VELKA 7

Illanvietosta oli kulunut puolitoista viikkoa ja Leonard oli edelleen poissa. Olin päättänyt tiukasti unohtaa koko miehen ja keskityin kaikkeen muuhun. Luonnostelin suunnitelmiani pohjapiirrosten perusteella, kävelin haaveillen huoneiden läpi ja vähitellen minulle alkoi kasvaa visio siitä, miltä jokainen tila voisi parhaimmillaan näyttää. Päätöksistäni huolimatta katsoin joka aamu ikkunasta oliko Leonardin lähtiessään käyttämä keltainen vene palannut ja petyin joka kerta. Ja visioistani huolimatta suunnitelmani eivät edenneet konkreettisiksi kuviksi ja piirroksiksi.

Illanvieton jälkeisenä aamuna olin herännyt suuren salin sängystä. Kun Kristian ja Jarno olivat hoidelleet minut, olin kammennut itseni hetkeksi sohvalle ja juonut pari lasillista samppanjaa. En ollut vaivautunut pukemaan mekkoani, mutta olin heittänyt sen sentään takapuoleni alle, etten sotkisi vanhoja kalusteita. Olin jutellut vähän aikaa hajamielisesti Mandan kanssa ja jonkin aikaa koko seurue oli vaikuttanut keskustelevalta nudistiryhmältä.

Sitten oli alkanut taas tapahtua ja Pete oli ehdottanut, että tulisin hänen kanssaan vanhan suuren jalallisen peilin eteen, joka oli kuin puolihuolimattomasti aseteltu toisen ikkunaseinän nurkkaan. Hän oli ohjannut minut vanhaa lipastoa vasten, joka oli toisella seinällä. Olin nähnyt itseni alastomana painautuneena huonekalua vasten. Pete oli pyytänyt minua laittamaan korkokengät jalkaan, mutta olin siitä huolimatta miestä niin paljon pienempi, että hän oli joutunut koukistamaan jänteviä pitkiä jalkojaan, jotta oli saanut puskettua komeasti seisovan kalunsa sisääni.

Olin tuijottanut itseäni peilistä ja nähnyt tuhriintuneet meikit, turvonneet huuleni, himon silmissäni ja kun mies oli alkanut naida minua seisaaltaan ja puristella minua kaikkialta, olin katsonut ja tempautunut taas mukaan. Pete oli hiljainen suustaan, mutta hänen kätensä olivat kovemmat kuin kenelläkään muista miehistä, hänen naimisensa oli eläimen parittelua ja kun olin alkanut laueta, hänen suustaan oli purkautunut vain suuren koiran uhkaavaa murinaa muistuttavaa kurkkuääntä.

Se oli jatkunut loputtomiin. En muistanut, milloin muut naiset olivat vetäytyneet nukkumaan, mutta minä torkuin salissa ja olin saanut vielä yhden täyden kierroksen. Miehet olivat humalapäissään ehdottaneet sarjapanoa ja minä olin tottelevaisesti kiivennyt sängylle kontilleni. Jokainen oli tullut taakseni vuorollaan ja nussinut minua toisten kannustaessa. Olin tuntenut itseni jo halvaksi ja likaiseksi, mutta samat tunteet saivat minut laukeamaan. Ensimmäisten orgasmien räjähtävä mielihyvä oli poissa, mutta olin silti lauennut, kun Karin pitkä kulli oli aurannut armottoman turvonnutta pilluani ja Jarno nimitellyt minua jo estoitta talon pikku huoraksi ja ryskinyt sisääni niin, että minusta oli tuntunut kuin vartaloni hajoaisi.

Aamulla huoneessa ei enää ollut ollut ketään muuta ja olin luikkinut puhkinussittuna ja häpeissäni kylpyhuoneeseen peseytymään. Olin myöhästynyt aamupalalta, mistä olin vain tyytyväinen. Katri oli kysellyt vähän huolestuneen oloisena, mitä salissa oli tapahtunut hänen lähdettyään, mutta olin vastannut yksinkertaisesti, ettei mitään mitä en ollut halunnut. En ollut varma oliko se aivan totta, mutta en minä missään vaiheessa ollut sanonut eitäkään.

Miehet olivat jättäneet minut rauhaan sinä päivänä, mutta jo seuraavan päivän aamuna, ennen aamupalaa, oveltani oli kuulunut koputus. Kun olin avannut oven, sen takana oli seisonut Pete.

-Voinko mä tulla?, mies oli vain kysynyt.

Olin nyökännyt ja kun sen olin tehnyt, mies oli kiskaissut yömekkoni ja alushousuni pois, kaatanut vuoteelle, nuollut minut märäksi ja ottanut minut pitemmittä puheitta, selittelemättä ja hiljaa muristen. En tiedä, olivatko miehet jotenkin yksissä tuumin päätelleet, että olin antanut heille jonkin merkin, mutta päiväni alkoivat pyöriä yhä enemmän seksin ympärillä.

Kun olin tekemässä töitä, joku vain tuli, painoi pöytää vasten vatsalleen tai nosti sellaiselle istumaan, työnsi seinää vasten, ohjasi sohvalle tai nojatuoliin ja kehui tai solvasi ja hyväili, kunnes olin kiihottunut ja märkä ja valmis pantavaksi. Nyt olin jo tottunut siihen, että minua nussittiin milloin missäkin monta kertaa päivässä ja suorastaan odotin seuraavaa kertaa. Ajatukseni olivat alkaneet irrota töistä, tavallisesta seurustelusta ja odotin ruokapöydässä vain merkitsevää vinkkausta, puristusta reidelläni, kosketusta rintaani ja pari yötä aiemmin olin jättänyt makuuhuoneen raolleen ja odottanut huomaisiko kukaan.

Kristian oli käynyt illalla ja heti sen jälkeen Kari. Miehet kävivät vuoronperään joka ilta tai aamu – joskus joku tutummaksi tullut päivätyöläinenkin. Nyt oli taas aamu ja Jarno oli juuri lähtenyt sängystäni. Vaihdoin lakanoita ja päässäni pyöri vain se, missä saisin seuraavan kerran. Vartaloni oli kuin se ei saisi tarpeekseen, vaikka seksin tuoma mielihyvä oli jo hyvin lyhytaikaista ja orgasmini nopeita välähdyksiä verrattuna aikaisempaan. Kun olin saanut petivaatteet vaihdettua vedin ylleni pienen, tiukan topin ja vielä pienemmät farkkusortsit – alusvaatteita en enää vaivautunut pukemaan -, vaikka talossa oli viileää ja ulkona puhalsi jäätävän kylmä tuuli. Jalkovälissäni tykytti jatkuvasti ja mietin mieli kiehuen, missä joku panisi minua seuraavan kerran.

Minun ei tarvinnut odottaa kauaa. Aamiaisen jälkeen yksi vieraista työmiehistä vislasi perääni, kun kävelin takapuoltani keikuttaen kohti Leonardin työhuonetta. Hymyilin ylipainoiselle, partaiselle ja lyhyehkölle miehelle kutsuvasti ja nyökkäsin kohti huonetta. Mies lähti perääni kuin saalistaja.

-Mitäs pikku kaunottarella on mielessä?, mies kysyi silmät melkein pullistuen päästä ja kasvot punoittaen.

Naurahdin keimailevasti ja vastasin:

-Mitäs itelläs, kun vislasit?

-Että noihin pöksyihin olis ihana päästä, mies vastasi kiertelemättä.

Peruutin hitaasti Leonardin pöytää kohden ja avasin hitaasti farkkusortsieni etumuksen. Sitten pudotin housut nilkkoihini ja miehen suu valahti auki.

-Sulla kävi tuuri, sanoin hitaasti ja käännyin nojaamaan pöytään käsivarsillani.

-Voi vittu saatana, takaani kuului ja siinä samassa vieras, nimetön työmies kiskoi toppini pois.

Vieraaat karkeat kädet pusersivat rintojani ja mies voihkaisi onnesta, kun tavoitti kostean, paljaan pilluni.

-Posliinia saanu ikinä. Arvaa vaan mitä vaimo tästä sanois…, mies huohotti ja kuulin vyönsoljen lupaavan kilinän.

Tuntematon mies levitti sääreni, veti minua taaksepäin ja tunsin, kuinka keskikokoinen ja mukavan paksu kulli alkoi hieroa jalkoväliäni. Pyöritin takamustani ja tarjosin sitä paremmin esille. Mies oli avannut paitaansa ja tunsin, kuinka karvainen suuri maha painautui alaselkääni ja pakaroitani vasten, kun hänen kullinsa upposi särkevään pilluuni. Hän läähätti alusta asti kuin koira helteellä ja hänen kätensä eivät tienneet puristaako rintojani vai levittääkö persettäni.

Lantioni iskeytyi työpöytään nussimisen rytmissä, mutten välittänyt, kun pilluni seinämät alkoivat taas sykkiä ja odottaa orgasmia. Mies oli kimpussani kuin villisika, ja sain tyydytystä hänen selvästä innostaan ja työntelin lantiotani muukalaista vasten silmät suljettuina. Tämä oli niin likaista ja väärin, niin ällöttävää, päässäni pyöri. Mies takanani alkoi ähkiä nautinnosta ja hokea:

-Voi luoja mikä pikku vittu, mikä pikku vittu…

Laukesin terävästi ja kovemmin kuin aikoihin ja huudahdin käheästi, kun kuumat aallot levisivät pillustani selkäpiihini ja rintoihini. Mies tuli heti, kun tunsi pilluni puristelevan hänen kaluaan. Huohotimme molemmat, eikä mies ollut saanut kyrpäänsä pois sisältäni, kun kuulin ovelta viileän äänen.

-Linnea, mä toivoisin, että sä jättäisit mun työhuoneen rauhaan sun seikkailuiltas…ja kukas sä olet?

Jäykistyin ja monimutkainen tunteiden vyyhti kiertyi sisääni kuin sotkuinen lankakerä. Leonard oli palannut.

Kumarruin nopeasti vetämään sortsit jalkaani ja topin päälleni, ennen kuin käännyin ääntä kohti. Leonard katsoi minua päästä jalkoihin ja sanoi sitten:

-Alkakaa vetää.

Hänen äänensä oli hyytävämpi kuin sinä ensimmäisenä iltana, kun hän oli kutsunut minua huoraksi. Silti minun mieletön sydämeni laukkasi hurjana ja pääni tuntui leijuvan pilvissä, eikä sillä ollut mitään tekemistä äskeisen orgasmin kanssa. Työmies nyökkäsi lyhyesti ja käveli sanaakaan sanomatta Leonardin ohitse, joka näytti hänen rinnallaan puolta suuremmalta.

-Leonard…, aloitin, mutta mies pudisti päätään.

-Ei vittu sanaakaan. Ja mee jumalauta vaihtaan vaatteet, ennen kuin mä sanon jotain mitä mä vielä kadun. Iltapäivällä mä haluan nähdä sun alustavat suunnitelmat.

_______________________

Olin surkealla tuulella koko päivän ja tunnistin nyt, että olin ollut surkealla tuulella siitä lähtien, kun Leonard oli käskenyt minut ulos makuuhuoneestaan. Tunnistin, että minua hiljalleen jäytävä kipu oli ollut koko ajan läsnä. Nyt se oli vain hyökännyt kimppuuni täysillä ja raateli mina terävillä hampaillaan tuskallisesti pitkin päivää.

Kun Pete pani minua työpöydälläni myöhemmin, kipu hellitti pieneksi hetkeksi, todellisuus katosi vähäksi aikaa ja silloin tajusin toisen tosiasian. Tämä jatkuva hytinä ja tärinä, tarve ja sen tyydyttämisen nouseminen elämän keskipisteeksi. Olin vaihtanut pelaamisen seksiin. Sitä oli talossa tarjolla ja kun Leonard oli torjunut minut, se oli suistanut minut taas radaltani. Olin paennut menetyksiä ennenkin samalla tavalla.

Sanoipa Leonard mitä tahansa, minä tunsin häntä kohtaan jotain suurta ja kun hän oli torjunut minut, nauranut minulle, olin menettänyt taas hallintani. Asiaa ei ollut parantanut se, että mies oli ollut yhtäkkiä poissa. Olin kokenut taas menetyksen, jos nyt voitiin puhua menetyksestä, kun minulla ei koskaan mitään ollut ollutkaan. En ollut mikään psykologi, mutta olin sentään istunut terapiassa ja elänyt riippuvuuteni kanssa tarpeeksi pitkään tietääkseni, miten siihen upottiin ja mitä tarvetta se tyydytti.

Tyhjyyttä, menetyksen tunnetta, surua, tarvetta paeta todellisuutta. Tarvetta kokea mielihyvää edes hetken.

Iltapäivällä kahden aikaan kävelin kohti Leonardin huonetta läppäri kainalossani ja asiallinen neule ja leveälahkeiset mustat pitkät housut jalassa. Koputin suljettuun oveen ja kun kurkistin lasiovien lävitse, en nähnyt ketään. Tiesin, että Leonard odotti minua kahdeksi, sillä hän oli laittanut minulle tekstiviestin, joten rikoin tuskin mitään kirjoittamatonta lakia menemällä sisään.

Istahdin työpöytää vastapäätä olevalle tuolille ja minua värisytti inhosta, kun ajattelin aamuista panoani. Leonard ei tullut heti ja huomasin, että hänen läppärinsä oli pöydällä avoinna. Tiesin, että olin tehnyt tänään jo tarpeeksi suututtaakseni miehen, mutta en malttanut olla hiipimättä pöydän toiselle puolelle. Näpäytin hiirtä. Edessäni oli Word-tiedosto täynnä ruotsinkielistä kirjoitusta – ilmiselvä käsikirjoitus. En uskaltanut selata sivuja, mutta yksi nimi avoinna olevalla sivulla kiinnitti huomioni. Marcus Wallin.

Silmäni rävähtivät auki ja aivoissani alkoi jyskyttää höyryjuna ylikierroksilla. Pakenin takaisin työpöydän toiselle puolelle ja yritin saada ajatuksiani järjestykseen. Miksi Kenneth Wolterin kirjojen päähenkilön nimi piilotteli Leonardin koneella? Tekikö hän yhteistyötä kirjailijan kanssa? Oikolukiko hän tämän tekstejä? Auttoiko hän jotenkin? Vai…oliko Leonard alias Joakim Valta Kenneth Wolter?

Ajatukseni kiisivät eteenpäin. Sillä selittyisi raha. Sillä selittyisi Kenneth Wolterin henkilöllisyyden salaperäisyys, jota kustantaja suojeli ja samalla käytti myyntivalttina. Sillä selittyisi, ettei henkilöllisyys ollut tähän mennessä paljastunut. Jos ruotsalaiseksi luultu ja ruotsalaisen kustantamon tähti olikin oikeasti suomalainen.

Ovi kävi takanani ja purin huultani hermostuneena. En uskaltaisi kysyä asiaa suoraan Leonardilta – varsinkaan tänään.

-Onko sulla ne suunnitelmat?, kuulin Leonardin kumean, kylmän äänen, joka meni luihini ja ytimiini ja herätti sisälläni aina epätoivoisen hehkun olipa sävy mikä hyvänsä.

Mies käveli ontuen pöytänsä taakse ja istuutui irvistäen.

-Vaivaako sun jalka sua?, kysyin ajattelematta mitään ja tunsin aidon, puhtaan ilon puhkeavan sisälläni, kun sain katsella taas miehen kauniisiin vaaleankultaisiin silmiin.

-Vaivaa. Joka päivä, mies vastasi edelleen viileästi.

-Siitä aamusta…

-Me puhutaan siitä tän jälkeen, Leonard keskeytti.

Oma läppärini oli paljon isompi kuin Leonardin, sillä olin hankkinut sen juuri suunnitteluohjelmia ajatellen.

-Pitäiskö mun tulla sinne sun viereen näyttämään. Nää on kyllä aika pahasti kesken…

En sanonut, että suunnitelmat olivat pahasti kesken, koska viimeisen viikon olin lähinnä vain nussinut tai odottanut tulevani nussituksi. Olimme katsoneet alustavia suunnitelmiani viimeksi pari päivää ennen Leonardin lähtöä pienessä salissa ja nyt minua alkoi pelottaa. Muistaisiko mies, missä vaiheessa olin ollut kun hän oli lähtenyt?

-Viekö taloudenhoito sulta liikaa aikaa? Vai jokin muu?, Leonard kysyi ja painotti sanaa muu pehmeästi ja hiukan ivallisesti.

Nousin hermostuneena tuoliltani ja lähdin raahaamaan sitä miehen puolelle pöytää. Kun avasin koneen ja aloin selittää vapisevalla äänellä suunnitelmiani ja näyttää 4D-kuvia, joita minulla oli vain kahdesta yläkerran makuuhuoneesta, mies keskeytti minut.

-Kaikki mitä sä oot saanu aikaiseksi, näyttää tosi hyvältä. Ongelmana on se, että sä et oo saanu aikaiseksi juuri mitään uutta. Sulta tuskin menee kauaa pariin 4D-kuvaan. Ja idean tasolla sulla on paljon ajatuksia, mutta koneella ei ole esimerkiksi suuresta salista vieläkään mitään.

Auoin ja suljin suutani. Pahimmat pelkoni olivat käyneet toteen ja nyt pelkäsin, että minut heivattaisiin aivan muista syystä kuin siitä, että olin tunkeutunut isännän vuoteeseen.

-Mä juttelin Katrin kanssa aamupäivällä. Se sanoi, että se on huolissaan susta. Se kertoi, että sä olit ottanut osaa teidän illanviettoon, eikä se siitä ollut ollut vielä erityisen ihmeissään. Mutta sä oot kuulemma muuttunu puhumattomaksi, poissaolevaksi, ja ainoa mikä sua kuulemma näyttää yhtäkkiä kiinnostavan on paneminen ympäri taloa yötä päivää.

Nieleskelin nöyryytyksen tunnetta. Olin tiennyt käyttäytyväni talonkin mittapuun mukaan raisusti, mutta että Katri oli mennyt kielimään minusta Leonardille.

-Katrilla ei oo mitään oikeutta kannella musta…mulle se ei oo…

-Se on kuulemma yrittäny puhua sulle parikin kertaa, mutta sä vaan kohauttelet olkapäitä.

Se oli totta.

-Ja mitä siihen aamuiseen tulee niin oikeasti Linnea – ei se ainakaan vakuuttanu mua toiseen suuntaan.

Suuttumus ja kipu leimahtivat minussa äkkiä ja tuiskahdin:

-Itsehän sä mulle suosittelit talon etuja! Ja nytkö mä en saa tehdä sitä, mihin sä itse mut työnsit?

Olisin halunnut huutaa ja raivota, mutta itku pisteli kurkussani ja napsautin suuni taas kiinni.

-Mä en tarkoittanut, että sä jätät sun työt tekemättä ja keskityt vaan pyörimään täällä puolialastomana ja nussimaan! Panemaan täysiä muukalaisia! Tajuutko sä, että se ukko tänään oli täällä ekaa kertaa? Kari oli saanu sen ekstrahommiin ja sä panet sitä, ennen kuin se suurin piirtein pääsee työpaikalleen. Mikä vittu sua vaivaa?

Leonardin terve puoli kasvoista punoitti ja hänen silmänsä leiskuivat. Siirsin silmäni miehen pöydällä lepäävään vammautuneeseen käteen ja muistelin, miten ihanalta se oli tuntunut ihollani. Miten ihanalta Leonard tuntui lähelläni. Miten toivottomalta tuntui ajatus siitä, että joutuisin lähtemään täältä, ja että en sitten enää näkisi häntä koskaan.

Yritin pidätellä nyyhkytystä, mutta tietenkään se ei onnistunut. Kyyneleet virtasivat poskilleni, ja kun hetken kuluttua painoin pääni käsiini, koko vartaloni hytkyi, kun raastava suru ja kipu purkautui juuri siinä, missä sen ei olisi tarvinnut purkautua. Kuulin kärsimättömältä kuulostavan henkäisyn vieressäni. Nikottelin käheällä äänellä silmät kiinni ja poskiani pyyhkien:

-Mä meen. Mä meen. Mä lähden pois.

-Mä en sanonut mitään sellaista, Leonardin matalaakin matalampi ääni sanoi hiljaa aivan läheltäni ja tunsin hänen kätensä käsilläni, kun hän irrotti ne kasvoiltani.

En ajatellut mitään, kun nostin katseeni miehen kasvoille ja käteni miehen arpiselle poskelle, sitten hiuksille. Tajusin parissa sekunnissa, mitä olin tehnyt ja vetäisin sormeni irti miehestä kuin hän olisi polttanut minua. Leonardin silmät siristyivät hetkeksi, ja hän tuntui katseesta päätellen keskittyvän johonkin piinallisen tiukasti.

-Tule, hän sitten sanoi hiljaa ja kuljetti minut sohvalle.

Mies istuutui sohvalle käsinojaa vasten ja keinautti minut pitkien sääriensä väliin niin, että pääni lepäsi hänen rinnallaan. En ollut uskoa, mihin olin päätynyt ja makasin paikoillani hiljaa hengitellen, sanomatta sanaakaan, etten vain joutuisi pois juuri kun olin siinä, mihin tunsin niin varmasti kuuluvani.

-Mä kysyin, mikä sua vaivaa?, Leonard sitten kysyi ja tunsin hänen suuren kätensä päälaellani ja sitten niskassani.

-Mä…mä tajusin sen vasta tänään. Mä pelkään…ei kun mä tiedän, että mä oon tehny seksistä korvikkeen pelaamiselle. Kun se on täällä niin helppoa ja kun mä oon ennenki käsitelly menetyksiä silleen…mä pakenen riippuvuuteen…addiktoidun johonkin ettei tartte ajatella…, selitin epäselvästi, mutta totuudenmukaisesti – mainitsematta kuitenkaan sitä, miksi olin ylipäänsä taas joutunut kierteeseen.

-Mitä menetyksiä sä tarkoitat?, Leonard kysyi ja silitti selkääni.

-No niin kuin äidin ja mummon…ja..sitten normaalin elämän…

En päässyt eteenpäin viimeisimpään menetyksen tunteeseeni. En halunnut sääliä tai surkutteluja. Leonard päästi minut onneksi pälkähästä.

-Miten pitkälle se on päässy?, Leonard kysyi ääni kireänä ja olin pitkän hetken hiljaa. Sitten myönsin:

-Pitkälle. Monta kertaa päivässä. En mä pysy laskuissa enää mukana.

Mies puhalsi ilmaa keuhkoistaan ja alkoi puhua poissaolevalla äänellä:

-Mähän kerroin, että mä otin suhun yhteyttä sun äitis vuoksi. Mulla oli paskamainen lapsuus. Mun äiti oli mulle rakas, mutta se oli heikko. Mun isä joi meidän rahat säännöllisin väliajoin, pätki äitiä naamaan ja joskus se johti sairaalakeikkoihin. Äiti vei mut kerran mukanaan, kun se meni paikkailtavaksi ja sairaanhoitaja tai joku – en mä tiedä kuka – oli ottanu yhteyttä sossuun. Ne äidin selitykset oli aina ihan perseestä.

Me jouduttiin jonkinlaiseen syyniin. Kun mä olin jotain 11-vuotias, kun isä löi mua eka kerran. Ei lujaa, mutta puristi samalla käsivarresta niin, että mulla oli mustelmia. Siinä vaiheessa mä jo vihasin sitä paskapäätä. Ja äitiäki, kun se ei päässy eroon siitä saastasta. Mä menin terkkarille ja sanoin, että mun isä lyö mua ja äitiä. Just vastoin kuin mitä ukko oli käskeny. Mä ajattelin, että se tappaa mut, mutta mä en välittäny. En mä muista tarkkaan, mutta siitä se lähti tosissaan. Sun äiti tuli kuvioihin, eikä se ollu sellainen pehmeä hymistelijä ja toisaalle katsoja.

Miehen ääni kietoutui ylleni ja tunsin tasaisena sykkivän sydämen jyskeen korvani alla. Rinnassani tuntui korventava pahan olon polte pienen pojan puolesta, ja toisaalta minua kiehtoi kuulla tarinaa, joka oli minulle aivan vieras, vaikka sen yksi tärkeimmistä henkilöistä oli oma äitini. Leonard puhui kuin itsekseen.

-Äiti yritti turvakotiin pari kertaa, mutta aina se meni takas isän mukaan, kun se tuli nyyhkiin lupauksiaan. Sun äiti piti huolen siitä, että mut otettiin huostaan, luojan kiitos. Mutta mä aloin olla turhan vanha ja mulla oli huono asenne ja sijaisperheet ei jaksaneet mun kans. Mä jouduin laitokseen. Sieltä tuli tuttuja, joilta sai kamaa. Aloin varastella. Polttaa ruohoa. 13-vuotiaana mä käytin jo piriäkin, jos sain rahaa ja nappeja tietty. Mä halusin nimenomaan huumeita, en viinaa. Mä en halunnu olla mun isä. Aivan kuin alkoholismilla ja huumeriippuvuudella olis suurta eroa.

Sun äiti kävi kattoon mua ja huomas. Se oli huolissaan eikä sen huoli rajoittunu virka-aikaan. Mulla ei ollu oikein ketään, vaikka mun oma äiti kyllä kävi ja me nähtiin välillä. Sun äitis piti muhun yhteyttä, järkkäs mulle psykiatrin, teki kaikkensa, että sai mut irti huumeista, puhui järkeä ja halas. Aina kun se halas mua, mua itketti kun se tuntui niin hyvältä ja mä tiesin, että se loppuu pian. Se halaus.

Leonardin ääni oli muuttunut karheammaksi ja minua itketti uudestaan, mutta ei itsesäälistä.

-Se oli yhtä tempoilua vuosikausia ja välillä mua ei kiinnostanu mikään muu kuin seuraava fiksi. Mutta jos mä jotain tiedän, niin sen mitä riippuvuus on, ja mitä se saa tekemään. Mun pelastus oli sun äitis, joka lopulta sai mut pysymään hoidossa – ja kirjat. Sun äitis huomas, että mulla on hyvä mielikuvitus ja mä olin aina hyvä äidinkielessä. Se kannusti mua kirjoittamaan.

Mies lopetti yhtä äkillisesti kuin oli alkanutkin, enkä heti saanut sanaa suustani. Olin valtavan ylpeä äidistäni, surullinen siitä, että hän ei enää ollut halattavanani ja Leonardin kertomus sai hellyyden ja rakkauden miestä kohtaan värähtelemään sisälläni.

Yhtäkkiä mies esitti kysymyksen, jonka olin toivonut hänen unohtavan tai ohittavan yhdentekevänä.

-Mikä sen laukaisi? Mä luulin, että sä et ollu pelannu pitkään aikaan ja kai klubilla olis saanu siirryttyä seksiin ainakin yhtä helposti kuin täällä. Ihan varmasti siellä tuli ihailua ja ehdotuksia jatkuvasti.

En keksinyt mitään järkevää ulospääsyä, enkä puolivillaista totuutta. Totuushan oli, että olin ollut jo klubilla melko hataralla pohjalla, kun Leonard oli tullut elämääni. Olisin saattanut päätyä samaan tilanteeseen kuin nyt ilman Leonardiakin. Olisin vain tienannut tekemisilläni. Niinpä aina yhtä suoraviivaisen rehellinen suuni aukesi ja myönsin hiljaa:

-Enhän mä klubillakaan tasapainossa oikein ollu. Mä olin yksinäinen ja epätoivoinen. Mutta kai tärkein syy nyt olit… sä.

Tuntui kuin aika olisi pysähtynyt, tuntui siltä kuin miehen sydänkin olisi lakannut lyömästä korvani alla hetkeksi. Odotin lentäväni lattialle tai että minut komennettaisiin taas ulos ja odotin vartalo jäykkänä tuomiotani. Mitään ei tapahtunut. Ensin olin helpottunut ja sitten toivoin edes jonkinlaista reaktiota. Lopulta se tuli.

-Mitä ihmettä sä tarkoitat? Miten seksi mun kans voi…?

-Ei seksi. Vaikka seksikin sun kanssa on aivan eri asia kuin noiden…muiden kanssa. Mä…en vaan voi sille mitään, että mä ra…mulla on tunteita sua kohtaan. Tosi voimakkaita sellaisia. Ja kun sä panit mut Kristianin matkaan ja nauroit mulle, se loukkas mua pahasti…musta tuntui, että mä kävelen vaan epäonnistumisesta ja paskasta tuurista toiseen. Että kukaan ei halua tai tarvi mua mihinkään. Kai mä helpotan sillä oloa.

Pidin ääneni tasaisena ja yritin välttää kuulostamasta itsesäälissä piehtaroivalta pikkutytöltä.

Tunsin, kuinka Leonard kohottautui istuma-asentoon. Nyt se tulisi taas. Olin jo nousemassa nopeasti sohvalta, kun mies kääntyi katsomaan minua outo ilme kasvoillaan.

-Mihin sä olet menossa?

-Mä ajattelin, että sä et halua kuulla. Eihän se sun syy ole, että sä et…sä et tunne samalla tavalla, änkytin.

Leonard huokaisi kärsivän kuuloisesti ja sanoi:

-Ei sillä ole mitään väliä, mitä mä tunnen. Sä olet niin nuori ja mä en halua, että ripustaudut muhun sen takia, että mä pelastin sut.

Närkästyin miehen välttelevästä ja holhoavasta asenteesta ja nostin leukaani, kun katsoin Leonardia tiukasti silmiin.

-Mä oon kokenu elämässä enemmän kuin moni 35-vuotias, ikäviä asioita. Ja mä en ripustaudu kehenkään vaan sen takia, että mä saan mahdollisuuden korjata virheeni. Mä huomasin sut klubilla heti, kun mä näin sut. Ja mä tanssin sinä iltana vain sulle. Ilman, että mä tiesin susta mitään. Ilman sun tietoa mun pelastussuunnitelmista.

-Se voi olla vaan himoa.

-Se on myös himoa, mutta…

Leonard naurahti kuivasti ja sanoi sitten:

-Tiedätkö sä, että sä oot oikea riesa, pentu? Mä oon 37-vuotias, vammautunut ja 14-vuotta vanhempi kuin sä ja mun on vähän vaikea uskoa, että noi sun tunteet on kestäviä. Eikö Kristian olis sulle sopivampaa seuraa?

Oloni tuntui taivaallisen hyvältä, sillä Leonardin ääni oli lämmin, melkein hellä, huolimatta siitä mitä hän sanoi.

-Kristian on kiva, mutta se ei ole sä.

Leonard miltei hymyili, mutta rypisti sitten kulmiaan.

-Oli miten oli, sun täytyy ruveta käyttäytyyn. Ja tekeen töitä. Mä en maksa tyhjästä. Mä en tiedä, miten sä edellisen kerran osasit vieroittautua, mutta näin tää ei voi jatkua. Kuinka monelle vieraalle sä oot antanu? Pitääks mun käyttää sua sukupuolitautitesteissä?

Kiemurtelin vaivautuneena ja katsoin käsiini kun vastasin:

-Ehkä kolmelle…tai neljälle. Kyllä mä pystyn…ainaki mä teen parhaani, sanoin epävarmasti, sillä en ollut ollenkaan varma, miten hyvin pystyisin vastustamaan kiusausta tällaisessa ympäristössä. Tosin saattaisinhan minä lähteä baareihin iskemään miehiä maallakin.

-Tehdään sitten niin, että me käydään testeissä huomenna ja sä et ainakaan hetkeen pane ketään. Sä teet töitä mun työhuoneessa, ja mä käsken muita pitämään näppinsä erossa susta.

Minua hävetti ajatus, että talon isännän täytyisi määrätä minut seksilakkoon kuin tottelemattoman lapsen varsinkin, kun Leonard oli tehnyt puolestani jo muutenkin tarpeeksi.

-Ei, sanoin Leonardille ja jatkoin:

-Mä en oo sun huollettava. Mä kerron itse päivällisellä, että mulla on riippuvuusongelmia. Täällä ei kukaan oo mikään kusipää – ei edes Jarno, vaikka se osaa olla paha suustaan. Mutta olis ihan kiva jos mä saisin tehdä töitä täällä. Varmuuden vuoksi.

En lisännyt, että töiden tekeminen Leonardin lähellä – varsinkin tällaisen ystävällisen, lämpimän Leonardin lähellä –  vähentäisi houkutusta muiden kanssa panemiseen ja ilahdutti minua myös siksi, että halusin vain yksinkertaisesti olla lähellä miestä. Se, miten saisin pidettyä käteni irti Leonardista olikin sitten toinen juttu. Tälläkin hetkellä halusin vain avata hänen paitansa ja housunsa ja kaataa hänet sohvalle. Ainoa, mikä sai minut pidättäytymään olivat karvaat aikaisemmat kokemukseni.

Äkkiä Leonardin ääni kehräsi korvissani matalana ja seksikkäänä niin että vatsanpohjassani muljahteli. Ja jos hänen silmissään ei ollut himoa, en tiennyt mitä se oli.

-Okei. Ja ihan varmistukseksi…käydään huomenna hakemassa myös jotain ekstraa. Jotain mikä varmasti pitää sut kurissa.

Kommentit (0)