Ladataan...
Fitness Führer

Tänään on ollut ohjelmassa kevyttä ryhdistäytymistä: aamulla tein hiukan lihaskuntoa ja ostin mercadosta mustikoita ja kreikkalaista jugurttia. Läskileiri ei tosin ole vielä ohi, lappasin koriin tuttuun tapaan myös Nutellaa ja croissanteja.

Ai mikä läskileiri? Toisin kuin alkuperäinen ilmaus, tämä läskileiri ei tarkoita sellaista, jolla hankkiudutaan eroon fläsästä. Täällä hankitaan sitä. Läskileiri tarkoittaa yleensä mitä tahansa matkaa, maalla vietettävää joulua, viikonloppua kylpylässä, kaupunkilomaa ja eritoten muutamaa viikkoa etelässä. Nimi tulee tietysti siitä, että näillä matkoilla tulee yleensä syötyä (ja juotua) yli sekä oman että kaverin tarpeen.

Toki matkoillakin voisi syödä terveellisesti, ja jotkut ehkä syövätkin. Itsekin pyrin aina pitämään ruokavaliossa myös tolkullisia ruokia, mutta en kerta kaikkiaan voi olla syömättä kaikkea epämääräisempääkin. Ensinnäkin siksi, että ulkomailla on aina kaikkea jännää, jota pitää maistaa. En ole koskaan nähnyt tällaista suklaapatukkaa! Täällä on mansikanmakuista maitoa! Mitäköhän tämä limu on, onko se edes limua? (Ei ollut, se oli mallasjuomaa. Tämä ei ole kiertoilmaus. Join sen rommi-suklaapatukan kyytipoikana. Terveyden perikuva kun olen.)

Toiseksi ulkomailla on usein kaikkea herkullista, jota pitää maistaa: leipomoissa, ravintoloissa, toreilla, kojuissa. Esimerkiksi Italiassa on vain välttämätöntä syödä gelatoa minkä ehtii, muutenhan kyseessä olisi hiukan sama homma kuin jos Roomassa viettäisi koko loman hotellihuoneessa telkkaria katsellen.

Nyt huijaan, ei ole täältä eikä edes Roomasta, vaan kyseessä on Fenocchio Nizzassa, jossa tarjolla on yli 100 makua. Ole siinä nyt maistamatta sitten! P.S. Tuo raparperi oli ihanaa!

Kolmanneksi lomalla tulee tehtyä asioita, joita ei muuten tee. Ravintolassa syömisen jälkeen (myös jälkiruokaa!) nappaa vielä jäätelön. Juo oluen keskellä päivää. Ostaa sipsejä mukaan rannalle.

Kolmas on neljännen peruja, eli sen että en usko siihen, että koko ajan pitäisi pingottaa syömisen kanssa. Enkä varsinkaan siihen, että lomalla pitäisi. Järjetöntä mässäämistä ei tietenkään ole mitään järkeä aloittaa...mutta hhmm vähän siihen suuntaan se saattaa liukua!

Tämän seurauksena tulee kannettua paria matkamuistoa itsessään. En tosin tiedä kuinka paljon, en ikinä katso vaa'asta. En uskalla! Yleensä tilannetta tasapainottaa se, että lenkkarit ovat aina matkalaukussa mukana ja päätyvät jalkaankin asti. Lisäksi yritän valita hotellin niin, että siellä on kuntosali. Tällä kertaa en ole vielä maratonin jälkeen juossut (muuta kuin pari askelta rannalla jotta saisin kivoja kuvia tänne...ööh tota palaan asiaan) ja kuntosali löytyi ainoastaan ensimmäisestä hotellista. En käynyt siellä. Eilen tosin huomasin, että täällä on kuntosali nimeltä Beach Gym. Nimi johtaa harhaan, olisin halunnut treenata rannalla bikineissä, mutta joudunkin ostoskeskuksen nurkkaan. Mikäli pääsen sinne asti enkä juutu alakerran konditoriaan...

Aavistuksen verran tunnen tästä syyllisyyttä. Hirveästi valkoisia jauhoja ja sokeria...liian vähän kuituja ja vitamiineja...missä on proteiini (ehkä pitää syödä sitä jäätelöä vielä enemmän?)...kahmaloittain suolaa...alkoholiakin usein... Mutta ihan hirveästi en jaksa. En ole edes varma onko se välttämätöntä, mutta ehkä joskus ryhdistäydyn oikeasti.

Siihen asti jatkan valitsemallani tiellä ja toivon, että housut mahtuvat päälle kun kotimatka alkaa.

***

All my holidays are fat camps. Not like the real ones, quite opposite. New foods! New products! I have no rules: beer on daytime and chocolate all the time! Crisps! Nutella! I hope my pants fit when it's time to fly back home...

Ladataan...
Fitness Führer

Viimeviikkoisen hotellin ikkunasta näkyi risti kukkulan päällä. Aika pian huomasimme, että ihmiset kävelivät sinne ylös, mitä ilmeisimmin siis tekivät pienen pyhiinvaelluksen. Osa toki hiihteli sinne ihan muuten vain, mutta osalla retkellä tuntui olevan hengellisempikin merkitys, he esimerkiksi polvistuivat ristille. Aika pian keksimme myös, että tokihan sinne täytyy kiivetä.

Ajattelimme, että valmistauduimme hyvin. Lähdimme aikaisin aamulla, tai no aikaisin ja aikaisin. Otimme mukaan juotavaa, tai siis pillimehut. Jätimme rattaat hotellille, kun ei niitä pystyisi työntämään ylös rinnettä. Ei muuten neljävuotiastakaan ilman pyöriä alla ihan helposti työntänyt...

Ai ei näytä korkealta tässä? No ei se meistäkään näyttänyt.

Pienempi lapsista kaatui ensimmäisen kerran ennen kuin olimme edes rinteellä. Sen jälkeen lapset itse asiassa kapusivat yllättävän ketterästi, mutta minä tulin hengenhädässä siinä perässä: Älkää menkö siihen reunaan! Varovasti nyt! Enkö minä sanonut, että pysytte sisäreunalla! Älä kaadu! Jos sain lapset sisäreunaan, panikoin siitä, että kohta ylhäältä tulee jokin kivivyöry. Lisäksi olin jotenkin unohtanut sen, että minulla on korkean paikan kammo. Ajattelin vain, että olisi kivaa liikuntaa kiivetä ylös. Kivaa liikuntaa, just joo.

Puolimatkassa. Tähän se sitten jäi.

Pyhiinvaelluksen on käsittääkseni tarkoitus olla uhri. Siinä uhrataan aikaa ja vaivaa. Lisäksi reitillä varmaankin muistellaan Jeesuksen kärsimyksiä, mikäli pyhiinvaellus on kristillinen. Emme siis päässeet ylös asti, koska emme viitsineet  tai uskaltaneet. Oli liian ahdistavaa väijyä sitä, tippivatko lapset tai jäävätkö he maanvyörymän alle. Ja tosiaan se korkean paikan kammoni ei auttanut asiaa. Matkalla mietin, että pyhiinvaelluksen pointtihan olisi vaikeuksista huolimatta tehdä koko reissu. Muutenhan se ei olisi uhri, ja oikeat pyhiinvaeltajathan vaikka kierivät loppumatkan Jerusalemiin tai minne nyt menevätkin. Toisaalta ajattelin, että johan tässä meni aikaa, lapsilta menee hermo ja kyllä tässä on kärsimyksiä muisteltu. Tai jos ei muisteltu, niin ainakin ennakoitu kaikkia mahdollisia äidin kauhuja. Että ehkä se oli sellainen Maria-henkinen vaellus sitten.

Myöhemmin mies juoksi ristille asti, sinne meni ihan helppo tie toisella puolen kukkulaa. Ehkä tässä oli jokin opetus. Jos keksitte mikä, niin kertokaa minullekin.

***

We tried to do a "pilgrimage" at Patalavaca. The road was more difficult than I tought and I was too worried of  my kids all the time, so we didn't get to the top of the hill to the cross that stood there. A few days later husband found an easier route - and ran there. How typical.

Ladataan...
Fitness Führer

Tammikuussa Kanarialla saattaa olla yhtä lämmin kuin normaalina vappuaattona Helsingissä. Siksi olen aivan mielettömän onnellinen näistä täydellisistä rantasäistä mitä täällä nyt on. Ja kun Kanarialla on rannalla, niin tulee ajatelleeksi tissejä. Väkistenkin, koska niitä näkyy joka puolella, aivan kuten jostain netin matkajutusta luin: yläosattomissa ollaan edelleen yleisesti.

Koska aurinko on pehmittänyt aivoni (hehe keksinpä jonkun uuden ilmaisun välttääkseni sen, että oikeastaan olen laiska. Seuraavassa postauksessa taidan sanoa olevani laissez-faire), en voi todellakaan luvata, että tässä tulisi viiltävää analyysiä. Enpä tiedä, saanko edes liitettyä tätä mitenkään treenaamiseen. Olen vain katsellut koko päivän tissejä, niin haluan puhua niistä.

Onhan tämä ruumiinkulttuurillinen aihe, eikö vähän ole? Seuraavassa siis jäsentymättömiä ajatelmia tisseistä, jotka ovat nousseet mieleeni rannalla. Siis ne ajatukset ovat nousseet mieleeni..

Miksi kaikki ne naiset ovat yläosattomissa rannalla? Onko se: jonkinlaista ekshibitionismia? mukavaa? vapauttavaa? Onko siihen syynä sosiaalinen paine: vain estyneet nyhveröt käyttävät yläosaa? Vai onko se kenties niin normaalia, että asiaa ei edes ajatella? Ja ennen kaikkea: miksi päivänä yksi olen sitä mieltä, että homma on kerrassaan outoa, ja muutaman päivän kuluttua harkitsen heivaavani puolet bikinistäni jorpakkoon?

Muistan kun aloitin tankotanssin, ja olin hiukan vaivautunut niistä lyhyistä sortseista, joita tankoilijat yleisesti käyttävät. Pari tuntia myöhemmin pidin niitä hyvin normaaleina, ja nykyisin voisin hilpaista vastaavissa vaikka kauppaan. Ilmeisesti yläosattomuuteen pätee sama tottuminen. Tämä ei kuitenkaan vastaa kysymykseen miksi? Voiko se olla vain miksi ei? Nehän ovat kuitenkin vain tissit, mitä sitten?

Tissit, länsimainen kulttuuri: kaikkea sitten.

Erityisesti eilen, sunnuntaina, ihmiset olivat rannalla perhekunnittain. Yläosattomin perhekunnittain. Tytär, äiti, isoäiti, isä ja tyttären poikaystävä, kaikki naiset iloisesti rinnat paljaana. Vähän oudoksuttaa. Mutta niinhän sitä oudoksutaan suomalaisten saunomistakin. Ehkä he eivät vain pidä rintoja niin seksuaalisina, että niitä ei sopisi näyttää, sanotaanko nyt vaikka vävypojalle? Vai onko kyse siitä, että ne ovat äiti-ihmisen rinnat? Olenhan itsekin imettänyt kauppakeskuksessa, juhlissa, bussissa ja vaikka missä, jolloin uppo-outo ihminen on saattanut nähdä vilauksen rinnastani, ja se on tuntunut minusta samalta kuin he olisivat nähneet varpaani.

Tissit, varpaat, mitä näitä nyt on.

Huomionarvoista on, että täällä rannalla on esillä kaikenlaisia tissejä. Jos Hietsussa joku on yläosattomissa, niin yleensä siinä esitellään useamman tonnin arvoista sijoitusta ja kulloisenkin kirurgin taitoa. Tai sitten vain geneettistä arpaonnea, mutta harvemmin vilautellaan sellaista, jota ei pidetä "ideaalina". Eikö tämä ole sitten hienoa, kaikki kukat saavat kukkia niin sanoakseni? Ehkä. En tiedä, mutta tiedän, että tämä sai minut pohtimaan rintojen lisäksi rintaleikkauksia.

Pidän itseäni sivistyneenä, fiksuna ja kriittiseen ajatteluun kykenevänä. Sekä feministinä, ilman mitään muttia. Joten kantani rintojen kosmeettisiin leikkauksiin on tietenkin...hyväksyvä. Onko järkeä, että tämä kulttuuri on niin fiksoitunut rintoihin? Ei. Onko järkeä, että tämä kulttuuri on niin fiksoitunut ulkonäköön? Ei. Onko järkeä, että ihminen, joka poikkeaa ihanteesta, leikkauttaa itsensä vastaamaan sitä? Ehkä ei. Mutta ymmärrettävää se on.

Sitä paitsi tämäkin asia, niin kuin kaikki kulttuurissa, on sopimuksen- ja tulkinnanvaraista, mikä jo tuossa aiemmassa pohdinnassani kävi ilmi. Yleisesti ajatellaan siis, että rintojen suurentaminen on väärin/turhamaista/tyhmää/bimboa/patriarkaatin odotuksiin sopeutumista/kertoo heikosta itsetunnosta (valitse sopivin vaihtoehto tai vaikka kaikki). Rintojen pienentäminen taas...no sehän on terveysasia. Isot rinnat aiheuttavat kipuja ja yhteiskunta tukee niiden pienennyttämistä.

Ehkä olen jotenkin erityisen simppeli, mutta minusta tämä ei ole loogista. Pienirintaiselle voidaan sanoa, että ostat vaan oikeanlaiset rintsikat ja pidät ryhdin hyvänä ja treenaat rintalihaksia ja opettelet hyväksymään itsesi. Mutta sanotaanko isorintaiselle että hei, hyvät rintsikat, hyvä ryhti ja salille treenaamaan selkää ja hyväksy ittes? Ehkä sanotaan, mutta epäilen. Tarkoitukseni ole väittää, ettei isoista rinnoista olisi oikeaa haittaa, eikä ettei niitä saisi leikata yhteiskunnan rahoilla, mutta en ihan ymmärrä tätä linjausta. Käsittääkseni myös hörökorvat voidaan leikata julkisessa terveydenhuollossa, mutta neniä tai huulia ei taideta operoida. Mutta onko hörökorvaleikkauksessa kyse mistään muusta kuin ulkonäöstä?

Toisaalta ymmärrykseni rajoittuu niin sanotusti tilanteen normalisoimiseen. Jättisilikoneja en tajua. Mutta mikäli keskustelupalstojen ja median perusteella voi mitään päätellä, itse haluan isommat lihakset kuin suurin osa naisista. Onko yhtään oudompaa se, että joku haluaa isommat tissit kuin minä?

Äh. En pääse tästä mihinkään lopputulemaan. Liekö tuolla väliä. Tissit.

***

Almost everyone at the beaches here go topless & barefoot. I still wear both two pieces of my bikinis, but this makes me think about boobs. And boob jobs. And this western culture. Complicated issues.

Pages