SEIKKAILIJATAR 4

Konstantinin uhkaus leimahti koko vartaloni läpi ja mieleni kirkui. Kyllä! Ota minut! Ei minun tarvitse kävellä huomenna. Ehkä ei enää koskaan.

Konstantin perääntyi pieneksi hetkeksi määrätietoinen, kuumana kiiltävä katse lukkiutuneena silmiini. Katsoin epätodellisena hehkuvasta maailmastani, kun hän vetäisi t-paidan päältään, potkaisi kenkänsä jonnekin ja kiskaisi farkkunsa ja bokserinsa pois parissa sekunnissa.

Mies oli sanoinkuvaamattoman upea. Lihasta, pitkiä raajoja, hentoa tummaa karvoitusta ja niin pitkä ja paksu kivikovana seisova kalu, että koko ruumiini huusi hoosiannaa, vaikka olin juuri lauennut ja kovaa. Halusin ahmia häntä kaikkialta katseellani, mutta en tiennyt minne katsoa, koska halusin tallentaa koko hänen hahmonsa, joka jänteen ja lihaksen kaarteen mieleeni kuin olisin kerännyt kuvia valokuva-albumiin.

Lopulta minun ei tarvinnut päättää, sillä sain jotain paljon parempaa.

Konstantin kävi kimppuuni. Hän tarrasi minua reisien alapuolelta, levitti ne aivan auki, painautui niiden väliin niin, että tunsin kovan kalun kuumaa, märkää jalkoväliäni vasten ja kumartui ylleni. Mies ahmi kaulaani ja näykki olkapäitäni. Hän nuoli ja imi rintojani, kunnes rinnankärkieni huumaantunut tuska ulottui tykyttämään jalkoväliini. Kun hän puraisi toista rinnanpäätäni, minä ähkäisin nautinnosta. Kun hän puraisi toista ja nipisti toista, minä kaarsin selkääni ja tarjosin hänelle lisää.

Suustani putoili puolittaisia lauseita, pyyntöjä, huokaisuja ja kehoni vääntyi, nytkähteli ja kiertyi omia aikojaan aina sen mukaan kuin mihin nautinto rajuimmin iski.

Konstantin hän nousi päältäni, nosti reisiäni hiukan ylemmäs pidellen niitä edelleen niin auki kuin mahdollista — ja sitten hän pelkästään katsoi. Hän katsoi, mitä oli saanut aikaiseksi. Naista, joka makasi ruokapöydällä suu avoinna huohottaen ja silmät puoliummessa, rinnat paisuneina ja reidet avoinna, alttiisti tarjolla oleva pillu turvonneena ja valuvan märkänä. Tarjolla. Sitä minä olin. Ajatus kiihotti minua vain entistä enemmän. Kun Konstantin taas liikkui, hän nosti lantioni pöydältä ja hieroi litimärkää rakoani kalullaan. Tuijotin kohtaa, jossa hänen kalunsa kosketti minua ja aloin vapista odotuksesta.

Hän oli ollut niin kärsivällinen ja armoton, että odotin hänen kiduttavan minua lisää. Sen sijaan hän survaisi itsensä sisään yhdellä rajulla työnnöllä ja minä olin täynnä. Taivas, miten täynnä minä olin. Tunsin hänen kalunsa kaikkialla sisälläni kohdunsuulle asti ja se tuntui sietämättömän hyvältä.

Yritin liikuttaa lanteitani, mutta Konstantin pysäytti liikkeeni ja murahti karhealla, tummalla äänellä.

  • Ei. Vielä.

Hän piti minua siinä, paikoillani, pitkän hetken ja luulin jo, että minun pitäisi taas alkaa rukoilla, vaikka luoja tiesi, että sillä tuskin oli mitään vaikutusta Konstantiniin. Koko vartaloni kiristyi äärimmilleen, säärteni lihakset lukittuivat Konstantinin lantion ympärille entistä tiukemmin ja pilluni puristui epätoivoisesti Konstantinin kullin ympärille.

Sitten mies vihdoin viimein liikkui. Hän nosti lantiotani ennestään, vetäytyi melkein kokonaan ulos ja työntyi uudestaan sisään. Uudestaan. Uudestaan. Uudestaan. Hän osui minua sellaisiin pisteisiin, joita en tiennyt minussa olevankaan. Tajuntani alkoi hämärtyä, kun hän kiihdytti tahtia ja puristi lanteitani kuin pihdeissä.

Tämä ei ollut todellista, ajattelin hämärästi, kun tunsin, kuinka kiristyin kouristellen Konstantinin isoon elimeen kiinni, aivan kuin pilluni olisi köyttänyt hänen kaluaan sisäänsä. Hän ajoi sisääni yhä raivokkaammin ja kuulin korvissani hänen raskaan hengityksensä ja omat parkaisuni, voihkaisuni ja aneluni.

  • Multa tulee, multa tulee, multa tulee…, aloin huohottaa, kun kipusin taas ylemmäs ja ylemmäs, kivuliaan ylös. Kuin Mount Everestille, jossa happi loppui.
  • Senkin kiimainen pieni narttu!, kuulin Konstantinin ärähtävän ja silloin räjähtävä orgasmi löi minun ylitseni kuin hurrikaani. Tuntui kuin olisin pyörinyt villisti ilmassa samalla kuin räjähdin kappaleiksi, sirpaleiksi, palasiksi. Supistelin valtavalla voimalla miehen kalun ympärillä, lantioni vääntelehti häntä vasten ja kun kouristukseni vain jatkuivat, myös Konstantin joutui antamaan periksi.

Hän karjaisi niin kovaa, että koko naapurusto varmasti kuuli ja tunsin, kuinka hänen lämmin siemennesteensä täytti edelleen sykkivän sisukseni. Kun hän romahti päälleni, kiedoin käteni tiukasti hänen ympärilleen. Kuulin korvissani nyyhkytystä ja tajusin, että kasvoni olivat märät kyynelistä.

Kun olimme levänneet hetken ja hengityksemme olivat tasaantuneet hiukan, Konstantin kysyi minulta karhealla, matalalla äänellä:

  • Mitä sulla on huomenna?

Minä leijuin edelleen mielihyväni aalloilla, enkä heti tajunnut, että joku oli puhunut.

  • Huomenna?, hän kysyi uudestaan.
  • Huomenna, minä henkäisin.
  • Ei mitään. Ei niin mitään.
  • Hyvä, hän murahti. Mä nain sua huomenna aamusta iltaan, niin että sä ja toi sun himokas pikkuinen herkkupillu ette vähintään vuoteen tiedä, mikä niihin iski.
  • Joo, minä henkäisin tyytyväisenä.
  • Ja sit mä meen, hän kuiskasi korvaani vasten.
  • Sopii, minä myöntelin huumaantuneena.
  • Mä en tuu takasin.
  • Okei, mutisin ja suutelin hänen niskaansa.

——————————————

Oli juhannuksen jälkeinen viikko, ja minä olin tulossa hulluksi. Tällä kertaa se ei johtunut selästäni. Siihen ei enää sattunut läheskään niin paljon kuin aiemmin. Kuvauksissa oli löytynyt välilevyn pullistuma, kuten Konstantin oli arvellut, ja se paranisi kuulemma itsestään. Lääkkeiden ja fysioterapian ansiosta pystyin istumaan jotakuinkin normaalisti työpäivän ajan.

Selkäni siis oli kunnossa – ainakin melkein, mutta mieleni ei. Lauantaiyöstä ja sunnuntaipäivästä Konstantinin kanssa oli kulunut kuukausi ja hän oli pitänyt sanansa. En ollut kuullut hänestä, enkä ollut nähnyt häntä. En edes salilla. En ymmärtänyt miksi.

Se ei ainakaan voinut johtua seksistä. Se oli ollut maagista ja pyörryttävän upeaa ja olin kerännyt kokemusta sen verran, että tiesin tasan tarkkaan, milloin mies nautti. Paljon. Erittäin paljon. Tietysti minulla oli Konstantinin puhelinnumero, mutta jokin esti minua soittamasta hänelle. Hän oli ollut niin ehdoton. Hän ei tulisi takaisin, hän oli sanonut. Miksi?

Oliko minussa muka jotain vikaa? Eihän hän edes tuntenut minua. Ainakaan kunnolla. Johtuiko se siitä? Olinko minä ollut liian helppo nakki? Siinä tapauksessa hän oli tyhmä, minä ajattelin kiukkuisesti. Sellaista kemiaa kuin mitä välillämme oli, ei tavannut kuin kerran sadassa vuodessa. Luulisin. Ehkei edes niin usein.

Ajauduin taas kerran muistelemaan kolmen viikon takaisia tapahtumia.

Kun hän oli hoidellut minut ruokapöydällä, hän oli kantanut minut sänkyyn. Olimme nukahtaneet hetkeksi. Sitten olin havahtunut, katsellut häntä, sivellyt hänen hiuksiaan, poskeaan, käsivarttaan ja lopulta kiehnännyt häntä vasten niin, että olin herättänyt hänet.

Konstantin oli murahtanut kulmat kurtussa, kun oli herännyt, mutta puoliunisenakin hän oli heti tiennyt mitä tehdä. Hän oli napannut minut kiinni kuin pienen saaliseläimen, asettanut minut kontilleni, painanut pääni tyynyyn ja nussinut minua niin rajusti, että olin tarrannut tyynyyni ja purrut sitä, jotta olisin saanut tukahdutettua edes osan eläimellisistä ulvaisuistani.

Sen jälkeen emme olleet paljon nukkuneet. Konstantin oli tuottanut minulle enemmän nautintoa kuin kaikki menneisyyteni miehet yhteensä. Hän oli tuntunut tietävän vaistomaisesti, milloin tarvitsin kevyempää kosketusta ja hellempiä suudelmia ja vaikka hän osasi olla kovakourainen, hän ei ollut kertaakaan satuttanut minua todella.

Jos emme olleet nukkuneet, emme myöskään olleet puhuneet. Tai oikeammin, Konstantin ei ollut puhunut. Kun olimme syöneet aamupalaksi tekemääni smoothieta ja sämpylöitä, minä olin papattanut kuin papupata.

Herranjestas, olin höpöttänyt asiakkaiden kohtaamisesta, parhaimmista sarjoista, hauskoista tilanteista edustustapahtumissa tai baarissa, tulevista must-bileistä ja niin edelleen. Konstantin oli lähinnä tyytynyt tuijottamaan minua tutkimaton ilme kasvoillaan, vastannut hajamielisesti kysymyksiini, hymyillyt jollekin kuvaamalleni hassulle tilanteelle.

Joka kerta, kun hän oli hymyillyt, olin halunnut suudella häntä ja syödä sen hymyn suihini, niin herkulliselta se näytti.  Miehen suupielet nousivat, pienet juonteet ilmaantuivat niiden molemmin puolin ja hänen silmänsä siristyivät ja kimalsivat huvittuneesti.

Kun olimme olleet syöneet, hän oli yksinkertaisesti riisunut aamutakkini, nostanut minut syliinsä ja heittänyt – todellakin heittänyt – minut takaisin sänkyyn ja sulkenut suuni niin kuumalla suudelmalla, että aivoni olivat paistuneet kyvyttömiksi ajattelemaan mitään muuta.

En ollut koskaan kokenut mitään sellaista. Vaikka olimme viettäneet yhdessä vain yhden yön, liikkeissämme ei ollut ollut mitään arkuutta tai varovaisuutta, aivan kuin olisimme harrastaneet seksiä toistemme kanssa aikaisemmin monet monituiset kerrat. Silti joka kerta oli erilainen ja uusi — ja aivan yhtä nautinnollinen.

Sunnuntai-iltana olin joutunut jo täysin Konstantinin vartalon lumoihin.

Hän oli pitänyt lupauksensa. Minä ja himokas pikku pilluni eivät todellakaan vieläkään oikein tienneet, mikä niihin oli iskenyt — ja tuskin tietäisivät koskaan.

Kun miehestä ei ollut kuulunut viikkoon, olin käynyt parin työkaverin kanssa baarikierroksella, mutta jostain syystä löysin vikaa jokaisesta kaksilahkeisesta, joita mukamas tarkastelin mahdollisina uusina uhreina. Juhannuksen olin viettänyt ison porukan kanssa, johon oli kuulunut työkavereita ja pari muuta tuttua. Olimme menneet Pihlajasaareen, ilma oli ollut ihana ja kaikki miehet yhtä tylsiä kuin edellisinäkin viikkoina. Sama peli oli jatkunut tähän päivään asti. Vaan ei enää kauaa. Olin kiukkuinen Konstantinille ja vielä kiukkuisempi itselleni.

Se on loppu nyt. Nyt unohdat sen miehen ja jatkat elämää. Kuten hänkin on näköjään tehnyt.

Neuvoin aina muita hyppäämään mahdollisimman nopeasti takaisin satulaan, jos jostain suhteesta ei tullut mitään, ja minun piti nyt alkaa noudattamaan omia neuvojani. Ei tietenkään väkipakolla, mutta jos näkisin mukavannäköisen ja -oloisen miehen, ja hän pitäisi minusta, lähtisin hänen mukaansa. Ravistaisin Konstantinin irti minusta vaikka väkisin.

Iltapäivällä Joel kävi kyselemässä torstaiterassille lähtijöitä ja lyöttäydyin hänen ja erään Heidin mukaan töiden päätyttyä. Suuntasimme ensin Teatterin terassille keskustaan. Skannasin ympäristöä. Tylsiä insinöörejä. Kukkoilijoita. Pelimiehiä. Nössöjä.

Läpsäisin mielessäni itseäni naamaan. Mistä minä mitään kenestäkään terassilla istujista tiesin. Kun annoin katseeni kiertää aluetta uudelleen, havaitsin vastahakoisesti yhden varteenotettavan kandidaatin. Kyseessä oli ulkomaalaisen näköinen mies, joka silmäili minua kiinnostuneena. Yksi haalea kandidaatti, mutta yksikin riittikin. Minä aloin silmäillä takaisin.

Mies oli hyvin tumma, espanjalaisen tai italialaisen näköinen, keskimittainen ja hänellä oli suuret tummat silmät. Hän oli mukavannäköinen ja hyvinpukeutunut. Toisin kuin eräät, mieleeni vilahti pisteliäästi. Työnsin ajatuksen nopeasti takavasemmalle. Pidin hienovaraista silmäpeliä ulkomaalaisen herran kanssaan, ja kun Heidi ja Joel nousivat jatkaakseen, mies käveli nopeasti pöytämme ääreen ja kysyi minulta englanniksi, voisiko hän tarjota minulle drinkin. Minä myönnyin leveästi hymyillen ja istuimme jonkin aikaa hänen pöydässään hänen parin ystävänsä kanssa, minä daiquiria siemaillen.

Mies oli jonkinsortin IT-pomo ja käymässä liikematkalla Suomessa. Hän asui Klaus K:ssa ja pyysi minua mukaansa vielä yhdelle drinkille. Vedin henkeä ja kannustin itseäni. Tämä olisi helppoa. En ollut pokannut yhden illan panoa hetkeen, mutta päähänpinttymäni Konstantinista ei ollut enää terveen ihmisen touhua ja se saisi  sen pitäisi – nyt loppua.

Kävelimme leppeässä ilmassa kohti Bulevardia, minä pienessä farkkuhameessa ja kermanvärisessä twinsetissäni. Sebastianiksi itsensä esitellyt espanjalainen asetti käsivartensa melko luontevasti olkapäälleni ja annoin hänen pitää sen siinä. Huoneen ovella hän suuteli minua ja minä kysyin, oliko hänellä kondomia. Kuulemma oli. Hyvä niin.

Siinä samassa mielessäni välähti, että en ollut ajatellut minkään sortin ehkäisyä, kun olin sulanut Konstantinin käsittelyssä kuin jäätelöannos auringossa. Söin kyllä pillereitä, mutta olin yleensä tarkka kumin käytöstä.

Helvettiin sieltä häiritsemästä, ärähdin muistoilleni.

Konstantin on poissa, eikä tule takaisin. Sebastian on tässä. Minä en kehitä pakkomielteitä. Minä rakastan seksiä. Konstantin on poissa. Poissa!

Sebastian suuteli minua uudestaan ja yritin hurmaantua. Avasin huuliani raolleen ja kieleni liukui Sebastianin suuhun ja kaikki oli oikein miellyttävää. Tunsin pientä värinää vatsanpohjassani, kun hän puristi minua takapuolesta ja veti minut kiinni itseensä ja housujen alla ilmiselvästi seisovaan kaluun.

Siirryimme vuoteelle ja annoin kaiken tapahtua. Suljin mieleni ja yritin nauttia. Miehen kädet rinnoillani, suu jalkovälissäni, kova suurehko kumin peittämä kalu, vieras mies jahtaamassa nautintoaan minun päälläni. Tuijotin kattoon, hieroin klitoristani ja silitin hajamielisesti Sebastianin selkää, kun hän työntyi minuun kerta toisensa jälkeen ja ähki espanjalaisia sanoja.

Kun mies laukesi ja siirtyi pois päältäni – onneksi se ei kestänyt kauaa – sain hierottua itselleni pienen orgasmin, kun tyhjensin pääni kaikesta. Ei tulivuorenpurkauksia tai hajoamisen tunnetta. Käänsin selkäni Sebastianille. Hän puristi minut itseään vasten ja pyysi minua jäämään yöksi, mutta kieltäydyin kunniasta. Sanoin, että minun olisi vielä tänään oltava jossain muualla.

Jossain muualla. Minusta todellakin tuntui siltä, että minun pitäisi olla jossain muualla.  Mutta missä, siitä minulla ei ollut aavistustakaan. Ei ainakaan Klaus K:ssa ventovieraan miehen sängyssä.

Kun astelin ulos hotellista, tunsin oloni hämmentyneeksi ja pettyneeksi. Espanjalainen ei ollut auttanut ollenkaan. Itse asiassa minua hiukan inhotti ja jostain syystä epäilyttävä kosteus tuntui punkevan silmieni takaa silmäripsilleni. Katsoin puhelintani. Kello oli vasta kahdeksan. Minun pitäisi saada puhua jonkun kanssa, eikä vaihtoehtoja ollut paljon.

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *