Ladataan...
Fitness Führer

Taas on aika perinteisen vuosikatsauksen! Treenimielessä kulunut vuosi oli hämmentävän hyvä, ottaen huomioon että olin vammautunut suurimman osan ajasta. Tässä vaiheessa kun tilanne on helpompi, tuntuu siltä, että eihän minulla kummoisiakaan ongelmia ollut. Tarkemmin ajatellessa muistuu mieleen, että en pystynyt puoleen vuoteen ottamaan yhtäkään askelta ilman kipua.

Talvella olin telkkarissa. Sitä varten piti kuvata itseään.

Alkuvuotta vammautuminen varjostikin aika paljon. Koska kipu oli jalkapohjan ja nilkan alueella, jäljelle ei jäänyt yhtäkään lajia, jota olisin voinut harrastaa ilman ongelmia. Salilla pystyin tekemään ylävartalon liikkeitä istuen. Tankotanssiessa pystyin tekemään tekniikkaa, kunhan nilkka, jalkapohja tai pohje ei osunut tangolle, tanssia en tietenkään voinut. Välistä oli pinna erittäin kireällä ja mieli maassa. Välillä uskoin, että en koskaan kuntoituisi juoksemaan uudelleen. Vaan hyvä juoksuvuosi tästä kuitenkin tuli!

Juoksu

Yhteensä tuli juostua viisi puolikasta ja kaksi kokonaista maratonia, sekä muutama lyhyempi matka.

Tammikuussa juoksin jälleen maratonin Las Palmasissa, ja paransin vuoden takaista aikaani yli puoli tuntia. Maraton oli vaikea, mutta aikaan olin tosi tyytyväinen. Sen jälkeen en pystynyt kuukausiin juoksemaan.

Seuraava juoksutapahtuma oli toukokuinen HCR, jonne lähdin tarkoituksenani keskeyttää. En kuitenkaan malttanut, vaan hölkkäsin maaliin. Jalan oireilu ei pahentunut.

Kuun lopussa oli vuorossa eksoottisempi kokemus, nimittäin Graceloppet, jossa juostiin tunnin ajan Viking Gracen kannella. Juoksu oli oikein hauska ja maisemat mielettömät!

Myös Graceloppetissa piti kuvata itseään.

Mieletön puolimaratonkokemus odotti seuraavana, kun olin jänistämässä Helsinki Half Marathonissa. Juoksu oli helppoa ja ennen kaikkea palkitsevaa.

Kesäkuun lopussa suuntasin lomailemaan Berliiniin, jossa osallistuin 11 kilsan juoksutapahtumaan. Treenaamaan en pystynyt edelleenkään, joten olin hyvin yllättynyt siitä, että pystyin juoksemaan ihan kohtalaista vauhtia.

Seuraava yllätys odotti Tampereella, jossa juoksin puolimaratonin elokuussa. Jäin ennätyksestäni vain muutaman minuutin, vaikka en edelleenkään pystynyt treenaamaan. Sitten suuntasin Tough Vikingiin, jossa en ollut ihan ehtinyt toipua Tampereesta, ja juoksuosuudet tuntuivat hyvin raskailta. Kuten osa esteistäkin - ne, jotka eivät tuntuneet pelottavilta!

Vielä Tamperetta enemmän yllätyin Tallinnan puolikkaalla, jossa juoksin enkan, jälleen harjoittelematta. Suuntasin vielä Vantaalle puolimaratonille, jolla päivitin muutaman viikon takaisen ennätyksen.

Samoin toki Vantaalla.

Näistä rohkaistuneena uskaltauduin ilmoittautumaan kokonaiselle maratonille Ateenaan. Harjoitteluni koostui pääasiassa vesijuoksusta ja parista lenkistä. Maraton pelotti melko lailla, mutta meni aivan käsittämättömän hyvin. Sieltä ei tullut ennätystä, mutta tämä neljäs maratonini oli helpoin ikinä.

Triathlon

Tänä vuonna uskaltauduin osallistumaan ensimmäiselle triathlonilleni vaikka olin edelleen lähes uimataidoton. Valmistautumiseni Terässikaan oli hyvin heikkoa, mutta itse tapahtuma aivan mieletön! Selvisin uintiosuudesta yllättävän hyvin. Pyöräilyosuudella olin aivan riemuissani: tämähän on ihanaa! Juoksusta selviydyin hämmentävän nopeasti. Mutta kaljaosuus - se oli paha! Se oli niin paljon vaikeampi mitä olisin ikinä voinut kuvitellakaan! Selvisin kuitenkin maaliin yliastumatta (=oksentamatta), ja olin hyvin iloinen.

Sinne kirmasin iloisena, enkä ymmärtänyt mikä minua odotti...

Tästä riemastuneena otin ja ilmoittauduin saman tien Helsinki City Triathloniin. Se tuntui vaikeammalta kuin Terässika, mutta selvisin siitäkin. En ollut viimeinen altaasta noussut, selvitin pyöräilyosuuden varastamallani pyörällä nopeammin kuin Terässiassa paremmalla pyörällä, ja vaikka Uimastadikan mäet olivat juostessa tukalia, olin maalissa tavoiteajassani.

Muut lajit

Heiaheian mukaan olen vuoden aikana ehtinyt yli neljänkymmenen eri lajin pariin. Kokeilin muun muassa kiipeilyä, sup-treeniä, melontaa, dancehall akrobatiaa, acrojoogaa, roller derbyä, bollywoodia, fustraa ja nyrkkeilyä.

Melonta oli ihan huippuhommaa!

Dancehall akrobatia oli varsin hauskaa (kts. video), ja sitä voisin mieluusti jatkaakin. Kesän treenileiri oli myöskin huikea kokemus. Roller derby ja kiipeily olivat sen verran pelottavaa puuhaa, että jätän ne suosiolla muille.

Tänä vuonna ehdin tankoilun pariin paremmin kuin edeltävänä vuonna. Merkittävää edistystä ei silti tapahtunut. Aika paljon tuppaan tekemään aina sitä samaa, joten olen melko paikoilleni jämähtänyt. Tankoiluvuoden huippukohtia oli järjestämämme Pole Stars Showcase syksyllä.

Blogi

Blogin kautta pääsin taas kaikenlaisiin mielenkiintoisiin tapahtumiin mukaan. Jo mainittu Graceloppet oli todellakin elämys, samoin kuin joogaristeily ja kolmaskin laivan kannella tapahtunut liikunto: Loppukesästä osallistuin treeniin jäänmurtajalla Reebokin Les Mills -malliston lanseerauksen yhteydessä.

Alkuvuodesta olin telkkarissa puhumassa selfieistä, mikä oli paitsi todella kiinnostavaa, myös tosi jännää. Jännää oli myös olla ehdolla Vuoden blogiteosta Indiedays Blog Awardseissa. Vielä jännempää oli olla paitsi ehdolla, myös tulla palkituksi Sport & Wellness Blog Awardseissa! Olin - ja olen- voitosta erittäin iloinen ja otettu, kyllä se oli blogivuoden paras juttu!

Iih! (En tiedä miksi minulta ei löytynyt normaalikokoista kuvaa.)

Ja jännän äärellä oltiin myös partioleirillä kesällä. Olen varsin iloinen että uskalsin lähteä mukaan kun tarjoutui mahdollisuus osallistua Partiomestari-ohjelman kuvauksiin. Kokemus oli todella hieno! Aion telttailla myös ensi kesänä. Melkoista!

Elämä

Vuoteen mahtui todella paljon erittäin hienoja juttuja, mutta siinä riitti vastoinkäymisiäkin. Viime vuodenvaihteessa kirjoittamassani katsauksessa toivoin tasaisempaa tulevaa vuotta, mikä ei tosiaan toteutunut. Ensimmäinen ajatukseni oli, että vuosi oli hyvin rankka, mutta nyt tässä muistellessa nousee kyllä niin paljon tosi kivoja asioita mieleen, että oli ainakin vastapainoa.

Matkat ovat aina kivoja, ja niitä mahtui vuoteen useampia. Kanarialla oli huiput säät ja tietenkin se huippu maraton. Berliinissä olin inspiroivimmilla tankotanssitunneilla hetkeen. Tukholmaan reissasimme joogaristeilyllä, ja matka oli rentouttavin ikinä. Tallinnassa käväisin paitsi juoksemassa enkan, myös ihanalla treenilomalla. Ateenassa olisin viihtynyt pidempäänkin, mutta pääasia oli että juoksu oli upea ja ruoka herkullista. Loppuvuodesta ehdin vielä piipahtaa Kööpenhaminassa tankotanssikisoissa.

On ollut todella mielenkiintoista opiskella Trainer4you:lla ensin hyvinvointivalmentajaksi, sitten kuntosalivalmentajaksi ja vielä personal traineriksi, sekä aloitella ohjauksia. Personal trainer -opinnoista on vielä loppusuora jäljellä.

Berliinistä löytyi trampoliini.

Vanhempi lapseni jatkoi telinevoimistelua ja sai kisoista mitaleita, kultaakin! Myös pienempi aloitti kilparyhmässä ja edistyi hämmästyttävän nopeasti. En todellakaan tiedä, mistä ovat geeninsä perineet! Kesällä meillä oli mahdollisuus viettää pitkä yhteinen loma, mikä oli hienoa.

Että aika hyvä vuosi tämä sittenkin taisi olla!

***

Despite being injured for almost whole year, it seems that I had an amazing training year 2014! I also had a feeling that it was a tough year in general, but now I notice how it was filled with all kind of fabulous happenings and happy things!

Ladataan...
Fitness Führer

Aluksi pahoitteluni otsikosta. En voinut vastustaa kiusausta.

Sitten varsinaiseen aiheeseen. Kävin äskettäin aerobicissa, tarkalleen ottaen strip aerobicissa. Strip aerobic on aiemmin Elixian vakkariohjelmistoon kuulunut laji, jossa perus askelkuvioinnin ja pomppimisen lisäksi myös vetkutellaan lanteita jumppakepin ympärillä ja viskotaan hiuksia niskat väärällään. Varsin hauskaa puuhaa siis. Laji on käsittääkseni ollut pois ohjelmistosta, mutta teki paluun itsenäisyyspäivän pikkujoulutansseihin. Ja veti muuten salin täyteen.

Kuva nyysitty netistä täältä. Twerkkausvideoista sun muista huolimatta häveliäisyys esti kuvittamasta tätä postausta omilla kuvillani.

Kun Elixia lanseerasi strip aerobicin useampi vuosi sitten, siitä kirjoitettiin paljon lehdissä. Iltapäivälehdissä huudeltiin että uu kuumaa, ja Imagessa oli muistaakseni Virpi Salmen kriittinen artikkeli siitä ja tankotanssista. Artikkelin pointti tuli mieleeni yrittäessäni synkronoida lanteitani ja jumppakeppiä pyörähtämään mahdollisimman läheltä toisiaan: pitääkö naisen olla treenatessaankin seksikäs?

Siltähän strip aerobic pintapuolisesti katsottuna vaikuttaa. Samaa viestiä on myös some ja muu media täynnä. Fitspo-kuvissa on kauniskasvoisia naisia pyöreät takamukset pystyssä kohti kameraa tai hikipisaroita kimmeltävät kiinteät vatsat paljastettuina. Meikki on toki virheetön, huulet raollaan ja pitkät hiukset hulmuavat mieluiten auki. Naistenlehdissä esitellään "salin kuumimman kissan treenikuteet".

Aika helppo on tulkita, että naisen tehtävä on olla seksikäs, aina ja joka paikassa. Eri asia sitten on kuinka moni tästä tietoisesti välittää, mutta ei voi väittää, etteikö tätä viestiä meille annettaisi. Ja kun jotain toitotetaan, alkaa se usein vaikuttaa käyttäytymiseemme ja ajatuksiimme.

Ovatko sitten strip aerobic -tunnit seksikkyyspainostuksen törkeä ilmentymä? En usko. Uskon, että naiset haluavat käydä strip aerobicissa koska se on heistä hauskaa, ei siksi, että he kokisivat toteuttavansa seksikkyyden vaatimusta - tai edes kokisivat itsensä siellä kovinkaan kuumiksi. Tunneilla noudatettava liikekieli on hyvin kliseisesti "seksikästä": lantion pyörittelyä, hiusten heiluttelua, vartalon kaarien sivelemistä kädellä ja niin edelleen. Se on eräänlaista karnevalisoitua seksikkyyttä, tää olis nyt niinku hottis -roolileikkiä.

Vaikka kulttuurissamme on paine olla seksikäs, ei tavallisella naisella oikeastaan ole mahdollisuutta ilmentää tuota kliseistä musiikkivideoseksikkyyttä julkisesti juuri missään ilman että sitä paheksuttaisiin tai ilman, että se saattaisi johtaa muihin ongelmiin. Aerobicsali täynnä pelkkiä naisia ja ohjaaja näyttämässä, mitä tehdä, on turvallinen ympäristö leikkiä Beyoncéa.

Samalla tavoin kuin monet pienet tytöt tahtovat leikkiä prinsessoja, koska prinsessat ovat kauniita ja ihania, voi aikuisista naisista olla hauskaa ketkua kuumasti. Jos kerran meille syötetään, että ketkujat ovat kauniita ja tavoiteltavia, on toki mukava tuntea itsensä välillä sellaiseksi. Kliseisyydestä ja mahdollisesta normittavuudesta huolimatta.

Tästä huolimatta se normittavuus, seksikkyyden pakko, mietityttää. Kuten alussa mainitsin, strip aerobic tosiaan puhutti silloin kun se lanseerattiin. Vieläkö puhuttaisi? Jotenkin en usko. Juuri fitspo-kuvien ja musiikkivideoiden myötä vähäpukeisen vartalon esittelemisestä on tullut niin normaalia joka naisen puuhaa, että kukaan ei jaksa korvaansa lotkauttaa tunnille, jossa vähän keikutetaan takamusta tai kontataan lattialla.

Kuva täältä.

Tankotanssi aiheutti aikoinaan kiivastakin keskustelua. Vaan onko kukaan enää aikoihin kuullut siitä puhuttavan stripparien touhuna tai jotenkin moraalittomana lajina? Tankotanssin aktiivisena puolestapuhujana olen vuosia toiminut sen eteen, että lajista lakattaisiin puhumasta "seksitanssina". Mutta en olisi ikinä uskonut, että se käy tällä tavoin.

En edelleenkään usko, että läheskään kaikki tietävät strippiluolien tankotanssin ja tanssistudioiden tankotanssin olevan aivan erilaisia lajeja. Heitä ei vain enää kiinnosta. Puolialastomassa tai vihjailevassa tanssimisessa ei ole nykyään mitään hätkähdyttävää. Tavallaan se on aika hätkähdyttävää.

Joitain vuosia sitten voitiin keskustella siitä, asettaako seksikäs liikuntatunti paineita tai aiheuttaako se ongelmia naiskuvaan. Nykyisin olemme hyväksyneet bikinikuvat ja twerkkausvideot osaksi ihan jokanaisen someläsnäoloa ilman kummoistakaan kyseenalaistamista. Tavallaan julkinen seksuaalisuuden esittäminen ja ruumiillisuus on demokratisoitunut: jokainen voi olla se salin kuumin kissa vähintään omassa instafeedissään. Ehkä yhä suurempi osa naisista voi tuntea olevansa se oman elämänsä Beyoncé, mikä on tietysti hyvä juttu.

Toivoa sopii, että muistamme Beyoncénkin olevan aika paljon muuta kuin vain paljastavissa asuissa kiemurteleva vartalo.

***

Few years ago such sports as strip aerobics and pole dancing caused quite a lot of conversation. Today we are so used to half naked fitspo pics and twerking that no-one raises an eyebrow. I find this confusing. I think that "sexy dancing" is much fun but I also think that it's little bit weird how nowadays being scantily clad and doing racy moves is considered normal, and even almost compulsory.

Ladataan...
Fitness Führer

Jos seurailet instassa (@fitnessfuhrer), et ole voinut välttyä tiedolta, että olin käymässä Kööpenhaminassa. Matkan tarkoitus oli osallistua tankotanssin Tanskan mestaruuskisoihin, ihan katsojan asemassa. Reissu oli älyttömän kiva (jouluähkyinen otos Köpiskuvia luvassa myöhemmin, kenties tuossa itsenäisyyspäiväviikonlopun ratoksi), ja kisatkin kelvot.

Kelvot siksi, että en ollut parhaassa jaksamiskunnossa lähdettyäni keskellä syvintä aamuyötä kentälle, varsinkaan kisojen alkaessa myöhässä ja jatkuessa seuraavan vuorokauden puolelle. Erinomaisia kilpailuesityksiä siellä näki, ja väliaikaohjelmakin oli oikein hyvää. Myös väliaikaolut oli hyvää, ja toisin kuin kotimaassa, sai tuopposen viedä poppareiden kaveriksi katsomon puolelle. Itsellä vaan oli voimat lopulta sen verran vähissä, etten jaksanut enää täydellä antaumuksella paneutua.

Kisojen järjestelyissä oli jossain määrin hermoon käyviä puutteita, kuten ohjelman alkaminen 40 minuuttia myöhässä ja venyminen loppupäästä pari tuntia. Samoin meidän liikkumis- ja majoitusjärjestelyissämme ei kaikki mennyt putkeen. Tarkemmin erittelemättä mainittakoon 160 km/h ajaminen 90 km/h alueella, kello puoli yhdeksän aikaan, viiteen asti bailanneen kuskin toimesta.

Alla poimintana koostevideo tapahtumasta, sekä yksi suosikeistani. Olisin valikoinut näytettäväksi enemmänkin videoita, mutta niitä ei löytynyt Youtubesta.

Maria Peschardt oli aloittelijoiden sarjan kolmas, ja yksi omista lemppareistani:

Top kolme oli sekä aloittelija- että ammattilaissarjassa ihan kiistaton, vaikka hyviä tankoilijoita toki molemmista löytyi useampia. Sen sijaan oli vähän hassua, että parisarjassa oli yksi duo, ja miesten sarjassa vain kaksi osallistujaa. Molemmista näistä sarjoista siis palkittiin kaikki osallistujat. Kivaa tsemppimeinikiä kyllä, mutta ei ehkä paikallaan maan mestaruuskisoissa?

Kokonaisfiilinkiä taas näet tästä videosta:

Kuvia pääset halutessasi ihailemaan kisojen julkisesta Fb-ryhmässä.

Lopuksi on erityisesti kehuttava juontajana toiminutta Glamboy P:tä. Hän oli käsittämättömän rento ja luonteva siinäkin vaiheessa, kun tapahtuman alkaminen viivästyi ja viivästyi teknisten ongelmien takia. Yleisölläkään ei mennyt hermo. Glamboy P otti ja istahti lavan reunalle laulamaan Michael Jacksonia ilman säestystä, ja yleisö lauloi kertsissä mukana. Myös yleisön välihuutelut ja jaloilla rummuttaminen saivat aikaan tosi kivan, etten sanoisi hyggen, fiiliksen kisoihin.

***

I went to watch the Denmark's pole dance championships. I was bit too tired to enjoy it to the fullest, but it was a fabulous experience anyway. The first video presents the third from beginners' serie, and the second video shows the hygge feeling of the competition.

Pages