Ladataan...
gg and the moon

Vielä hetki sitten kuuntelin Terhi Kokkosen ääntä ja sanoja ”- - huomenna vaihtuu elokuuksi - -”, mutta ylihuomenna onkin jo syyskuu.

Ai että. Havahduin tänään oikein kunnon tömäyksellä loppu-elokuuhun ja ilmoittauduin läsnäolevaksi yliopiston syyslukukaudelle. Samalla sisäistin, että meidän tulee olla noin kuukauden päästä lentokoneessa matkalla Kaliforniaan, eikä meillä ole vielä edes lentolippuja. Miten voikin tasaisin väliajoin olla niin yllättynyt nopeasta ajan kulumisesta?

Luentojen alkuun on vielä kaksi viikkoa, sen ajan haluan tehdä mahdollisimman paljon töitä ja opiskella kirjallisuustentteihin, joita haluaisin suorittaa kaksi ennen kuukauden reissua jo kodiksi muodostuneeseen maahan. Monet ystävät ovat reagoineet meidän tämän vuoden toiseen suureen reissuun sanoilla ”vau, kuinka siistiä, että voitte matkustaa koko ajan”. Ja onhan se. Mutta samalla se vie aikaa ja resursseja muilta asioilta – meillä ei esimerkiksi ole uraa, lapsia ja säännöllisiä harrastuksia. Olen rakastanut tätä elämäntyyliä 20-vuotiaasta saakka: parasta on ollut joustava työpaikka, josta saa aina vapaata, koska työsopimus ei oikein velvoita mihinkään ja kaikki säästetty raha laitetaan matkustamiseen. Käymme harvoin illallistamassa pitkän kaavan kautta, vaan suositaan lounasdiilejä, noutokahvi on luksusjuttu ja en vain pysty hyvällä omallatunnolla kuluttamaan rahaa baareissa. Toisaalta, rakastan ruoanlaittoa eli minulle ei ole mikään taakka kokata kotona, lähinnä päinvastoin. Lisäksi, nyt kun asumme yhdessä, epävakaa elämäntilanne ei ole yhtä stressaava kuin ennen, sillä tuemme toisiamme taloudellisesti tarpeen tullen. Tunnen olevani monissa asioissa etuoikeutettu, että saan elää juuri näin juuri nyt, mutta myös jokapäiväisillä valinnoilla on aivan hurjan suuri merkitys.

Luulen, että moni tulisi varmasti hulluksi ollessaan tällaisessa työtilanteessa. Ei oikein ikinä tiedä monta vuoroa saa ja palkka on alhainen (huonompaa kuin mitä entisissä työpaikoissani, mutta samalla mieluisin työpaikka, jossa olen ollut ja se on ollut minulle tärkeämpää juuri nyt). Kuitenkin, itse asiassa tänä kesänä tuli ensimmäistä kertaa tunne, että haluan mennä eteenpäin työelämässä. Saada oman alan töitä. Kehittyä ja oppia uutta. Olen niin valmis. (Ja sitten myös mietin, että tulenkohan ihan hulluksi, jos en voi noin lähteä kuukauden reissuun ja pitää ”viikonloppua” keskellä viikkoa. En ole ikinä ollut kokoaikaisessa työpaikassa muutamaa kuukautta pidempään ja haluan kokea sen, sekä saada työkokemusta, taloudellista riippumattomuutta ja säännöllisyyttä elämään.) Haluan kirjoittaa, tehdä luovia sisältöjä, oppia uusia ohjelmia, kehittyä valokuvaamisessa, oppia sisällöntuotannon termejä, seisoa yrityksen arvojen takana, saada työkavereita, mennä klassisiin firman pikkujouluihin ja saada ensimmäistä kertaa palkallista lomaa.

Ensin kuitenkin haluan saada mieluisan harjoittelupaikan, joka on myös osa yliopiston maisteriohjelmaa, jonka aloitan tänä syksynä. Onko teillä kokemusta ja tarinoita kuukausien reissaamisen, uran ja rahan toimivasta yhdistelmästä?

- GG

Ladataan...

Ladataan...
gg and the moon

Viime viikolla olen toiminut autonkuljettajana äitini Saksasta lentäneelle parhaalle ystävälle ja tämän lapsille. Se tarkoitti sitä, että olen istunut autossa ja etenkin ratin takana enemmän kuin koskaan ja minulle ehti jo muodostua uusi ihana autoilurutiini. Sen jälkeen, kun olen kyydinnyt ihmisiä sinne ja tänne ja tulen vihdoin omaan parkkiruutuun, jään istumaan lämpimään autoon. En ole ennen edes huomannut, kuinka mukavat tuolit autossa on, ihana oman pienen hetken viettopaikka. Saatan kuunnella montakin kappaletta radiosta, ennen kuin irrotan turvavyön ja nousen ylös. 

Tänä aamuna vein koko porukan takaisin lentokentälle. Heräsin ennen kuutta, olohuone oli tulvillaan lämpimän vaaleanpunaisia sävyjä – aurinko oli juuri noussut horisonttiin. Ajoimme kohti aurinkoa, pilvien värit palasivat sinisiin ja tiheä sumu reunusti teitä. Pellot ja joet haihduttivat lämpimästä pinnastaan vettä kylmään ilmaan; nämä aamun hetket ovat täynnä taikaa. Istuin pysäköidyssä autossa ja kuuntelin aamuseitsemän uutiset.

Eilen kävimme jälleen Kuusijärvellä uimassa ja saunomassa. Olen nyt muutaman edellisen kerran perusteella päätellyt, että savusaunoihin ei kannata mennä kuin vasta muutama tunti niiden avautumisen jälkeen - muuten siellä on aivan liian kuuma. Yleensä olen pystynyt istumaan ylälauteilla ilman huolen häivää, kun taas nyt on tuntunut, että selkä palaa ilman löylyjäkin. Se ihana, pehmeä kuumuus rakentuu siis hiljalleen, luulen. Lisäksi, olemme J:n kanssa unelmoineet läpi syksyn saunomisesta ja uimisesta siihen saakka, että jää peittää veden pinnan ja pääsemme avantoon. Nyt harmittaa, että he eivät enää myy 10-kerran lippuja, mutta enpä luule, että se olisi syy, miksi emme siellä kävisi (vaan se, että se jotenkin jää arjen jalkoihin haha). Savusauna oli siis kuuma ja tunnelmallisen pimeä ja järven lämpötila oli tippunut reilussa viikossa yhdeksästätoista asteesta viiteentoista. Rakastan sitä energia-aaltoa, joka vyöryy suurena massana kehon halki, kun nousee ylös vedestä. Sesonkiajan ulkopuolella Kuusijärvi on myös niin seesteinen; järvi on tyyni, lasten kiljunnat eivät poukkoille puiden latvoista ja kaikkialla on hiljaista.

Loppukesässä tiivistyy syksyn kylmyys kesän himmenevän valon ja vihreyden kanssa. 

-GG

Ladataan...
gg and the moon

Meidän kaksiossa on nukuttu pitkään, katsottu kaikki InstaStoryt peiton alta ja ryömitty hieman vastahakoisesti keittiöön aamupalalle, samalla nauttien mahdollisuudesta olla näin laiska vapaapäivänä. Jupiter tuhisee edelleen, mokomalla on sunnuntaifiilikset joka ikinen päivä. Eilen oli hauskaa käväistä Kallio Block Partyssa, vaikka missasinkin ainoan bändin (Ursus Factoryn), jonka olisin halunnut nähdä. Kuitenkin, tuollaisten suurten tapahtumien yhteisöllinen meininki saa aina hyvälle tuulelle ja myös ne tyypit, kenen kanssa sinne menee.

Eilen höpsösti poltettua tupakkaa on paranneltu ayurvedisellä hengitysteitä avaavalla teesekoituksella ja aika on kulunut aivan liian nopeasti mustikoita syöden, Miley Cyruksen uutta sinkkua Malibua kuunnellen sekä samalla haaveillen Kalifornian auringonlaskuista. Illalla luulen leipovani supersitkeitä ja suklaisia keksejä amerikkalaiseen tyyliin, juuri ennen kuin pelaamme lautapelejä J:n kanssa. Tekisi mieli myös katsoa joku monen monta kertaa nähty kaunis, hyvänmielen elokuva, jota ei tarvitse edes seurata, kuten Little Miss Sunshine, Under the Tuscan Sun, Kikin lähettipalvelu tai Amelié. Voin kyllä kertoa jo nyt, että katsomme kuitenkin Orange is the new Blackiä, jolle olen vasta viime kuussa antanut mahdollisuuden ja hurahtanut ihan täysin.

Tihkusade yltyi äsken rankaksi, raskaaksi sateeksi ja J tuli töistä kotiin. Aukaisin ikkunat ammolleen, sateen ropina yhdistyy keittiöstä kuuluviin kahvinkeittämisen ääniin. Spotify alkoi syystä tai toisesta soittamaan Patsy Clinen kappaleita ja minun on hyvä olla, kotona, sohvalla, sateessa.

- GG

Ladataan...
gg and the moon

- kun kuukauden vararikon olon jälkeen saat ensimmäisen palkkasi ja menet kauppaan ostamaan kaikkia vähän tyyriimpiä herkkujasi, kuten avokadoa, pähkinöitä sekä Tötterön aika jännää jäätelöä

- yrttiöljyn tekeminen ja lisääminen aika lailla kaikkeen ruokaan.

- lenkkeily metsässä aurinkoisena aamuna…

- … sekä ilman tuoksu ja pyöräily samassa metsässä sateen jälkeen

- kaksi litraa makeita herneitä paperipussissa

- kotona joogaaminen pitkästä aikaa online-tunnin opastuksella

- Twister-mehujää (ja se Tötterön jäätelö)

- J:n Slovenian vaellusta varten sekoitettu trailmixin jämien löytäminen ja hetkellinen paluu tunnetasolla matkafiiliksiin

- kirjoittaminen ulkona auringonlaskuun saakka

- ihanan illallisen jälkeen eväiden tuominen töihin ja lounastauon odottaminen

- juttelu uuden tuttavan kanssa matkustamisesta ja kulttuuriantropologiasta

- tuplasateenkaari pehmeän oranssilla ja vaaleanpunaisella taivaalla

- Instagram-storyt – sekä niiden tekeminen, että katsominen

- tyytyväisyyden aste, kun ostat täysjyväspagettia, vaikka et ole vieläkään oppinut nauttimaan sen mausta

- puolikkaan melonin syöminen lusikalla

- GG

Pages