HAASTE 9

– Mikä sua vaivaa? Ja mikä sitä miestä vaivaa? Jos se on vapaa, niin mitä te piilottelette?, Henriikka kysyi osittain ärtyneen, osittain huvittuneen näköisenä.

Oli perjantaiaamu ja istuimme aamiaispöydässä. Oli kulunut kuukausi siitä, kun Markus oli vienyt minut kotiinsa. En ollut koskaan ollut niin onnellinen ja vaikka tein kaikkeni piilottaakseni sen Henriikan teräviltä silmiltä, en oikein onnistunut. Se ei varmaan ollut kovin yllättävää, kun minusta tuntui, että leijuin vaaleanpunaisessa usvassa paikasta toiseen, enkä ollut paikalla asunnossamme suurinta osaa öistä.

Mieleni teki kiemurrella ja tunsin punan nousevan kasvoilleni tuskallisen hehkuvana. En ollut vieläkään tottunut jokapäiväiseen salailuun ja toivoin, että olisin voinut kertoa Henriikalle kaiken. Myös sen, mitä en Markuksellekaan ollut vielä tunnustanut: että rakastin miestä koko olemuksellani ja että epäilin, että vaivani oli lopullista ja ehdotonta laatua. Olin kuitenkin lupautunut pitämään suhteen salassa, enkä todellakaan aikonut paljastaa asiaa Henriikalle yksinäni.

-Onko se joku ministeri?

Pärskähdin niin, että voileipä melkein lensi ulos suustani.

-Öö…onkohan meidän ministereissä yhtään sinkkua?

-No sitten joku mestaririkollinen?, Henriikka painosti melkein kiihtyneen innostuneen näköisenä.

Aloin nauraa. Markuksella saattoi olla hiukan paheellinen seksielämä, mutta muutoin tunsin tuskin kunniallisempaa ihmistä.

-Se on ihan hyvä ihminen. Ja musta on aika huolestuttavaa, että sä oot niin innoissas tosta vaihtoehdosta.

-Ehkä se on joku julkkis? Joku joka on just eronnu tai muuta vastaavaa…, Henriikka pohti ääneen.

-Se ei oo julkkis. Se ei vaan halua julkistaa sellasta, mistä ei pitemmän päälle tuu mitään, sanoin rehellisesti ja tunsin, kuinka sydämeni tuntui murenevan joka sanalla pienemmiksi palasiksi.

Kuukausi. Sen verran minulla oli aikaa, jos Markus aikoi pitää sanansa ja rajoittaa suhteemme kahteen kuukauteen.

-Niin, se kuuluisa ikäero. Sitäkö se hermoilee?, Henriikka tuhahti ja työnsi palan omenaa suuhunsa.

Nielaisin epämukavasti ja sanoin epämääräisesti:

-Se on yks osa ongelmaa. Mä oon sitä paljon nuorempi.

-Mä vaan toivon, että sä et romahda, kun toi kaikki loppuu. Sä oot korvias myöten rakastunu siihen tyyppiin, Henriikka totesi armottomasti.

-En mä…, yritin valehdella, mutta Henriikka naulitsi minut katseellaan ja sanoi:

-Älä yritä. Sä hymyilet itsekses koko ajan kuin hourupää, sä oot yli puolet viikosta pois täältä ja silloin kun sä oot täällä, sun puhelin laulaa kuin ne Katri Helenan puhelinlangat. Mä en koskaan oo nähny sua tollasena.

-Älä nyt taas ala valittaa, älähdin ja lisäsin:

-Tää kaikki alko siitä sun Haasteesta. Ja sun pitäis olla tyytyväinen, että mä suoriuduin siitä Mar…mun rakastajasta huolimatta.

-Niin koska se harrastaa pervoja orgioita ja johdatti sutkin sille tielle, Henriikka kikatti.

Mietin hämmentyneenä, mitä tapahtuisi, jos saisin, mitä toivoin. Jos suhteemme tulisi julki, Henriikka saisi tietää myös yksityiskohtia Markuksen seksielämästä, joita mies ei taatusti olisi halunnut jakaa tyttärensä kanssa. Ehkä voisimme teeskennellä, että olin eronnut mystisestä rakastajastani ja että Markus oli uusi…Tiesin heti, kun ajatus syntyi aivoissani, että se oli kuolleena syntynyt idea. Se vaatisi vain lisää valehtelua ja kuinka todennäköistä edes oli, että tapaisin omissa ympyröissäni taas nelikymppisen johtajatehtävissä toimivan miehen, jonka kanssa aloittaisin suhteen?

Katsoin ulos häikäisevään auringonpaisteeseen. Kevät alkoi tehdä tuloaan ja joka päivä Markuksen ennustuksesta tuli enemmän totta. Hänen sängystään oli tullut maailman viihtyisin paikka maailmassa. Itse asiassa hänen koko asuntonsakin oli niin viihtyisä, etten olisi enää halunnut lähteä sieltä lainkaan. Emme olleet käyneet minkäänlaisissa illanistujaisissa siitä lähtien, kun olin ensimmäisen kerran astunut Markuksen kynnyksen yli. Mies oli yrittänyt laatia uusia sääntöjä meille siitä, kuinka usein meidän kannattaisi tavata, mutta ei ollut kulunut kahta viikkoa, kun olimme lipsuneet tapailemaan sekä viikolla, että viikonloppuisin.

En saanut tarpeekseni Markuksesta ja Markus tuntui olevan yhtä epätoivoisen nälkäinen minun suhteeni. Se tarkoitti seksiä – paljoa seksiä – mutta myös muuta. Teimme ruokaa, juttelimme, katsoimme vanhoja elokuvia ja jopa siivosimme yhdessä. En ollut koskaan ajatellut, kuinka seksikästä touhua silkka tomuttaminen tai imurointi saattoi olla, ennen kuin olin päätynyt mitä mielenkiintoisimpiin paikkoihin rakastelemaan Markuksen kanssa kesken kotitöiden. Olin jopa saanut ujutettua huoneistoon ensin pari kaunista ei-hörhelöistä koristetyynyä, sitten kolme saintpauliaa ja lopulta googlattua Markukselle tyylikkään vedenvihreän maton olohuoneen sohvaryhmän keskelle.

Kun olin tehnyt ensimmäisen invaasioni huoneistoon tyynyjen muodossa, olin ollut niin hermostunut, etten ollut saapuessani saanut takkiani riisuttua, ennen kuin olin aloittanut jännittyneen puheeni. Markukselle. Olin pidellyt paperikassia, jossa tyynyt olivat, selkäni takana ja aloittanut:

-Mä tiedän, että tää on sun asunto, enkä mä halua tunkeutua tänne enkä mä halua, että sä luulet, että mä teen tänne jotain pesää tai muuta, mutta mä löysin nää ihan sattumalta (valhe, olin käynyt useammassakin liikkeessä tyynyjä metsästämässä) ja mä ajattelin, että nää sopis tänne…mutta jos sä et…

Markus oli tuijottanut minua koko puheeni ajan vakavana ja katse tiukkana, ja lopulta olin alkanut änkyttää onnettomana:

-Niin siis…se…tää oli varmaan huono idea…mä voin viedä nää pois…

Susimainen hymy oli levinnyt Markuksen huulille ja hän oli lähtenyt tulemaan minua kohti.

-Sä näytät ja kuulostat siltä kuin sä olisit 15-vuotias kakara, joka on jääny kiinni kaljottelusta ja tupakanpoltosta. Nyt sä näytät mulle, mikä sut saa noin hermoheikoksi.

Olin perääntynyt askeleen ja kaksi, mutta mies oli harpannut nopeasti luokseni. Hän oli harhauttanut minut vetämällä minut itseään vasten ja suutelemalla minut pyörryksiin. En ollut edes huomannut, kun Markuksen käsi oli napannut kassin kädestäni ja käsivarteni olivat kietoutuneet miehen niskaan. Kun hän oli irrottanut otteensa, olin hengästynyt ja tuskin edes muistin muutamaa sohvatyynyä.

-Sä toit tänne tyynyjä, Markus totesi äänellä jota en osannut lukea.

-Niin…mä aattelin, kun täällä on kaikki niin vaaleaa…ehkä vähän väriä…ja kun sulla on noi pari jukkapalmua, vihreä sopis niihin. Ei riitele minkään kans…

Markus nosti yhden vihreäkuosisen tyynyn eteensä ja sanoi sitten vakavana:

-Ehkä mä voin elää näiden kans. Tää ei oo vaaleenpunainen eikä röyhelöinen.

Sitten hän hymyili minulle niin häikäisevästi, että minun oli pakko ottaa tukea hänestä uudemman kerran ja kuiskasi korvaani:

-Mun pieni kotikissa. Oonko mä sanonu sulle, että sä oot suloinen, kun sä oot hermostunu?

-Ee-t, vastasin, kun polttava onnentunne kiihdytti suonissani hetkessä nollasta sataan.

-Mutta jatkossa…, Markus mutisi.

Jäykistyin hieman ja odotin jonkinlaista uutta sääntöä siitä, että hänen asuntoonsa ei tuotaisi lisää tavaraa.

-Mä maksan, jos sä löydät jotain sellaista, joka…sun mielestä kuuluu tänne.

Saintpauliat olivat saapuneet asuntoon muutamaa päivää myöhemmin, kun olin kierrellen ja kaarrellen esitelmöinyt siitä, kuinka kasvit toivat viihtyisyyttä asuntoon. Markus oli itse ehdottanut, että kävisimme läheisessä kukkakaupassa. Se oli ollut ensimmäinen kerta, kun olimme käyneet jossain yhdessä. Koko kauppareissun ajan sydämeni oli takonut rauhattomasti kuin olisin ollut jonkin sortin rikollinen hämärissä puuhissa, mutta samalla olin ollut riemuissani siitä, että mies oli uskaltanut viedä minut ulos. Vaikkakin vain kukkakauppaan.

-Suhteista puheenollen, Henriikka jatkoi ja palautti minut nykyhetkeen.

-Mä luulen, että mun isällä on joku nainen. Mun pitää nykyisin ilmottaa, jos mä oon menossa sinne – siitä on jotain kuukausi, kun se ilmoitti siitä. Mä en oo hetkeen ees käyny siellä, mutta kun mä toissapäivänä kävin, siellä oli koristetyynyjä ja uusia kukkia. Kukkia! Iskällä on pari palmua, joita sen siivooja hoitaa, eikä se ikikuunapäivänä hankkis ite jotain kukkia keittiön saarekkeelle.

Käteni alkoivat täristä ja vedin ne nopeasti syliini. Mietin paniikinomaisesti, mitä sanoisin ja hypähdin levottomana seisomaan, jotta Henriikka ei näkisi ilmettäni. Kävelin ikkunan ääreen ja  lopulta päädyin sanomaan  niin värittömästi kuin osasin:

-Eikö se oo ihan kiva juttu?

Henriikka heilautti kättään.

-Joo totta kai. Mä jo aattelin, iskä on joku munkki tai jotain kun sillä ei oo koskaan ketään…

Purin huultani, etten olisi räjähtänyt nauramaan ja käännyin kohti huonettani.

-Mä meen tekeen mun kandia. Ei keskeytyksiä ainakaan kolmeen tuntiin. Mä lähden tänään vasta illempana.

_________________________

Parin tunnin kuluttua Henriikka lähti luennolle ja päätin levittäytyä olohuoneen puolelle. Olin aikeissa kirjoittaa uuden luvun ja pidin siitä, että sain levittää lähdekirjallisuuden ympärilleni. Siten minun ei tarvinnut kalastella kirjoja pinoista työpöydältäni, varsinkin kun halusin tarkistaa lähdeviitteet.

Kirjoitin tekstiä läppärilläni, selasin kirjallisuutta ja merkitsin ruutupaperille muistiin sivunumeroita eri kirjoista, jotka sitten siirsin viitteiksi. Huomasin, että olin vahingossa anastanut Markukselta hänen ylellisen, kaiverruksella varustetun täytemustekynänsä, joka liukui paperilla sulavasti kuin taitoluistelija jäällä. Tarkastelin kaiverrusta tarkemmin ja huomasin sen olevan Markuksen syntymäpäivän saman vuoden tammikuulta.

Mustasukkaisuus väänsi heti vatsaani, mutta sitten puhuin itselleni järkeä. Kynä ei ollut erityisen intiimi 40-vuotislahja ja Markus oli hyvin voinut saada sen ystäviltään tai työtovereiltaan. Siirsin kynän nopeasti pöydältä reppuni sivutaskuun, jotta se varmasti tulisi mukaan.

Iltapäivä oli jo niin pitkällä, että vilkuilin kelloa väliä, ja kun Markukselta viiden maissa tuli viesti, että hän oli lähdössä kotiin, pomppasin sohvalta pystyyn. Henriikka saapui melkein samalla hetkellä ja aloin kiireesti kerätä sohvalta kirjallisuutta, muistiinpanoja, kyniä ja tietokonettani.

-Mä lähen tästä just, sanoin miltei hengästyneesti, kun haalin tavaroita syliini ja kannoin niitä huoneeseeni ja tungin osaa reppuuni.

-Mä meen kans Janin kans ulos. Se tarjoaa pizzat ja kaljat, Henriikka ilmoitti iloisesti ja kysyi:

-Ootko sä varma, että sä et tartte välissä vähän nuorempaa seuraa? Jos mä oon oikein ymmärtäny, sä et ikinä käy sen miehen kans missään. Mä alan epäillä, että se on 40 vuotta vanhempi kuin sä väität ja niin seniili, ettei se kykene enää viemään sua mihinkään. Ehkä se on niin rikas, että sä aiot iloiseksi leskeksi?

Purin huultani ja hymyilin vaivautuneena. Henriikka oli säännöllisin väliajoin kysellyt salasuhteestani, mutta päivä päivältä hän tuli uteliaammaksi ja minun oloni tukalammaksi.

-Hah hah, vastasin ystävälleni kuivasti.

Nykäisin repun olalleni ja heitin ylleni kevyen kevättakin.

-Nähdään sunnuntaina…tai maanantaina, lisäsin vielä ja sitten lähdin puolijuoksua alas ja nurkan taakse, josta Markus poimi minut kyytiinsä.

Kun avasin auton oven ja livahdin sisään, kaikki huoleni haihtuivat, kun näin Markuksen kääntävän päätään ja hymyilevän minulle ruskeat silmät kimaltaen. Heitin reppuni takapenkille, kiipesin polvilleni ja nojauduin miestä vasten.

-Mulla on ollu kauhee ikävä, sanoin käheästi.

Nykäisin hänen hiuksiaan ja painoin huuleni hänen huuliaan vasten.

-Siitähän on kyllä jo kokonainen vuorokausi, kun me viimeksi nähtiin, Markus vastasi kiusoittelevasti ja näykkäisi alahuultani.

-Okei. Jos sä oot tommonen, niin mäki sanon, että oikeestaan mä kaipasin vaan sitä sun tosi mukavaa sänkyä, henkäisin miehen suuta vasten ja liu’utin käteni hänen rinnalleen.

Markus puristi minut käsivarrellaan tiukasti itseään vasten ja punoi poninhäntäni toisen kätensä ympärille.

-Mä oon huono korusanojen suhteen, mutta anna mä näytän, miten iloinen mä oon, kun mä nään sut.

Markus kuljetti kielenkärkeään huulillani ja painoi sitten päätäni niin, että huuleni miltei ruhjoutuivat hänen suutaan vasten. Avasin suuni koko vartalo väristen, ja kun Markuksen kieli alkoi leikitellä kielelläni ja hänen kätensä liukui selkääni pitkin takamukselleni, ynähdin antautuvasti ja unohdin kaiken ympäriltäni. Miehen käsi kulki takkini ja paitani alle ja siitä nykimään rintaliivieni toista kuppia. Hän puristi rintani kouraansa ja minä vinkaisin valmiina tekemään mitä tahansa autossa keskellä kaupunkia.

-Hemmetti, meidän on pakko lähteä tai me saadaan sakot sopimattomasta käytöksestä, Markus mutisi ja irrotti otteensa minusta.

Päässäni pyöri ja avasin hitaasti silmäni. Takki oli yhä päälläni, mutta t-paitani oli matkannut vatsani yli rinnoilleni ja jotenkin olin huomaamattani onnistunut avaamaan puolet Markuksen paidannapeista.

-Aja sitten nopeasti, kehotin miestä matalasti ja kiemurtelin paikalleni.

Lähdimme liikkeelle ja minä asetin käteni Markuksen reidelle. Hieroin miestä kevyesti ja hitaasti housun kankaan läpi ja annoin sormieni liikkua vähitellen kohti housunetumusta.

-Pihla…, Markus ähkäisi.

-Mitä?, kysyin viattomasti ja sain niin tuiman katseen osakseni, etten voinut olla virnistämättä pahanilkisesti.

Auto liisi Länsiväylää pitkin huomattavasti kovempaa vauhtia kuin rajoitukset olisivat antaneet myöten ja kun pääsimme Kauklahteen, Markus pysäköi auton jarrut kirskuen ja tokaisi lyhyesti silmät välähtäen:

-Ulos autosta ja sisälle. Heti paikalla.

Suipistin suutani muka tuohtuneena, vaikka olin äärimmäisen tyytyväinen itseeni. Nappasin reppuni takapenkiltä ja melkein juoksin ovelle. Markus harppoi perässäni, avasi oven ja kun pääsimme sisälle, hän painoi minut ulko-ovea vasten ja alkoi riisua vaatteitani päättäväisin, tehokkain liikkein.

-Nyt sä kiusanhenki saat, mitä ansaitset, mies murahti minulle.

Takkini ja t-paitani olivat jo lattialla ja Markus kumartui kiskomaan mustia, tiukkoja farkkujani ja alushousujani yhtä aikaa nilkkoihin ja siitä samaan läjään muiden vaatekappaleiden kanssa. Riisuin itse rintaliivini järjettömän kärsimättömänä ja kiihottuneena ja yritin päästä miehen vaatteiden kimppuun, mutta hän pudisti päätään.

-Se uus matto tuli eilen.

Enempää selittelemättä Markus siirtyi taakseni ja ohjasi käsivarteni selkäni taakse. Hän puristi toisen kätensä ranteideni ympärille ja marssitti minut keskelle olohuonetta kuin vangin.

-Älä liiku, Markus komensi ja siirsi sohvapöydän matolta sivuun.

Olin niin kiihtynyt, että pystyin hädin tuskin onnittelemaan itseäni erinomaisesta valinnasta, kun katsoin pehmeää, paksua mattoa. Markus palasi luokseni ja kehotti sitten samettisella äänellä:

-Istu polvilles siihen keskelle mattoa. Testataan tätä nyt kunnolla.

Hän ohjasi minut oikeaan paikkaan ja putosin tottelevaisesti polvilleni. Vatsanpohjaani väänsi himosta ja vartaloni oli kauttaaltaan kireä odotuksesta, kun kuulin vaatteiden kahinaa takaani. Kun käänsin päätäni, Markus murahti:

-Ei. Pysy paikoillas.

Piinallisen turpea jalkovälini nytkähti odottavasti ja vaikka Markukselta tuskin meni minuuttiakaan riisuutua, se tuntui minusta ikuisuudelta. Sydämeni kumahteli raskaasti rinnassani, rintojani kivisti ja tiesin saavani pian rajun rangaistuksen, jota taatusti rakastaisin niin paljon, että tekisin jotain samanlaista jatkossakin.

Kun mies sitten asettui taakseni, hän ei työntänyt minua kontilleni kuten olin odottanut, vaan painautui minua vasten takaapäin samassa asennossa kuin missä itse olin. Tunsin raudankovan kalun painautuvan alaselkääni vasten, ja sitten kovat kädet yhtä aikaa väänsivät ja vetivät kiihottuneita rinnankärkiäni niin, että kirkaisin yllätyksestä ja lävitseni ampaisevasta alkukantaisesta nautinnosta.

-Onko autokuskin häiritseminen fiksua?, Markus kysyi silkkisesti ja hänen toinen kätensä lähti liikkeelle ja hieroi vatsaani pyörivin liikkein.

Ihokarvani sojottivat pystyssä, tunsin sisäreisieni kastuvan nesteistäni ja painoin takamustani takanani odottavaa suurta kullia vasten, kun huokaisin:

-Ei…

-Miksi sä sitten teet niin?, mies tivasi melkein vakuuttavalla, uhkaavalla äänellä.

Halusin vastata jotain kevyttä ja ilkikurista, mutta en pystynyt ajattelemaan, kun Markuksen toinen käsi puristi rintaani ja toinen hiipi kohti jalkoväliäni.

-Mä…en ajatellu…mä halusin…, aloitin ja parahdin, kun Markuksen käsi sukelsi hävylleni ja nipisti toista jo kosteaa häpyhuultani.

-Kyllä mä tiedän, mitä sä halusit. Ja nyt sä sitä saat. Mä sanoisin, että ”halusit tai et”, mutta ainahan tää pikku pillu haluaa, mies mutisi ja puraisi niskaani niin että nopea kipu ja sitä seuraava mielihyvän aalto saivat minut nytkähtämään eteenpäin.

Markus naulitsi minut toisella käsivarrellaan rintaansa vasten ja hyväilemättä minua yhtään enempää hän vain ohjasi reiteni kunnolla erilleen ja nosti minua niin, että hän sai kalunsa pilluani vasten. Sekunnin murto-osassa hän aurasi syvälle sisälleni ja puristi toisenkin käsivartensa ympärilleni niin, että pysyin pystyssä polvillani. Haukoin henkeäni, kun Markus alkoi liikkua edestakaisin säälimätöntä vauhtia. Hänen käsivartensa puristivat minua kuin rautavanteet, hänen huohotuksensa leyhyi kuumana poskellani ja hänen kova, lihaksikas vartalonsa painautui tiukasti selkääni vasten.

Ihoni alla säkenöi ja leimahteli, pilluni kirkui ja paloi kiimasta ja pääni oli tyhjä kaikesta muusta paitsi primitiivisen yhtymisemme aiheuttamista aistimuksista. Käänsin päätäni silmäluomet raskaina ja onnistuin näykkäisemään Markuksen alahuulta.

-Helvetin noita, Markus ärähti ja kiihdytti tahtiaan.

En pystynyt liikuttamaan vartaloani juuri lainkaan, mutta lantioni oli vapaa ja se alkoi liikkua villisti miehen työntöjä vasten. Pilluni supisteli ja puristi Markuksen valtavaa kullia tämän iskiessä sisääni yhä villimmin ja minusta tuntui, että takapuoleni ja lantioni tanssi miestä vasten sai tämän entistä enemmän tolaltaan. Markus ähisi ja murahteli, hän puri kaulaani ja olkapäätäni ja hänen otteensa kiristyi niin, että pystyin tuskin hengittämään. Uikutin ja huudahtelin avuttomasti miehen työntöjen tahdissa ja tunsin, kuinka vartaloni kiristyi kiristymistään ja jalkovälini nytkähteli koko ajan ahneemmin minuun tunkeutuvan kalun jysähdellessä sisälläni.

Kliimaksi hyökkäsi kimppuuni hurjana kuin raivoava leijona. Huusin avuttomasta hekumasta, kun verenpunainen nautinto väänsi vartaloani ja peto sisälläni raateli sisuskalujani niin, että menetin kaiken ajan ja paikan tajun. Tunsin Markuksen käden painuvan suulleni ja miehen vetävän päätäni taaksepäin niin, että se lepäsi hänen olkapäätään vasten. Hän työntyi sisääni vielä muutaman kerran raskaasti huohottaen ja melkein väkivaltaisesti, mutta orgasmin kourissa tärisevä vartaloni ja lakkaamatta kouristeleva pilluni olivat hänelle liikaa. Mies survaisi kullinsa sisääni ja mylväisi niin lujaa, että jos naapurit eivät vielä olleet kuulleet, mitä asunnossa tapahtui, niin siinä vaiheessa asia varmasti tuli selväksi.

Markus kaatui eteenpäin ja minä romahdin hänen alleen aivot edelleen tyhjinä ja mieletön mielihyvä hermoratojani pitkin kiitäen. Makasimme jonkin aikaa päällekkäin raajojen sekamelskana ja hengitys takertuneena kurkkuihimme, kunnes Markus kohottautui päältäni hiukan ja suuteli olkapäätäni.

-Tuliko sulle selväksi, miten liikenteessä käyttäydytään?, mies mutisi korvaani paheellisen tummalla ja upottavalla äänellä.

Huokaisin nautinnollisesti ja venyttelin raukeasti käsivarsiani.

-Oikein selväksi, hyrisin tyytyväisenä ja jatkoin:

-Mä käyttäydyn samalla tavalla toistekin.

-Mä luulin, että sä oot nopea oppimaan, mutta kertaushan on kuulemma opintojen äiti, Markus huokaisi murheellisesti, naurua äänessään.

-Musta tää matto muuten vaikuttaa oikein kauniilta ja mukavalta, henkäisin miehelle ja sain ohjattua hänet selälleen.

-Mutta mä haluun varmistua asiasta. Ensivaikutelma voi pettää, selitin silmät raollaan ja mahdollisimman viettelevästi hymyillen samalla, kun annoin vartaloni liukua Markuksen vartaloa vasten.

-Mä teen parhaani, mutta muistathan sä, että mä oon jo vanha mies ja mä saatan tarvita edes minuutin tai kaks…aaah…

Olin tarttunut Markuksen kaluun ja näykkäissyt hänen nänniään.

-Mun on ikävä tuottaa pettymys, mutta sun kalu näyttää olevan vielä teini-iässä, nauroin hiljaa, kun suutelin miehen vatsaa ja tunsin hänen kalunsa kovettuvan kädessäni.

Markus tarttui poninhäntääni ja hän nykäisi minua ylemmäs niin, että näin hänen silmänsä. Kullanväriset pilkut miehen silmissä hehkuivat lämpiminä kuin auringonsäteet ja hänen ilmeensä oli kerrankin verhoamaton ja täynnä naurua, halua ja…en halunnut pukea ajatuksiani sanojen muotoon, ettei jo muutenkin yltiöpäisen toiveikas sydämeni innostuisi liikaa. Nauru kuoli hiljalleen Markuksen huulilta ja sitten hän sanoi hitaasti, kaikkein pehmeimmällä äänellään:

-Mä en saa susta tarpeekseni.

Yltiöpäisen toiveikas sydämeni alkoi tanssia can-cania rinnassani ja suutelin Markusta kyyneleet silmissäni kirvellen. Mies ei todella ollut suuri runoilija, mutta juuri siksi hänen sanomanaan tunnustus oli painoarvoltaan aivan toista kuin jonkin supliikkimiehen loputtomat lepertelyt. Jos ensimmäinen kertamme oli ollut eläimellisen raju ja nopea, toinen kertamme oli niin suloisen hellä ja hidas, että luulin sulavani Markusta vasten, kun hän silitteli, suuteli ja siveli minua samalla, kun minä painauduin hänen rintaansa vasten ja ratsastin hänen päällään hitaasti ja raukeasti.

Orgasmi vyöryi yllemme yhtä aikaa. Se tuntui makealta, pehmeältä ja hitaalta ja keinuin sen aalloissa silmät lukittuneina Markuksen silmiin. Jälkeenpäin lepuutin päätäni miehen rintaa vasten, kun miehen sormet leikittelivät hiuksillani ja sivelivät selkääni. Emme puhuneet mitään, mutta hiljaisuus ei tuntunut epämukavalta. Itse asiassa se tuntui täydellisen ihanalta.

Olin niin keskittynyt kuuntelemaan Markuksen sydämenlyöntejä korvani alla, etten heti tajunnut mistään mitään, kun ulko-oven suunnalta kuului rapinaa. Havahduin vasta, kun Markus jäykistyi ja työnsi meidät istuvaan asentoon. Onnesta huumantuneisiin aivoihini puski viimein, että jotain oli tapahtumassa ja nopeasti. Joku ylimääräinen on asunnossa, mieleeni lopulta juolahti. Olin selin ulko-oveen päin, mutta näin Markuksen kasvot, jotka olivat valahtaneet valkoisiksi kuin lakana.

-Jackpot!, kuului takaani Henriikan itkuinen ääni.

Pyörähdin Markuksen sylistä matolle ja kiskaisin miehen paidan eteeni, kun Markus kurotteli housujaan kohti.

-Henriikka, mä voin…mä yritän selittää…, Markus aloitti tukahtuneelta kuulostavalla äänellä.

-Miten!, Henriikka kirkaisi ja loi vihaa uhkuvan katseensa minuun.

-Ja sä! Kuukausia! Te ootte panneet toisianne kuukausia mun selän takana!

-Mä en tienny alussa…, yritin pistää epätoivoisesti väliin, mutta Henriikka oli jo siirtänyt itkettyneen mutta leimuavan katseensa isäänsä.

-Mikä vitun perverssi sä oikein oot? Tänkö takia sä et koskaan esittele sun tyttöystäviä? Panetko sä vaan puolta nuorempia naisia? Ehkä vieläkin nuorempia?

Nielaisin kauhusta, kun näin oivalluksen välähtävän Henriikan kasvoilla.

-Ja ryhmäseksiä! Sä saatanan limanuljaska harrastat jotain ryhmäseksiä! Onko niissä bileissä koskaan yhtään sun ikäistä naista?

Markus oli saanut housut jalkaansa, mutta hän näytti siltä kuin olisi ottanut iskun toisensa jälkeen kasvoilleen, kun vihaiset lauseet viuhahtivat ilman halki kuin ruoska. Heitin kädet vapisten Markuksen paidan ylleni ja nousin pystyyn.

-Henriikka älä…me ei oikeesti alussa tiedetty…, yritin, mutta Henriikka mulkaisi minua vain halveksivasti.

Hän heitti jotain minua kohti.

-Sun kannattais pitää tarkempaa huolta sun kamoista, jos sä haluat pitää salaisuuden!

Katsoin esinettä jalkojeni juuressa. Se oli Markuksen kaiverrettu täytekynä.

-Mikä vitun pelle mä oon ollu! Mä oon ihmetelly, mitä Pihla kiemurtelee aina, kun sä tuut puheeksi ja miksi sen suhde on niin saatanan salainen. Mutta kun mun isälle syntymäpäiväksi ostama täytekynä löytyy sieltä, missä sä just oot tehny kandia…jo alko mullaki raksuttaa! Varsinki kun isä ei oo käyny asunnossa moneen viikkoon!

Markus tuntui viimein saavan itsensä jonkinlaiseen järjestykseen ja hän sanoi hiljaa:

-Henriikka, rauhoitu. Se vaan tapahtu. Ei meillä ollu tarkoitus loukata ketään. Enkä mä todellakaan harrasta mun tyttären ikäisiä naisia.

Sävähdin, kun kipu vihlaisi minua päästä jalkoihin. Mikään ei näköjään määrittänyt minua paremmin kuin ikäni.

-Todisteet puhuu toista. Ja harrastathan sä muutaki mielenkiintosta, Henriikka sähähti.

-Se on mun yksityisasia, Markus sanoi jäykästi ja sitten hän rikkoi minut.

-Me pidettiin tää salassa, koska tän ei koskaan pitänykään jatkua pitkään. Tää oli pelkkä lyhyt säätö.

Kommentit (0)