Ladataan...
gg and the moon

Sanoisin, että mennyt viikonloppu on pitänyt sisällään kaikki mahdolliset eri tunnetilat. 

Ensinnäkin, joskus torstain ja perjantain välimaastossa polkupyöräni varastettiin. Meidän maailman rauhallisimmalta alueelta, suoraan pihasta. Kahdella lukolla vartioitu pyörä. Minulta ei ole ikinä varastettu mitään (paitsi järjestelmäkamera viimeisenä reilipäivänäni viisi vuotta sitten, mistä otan syyt täysin [melkein] itselleni), ja tuntui, että varas oli ylittänyt rajan viemällä pyöräni minun rakkaasta pihasta. Tai olisi helpompi hyväksyä, jos se olisi kadonnut kaupan edessä tai rautatieasemalla.  Mutta hän kävi meidän ulko-ovella, rikkoi lukot ja meni menemään rakkaan Elinani kanssa. Raivostuttaa ja surettaa. Kyllähän pyöriä pöllitään ihan pirusti, mutta omalle kohdalle sattuessa tilanne tuntuu kyllä ihan eriltä. Samana päivänä olin myös hieman ahdistunut käyttötilini summasta, tässä kuussa menot ovat olleet ehkä tuplasti suuremmat kuin tuloni, enkä ole vielä reissun jälkeen saanut palkkaa. Taisin vielä myös iloita J:lle, kuinka olen juuri ottanut tavaksi ensimmäistä kertaa tänä kesänä pyöräillä päivittäin ja kuinka r a k a s t a n pyörääni. Heippa sitten vain.

Seuraavana päivänä jätin itkemisen sikseen ja yritin kovasti päästää kaikista pyörän aiheuttamista tunteista irti. Istuin katsellen merta ja metallista ja kumista valmistettu ajoneuvo alkoi vaikuttamaan melko pieneltä ja merkityksettömältä tässä maailmassa. Kaikki on hyvin. Sitten menin töihin, hymyilin asiakkaille ja sain kutsun yhden yön mökkireissulle. Kaikki oli vielä paremmin. 

Illalla päätin yöpyä kotona sen sijaan, että olisin koiran kanssa hengailun jälkeen jäänyt vanhemmille, joten kymmenen jälkeen aloin kävelemään kahden pysäkinvälin matkaa kotiinpäin. Ilta oli hieman viileä ja sininen valo sai lehtipuut näyttämään synkän eleganteilta. Olin innoissani Orange is the new Blackin katsomisesta ja valvomisesta yli keskiyön. Kävelin, katseeni harhaili horisontissa ja yhtäkkiä se pysähtyi näkyyn, jossa J pyöräilee leveä virne kasvoillaan tuntemattoman näköisellä pyörällä eteeni. Mitä. Tämä. On. Olin täysin sanaton ja oikeasti, kliseisesti sanottuna täysin puulla päähän lyöty. J oli kahdentoista tunnin työpäivänään ehtinyt etsiä Tori.fistä minulle pyörän, noutanut sen lähikaupungista ja ajoittanut minua vastaan pyöräilyn sekunnilleen. Tämä oli kaunein ele, mitä minulle on aikoihin, ehkä koskaan, tehty. Pyörä on pari vuosikymmentä vanha sinivalkoinen Jopo ja siihen hankittu erittäin painava turvalukko, jota kuulemma ei noin vain sahata poikki. Ai että. Kiitos rakas, olet yksinkertaisesti paras.

...jouduin myös lupaamaan, että en enää ikinä itke materian katoamista niin verisesti. True dat.

- GG

 

Ladataan...
gg and the moon

Muistan sen päivän, kun noin vuosi sitten luin Rachel Brathenin blogista banaanileivän reseptin. Mielestäni banaanileipä on aina kuulostanut juuri sellaiselta kuivakakkumaiselta, ällömakealta leivältä, että en ollut ikinä sitä maistanut. Resepti näytti kuitenkin hyvältä ja keittiötasollani oli ylikypsiä banaaneja, tiedättehän. Muutenkin, rakastan jämäruokia ja niiden kehittelyä, joten reseptiä oli testattava heti! Vuoden aikana olen tehnyt leipää useaan otteeseen ja hieman muunnellut reseptiä. Kokeilkaa, tämä on ihanaa (myös Rachelin käyttämien suklaahippusten kanssa).

Tarvitset:

4-5 ylikypsää banaania

(1/2-1 banaania koristeeksi päälle – älä soseuta sitä)

1/2dl kookosöljyä

4 1/3 dl speltti tai vehnäjauhoja. Tai fifty-fifty.

1,5 tl leivinjauhetta

1tl ruokasoodaa

1tl himalajan tai merisuolaa

1tl vaniljaa

1dl agave-siirappia (tai 2/3dl fariinisokeria)

1-2rkl chian siemeniä

(Jos syöt näitä päivittäin, 1 rkl riittää. Itse en ole tottunut chian rakenteeseen ja syön niitä pelkästään tässä leivässä, niin laitan aika runsaasti huvin vuoksi.)

1dl pähkinöitä

(Mitä vaan kaapista löytyy, itse käytin pähkinämixiä, mutta jos joudut käymään kaupassa, osta vaikka manteleita. Tai maapähkinöitä jos pidät niistä.)

 

Ohjeet:

- Laita uuni lämpenemään 175 asteeseen.

- Sekoita kuivat aineet keskenään ja soseuta toisessa kulhossa banaani, kookosöljy ja agave-siirappi sauvasekoittimella. Jätä yksi tai puolikas banaani koristeeksi pinnalle ja leikkaa se poikittain kahtia.

- Lisää sitten kuivien aineiden seos banaanien joukkoon ja sekoita hyvin.

- Kaada taikina vuokaan, paina koriste-banaani leivän pintaan ja paista uunissa noin 45 minuuttia.

Reseptiä voi varioida aika paljon oman maun mukaan. Esimerkiksi makeutustapaa ja määrää voi helposti vaihdella kuten myös pähkinöiden tapauksessa. Minulle banaanileipä on ehkä kuukausittainen hyvänmielen ja terveyden kakku, jolla ylistän ruokahävikin pienentämistä. Tykkään laittaa roimasti chian siemeniä ja pähkinöitä - tämä leipä on semmoinen suloinen arkisen yltäkylläisyyden symboli.

Aivan ihanaa sunnuntaiaamua!

- GG

Ladataan...
gg and the moon

Olen yöpynyt tämän viikon vanhempieni luona ja vahtinut meidän villakoiraamme, kun he ovat reissussa. Itse asiassa, kun muutin omilleni, olin tietysti muuttamassa kaksin Alfin kanssa, mutta hän oli niin vanhana jo tottunut elämään meluisassa perheympäristössä, jossa joku on aina kotona. Minun kanssa eläessä olin päivät poissa, aamuisin opiskelemassa ja iltaisin töissä tai kavereiden kanssa, että hän oli aivan masentunut. Oli todella iso ja raskas päätös elää ilman Alfia, sillä sain hänet syntymäpäivälahjaksi (toivoin vuosia joko pikkusisarusta tai koiraa...) kun olin seitsemän ja olemme eläneet nyt seitsemäntoista vuotta yhteiseloa. Eli tämmöinen laatuaika on ihanaa.

Viimeiset päivät ovat kuluneet siis kodin, väliaikaisen kodin, työpaikan ja metsän välillä. Usein olen tullut töistä väliaikaiseen kotiin, mennyt lenkille koiran kanssa ja nukkunut päiväunet nurmikolla. Jos on satanut, olen mennyt kotiin, tehnyt popcornia ja katsonut elokuvan tai pelannut lautapelejä J:n kanssa. Molempia on siis tullut tehtyä aika yhtäläinen määrä. 

Olen kastellut kasvavaa lehtisalaattiani, polkenut pyöräni sinne, mistä saa ostettua herneitä, katsonut Skamin yhdeksän jaksoa, aloittanut yhtenä sadepäivänä Orange is the new Blackin (tiedän, tiedän, erittäin myöhässä). Ystävä sujautti reppuuni Dunhamin Not That Kind of Girl-kirjan, joka ohittaa varmaan nyt kesken olevan Dublinersin (tarinat ovat erittäin mielenkiintoisia ja suloisia, mutta se ei ole kielellisesti maailman leppoisinta luettavaa just nyt.)

Ennen matkalle lähtöä mama oli soittanut ja kysynyt, jättääkö hän pikkuveljen patjan parvekkeelle, missä hän kesäisin haluaa aina nukkua. Hmm, miksi ei, toivoinhan aina minäkin nukkuvan siellä. Tässä minä siis makoilen, viileässä ulkoilmassa, vanhoissa ja rakkaissa Tarzan-lakanoissani. Myönnän, etten ole vielä nukkunut täällä, mutta tulen varmasti tekemään sen tulevan kahden viikon aikana. 

Rentouttavaa perjantaita ihmiset!

- GG

Ladataan...
gg and the moon

Sunnuntai on ollut vuosia lempipäiväni, jos sellaista ylipäätään on edes fiksua valita. Sunnuntai kuitenkin aina tuntuu heti aamusta sunnuntailta - askel on hitusen kepeämpi, keho ja mieli haluavat yhdessä vetreytyä, tekee mieli siistiä koti ja pestä hiukset, vaihtaa lakanat. 

Tänään heräsin ilman herätyskelloa, join ison lasin vettä ja hain joogamattoni. J oli herännyt aikaisemmin katsomaan baseballia ja päätin mennä aurinkoiselle parvekkeelle joogaamaan. Yleensä joogaan olohuoneessa ja J laittaa pelin pyytämättä äänettömälle, mistä koen silloin tällöin huonoa omaatuntoa, vaikka se on vain niin ihanaa ja huomaavaista. Kuitenkin pyysin J:tä lukitsemaan minut (ja kasvien seassa lepäävän kissan) parvekkeelle ja siellä minä hengitin ja herättelin kehoani. Sillä aikaa kun olimme reissussa, naapuriimme on muuttanut uusi henkilö, joka on osoittautunut todella äänekkääksi. Tämä rouva puhuu aamusta iltaan puhelimessa, erittäin, erittäin kovaäänisesti. Tämä taustamelu oli niin hyvää harjoitusta sille, ettei anna ympäristön vaikuttaa omiin tunteisiinsa ja läsnäoloon. Niin hemmetin vaikeaa.

Shavasanan jälkeen tunsin palavaa halua lähteä vielä lenkille lähimetsään, juoksin ja ympäröivä maailma tuoksui kesältä ja lämpimiltä lehdiltä. Olin pakahtua. Pakahtua siitä tunteesta, kun saa liikkua ulkoilmassa, siitä, kun on tarve ottaa kuulokkeet pois korvista, jotta kuulisi tuulen huminan ja pään yläpuolella liitävät linnut. Löysin itseni nurmikolta, meditoin ja juurruin maahan, sitten makasin ja tuijotin taivasta ja heiluvia puita. 

Tällä viikolla metsä on kutsunut luokseen voimakkaammin kuin koskaan, menen sinne aina kun on vapaa-aikaa, aamulla, illalla, milloin vain. Siinä maatessa tuntui, että ei minun tarvitsisi edes käydä kotona, voisin vain olla täällä. En tiedä, olenko etsimässä sieltä jotakin. Vastauksia, rauhaa, hitaampaa elämää. Luulen, että näitä kaikkia. Ja joka kerta kun kävelen metsäpolkua kohti hiekkatietä, huomaan, että näitä kaikkia on imeytynyt soluihini.

Leppoisaa sunnuntaita!

- GG

Pages