"God can't protect you... but I can."

***Flawless

The Blacklist on yksinkertaisesti parasta, mitä televisiosta tällä hetkellä tulee.

NBC:n The Blacklist jatkui rapakon takana toisen kauden jaksoilla viime viikolla. Tarkoitus oli kirjoitella tästä jo viime viikolla, mutta onneksi odotin, sillä maanantaiyönä esitetty toinen jakso oli yksi sarjan parhaita, ellei paras jakso.

Sarja pyöri Suomessa tuoreeltaan viime keväänä, mutta en syystä tai toisesta istunut alas katsomaan sitä. Kesällä TV5 uusi sarjan ja sattumalta käänsin kanavan juuri kun pilotti lähti pyörimään. Jäin koukkuun heti – jösses mikä aloitus! Sarjan ensimmäiset 12 jaksoa katsoin kesän mittaan TV5:ltä, ja kun sarja jäi tauolle odottamaan ensimmäisen kauden toista puolikasta, päätin ahmia jaksot netistä.

NBC

Kaapelikanavien sarjat ovat viime vuosina ottaneet vallan Yhdysvalloissa. HBO:n vanavedessä Showtime, AMC ja FX ovat valloittaneet kriitikoiden ja katsojien sydämet, kun taas yleiskanavien (network) sarjat saavat kyllä katsojia, mutta eivät kriitikoiden hyväksyntää. Laadukkaat käsikirjoitukset ovat kuitenkin viime vuosina löytäneet tiensä myös yleiskanaville, viimeisimpänä esimerkkinä The Blacklistin lisäksi ABC:n kehuttu Scandal sekä CBS:n The Good Wife, jonka viime kautta kehuttiin sarjan parhaaksi. Tällaiset sarjat ovat juuri niitä asioita, joiden avulla yleiskanavat selviävät Netflixin ja muiden on-demand-palveluiden nostamista haasteista.

Tässä siis kolme syytä, miksi The Blacklist on tämän hetken paras sarja:

James Spader

All hail king Red. James Spader osaa yllättää joka viikko, ja toivon todella, että ehdokkuuksien lisäksi herra saisi tunnustusta myös palkintojen muodossa roolisuorituksestaan. Spaderin Red on charmikas, hämmentävä ja jännittävä hahmo. Red on juuri sellainen love to hate him -tyylinen hahmo, jotka ovat menestyneet televisiossa viimeisen kymmenen vuoden aikana. Redissä on kuitenkin sellaista lämpöä ja surua, jotka erottavat hänet muista television miespääosista. Väitän, että jos sarjasta tulee pitkäikäinen (mikä katsojalukujen valossa näyttää hyvin todennäköiseltä tällä hetkellä), Raymond Reddington tulee nousemaan samalle tasolle kuin Tony Soprano, Walter White tai Don Draper.

Käsikirjoitus

Kuten Red, myös sarjan käsikirjoitus osaa hämmentää. Tv-sarjaa katsoessa parasta on se ”WHAT IS GOING ON” -tunne, joka saa katsojan palaamaan sarjan pariin ensi viikollakin. Käsikirjoittajat osaavat kehittää roolihahmoja tavalla, että huomasin viime jakson aikana oikeasti välittäväni agentti Ressleristä, joka ensimmäisellä kaudella tuntui turhalta sivuhahmolta. Sarjan kantava voima on kuitenkin Redin ja Lizin suhde. Blacklist-faneilla on omat teoriansa Redin ja Lizin suhteesta sekä nyt toisella kaudella Berlinin (mahtava Peter Stormare) ja Redin suhteesta, mutta jotenkin tuntuu siltä, että kaikki ei ole ihan sitä miltä näyttää. Sarjan käsikirjoittajilla varmasti löytyy muutama ässä hihasta tätä kautta varten.

Musiikki

Siis tämän sarjan soundtrack on aivan timanttia. Musiikki on pääosin indie-painotteista, mikä ei ole tämän päivän sarjoille erikoista, mutta viehätys onkin tavassa, jolla musiikkia sarjassa käytetään. Viime kaudelta jäi erityisesti mieleen kohtaus, jossa Red tukehduttaa miestä muovipussilla Junipin herkän ”Line of Fire” -biisin soidessa taustalla. Viime jakson loppukohtauksessa kuultiin hieno mash-up Tom Odellin kahdesta eri kappaleesta, enkä itse edes huomannut hetkeä, jolloin kappale vaihtui. Bravo, Blacklistin musiikkivastaavat!

The Blacklistin ensimmäinen kausi pyörii tällä hetkellä TV5:llä ja sarja löytyy myös Netlixin jenkkiversiosta. Katsokaa vaikka pelkästään James Spaderin loistavien one-linereiden (kuten otsikossa) vuoksi. Joten seuratkaapa Redin neuvoa ja tsop tsop katsomaan tätä mahtavaa sarjaa!

malefactum.tumblr.com

Kommentoi