USKOTON 10

Kun astelin Farhad perässäni pesusessiolta, joka oli kestänyt ja kestänyt, minua hiukan nolotti, vaikka en ollutkaan palaamassa Ilpon luo. Olimme pelehtineet kuitenkin yhteisessä kodissamme, jonka olimme jakaneet vuosia, yhteisten tavaroiden keskellä ja Ilpo oli vielä virallisesti aviomieheni.

-Sinun pitää lähteä täältä ennen kuin Ilpo tulee, sanoin samalla kun hieroin hiuksiani pyyhkeeseen.

-Miksi hän on täällä? Löysin osoitteesi numerotiedustelusta ja arvelin, ettet ehkä ollut löytänyt vielä uutta asuntoa, mutta kun tulit ovelle niin tuttavallisesti ja hänen tavaroitaan on täällä pitkin poikin, arvelin, että ehkä…olit jatkanut hänen kanssaan.

Pieni kapinallisuus iski minuun nyt, kun en ollut liimaantuneena Farhadin vartaloa vasten ja tokaisin:

-Hän ehdotti sitä. Ja minä harkitsin sitä pitkään. Miksi en olisi harkinnut? Sinä häivyit ovet paukkuen ja sanoit suoraan, että epäilit minun harhauttaneen sinua tahallaan.

Farhadin katse oli hieman häpeilevä ja hän alkoi kerätä vaatteita ruokapöydän tienoilta.

-Mennään tuonne sohvalle ja minä kerron sinulle kaiken. Ja sitten minä teen sen, mitä minun olisi pitänyt tehdä heti kun olin käyttäytynyt aasimaisesti.

Solmin mustan kylpytakkini vyön tiukemmalle ja käännyin olohuoneeseen päin. Kun Farhad seurasi minua perässä, hänellä oli päällään hyvinistuvat farkut, joita tuskin olin aiemmin huomannut ja valkoinen pukupaita, jonka ylimmät napit hän oli jättänyt napittamatta. Mies oli paljain jaloin ja nielaisin vaikeasti, kun katsoin hänen sulavaa käyntiään minua kohti. Puku päällä Farhad oli jo tuhoisan seksikäs, mutta kosteine hiuksineen ja rennoissa vaatteissa hän täydellisen vastustamaton.

Mies istui viereeni käsinojan viereen, veti minut puoleensa ja silitti sitten poskeani.

-Anna minun ottaa sinut syliin, hän sanoi hiljaa ja suuteli päälakeani.

Pyristelin mielessäni vastaan, vaikka tiesin tekeväni turhaa työtä. Sillä välin Farhad asettautui lepäämään sohvalle tyynyjen ja käsinojan varaan puoli-istuvaan asentoon. Kun mies tarttui minua käsivarresta ja ohjasi minut lepäämään pitkien sääriensä väliin rintaansa vasten, olin yhtä avuton kuin jos minut olisi köytetty ja kolkattu jonkin roiston toimesta.

-Minä myönnän, että järkytyin, kun sinä kerroit niistä pillereistä, Farhad aloitti.

Järkytyit,puhahdin vähättelevälle ilmaisulle ja lisäsin:

-Ennemminkin olit raivoissasi ja syytit minua laskelmoinnista ja hyväksikäytöstä.

-Niin…ehkä…

Farhad tuntui etsivän sanoja ja jatkoi sitten hitaasti.

-Sinun täytyy ymmärtää, että minun elämässäni on ollut paljon naisia, jotka ovat tunkeutuneet seuraani enemmän tai vähemmän onnistuneesti rahankiilto silmissään. Minun taustani ei pysy kovin helposti salassa ja montaa naista kiehtoo ajatus yltäkylläisestä elämästä ilman, että tarvitsee sormeaan liikauttaa. Helvetti, osa miespuolisista tuttavistanikin roikkuu ympärilläni todennäköisesti vain siksi, että he toivovat saavansa kutsun ylellisiin juhliin, jahdille tai ulkomaille. Se on oma vikani. Minä tein sitä – juhlin isolla porukalla – nuorempana. Paljonkin. Se on tehnyt minusta ajan myötä epäluuloisen.

-Mutta mehän tapasimme aivan sattumalta! Enkä minä tiennyt lainkaan, kuka sinä olit!, minä älähdin.

-Tiedän, Farhad huokaisi.

-Tuntui vain niin sopivalta ajankohdalta unohtaa pillerit juuri kun olin kertonut perheestäni.

Jäykistyin miehen sylissä ja yritin työntää itseäni irti hänen päältään. Farhad tiesi kuitenkin heikot kohtani ja painoi pitkän viivyttelevän suudelman huulilleni ja livautti kätensä kylpytakkini kauluksen alle ja rinnalleni. Melkein kuulin, kun kehoni henkäisi tyytyväisyydestä ja jäin odottamaan jatkoa.

-Minä tajusin kyllä, että jos olisit ollut onnenonkija, sinä et olisi kertonut. Jollain tasolla tiesin koko ajan. Minä tapaan harvoin sellaisia aitoja, teeskentelemättömiä ihmisiä, joiden tunteet ja ajatukset paistavat kasvoilta niin uskomattoman selvästi kuin sinulla. Minä olen tavannut sen verran monta valehtelijaa, että kun näen sellaisen, luulen tunnistavani hänet.

Miehen käsi liukui kyljelleni ja vatsalleni ja ihokarvani nousivat pystyyn ja sykkeeni alkoi nousta, vaikka olimme juuri harrastaneet seksiä kaksi kertaa.

-Minun ongelmani sinun kanssasi on se, että minä olen hulluna sinuun. Olen ollut alusta asti. En ole koskaan kokenut mitään vastaavaa ja ajattelin, että se sumensi minun arviointikykyäni.

Farhadin tunnustus porautui suoraan sydämeeni, joka alkoi pumpata verta entistä suuremmalla paineella.

-Sinulla on kummallinen tapa osoittaa se. Sinä nauroit, kun minä sanoin rakastavani sinua, onnistuin kuitenkin protestoimaan vaivalloisesti.

-Minähän sanoin käyttäytyneeni kuin aasi. Olin siinä tilassa kaksi kokonaista päivää ja join ouzoa ja Metaxaa niin paljon, että katoin todennäköisesti Kreikan vuosittaisesta alkoholimyynnistä neljänneksen niinä parina päivänä. Kun sinä soitit, en vastannut. Sitten Arabiemiraateista soitettiin ja ilmoitettiin, että sopimus jonka olin jo neuvotellut valmiiksi, oli riitautettu. Minulla oli hirvittävä krapula ja kiire ja ehdin miettiä asioita ja tulla järkiini vasta, kun olin koneessa.

Farhadin käsi vaelsi lantiollani ja kun katsahdin alaspäin, huomasin olevani pian yhtä alaston kuin vasta suihkussa. Alaston ja siinä määrin kiihottunut, että mieleni teki osittain käskeä miestä sulkemaan suunsa ja suutelemaan minua. En kuitenkaan tehnyt niin. Päädyin kompromissiin ja avasin pari nappia Farhadin paidasta ja sujautin oman käteni tumman karvan peittämälle rinnalle. Farhad mutisi jotain hiuksiini, mutta jatkoi sitten sinnikkäästi:

-Kaikki vaikutti aluksi aivan normaalilta ja aioin soittaa sinulle illemmalla ja pyytää anteeksi, kunnes minua vastassa oleva kuljettaja vei minut isän palatsiin eikä töihin. Kävi ilmi, että isäni oli vehkeillyt minut Arabiemiraatteihin ja hänen tarkoituksensa oli rankaista ja takoa ”järkeä kovakalloiseen päähäni”, kuten hän sen ystävällisesti ilmaisi. Hänen miehensä veivät minulta kaikki yhteydenpitovälineet ja niinpä olin sitten pari viikkoa kotiarestissa kuin kapinallinen teini. Se oli kammottavaa. Puoli sukua kävi luonani kiristämässä, uhkailemassa ja haukkumassa sinua.

Kun ilmoitin, etten luopuisi sinusta jos vain saisin sinut takaisin, isäni ilmoitti minulle, että hän ei haluaisi nähdä minua, jos sen teen. Etten olisi tervetullut Arabiemiraatteihin. Ja että hän jäädyttäisi kaikki minulle asemani perusteella kuuluvat varat. Etten saisi käyttää mitään perheen omistamia asuntoja, lentokoneita, veneitä…Se vanha pieru todella luuli saavansa minut taipumaan.

En voinut itselleni mitään. Aloin hihittää, kun kuulin Farhadin nimittävän mahtavaa šeikkiä vanhaksi pieruksi.

-Eihän kai hän todella tee niin?, kysyin uteliaana hetken kuluttua ja nostin päätäni nähdäkseni Farhadin kasvot.

Mies irvisti ja katsoi minua sitten ilkamoiden ripsiensä välistä.

-Pelkäänpä pahoin, että tekee.

Henkäisin kauhusta ja änkytin sitten:

-Mutta ethän sinä…minä en halua, että sinä olet onneton ja ilman perhettäsi! Emmekä me ole tunteneet niin kauan, että sinä tietäisit varmasti, että…

Farhad kurtisti kulmiaan ja puristi minua takamuksesta niin, että henkäisin nyt aivan muusta syystä.

-Ai sinä tiedät, että sinä rakastat minua, mutta minä en? Minulta saattoi kestää hetki, että selvitin pääni, mutta minä en halua elää ilman sinua.

-Mutta…

Farhad painoi sormensa huulilleni ja sanoi samettisesti mutta päättäväisesti:

-Suu tukkoon, nainen. Minä rakastan sinua ja olen sataprosenttisen varma siitä. Lisäksi olen hirvittävän pahoillani. Olin täysi tomppeli, eikä minun olisi pitänyt rynnätä sillä tavalla pois luotasi. Mutta sinun tulee tietää, että jos päätät antaa minulle toisen mahdollisuuden, sinun olisi tyydyttävä tavalliseen lakimieheen. Luuletko, että voisit elää ilman niitä huviloita, jahteja ja lentokoneita?

Tönäisin viimeisillä voimillani Farhadia vatsaan niin, että mies älähti. Väläytin miehelle heikon hymyn, sillä hänen kätensä teki liian herkullisia taikoja ihollani, mutta sain kuitenkin kiusattua häntä hiukan käheällä äänellä:

-Minä olen iloinen, että sinä olet tavallinen lakimies. Tosin, eikö lakimiesten pitäisi olla kohtuullisen älykkäitä? Meidän täytyy miettiä, riittääkö sinun kapasiteettisi enää siihen ammattiin, kun kerran olemme molemmat sitä mieltä, että olet ollut täysi pölkkypää.

Farhad hymyili minulle susimaisesti ja hänen toinen kätensä puristui rinnalleni, kun toinen alkoi lähestyä uhkaavasti jalkoväliäni. Miehen sanat olivat saaneet minut niin täydeksi onnesta, että se tuntui siltä kuin olisin tihkunut paksua makeaa hunajaa ja hänen kätensä kiihottivat vartaloani koko ajan kuumemmaksi ja kärsimättömämmäksi niin, että kiskaisin lopulta kylpytakin yltäni ja nousin istumaan Farhadin päälle hajareisin.

Farhad tarttui minua vyötäröstä ja hänen katseensa vaelsi levottomasti paljaalla ihollani.

-Tarkoittiko tuo nenäkäs vastaus sitä, että saan anteeksi?, hän kysyi.

-Tämän kerran, huokaisin ja painoin suuni miehen suuta vasten.

-Sinun pitäisi asua Englannissa, mies mutisi huuliani vasten.

-Se on varmaankin pieni hinta, jos sinä kerran joudut luopumaan perheestäsi.

-Sinulta menee avioliitto.

-Mmh. Ja maine. Sekä Arabiemiraateissa että omissa piireissäni.

-Totta. Me olemme häviäjiä kumpikin, Farhad totesi, mutta lopetti puhumisen, kun avasin hänen farkkunsa.

_______________________

Lähetin Farhadin pois ennen kuin Ilpo tuli kotiin ja kerroin mitä oli tapahtunut. Keskustelumme sujui hieman kireässä ilmapiirissä, mutta Ilpo toivotti minulle onnea matkaan niin onnistuneesti kuin niissä olosuhteissa oli mahdollista.

Eroni Ilposta tuli voimaan seuraavan vuoden puolella, mutta muutin Farhadin kanssa Englantiin jo joulukuussa. Kävi ilmi, että en ollut tullut raskaaksi aavikolla ja Kreikassa viettämänäni aikana, mutta sovinnontekomme Suomessa olikin sitten toinen juttu.

En voi väittää, että kaikki oli heti pelkkää auvoista onnea. Ikävöin ystäviäni ja perhettäni, jotka olivat aluksi sitä mieltä, että olin järjiltäni lähtiessäni miehen matkaan, jonka olin tuntenut niin lyhyen aikaa. Ensimmäinen yhteinen joulumme Lontoossa oli kyllä silkkaa riemua ja kuten moni muukin puuha ollessamme kahden kesken, myös lahjojen avaaminen keskeytyi kiihkeään seksiin joulukuusen äärellä.  Mielialaani kuitenkin laski vierailuni vanhempieni luona Suomessa joulunpyhien jälkeen. Farhad tuli kyllä mukaani, mutta häntä ei kutsuttu kotitalooni. Äitini ripitti minut niin perusteellisesti, etten jaksanut vierailua paria tuntia pidempään ja itkin murhettani sitten Farhadin rintaa vasten puoli iltaa. Lisäksi minun oli vaikea totutella ajatukseen, ettei minulla ollut omia tuloja, enkä niitä hetkeen saisikaan, kun olin tulossa äidiksi.

En kuitenkaan katunut päätöstäni alkuvaikeuksien aikana enkä koskaan myöhemminkään. Suhteeni Farhadiin ja raskauteni tekivät minut valtavan onnelliseksi, ja Farhad vakuutti minulle, että voisin opiskella itselleni opettajan tutkinnon Englannissakin, jos myöhemmin haluaisin.

Farhad osoittautui arjessakin huomaavaiseksi kumppaniksi, joka puolusti minua tarvittaessa kuin leijona  ja sieti raskaudenaikaisia hormonimyrskyjäni erittäin miehekkäästi. Jos kävin tavallista kuumempana, hänellä oli lyömätön keino saada minut heltymään: hän suuteli minut puolitajuttomaksi, kertoi yksityiskohtaisesti, kuinka seksikäs olin kiukkuisena ja kantoi minut vuoteeseen.

Kun Farhadin äiti sai tietää tulevasta lapsenlapsesta, hän alkoi soitella Farhadille lähes päivittäin ja saapui lopulta hössöttämään ympärillemme viimeisten raskausviikkojen aikana. Hän suhtautui minuun aluksi epäluuloisesti, mutta mahtava raskausmahani ja ilmeinen onnemme lievensi tilannetta ja lopulta, vieraillessaan luonamme eräänä iltana,  hän huokaisi minulle, kun Farhad ei ollut huoneessa:

-Kyllä kai minun pitäisi tietää, mitä rakkaus voi tehdä. Omat vanhempani olivat kauhuissaan, kun rakastuin arabiin ja menin hänen kolmanneksi vaimokseen. Ja käännyin islamiin. Siinä oli koko suvulla nielemistä. Isäni ei ole vieläkään toipunut. Hän rupesi käymään kirkossa ja kysyy vieläkin melkein joka kerta soitellessamme tai tavatessamme, olenko jo valmis ottamaan tämän naurettavan huivin pois päästäni.

Omat vanhempani lensivät Lontooseen, kun esikoistyttäremme syntyi ja vähitellen välimme normalisoituivat. Lopulta myös Farhadin isä antoi periksi ja heltyi. Vaikka menimmekin naimisiin ensimmäisen lapsemme jälkeen, en uskaltanut laskea jalkaani Arabiemiraattien maankamaralle, ennen kuin hän lopulta – odottaessani toista lastamme – saapui kotiimme yhtä pitkänä kuin leveänä mahtavan seurueen kanssa ja teki armollisesti sovun Farhadin kanssa. Minusta ei tietenkään koskaan tullut hänen lempiminiäänsä, mutta en jaksanut juurikaan välittää asiasta. Farhadin ja hänen isänsä välit olivat joka tapauksessa melko etäiset ja olin onnellinen jo siksi, että mieheni oli saanut perheensä takaisin.

Tärkeintä oli se, että rakkautemme kesti. Se tuntui vain kasvavan kuukausien, vuosien ja lasten myötä, joita tuli kolme. Kun esikoistyttäremme syntyi, Farhad itki häpeilemättä onnesta ja sai minutkin itkemään. Sama toistui pari vuotta myöhemmin toisen tyttäremme ja lopulta myös pienen poikamme kohdalla.

Minä todellakin opiskelin tarvittavat opinnot, jotta pystyin opettamaan historiaa brittikouluissa. Opettelin myös ajamaan autoa vasemmanpuoleisessa liikenteessä, hoitamaan omat asiani byrokratian kiemuroissa ja olemaan muutoinkin ”käsittämättömän jääräpäinen itsenäisyyteni suhteen”, kuten Farhad edelleen jaksaa marmattaa.

Hän ei kuitenkaan vaikuta aivan tosissaan ärtyneeltä ja luulen näin kymmenen vuoden jälkeen, että salaa hän ihailee asennettani.

Riitelemme muutenkin harvoin ja olen vakuuttunut, että eräs tapa, johon totuin jo ensimmäisinä päivinämme, pitää meidät jatkuvasti läheisinä toisillemme. Menemme mahdollisuuksien mukaan aina yhdessä nukkumaan, ja vaikka emme enää paneskelekaan kuin kaniinit koko yötä, riisudumme alasti, painaudumme toisiimme ja hellimme toisiamme. Aika usein nukahdamme vasta häkellyttävän tyydyttävän seksin jälkeen.

 

Kommentit (0)