ENKELI 9

Seuraavana päivänä heräsin puhelimen herätyskellon soittoon. Kurottauduin ottamaan laitteen käteeni ja painoin hälytyksen pois päältä. Sitten naputtelin viestin Igorille, jossa kerroin, että meidän pitäisi siirtää kokousta Suomen pään kokouksen takia. Minä valehtelin. Ensimmäistä kertaa elämässäni laistoin tärkeästä palaverista ilman painavaa syytä, enkä katunut hiukkaakaan.

Pyörähdin takaisin sinne, mistä olin herännyt. Painauduin Leon vartaloa vasten, painoin kasvoni kiinni hänen rintaansa ja ujutin sääreni hänen säärensä päälle. Tunsin miehen käden kulkevan selkääni pitkin takapuolelleni ja kuulin unesta käheän äänen.

-Pitääks meidän lähteä?

Taivutin niskaani ja katsoin Leoa. Tämä räpytteli laiskasti silmiään ja venytteli toista käsivarttaan. Miehen olkavarressa oli pari pitkää viirua, jotka epäilin itse loihtineeni kynsilläni miehen iholle edellisyönä. Selässä olisi todennäköisesti lisää.

-Valitettavasti me ei voida. Meillä on yllättävä kokous suomalaisten kesken nyt aamupäivästä, vastasin vakavasti.

-Mitä sä tarkoitat?, Leo kysyi poissaolevasti ja haroi hiuksiaan samalla, kun haukotteli makeasti.

-Onko jotain tapahtunu?

Kyllä. Jotain oli tapahtunut. Leo oli tapahtunut. Se oli alkanut jo aiemmin, mutta kun olin viettänyt kokonaisen yön miehen kanssa, olin peruuttamattomasti koukussa. Vartaloani särki ja jomotti ja pääni ja sydämeni tuntuivat niin pehmeiltä, että epäilin, että ne eivät palautuisi enää koskaan ennalleen. Muistelin, miten Leon ahneet kädet ja suu olivat herättäneet minut yhä uudestaan, miten olin kerjännyt mieheltä aina vain lisää pitkin yötä, miten niin ruumiillinen saattoikin tuntua kerta kerralta henkisemmältä ja sydäntäsärkevän oikealta.

Käteni vaelsi Leon rintaa pitkin tämän niskalle ja siitä kullanväristen hiusten lomaan.

-On, vastasin käheästi ja kurottauduin suutelemaan miestä samalla, kun hieroin rintojani hänen rintaansa vasten.

-Näytä mulle taas, mitä se tarkoittaa, että mä oon sun. Se on mulle vielä vähän epäselvää, mumisin Leolle ja suukotin hänen suupieltään.

-Miten se enää voi olla epäselvää…, Leo aloitti naurua äänessään, mutta sitten hän keskeytti.

-Ootko sä tosissas? Birgitta Linnalaakso lintsaa?, hän sitten kysyi liioitellun ällistyneenä.

-Eikö täällä Venäjällä olla vähän joustavampia tommosten pienten moraalikysymysten kanssa?, vastasin moittivasti ja jatkoin kiehnäämistäni yhä lähemmäs.

-Käsitätkö sä nainen, että me varmaan jo rikottiin jotain ennätyksiä viime yönä?

Painauduin tiukemmin Leoa vasten ja hymyilin, kun tunsin hänen kalunsa nytkähtelevän vaikuttavan suurena ja kovana vatsaani vasten. Silmäsin miestä ovelasti, puraisin huultani ja kohautin muka olkapäitäni.

-Etkö sä jaksa? Mä luulin, että sä oot vielä niin nuori, että sä saat sun kalun pystyyn useammin kuin pari kertaa…

En tiedä, miten Leo sen teki, mutta äkkiä minut oli pyöräytetty vuoteelle niin, että makasin vatsallani pitkin pituuttani. Mies istui hajareisin takapuoleni päällä niin, että kivikova kalu painautui takamustani vasten ja käteni oli napattu lujaan otteeseen selkäni taakse.

-Sun täytyy varmaan palata kouluun, pomo, kun sä et näytä osaavan laskea, Leo kehräsi minulle, kun hän painautui päälleni ja alkoi näykkiä niskaani.

-Oh…, minä voihkaisin ja työnsin pakaroitani tiukemmin miehen kalua vasten.

-Ja suna mä olisin paljon enemmän huolissaan sun pikkuisesta pillusta kuin mun mieskunnosta.

Leo nousi taas istumaan, nousi hiukan ja kurottautui koskettamaan jalkoväliäni. Ähkäisin, kun arassa ja perin pohjin käytetyssä lihassani tuntui kivun ja nautinnon sekainen paine. Mies levitti sormillaan valtavan paksuilta tuntuvia häpyhuuliani ja kuljetti sormeaan kosteutta tihkuvassa, aiemmista kerroista tahmaisessa pillussani. Viiltävä himo syöksähti jalkovälistäni herkullisesti pahoinpideltyyn vartalooni ja huokailin pehmeästi, kun aloin täyttyä odotuksesta.

Leo painautui päälleni niin, että hänen koko raskas ruumiinsa rutisti minut patjan ja hänen itsensä väliin. Hän hivutti polvellaan reisiäni enemmän auki ja ohjasi kalunsa hellään, mutta toivottoman halukkaaseen jalkoväliini.

-Tätä se tarkottaa…, mies mutisi korvaani ja työnnälsi kevyesti aukkoani vasten.

-Kun sä oot mun, sä oot aina niin hyvin käytetty, että sulle ei tuu mieleenkään kukaan muu.

Haukoin henkeäni, kun suuri kulli alkoi hivuttautua sisääni ties kuinka monetta kertaa.

-Ymmärrätkö sä?, Leo vaati pehmeällä äänellä.

-Joo, henkäisin ja vavahdin, kun pilluni nytkähti kutsuvasti miehen kalun ympärillä.

Tärisin silkasta mielihyvästä ja Leo painoi huulensa poskelleni, puristi käsivartensa omieni päälle ja alkoi liikkua hitaasti edestakaisin. Hän lomitti sormensa sormieni väliin ja kuljetti suutaan hellästi leualleni ja olkapäälleni ja piti tahdin kiduttavan hitaana, vaikka yritin pyristellä hänen allaan yllyttävästi. Olin räjähtänyt sellaisiin orgasmeihin Leon kanssa, että kyyneleet olivat virranneet kasvoillani jo monta kertaa, mutta nyt minua liikutti silkka hellyys.

Tunsin olevani niin suojassa Leon suuren vartalon alla, niin turvassa hänen ottaessaan minut omakseen. Nyyhkäisin äänekkäästi, kun sietämätön himo ja sokaiseva onni tanssivat sisälläni toisiinsa kietoutuneina. Leo jäykistyi paikoilleen ja hän kysyi hiljaa, huulet suupielelläni:

-Sattuuko? Onko kaikki hyvin? Birgitta?

Hymyilin vapisevasti ja voihkaisin:

-Älä lopeta. Mä oon vaan…

-Mitä?, mies kysyi ja minusta tuntui, että hän oli vetäytymäisillään päältäni.

-Onnellinen!, parkaisin välittämättä, mitä oikeastaan myönsin Leolle ja työnsin jalkovälini niin tiukasti miestä vasten kuin siinä asennossa pystyin.

-Onnellinen, kuulin Leon toistavan käheästi niskaani vasten ja hän alkoi taas liikkua sisälläni.

Hän puristi sormiani, suuteli kyyneleet poskeltani ja naulitsi vapisevan vartaloni entistä tiukemmin patjaan. Kiidin korkealla kuin kotka, vaikka vartaloni oli lukittu ja kun lähestyvä orgasmi kiristi sitä yhä tiukemmaksi ja liikkumattomammaksi, kohosin yhä korkeammalle. Leo murahti kärsivän kuuloisesti hiuksiini ja puski sisääni lujemmin. Orgasmi ampasi lävitseni ja lentoni muuttui syöksyksi ja pyörteeksi. Kehoni nytkähteli avuttomasti ja pilluani poltteli, kun se kouristeli Leon ympärillä. Kuulin korvissani, kun vaikersin Leon nimeä samalla, kun Leo alkoi liikkua entistä nopeammin ja kärsimättömämmin.

-Birgitta! Voi luoja, Birgitta…, Leo sopersi päälläni, kun tunsin hänen siemennesteensä purkautuvan sisääni.

Nipistin silmäni kiinni ja huohotin valtavasta tyydytyksen tunteesta, joka huuhtoi ylitseni. Sillä hetkellä tiesin, etten koskaan pystyisi olemaan täysin onnellinen, jos Leo jättäisi minut. Olin luvannut itselleni tyytyväni siihen, mitä saisin, mutta se oli ollut ennen kuin olin myöntänyt itselleni, että rakastin häntä niin kuin en ollut koskaan ketään rakastanut.

Leo oli saanut minut ulos pidättyväisyyden kuorestani, hän oli haastanut minua, ärsyttänyt minua, naurattanut minua, saanut minut rakastumaan ensin vartaloonsa ja lopulta varastanut sydämeni – pysyvästi. Tiesin sen yhtä varmasti kuin oman nimeni. Olin ehtinyt tähän ikään, enkä vielä koskaan ollut todella rakastanut ja kun vahinko nyt oli tapahtunut, tajusin, että olin niitä ihmisiä, joille se ei tapahtunut kuin kerran elämässä.

_________________________

Seuraavat päivät olivat kuin unta, vaikka jouduimme töihinkin. Ihmettyneiden silmieni edestä lipui kaikki se työ, jota oli jo saatu aikaiseksi lanseeraustilaisuutta varten.

Joukko nuoria, pareiksi järjestettyjä tanssijoita kävi taistelutanssia suurista Pássija-marmeladia muistuttavista vaahtomuovikuutioista. Toiset oli puettu mustiin ja heillä oli pahatarmaiset sarvet päässään ja toisilla oli valkoiset trikoot ja kauniit valkoiset siivet. Parit kiertelivät toisiaan, repivät, nykivät, kaatuilivat ja aina, kun he ”pääsivät” taas ylös, he olivat lähempänä toisiaan ja tanssi oli intiimimpää ja vähemmän väkivaltaista.

Jelenan esittelemät entiset lavasteet olivat suuria ja hienosti rakennettuja, eri korkuisia joonilaisia pylväitä ja hänen mainitsemansa astiat korkeita ja suuria messingin värisiä metallisammioita. Jelena ehdotti, että taisteluteeman mukaisesti pylväät rikottaisiin, niin että osa seisoisi pystyssä, osa kyljellään ja osa leikattaisiin siten, että roihut ja kukka-asetelmat saataisiin oikealle korkeudelle.

Kävimme maistelemassa ruokia, jotka maistuivat taivaallisilta, palaveerasimme mainostoimistossa ja värisin tyytyväisyydestä, kun Leo joka kerta istahti viereeni. Igor laski leikkiä ja esitteli hyväntuulisesti suunnitelmiaan, mutta kun hän joskus heitti minulle flirttailevan virnistyksen tai lausui nimeni hieman liian pehmeällä äänellä, Leon käsi ilmaantui kädelleni. Jos käteni lepäsi pöydällä, mies painoi omansa muitta mutkitta sen päälle. Jos käteni oli sylissäni, hän otti siitä kiinni ja nosti kätemme pöydälle. Joskus hän siirsi käsivartensa tuolini selkämykseni ja alkoi sivellä olkavarttani. Minun olisi varmasti nykyaikaisena naisena pitänyt närkästyä, mutta en osannut. Poskeni hehkuivat ja minusta tuntui, että suuni oli kaartunut ikuiseen hymyyn – silloinkin kun katsoin kauhuissani mainosvideota.

S/m-paholaisesta oli menty eteenpäin, mutta vain siten, että tämän asusteet näyttivät huomattavasti ylellisemmiltä. Uskomattoman kauniilla, tummalla naisella oli korkeat kiemuraiset mustat sarvet, pitkä hupullinen samettiviitta, tiukka, satiinisena kiiltävä korsetti ja äärimmäisen lyhyt nahkaminihame, joka paljasti mustat sukat sukkanauhoineen ja ylipolvensaappaat. Kädessään kaunottarella oli hiilihangon sijasta ruoska. Enkelistäkin oli tullut seksikkäämpi. Häntä esitti vaalea mies, jolla oli korkeat poskipäät ja hoikka, lihaksikas vartalo. Hänellä oli päällään loistavasti istuva valkoinen silkkipaita, jonka ylimmät napit olivat auki ja hänen housunsa näyttivät nekin olevan silkkiä tai jotain muuta ohutta materiaalia. Ne myötäilivät miehen lanteita, mutta laskeutuivat muutoin löysinä maahan. Selässään hänellä oli mahtavat, valkoiset siivet ja kädessään miekka.

-Miekka? Ruoska?, minä kysyin hieman poissaolevasti, sillä Leon peukalo hieroi kämmentäni.

-Totta kai, Igor totesi kuin asia olisi päivänselvä ja selitti:

-Miekka kuuluu taivaallisille sotajoukoille ja ruoska…no, hiilihanko on niin naurettava kapistus. Tämä naispaholainen viuhauttaa tuon ruoskan miehen ranteen ympärille, kun vain jatketaan katsomista.

Mainosvideo oli vielä kesken, mutta näin silti, että se olisi kuin lyhennelmä tanssiesityksestä ilman varsinaista tanssia. Taistelua makeisestamme, väittelyä siitä, miksi tuote kuului jommallekummalle, yhä eroottisemmaksi käyvää liikehdintää ja lopputuloksena pari päätyi marmeladeja täynnä olevaan vuoteeseen.

-Itse asiassa…

Jelena oli ottanut puheenvuoron ja rykäisi.

-Me ajattelimme, että teissä kahdessa on tosi paljon yhtäläisyyttä tämän mainosvideon hahmoihin. Sinä Birgitta olet tumma, pitkä ja hiukan ankaralla tavalla kaunis, ja Leo on vaalea ja sillä tavalla hyvännäköinen, että sopisi loistavasti enkelin rooliin.

Jäin odottamaan, sillä minulla oli jo aavistus siitä mitä oli tulossa. Jelena jatkoi ja vahvisti epäilykseni:

-Niin, me olemme varanneet vähän tuon mainosvideon tapaiset vaatteet teille naamiaisiin. Ja kun näyttää, että teidän välillä on jotain muutakin kuin työtoveruutta, ei varmaan olisi edes vaikeaa, jos puheidenne jälkeen suutelisitte toisianne lavalla…

Tuijotin mainosvideon tyttöä ja suuni loksahti auki.

-Et kai sinä tosissasi aio pukea minua tuollaiseen asuun? Tuo tyttö on korkeintaan kaksikymmentäviisi! Minä olen neljäkymmentä. Leo voi tietenkin…

-Ei…ei…, ei se asu ole aivan noin rohkea, Jelena rauhoitteli ja lisäsi sitten:

-Vaikka sinun on turha murehtia ikääsi. Olet kaunis ja sinulla on hyvä vartalo.

Lopulta olin antanut periksi. Olin sovittanut puolihuolimattomasti tiukkaa korsettia ja minihametta, joka oli hyvin vähän pidempi kuin mainostytöllä. Sukkia ja sukkanauhaliiviä minulle ei sentään tarjottu. Ylipolvensaappaat olivat valtavan kallista ranskalaismerkkiä ja viitta oli laahuksellinen ja hienoa mustaa samettia, joka oli vuorattu karmosiininpunaisella silkillä. Kun Leo oli nähnyt minut, hän oli suudellut minut pyörryksiin ja kertonut minulle yksityiskohtaisesti, mitä hän tekisi minulle juhlien iltana siinä asussa. En ollut vilkaissut peiliin toista kertaa – olin vain nyökännyt ompelijalle ja siirtynyt vapaalle.

Vapaat tarkoittivat pitkiä iltapäiviä, iltoja ja öitä vuoteessa, mutta nautimme myös kesäisestä Pietarista. Kiertelimme Katariinan palatsissa, suutelimme sitä ympäröivän ranskalaistyyppisen puiston nurmikolla, maleksimme kanavien varrella ja Eremitaasissa minä Leon kainalossa  ja vierailimme mahtavissa kirkoissa käsi kädessä.

Emme tietenkään olleet yhtä mieltä puoliakaan ajasta, ellemme olleet vuoteessa. Leon mielestä Henri Matissen Tanssi oli taiteellisesti samalla tasolla kuin Hildan vesivärityöt, kun taas minä paasasin hänelle teoksen sommittelusta, värimaailmasta ja siitä välittyvästä liikkeen tunnusta ja voimasta. Raahasin miestä ravintolaoppaiden hyviksi mainittuihin ravintoloihin, kun Leo olisi halunnut käydä joka päivä syömässä Kiovan kanaa samassa, vanhassa kantapaikassaan. Kun halusin käydä vaateostoksilla, Leo vei minut merkkivaateliikkeeseen, jossa aluksi kieltäydyin edes sovittamasta mitään – kunnes annoin periksi ja jopa ostin erään suorastaan säädyttömän mekon Leon tunkeuduttua sovituskoppiin muutamaksi vakuuttavaksi minuutiksi. Tosin epäilin, etten koskaan pitäisi hankkimaani mekkoa muutoin kuin jos olisin kahden Leon kanssa.

Kinastalumme oli kuitenkin puoli ruokaa kaikesta. Kävimme useita merkityksellisiäkin keskusteluja, eivätkä maailmankuvamme ja arvomme olleet kovin kaukana toisistaan. Tyhjänpäiväisyyksistä väittely sen sijaan oli herkullista vääntöä, joka kiihotti meitä molempia ja päättyi aina suudelmiin ja kiihkeään seksiin.

Kun muutaman päivän jälkeen lähdimme junalla kohti kotia, oloni oli juopuneen huoleton lukuunottamatta yhtä asiaa. Nadjaa ei ollut näkynyt enää yhdessäkään palaverissa, ja hän sentään oli Volkovin tyttöystävä ja mahdollistanut lanseerausjuhlan.

-Leo?, kysyin heti, kun pääsin junan penkille.

Mies istahti viereeni ja katsoi minua kirkkaina loistavilla sinisillä silmillään.

-Mitä pomo?, Leo kysyi ja suukotti suutani samalla, kun siveli sormellaan kaulaani.

Hän oli alkanut kutsua minua pomoksi hellittelynimenä, vaikka en koskaan ollut tuntenut itseäni vähemmän pomoksi kuin Leon kanssa.

-Miksi Nadjaa ei enää näy missään?, puristin kysymyksen puoliväkisin suustani.

En todellakaan kaivannut naista, mutta olin hermostunut siitä, mitä hän saattaisi suuttuneena tehdä. Leohan oli sanonut, että hän oli pikkutyttö, joka suuttui, jos ei saanut haluamaansa. Hän saattaisi olla uhka koko projektillemme, jos päättäisi alkaa mollata meitä.

-Me ei tarvita Nadjaa mihinkään, mitä me ollaan nyt tekemässä, Leo vastasi hiukan jäykästi.

-Mä oon vähän eri mieltä. Mä en pidä siitä, mutta sen postauksilla oli iso merkitys ja me saatiin se kauppakeskus…

-Me oltais päädytty samaan toistakin tietä. Nadja oli vaan helppo väylä, kun mä tunnen sen hyvin.

– Se voi satuttaa meitä, jos se haluu kostaa, sanoin hermostuneena ja lisäsin:

-Varsinkin, jos se on mustasukkainen. Voisitko sä viimein kertoa, mitä teidän välillä tapahtu?

Leo nojautui mukavammin junanpenkkiä vasten ja käänsi päänsä minua kohden ja hymyili suupielet kireinä.

-Mähän sanoin. Mä sain tarpeeksi. Mä olin jo muutenkin mitta täynnä, mutta sitten mun piti kattoa sua siinä seksikkäässä pikku mekossa, jota sä esittelit jollekin helvetin Igorille. Kun se koski suhun baaritiskillä, mä työnsin Nadjan naaman ja tissit pois musta niin, että se oli lentää persuksilleen ja ilmoitin, että mä nolaan sen tosi perusteellisesti ja julkisesti, jos se ei pidä näppejään erossa musta. Ja että mua kiinnostaa joku aivan muu kuin jo valmiiksi varattu vanha hoito.

-Leo!, henkäisin kauhistuneena.

-Mitä?, Leo kysyi ärtyneen kuuloisena.

-Tietääkö se, että sä…ja mä…

-Aika helvetin tyhmä sen pitää olla, jos se ei näe, miten mä en saa silmiäni irti susta. Ja miten mä lähdin baaritiskille kuin haukka.

-Sun pitää sopia sen kans, aloitin epäröiden, mutta Leo keskeytti minut:

-Se ottaa kyllä yhteyttä. Ja mähän sanoin, että ei se mitään uskalla tehdä. Siihen on syy, mutta mä en voi kertoa sitä, koska mä oon luvannu. Ja miksi se haluis meitä sabotoida? Ei se mua mitenkään kuolemattomasti rakasta. Nadja ei rakasta ketään muuta kuin itteensä.

Halusin uskoa Leoa, mutta levottomuus kierteli vatsassani kaikesta huolimatta. Ja mikä voi olla syy siihen, että mies oli niin varma Nadjasta? En ehtinyt ajatella asiaa enempää, kun Leo vaihtoi aihetta ja siirtyi kysymykseen, jota en oikeastaan kauheasti ollut ajatellut, ellei Leo ollut seksin aikana tuhmien puheidensa yhteydessä ottanut sitä esille.

-Puhutaan jostain mielenkiintoisemmasta. Milloin sun kuukautisten pitäis tulla?

Huuleni raottuivat ja tuijotin hetken pää tyhjänä Leoa silmiin. Sitten tein nopean laskutoimituksen ja tajusin, että kiertoni oli pari päivää myöhässä. Vain pari päivää – se ei merkinnyt mitään – mutta silti.

-Öm…ne on pari päivää myöhässä, myönsin hiukan epävakaalla äänellä.

-Sittenhän me tiedetään, mitä me tehdään, kun tullaan rautatieasemalle. Siellä on apteekki, Leo sanoi silmät ilkikurisesti kimaltaen.

-Eihän sillä oo niin kiire, aloitin, kun omituinen paniikki alkoi puristaa rintaani.

Leo vaikutti siltä, että hänellä ei ollut aikomustakaan lopettaa suhdettamme raskauden alkamiseen, mutta itselleni se merkitsisi lopun alkua. Ellei mies sitten kuitenkin haluaisi minua muutenkin kuin vain fyysisesti. Siitä oli merkkejä ja eleitä, muttei mitään…konkreettista.

-Pomo, mäpä kerron mitä me tehdään. Me käydään siellä apteekissa…

Leon käsi laskeutui paljaalle polvelleni ja siirsi kalpeansinisen printtikukkakankaisen mekkoni helmaa ylemmäs.

-Sitten me ajetaan hakemaan Hilda ja mennään meille. Ja kun Hilda simahtaa…sä teet sen testin.

Hänen kätensä liukui syvemmälle mekkoni uumeniin reisieni väliin ja hän kurottautui suutelemaan minua huumaavan hellästi. Värisin, kun kiihtymys alkoi kuplia vatsanpohjassani. Vaikka käteni kohosi miehen hiuksiin, yritin vastustella heikosti:

-Vaikka mä olisinki…raskaana, se voi mennä helposti kesken tässä vaiheessa.

-Sitten me yritetään uudestaan. Entistä kovemmin.

Naurahdin hengästyneesti ja kysyin:

-Kuinka paljon kovemmin me enää voidaan yrittää?

-Paljon kovemmin. Me tuhlattiin aikaa tässä viime viikkoina. Ja se on sun syytä, Leo kuiskutti korvaani.

-Sä näet Hildan pitkästä aikaa…ja mä en oo ees tavannu sitä vielä…

-Jos sä saat mun vauvan, sun pitää tutustua siihen joka tapauksessa. Aloitetaan hyvissä ajoin.

Leo oli nostanut välissämme olleen käsituen pois ja puristi minut syliinsä niin, että sain vain henkäistyä:

-Niin.

____________________________

Haimme raskaustestin apteekista ja ajoimme taas Harrin kyydissä tehtaan parkkipaikalle. Pihamaalla Leo viittoi minua tulemaan perässään vanhan farmari-Volvon luo.

-Mitä sä meinaat?, kysyin epätietoisena.

-Nyt on viikonloppu. Jos sä haluut kotiin tai tarttet autoas, mä voin aina kuskata sut, Leo totesi.

-Kulkeeko tää ees?, olin valittavinani ja katsoin kaihoisasti omaa, virtaviivaista ja uutta menopeliäni.

Leo puisti muka alakuloisesti päätään ja sanoi minulle pehmeästi:

-Pomon pitää joskus laskeutua korkeuksistaan tavallisen rahvaan pariin.

Matkamme Leon vanhempien luo ei kestänyt kauaa. Olin hieman jännittynyt, kun tapasin pitkästä aikaa Kaukon ja tämän vaimon Seijan, mutta nämä eivät näyttäneet reagoivan kummemmin, kun Leo selitti, että emme olleet syöneet ja että menisimme porukalla hänen luokseen ruokailemaan. Hilda osoittautui pieneksi, vaaleaksi, tyttömäiseksi kopioksi isästään ja hän ryntäsi Leon syliin heti, kun kuuli tämän äänen eteisessä.

Outo tunne puristi kurkkuani, kun katsoin isää ja tytärtä. Leo oli nostanut Hildan syliinsä ja halasi lastaan tiukasti ja tyttö roikkui miehessä kuin pieni apina.

-Moi pätkä, iskällä on ollu ikävä, Leo sanoi hellällä äänellä ja huono omatunto painoi rintaani, kun ajattelin, miten paljon Leo oli viime aikoina joutunut olemaan poissa Hildan luota. Ja kuinka en itse ollut ajatellut koko asiaa.

-Mulla kans, Hilda vastasi, mutta jatkoi sitten hilpeästi:

-Mummo osti mulle Fluttershyn! Nyt mulla on kaikki ponit!

Tytön katse kääntyi minuun, hänen hymynsä häipyi, enkä ollut varma, oliko hänen ilmeensä torjuva vai oliko hän vain ujo.

-Tässä on Birgitta. Mähän oon kertonu sulle Birgitasta. Mä teen töitä sille. Birgitta on k-a-i-k-k-e-i-n isoin pomo, Leo tavasi tytölle huolellisesti ja virnisti minulle häpeämättömästi.

-Hei, minä sanoin varovaisesti ja hiukan häpeissäni siitä, että himon ailahdus oli välähtänyt lävitseni, kun Leo oli puhunut minusta pomonaan.

Hilda silmäili minua vakavana, mutta hymyili sitten pienesti ja sanoi hiljaa:

-Hei.

Leo ja Hilda syventyivät keskustelemaan minulle tuntemattomista mielikuvitushahmoista ja Seija pakkasi meille mukaan valtavan astian lohikeittoa. Vasta kun olimme lähdössä Leon vanhemmilta, Hilda kääntyi katsomaan minua ja kysyi suoraan:

-Tuutko sä meille?

Hämmennyin ja vilkaisin Leoa. En ollut juurikaan viettänyt aikaa lasten kanssa, jos lukuun ei otettu satunnaisia vierailuja kavereiden luona, joilla oli lapsia. Sellaisistakin tapaamisista oli vuosia.

-Kyllä mä aioin…, vastasin, mutta en päässyt alkua pitemmälle, kun tyttö kysyi:

-Ootko sä iskän tyttöystävä?

-On se, Leo täräytti toiselta puolelta autoa.

Olin juuri avaamassa auton ovea ja kiskaisin Leon sanat kuullessani niin kovaa, että olin lentää selälleni. Miten Leo saattoi sanoa jotain sellaista noin vain?, ajattelin pää kuhisten kuin muurahaispesä.

Rypistin miehelle kulmiani, kun istuuduin auton etupenkille ja mietin, kuinka saakelin monta tyttöystävää hän oli jo esitellyt Hildalle, kun tyttö kömpi kaikessa rauhassa taakse, eikä ollut moksiskaan isänsä ilmoituksesta. Leo kohotti kulmiaan minulle ärsyttävän itsetyytyväinen hymy huulillaan ja lähti ajamaan kohti aluetta, jolla oli sekä omakotitaloja että rivitaloja. Leon ja Hildan koti osoittautui 1970-luvulla rakennetuksi rivitalokolmioksi, jonka yläkerrassa oli olohuone ja keittiö ja alakerrassa makuuhuoneet.

Söimme ihanaa, kotona tehtyä keittoa ja annoin Leon ja Hildan lörpötellä kuulumisiaan kaikessa rauhassa samalla, kun mulkoilin paheksuvasti Leoa. Olin niin ajatuksissani, että melkein hätkähdin, kun Hilda äkkiä kääntyi minun puoleeni ja kysyi tärkeällä äänellä:

-Kuka sun lempiponi on?

-Tuota…mä en taida tuntea niitä poneja, vastasin epäröiden.

-Hildan lemppareita on MyLittlePonyt Leo valisti minua, mutta Hilda keskeytti isänsä ja alkoi selittää:

-Siinä on Twilight Sparkle, Applejack, Pinkie Pie, Rainbow Dash, Rarity ja Fluttershy. Sitten on tietysti prinsessa Celestia ja Luna. Luna oli ensin pahis, mutta nyt se on hyvis ja…Twilight ei ensin halunnu ystäviä, mutta nyt se tajuaa, että ne on tärkeitä ja…

-Kuulosti siltä, että edessä oli pitkä luento, mutta Leo pisti väliin:

-Sähän voisit Hilda näyttää yhden jakson Birgitalle niin sen on helpompi valita suosikki. Mä korjaan jälkiä.

-Joo, tyttö henkäisi innostuneesti ja kysyi sitten täysin asian vierestä:

-Saanko mä kokeilla sun kenkiä? Ne on tosi hienot.

Vilkaisin eteiseen jättämiäni nudenvärisiä kiiltonahkaisia korkokenkiäni.

-Ne voi olla vähän suuret sulle. Mutta jos sun isä antaa luvan niin kyllä sä voit kokeilla, vastasin ja katsahdin kysyvästi Leoon.

-Kunhan pidät Hildaa pystyssä, Leo kommentoi huvittuneena.

Nappasin kengät eteisestä, kun Hilda räpläsi televisiota asiantuntevan näköisesti ja löysi ponisarjan Netflixistä. Sarjan ensimmäinen jakso lähti pyörimään ja samalla, kun seurasin kirjoihin ja opiskeluun uppoutuneen Twilight Sparklen tutustumista hupaisan sekalaiseen sakkiin, joista oli tuleva hänen ystäviään (näin Hilda minua valisti), ohjasin Hildan tasapainottelemaan korkokengissäni.

Ylpeys paisui rinnassani, kun tyttö hymyili minulle säteilevästi ja otti epävakaita askeleita koroissani, kenkiä varovasti maata pitkin raahaten. Seisoin hänen takanaan kädet valmiina ottamaan lapsesta kiinni, mutta Hildalla oli synnynnäinen naisen vaisto 39:kin koon koroissa.

Ilta kului ponien, korkokenkien, rupattelun ja iltapalan parissa, kunnes Leo ilmoitti:

-Kello on jo kahdeksan. Pätkä lähtee nyt nukkumaan.

-Vähän aikaa vielä, Hilda alkoi mankua.

Jankutusta kesti vähän aikaa, mutta sitten Leo sanoi tiukasti:

-Meillä on huomenna aikaa vaikka kuinka. Nyt sä meet hampaiden pesulle ja mä luen sulle yhden sadun.

Hilda lysäytti hartiansa dramaattisesti alas ja hän vilkaisi minuun sivusilmällä:

-Pitääks teidän nyt pussailla? Elli päiväkodista sanoi, et niitten äiti ja isä pussailee.

-Joo, Leo sanoi naama peruslukemilla ja käveli päättäväinen välke silmissään luokseni.

Yritin perääntyä posket punaisina, mutta mies veti minut hellästi syliinsä ja hänen suunsa painautui suulleni pehmeänä, siveänä ja silti vatsaa vääntävän omistavana. Vierestämme kuului äänekästä kikatusta ja sitten Hilda sanoi minulle salaliittolaismaisesti:

-Musta on kivaa kun iskällä on tyttöystävä. Sillä ei koskaan oo ketään.

Pääni oli pyörällä kaikesta uudesta sulateltavasta ja Leon suudelman aiheuttamasta mielihyvästä, mutta Hildan sanat tunkeutuivat silti tietoisuuteeni. Ei koskaan ketään. Se ei taatusti pitänyt paikkansa, mutta olin järjettömän iloinen, ettei Leo ollut esitellyt aikaisempia naisiaan Hildalle.

Tyttö oli kääntynyt jo rappusiin kun rykäisin ja huikkasin:

– Hilda! Pinkie Pie. Se on mun lemppari. Mä oon jo näin vanha ja vasta nyt mä oon tajunnu, että elämässä pitää olla myös naurua ja iloa.

-Pinkie Pie on hauska. Mun lemppari on just nyt Rarity, kun se tekee niin hienoja asuja, Hilda nyökytteli, sanoi hyvää yötä ja antoi Leon johdattaa hänet alakertaan.

Käperryin Leon parempiakin päiviä nähneelle harmaalle sohvalle, ja kun kuuntelin miehen matalan äänen kaikua alakerrasta ja Hildan ajoittaisia keskeytyksiä, oloni oli oudon kotoisa ja lämmin. Oli ehkä hyvä, että Leo oli tempaissut minut keskelle arkeaan kerta heitolla, sillä olisin itse saattanut hannata ja viivytellä Hildan tapaamista kuukausia, mutta että tyttöystävä? Mitä se oli tarkoittanut? Tarkoittiko se sitä, mitä toivoin? Silmäni kiersivät pienehkön olohuoneen, jonka sohvapöydällä oli suuri keskeneräinen palapeli, televisiotason, jonka päälle oli huolellisesti aseteltu nyt täydellinen kokoelma MyLittlePonyja ja siltä suureen kirjahyllyyn, joka oli täynnä paitsi kirjoja, mutta myös lautapelejä ja leluja.

Silmäni olivat jo lupsahtaneet kiinni, kun tunsin jonkun tarttuvan käsiini ja kuiskaavan:

-Ei, ei, sä nukut mun sängyssä.

Räpsäytin silmäni auki ja tuijotin eteeni polvistuneen Leon kasvoihin, jotka olivat niin lähellä, että nenämme melkein koskettivat.

-Mutta sitä ennen me pussaillaan, hän sanoi ja painoi huulilleni lämpimän suudelman, joka syveni nopeasti intohimoiseksi ja kärsimättömäksi, kun avasin suuni ja vedin miehen pään tiukasti otteeseeni.

Leo irrottautui ja henkäisi:

-Sä saat lisää, kun käyt ensin pissalla.

-Ei pari päivää oo vielä mitään, valitin kapinallisesti, mutta annoin miehen kuljettaa minut yläkerran vessaan apteekin pussi mukanani.

Luin nopeasti ohjeet, sillä niin uskomatonta kuin se olikin, en ollut vielä koskaan tarvinnut raskaustestiä. Asetin tikun virtsasuihkun alle ja sitten aloin odottaa. Muutaman minuutin päästä vessan oveen koputettiin ja Leo työnsi päänsä sisään.

-Mä en uskalla kattoa, tunnustin käheästi pää käsivarsiin nojaten.

Olin asettanut testin nurin päin pesupöydälle, enkä saanut itsestäni irti sen vertaa, että olisin katsonut tuloksen.

-Kauanko se kestää vielä?, Leo kysyi ja nosti minut käsivarsista itseään vasten.

-Sähän täriset, pieni rakas, hän sitten sanoi niin hellästi, että huokaisin ja painoin pääni hänen olkaansa vasten, kun sana ”rakas” sukelsi sydämeeni ja teki siellä ennennäkemätöntä tuhoa.

-Mä katon tän. Ei sillä oo mitään väliä, mikä se tulos on…

Tunsin Leon ojentavan kätensä ja olevan hetken hiljaa. Sitten hän kuiskasi:

-Kato.

Katsoin Leon kädessään pitelemää testiä ja minua vastaan tuijotti kaksi selvää vaaleanpunaista viivaa. Leo nakkasi testin pesupöydälle, tarttui toisella kädellään lantiooni ja toisella hiuksiini. Katsoin hänen intohimosta hehkuviin silmiinsä ja sanoin melkoisen typerästi:

-Mä odotan lasta.

Leo laski suunsa huulilleni, näykkäisi alahuultani ja mutisi:

-Mun lasta. Ja mä kun luulin, että mä en enää vois haluta sua enemmän.

Kommentit (0)