HYMYTYTTÖ 8

Parin päivän päästä Tuomas ehdotti parin päivän retkeä Tunisiin ja Sidi Bou Saidiin. Matkakassani ei ollut tyhjä, mutta mihinkään ylimääräisiin yöpymisiin minulla ei ollut enää varaa, mutta mies houkutteli minut mukaan ja ilmoitti sen olevan osa hänen anteeksipyyntöään.

Sidi Bou Saidin sanottiin olevan turistirysä, ja niinhän se varmaan olikin. Mutta se oli myös häikäisevän kaunis vanha kylä valkoisiksi rapattuine rakennuksineen, joita koristivat siniset ovet ja ikkunaluukut. Kylä polveili korkealla Välimeren rannikolla ja oikeista paikoista saattoi nähdä meren rannan alasviettävine rinteineen. Sellainen paikka löytyi myös pienestä, ylellisestä hotellista, jonne Tuomas minut vei.

Hotelli on oli vanha, upea huvila, jonka käytäviä vaeltamalla saattoi löytää solisevan suihkulähteen, pienen uima-altaan tai baarin mahtavine näköaloineen. Huoneet sijaitsivat kolmessa kerroksessa sisäpihaan päin, mikä sulki hälisevän maailman pois korviltamme ja toi huoneeseen kaivattua viileyttä. Huoneemme lattia oli koristeltu mosaiikein kuten koko rakennuksessa ja kalusteet oli verhottu itämaisin, värikkäin kankain.

Kiertelimme kujilla, söimme yksinkertaista mutta herkullista ruokaa ja tein muutaman pienen rihkamaostoksen, kun Tuomas keskittyi valokuvaamaan näkymiä. Kun kiusasin häntä hänen tauottomasta räpsimisestään, mies vastasi tyytyväisen kuuloisena:

-Mä otan nyt valokuvia kun voin. Normaalisti ne on mun opastettavat, jotka kuvaa. Ja siinä sivussa ne astuu suonsilmään tai nyrjäyttää nilkkansa, ja mä saan keskittyä auttaan ne pois pinteestä.

-Mitä sä teet tolla määrällä kuvia? Mä en osaa kuvitella sua miehenä, joka täyttää albumeita matkamuistokuvilla.

-Sä oot monesta asiasta surkean tietämätön Hymytyttö. Mä päädyin ainaki osittain matkailualalle sen vuoksi, että mä aloin jo nuorena kulkeen luonnossa ja valokuvaamaan kaikkea näkemääni.

Tajusin äkkiä, että minulla ei ollut yhtä ainutta kuvaa Tuomaksesta ja kysyin hiukan ujosti:

-Osaatko sä olla linssin etupuolellakin? Tossa on tosi hieno ovi, jota sä voisit koristaa.

-Mä en tiedä, kumpi koristaa kumpaa, mutta kyllä mä siihen seisomaan voin mennä, mies vastasi kevyesti ja nojautui valkoiseen ovenpieleen niin, että ovi jäi näkyviin.

Käteni alkoivat äkkiä vapista, kun kohotin puhelimeni. Tuomaksen huulilla väreili pieni hymy, hän nojasi kädet hiekanväristen kesähousujensa taskuissa seinään ja tuntui katsovan kamerankin läpi suoraan silmiini. Otin varmuuden vuoksi useamman kuvan, ja ahdistava paine rinnassani kasvoi joka otoksella, kun ymmärsin, että kuvat olisivat ainoa konkreettinen muisto, joka minulle tästä suhteesta jäisi käteen. Lopetin kuvaamisen ja päätin jatkaa ei-konkreettisten muistojen keräämistä.

Nieleskelin hetken sanattomana ja sitten sanoin miehelle käheästi:

-Mä haluun mennä hotellille. Sun täytyy taas opettaa mua.

-Mun mielestä sä kehityt sitä vauhtia, että sä voit kohta alkaa opettaa mua, Tuomas virnisti ja työnsi itsensä irti seinästä.

Hän tuli luokseni, veti minut itseään vasten ja kysyi silmät paheellisesti kimaltaen:

-Tanssisitko sä mulle taas?

Poskeni alkoivat punertaa. Olin tanssinut Tuomakselle edellisiltanakin – pelkässä kullanvärisessä huivissani, kunnes hän oli kesken liikkeitteni tarttunut minuun, miltei heittänyt vuoteeseen ja kiivennyt päälleni kuin petoeläin. Yritin vastata nenäkkäästi.

-Mun ei olis koskaan pitäny tanssia sulle. Susta tulee raakalaismainen luolamies, kun mä teen niin.

-Ja siitähän sä tykkäät. Mun on vieläki vaikea uskoa, että sulla oli pokkaa siihen show’hun alun alkaenkaan.

Minun oli vaikea uskoa sitä itsekään. Tällä kertaa minulla oli kuitenkin muuta mielessäni.

-Mä haluun kiittää, sanoin sydän takoen ja lisäsin:

-Tästä retkestä. Ja kaikesta. Ja oppia samalla jotain.

Tuomas katsoi minua uteliaasti, mutta lähti kanssani mukisematta hotellille. Kun mies sitten painoi oven kiinni takanamme, käännyin häntä kohti hermostuneempana kuin oli oikeastaan syytä. En uskonut, että Tuomas vastustelisi sitä, mitä minulla mielessäni, mutta jostain syystä – jo kertyneestä kokemuksestani huolimatta – tämä tuntui hankalalta. Kyllä, olin tanssinut Tuomakselle ja harrastanut hänen kanssaan seksiä jo useissa asennoissa, mutta en ollut oikeastaan pyytänyt itse mitään. Ainakaan ennen kuin aivoni olivat niin himon sumentamat, että häveliäisyys ei tullut enää mieleenikään.

Tuomas näki ilmeeni ja hän sanoi:

-Jos se tuntuu noin vaikeelta, me ei tehdä sitä.

-Ei se oo vaikeeta. Tai en mä usko, henkäisin nolona ja tunnustin:

-Mua nolottaa vaan sanoa tää ääneen.

-Toimivan seksisuhteen kulmakivi on kommunikointi, Tuomas sanoi niin vakavalla ja virallisella äänellä, että unohdin vaivautuneisuuteni.

Minulta pääsi hihitys.

-Seksologi. Siinä sulle toinen potentiaalinen ammatti. Runoilijan lisäksi.

-Mä en osaa runoilla kuin silloin, kun mä häpeen itteeni humalassa, Tuomas vakuutti ja kysyi:

-No? Mikä tää sun pyyntö on?

Karautin kurkkuani ja silmäilin muka kiinnostuneena huoneen nurkassa olevaa itämaista lamppua, kun sanoin:

-Sähän sanoit, että sä…sä fantasioit joskus siitä, että mä otan sulta suihin. Ehkä sä haluaisit, että mä tekisin niin?

Pidättelin henkeäni, mutta lopulta minun oli päästettävä ilma purkautumaan ulos, kun huoneeseen syntynyt hiljaisuus vain kesti. Vilkaisin varovaisesti Tuomasta. Tämä tuijotti minua kuin olisi yrittänyt päästä perille jonkinlaisesta arvoituksesta. En ollut aivan odottanut tällaista reaktiota. Olin lukenut ja kuullut ystäviltäni, että miehet nauttivat suuseksistä kovasti.

-Etkö sä haluu?, kysyin varovaisesti ja vähän pettyneenä.

Ajatus oli tuntunut minusta syntiseltä, mutta myös kiihottavalta. Varsinkin, kun Tuomas oli itse tuottanut minulle monta kertaa niin suurta nautintoa suullaan.

-Totta helvetissä mä haluun, mies vastasi hitaasti.

-Mutta ei sun tarvi mun vanhojen…tai no, nykyistenkin fantasioiden takia tehdä mitään, mikä tuntuu kiusalliselta.

-Musta tuntuu vaan vähän kiusalliselta puhua tästä. Ehkä sä voisit istua tohon nojatuoliin ja mä…ehkä mä meen polvilleen sun eteen?, ehdotin asiallisella äänellä.

Hymy alkoi kimallella Tuomaksen silmissä ja sitten se levisi hänen kasvoilleen.

-Sun toinen ammatti vois olla liikenteenohjaaja. Hyvä on. Mä meen nojatuoliin. Mutta ensin sä tuut mun syliin.

Mies istuutui suureen nojatuoliin ja veti minut sitten syliinsä. Hän huulensa etsivät omani, hänen kätensä kulkivat pitkin tunikan peittämiä kylkiäni ja sitten ne liukuivat ohuille, leveälahkeisille housuilleni tunnustelemaan reisiäni ja takamustani. Suustani pääsi pieni onnellinen inahdus, kun hän nuolaisi huuliani ja veti sitten pääni niin tiukasti otteeseensa, etten olisi pystynyt irrottamaan suutani hänen huuliltaan, vaikka olisin halunnut. Minä en halunnut.

Vähitellen Tuomas hivutti tunikan päältäni, sitten rintaliivit ja lopulta hän taiteili housutkin yltäni niin, että kiemurtelin miehen sylissä pelkissä alushousuissa. Hänen päänsä laskeutui rinnoilleni ja hänen toinen kätensä piteli hiuksiani tiukassa otteessa, kun toinen vaelsi jalkoväliini.

-Sun pikku vittu on litimärkä, mies kuiskasi rintaani vasten.

Vartaloni nytkähti, kun hävytön sana ui tajuntaani. Uhkauksistaan huolimatta Tuomas ei ollut vielä käyttänyt sitä nimenomaista sanaa, ja mieleeni ajelehti, voisiko pyynnölläni olla jotain tekemistä asian kanssa.

Tuomas hieroi pilluani pikkuhousujeni päältä ja tunsin itsekin, kuinka märiltä ne tuntuivat. Niin märiltä, että kosteus ei enää pysynyt niiden suojissa, vaan oli alkanut tihkua niiden ulkopuolelle, sisäreisilleni. Puristin reisiäni yhteen niin, että Tuomaksen käsi jäi niiden suojiin ja voihkaisin:

-Sua varten.

Tuomas nosti päätään ja murahti:

-Avaa mun paita.

Aloin vapisevin käsin avata Tuomaksen luonnonvalkoisen pellavapaidan nappeja, mikä oli kammottava urakka, kun miehen suu työskenteli rinnoillani ja käsi jalkovälissäni. Kun yritin hivuttaa paitaa pois päältä, hän puraisi nänniäni niin että vinkaisin ja sanoi:

-Ei. Jätä se vaan auki. Nouse seisomaan.

Himosta jyskyttävä vartaloni ei tahtonut totella, kun nousin jaloilleni ja Tuomaksen eteen, kuten oletin hänen haluavan. Mies katseli minua päästä jalkoihin ja nyt, kun en ollut hänen sylissään, levottomuus alkoi juosta hermoratojani pitkin. Olin kyllä ostanut pienet bikinit, tanssinut ja heittäytynyt hetken vietäväksi, mutta tämä oli jotain erilaista. Penis oli minulle vieläkin melko tuntematonta aluetta ja sen ottaminen suuhun…oli tekniikkakysymyksiä…Osaisinko minä? Mitä jos satuttaisin miestä?

Aivan kuin olisi nähnyt kasvoiltani äkillisen epävarmuuteni, Tuomas sanoi:

-Tuu tänne ja riisu mun housut.

Astahdin miehen luo ja kumarruin. Olin kehittynyt vaatteiden riisumisessa ja käsieni tärinästä huolimatta sain Tuomaksen housut ja alushousut pois, kun tämä nosti lantiotaan. Miehen kädet vaelsivat lantiollani ja puristuivat pakaroilleni, kun pujotin housuja hänen reisiltään. Kun housut putosivat myttynä nilkkoihin, hän kiskaisi pöksyni alas ja mutisi:

-Mä haluun, että sä teet sen alastomana. Kosket ittees samalla, kun otat suihin.

Peräännyin hiukan, kun Tuomas potkaisi housunsa sivuun. Hänen pitkä vartalonsa retkotti rennon näköisenä nojatuolissa. Hänen käsivartensa lepäsivät käsinojilla, hänen rintakehänsä näytti herkullisen kullanruskealta valkoista paitaa vasten, ja hänen silmänsä olivat kiinnittyneet yllyttävinä silmiini.

Aivoni tuntuivat juuttuneen paikoilleen. Kosket ittees? Sen lisäksi että…En ehtinyt sen pidemmälle, kun Tuomas hymyili minulle silmät kaventuen ja sanoi pehmeästi:

-Tulehan sitten. Polvilles.

Mies avasi reisiään ja nielaisin. Tämä oli menoa.

Astahdin taas Tuomaksen luo, tällä kertaa hänen avoimien polviensa väliin ja polvistuin kömpelösti hänen jalkojensa juureen. Silmäni laajenivat, kun näin miehen kalun ensimmäistä kertaa niin läheltä. Vaikka olin pidellyt sitä kädessäni ja hyväillyt sitä, se oli aina ollut käsivarren mitan päässä minusta. Ainakin melkein.

Nyt kivikova kulli seisoi vain senttien päästä kasvoistani. Se näytti niin suurelta. Paksulta. Mahtuisiko se suuhuni? Miltä se maistuisi? Mitä jos vahingossa puraisisin?, ajattelin äkillisessä paniikissa.

-Pelottaako?, kuulin Tuomaksen samettisen äänen yläpuoleltani.

Ei tietenkään pelottanut. En ainakaan myöntäisi sitä mistään hinnasta enää tässä vaiheessa.

-E-ei, vastasin hengästyneesti ja tartuin kaluun epäröiden.

Vilkaisin mieheen nopeasti.

-Mitä mä teen?, kysyin niin rohkeasti kuin osasin.

Tuomaksen silmät leiskuivat tumman metsänvihreinä ja hän kehotti:

-Purista sitä tiukemmin. Ja nuolaise. Kärkeä.

Tiukensin otettani. Tuomas tuntui jännittyvän. Sitten laskin päätäni ja nuolaisin. Mies päästi sihahtavan äännähdyksen.

-Hyvä tyttö. Nyt…runkkaa hitaasti ja nuole samalla. Kuin jäätelöä. Koko alueelta.

Suljin silmäni ja keskityin. Liikutin hitaasti kättäni ja nuoleskelin Tuomaksen terskaa. Se maistui hiukan suolaiselta ja kuin…sateelta. Hyvältä. Kun pyöräytin kieltäni terskan reunamilla ja suutelin kalun kärjestä puristautunutta nestettä, Tuomas päästi matalan korahduksen.

-Jatka samalla tavalla, mutta älä…tuo kättä aivan ylös. Nuole koko pituudelta. Varsinki alapinnalta.

Asetin kieleni pitkälle varrelle ja hieroin kielelläni kokeilevasti ylöspäin. Tuomas voihkaisi, ja kun silmäni vilahtivat hänen silmiinsä, hän näytti siltä kuin olisin kiduttanut häntä.

-Nyt. Jatka…noin, mutta työnnä sormes sinne kiimaiseen pikku pilluun ja hiero ittees, hän sanoi melkein tuntemattomalla, karkealla äänellä.

Tuomaksen ilme oli niin kiehtova, etten saanut silmiäni irti siitä. Sujautin sormen kivistävään, märkään pilluuni ja inahdin nautinnosta, kun sain käteni asentoon, jossa hieroin sekä g-pistettäni että klitoristani.

-Just noin. Ja nyt sä jatkat.

Hieroin ja nuolin kalua kielelläni, pumppasin sormeani sisääni ja päästin samalla pieniä huokaisuja. En tiedä miksi, mutta se tuntui paljon hävyttömämmältä ja kielletymmältä kuin varsinainen yhdyntä. Ehkä siksi, että olin näennäisesti alisteisessa asemassa. Ehkä siksi, että näytin todellisuudessa olevan niskan päällä. Ehkä siksi, että Tuomas näytti ajautuneen jonnekin, missä ei kuiskittu kauniita sanoja tai laskettu leikkiä. Vielä kauemmas kuin silloin kun olin yllyttänyt häntä naimaan minua.

-Ota se suuhun. Huulet tiukasti ympärillä, kuulin yltäni terävän ähkäisyn.

Liu’utin kieleni ylös ja avasin suuni. Syljestä märkä kulli liukui suuhuni ensin terskan mitalta, sitten pidemmälle.

-Voi saata…syvemmälle. Ime sitä ja runkkaa sitä noilla ihanilla, punaisilla huulilla.

Sanat putoilivat ylleni kuin tikarit, terävinä ja nopeina. Ja siivottomina. Niin likaisina. Suustani pääsi epäselvä äännähdys, kun pilluni sykähti sormeni ympärillä, ja otin miestä suuhuni niin pitkälle kuin pystyin. Imaisin lujempaa ja aloin liikuttaa hitaasti päätäni.

Kuulin Tuomaksen huohottavan, ja kun kohotin silmäni hänen kasvoihinsa, ne olivat vääristyneet primitiivisestä, raivoisasta kiimasta. Pulassa. Minä olen pulassa, mielessäni käväisi kaukaisesti, enkä välittänyt vähääkään. Kiihdytin hiukan tahtia, imaisin vähän lujemmin vain nähdäkseni millainen vaikutus sillä olisi, ja miehen käsi lennähti kuin ammus hiuksiini.

Suuri nyrkki tukisti hiuksiani niin, että päänahkaani kihelmöi, ja se painoi minua nopeasti alaspäin, vielä syvemmälle. Kalu liukui nieluuni saakka ja haukoin henkeäni, kun yökkäysrefleksi sai minut kakomaan. Tuomas päästi minut ylemmäs, mutta piteli edelleen kiinni hiuksistani.

-Syvemmälle. Kieltä kans, hän ärisi.

Olisin voinut pelästyä, mutta jostain syystä kiihotuin vain entisestään miehen avuttomasta, eläimellisestä nautinnosta. Sukelsin taas niin syvälle kuin pystyin, hieroin kielelläni koko ajan paisuvaa kalua  ja jatkoin itseni hieromista. Kun pääsin taas ylemmäs ja imaisin Tuomaksen terskaa tiukasti, hän urahti kärsivästi ja sähähti:

-Mä en tuu sun suuhun. Ylös.

Nousin järkälemäinen himo ja pienen pieni levottomuus sisälläni rymisten, ja kun Tuomas tarttui käsivarteeni ja talutti minut vuoteelle, minusta tuntui, etteivät jalkani osuneet maahan.

-Tuhma Hymytyttö saa eka kertaa takaapäin, mies ilmoitti äänellä, joka oli yhtä periksiantamaton kuin suomalainen peruskallio.

Minä todella olin tuhma. Kullia imevä narttu. Kuumeissani himosta kuin kissa kiima-aikaan.

Menneisyyden ahdistava muottikin siitä, mitä ihminen ei saanut tai mitä hänen piti olla, kääntyi oudolla tavalla sisälläni yllykkeeksi, joka vain lisäsi jokaista soluani kourivaa kiimaa.

-Niin, kuiskasin nöyrästi ja kuulin Tuomaksen naurahtavan kireästi.

-Kiipeä kontilles tohon sängylle ja ota sängynpäästä kiinni. Ainaki alkuun.

Tein työtä käskettyä ja miltei heti Tuomas oli takanani. Tunsin hänen kullinsa töytäisevän pakaroitani, kun hän veti lantiotani taaksepäin, ohjasi reisiäni enemmän auki ja sängynpäätyä puristavia käsiäni kauemmas toisistaan. Hänen kätensä siirsivät avoimet hiukseni toisen olkapään ylitse, ja sitten sormet liukuivat kokeilevasti paksuiksi turvonneilla häpyhuulillani ja sisäreisilläni, jotka olivat kiimaisesta tuskasta liukkaat.

-Täydellistä, mies kuiskasi korvaani, upotti sormenpäänsä pilluuni ja hampaansa niskaani.

Kiljaisin kivunsekaisesta mielihyvästä, joka oli minulle täydellisen uusi. Tuomaksen toinen käsi kupertui rinnalleni lujemmin kuin koskaan aiemmin, ja samalla kun hän hieroi koloani, hän mutisi minulle silkkisellä äänellä:

-Jos mä oisin tienny, mikä taivas sun suussa piilee, mä oisin ottanu sen käyttöön jo paljon aiemmin.

Miehen sanat, lujat otteet ja uusi asentoni saivat minut lopullisesti radaltani.

-Sä saat sitä…niin usein kuin haluut, huohotin tietämättä mitä puhuin ja jatkoin piinatulla äänellä:

-Nussi mua. Kovaa.

Tuomas nipisti nänniäni ja puraisi niskaani uudestaan.

-Hymytyttö on niin kiimassa, että se kohta itkee, hän sihisi.

-Niin…, äännähdin surkean anovasti.

Minä todella kuulostin siltä, että melkein nyyhkäisin.

Mies otti lantioni pihtimäiseen otteeseen, ohjasi kullinsa jalkoväliini ja jysäytti itsensä sisään niin, että kirkaisin. Kun hän oli perillä, hän puristi molemmat kätensä rinnoilleni. Silmissäni välähteli tähtiä silkasta raa’asta nautinnosta. Se tuntui eläimelliseltä. Se oli eläimellistä. En ollut harrastanut seksiä sillä tavalla vielä kertaakaan. Ensimmäisellä kerralla Tuomas oli työntynyt sisääni takaapäin, mutta hellästi ja kyljellään ja hän oli ollut kuin minua ympäröivä turvallinen huopa. Muilla kerroilla – villeilläkin – olin nähnyt hänen silmänsä ja olin pystynyt ottamaan hänestä kiinni.

Tuomas alkoi liikkua ja kun hän porasi sisääni, minä todella sain tietää, mitä nussiminen tarkoitti. Pitelin sängynpäädystä kiinni kuin pelastusrenkaasta, kun mies takoi sisääni niin että silmissäni tuntui pimenevän. Rintani huusivat piinasta ja nautinnosta, ja pilluni tuntui ahtautuvan nopeasti yhä tiukemmaksi, kunnes Tuomaskin ärisi:

-Tää ahne, tiukka pilluhan syö mut kohta sisään.

Pilluni puristui kuulemastani entistä tiukemmin miehen ympärille, ja takapuoleni heilahteli alkukantaisessa rytmissä miehen lantiota vasten. Tuomas irrotti toisen kätensä rinnaltani ja vei sen paljaille häpyhuulilleni. Lantioni heilahti uudestaan ja uikutin hekumasta, kun miehen raudankova kulli hieroi pilluani ja hänen sormensa sivelivät häpyäni ja klitoristani.

-Haluutko sä…kokeilla…jotain vielä…tuhmempaa?

En kyennyt miettimään. Koko sisikuntani oli yhtä kirkuvaa hälytysajoneuvon valoa, sykkivää, äänekästä, tulossa kohti.

-Oo-oh…joo, jostain sisältäni tuli.

Minut tempaistiin taaksepäin niin, että otteeni sängynpäädystä irtosi. Pääni putosi tyynylle ja käsivarteni molemmin puolin päätäni. Tunsin Tuomaksen käden liukuvan selälläni, nostavan takamustani pystympään ja sitten hän painoi toisen kätensä niskalleni ja hivutti toisen taas jalkoväliini.

Mies oli onnistunut liikauttamaani minut niin, ettei hänen kalunsa ollut liukunut minusta ulos. Makasin avuttomana sängyllä takapuoli pystyssä, Tuomaksen koura niskaani puristaen, hänen kullinsa seivästämänä. Kun mies alkoi taas liikkua, armotta ja nopeasti, varoitusvalot alkoivat leimahdella kaikkialla vartalossani, kun kiidin kohti väistämätöntä rysähdystä. Tarjosin takamustani, työntelin sitä epätoivoisesti miehen kalua vasten ja ähkin mielihyvääni ääneen, kun Tuomas otti minut toisin kuin koskaan ennen. Todella otti.

Törmäsin orgasmiin kuin taivaalta maahan kiitävä meteoriitti. Samalla hetkellä, kun vartaloni iskeytyi taaksepäin ja kiinni Tuomaksen lantioon, tunsin hänen odottamatta työntävän sormensa peräaukkooni. Vartaloni tuntui hajoavan väkivaltaisen kliimaksin voimasta, ja minusta tuntui kuin olisin sinkoillut palasina ympäri huonetta. Paruin ääneen, ja pillustani ja peräaukostani leviävät kouristukset ravistelivat koko vartaloani. Ne tekivät melkein kipeää, mutta olisin silti voinut viettää loppuelämäni siinä repivässä nautinnon tunteessa.

Tuomas seurasi ärähtäen perässä miltei heti. Hän piteli vääntyilevää vartaloani kiinni samalla, kun hänen kalunsa syöksi siemennestettä sisääni niin, että hänen vartalonsa vapisi. Huohotin ja uikutin vielä alkaessani laskeutua siitä paheellisesta taivaasta, jossa olin juuri vieraillut. Tuomas irrotti otteensa niskastani ja laskeutui osittain päälleni.

-Mä en toivu tosta ehkä ikinä, hän murahti korvaani.

Minulla oli tunne, että kaikesta kokemattomuudestani huolimatta voisin omasta puolestani jättää sanan ”ehkä” pois lauseesta.

_______________________________

Viimeiset päivät kuluivat onnellisessa usvassa, mutta mitä lähemmäs kotiinlähdön hetki hiipi, sitä lujemmin rintaani puristi myös koko ajan tukahduttavampi ja ahdistavampi kylmä koura. Kiertelimme Tunisin vanhan kaupungin kapeakatuista labyrinttiä, eksyimme sinne ja maksoimme paikallisen museon oppaalle yltäkylläisen summan, jotta pääsimme takaisin ulos. Kävimme kameliajelulla oliivilehdossa. Vietimme aikaa uiden meressä tai altaassa ja söimme illallisia, joiden aikana katseemme lukittuivat toisiinsa kerta toisensa jälkeen.

Illallisten jälkeen tulivat aina yöt. Lumoavat, maagiset yöt, jotka sotkeutuivat muistikuvissani toisiinsa. Yhteenlomittuneet sormemme lakanoita vasten. Tuomaksen suuri käsi puristuneena reiteni ympärille. Kieleni kulkemassa miehen solisluulta kaulalle. Miehen raskas paino päälläni. Kirkaisuni, vaikerointini, huohotukseni, nyyhkäisyni.

Viimeisenä iltana jännitys välillämme oli jo kireää kuin viulunkieli. Olimme viettäneet yömme joko minun tai Tuomaksen huoneessa, ja nytkin mies lepäili sängylläni, kun harjasin hiuksiani ennen sänkyyn kiipeämistä.

-Mitä sä aiot tehdä, kun sä tuut kotiin?, Tuomas kysyi kepeän kuuloisesti, mutta olin kuulevani jotain muutakin hänen äänessään.

Varovaisuutta. Harkintaa. En ollut varma. Yritin vastata sillä tavalla, etten aiheuttaisi turhaa ahdistusta miehelle.

-En mä tiedä. Suunnittelen tulevaisuutta. Mä valmistun just ja ehkä mä nyt ehdin näkemään muutaki elämää kuin pelkkää opiskelua. Ja katotaan, jos mä saan apurahan…

-Aiotko sä jäädä Helsinkiin koko loppuelämäksi?, Tuomas kysyi tasaisella, välinpitämättömällä äänellä.

Sydämeni tuntui puristuvan kokoon miehen äänensävystä ja vastasin katsomatta häntä silmiin.

-No Suomessa ei voi opiskella teologiaa kuin kolmella paikkakunnalla. Ja onhan Helsinki mielenkiintoinen, kun siellä on aina jotain nähtävää, näyttelyitä ja konsertteja…

Ääneni häipyi, kun tajusin, että sillä hetkellä olisin heittänyt pääkaupungin huvitukset romukoppaan, jos vain olisin voinut seurata Tuomasta Rovaniemelle. Muistutin itseäni taas, ettei minun pitäisi rasittaa Tuomasta typerillä, vaaleanpunaisilla unelmillani. Muistutin itseäni tuhannetta kertaa, ettei suhteemme kestäisi kuitenkaan. Muistutin itseäni siitä, että Tuomas oli ensimmäinen mieheni ja suhteeni. Ei edes suhde.

Mistä minä tiesin, millaista se vielä jonkun toisen kanssa voisi olla? Sellaisen, joka asuisi samalla paikkakunnalla. Sellaisen, joka ei avoimesti vihaisi taustaani, josta minulla oli kaikesta kritiikistäni huolimatta onnellisiakin muistoja. Sellaisen, joka ehkä olisi avoimempi tiettyjen asioiden suhteen. Viimeinen ajatukseni livahti mieleeni kutsumatta, kun muistin, että Tuomas ei ollut vieläkään kertonut sitä, miksi inhosi perheeni uskonyhteisöä niin voimakkaasti.

-Mun elämä on siellä, sanoin lujemmin kuin miltä minusta tuntui.

-Niin tietysti.

Tuomas oli puristanut päiväpeitolla lepäävän kätensä nyrkkiin, kun hän kysyi:

-Mitä jos…jos mä tuun joskus käymään Helsingissä, niin haluutko sä vielä nähdä? Vaikka kahvilla tai jotain?

Kahvilla? Niin kuin joskus viiden vuoden kuluttua? Tai vaikka vuodenkin kuluttua? En halunnut kuulostaa tylyltä ja vakuutin itselleni olevani sen verran nykyaikainen, että kestäisin kyllä kahvittelut entisen rakastajan kanssa, kun olimme eroamassa hyvissä väleissä.

Rykäisin inhottavan möhkäleen kurkustani ja vastasin hiljaa:

-Joo. Totta kai. Mulla ei oo varmaan juuri asiaa Rovaniemelle, mutta jos sä…hmm…tietysti.

-Hyvä, Tuomas sanoi omituisen karhealla äänellä ja jatkoi:

-Lopeta se tukan harjaaminen. Mä sotken sen joka tapauksessa, kun sä tuut sänkyyn. Ja sä tuut nyt.

___________________________

Lentomatka kotiin oli kammottava. Olimme pakanneet tavaramme jo hyvissä ajoin, vähitellen, aivan kuin se estäisi aikaa kulumasta niin nopeasti loppuun, mutta lopulta oli aika lähteä hotellihuoneesta, luovuttaa avaimet, astua bussiin ja siitä lentoasemalle.

Minua itketti ja kuvotti, mutta muistutin tiukasti itseäni, etten halunnut kuormittaa Tuomasta kokemattoman rakastajattaren avuttomilla tunteenpurkauksilla. Niinpä tyydyin puristamaan hänen kättään koko bussimatkan rystyset valkeina, ja kun olin päässyt lentokoneeseen, mies ojensi kätensä sanomatta sanaakaan ja tartuin siihen samalla tavalla.

Emme puhuneet lentomatkalla juuri lainkaan, ellei lukuun otettu joitain teennäisiä huomioita Suomessa odottavasta säästä, ostamistamme tuliaisista tai yksittäisistä muistoistamme retkiltä. Joka hetki, puhuimmepa tai emme, halusin kirkua ja hakata päätäni koneen seinään silkasta kivusta, joka nokki minua sisältä päin kuin jokin verenhimoinen petolintu. Seurasin lennon edistymistä koneen katossa olevalta näytöltä, ja jalkani painautuivat tiukemmin lattiaan kuin olisin yrittänyt siten jarruttaa etenemistä.

Kun lentokone alkoi laskeutua, kauhuni oli muuttunut hyhmäiseksi turtumukseksi. Olin pidätellyt kyyneleitä niin pitkään, päiviä ja tunteja, että niiden paino tuntui jääkylmänä vatsassani ja rinnassani, mutta ulos ne eivät enää tulleet. Maahan laskeuduttuamme keräsin tavarani ja lähdin kohti matkatavaroiden vastaanottoa sokein silmin ja pää ajatuksista täysin tyhjänä.

Oletin automaattisesti Tuomaksen seuraavan minua samaan paikkaan ja yllätyin täysin, kun mies yhtäkkiä tarttui minua takaapäin käsivarresta.

-Ei niin nopeasti, hän henkäisi matalasti.

Käännyin Tuomasta kohti ja annoin muiden matkalaisten pujotella ohitsemme, kun tuijotin tummanvihreisiin, surullisilta näyttäviin silmiin.

-Mitä?, kysyin hiljaa.

-Mun pitää jatkaa tonne. Mun matkatavarat menee suoraan jatkolennolle.

Ei. Ei. Ei, ei, ei.

-Ai niin. Mä en tajunnu, vastasin kuristuneella äänellä ja toivoin kuulostavani edes hiukan tasapainoisemmalta kuin minusta tuntui.

-Tuota. Niinku mä sanoin, mä en oo mikään runoilija, mutta…

Tuomaksen silmät siristyivät, ja ohikiitävän hetken ajan kuvittelin näkeväni samanlaista kipua hänen silmissään, kuin mitä yritin piilottaa omistani. Hän veti minut rintaansa vasten ja otteeni matkalaukusta kirposi. Vielä kerran, mielessäni takoi, kun nostin käsivarteni hänen niskaansa. Tuomas kohotti leukaani ja kun hän suuteli minua, olin varma, että kohosimme leijumaan ja pyörimään ilmaan vastoin kaikkia luonnonlakeja.

Jäinen paine rinnassani alkoi viimein hellittää, ja itku kiristi kurkkuani niin, että haukoin henkeäni.

-Älä itke Maria. Sä teet oikein. Sä oot oikeassa.

Mies oli puhunut suutani vasten, ja kun hän kohotti päänsä, näin yksinäisen kyyneleen vierähtävän hänen poskelleen. En ymmärtänyt mitään. Mitä minä tein oikein? Missä minä olin oikeassa? Nyyhkäisin ja tajusin sormieni kietoutuneen Tuomaksen t-paidan puuvillaan kuin olisin sillä yrittänyt estää häntä katoamasta.

-Ota tää. Muistoksi. Pidä sitä, jos haluut. Tai myy se, jos…tee sille mitä haluut. Se on sulle.

Tuomas irrotti hellävaroen sormeni paidastaan ja painoi pienen nahkapussukan käteeni. Sitten hän aukaisi hiussolkeni niin, että hiukseni valahtivat avoimiksi ja hymyili pienesti.

-Ja tää on mun.

Hän kääntyi nopeasti ja käveli kohti lentokentän odotustiloja. Minä seisoin koti-Suomessa, kotikaupungissani, tutulla maaperällä, enkä koskaan ollut tuntenut itseäni yhtä eksyneeksi.

Kommentit (0)