vasta, kun minua tartuttiin käsivarsista ja työnnettiin kauemmas.

-Birgitta, sä olet järkyttyny, mutta…

Kun jouduin eroon Leosta ja kuulin hänen sanansa, kylmä todellisuus rysähti pyörryttävän nautinnon tilalle ja silmäni rävähtivät apposen auki. Häpeä kouri vatsaani ja nousi tuskallisena punana poskilleni. En ollut koskaan tehnyt mitään tällaista, enkä varsinkaan työntekijäni kanssa. Peräännyin askeleen ja vastasin jäykästi soperrellen:

-En mä oo järkyttyny. Olin ehkä, kun me tultiin tänne, mutta ei se oo mikään selitys. Mä oon tosi pahoillani. Toi marmeladi oli taivaallisen hyvää. Mä en oo koskaan…voi taivas, anna anteeksi. Tää ei oo yhtään mun tapaista. Mä vaan…

En kehdannut katsoa Leoa ja yritin ottaa mahdollisimman huomaamattomia sivuaskelia kohti ovea. Turhaan. Leo siirtyi tielleni.

-Mikä sitten sun selitys on? Jos sä siis et oo järkyttyny?, Leo kysyi matalalla, hiukan kireällä äänellä.

Vedin henkeä ja päätin olla niin rehellinen kuin uskalsin.

-Mä vaan…

Sanat eivät tahtoneet tulla, ja auoin hetken avuttomana suutani, kunnes vilkaisin vahingossa Leoa silmiin. Hänen katseensa tuntui porautuvan sieluni syvyyksiin ja minulta pääsi epävakaalla äänellä:

-Se on vaan…jotain eläimellistä. Mä…mä haluan sua, enkä mä voi sille mitään. Mutta mä lupaan, että tää ei toistu. Ikinä.

Leon silmissä välähti, kun hän astahti lähemmäs.

-Ja mä kun olin jo päätelly, että sun katseet oli tarkotettu vaan pelotteleen mua. Niinku sä pelottelet muitaki ihmisiä.

-En mä pelottele ketään!

-Mä oon eri mieltä.

Vatsassani muljahti inhottavasti, kun muistin Annikan tapauksen ja muiden työntekijöiden varautuneet ilmeet aina kun saavuin paikalle.

-Leo, päästä mut meneen. Tää on mulle tosi, tosi kiusallista. Jos sä haluut nauraa mun kustannuksella niin siitä vaan, mutta…

-En mä haluu nauraa. Mua ei naurata yhtään. Mutta sun pitää ihan tosissaan tehdä töitä ton sun elekielen kanssa.

Mies astahti taas lähemmäs päättäväinen kimallus silmissään. Yritin perääntyä, mutta pesualtaan reuna painautui takareisiäni vasten ja pystyin vain tuijottamaan, kun Leo otti viimeisen puolikkaan askeleen niin, että vartalomme painautuivat tiukasti toisiaan vasten. Hänen kätensä pujahti nopeasti jakkuni alle ja nykäisi sen alla olevan silkkipaidan irti hameen vyötärönauhan alta. Ilma karkasi äänekkäänä puhalluksena keuhkoistani, kun mies kiersi kätensä paljaalle vyötärölleni ja toisen niskanutturani ympärille.

-Mitä…?

Se oli kaikki mitä sain suustani, kun aistimukset vyöryivät vartalooni kuin sisälläni olisi murtunut valtava pato. Leon vartalo oli suuri ja ja kova vartaloani vasten, hänen sormensa kiertyivät hiuksiini juuri niin tiukasti kuin olin unelmoinut ja hänen silmänsä olivat täynnä turhautunutta nälkää. Nautinto, joka oli kuollut hetkeksi, palasi takaisin tuhatkertaisena, ja suustani karkasi pieni voihkaus.

Mies painoi huulensa korvaani vasten ja kuiskasi:

Eläimellistä. Niinhän sä sanoit?

En pystynyt vastaamaan. Tunsin, kuinka ruumiini alkoi vapista ja tiesin, että Leokin tunsi sen.

-Mulla on sulle uutisia, pomo. Niin suloinen kuin toi äskeinen suukko olikin, sillä ei ollu mitään tekemistä eläimellisen kanssa.

Leon sormet tiukensivat otettaan hiuksistani entisestään ja sitten hänen huulensa painuivat suulleni murskaavina, kovina ja miltei vihaisen vaativina. Pyörähdin pois maan pinnalta pimeyteen, pohjattoman intohimon maailmaan, jollaista en ollut vielä koskaan kokenut. Avasin suuni, kuten Leo sanoitta käski ja otin tottelevaisesti vastaan hänen kielensä, joka alkoi tutkia suutani ja leikitellä kieleni kanssa. Kiepuin yhä kauemmas todellisuudesta, kun minua viikkoja kuluttanut himo pääsi viimein vapaaksi. Koettelin Leon hampaita, kuljetin kieltäni hänen kieltään vasten, tutkin hänen suunsa sisäpuolta ja huimaava voitonriemu sekoittui mielihyvääni, kun tunsin Leon hengityksen kulkevan aivan yhtä vaivalloisena ja raskaana kuin omanikin.

Kiskoin miehen paidannappeja auki kuin henkeni hädässä ja huokaisin helpotuksesta hänen suutaan vasten, kun viimein tunsin paljaan, lämpimän ihon kämmenteni alla. Leon kädet laskeutuivat hetkeksi lanteilleni ja hän osittain työnsi ja osittain nosti minut pesutasolle. Mies onnistui keplottelemaan jakun ja paidan päältäni ja irrotti huulensa huuliltani. Katsoin ohikiitävän hetken miltei yönsinisinä myrskyäviin silmiin, mutta sitten Leo tarttui olkapäihini, laski päätään ja ensin puraisi ja sitten imaisi kaulaani niin, että kivun maustama nautinto syöksyi suoraan rintoihini ja turvonneelta ja herkältä tuntuvaan jalkoväliini. Valitin ääneen ja upotin kynteni miehen selkään, kun Leo näykki olkapäitäni ja avasi mustat rintaliivini.

Mies pujotti rintaliivit pois ja äkkiä tunsin kuinka minua painettiin taaksepäin. Käteni lennähtivät Leon niskaan, kun hän riuhtaisi hameeni lantiolleni. Mies tarttui minua taas hiuksista ja hän kiskoi nutturaani auki samalla, kun hänen päänsä sukelsi rinnoilleni. Rintani tuntuivat kovilta ja suurilta, mutta ne paisuivat entisestään miehen suun alla tämän imiessä ja näykkiessä rinnankärkiäni.

Suustani purkautui nyyhkäyksenkaltaisia äännähdyksiä, kun hirvittävä kiima puristi vartaloani kuin vakuumipakkaus ja vatsanpohjassani kiemurteleva odotus alkoi käydä sietämättömäksi. Leo oli tunkeutunut reisieni väliin ja hän kuljetti toista kättään pitkin paljasta reittäni ja ohjasi sen lantionsa ympärille. Nostin itse toisen sääreni miestä vasten ja lukitsin nilkkani hänen taakseen, kun hän ujutti kätensä uskomattoman herkkänä sykkivään jalkoväliini.

-Jumalauta sä oot märkä, Leo sihisi minulle kuin vihaisena, kun hän siveli liukkaita sisäreisiäni ja jalkoväliäni peittävää, kosteutta tihkuvaa pitsiä.

Vavahdin ennenkokemattoman nautinnon iskiessä jalkoväliini ja tunsin, kuinka pilluni nytkähti tiukasti kerta toisensa jälkeen.

-Niin, voihkaisin vain tukahtuneesti ja kiskaisin Leoa hiuksista, jotta sain hänen suunsa suulleni.

Leo nykäisi pitsipöksyni sivuun ja työnsi sormensa kiimasta pullistelevien häpyhuulieni väliin. Hän liu’utti sormiaan klitorikseltani aina vuotavalle kololleni ja takaisin niin, että aloin päästellä epätoivoisia uikutuksia.

-Mä oon halunnu tehdä näin joka jumalan päivä. Nyt mun pomo näyttää mulle mistä se tykkää. Että mä osaan paremmin täyttää sen odotukset, mies mutisi käheästi ja survaisi kaksi sormeaan sisääni.

-Aaaah-hhh!, parkaisin ja huomasin tuijottavani Leon villeinä palaviin silmiin.

Käsivarteni olivat lukittautuneet miehen niskaan ja olin kiertänyt sääreni Leon lantion ympärille, kun mies alkoi nussia minua sormillaan ja kiusata rintojani niin, että luulin menettäväni järkeni.

-Vää–väännä kovaa, vaadin tukahtuneella äänellä.

Leo ymmärsi minua, tarttui rintaani ja väänsi. Parkaisin onnesta ja uudestaan, kun miehen sormet alkoivat työntyä sisääni entistä nopeammassa rytmissä.

-Sä todella pidät vähän rajummasta leikistä eikö totta?, Leo ähkäisi ja puraisi alahuultani niin, että maistoin veren suussani.

En ollut tiennyt että pidin, mutta nyt se oli täyttä totta.

-Joo…joo…voi Leo…mä oon lähellä, huohotin miehelle, kun tunsin orgasmin saavuttavan minua armottoman nopeasti.

Leo hamusi taas kaulaani, hänen toinen kätensä nipisteli ja venytti rinnankärkeäni ja kun hän koukisti sormiaan ja painoi peukalonsa klitorikselleni, hän ärähti minulle:

-Sulta tulee nyt! Heti paikalla!

Ruumiini totteli käskyä välittömästi ja räjähdin kiemurtelevaksi ja parahtelevaksi massaksi Leon käsissä. Pilluni kouristeli miehen sormien ympärillä ja vuodatti hänen kädelleen nestettä purkauksen toisensa jälkeen. Lantioni kiertyi ja selkäni kaartui niin, että rintani hieroivat Leon paljasta rintaa ja sisimpäni tuntui romahtavan kasaan samalla kun tuijotin mitään näkemättömin silmin Leon himosta liekehtiviin silmiin.

Vavahtelin yhä valtavan purkauksen voimasta, kun Leo nykäisi lantioni aivan pesutason reunalle. Tajusin hämärästi, että mies aukoi farkkujaan. Vartaloni nytkähti pelkästä ajatuksesta ja kun Leo tarttui toiseen reiteeni ja nosti sen parempaan kulmaan vyötärölleen, uusi kiihko alkoi vyöryä suoniini. Mies kiskaisi pikkuhousuni taas sivuun ja painoi paljaan, raudankovan kullinsa lujasti vakoani vasten. Haukoin henkeäni ja purin huultani, kun tajusin, että äskeinen oli ollut vasta alkua.

-Saatana sua on ihana kattoa tommosena, Leo mumisi pirullinen hymy huulilla leikitellen.

Hän ei enää näytä enkeliltä. Vaikka toisaalta…olihan Luciferkin enkeli. Alkujaan, mielessäni vilahteli ja avasin reisiäni paremmin, kun painoin jalkoväliäni tiukemmin miehen kalua vasten. Minun ei tarvinnut katsoa tietääkseni, että Leo oli suuri. Kuten hänen egonsakin, mietin hämärästi, kun mies alkoi pyöritellä terskaansa litimärässä, turvonneessa lihassani.

-Nyt mä nussin sua, pomo. Eläimellisesti. Just niinku sä haluut, Leo sanoi karhealla, uhkaavalla äänellä ja aurasi saman tien sisääni nopeasti ja voimalla.

Minulta pääsi avuton ulvaisu, kun taivaallisen pitkä ja paksu kulli venytti lihaani ja täytti minut ääriään myöten. Leo puristi ähkäisten suuret kouransa lantiooni ja alkoi liikkua, ensin hitaammin, sitten kiihtyvällä vauhdilla. Minä tarrasin miehen niskaan ja nojasin selkä kaarella taaksepäin. Entistä raastavampi kiima alkoi kasvaa sisälläni, enkä pystynyt keskittymään enää mihinkään muuhun kuin Leon pitkiin, rajuihin työntöihin ja siihen, kuinka pilluni puristui miehen elimen ympärille.

-Voi luoja, älä lopeta…, läähätin tajuamatta, mitä sanoin ja tukistin kullanvaaleita hiuksia nyrkkiini.

Leo ähkäisi vaimean kirosanan ja alkoi naida entistä nopeammin ja uskomatonta kyllä, vielä syvemmälle. Hän painautui ylleni niin, että jouduin nojaamaan entistä enemmän taakse ja puraisi olkapäätäni kerran, sitten toisen kerran. Kirahdin käheästi, koko vartaloni sävähti ja pilluni kouristui miltei tuskallisesti, kun sysimusta nautinto huuhtoi ylitseni mahtavana ja vastustamattomana.

-Tätäkö sä halusit?, Leo ärisi korvaani ja porasi sisääni niin, että aivan nurkan takana odottanut orgasmi alkoi repiä jalkoväliäni.

En pystynyt vastaamaan. Pilluni sykähteli niin tiukasti lähettäen niin lamauttavia sähköiskuja kaikkialle ihoni alle, että tunsin hajoavani ja särkyväni sisälläni purkautuvan käsittämättömän mielihyvän voimasta. Suustani pääsi matala huuto, mutta se tukahtui, kun Leo painoi kätensä suulleni, kiersi käsivartensa ympärilleni ja painoi suunsa ohimoani vasten. Mies jäykistyi ja kalu sisälläni tuntui kasvavan entisestään, kun hän päästi pitkän, vaimean voihkaisun. Puristin sääriäni kouristuksenomaisesti Leon ympärille, kun hän laukesi sisääni ihana, voimakas vartalo vapisten.

Mies piteli minusta kiinni pitkän aikaa, enkä minä olisi pystynyt irrottamaan käsivarsiani hänen kaulastaan, vaikka minua olisi uhattu pistoolilla ohimoon. Vasta kun tunsin hien alkavan kuivata ihollani, järki palasi pikku hiljaa päähäni. Järkytys ja huono omatunto hiipivät mieleeni ja päässäni alkoi käydä villi surina.

Mitä pirua minä nyt teen? Oliko joku kuullut? Kertoisiko Leo jollekulle?

Leo ilmeisesti vaistosi mielialani muutokseni ja irrottautui minusta. Mies sulki tyynesti housunsa ja puki päälleen ja varovainen, viileä ilme oli palannut hänen kasvoilleen, kun viimein uskalsin vilkaista häntä silmiin. Yritin kiskoa nolona hametta lanteiltani ja hypähdin lopulta lattialle. Vaatteeni lojuivat sikin sokin maassa ja kenkäni olivat pudonneet kiihkeän seksin lomassa jaloistani. Tunsin itseni haavoittuvaiseksi ja pieneksi ja vedin paremman puutteessa pelkän jakun nopeasti päälleni.

-Mä kysyin sulta kysymyksen, johon sä et vastannu, Leo sanoi, kun hiljaisuutta oli kestänyt jo piinallisen pitkän aikaa.

-Mitä?, minä kysyin hädin tuskin kantavalla äänellä.

-Mä kysyin, että tätäkö sä halusit?, mies sanoi pehmeästi.

Punoitin varmasti jo muutoinkin upean seksin jälkeisessä hehkussani, mutta sain taatusti lisäväriä, kun muistin Leon kysymyksen korvissani keskellä hurjaa nautintoani. Rykäisin vaikeasti, mutta sain vastattua:

-Joo. Ja en. Se oli ihanaa. Mutta työpaikkasuhteet on…ja vielä työpaikalla…tää ei oo sopivaa.

Leo hymyili vaarallisesti ja sanoi sitten:

-Sä olet nyt kaks kertaa sanonut, että sä haluat seksiä mun kans. Sä suutelit mua ensin. Ja sä anelit, että mä en lopettais. Eli en missään nimessä oo syyllistyny seksuaaliseen häirintään.

-Niin, et tietenkään…, vastasin hämmentyneenä ja pää pyörällä.

-Mä oletan, että sä meet nyt johonki paniikkiin tai katumustilaan ja yrität kääntää kelloa taaksepäin.

Mies piti pienen taidepaussin ja jatkoi sitten:

-Mutta sun on hyvä tietää, että mä teen kaikkeni – hyvän maun rajoissa tietenkin – että sä pääset sellasesta yli ja teet ton äskeisen mun kans uudestaan. Ja sitten taas uudestaan.

Niine hyvineen mies kääntyi ja sanoi:

-Mä siistiydyn toisessa vessassa. Pukeudu ja rauhoitu ihan rauhassa.

Kommentit (0)