TÄHTI 5

Duncanin vihainen karjaisu kaikui huoneistossa, ja Vilhelm nousi pystyyn. Hän katosi tyhjä ilme kasvoillaan yläkertaan ja palasi miltei heti.

-Kone on poissa. Minä en ymmärrä…

Pelko ja pahoinvointi väänsivät vatsaani niin, että sain tehdä tosissaan töitä, etten olisi oksentanut.

-Katsotaan ensin mitä tämän linkin takana on, Duncan äyskäisi ja otti läppärinsä, joka oli sohvapöydällä.

Olin istunut nojatuolissa, mutta lennähdin välittömästi Duncanin kylkeen, kun tämä istuutui Vilhelmin viereen. Kylmä hiki tuntui nousevan iholleni kuin kuura, ja olin kykenemätön puhumaan. Minulla ei ollut aavistustakaan, mitä vieressäni istuvat miehet ajattelivat videota katsoessaan enkä edes välittänyt, tuijotin vain ruutua.

Vilhelm pani makuuhuoneessaan parikymppistä, vaaleaa tyttöä takaapäin hurjaa vauhtia. Tyttö parkui nautinnosta ja Vilhelm nimitteli tätä tyrkyksi ja lutkaksi. Seuraavaksi mies oli lähempänä neljääkymmentä olevan kauniin tummaverikön reisien välissä. Naisen kaikkia vaatteitakaan ei ollut riisuttu. Vilhelm vaati naista panemaan vielä samana päivänä aviomiestään ja nainen myönteli auliisti ja hengästyneesti. Naiset vaihtuivat vaihtumistaan, mutta kun Natalie tuli kuvaan, tajusin, että jos minusta oli materiaalia, sitä olisi tulossa pian.

Kurkussani tykytti kuvottava odotus, enkä huomannut puristavani kättä kaulallani ja toista vatsallani. Olin laskenut naiset ja videossa oli avuliaasti mainittu aina päivämäärä. Vilhelm ei tyytynyt päivässä välttämättä yhteen naiseen, ja tajusin kristallinkirkkaasti millainen hiekanjyvänen olin miehen valloitusten joukossa. Kun katsoin Natalieta ottamassa Vilhelmiltä suihin, kauhuni otti uusia kierroksia. Natalie oli polvillaan olohuoneen lattialla ja Vilhelm sohvalla.

Olohuoneessa. Kuvasiko Vilhelm olohuonettakin?

Sitten se tuli. Minä peiliä vasten. Vilhelm riisumassa minua. Suomenkielinen sananvaihtomme. Vilhelmin karkea ääni, kun hän tivasi suuri kulli jo hiukan sisälleni tunkeutuneena, oliko poikaystävälläni huono mielikuvitus. Oma kiihkeä, myöntävä kirkaisuni. Vilhelmin rivot kehut.

Vuotava, kokematon pillu. Incredible fuck. Kympin vittu. 

Videota oli selvästi editoitu, mutta oli kuin tekijä olisi vieraasta kielestä huolimatta osannut ottaa mukaan kaiken raskauttavimman todistusaineiston. Kun seuraava otos siirtyi makuuhuoneeseen, luulin olevani taas vuorossa, mutta sen sijaan Vilhelmin sängyssä oli upea, pitkäsäärinen punapää, josta näkyi välähdyksiä vähän kaikissa tietämissäni asennoissa Vilhelmin sängyssä.

Kaikkien sisälläni taistelevien viheliäisten tunteiden rinnalle nousi vihdoin myös kova ja teräksinen viha.

Niin vähän minä olin Vilhelmille merkinnyt. Olin uhrannut niin paljon ja Vilhelmille olin ollut pelkkä kertakäyttöesine. Kuten kaikki muutkin maailman naiset.

Vaikka kyllähän minä olin tiennyt, ajattelin katkerasti. Olin tiennyt, ja sekä Vilhelm että Duncan olivat suorastaan vääntäneet sen minulle rautalangasta. En vain ollut halunnut tietää. Olin antanut seksuaalisen vetovoiman, flirttailun ja kehujen nousta päähäni ja uskonut olevani edes hiukan erityisempi. Kun ilmaannuin taas videokuvaan, katse sekavana ja Vilhelmin kulli poraamassa sisääni, en voinut enää katsella. Tiesin mitä oli tulossa, ja odottamani sanat tuntuivat monistuvan sisälläni jo etukäteen kuin virus.

Tiukka pieni bändäri. Vitun ihana jakorasia.

Olin kykenemätön puhumaan, sillä huuleni tuntuivat jäätyneen kiinni, mutta tavoitin Vilhelmin katseen. Miehen tavallisesti niin itsevarmat ja hyväntuuliset kasvot olivat kalvenneet entisestään, ja hän pudisti päätään, kuin joku olisi kumauttanut häntä nuijalla päähän. Duncan nojautui taaksepäin ja kysyi hiljaa:

-Oliko sinulla täällä eilen illalla joku nainen? Tai kävikö joku muu?

Syntyi hyytävä hiljaisuus. Vilhelm ei vastannut mitään, mutta pystyin lukemaan vastauksen jo hänen kasvoiltaan.

Ymmärsin, että edellisiltana Vilhelmillä oli ollut jälkeeni vielä uusi nainen sängyssään. Se oli minua uhkaavan painajaisen rinnalla pienen pieni yksityiskohta, mutta jostain syystä se tuntui pisteeltä iin päällä siinä nöyryytykseni tilassa. Tunsin, kuinka suuret, pulleat kyyneleet vierähtivät poskilleni, mutten pystynyt liikahtamaan jähmettyneestä olotilastani saati tekemään mitään muuta.

-Lydia oli täällä yötä. Hänen on täytynyt viedä kone, mies lopulta myönsi matalalla, hiljaisella äänellä.

Hätkähdin henkilökohtaisesta helvetistäni hereille, kun Duncan puuskahti:

-Lydia! Ethän sinä vittu voi olla tosissasi.

-Minä join aika reippaasti eilen…minun ja Iiriksen välillä tapahtui jotain sellaista, että…enkä osannut…ja sitten Lydia soitti ja vaikutti niin omalta itseltään…mutta eihän tällainen kuvaaminen ole laitonta ja…ja…suurin osa kyllä tiesi, että heitä kuvataan. Saan nämä videot vain omaan tarkoitukseen. Olen sen kerran lakimieheltä tarkistanutkin…

-Ilman suostumusta se on laitonta. Se tehtiin laittomaksi vajaa vuosi sitten. Satuin itsekin vain lukemaan asiasta. En tiedä, onko pelkkä kuvaamisesta tietäminen sama kuin suostumus.

Duncan oli puhunut lattealla äänellä ja piti tauon. Sitten hän jatkoi turhautuneena:

-Mutta Lydia? Ihminen, joka viimeksi päätyi terapiaan ja mielisairaalaan, kun kävi sängyssäsi. Mitä sinä ajattelit?

Duncan tuijotti edelleen tietokoneen ruutua, vaikka video oli päättynyt ja hänen kätensä tavoitteli puhelinta.

– Lydia on soitellut minulle nyt aika monta kertaa…ja olen vastannut, kun minun kävi häntä vähän sääliksi…ja kuten sanottua, olin aika humalassa. Kun hän oli aamulla hävinnyt, olin vain tyytyväinen ja…Mutta kaikkihan oli salasanan takana, Vilhelm selitti häpeilevän näköisenä.

-Eihän kotitietokoneen salasanan murtamiseen tarvita kuin joku kohtuullisen osaava pikkurikollinen. Kuinka monta muuta seksivideota koneella on?, Duncan kysyi jo väsyneellä äänellä.

-Ei muita. Minä siirrän ne yleensä…tikuille.

Duncanin ilme jähmettyi yhtäkkiä entisestään ja hän käänsi päänsä Vilhelmiä kohti:

-Mitä sinä tarkoitit, että sinä saat nuo videot…?

Kuulin kaiken vain puolella korvalla, sillä mieleni myllersi ja jauhoi omaa järkytystäni ja seurauksia, joita tällainen seksivideo minulle saattaisi tarkoittaa. Eihän minua otettaisi tosissaan enää musiikkipiireissä eikä paljon muissakaan piireissä. Minulle naurettaisiin kuukausia. Ehkä vuosia. Olisin ehkä lopun ikääni poikaystäväänsä pettävä lutka ja Vilhelmin tiukka pieni bändäri. Jos saisin levytyssopimuksen, saisin sen taatusti kera vihjailevien ehdotusten ja sillä ehdolla, että suostuisin ottamaan lehdistössä irti kaiken Vilhelmin kanssa viettämistäni hetkistä.

Havahduin, kun Duncan alkoi puhua puhelimeen niin nopeasti, että sanat tuntuivat tulittavan ilmaa kuin konekivääri. Tajusin, että Vilhelmin turvallisuusasiantuntija oli oman toimensa ohella editoinut Vilhelmille videoita hänen seksisessioistaan jo vuosia. PR-yhtiöstä ja lakifirmasta oli tulossa pian ihmisiä managerin ja levy-yhtiön väen lisäksi. Vilhelmin pitäisi pysyä poissa näkyviltä, kunnes päätettäisiin, miten asian suhteen edettäisiin. Vilhelm ja Duncan sopivat alustavat toimenpiteet puhelimen päässä siitä, miten videon kopioita ruvettaisiin metsästämään.

Minä istuin paikoillani hiljaa ja mitään sanomatta. Kun puhelut lopulta loppuivat, Duncan tarttui hellästi edelleen kurkkuani puristavaan käteeni ja sanoi hiljaa:

-Mene vierashuoneeseen. Ulkona on toimittajia. Taloudenhoitaja tuo sinulle, mitä tarvitset ja voit itse hakea ruokaa keittiöstä.

-Missä…?, aloitin poissaolevasti, sillä en siinä mielentilassa muistanut, missä suuren talon vierashuoneet olivat.

En saanut lausetta loppuun. Nyyhkäisin raskaasti, ja käteeni painettiin jälleen valkoinen kangasnenäliina. Kuulin Duncanin ilmeettömän äänen:

-Kulje tämän huoneen läpi noista ovista ja käänny käytävästä vasemmalle. Siellä on parikin valmiiksi sijattua makuuhuonetta.

______________________________

Viikon päästä makasin sängyllä ja tuijotin seinää kuten joka päivä videon leviämisen jälkeen. Kukaan ystävä- ja tuttavapiiristäni ei halunnut olla kanssani tekemisissä lukuun ottamatta paria vanhinta ystävääni, jotka hekään eivät olleet pystyneet salaamaan inhoaan siitä, miten olin kohdellut Saulia. Sain törkyisiä ehdottelu-, haukkuma- tai pilkkaviestejä sekä tutuilta että tuntemattomilta kaikkia sosiaalisen median kanavia pitkin. Minulta udeltiin suhteestani Vilhelmiin. Minut poistettiin kaverilistoilta.

Oli käynyt kuten olin pelännyt. Video oli saavuttanut Suomen vain muutaman tunnin kuluttua tultuaan ilmi, ja Sauli oli saanut sen vähän myöhemmin käsiinsä. Hän oli soittanut ja suominut minua niin viiltävin sanoin, että hän ei selvästikään ollut niin mielikuvitukseton kuin olin kuvitellut. Puhelu oli loppunut sanoihin saatanan huora.

Sitten hän oli jakanut videon Facebookissa ja tägännyt minut siihen. Sitä en olisi koskaan uskonut Saulista. Monet ihmiset, joita olin luullut ystävikseni tai ainakin kavereiksi olivat kommentoineet videota: haukkuneet Vilhelmiä seksiaddiktiksi, nauraneet sinisilmäisyydelleni ja panetelleet minua kaikilla mahdollisilla nimillä.

Äiti oli itkenyt. Isä oli sanonut, että olin pilannut heidänkin maineensa. Ettei hän ollut kasvattanut minua sillä tavalla. Pikkusiskoni oli hämillään ja häpeissään saamastaan huomiosta koulussa. Perheeni oli yrittänyt suojella mummojani ja pappaani, mutta kun uutinen videosta oli levinnyt skandaalilehteen ja siinä oli ollut kuvia minusta ja Vilhelmistä strategiset paikat pois leikattuina, naapurit olivat tehneet tehtävänsä.

Minut oli vapautettu tehtävistä toistaiseksi, kun Duncan ja valtava koneisto ihmisiä, joka suojeli Vilhelmiä ja The Beltiä tekivät työtään. Duncan oli saattanut minut sunnuntai-iltana takaisin asuntooni samaan aikaan, kun Vilhelm oli antanut lehdistölle ensimmäisen lausuntonsa. Mies kävi aika ajoin kertomassa, mitä Facebook, YouTube ja muut sosiaalisen median kanavat tekivät videon poistamiseksi. Yritys hyvä kymmenen, ajattelin lannistuneena. Pimeästä netistä video löytyisi niin kauan kuin Internet oli olemassa.

Brittilehdet keskittyivät revittelemään lähinnä Natalien ja Vilhelmin välisellä seksisuhteella, mutta minäkin olin saanut kunnian esiintyä jutuissa, kun lehdet olivat saaneet selville, että olin Vilhelmin avustaja ja petin videolla poikaystävääni. Olin lukenut uutisia Internetissä ja katsonut niihin usein liitetyn videon, jolla väsyneen näköinen Vilhelm oli pahoitellut seksivideota. Hän oli kertonut häiriintyneen henkilön varastaneen hänen tietokoneensa. Hän oli luvannut korvata naisille koituneen kärsimyksen. Miehen lakimies totesi, että lähes kaikki olivat nähneet kuvaruudut kuvaustilanteessa, ja että näin ollen kyseessä ei voinut olla salakatselu eikä varsinkaan rikos. Tietenkään.

Vilhelm oli yrittänyt soittaa minulle muutaman kerran ja pyytänyt saada tavata. En tiennyt, halusiko hän neuvotella, kuinka maailmani ja maineeni romahtaminen voitaisiin hyvittää vai selitellä asioita parhain päin. Suussani oli maistunut sappi, mutta olin hymyillyt, kun olin kuunnellut melkoisen nöyriä ääniviestejä. Kerrankin mies pyysi jotain, mitä hän ei saanut tuosta noin vain. Olin vastannut tekstiviestein etten jaksanut.

Suljin silmäni ja päässäni soi taas uudenlainen melodia. Sitä oli viime päivinä tapahtunut usein. Ilmeisesti häväistykseni oli pistänyt luovuuteni kukoistamaan. Nousin vuoteesta ja tallensin melodian muiden joukkoon. Silmäilin sanoituksia, joita myös olin laatinut jo useita. Yksi oli englanninkielinen, ja vaikka oloni oli jatkuvasti kivettyneen tuskainen, pistin merkille, että sanat sopisivat pienen muokkauksen jälkeen hyvin juuri säveltämääni kohtalokkaaseen, surumieliseen melodiaan. Sanat kertoivat minä-muodossa henkilöstä, joka tuntee olevansa aivan alaston ja silti täysin näkymätön ihmisten edessä.

Tuijotin sanoja ja painoin kädet kasvoilleni. Sanoitus tuntui naurettavan mitättömältä omaan tilanteeseeni verrattuna. Itku yritti tunkea ulos kurkustani ja nousin nopeasti tietokoneeltani. Ei ainuttakaan kyyneltä enää, ajattelin vihaisena samalla, kun ryntäsin jääkaapille. Kaapissa oli pullo Pinot Gris’tä, joka kuului Duncanille, mutta olin siinä tilassa että pullon omistajuus ei minua paljon kiinnostanut.

Päässäni kehkeytyi nopea, uhmakas suunnitelma. Lontoossa minua tuskin tunnistettaisiin kaikkialla, eikä Duncan ollut ainakaan tänään kieltänyt minua lähtemästä mihinkään. Tilaisin Vilhelmin kuljettajan viemään minut jollekin klubille. Aivan sama mitä Vilhelm siihen sanoisi. Vetäisin pääni täyteen ja tanssisin, ja ehkä jopa panisin jotakuta, joka minut huolisi.

Avasin pullon, kaadoin lasin piripintaan ja join kaiken kerralla. Olin syönyt tuskin mitään päiviin, ja lämpö jysähti suoniini sekunneissa. Täydellistä. En ollut tuntenut oloani niin hyväksi pitkään aikaan. Huokaisin pitkään helpotuksesta, kaadoin nopeasti itselleni toisen lasillisen ja menin huoneeseeni etsimään sopivaa vaatetta.

Jotain helvetin seksikästä. Kun minut oli jo muutenkin pelkistetty pelkäksi Vilhelmin panopuuksi, voisin kantaa leiman ainakin ylpeydellä.

Nappasin kaapista aiemmin kauhistelemani skottiruutuisen punaisen minihameen ja nahkakorsetin. Ei rintaliivejä. Tietenkään. Pukeuduin hiukan vaivalloisesti viinin vaikutuksen ja korsetin hakasten takia, mutta lopulta onnistuin. Seuraavaksi valitsin jalkaani upeat, punaiset avokkaat. Join kolmannen lasin ja aloin hoilottaa juuri säveltämääni laulua uusilla sanoilla, samalla kun meikkasin päättäväisin vedoin. Rajasin silmäni, levitin ripsiväriä ja maalasin huuleni.

– Mikä biisi tuo on?, selkäni takaa kuului äkkiä niin, että hätkähdin ja sutaisin huulipunaa suupieleeni.

Pyörähdin kymmenen sentin koroissani aavistuksen horjuvasti ja kohtasin tummanruskeat, kysyvät silmät. Duncan näytti väsyneeltä mutta siitä huolimatta järisyttävän hyvältä. Hänellä oli päällään loistavasti istuva hiekanruskea kolmiosainen puku, joka taisteli muodin valtavirtaa vastaan kaksirivisine liiveineen ja leveine lahkeineen ja – oliko tuo todella taskukellon vitja?

Vaikka aloin olla mukavan tukevassa humalassa, kaipaus vieri lävitseni kuin leimuava tulipyörä. Sellainen minä olin, ajattelin hilpeän uhmakkaasti. Minulle oli tehty laulukin. Seksi vie ja taksi tuo. Ties mistä vielä tänä iltana ajelisin kotiin.

-Se on minun tekemäni. Sinä olet ensimmäinen…kuulija, vastasin huolettomasti ja käännyin takaisin peiliin hinkatakseni huulipunan pois.

-Soita se minulle kokonaan. Tai laula, Duncan vaati hiljaa.

Minua ei huvittanut. Olin alkanut viikon kuluessa tajuta, että olin yrittänyt miellyttää Saulia jo vuosia ja tyytynyt siihen, ettei mies juuri koskaan tullut keikoilleni tai ollut kiinnostunut musiikistani tai opinnoistani. Olin tyytynyt keskinkertaiseen seksiin. Olin tyytynyt siihen, että parisuhteessamme Saulin ura olisi tärkeämpi, koska sillä tienaisi varmasti. Sitten olin yrittänyt miellyttää Vilhelmiä ja Duncania, halunnut heitä, tyytynyt torjuntaan.

Viinin rohkaisemana nostin kädet lanteilleni ja käännyin.

-En. Minä lähden bailaamaan. .

Duncan kohotti kulmiaan ja kysyi:

-Millä? Siellä ne hyeenat odottelevat sinua portilla. Haluatko sinä päästä kuviin? Ja tuossa asussa?

Miehen silmät mittelivät vartaloani ja tuntuivat juuttuvan lyhyen hameeni helmaan. Heläytin hiprakkaisen naurun ja kohotin käsivarteni ylös.

-Joo! Minulla on maine ylläpidettävänä. Katso!

Duncanin silmät nousivat silmiini ja putosivat nahkakorsetille. Koska korsetti oli äärimmäisen tiukka ja pienempi kuin muodoilleni olisi ollut aivan säädyllistä, rintani nousivat nahan suojista ja osa nänneistäni paljastui. Miehen suu vetäytyi tiukaksi viivaksi, ja kun menin työpöydän ääreen ja otin siltä pienen iltalaukun, hän käveli taakseni ja tarttui käsivarteeni.

-Sinä et voi lähteä minnekään. Olet humalassakin.

-Vitut siitä. Minä olen mitta täynnä sitä, mitä te haluatte. Sano Vilhelmille, että minä vien koko jutun oikeuteen. Minä en tiennyt siitä olohuoneen kuvaamisesta.

Duncan käännäytti minut itseään vasten.

-Kyllä hän tietää, että sinä voit viedä jutun oikeuteen. Mutta hän maksaa sinulle hyvin. Paremmin kuin kenellekään muulle. Hän tietää kyllä tehneensä virheen ja katuu käytöstään.

Nauroin taas mutta ilottomasti ja äänekkäästi.

-Tarvittiin helvetin paljon mediahuomiota, että hän alkoi katua! Miten sinä voit tehdä yhä töitä sille limanuljaskalle? Lähtisin Suomeen heti, jos voisin, mutta minulla ei ole paikkaa minne mennä. Perheeni tai useimmat ystävistäni eivät puhu minulle ja saisin kaiken lisäksi vain enemmän paskaa niskaan, jos palaisin Helsinkiin lehdistön jahdattavaksi.

Yritin reuhtaista käsivarteni irti, mutta Duncan tiukensi otettaan.

-Sitten minä lähden mukaan. Et voi lähteä tuossa tilassa yksin. Sitä paitsi minun pitää varmistaa, että kuljettaja karistaa mahdolliset toimittajat kannoilta.

-Minä en tarvitse mitään holhoojaa…, aloitin uhmakkaasti, mutta Duncan keskeytti:

-Sinä et tunne Lontoota tarpeeksi puhumattakaan siitä, miten toimittajat täällä käyttäytyvät.

Äkkiä eräs ajatus tunkeutui ärtyneeseen mieleeni.

-Eikö sinun pitäisi olla juhlimassa Vilhelmin syntymäpäiviä? Ne juhlathan piti olla tänään?

Duncan irvisti.

-Niitä on siirretty. Nyt on tuskin sopiva aika juhlia. Varsinkaan sillä tavalla kuin Vilhelmillä on tapana.

-Kyllä kai kaikki jo tietävät, millaisia hänen bileensä ovat, totesin vähän sammaltaen ja tartuin viinipulloon.

Olin hämmästynyt, kun huomasin, että se oli miltei kokonaan juotu. Duncan otti pullon hellävaroen pois kädestäni. Hän riisui takkinsa ja liivinsä, kääri valkoisen paitansa hihat kyynärpäihin ja sanoi:

-Tätä katastrofia ei tarvitse paisuttaa enää yhtään enempää. No. Lähdetäänkö? Minulla on vip-pääsy parhaisiin paikkoihin.

____________________________

Katselin silmät suurina ympärilleni yhdessä Lontoon kuumimmista klubeista. Tila oli tunnelmaltaan industriaalinen, vauhdikas elektropop pauhasi huumaavana ympärilläni, ja valtava ihmismassa velloi musiikin tahdissa. Duncan oli törmännyt heti ovella johonkin tuttuunsa, ja kun mies oli jäänyt juttelemaan, minä olin käyttänyt tilaisuuteni paeta.

Oloni oli tarpeeksi kevyt viinistä, joten baaritiskin sijasta suuntasin tanssilattialle ja annoin raivokkaana takovan musiikin vallata ruumiini. Lanteeni alkoivat keinua, käsivarteni nousivat ylös ja suljin nautinnollisesti silmäni. Tunsin oloni huimaavan helpottuneeksi. Pääni oli vihdoin tyhjä syyllisyydestä, häpeästä, vihasta ja katumuksesta ja ohikiitäväksi hetkeksi unohdin tuhoutuneet ihmissuhteeni, irstailevan työnantajani, koko skandaalin. Olin irti kaikenlaisista odotuksista, paineista ja rajoituksista.

Valot välähtelivät silmieni takana. Ihmisten vartalot tönivät minua. Joku puristi minua lujasti takamuksesta. En edes hätkähtänyt.

Silmäni räpsähtivät auki vasta, kun hoikka, tummaihoinen nuori mies tarttui käteeni. Hymyilin leveästi ja liikahdin tyytyväisenä aivan hänen lähelleen. Tanssin hetken mustaan paitaan ja housuihin verhottua vartaloa vasten ja katselin hyväksyviin, miltei mustiin silmiin.

-Sinä olet kaunis. Mikä sinun nimesi on?, mies huusi korvaani ja painoi minua käsivarrellaan itseään vasten.

Lausuin nimeni englantilaisittain. Mies esittäytyi Seaniksi ja liu’utti kättään pitkin selkääni aina takapuolelleni asti. Hän työnsi reitensä reisieni väliin ja pujotti toisen kätensä hiusteni alle niskalleni. Olin pukenut rohkeuden puuskassani hameen alle pelkät stringit ja nyt tunsin, kuinka tanssikumppanini sormenpäät hivuttautuivat lyhyen helmani reunamille ja sipaisivat lanteideni liikkuessa kuin vahingossa ihoa reiteni ja pakarani yhtymäkohdassa.

Aloin kiihottua enemmän tilanteesta ja asetelmasta kuin miehestä. En ollut koskaan tanssinut tällä tavalla. Sauli ei olisi koskaan tanssinut kanssani tällä tavalla. Pyöritin lantiotani rohkeammin, annoin jalkovälini hieroutua kevyesti kumppanini reittä vasten, enkä vastustellut, kun Sean painoi huulensa kaulalleni.

Siinä samassa tunsin toisen kehon takanani ja näin pitkän, vahvan käsivarren kiertyvän rintakehäni ympärille. Sen kehon minä tunsin – siitäkin huolimatta, ettei minulla aiemmin ollut koskaan ollut iloa painautua sitä vasten.

Veri suonissani tuntui syöksähtävän liikkeelle valonnopeudella, ja sisälläni kytenyt halu kuristi minua äkkiä tukahduttavalla voimalla. Duncanin parimetrinen keho puristui minuun takaapäin, mutta samaan aikaan olin yhä painautuneena täysin outoa miestä vasten. Pienen kiihdyttävän hetken tanssimme sillä tavalla, minä liimaantuneena kahden miehen väliin. Uudessa asennossa Sean oli joutunut irrottamaan otteensa takapuoleltani, mutta painoin rintakehäni kiinni häneen ja kiersin ylävartaloani häntä vasten samalla, kun keinutin takamustani Duncania vasten rohkeudella, jota en vielä koskaan ollut itsestäni löytänyt. Muutaman minuutin päästä näin Duncanin kumartuvan sanomaan Seanille jotain, mitä en kuullut, mutta toinen mies irrottautui heti, heilautti minulle hymyillen kättään ja lähti pois.

Yritin puskea tuskallisena pauhaavaa himoa taka-alalle ja sain kuin sainkin ärähdettyä Duncanille:

-Älä sinä sekaannu minun tekemisiini!

Se oli mitättömän pieni voitto. Olin saanut ehkä sanat suustani, mutta vartaloni ei irronnut Duncanista. Duncan kiersi toisenkin käsivartensa ympärilleni ja painoi minua entistä tiukemmin itseään vasten. Hänen reitensä tunkeutui säärieni väliin niin, että nousin koroistani huolimatta varpaisilleni ja puolialaston selkäni painautui miehen rintaa ja vatsaa vasten. Jos klubin melu ei olisi vellonut ympärillämme, hän olisi kuullut, kuinka suustani karkasi petollinen, antautuva huokaus.

-Sinulle näyttää olevan se ja sama, kenen kanssa sinä bailaat. Se voi vain pahentaa asioita. Minut sinä ainakin tunnet, Duncan vastasi suu korvalleni painautuneena.

Vastarintani kuoli siihen. Enhän minä tosissani halunnut pois Duncanin sylistä. Päinvastoin.

Olin alkanut selvitä viinistä, mutta Duncanin vartalo ja tuoksu tuntuivat saavan pääni entistä pahemmin pyörälle. Samalla kun keinuin miehen liikkeitä myötäillen nopean popkappaleen tahdissa, käänsin päätäni ja kohotin kasvoni kohti hänen kasvojaan. Duncan katsoi takaisin kulmat kurtussa mutta hienoinen hymy huulillaan.

Nostin toisen käsivarteni Duncanin niskaan ja hymyilin hänelle yllyttävästi uuden uskaliaisuuteni lumoissa. Miehen sysimustalta näyttävä katse siirtyi rinnoilleni, jotka hänen lintuperspektiivistään olivat varmasti hienosti esillä. Tartuin hänen toiseen käteensä ja vein sen paljaalle reidelleni. Sitten nykäisin kärsimättömästi takapuoltani peittävää pientä vaatekerrosta ja kiskaisin sen pois ihoni ja Duncanin housunkankaan välistä.

Tunsin miehen henkäisevän terävästi selkääni vasten. Väentungoksessa kukaan ei kiinnittänyt huomiota tekemisiini, ja liikahtelin musiikin tahdissa kiihkon palaessa sisälläni entistä kirkkaampana. Duncanin sormet reidelläni levittäytyivät auki ja hän puristi kevyesti. Yksinkertainen kosketus poltti tiensä kaikkialle. Se kipunoi pitkin selkärankaani, iski raskaina ja kovina pakottaviin rintoihini, puristi kuumana ja turvonneena jyskyttävää pilluani. Nipistin silmäni kiinni ja hengitys pinnallisena huohotuksena puskin jalkoväliäni miehen reittä vasten entistä tiukemmin.

Duncanin pää laskeutui taas korvalleni.

-Etkö sinä pelkää, että joku tunnistaa sinut lehtikuvista?, hän kysyi.

-En paskaakaan, vastasin täysin todenmukaisesti.

En jaksanut enää välittää. Mikään, mitä klubilla tapahtuisi tuskin vetäisi vertoja nöyryytykselle, jonka olin kokenut, ja jonka läpi yritin edelleen selvitä.

-Minulla ei enää sitoumuksia. Katsotaanko, kuinka hauskaa sinulla tanssilattialla voi olla?

Koko vartaloni sähköistyi ja kun vain nyökkäsin, Duncan tarttui minua leuasta ja käänsi päätäni niin, että saattoi painaa huulensa huulilleni. Hänen suunsa oli armoton ja luja, kun se puristui omaani vasten. Se vaati minua antautumaan, tutki minut perin pohjin ja otti minut omakseen aivan toisella tavalla kuin kukaan mies koskaan oli ottanut – edes seksin aikana.

Tanssilattia oli tupaten täynnä, ja aika ajoin joku tönäisi tai tuuppasi meitä, mutta minä en huomannut enää mitään. Duncanin reidelläni lepäävä käsi lähti vaeltamaan ylöspäin helmani alle ja painui sitten pakaralleni. Mies työnsi minua hiukan irti puoli-istuvasta asennostani ja kiskaisi stringieni takakappaletta niin, että jalkovälini turvonnut, liukas liha joutui pienen kangaskappaleen puristuksiin.

Sokaiseva mielihyvä iskeytyi hermonpäihini. Silmäni tuntuivat muljahtavan nurin ja lantioni nytkähti irti Duncanin reidestä, ennen kuin iskeytyi rajusti takaisin. Pilluni oli yhtä aikaa uskomattoman kauheassa ja nautinnollisessa ahdingossa ja tunsin, kuinka reiteni alkoivat täristä, kun aistimukset rynnistivät jalkovälistäni koko vartalooni. Duncan puraisi olkapäätäni ja hieroi kevyesti pakaravakoani. Päästin epätoivoisen parahduksen ja painauduin lujemmin minua kiusaavia sormia vasten. Mies huokaisi pehmeästi niskaani vasten.

-Minä en ole vielä edes aloittanut, hän ilmoitti ja näykkäisi korvalehteäni.

Samassa Duncan kiskaisi pöksyjäni niin, että ne liukuivat reisilleni. Toinen nykäys ja stringini putosivat nilkkojeni ympärille. Jähmetyin hetkeksi sekä shokista että uudesta jännityksestä.

-Tanssi mukana, Iiris. Sinähän halusit pitää hauskaa, Duncan sanoi korvaani matalalla, kehräävällä äänellä.

Vilkuilin pökertyneenä ympärillämme tanssivia ihmisiä, mutta kukaan ei näyttänyt huomanneen mitään. Duncanin koura tarttui hiuksiini ja kiskaisi. Se oli sanaton käsky ja vartaloni lähti tottelevaisesti liikkelle miestä vasten.

Duncan puristi minua itseään vasten toisella kädellään, ja hänen toinen kätensä hiipi hameeni alle paljasta häpyäni vasten. Miehen sormet sivelivät häpykumpuani, sujahtelivat sisäreisilleni ja piirtelivät ympyröitä ja silmukoita niiden liukkaalle, herkälle iholle. Samaan aikaan tunsin litimärkänä vuotavan, paljaan pilluni hankautuvan Duncanin vahvaa reittä vasten. Minua ei tarvinnut enää komentaa liikkumaan. Vartaloni kiemurteli kaikkialle tunkeutuvasta himosta ja lantioni pyöri etsiessään lisäkitkaa, joka vapauttaisi sen jatkuvasti kasvavasta, miltei kivuliaasta piinasta.

Ojensin taas käsivarteni ylös, mutta tällä kertaa upotin kynteni Duncanin niskaan. Miehen rinta värähteli ja epäilin hämärästi, että hän nauroi. Tunsin suuren käden painautuvan viimein jalkoväliini. Duncan liu’utti kämmentään kevyesti pilluni päällä edestakaisin painamatta silti sormiaan turpeina tykyttävien häpyhuulieni väliin.

Jännityin kireäksi kuin jousi. Olin niin kammottavan kiimainen, etten ollut enää varma selviäisinkö hengissä, jos en saisi Duncania tekemään jotain enemmän. Musiikin täysin unohtaneena tärisin paikoillani ja tunsin, kuinka kohosin vähä vähältä korkeammalle – mutta sietämättömän, kiduttavan hitaasti. Aivan liian hitaasti. Pilluni sykähtely yltyi yltymistään ja yhtäkkiä se supistui niin voimalla, että päästin avuttoman valituksen. Samalla hetkellä tunsin valtavan nestepurkauksen hulahtavan Duncanin kädelle.

Mies ähkäisi hiuksiini ja sitten, viimein, kaksi sormea painui levittämään poimujani. Duncan keinui yhä musiikin tahdissa, ja vaikka hän piteli hetken sormiaan vain paikoillaan, ne liikkuivat lihassani hienoisesti joka tapauksessa. Kun mies lopulta alkoi hieroa pehmeästi vuoron perään liukasta, suuren mansikan kokoiselta tuntuvaa klitoristani ja tiukasti supistelevaa koloani, silmissäni musteni ja tajusin, että en kestäisi enää kauan.

Orgasmi alkoi tunkeutua koko olemuksestani kuin hedelmällisestä maaperästä puskeva verso, joka kasvoi villillä voimalla. Roikuin Duncanissa tämän käsivarren varassa ja purin huultani, etten huutaisi. Kun mies pyöritti yhtä sormeaan kevyesti klitorikseni ympärillä ja painalsi muutaman kerran, tunsin sähköisten, repivien valovirtojen syöksyvän vartaloni läpi. Hajotessani ja kouristellessani siinä keskellä tanssilattiaa tunsin Duncanin sormien liukuvan sisälleni ja hierovan g-pistettäni.  Pirstouduin entistä pienemmiksi palasiksi. Sirpaleiksi, hiukkasiksi, atomeiksi. Unohdin, ettei minun pitänyt huutaa. Ylös kohotetut kasvoni kirkuivat nautinnosta niin, että kuulin ääneni kaikkialla jytisevän musiikinkin ylitse.

Tunsin hämärästi Duncanin pyöräyttävän minut ympäri ja painavan kasvoni hänen rintaansa vasten. Vavahtelin miestä vasten vielä täydellisen voimattomana, kun tunsin hänen lähtevän kuljettamaan meitä pois tanssilattialta. Hän työnsi minua oudon päättäväisesti edellään ja väistellessäni ihmisiä, tajusin meidän viimein kulkevan kohti klubin uloskäyntiä.

-En minä halua lähteä…, mutisin polvet tutisten.

Miehen ääni oli matala ja karhea, kun hän vastasi:

-Minä en pystyisi vaikka haluaisin. Minä lupasin itselleni, että minä en tee tätä, mutta kyllähän sinä tiedät. Tie helvettiin on kivetty hyvillä aikomuksilla.

Duncan ohjasi meidät narikkaan, vaihtoi muutaman sanan yhden henkilökuntaan kuuluvan naisen kanssa, joka virnisti ja päästi meidät yllättäen sisään. Pujottauduimme naulakoiden, takkien ja laukkujen läpi kaukaisimpaan nurkkaan, jossa ei näkynyt ketään. Duncan pyöräytti minut seinää vasten ja sanoi:

-Minä aion nussia sinua. Jos sinä haluat sanoa ei, sinun täytyy tehdä se aika helvetin vakuuttavasti.

Vapisin edelleen lamauttavan orgasmin voimasta, mutta yritin koota ajatuksiani. Jo Duncanin sormet olivat tuntuneet niin taivaallisen hyviltä. Jos minä jotain halusin, niin Duncania. Eikä Duncan levittäisi minusta juoruja. Ja jos joku näkisi meidät…mitä siitä. Joku oli voinut jo nähdä ja tunnistaa minut.

En vastannut mitään, mutta kurotin käsivarteni selkäni taakse ja avasin muutaman hakasen korsetistani niin, että sen yläosa valahti auki. Duncan henkäisi ja tarttui käsivarsiini. Hän avasi loput hakaset itse ja vaatekappale putosi lattialle.

Mies puristi sormensa tiukasti kireille rinnoilleni, jotka olivat kaivanneet kosketusta koko illan. Tuijotin suklaanvärisiin silmiin ja avasin Duncanin paidannappeja, jotta pääsisin edes vähän kiinni lämpimään ihoon. Mies pyöritteli rintojani kämmenissään ja painoi sitten päätään. Lämmin kieli alkoi nuolla kumpujani, pitkät sormet pumppasivat niitä lujasti ja uusi, kärsimätön kiihko alkoi jysähdellä sisälläni, kun herkulliset aistimukset levisivät rinnoistani vatsanpohjaani.

Painoin käteni miehen housunetumustalle ja hieroin kivikovaa, pitkää erektiota, joka pullisteli kankaan alla. Duncan sihautti kirosanan ja avasi sepaluksensa. Hän tarttui lanteisiini, nosti minut nopeasti syliinsä kuin en olisi painanut mitään, ja ennen kuin ehdin aivan ristiä sääreni hänen ympärilleen, tunsin jäykän elimen paineen jalkovälissäni ja minut lävistettiin ja halkaistiin niin armottoman nopeasti, että kirkaisin.

Huohotin yllätyksestä ja kaikkialle tunkevasta mielihyvästä.Vilhelm oli suuri, mutta Duncan oli ainakin yhtä pitkä ja vielä paksumpi. Hän venytti ja levitti minut äärimmilleen, ja koko illan kidutuksen jälkeen olisin voinut itkeä helpotuksesta.

-Vilhelm oli oikeassa, Duncan voihkaisi hiljaa itsekseen, painoi minut tiukasti seinää vasten ja alkoi naida.

Hänen kyrpänsä jysähteli sisääni nopeasti ja syvälle, niin uskomattoman syvälle. Hillitön kiima levisi sisälleni uudestaan, se kasvoi jokaisesta työnnöstä, ja ruumiini janosi helpotusta kuin en koskaan mitään orgasmia olisi saanutkaan. Uikutin avuttomasti Duncania vasten, revin hänen paitaansa olkapäiltä kuin riivattu ja upotin hampaani hänen hartiaansa.  Duncan murahteli, ja hänen työntönsä kiihtyivät niin, että ne olivat lopulta vihaisia iskuja, jotka tuntuivat repivän koko ruumiini kahtia.

Syöksyin nopeasti kohti uutta huippua. Duncanin kalu takoi minua niin hellittämättömästi, niin raa’asti, että g-pisteeni tuntui syöksevän tulta kuin lohikäärme. Pilluni puristui yhä pienemmäksi, yhä ahtaammaksi ja se sykähteli miehen kullin ympärillä niin tiukasti, että koko vartaloni vavahteli miehen ja seinän välissä.

Kiidin korkealle, helvetillisen korkealle avaruuteen, ja kun Duncan sähähti jotain ja runttasi minut entistä tiukemmin seinää vasten, suustani pääsi eläimellinen korahdus ja sitten rääkäisy, kun pilluni kouristui kuin krampissa. Räjähdin nytkähtelemään ja vääntelehtimään Duncania vasten, suustani putoili nyyhkäyksiä ja tauotonta voihketta ja sormeni repivät epätoivon vimmalla miehen hiuksia.

Väkivaltainen kliimaksini veti Duncaninkin mukanaan ja mies rysäytti meidät kumeasti karjaisten seinään. Tunsin, kuinka hänen kullinsa nyki sisälläni ja siemennesteensä purkautui, ja orgasmini kiihtyi uudestaan.

Päässäni ajelehti hajanaisia, ihmettyneitä ajatuksia.

Niin ihana, uusi kulli. Ihana, uusi mies.

Itse asiassa hiukan liian ihana.

Mutta Duncan tuskin halusi minua sen enempää kuin Vilhelmkään. Ehkä olin osunut humalassa oikeaan. Ehkä minun ei kannattaisi enää edes yrittää esittää kilttiä ja kunniallista. Ehkä minun kannattaisi hyväksyä se, mikä minusta oli tullut. Ehkä minun oli aika seikkailla ja laajentaa kokemuspiiriäni.

Vilhelmin avustajana se onnistuisi taatusti.

Kommentit (0)