Testissä hatha-jooga ja mietteissä nakujooga
Kävinpä kokeilemassa hatha-joogaa. En ole mikään minkäänlaisen joogan asiantuntija, ja näitä tutustumisiakin aina rajoittaa, noh, rajoittenuisuuteni. Pelkään joutuvani omituisen kultin keskelle puuskuttamaan epäluonnollisesti, joten aika harvoin pääsen millekään tunnille asti. Olen haaveksinut muun muassa bikram- ja ilmajoogasta iät ja ajat, mutta en vaan saa aikaiseksi. Tulisivat kotoa hakemaan.
Nyt kuitenkin rohkaistuin, juuri hatha-joogan kaltaista rentouttavaa tuntia tarvitsen tähän väliin! Sinä varmaan nukahdat sinne, kaveri varoitteli etukäteen, ja ohjaajakin katsoi minua arvioivasti ja sanoi, että tämä ei sitten ole mitään rankkaa liikuntaa. Tai no en tiedä katsoiko arvioivasti, mutta haluan ajatella että katsoi ja vakuuttui näkemästään ja koki siksi tarpeelliseksi ilmoittaa asiasta. Tällaisella egosentrisellä lähtökohdalla hiivin salin perimmäiseen nurkkaan. Mutta voi kauhistus, muut osallistujat olivat sijoittuneet hämäävästi ja kävikin niin, että nurkka ei suinkaan ollut perimmäinen vaan eturivi. A-P-U-A.
Tunti alkoi rentoutuksella, ja nyt kun yritän muistella mitä siellä oikein tehtiin, en saa päähäni paljoakaan. Ehkä tosiaan nukuin osan ajasta. Sen muistan, että teimme aika paljon lonkkia ja jalkoja venyttäviä liikkeitä (korrekti termi lienee ”avaavia asanoita”), mitkä tuntuivat osa hiukan epämiellyttäviltä. Paikkani eturivissä oli äärimmäisen epäkäytännöllinen, koska en päässyt vertaamaan kuinka notkea olin verrattuna muihin. Tiedän, ettei pitäisi, varsinkaan joogassa, mutta maallinen mieleni ei ole vielä kirkastunut tarpeeksi. Tein myös kaikki liikkeet haastavimpina versioina että voivat siellä takarivissä ihailla. Ohjaaja muistutti, että menee koko joogan idea jos joutuu naama mykkyrässä väkisin vääntämään, mutta tuskin se oli minulle tarkotettu kommentti. Varmastikaan ei ollut.
Tykkäsin siitä, että tunnilla tuli oikeasti rentoutunut ja mukava olo. En tykännyt siitä, että liikkeet keskittyivät niin paljon samalle alueelle, mutta kuulemma jokainen kerta on erilainen, joten liikkeiden osalta on vaihtelua. Joogahengityksessä varmaan on pointtinsa, mutta en pidä siitäkään. Jostain syystä en vain saa hengitettyä oikein missäkään niistä lajeista, jossa pitäisi tehdä se ohjatusti, niin kuin nyt joogassa, pilateksessa, uinnissa ja synnyttäessä. Lisäksi olen niin estynyt, että se ääneen huokailu nolottaa. Enkä kerta kaikkiaan tajua mitä tarkoittaa vaikka ”hengitä varpaisiin”, siinä sitten mietin jalkojeni äärilaitoja ja tunnen itseni tyhmäksi.
Näistä huolimatta yritän ihan tosissani ottaa tämän tunnin syksyn treeniohjelmaani. Jos ei muussa, niin ainakin asenteessa riittää treenattavaa…
Sitten kun en enää ole estynyt, alan harjoittamaan nakujoogaa. On kuulemma luonnollista, auttaa hyväksymään itsensä sekä saa aikaan paremman yhteyden sekä omaan itseen että maailmaan. Ai ei kiinnosta henkinen liibalaaba? Osuipa samalla silmään myös jooga-asanat, joiden ansiosta näytät hyvältä alasti. Siitä huolimatta että kyseessä taitaa olla aika epäortodoksinen ajattelutapa, tässä esimerkki:
Itsehän en pysty muuhun kuin kuvittelemaan tuon tehtävänä siellä nakujoogassa.
Tunti oli yksityisesti järjestetty, mutta ohjaaja tuli Pihasalista.
***
I tried hatha yoga but my ego was too big and my legs too sore for it. I’ll keep on practicing though. Or maybe I’ll find the true hippie inside me and turn to nude yoga.
