… eli vauvankakkaa eli likaisen keltaista. Olen vältellyt keltaista kuin ruttoa sen kaikissa mahdollisissa sävyissä. Mutta sitten päässä naksahti ja hommasin tommosen puseron. Siitä naksahduksesta on varmaan jo parisen vuotta mutta pusero ei ole hirveästi käyttökertoja nähnyt. Mutta tänään taisi naksahtaa päässä toisen kerran koska nythän tuo pusero näyttää ihan hienolle. Tumman farkunsinisen kanssa.
… Ja tolle tukalle kyllä tarttis tehdä jotain…
Raahasin taas isännän puolipakolla pönkimään romukasoja Kangasalan Restauranta-päiville. Paras löytö oli ehdottomasti tämä vitosen maksanut viktoriaaninen surukoru. Sureminen ja mustat korut olivat viktoriaanisella ajalla muotia. Siksi näitä erityisesti suruajalla käytettäväksi tarkoitettuja koruja löytyy verrattain paljon, tosin ei ehkä niinkään paljon Suomesta. Korujen valmistusmateriaali oli usein vulkaniitti (eräänlainen alkukumi) tai gagaatti (kivettynyt puu tai hiili). Pieni gootti sisälläni rakastui tähän.
Kuvassa näkyvät pitsi ja strassikoru
myös löytöjä Restauranta-päiviltä.
