HYMYTYTTÖ 6

Havahduin varhain aamulla siihen, että minulla oli kylmä. Yritin hetken hahmottaa ympäristöäni, ennen kuin muistin. En ollut omassa huoneessani enkä omassa sängyssäni.

Nousin istumaan ja kiskoin sängyn jalkopäähän potkittua peittoa ylleni, kun mietin tuntemuksiani. Nyt, kun Tuomas lepäsi vierelläni syvässä unessa, eikä ollut harhauttamassa minua sanoillaan ja teoillaan, minusta tuntui kuin minua olisi revitty kahteen suuntaan.

Muistot kuin valokuvakollaasi levittäytyivät eteeni. Tuomaksen pää reisieni välissä. Hänen suunsa imemässä rintaani. Hänen tiukka puristuksensa, kun hän oli ottanut minut ensimmäisen kerran. Kiemurteleva, kiimainen – sille ei kerta kaikkiaan ollut muuta sanaa – ruumiini miehen alla toisella ja kolmannella kerralla, sääret kiertyneinä hänen lantionsa ympärille.

Olin aina kuvitellut, että seksi olisi minulle jotain, mikä muistuttaisi lähinnä hellää halailua. Sen sijaan se olikin osoittautunut hurjaksi, ruumiilliseksi bakkanaaliksi, joka vei kyvyn järjelliseen ajatteluun, ja jonka jäljilta vartaloani särki, hyvin herkullisella tavalla.

Pelkkä ajatus sai minut kaartamaan selkääni, huokaisemaan ja puristamaan reisiäni yhteen. Pelkkä ajatus sai minut haluamaan lisää. Pelkkä ajatus nosti syyllisyyden happaman maun suuhuni.

Kaikuna menneisyydestä päässäni soi mummoni kiihtynyt, ankara ääni. Hän oli haukkunut äidilleni erästä lähitienoon naista huoraksi, koska tämän miesystävät olivat vaihtuneet – ilman papin aamenta, tietenkin. Se minäkin olin, ääni saarnasi minulle. Siveetön, irstas huora, joka makasi puolituntemattoman miehen sängyssä, reidet siemennesteestä tahmeina, osaamatta kunnolla edes katua.

Esiaviollinen seksi. Se oli kuin kirosana. Ja vasta sillä hetkellä minulle kirkastui myös se, että juuri tätähän varten minulla oli pillerit. Jotta voisin harrastaa seksiä kenen tahansa kanssa tulematta raskaaksi. Ehkäisy. Ehkä vielä pahempi kirosana.

Annoin vihaisen, tuomitsevan äänen hakata päässäni jonkin aikaa, mutta sitten katsahdin vatsallaan nukkuvan Tuomaksen hahmoon vieressäni ja sydäntäni puristi oudosti. Suivaannuin itselleni.

En ollut enää pikku tyttö, jota perhe ja yhteisö vahtivat silmä kovana. En vastannut tekemisistäni kenellekään muulle kuin itselleni. Olin valmistellut itseäni tätä varten koko aikuisikäni. Minä en hitto vieköön – ei, helvetti vieköön –  suostuisi katumaan mitään, mikä oli tuntunut niin ihanalta kuin seksi Tuomaksen kanssa oli tuntunut. Nauttisin siitä, mitä minulla nyt oli. Jos tarpeen, märehtisin lomaromanssiani myöhemmin.

Katsoin kelloa puhelimestani. Mieleni teki herättää Tuomas, jotta hän saisi minut taas unohtamaan kaiken, mutta aikaa ei ollut tarpeeksi. Sitä oli kuitenkin sen verran, että ehtisin painautua vähäksi aikaa hänen syliinsä. Käännähdin peiton alla ja ryömin aivan Tuomaksen kylkeen. Mies liikahti unissaan, ja kun painauduin  hänen rintaansa vasten, hänen raskas käsivartensa kiertyi vyötärölleni. Oloni tuntui heti paremmalta. Loistavalta, itse asiassa.

_____________________

Bussimatka Tunisian eteläisiin osiin oli uuvuttava, mutta myös upea. Uuvuttavan siitä teki se, että olin nukkunut aivan liian vähän ja se, että myös Antonio vaimoineen ja tietysti Elena ystävänsä Mian kanssa olivat samassa bussissa. Seurue pakkaantui penkkiemme läheisyyteen pulisemaan äänekkäästi, mutta Tuomaskin vaikutti väsyneeltä ja vastasi keskusteluyrityksiin lähinnä yksisanaisesti. Vaitonaisuudestaan huolimatta hän kuitenkin veti minut käsivartensa suojaan, silitteli hiuksiani ja kuiskaili suloisia pikku typeryyksiä ja hävyttömiä kommentteja korvaani.

Kauneimmat hiukset mitä mä tiedän.

Sun kaulalla on kiva pieni fritsu.

Käsi pois sieltä. Mulla seisoo jo muutenki.

Viimeisessä tapauksessa käteni oli pujahtanut Tuomaksen paidan alle. Vaikka olin väsynyt, hehkuin mielihyvästä. Toivoin melkein, että matkaisimme suoraan hotelliin näkemättä ainuttakaan nähtävyyttä.

Ensin pysähdyimme Colosseumin jälkeen maailman toiseksi suurimmassa, El Jemin amfiteatterissa. Kiersimme mahtavaa rakennusta Tuomaksen kanssa, tutkimme pohjakerroksia, jotka oli aikoinaan tarkoitettu pedoille ja taistelijoille, kiipesimme ylimmille rappusille ja ihailimme rakennuksen hyvää kuntoa.

-Miltähän olis tuntunu olla keisari täällä? Kattomassa verisiä gladiaattoritaisteluita. Kääntää peukku ylös tai alaspäin, Tuomas pohti ja katseli alas areenalle.

-Eli sä haluisit leikkiä jumalaa, hymähdin ja lisäsin:

-Mä en usko, että sä pystyisit siihen. Sä oot liian kiltti ja toisekseen, jos sä olisit keisari, sä olisit sun harrastusten perusteella ollu parempi niissä valloitushommissa, kun sä tykkäät luusuta pitkin sivistymätöntä korpea.

-Mä en oo mielestäni paskiainen, mutta en mä aina mikään kiltti poikakaan oo, Tuomas sanoi silmät kaveten ja nykäisi minut lähemmäs.

-Sä oot ehkä saanu väärän kuvan, kun mä oon ollu niin…kärsivällinen sun kans, hän sitten lisäsi samettisella äänellä.

Ääni kietoutui selkärankani ympärille kuin silkkinen nyöri. Muistin miehen hiljaisen, kylmän suuttumuksen, kun olin pelehtinyt Sanderin kanssa ja sen määrätietoisuuden, jolla hän oli napannut minut mukaansa klubilta. Hänellä oli ollut naisia. Useita jo pelkästään kihlauksensa purkautumisen jälkeen. Hän käytti röyhkeitä sanoja, jotka saivat minut punastumaan. Ajatus seksistä Tuomaksen kanssa, kun hän päästäisi ei-kiltimmän puolensa valloilleen, sai vereni kiehumaan, ja himo väänsi äkkiä vatsaani.

Minä halusin saada sen puolen esiin. Halusin hänen opettavan minulle asioita, joista olin lukenut netistä ja naistenlehdistä. Halusin, ettei hän pidättelisi itseään, niin kuin tiesin hänen tehneen edellisyönä. Halusin saada hänet niin hulluksi himosta, että hän unohtaisi minun olleen neitsyt vielä viisi minuuttia sitten.

Kuljetin kättäni hitaasti ja harkiten Tuomaksen pellavapaidan peittämällä rinnalla. Jotta saisin hänet unohtamaan, minun pitäisi uskaltaa itse enemmän. Ja unohtaa olleeni neitsyt vielä viisi minuuttia sitten.

Hymyilin tavalla, jonka toivoin olevan flirttaileva ja katsoin Tuomasta.

-Tiedätsä, mikä mä olisin halunnu olla Rooman valtakunnassa?

-Hmm…joku papitar?, mies oli pohtivinaan.

-Kurtisaani. Korkea-arvoinen kurtisaani. Ne oli naisista vapaimpia.

Tuomaksen suu puristui suppuun, hänen nenänsä näytti värisevän ja sitten hän räjähti nauramaan.

-Mitä siinä on nauramista? Se on totta, tivasin ylpeästi.

-Sitä vaan, että mä en osaa missään todellisuudessa kuvitella tämmöstä söpöä, viatonta Hymytyttöä kurtisaaniksi, Tuomas hekotti ja suukotti kämmentäni.

Suukko tuntui hyvältä, mutta siinä mielentilassa olisin halunnut, että hän olisi puraissut sormenpäätäni. Jännitys kiiri pitkin hermoratojani, kun sanoin yllyttävällä, pehmeällä äänellä:

-Ehkä mun viattomuus alkaa karista. Ehkä mä en oo ajatuksissani niin kiltti kuin sä kuvittelet.

Enkä totta vieköön sillä hetkellä ollutkaan. Nojatuolissa. Kylvyssä. Takaa päin. Tuomaksen kulli suussani, kuten hän oli unelmoinut. Minä halusin kokeilla sitä kaikkea. Ja enemmän.

Tuomas siristi silmiään ja vastasi matalalla, suklaisella äänellä, jonka seassa ajelehti pieniä teriä kuin nuppineuloja:

-Älä alota mitään sellasta, mitä sä et uskalla kattoa loppuun asti.

Aloin väristä jo pelkästään miehen äänen kuullessani, puraisin huultani tyytyväisenä ja lupasin:

-Perillä.

Kun lähdimme El Jemistä, bussi kiiti yhä kuivemmaksi ja karummaksi käyvän maiseman läpi, kunnes saavuimme berbereiden asuttamille Matmatan luola-asunnoille. Vaikka kaikki näkemäni oli kiehtovaa ja mielenkiintoista, kärsimätön jyske sisälläni vei väistämättä osan huomiostani. Mietin aivot solmussa, miten muuntuisin yhtäkkiä viettelijättäreksi vaikuttamatta lapselliselta tai typerältä. Lopulta minun oli pakko ottaa puhelin esiin ja turvata Lenaan. Enhän edes tiennyt, mitä Tuomas minulta odotti. Minulla oli ideoita, mutten tiennyt, kuinka fiksuja ne olivat.

Olin kerrankin kiitollinen Antoniosta, Elenasta ja muista, jotka kiinnittivät Tuomaksen huomion. Mies alkoi keskustella seurueen kanssa samalla, kun minä laadin tuskissani viestiä. Kun olin tuhonnut toistakymmentä luonnosta, päädyin yksinkertaiseen.

Mä en oo enää neitsyt. 

Ilmoitusta seurasi miltei välitön emojeiden virta ja kymmeniä kysymyksiä, joihin vastasin virnistellen ja pää pyörällä, kunnes sain tilaisuuden tiedustella, miten vaikuttaisin vähemmän söpöltä ja viattomalta. Parin tarkentavan kysymyksen jälkeen Lenalta tuli kommentti.

Sä et taidakaan olla mikään arkinen Toyota vaan salamannopea Ferrari. Mä niin haluaisin tavata sen Tuomaksen.

Ja sitten:

Jotain viettelevää päälle. Luo tunnelmaa. Tarjoa hierontaa tai vastaavaa. Sano suoraan, mitä sulla on mielessä. Ei siihen ihmeitä tarvita, jos sun asenne on oikea.

Huokaisin vähän epätietoisena. Vaatteet sentään minäkin olisin keksinyt, mutta mikä luokiteltaisiin enää vietteleväksi, kun olin esiintynyt rannalla jo bikineissä? Sitten muistin, että en oikeastaan ollut viettänyt Tuomaksen kanssa aikaa rannalla. Hierontaa? En ollut hieronut koskaan muuta kuin äitini jumiutuneita niskoja. Sitten mieleeni juolahti jotain todella yltiöpäistä, mutta kuulin korvissani myös Tuomaksen varoituksen.

Älä alota mitään sellasta, mitä sä et uskalla kattoa loppuun asti.

Osaisinko minä? Jänistäisinkö minä kesken kaiken? Vaikka Tuomas tuskin nauraisi ilkeästi, hän voisi silti nauraa.

Mies kääntyi äkkiä puoleeni, ja piilotin puhelimen nopeasti laukkuuni.

-Mitä sanot? Mennäänkö päivälliselle noiden kans? Tutustut säki uusiin ihmisiin, Tuomas kysyi iloisesti.

Ärtymys läikähti mielessäni, mutta ei minulla ollut mitään järkevää syytä kieltäytyäkään. Muuta kuin se, että olisin halunnut saada valmistautua kahdenkeskisellä päivällisellä. En kuitenkaan halunnut kuulostaa ruikuttavalta tyttöystävältä – varsinkaan kun en sitä ollut. Niinpä myönnyin niin huolettomalla äänellä kuin osasin. Kun katsahdin Elenaan, jolla oli niukkaakin niukemmat sortsit ja olkaimeton toppi, toivoin, että hotellilla olisi kauppa. Asiallisilla t-paidoilla ja tunikallani en pötkisi kovinkaan pitkälle.

________________________

En ollut koskaan tuntenut itseäni niin alastomaksi kuin silloin, kun astelin illaspöytään hotellin sisäpihalle.

Hotelli oli kaunis valkoinen, vanha rakennus, jonka sisäpihalla olevaa allasaluetta ja ravintolapöytiä reunustivat tyylikkäät pylväiköt kaikilta neljältä suunnalta. Huoneet olivat ylemmissä kerroksissa, ja kun olin tullut alas ja kohdannut portaissa minua vähän vanhemman miehen, olin heti tiennyt osuneeni asuvalinnassani oikeaan. Se, saisinko kiusaantuneisuuteni selätettyä olikin toinen juttu.

Oli käynyt ilmi, että hotellissa oli kuin olikin kauppa, ja olin ehtinyt pistäytymään siellä sillä aikaa, kun muut menivät virkistäytymään ennen kameliratsastusta. Valikoima ei ollut suuren suuri, mutta tarjolla oli huiveja, saronkeja ja bikinejä, ja niistä valitsin mieleiseni kokonaisuuden.

Ostaminen oli ollut helppoa. Pukeminenkin oli vielä menetellyt. Mutta kun päivällisaika koitti, ja minun piti avata ovi käytävään, pakokauhu uhkasi tarttua minuun. Mitä minä yritin todistaa itselleni tai Tuomakselle? Eihän mies ollut vaatinut minulta mitään. Ja sitten…Älä aloita mitään sellasta…

Tuomaksen pehmeä ääni, joka oli ollut täynnä lupausta, oli saanut minut työntäytymään ovesta ja astelemaan askel kerrallaan ravintolaan. Kuulin miehen äänen nytkin, kun lähestyin pöytää. Hän istui osin selin minuun, eikä nähnyt minua heti. Antonio taas näki, ja vaikka hän vaikutti varsin asialliselta aviomieheltä, huomasin, että hänen silmänsä käväisivät nopeasti vartalollani. Tyytyväisyys ja odotus kipristelivät vatsanpohjassani, ja kävelin pöydän ääreen.

Vasta silloin havaitsin, että Elena oli parkkeerannut Tuomaksen viereen, kun taas Antonion vaimo Carla istui tämän toisella puolella. Suuttumus kuohahti sisimmässäni ja katsoin, mihin minun ilmeisesti oli määrä mennä istumaan. Pyöreän pöydän toiselle puolelle. Eikö Tuomas ollut viitsinyt pitää minulle paikkaa?

Rohkeuteni uhkasi taas pettää, mutta potkaisin itseäni persuksille. Olin jo puolialastomana päivällispöydässä ja minä saisin yhden iilimatomaisen espanjattaren häädettyä, jos niin tahtoisin.

-Tässä on varmasti minun paikka, sanoin hunajaisella, mutta päättäväisellä äänellä Tuomaksen takavasemmalta.

Sekä Elena että Tuomas käänsivät päätään.

-Joo mä sanoin, että sä tuut kohta…, mies aloitti, mutta sitten hänen äänensä kuoli.

Hänen silmänsä laajenivat ja sitten ne vaelsivat vartalolleni. Olin ostanut hyvin ohuet ja pienet, oranssit narubikinit, joiden minimaalinen yläosa tuntui ennemminkin paljastavan kuin peittävän rintani. Rintojeni kummuista huomattava osa oli esillä jo niiden koon vuoksi, ja nännini pysyivät hädin tuskin piilossa.

Bikinit eivät olleet halvimmasta päästä: niiden kangaskolmioita piti yllä pari suurta, kullanväristä metallilenkkiä, ennen kuin lähellä niskaa lenkit muuttuivat paksuksi, kauniiksi nauhaksi, joka solmittiin niskaan. Alaosa oli niin niukka, että se paljasti pakaroitani miltei yhtä paljon kuin aiemmin paheksumani Elenan bikinit, ja myös lantiolla oli molemmin puolin kaksi metallilenkkiä, joista sitten lähti nauhat, jotka sai solmittua näyttäviksi, suloisiksi ruseteiksi.

Jaloissa minulla oli korolliset, kullanväriset pistokkaat ja lanteilla kaupasta löytämäni kullanvärinen huivi, joka oli niin ohutta ja harvaa neulosta, että se oli käytännössä läpinäkyvä. Olin taitellut huivin niin, että se laskeutui toiselle lanteelleni ja paljasti toisen sääreni reittä myöten ja suurimman osan bikinien alaosan etupuolta.

En edes huomannut, kun Elena siirtyi jotain mutisten toiselle puolelle pöytää. Katsoin lumoutuneena, kun Tuomas katsoi minua. Hän oli katsonut minua ennenkin nälkäisesti, mutta nyt olin selvästi yllättänyt hänet täydellisesti. Himo jyskytti suonissani kuin tauti, enkä osannut edes istuutua, ennen kuin mies kohotti katseensa. Tuomaksen silmissä leimahteli ja hänen suupielensä olivat kiristyneet ilmiselvästä halusta, mutta myös jostain muusta. Epätoivosta? Suuttumuksesta?

-Miten musta tuntuu, että sä et tuonu noita Suomesta?, hän totesi silmäluomet raskaina ja sanat kulmikkaina, terävinä.

Hymyilin yhtä hunajaisesti kuin olin äsken puhunut ja laskeuduin istumaan.

-Saahan tyttö shoppailla, sanoin pakotetun kevyesti.

Miksi Tuomas vaikutti niin kireältä? Olinko ylittänyt mauttomuuden rajan tai jotain? Eikä hän edes tiennyt vielä kaikkea. Jalkovälini tuntui paljaalta ja herkältä bikinien housuosan kangasta vasten, sillä Lena oli usuttanut minut ajelemaan alapääni paljaaksi. Aivan loppuun asti en ollut mennyt, mutta kuitenkin niin pitkälle, että kaikki muu karvoitus oli tiessään häpykummulla olevaa pientä kolmiota lukuunottamatta.

Tuomas päästi kurkustaan tukahtuneen äännähdyksen ja aloitti sitten:

-Mä en tiedä, mitä sä teet, mutta ei sun tartte yrittää olla jotain muuta kuin mitä sä oot vain siksi, että joku muu pukeutuu tuolla tavalla.

Jo muutenkin huojuva itsevarmuuteni uhkasi romahtaa, mutta kun mies taas loi katseensa minuun, se oli niin hurjan myrskyinen, että melkein kuulin jyrinän korvissani. Sydämeni jyskytti korvissani, kun vastasin vain hiukan vapisella äänellä:

-En mä yritä mitään. Mä vaan haluan näyttää tänään tältä.

Pidin tauon, sipaisin ylös koottuja hiuksiani ja lisäsin sitten käheästi:

-Ja myöhemmin mä vien loppuun sen, mitä mä aloitin.

En uskaltanut katsoa, miltä Tuomas näytti sen sanottuani, vaan käännyin viimein muuhun pöytäkuntaan. Seurue oli seurannut suomenkielistä sananvaihtoamme uteliaan näköisinä.

-Ihanat bikinit, Elena totesi vähän vastentahtoisen mutta rehellisen kuuloisesti.

Upposin hetkeksi keskustelemaan naisten kanssa varsinaisen hotellimme kaupan valikoimista ja sitten vaihdoimme mielipiteitä päivän kohokohdista. Tilasin tunisialaista couscousia ja lasin viiniä, ja vasta kun ruoka tuli, uskalsin vilkaista taas Tuomakseen. Mies oli istunut tavallista hiljaisempana koko sen ajan ja nytkin hän tuijotti mietteissään alaviistoon ja pyöritteli haarukkaa lautasellaan.

Jännitys kiertyi sisääni kuin korkkiruuvi, ja harkitsin jo kysyväni, mikä oli vialla. En kuitenkaan tehnyt niin. Yritin  keskittyä ruokaani, mutta olin niin levoton ja kiihtynyt, etten maistanut paljon mitään. Haarukoin kaiken kuitenkin loppuun, sillä emme olleet päivän mittaan syöneet muuta kuin kevyen lounaan. Kun naiset sitten ehdottivat pulahtamista altaaseen, suostuin menemään mukaan. Minun oli kuuma, vaikka aurinko oli laskemassa ja ajattelin, että viileä vesi rauhoittaisi hermojani. Muilla naisilla oli hellemekot bikiniensä päällä, joten heiltä kesti hetken riisuutua, mutta minä irrotin vain huivin lanteiltani ja hyppäsin nopeasti veteen.

Kun kuulin takaani loiskahduksen ja naurua, kuvittelin Elenan tai Carlan tulleen altaaseen, mutta olin väärässä. Käännyin vedessä ympäri ja näin Tuomaksen. Hän oli riisunut t-paitansa, mutta cargosortsit hänellä oli yhä yllään.

-Alotetaanko sitten heti, mies sanoi hitaasti, silmät palaen ja kauhoi minua kohti.

Potkin vettä ja peruutin huomaamattani kohti altaan seinämää. Minusta tuntui kuin minua kohti olisi syöksymässä juna, enkä minä päässyt raiteilta pois.

-Mitä?, kysyin yllätettynä ja – myönnettäköön – vähän pelokkaana.

-Se sun loppuun vieminen, hän täsmensi ja ui minut kiinni.

Kuulin hämärästi, kun Carla ja Elena molskahtivat altaaseen, mutta en mitään muuta. Tuomas painoi minut altaan nurkkaan ja tarttui nopeasti lanteisiini. Sitten hän nosti minua, jotta ylävartaloni nousi esiin ja antoi silmiensä liukua ylitseni. Hänen ilmeensä kuvasti niin monia tunteita, etten osannut lukea sitä, mutta välinpitämätön hän ei ollut. Ei todellakaan. Tuijotin Tuomaksen kasvoja henkeäni pidätellen ja odotin sydän takoen, mitä hän aikoi sanoa. Tai tehdä.

-Tiesitkö sä, että tää viritys, jota sä varmaan kutsut bikineiksi, on märkänä läpinäkyvä?, hän kysyi tiukasti.

Vilkaisin alaspäin. Tuomas ei ollut täysin oikeassa, muttei aivan väärässäkään. Nännini, jotka olivat nipistyneet veden vaikutuksesta ja kiristyivät nyt hyvää vauhtia Tuomaksen läheisyydestä, kuulsivat kankaan läpi ja törröttivät tiukasti istuvaa kangasta vasten.

-Ei ne kyllä…, henkäisin, mutten ehtinyt loppuun, kun Tuomas nurkan ja oman vartalonsa tarjoaman suojan turvin vetäisi yläosan toista kolmiota sivuun ja paljasti rintani.

Hän laski päänsä ja painoi suunsa kivikovalle rinnankärjelleni. Hätkähdin ensin ja vilkaisin hätääntyneenä ympärilleni. Sitten mies imaisi ja puraisi kovemmin kuin kertaakaan aikaisemmin. Selkäni painui kaarelle ja voihkaisin, .

-Etkö sä halua olla kiltti tyttö enää, kun sä oot makuun päässy? Ehkä sä haluut kokeilla muitaki miehiä, kun sun päällä ei oo oikeestaan rihman kiertämää? Julkisella paikalla, hän sanoi samalla kulmikkaalla äänellä, jota hän oli käyttänyt aiemmin.

Tuomaksen suu liukui olkapäälleni ja hän näykkäisi ohutta ihoa hampaidensa väliini, ennen kuin nuolaisi.

-Et sä…onhan Elenallaki…en mä haluu muita…, sopersin hengästyneenä ja uskomattoman kiihottuneena.

Hän kuulostaa omistavalta. Hän ei kuulosta kovinkaan kiltiltä. Ja hän tuli minun perääni.  

Mies puristi minua tiukemmin itsensä ja altaan seinän väliin, ja kiersin huokaisten sääreni hänen ympärilleen.

-Elena on pukeutunu kuin nunna tähän verrattuna, hän mutisi melkoisen epäoikeudenmukaisesti samalla, kun siirsi toisen kätensä puristamaan rintaani.

-Tuomas. Me ei voida. Ei täällä. Joku tulee kohta sanoon…, yritin katkeilevalla, hengästyneellä äänellä.

-Totta.

Sana oli kuin piiskan sivallus, ja siinä samassa Tuomas irrotti otteensa, peitti rintani ja tarttui käteeni. Elena ja Carla kelluivat toisessa päässä, ja olin näkevinäni kateuden välähdyksen Elenan kasvoilla, kun Tuomas suurin piirtein raahasi minut altaasta. Sanoimme nopeat hyvästit seurueelle ja sitten lähdimme kohti huoneitamme, minä pehmein polvin.

Kun huomasin Tuomaksen kävelevän omalle ovelleen, sain sekavasta mielentilastani huolimatta sanottua päättäväisesti:

-Ei.

Tuomas käännähti katsomaan minua silmät viiruina.

-Ai nytkö se on ei. Mitä tää on olevinaan?, mies sähähti silmät niin villeinä, että mielessäni käväisi, oliko sittenkään ollut viisasta tökkiä uinuvaa petoa.

Olin sentään kuitenkin aivan noviisi.

-Ei kun…mennään mun huoneeseen, töksäytin hermostuneena ja silti omituisen järkähtämättömänä.

Tuomaksen ilme lientyi hieman, ja avasin oven omaan huoneeseeni. Pujahdin nopeasti sisään miehen edellä, otin esille puhelimen ja kytkin sen huoneessa oleviin kaiuttimiin. Kun käännyin Tuomasta kohti, hän näytti siltä kuin ei olisi aivan tiennyt mitä tehdä.

Hyvä. Kerrankin näin päin. 

-Istu, sanoin hiljaisella, jännittyneellä äänellä ja viittasin kohti sohvaa.

-Toivottasti mun ei tarvi istua pitkään, kun mun housut on ihan märät, Tuomas sanoi kireästi.

Olisin halunnut hymyni olevan viettelevä, mutta se taisi olla ennemminkin värisevä.

-Se ei oo mun vika.

-On se, mies vastasi ja istuutui sohvalle.

Painoin musiikin päälle, ja Sam Tinneszin Play With Firen hidasrytminen, viettelevä melodia alkoi soida huoneessa. Tunsin, kuinka jalkani vapisivat, kun kävelin Tuomasta kohti. Asetuin hänen eteensä ja potkaisin kengät pois, mutta huivin jätin lantiolleni. Vaikka huoneessa oli viileää, minulla oli niin tuskallisen kuuma, etten edes huomannut märkiä bikineitäni.

Tuomas katsoi minua silmiin otsa rypyssä ja nuolaisin huuliani. Hän ojensi kättään, mutta karkasin kauemmas ja puistin päätäni. Sitten ojensin kädet oikeaan asentoon, keinautin lantiotani ja vartaloni lähti liikkeelle.

Olin käynyt aikoinaan vatsatanssitunneilla aika useinkin, kunnes gradun tekeminen ja syventävät opinnot olivat vieneet kaiken aikani. Tanssi oli aina saanut minut tuntemaan itseni naiselliseksi ja aistilliseksi, ja olin päättänyt nyt saada viestini perille sekä vartaloni että sanojen avulla.

Näin, kuinka Tuomaksen suu puristui kiinni. Kuinka hänen aataminomenansa liikahti, kun hän nielaisi. Kuinka hänen suunsa sitten puhalsi ilmaa ulos ja jäi raolleen. Näin, kuinka hänen kuumat silmänsä käväisivät välillä silmissäni, ennen kuin lähtivät aina uudestaan liikkeelle ja kartoittivat jokaista neliösenttiä vartalostani.

Liikuin lähemmäs miestä, kun koko päivän kehoani piessyt odotus ja himo nousivat uusiin korkeuksiin. Kehoni liukui ja aaltoili, se värisi ja keinui, ja lantioni hakkasi hitaassa, sensuellissa tahdissa. Pyörähdin Tuomaksen edessä, ja kun käännyin takaisin häntä kohti, laskin käteni hänen olkapäälleen samalla, kun pidin vyötäröni ja lantioni liikkeessä.

-Mä pystyn muuhunki kuin söpöön ja viattomaan, henkäisin hiukan hengästyneenä ja kaiken epäröintini kadottaneena.

Tuomas nosti uudestaan kättään ja tällä kertaa annoin hänen koskettaa minua. Hänen sormensa laskeutuivat vyötärölleni ja kuin noiduttuna hän tuijotti kättään ja sen alla keinuvaa vartaloani. Liu’uin lähemmäs, tunkeuduin hänen sääriensä väliin ja kuljetin kättäni hänen niskallaan.’

-Mä haluan, että sä teet mulle, mitä sä haluut. Just niinku sä haluut, sanoin äänellä, joka oli matalaa, käheää huokailua.

Sanat tuntuivat olevan kuin taikaisku. Tuomaksen molemmat kädet nousivat vyötäsilleni ja alkoivat sitten liikkua ylöspäin. Kappale oli vaihtunut, mutta vaikka sekin oli hidastempoinen, minun alkoi olla vaikeaa pysyä mukana.

Painoin silmät kiinni ja keinautin itseäni niin, että vatsani viisti Tuomaksen poskea. Juuri silloin mies saavutti rintani ja nykäisi bikinien kangaskolmiot syrjään, rintojen sivuille. Kun hänen kovat sormensa puristivat pehmeitä kumpujani, vartaloni lakkasi tanssimasta ja suustani pääsi pitkä, onnellinen valitus.

Kädet katosivat rinnoiltani ja tunsin niiden vaeltavan pitkin kylkiäni taas alas. Kun ne livahtivat lantiollani olevan huivin alle, raotin silmäluomiani ja nostin toisen jalkani täysin vaiston varassa miehen reidelle. Tuomas tarttui yhtä aikaa molempiin bikinien alaosaa kiinni pitäviin nauhoihin ja avasi rusetit nopealla nykäisyllä auki. Hän kiskaisi pienen vaatekappaleen pois, ja kun hänen kämmenensä painui turpeana ja pyörryttävän kiimaisena sykähtelevään paljaaseen jalkoväliini, tarrasin hänen päähänsä molemmin käsin ja vikisin kuin haavoitettu eläin.

-Ootko sä ajellu tän vuotavan pikku pillun mua varten?, mies kysyi niin tummalla äänellä, että se tuntui hämärtävän  huonetta.

-O-olen, sopersin ja pyöräytin lantiotani miehen kättä vasten.

-Tuhma tyttö. Sun siveät punastelut taitaaki olla pelkkää pintaa.

-Ehkä, huokaisin.

-Sano mulle mitä sä haluat, Tuomas vaati ja työnsi yhden sormensa sisääni.

Ähkäisin, kun sokea himo kiiti pitkin hermoratojani aina sormenpäihini ja varpaisiini asti.

-Mähän sanoin, että sä päätät…

-Sano se ääneen, ja mä teen sen sitten, miten mä haluun.

-Mä haluun…haluun, että sä…seksiä…, änkytin tuskissani ja pumppasin itseäni miehen sormea vasten silmät kiinni.

-Nussia. Naida. Haluutko sä, että mä nain sua? Käytä oikeita sanoja, Tuomas kysyi kireällä äänellä.

Niin rumia sanoja. Niin rumia.

-Et sä oo mikään äikän opettaja, huokaisin ja painoin kynteni miehen päänahkaan niin, että hän kirosi.

-En. Mä oon laaja-alainen erityisopettaja, Tuomas murisi ja yhtäkkiä hän nousi, tempaisi minut syliinsä ja laski sohvalle selälleen.

-Ja sä tarvit opetuksen.

Päässäni pyöri ja katsoin ripsieni välistä, kun mies riisui housunsa.

-Sano se. Tai mä vannon, että mä kävelen täältä pois.

En uskonut sanaakaan. Tuomas näytti ylittäneen sellaisen rajan, jonka takaa ei käännytty pois. Kiemurtelin hiukan sohvan sileällä kankaalla, nostin toisen jalkani koukkuun ja laskin toisen maahan. Kun Tuomas asettui polvilleen reisieni väliin, silmäni vaelsivat kuumeisina lihaksikkaalla, hoikalla vartalolla ja raudankovana seisovalla, suurella kalulla. En jaksanut enää kiusata miestä saati itseäni. Ääneni kuulosti silkinpehmeältä ja syntiseltä, kun sanoin:

-Mä haluun, että sä nait mua.

Tuomas henkäisi ja kumartui hetkeksi ylleni. Ajatukseni olivat kadonneet, ruumistani tuntui takovan tulikuuma rankkasade, enkä heti tajunnut, että hän nyki huivin tiehensä. Kun mies oli valmis, hän nousi taas polvilleen, hymyili miltei synkästi ja käski:

-Ota noi taivaalliset rinnat käsiis. Mä haluun kattoa, kun sä hierot niitä.

Lipaisin huuliani ja nostin käteni rinnoilleni. Aloin pyöritellä valkoista, paisunutta lihaa käsissäni, ja suustani pääsi pieniä inahduksia samalla, kun tuijotin suoraan Tuomaksen tummina palaviin silmiin.

-Kokematon, mutta niin ihanan kiimainen, mies mutisi.

Sitten hän tarttui lantiooni ja nosti sen ilmaan. Ennen kuin ymmärsin, mitä oli tapahtumassa, sääreni lepäsivät Tuomaksen rintaa ja olkapäitä vasten. Silmäni laajenivat, mutta kiihko kupli sisälläni entistä rajumpana. En saanut aikaa sopeutua uuteen asentooni sekunteja pidempään, kun Tuomas painoi kalunsa pilluani vasten ja hieroi itseään edestakaisin.

Uikutin nautinnosta ja unohdin tehtäväni.

-Hiero niitä rintoja, kulta, tai mä lopetan, mies uhkasi tuimasti.

Nipistin tottelevaisesti rinnankärkiäni. Uusi sarja hekumallisia äännähdyksiä pääsi suustani ja tartuin rintoihini lujemmin. Juuri silloin Tuomas aurasi sisääni yhdellä ainoalla lujalla työnnöllä. Silmäni nipistyivät kiinni, ja parkaisin ääneen niin kovaa, että huone kaikui. Mies tuntui tunkeutuvan edellisiäkin kertoja syvemmälle, ja hänen elimensä hieroi minua niin taivaallisesti, että minusta tuntui kuin pillussani kipinöisi.

-Kato mua, kuulin Tuomaksen komentavan.

Avasin taas silmäni ja katsoin yläpuolellani kohoavaa hahmoa. Tuomaksen kasvot kuvastivat raakaa, alastonta himoa. Sellaista joka oli saatava tyydytettyä hinnalla millä hyvänsä. Tunsin pilluni kouristuvan valtavalla voimalla miehen ympärille, ja kun vartaloni nytkähti, mies lähti liikkeelle.

Se oli kuin hän olisi vetänyt minut mukanaan raivostuneena pauhaavan rajuilman silmään. Ylävartaloni vavahteli avuttomana, rintani värisivät ja keinuivat käsissäni, ja joka kerta, kun Tuomaksen lantio iski jalkoväliäni vasten, kuulin pilluni märät maiskahdukset. Huohotin suu avoinna, kun silmäni tuijottivat Tuomaksen lasittuneisiin, nautinnosta siristyneisiin silmiin. Miehen kalu jyski sisääni niin, että sisälläni kipinöinyt piste tuntui kasvavan koko ajan ja levittävän yhä kirkkaampana palavia säkeniään jalkoväliini ja vatsaani.

-Sä olit oikeassa…, Tuomas puuskahti raskaasti hengittäen.

-Sä et todellakaan näytä nyt söpöltä tai viattomalta, kuulin korvissani.

Sääreni alkoivat vapista, kun Tuomaksen heltymättömät työnnöt saivat pilluni kiristymään ja puristumaan yhä tiukemmin hänen kalunsa ympärille. Säkeneet sisälläni olivat muuttuneet jo roihuavaksi maastopaloksi ja tunsin, kuinka sietämättömän herkulliset liekit juoksivat pakaroilleni, selkärankaani, vatsalleni.

Vartaloni alkoi kivettyä odotuksesta ja se heittelehti yhä rajummin miehen naidessa minua pidättelemättömästi ja ilman hienotunteisuuden häivääkään. Puristin rintojani kovempaa, puskin vastaan sen minkä siinä asennossa kykenin, ja lopulta g-pisteeni tuntui räjähtävän kuin huolimattomasti käsitelty ilotulitevarasto.

Silloin minä yksinkertaisesti putosin. Putosin tyhjyyteen täynnä mustaa valoa, joka sykki sisälläni ja ympärilläni, syöksyin tilaan jossa minulla ei ollut nimeä tai osoitetta, ja ainut mitä aistin oli pilluni ahne supistelu ja nautinnollinen kirkuna, joka kiiri ympärilläni.

Olin vielä keskellä orgasmini syvintä pistettä, kun Tuomaksen vauhti kiihtyi ennestään. Hän takoi sisääni kuin mieletön, kiskaisi lopulta lantioni kiinni itseensä, ja siinä samassa kirkaisujeni seassa kuulin miehen kurkusta nousevan murinan, joka kasvoi lopulta pitkäksi, karheaksi huudoksi.

Kun kliimaksini viimein alkoi talttua, Tuomas päästi minut otteestaan ja romahti päälleni. Makasimme hetken hiljaisuudessa. Miehen suu kulki hikisellä ohimollani ja poskellani, ja minä silittelin miehen selkää. Kun Tuomas lopulta puhui, hänen äänensä oli ahdistunut.

-Satutinko mä sua? Oliko se liikaa?

Nautinnosta sumuiset aivoni eivät heti käsittäneet kysymystä. Tuomas kohottautui päälläni ja katsoi minua silmiin.

-Maria. Millanen olo sulla on?

En voinut ymmärtää, miten mies saattoi olla huolissaan siitä, miltä minusta oli tuntunut, kun olin lauennut niin räjähtävästi ja mielihyvä väreili yhä koko kehossani.

-Etkö sä nähny ja kuullu, miltä musta tuntui? Ja tuntuu, kysyin hämmentyneenä ja katsoin etsien tummiin, vihreisiin silmiin.

-Näin, mutta…mä menetin kaiken kontrollin. Aivan kaiken. Mä en normaalistikaan…mutta että sun kans… Se ei ollu mun tarkoitus.

Syvä naisellinen tyytyväisyys syöksähti sydämeeni. Olin onnistunut paremmin kuin olin toivonutkaan. Hymyilin Tuomakselle ujosti ja vedin hänet takaisin päälleni. Sitten kuiskasin hänen korvaansa:

-Ehkä se ei ollu sun tarkoitus. Mutta se oli mun tarkoitus.

-Hävytön letukka.

Puna hiipi poskilleni, kun ajattelin kaikkea, mitä olin juuri tehnyt.

-Punasteleva hävytön letukka, tarkensin miehen korvaan ja lisäsin:

-Joka tarvii vielä paljon erityisopetusta.

Kommentit (0)